Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Tietäjän tarinoita

Viimeinen Puolan leiri

Torstai 20.6.2024 klo 0.54 - Eija

Yö Skawinassa oli melkoinen, sillä herätys tuli keskellä yötä ilmahälytyksen muodossa. Sitä kesti aikansa ja sen jälkeen hälytysajoneuvojen sireenit huusivat ympärilämme. Sitten kaikki hiljeni, eikä hotellissamme ainakaan seurannut mitään tuosta yöherätyksestä. Tuli mieleen, miten järkyttävää ja tarumaattista lieneekään päivä, viikko ja kuukausi toisensa jälkeen herätä tuollaisiin hälytyksiin. Aamulla tutkimme uutisia, josko mitään selitystä asilalle löytyisi, mutta ainut, mitä saimme selville, oli että läheiseen Lvivin kaupunkiin Ukraunassa oli yöllä isketty kymmenien droonien voimalla ja Puolan hävittäjä olivat nousseet ilmaan. Ystävällinen hotelliväki ei osannut juurikaan englantia, joten emme voineet heiltäkään kysyä. Aloitimme sitten matkan kohti Puolan viimeistä leiriä.

12.6.2024 oli siis vuorossa Auschwitzin leiri. Alue oli todella suuri ja oli vaikea löytää, mistä olisi kannattanut aloittaa, sen verran sekavia ohjeita tai puuttuvia opastuksia oli. Lopulta saimme ohjeet, mistä ostaa liput alueille, jotka olivat kahdessa eri paikassa. Toinen oli varsinainen Auschwitzin alue ja toinen oli kuolemanleiri Birkenau. Me aloitimme Birkenausta, jonka parakeista ym. oli vielä jonkun verran jäljellä. Teimme valotyötä ja rukousta ja tunsin, että tämä jo kolmas leiri alkoi ottaa voimille. 

Alueelle vei junanrata, niin kuin aiemmillakin leireillä. Sitä pitkin oli ollut helppo siirtää tuhansia ihmisiä, jotka oli kerätty ympäri Eurooppaa. Tauluista saimme lukea, miten uhrit oli tuotu pääteasemalle ja jo siellä heidät oli jaettu eri ryhmiin sen mukaan, olisiko heistä hyötyä vai ei. Niin monet perheet erotettiin siellä viimeisen kerran ja naiset lapsineen saivat siirtyä suoraan "suihkuihin" ja ikuiseen uneen sen jälkeen. Miehet, jotka olivat vielä työkykyisiä, vietiin parakkeihin tulevaa sijoitusta varten. 

Alueella oli sortuneita, tai oikeammin hajotettuja krematorioita, ja niiden lähellä vielä nähtävissä olevia suuria lampia, joihin tuhkat oli sitten kuopattu. Viimeisinä aikoina lammet oli täytetty ja tuhkat olivat jääneet maan alle. Vain pienet painaumat kertoivat paikasta, joissa tuhannet ihmiset olivat saaneet viimeisen leposijan. 

Birkenaun jälkeen siirryimme autolla noin parin kilometrin päässä olevalle Auschwitzin alueelle. Minä koin, etten kestänyt enempää tätä energiaa ja jäin autoon odottamaan, kun Patrick siirtyi sisään tuosta kuuluisasta portista, jossa luki "Arbeit macht frei". Hän viipyi alueella lähes kaksi tuntia ja kertoi palatessaan työstä, jota oli vielä jäljellä olevien sielujen ja energioiden hyväksi tehnyt sekä alueen hyvin ikävistä näkymistä, mm. suurista kenkäröykkiöistä, jotka oli asetettu kävijöiden nähtäväksi. Myös Majdanekissa olimme nähneet samaa. 

Päivä oli kulunut tässä kohtaa Puolaa jo lähes iltaan, mutta päätimme kuitenkin ajaa vielä Tsekkeihin. Löysimme Stramberkista pienen viihtyisän camperalueen ihan kirkon vierestä ja vihdoin raskaan päivän päätteeksi pääsimme rauhoittumaan. Itse tunsin, miten koko keho oli kuin raskaan rasituksen jäljiltä ja jokainen solu värisi kuormituksen tähden. Saimme onneksi siellä hyvin levättyä ja hermoston rasittuminen oli aamulla poissa. Hermosto on minulla se, joka reagoi, jos pitkään jatkuu tilanne, jossa on kuin kytkeytyneenä toisenlaiseen taajuuteen ja tekee siellä työtä. Vierailut leireillä olivat olleet sellaisia, mutta nyt saimme siltä osin levätä ja tehdä muunlaista energiatyötä. Toki myös Puolan energia oli ollut raskasta ja ajomatkaa paljon huonokuntoisilla teillä. Nuo viime päivät kyllä olivat tähän astisista raskaimmat. 

