Elämän tarkoitus

Kuten niin usein aiemminkin, herään sanat päässäni ja silloin on noustava, muuten ne katoavat. Kuulen, miten lempeällä äänellä sydämeni puhuu, on avautunut sanomalle, jota nyt tahdotaan tuoda esille jonkun sielun tähden. 

Tänään avataan elämän tarkoituksen ajatusta. Se on niin suuri ajatus, että melkein vajoan polvilleni sen edessä. Ainakin sielussani vajoan, painan pääni ja katson itseäni. Katson yhtä lempeästi kuin sydämessäni kuuluva ääni, kuin todeten tai laittaen merkille, ilman tunteiden väritystä ja lisää. Miten minun tarkoitukseni on toteutunut.. 

Onko elämällä tarkoitus?

Tämän elämän polun kulkeneena olen jo oppinut ja tiedän, että kaikella elämällä on aina vahva Jumalallinen tarkoituksensa. Ihmissieluilla tarkoitus korostuu, kullakin kehityksensä vaiheen mukaisesti. Sillä ihmissielujen kehitykseen kuuluu vastuu koko luomakunnasta, eikä vain itsestään, omasta maallisesta osastaan. Mutta millainen sitten on meidän suuri suunnitelmamme, tarkoituksemme ihmisinä maan päällä. Miksi uudelleen ja uudelleen tänne synnymme..

Nuorempana ja sokeampana kuljin elämän polkua eteenpäin ajatuksella, mitä minä elämältä haluan, mitä tahdon luoda ja toteuttaa. Kun polkuni on edennyt tähän, missä nyt kaikkea tarkastelen, kysyn kipeän kysymyksen, mitä elämä minulta vielä haluaa? Kysymys ei ole dramaattinen, vaan se on sellaisen matkalaisen kysymys, joka vielä tahtoisi tehdä parhaansa, palvella, jotta elämä sellaisenaan täyttyisi, kuin se tarkoitettu on.

Olenhan jo elänyt, nähnyt ja kuullut ja kokemukseeni voidaan lisätä tuon asian sisäistäminen: olen elämässä palvelijana. Ja niinhän kuuluisi meidän kaikkien olla, jotta voisimme kehittyä ihmistietoisuutena ja sieluina.

Kun sielu on nuori, se etsii sitä, miten kaikki ympärillä oleva voisi palvella hänen halujaan ja toiveitaan. Miten saisi ne toteutumaan. Silloin sielu katsoo kaikkea ikään kuin itsestä ulospäin perspektiivistä. Minä fyysisenä ja tuntevana olentona -perspektiivistä. Niiden toiveiden täytyttyä nuori sielu lopulta kuitenkin oppii, että jokaisen elämän minällä eivät halut lopu, eivätkä toiveet, eivätkä pettymykset, eivätkä ne tunteet, joiden kautta uudet halut nousevat. 
Sillä niin nuori sielu kokee, että sitten vasta on onnellinen, kun omat halut ovat toteutuneet, kun on löytänyt jotain, elänyt tarpeeksi, kokenut isoja, mullistavia tunteita, erilaisia tapahtumia, ottanut riskejä, katsonut kaiken, tuntenut valon ja pimeyden. Elänyt elämää, joka on oman näköistä, sillä hetkellä. Niin sielu usein kiertää kehää ja toistaa kokemuksiaan, elämästä toiseen, kunnes kohtaa elämän, jossa herää ja saa mahdollisuuden valita uudenlaisen polun.

Kun sielu vanhenee, oppii kokemuksistaan, pyrkii kehittymään ja laajentamaan näkökulmaansa, avautuukin toisenlainen todellisuus, kuin korkeammasta perspektiivistä kohti itseä. Ja silloin vahvana nousee kysymys: mitä minä voin elämälle antaa, miten voisin unohtaa tämän itseni, jotta tulisin siksi, joka todella olen.

Minussakin on elämän tuli palanut suurena ja kiihkeänä. Toteutin aina päättävisenä halujani, isolla innostuksella. Loin omasta halustani käsin, elin, hulluna rakastinkin ja koin ihmisenä paljon. Kävin pimeissä luolissa, en arvostanut elämän lahjaa, enkä itseäni kehossa.
Ja niin kävin kuoleman portilla kahdesti, heräsin ja lopulta menetin kaiken ja vihdoin ymmärsin: Elin omaa suunnitelmaani, joka toisti niin monia menneiden elämieni kokemuksia. Sieluni polki paikoillaan, samassa pyörässä, elämästä toiseen. Oli löydettävä muutos ja kehitys!

Elämän suuri tarkoitus on kehitys. Lopulta minäkin ymmärsin, että en voi kehittyä kohti omaa todellista Itseäni vain toistamalla edellisten elämieni kokemuksia ja omia halujani. Ihmislapsen suunnitelmaanhan kuuluu kehittyä sieluna kohti sitä todellista olemustaan, joka on puhdas ja rakkauden täyttämä.
Sitä kohti koko fyysinen elämä tälläkin planeetalla suuntaa. Jotta jokainen olento voisi loistaa omaa todellista, puhdasta ja kirkasta itseään ja siten palvella kokonaisuutta. Niin kaunis tarkoitus! Ja niin kaunis suunnitelma koko ihmiskunnalle!

