ENKELITAIVAS

Eräänä maailmanaikana, ihmisten maailman uloimmassa piirissä välkehti pieni kaunis sielu odottaen omaa vuoroaan siirtyä valaisemaan muodon maailmaa. Se tiesi jo tulevan syntymäpaikkansa ja aikansa. Matka oli sille hyvin tuttu. Se oli siirtynyt tuota ihimisten maailman ja Valon maailman yhdistävää siltaa jo useiden maailmanaikojen ajan.
Pieni, sateenkaaren värejä välkehtivä sielu odotteli sillan alkupäässä. Se oli saapunut tuohon kohtaan omalta tähdeltään.. Siellä se oli vahvistanut omaa ihmisten auttamisvoimaansa tullakseen jälleen maan päälle jakamaan sädehtivää valoaan ja tietoaan. Se tiesi pysähtyä sillan kupeessa olevaan temppeliin, jossa se kohtaisi oman korkean kipinänsä ja yhdistyisi omaan suojelusvaloonsa.
Tällä kerralla se tiesi odottaa vahvaa suojelusvaloa, sen ansiot ihmisenä olivat vahvistaneet sen yhteyttä suojelukseen.
Kun se tunsi voimakkaan värähtelyn yhtyvän omaansa, se kohtasi sen suurella ilolla. Värähtely oli tuttu, sen mukana aikojen alusta kulkenut. Nyt yhteys tuohon suojelukseen oli niin vahva, että pieni sielu lähes sulautui siihen.
Sielu tervehti tuota kauniin voiman valoa rakkaudella: ”Hei Kallis ystäväni. Odotinkin jo sinua. Haluaisin esittää sinulle kysymyksen, ennen kuin palaamme maan piiriin. Ihmisten kesken on vielä paljon epävarmuutta ja tietämättömyyttä valon asioissa. Voitko kertoa mistä sinä tulet, mitä edustat?”
Suojelusvalo välkehti hetken iloisesti ja vastasi sitten: ”Tulen enkelten taivaasta, ja olen sinun omasi. Jokainen sielu kantaa itsessään kipinää suuresta valosta, koska aikojen alussa kaikki olivat yhtä. Kun sitten erkaantuminen alkoi ja tuo suurenmoinen valon kipinä sieluissa peittyi ihmiskokemusten värähtelyn alle, päättivät maan piirin viimeiset Korkeat Valon kantajat luoda jokaiselle sielulle yhteyden, joka edustaisi sisintä valoa. Tuo korkea valo ja värähtely talletettiin maan korkeimpaan värähtelytasoon. Se laskeutuu sieltä jokaisen sielun mukana kuin turvaköytenä, johon voi niin tahtoessaan tarttua. Tuo turva, suojelus edustaa jokaisen sielun alkuperää, sisintä valoa, joka on ykseys. Ihmisten maailmassa meidän värähtelyämme kutsutaan nimellä Enkeli. Emme ole erillisiä teistä, vaan olemme kuin te, sellaisena kuin te olitte ennen muodon maailmaan astumista. Me toimimme siis tuon valotason kautta, auttaen ja opastaen, ja ollen yhteydessä kaikkien ihmisten samaan värähtelyyn. Ihmisen tehtävänä on luoda tuo yhteys. Ja ylläpitää sitä. Me olemme linkki Lähteen ja ihmisen välillä. Se on tehtävämme niin kauan kuin itse voitte ammentaa suoraan Lähteestä. Lisäksi me olemme ikään kuin sielun valvojia! Me autamme jokaisen sielun tehtävän toteutumisessa ja muistutamme mikäli ihminen ajautuu liian kauas Valosta.
Vie siis terveisesi maan ihmisille, että he jokainen tarttuisivat turvaköyteensä ja luottaisivat sen apuun. Korkeammilla tasoilla ajatus on yhtä kuin teko. Enkelten taivas on valotaso, jonka kautta kaikki sielut ovat yhteydessä toisiinsa. Näin kuulemme ja näemme teidät kaikki ja voimme yhdessä toimia kaikkien parhaaksi. Ihmisten tulisi lisäksi muistaa, että emme ole erillisiä heistä, vaan me todella olemme he. Aikojen saatossa ihmisen ovat muodostaneet meidän värähtelyistämme kuvan, joka kantaa valon lisäksi siipiä ja eri värejä. Ne eivät kuitenkaan ole tärkeitä, ne ovat vain ihmisten muodon maailmaa varten. Sinun tulee korostaa meidän alkuperäämme, etteivät ihmiset kiintyisi liiaksi siihen muotoon, jonka he ovat kollektiivisesti muodostaneet. Vain se on tärkeää, mitä me edustamme ja mikä on yhteisen värähtelymme Lähde. Sydämenne on on avain meidän yhteyteemme.”
Pieni sielu tunsi suurta onnea Enkelinsä sanoista. Se lupasi viedä viestiä maan ihmisille, jollainen siitäkin kohta tulisi. Se alkoi siirtyä luottavaisena sillalle ja aloitti jälleen ainutkertaisen matkansa ihmiseksi. Sen värähtelyssä loisti harvinaisen kirkas valo, joka kertoi sen yhteydestä omaan kipinäänsä. Tässä elämässä oli varmaa, ettei tuo kipinä sammuisi, vaan vahvistuisi. Yhteys ihmisen ja enkelin välillä tulisi olemaan luja.

Tämä tarina on sinulle, joka vielä ihmettelet tai epäröit. Sinä olet Valo, jolla on ikuinen yhteys Lähteeseen. Tartu siis köyteen ja avaa sydämesi Valolle. Nauti valkoisesta valosta jota lumi säteilee, pieniä hiutaleita, joista jokainen kantaa omaa muotoaan ja koostumustaan, niin kuin me ihmisetkin. Maailmamme on täynnä pieniä ja suuria ihmeitä. Meidän tarvitsee vain pysähtyä, katsella, kuunnella ja avata sydämemme niille. Ja ennen kuin huomaammekaan voimme jälleen ihmetellä kevään saapumista ja uutta heräämistä. Me voimme herätä sen mukana yhä uusiin ihmeisiin.