Roadtripin toinen vaihe, Englanti-Skotlanti. 

Laivalla Englannin kanaalin asuntoautolla ylittäminen oli huomattavasti halvempaa kuin jos olisimme valinneet tunnelin. Olisihan se ollut kokemus vailla laatuaan, mutta järki voitti ja säästimme näin muutaman satasen. Dunkerquen satama oli helppo löytää. Opastukset alkoivat jo varhain ennen määränpäätä. Samoin oikea laituri löytyi seuraamalla laivayhtiön kylttejä. Kaikki tullimuodollisuudet tehtiin Ranskan puolella ja ne hoituivat helposti, vaikka mukana oli kaksi kissaa ja muuttokuorma. Ranskalaiset tullimiehet saivat meidät pidättämään hymyjä, sillä niin perinteistä ranskan aksenttia oli heidän englanninkielessään, että oli kuin olisimme olleet jossain hupiohjelmassa. He tutkivat automme pintapuolisesti ja hymyilivät ymmärtäväisesti ja hyväksyvästi, kun heidän kysymykseensä minun ja Patrickin mukanaolosta annoimme, että äiti ja isä vievät lapset uuteen kotimaahan. Qui, qui! Hyvä että pidätte huolta! oli kommentti. Kissojen rokotukset ja passit katsottiin siinä missä ihmistenkin passit ja hyvän matkan toivotukset olivat pian mukanamme. Englannin tullissa oli myös passien ja auton vähän tarkempi tutkiminen, mutta sekin meni hyvin. Sama ystävällisyys vanhempien mukanaolosta ja lasten saattamisesta. 

Laivamatka kesti muutaman tunnin ja siellä on pienoiskoon taxfree ja muutama ravintola. Me valitsimme laivalla intialaisen kasvisruoakavaihtoehdon, joka ainakin minut yllätti tulisuudellaan. Doveriin saavuttuamme muodollisuuksia ei ollut ja ajoimme vihreää linjaa pitkin ulos satama-alueelta. Normaalisssa muuttokuormassa ei ollut mitään tullattavaa, joten kaikki kävi todella sutjakasti. Dover! Valkoisten kalkkikivikallioiden satamakaupunki. 

Doverissa harhaannuimme hetkeksi ylös maaseudulle Dover Castlen tielle ja aloitimme matkamme tämän päivän päämäärää Leedsiä kohti ihanan rauhan ja auringon kera. Lämpöäkin oli +5 astetta ja niin Englanti otti meidät valoisasti vastaan. Pieni kiertotie maaseudun rauhan kautta oli meille hyväksi, sillä niin saimme ikään kuin päästä maan tuntumaan ilman hirvittävää autokaistojen vauhtia, mikä oli väistämättä edessämme. Täälläkin halkoivat maisemaa, jota tuskin näimme, monikaistaiset moottoritiet kaupungista kaupunkiin. Rukous enkeleiden suojeluksesta oli todella tarpeen!

Kuski sulautti itsensä ja automme helposti vasemmanpuoleiseen liikenteeseen isosta autosta huolimatta. Loppupäivän etappi oli vähintään viiden tunnin mittainen ja päätimme olla liikoja ihastelematta englantia ja pyrkiä kohti päämäärää moottoriteiden vauhdilla. Saimme matkan aikana todistaa monta läheltä piti tilannetta, sillä vauhti oli hurjaa ja kaistojen vaihdot äkkinäisiä. Ikävä kyllä osuimme myös rankan näköisen juuri sattuneen kolarin kohdalle.
Me saavuimme Leedsissä majapaikkaamme moottoritien läheisyyteen iltamyöhäisellä. Kissat saivat hetken vapautta ja syliä, olihan pitkä päivä kulunut jälleen kuljetuskopissa, joka onneksi oli suuri ja antoi edes vähän liikkumavaraa. Pojat olivat tosi reippaita koko matkan. Hyvä Toivo ja Loitsu, teistä tuli kerta heitolla reissukissoja. 