Omasta sisimmästä käsin, puhtaasta olemuksesta käsin eläminen on se laajempi perspektiivi, josta katsoa elämää. Elämä on suuri Lahja, se on elämää luovan ja ylläpitävän Voiman, Rakkauden ja Viisauden lahja meille, joiden puhdas olemus on Hänen kanssaan yhtä. Miten käytän lahjaani? Hukkaanko sen omia halujani varten vai joko suostuisin olemaan viisas ja antamaan lahjani kaikelle elämälle.

Vieläkin joskus sykkii sisälläni suuren voiman fyysinen olemus ja silloin nousevat ajatukset.. Haluan elää, kokea ja toteuttaa! Minä vielä haluan.. Silloin muistutan itselleni, että tuon fyysisenkin voiman kuuluu palvella kaikkia, jotta kehittyisin, jotta kulkisin kohti Itseäni ja sitä puhdasta olemusta, jossa olen yhtä Rakkauden, elämän Lahjan antajan kanssa. Sillä vain niin voin toteuttaa tämän elämän korkeampaa suunnitelmaa.

Minun sieluni oli jo lapsena hyvin väsynyt. Tiedän kulkeneeni niin pitkän matkan ja myös oppineeni, miksi synnyn uudelleen. Tämäkään elämä ei ole ollut helppo, sillä jälleen kerran jouduin ilman viisautta, ilman ohjausta oppimaan omien halujeni ja kokemusteni kautta. Sieluni suunnitelma onneksi huusi sisälläni, ja tein oikeitakin valintoja, joiden kautta etenin ilman kipua. Mutta niin usein olen ollut heikko, enkä ole uskaltanut kulkea ohjauksen mukaan, vaikka sieluni muisti on ollut tässä elämässä vahva ja myös kokemus siitä, mitä tämän elämäni suunnitelma pitää sisällään. Olen siitä kiitollinen ja pyydän anteeksi heikkouttani. Kiitän myös niitä Valon Lähettiläitä, jotka ovat kanssani kulkeneet, koko tämän mittaisen matkani tällä kertaa. Tiedän, että olen vanha sielu, hyvin vanha ja siksi myös väsynytkin. Olen väsynyt toistamaan omia virheitäni ja  katsomaan, miten koko ihmistietoisuus tekee samoin. Olen kokenut syvää yksinäisyyttä tämän tiedon ja väsymyksen kanssa.

Elämäni tulee muutaman viikon päästä siihen kohtaan, jossa yksi yhdeksän vuoden sykli päättyy. Sisälläni on viime ajat ollut meneillään suuri kamppailu. Katson menneitä vuosia, sen opetuksia ja oppimisia. Katson niiden merkitystä, kehitykseni kulkua ja niiden valossa tutkin tulevaani. On hyvä ymmärtää, käydä syvällä katsomassa ja löytää menneen viisaus ja sen valossa nähdä, onko Jumalallinen suunnitelma toteutunut. Mihin se on minut vienyt? Ja mihin nyt minua ohjataan? Olenko edelleen yksin ihmisten keskellä?

Mutta ennen kaikkea, olenko palvellut, sillä tämä on minun Se Elämä, jossa palvelijan huoneeseen synnyin. Ymmärrän sen, näen, ja pyrin sitä kohti joka päivä. Mutta en vieläkään osaa, en niin kuin Hän on tähän elämääni suunnitellut. Etsin ja rukoilen; Auta, että näkisin, miten palvella Rakkautta ja miten toteuttaa Suurta suunnitelmaa palvelemalla elämää, palvelemalla etsiviä sieluja, palvelemalla omaa korkeampaa suunnitelmaani. Rukoilen kirkkautta, syvempää nöyryyttä, vahvuutta ja suuren itsekkyyteni puhdistamista.

Kun tätä kirjoitin, luonani piipahti hyvin kaunis sielu, joka myös etsii, kulkee niitä polkuja, joilla Jumala on mukana. Ja myös omat halut. Rukoilen, että nuo kaksi vielä hänenkin kohdallaan yhdistyvät. Niin meidän kaikkien olisi hyvä rukoilla. Että suuri, elämää luovan ja ylläpitävän Voiman, Rakkauden ja Viisauden Lähde yhdistyisi minun sieluuni. Niin Elämän tarkoitus toteutuisi minun kauttani. Meidän kaikkien kautta. Tässä elämässä, vihdoin.

Kiitos Isä, että Rakkautesi kautta minulla on mahdollisuus elää ja pyrkiä kohti Rakkautta. Kiitos isäni, että ihmisen rakkauden kautta sain jälleen mahdollisuuden kulkea maan päällä.

Valoisaa Isien päivää, 12.11.2023. kaikille sieluille.