Eilisen päivän myötä tuo kiitollisuuden ajatus ja sen voima muistui mieleeni oikein syvälle sydämeen. Jotenkin vain oli sellainen päivä,jolloin olin tavallista enemmän läsnä, tavallista maadoittuneempi. Sydän avoimena on helppo nähdä kaikessa se jumalallinen kipinä. Pienet, kultaiset ruohonkorret, putoavien lehtien kahina, haapojen viimeinen soitto ennen talvea. Tytärten koirat ovat olleet ilon tuojina jo muutaman viikon, sekin hyvin avaavaa. Ovat olleet oppaina pelloilla, ja metsissä. 
Kiitollisuus on todellinen voima. Kun osaa olla kiitollinen kaikesta, mitä elämä eteen tuo, se voima kasvaa, ja tuo lisää kiitollisuuden aiheita. Haastavinta on olla kiitollinen myös niistä ikävistä päivistä, joihin kuuluu luopumisia, kipuja ja haasteita. Kun vahvistaa sisällään ajatusta, että kaikki on AINA hyvin, tapahtuipa konkreettisessa maailmassani mitä tahansa, se tuo suurta turvaa, ja luottamusta.
Tämä aika haastaa monia juuri nyt, kiitollisuus on olotila, eikä riipu tapahtumista sinällään. Kiitos siis tästä sumuisesta, kosteasta päivästä <3 kiitos kaikesta!