Leedsin jälkeen suunta oli jo kohti Aberdeenia ja enkelit matkaamme mukaan. Ajoimme vielä jonkin aikaa moottoriteitä pitkin, aina New Castle upon Tynen liepeille saakka. Sieltä valitsimme tien kohti rantaa ja sen tuntumassa ajelimme Edinburgia kohti. Maisemat muuttuivat ja vauhti hiljeni, ihan pakostakin, sillä tiet olivat mutkaisia, mäkisiä ja maisemat kauniita maalaismaisemia! Tammia, tammia, tammia. Niitä rakastan eniten kaikista puista. Olin tammitaivaassa oikeastaan koko matkamme ajan. Tammien lomassa laahusteli takkuisia lampaita, jotka eivät juurikaan suomen rekisterikilvissä matkannutta suurta autoa noteeranneet. Suloisia ja koskettavia olentoja, sotkuisistaja sontaisista turkeistaan huolimatta. Oli kuin olisin tullut jälleen kotiin, niin oli sydämessä ilo ja rauha.

Edinburgissä kävimme perinteisesti syömässä Ikean kasvispullat ja nuoripari teki joitain hankintoja kotiinsa. Tankkasimme myös ja totesimme, että näillä saarilla oli bensa/diesel verrattain halpaa, joskin halvempaa se oli ollut koko matkan Ruotsista saakka. Suomen hinta oli kymmeniä senttejä näiden yläpuolella. Matkalaisten tankkaus tapahtui pääsääntöisesti pikaruoalla, silllä aikaa, eikä innostusta ollut tutkia mitään söpöjä pikku ravintoloita, vaan etenimme kohti päämäärää suhteellisen reippaasti, vaikkakin jo rennommin kuin mantereen puolella. 

Iltapimeällä lähdimme vielä viimeiselle etapillemme Aberdeeniin, eikä maisemien ihastelu ollut enää mahdollista. Saavuimme seitsemän aikoihin sillan ylitettyämme hiljaiselta tuntuvaan kaupunkiin. Ensi näkemältä kaikki vaikutti rauhalliselta ja vesistöjen siunaamalta. Uinuneet takapenkkiläisetkin virkistyivät ja innostuneena yrittivät kurkkia uutta kotikaupunkiaan. Uudempi osa jäi taaksemme, kun etenimme kohti nuorten tulevaa kotia, joka sijaitsi Old Aberdeenissa. Kadut vain pienenivät ja lopulta saavuimme pienelle kujalle, jossa sijaitsevasta yliopiston sihteerin työhuoneesta nuoripari nouti kotinsa avaimen. Koti sijaitsi seuraavalla kujalla ja onneksemme oven edessä oli isolle autolle tilaa ja auton tyhjääminen kävi helposti ja nopeasti. Kiitos enkelit huolenpidosta jälleen!

Uusi asunto oli tyypillisen näköinen englantilainen tai oikeammin skotlantilainen kivitalo. Vanhaa perinnettä, matala, sininen ovi ja pienet ikkunat ja mielestämme hyvin kaunis. Ilma ympärillämme huokui rauhaa, vaikka oli perjantai-ilta. Kivitalot, puolimetrisine seinineen olivat minusta kuin juurtumisen, turvan ja asettumisen symboleja. Oli hyvä mieli ja sydämessä rauha jättää lapset tähän kohtaan taivasta, niin kuin lasteni iso-iso-isä tapasi sanoa. Me Patrickin kanssa olimme myös iloisia, sillä emme mekään olleet aiemmin olleet tässä kohtaa taivasta. Hyvästelimme tältä päivältä nuorenparin isoin halauksin ja onnen toivotuksin. 

Nuoripari jäi uuteen kotiinsa ja minä etsin meille hotellin, jossa voisimme levätä muutaman päivän. Etsin tietenkin meille jotain vanhaa ja idyllistä ja todellakin ihmetys oli suuri, mihin sitten päädyimme. Tässäkin kohtaa olivat Auttajamme ja enkelit asialla ja ohjaamassa niin erikoiseen majapaikkaan. Siitä ja kotimatkamme kierroksesta Loch Nessin kautta kerron seuraavassa osassa.