Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Tietäjän tarinoita

40-vuoden polku

Share |

Keskiviikko 25.1.2023 - Eija


Ajatuksia 40-vuoden etsijän kokemuksella, vastauksia esitettyihin kysymyksiin, osa 1.

Mitä on henkisyys?
Tämä on sellainen kysymys, jota on hyvä pohtia yhä uudelleen ja uudelleen, että oma henkinen pyrkimys ja päämäärä pysyisivät puhtaana ja kirkkaana. 
Jos mietitään sanaa henkisyys, niin siitä tulee ajatus, että se on elämää, jossa pyritään Hengen yhteyteen. Ja mitä taas on Henki? Eri filosofioissa henki sanallistetaan eri tavalla, mutta sen pyhyys ja alkuperä lienee samankaltainen. Meissä jokaisessa on henki, jonka voi sanoa olevan elämänvoimaa tai sen voi kuvailla meissä olevana Jumalan osana. Jumala, suuri elämää ylläpitävä ja luova Lähde on meissä henkenä, kipinänä ja pitää meidät hengissä. Suomeksi henki siis on meissä oleva "jokin", joka pitää meidät kehossa ja hengissä. Sanotaanhan suomeksi myös, että nyt lähti henki. Se sanonta kuvaa kuolemaa. Tältä pohjalta ajateltuna Henki on se jumalallinen osa ihmisessä, joka ei ole kehoon sidottua, vaan lähtee, palaa takaisin luojansa luokse kehon kuollessa. Me voimme kutsua sitä myös korkeammaksi itseksemme, alemmasta itsestämme, kehostamme ja haluistamme erotukseksi. 

Henkisyys on näin ollen pyrkimystä elää oman jumalallisen kipinän yhteydessä, eli yhteydessä omaan kuolemattomaan henkeen, joka on osa Jumalaa. Sehän on ihmisen tarkoitus maan päällä kehossa ollessamme. Hengen yhteyteen pyrkiminen ei kuitenkaan ole sidoksissa mihinkään kirkkoon, tai vain johonkin yksittäiseen uskontoon, vaan se on kaikkien sielujen pyrkimys, kun he maan päälle syntyvät. 

Jotta tuohon henkisyyteen ja henkiseen elämään pääsisimme, on löydettävä keinot, joilla sen voimme tehdä. Jokainen meistä on vapaa etsimään ja valitsemaan, mitä polkua pitkin yritämme saavuttaa omaan elämäämme hengen ohjausta. Tärkeintä on tietenkin se, että pyrimme siihen aktiivisesti omassa arjessamme, sillä henkisyys ei ole käymistämme kursseista, taikka jonkun muun ohjauksesta kiinni. Oikeastaan päin vastoin, sillä mitä enemmän etsimme itsemme ulkopuolelta, sitä sekavammaksi usein kaiken koemme. Sisäinen palo, tahto elää parempaa elämää, pyrkiä hyvään ihimisyyteen sekä olemaan kaikille rakastavampi lähimmäinen ovat oikeita, hengen mukaisia ajatuksia. Jotta meissä oleva hyvyys, lähimmäisen rakkaus ja suvaitsevaisuus pääsisivät esille, se vaatii ponnisteluja ja omaa työtä, jotta muuttuisimme ihmisiksi, jotka pyrkivät kaikkien hyvään, itsekkyyden sijasta. Henki, tai henkisyys ei tuomitse, ei tunne ylemmyyttä tai halua alistaa muita, vaan se on suvaitsevainen ja pyrkii näyttämään hyvää esimerkkiä. 

Jotta me totuuden etsijät voisimme joskus sanoa elävämme henkistä, hengen ohjaamaa arkista elämää, meidän on ensin poistettava ne esteet, jotka sen yhteyden tiellä ovat. Kukin todellinen pyrkijä kyllä löytää ne keinot ja opetukset, jotka siihen ohjaavat. Onhan maan päälle laskeutunut Mestareita ja suuri Opettajia, jotka ovat tuoneet maan päälle tarvittavat ohjeet. Esimerkkinä voi mainita Jeesuksen ja tässä ajassa elävän suuren rauhan ja myötätunnon opettajan Dalai laman. Oikeastaan kaikki, jotka itse elävät niin kuin pyhät kirjat neuvovat, ovat maan päällisiä isoja esimerkkejä siitä, miten viha, tuomitseminen, kostonhalu ja muut "synnit" maan päällä voitetaan rakkaudella ja ennen kaikkea omalla henkisellä työllä. 

Mitä on New-Age?
Kun googlaa new-agen määritelmää, saa hyvinkin sekalaisen kuvan erilaisista suuntauksista ja valitettavaa onkin, että tuo NA määritelmä ei ole aikaansa seuraava. Se varmaankin oli jonkinlainen herätys, ehkä jopa protesti syntyaikanaan, sillä sen kautta alettiin etsiä toisenlaista, yksilöllisempää totuutta Hengestä. Kirkon vuosisatoja jatkunut tuomitseminen, väärinkäytökset ja vallankäyttö olivat osasyynä siihen, että liikehdintää siitä poispäin alkoi maailmanlaajuisesti ilmetä. New-age liikkeeseen ei yhdistetä uskonnollisuutta, vaan sen ajatus on yksilöllinen etsintä ja kokeminen, joka tosin tässä ajassa on saanut yhä erikoisempia muotoja.

Tänä aikana tuon NA määritelmän alle niputetaan kaikki, mitä kuka tahansa voi väittää olevan henkistä etsintää, toimintaa, taikka polkua. Kun on seurannut yli neljäkymmentä vuotta tätä, anteeksi vain, henkistä sirkusta täällä Suomessakin, ei voi kuin tuntea myötätuntoa niitä kohtaan, joiden pyrkimys on löytää totuutta siitä, miten Hengen yhteyteen voi pyrkiä. Oma kokemukseni on se, että nykyään new-age on jo niin iso soppa, ettei sieltä voi enää henkisyyttä löytää. Tai ainakin se on todella vaikeaa. Siksipä monet, Jumalan ja oman korkeimman yhteyteen pyrkivät, ovatkin sanoutuneet irti tästä nykyajan new-age virrasta. Sen sisällä on niin paljon outoja juttuja, magiaa, päihteiden käyttöä, toisten etsijöiden hyväksi käyttämistä, pimeyden ihannointia tai sen kieltämistä, ettei sitä voi enää henkisyydeksi kutsua. Toki varmasti sen nimen alta löytyy paljon hyvääkin ja todellisia auttajia ja henkisen polun kulkijoita.

NA on nykyään suuri liike, joka toistaa vuosikymmenten aikana samoja "virheitä", ain auusi sukupolvi omalla tavallaan. Monet suuntaukset eivät juurikaan pyri sielun ja kehon puhtauteen, jonka tulisi olla henkisyyden yksi tärkeimmistä ajatuksista. Ne aallot, eli muodissa olevat "henkiset" teemat, joita tässä ajassa paljolti läpikäydään, ovat siis suurelta osin toisintoa menneiltä vuosikymmeniltä, tämän ajan ilmiöillä höystettynä. Se, mikä myös edelleen yhdistää menneitä vuosia ja tätä päivää, on se, miten henkisyyteen pyritään itsekkyyden kautta, omia haluja toteuttaen. NAn alle liitetään nykyään myös salaliittoteoriat ja miljoonat youtube kanavat, jotka suoltavat ihan kaikkea, eikä niiden sanoman tarvitse pohjautua edes henkisiin lakeihin taikka hyvään pyrkimiseen, vaan useinmiten jonkun "heränneen" haluun saada arvostusta, huomiota ja paljon seuraajia. Vastuusta ei voi useinkaan puhua. 

Perus NA juttua sanotaan olevan tarotkortit, ennustaminen, erilaiset rituaalit, vapaan elämän ihannointi, seksuaalisuuden ja kehon korostaminen, luominen omista haluista käsin, vain omaksi hyväksi, sekä myös jotain vastaan oleminen ja järjestelmään kohdistuva kapinointi. Entä mihin on jäänyt Henki ja sen yhteyteen pyrkiminen?

Entäs sitten uskonnot?
Jos olette seuranneet viime aikojen uutisointia, esim. kirkon omia kampanjoita, taikka ylen juttua, joka ilmestyi tällä viikolla, olette varmasti huomanneet, että käynnissä on eräänlainen sota valinnan vapautta ja uskonnon vapauttakin kohtaan. Olen tottakai sitä mieltä, että asiat on hyvä tuoda esille, varskinkin kun tuon NAn alla on niin paljon ihan sielua ja ihmistä vahingoittavaa toimintaa. Mutta olisi hienoa, jos tuotaisiin myös kirkon tuomitseva ja suorastaan vainoava toiminta esille. Oikeastaan pelottavaa on se, että kirkon edustajat voivat laajasti määritellä, mikä on sallittua ja mikä tuomittavaa. Ikään kuin olisimme palaamassa pimeään keski-aikaan vainoineen. Sillä meidänkin kokemuksemme on, että kirkko on eniten solvannut, tuominnut ja hyökännyt meidänkin rauhaan ja henkiseen elämään pyrkivää yhteisöämme kohtaan. En kritisoi uskontoa ja yksittäisiä uskovaisia ja hyviä ihmisiä, vaan ihmettelen tietyn ryhmän kuviteltua oikeutta hyökätä ja niputtaa kaikki muu, paitsi oma toiminta tuomittavaksi. 

Jos yleensäkin kirkko ja sen yhteydessä oleva instituutio olisivat rakastavia ja avaisivat ovensa ja sydämensä kaikille, virka-ajastakin luopuen, uskoisin, että kirkon ei tarvitsisi käydä kampanjaa, jossa muita suuntauksia parjataan ja jopa mustamaalataan. Jos kirkossa ja sen eri uskonsuuntauksissa olisi Jeesuksen opetuksia seuraavia hyvään pyrkiviä yksilöitä näkyvillä paikoilla, niin tuo hyvä vetäisi puoleensa Jumalan etsijöitä. Lähimmäisen rakkaus kaikkia kohtaan voisi palauttaa uskoavia sen piiriin. Meillä on esimerkki viimeisiltä messuilta, Joensuusta, miten kirkko rantautui sinnekin ja tuli myös meidän pisteeseemme huutamaan ja parjaamaan meitä sen nimissä, että vain he kantavat kristusta sydämessään. Tuomitseminen Jeesuksen nimessä jatkui usean minuutin ajan kunnes he ylimielisesti hymyillen ja meitä vielä sormella osoitellen siirtyivät seuraavan uhrin kimppuun. Ymmärrän hyvin, että tuollainen käytös enemmänkin karkoittaa kirkon piiristä, kuin saa sinne kaipaamaan. Ihan ei toteutunut tärkein opetus rakkaudesta niitä kohtaan, jotka koetaan vihamiehiksi.

Mikä on uskova ihminen?
Se, joka uskoo Jumalaan, elävään Luojaan, Lähteeseen, Korkeampaan Voimaan ja/tai Hänen lähettiläisiinsä maan päällä, on uskovainen. Siihen ei tarvita mitään kirkkoa, ei mitään ylintä tahoa, jotka ihmisen uskon määrää mittaavat, tai mitään tahoa, joka ihmisen "synnit" määrittelee, taikka kadotuksella pelottelee. Jumala, joka rakastaa, rakastaa aina, sillä jokainen ihminen on osa tuota suurta Elämän ylläpitäjää. Ehkä olisi aika siirtyä tässä uuteen vaiheeseen, uuteen aikaan ;), jossa voisimme kaikki turvata Rakkauden Jumalaan ilman pelkoa, että joku tuomitsee tapamme, miten Jumalaa lähestymme. Ilman suvaitsevaisuutta ja pyrkimystä rakastaa lähimmäistään ei maailma kyllä muutu, mutta ehkäpä se on ihmiskunnalle liian iso oppiläksy.  

Minä edelleen uskon hyvään Jumalaan eli Lähteeseen, joka luo ja ylläpitää elämää täällä maan päälläkin. Jumala on Rakkaus, eikä rakkaus ole olento, jolla on maskuliininen hahmo ja halu kostaa, erotella oikeita uskovaisia vääristä, taikka vihata luotujaan. Eikö nyt olisi jo aika siirtyä siihen rakkauden uskoon, joka ei tarvitse uskontoja, joiden vuoksi soditaan ja tuhotaan elämää? Ettekö tekin ole väsyneet maailmassamme käytävään ainaiseen taisteluun? MInä olen, ja olin sitä jo viisivuotiaana, kun ensimmäisen kerran tunnistin maailmamme energian. Lähes kuusikymmentä vuotta siitä hetkestä olen sitä surua kantanut, mutta lopulta kääntänyt sen pyrkimykseen, joka voi muuttaa maailmaa paremmaksi. Ei kukaan meistä voi ihmeitä tehdä, mutta voimme muuttaa itseämme parempaan suuntaan ja sitä kautta maailmaammekin.

Toivon vielä, että jonain päivän kohtaisin sellaisen kirkon edustajan, joka ilman pelkoa ja ennakkoasenteita olisi valmis jakamaan ajatuksiaan meidän kanssamme. Minulla ainakin olisi raamatun taitajalle kysymyksiä, jotka itseäni askarruttavat. Tahtoisin esimerkiksi ymmärtää, että kun viimeisin Mestari jätti oman testamenttinsa ihmiskunnalle, miksi se ei kumonnutkaan sitä vanhaa? Ehkä minulla on vielä muutama vuosikymmen aikaa saada vastauksia kysymyksiini, jotka ovat niin monta vuotta askarruttaneet.
Jos Luoja suo :)

Voikaa hyvin ja uskokaa hyvään itsessänne, toisissanne ja löytäkää sitä maailmastakin sekä olkaa suvaitsevaisina ja rakkaudellisina esimerkkeinä itse. Tänä aikana me todellakin sitä tarvitsemme. 

Avainsanat: new- age, henkisyys, Suonenjoki