Tsekeissä ei vastaavaa leirien puhdistus ja valotyötä tulisi olemaan. Seuraava blogi sitten Tsekin tasavallan läpiajamisesta ja työstä siellä. Siunattua kesäpäivänseisausta kaikille. 

Puolan leireillä

Maanantai 17.6.2024 klo 23.29

Puolan leireillä työtä riittää

10.6. oli pääkohteemme Ljublinissa oleva Majdanekin leiri, joka oli suureksi osaksi vielä olemassa parakkeineen, kaasukammioineen ja krematoriokin oli jäljellä. Päivä oli pilvinen, mutta edelleenkin hiostavan kuuma ja koko paikan kiertäminen raskaassa ilmanalassa vie meiltä muutaman tunnin. Kiersimme paikkaa jälleen kuin suojatussa tilassa, niin etteivät kuvat, taikka tuntemukset menneestä tavoittaneet minua. Siltikin kyyneleet virtasivat, kun luin tekstejä mitä eri rakennuksissa oli ollut ja mihin tarkoitukseen ne oli rakennettu. Kaasukammio oli jo rakennuksena sellainen, että se nostatti karvat pystyyn. Sisäseinät siellä olivat sinistyneet ja paikassa oli outo ja kammottava haju. Siellä oli vaikea hengittääkin.

Toinen käsittämätön rakennus oli krematorio ja sen polttouunit. Koko paikka puistatti niin, ettei sen läheisyydessä voinut olla kuin pienen hetken. Ihmisen elämän päättyminen ei ollut minkään arvoinen, eikä kunnioitusta lainkaan maallisia jäännöksiä kohtaan.

Täydellinen epäusko oli mielessä, sillä järki ei riittänyt käsittämään sitä, mitä tuossa paikassa oli vuosien ajan tapahtunut, tai millaista suunnitelmallista ja järjestelmällistä tuhoamista ja pahuutta se edusti.

Kun lähdimme takaisin autolle päin, havahduin siihen, ettemme olleet nähneet yhtään itkevää vierailijaa alueella. Ehkäpä muillakin oli yhtä epäuskoinen olo kuin meillä.

Tämä käynti oli syvempi kokemus kuin ensimmäinen, sillä jäljellä olevat rakennuksetkin edelleen todistivat niitä kauhuja, joita siellä oli koettu. Jokainen paikka, kivetyt askelmat ja parakit huokuivat tuhansia tarinoita, tuhansia kohtaloita, joita siellä oli koettu. Lapsia, naisia, miehiä, kokonaisia perheitä pakotettiin julmuuden alle ja kuolemaan.

Kaikesta tuosta yllä kerrotusta huolimatta, meistä kukaan ei voi jäädä vihaan tai kostonhaluun, vaan edelleenkin meidän on opittava menneestä, päästettävä irti ja otettava vastuu omasta kehityksestämme. Meille on annettu pyhiä ohjeita, miten me voimme ihmiskuntana kehittyä ja löytää tien rauhaan. Sen sanoman kanssa me jatkoimme seuraavaan kohteeseen, kun olimme Valon työn tuossa paikassa tehneet.

Päädyimme yöksi Zamoscin kauniiseen pikkukaupunkiin. Siellä kiertelimme 11.6. aamupäivän ja jätimme kolmeen kirkkoon esitteitämme rauhan luomiseksi. Tori oli kaunis, sillä sitä kiersi vanha arkadi, kävelykatos, jonka varjossa oli kuumana aamupäivänä ihana kävellä. Nautittuamme kahvit ja jätskit, jatkoimme matkaamme kohti Puolan seuraavaa leiriä, joka sijaitsi Belzekissä.

Belzek on ehkä vähemmän tunnettu leiri, vaikka sielläkin surmattiin tuhansia ihmisiä monesta euroopan maasta. Paikalla oli vain kivinen puisto ja museo, jossa paikan historiaan sai tutustua.

Suuntasimme sitten kohti Ukrainan rajaa ja ajoimme Hrebenneen, niin lähelle ylistyspaikkaa kuin mahdollista. Noin viidenkymmenen kilometrin päässä Ukrainan puolella oli Lviv. Pysähdyimme pienen mäen päällä olevaan kirkkoon, joka oli rakennettu kuin karjalaiseen malliin puusta kauniine koristeleikkauksineen. Kirkko oli kiinni, mutta me istuimme sen rappusilla ja laitoimme videoviestiä seuraajillemme. Oli vaikea uskoa, että niin lähellä tapahtuu kauheuksia, jotka ovat ukrainalaisten arkielämää. Rukoilimme ja teimme kaiken, mitä Valotyön kautta voi tehdä myös heitä auttaaksemme.

Seuraavaksi yöksi suuntasimme lähelle Auschwitsia, Skawinan kaupunkiin. Jouduimme jälleen yöpymään hotellissa, sillä Puola ei ole campereitten luvattu maa. Löysimme kyllä leirintäalueita, mutta niistä ei yksikään vastannut kyselyihimme, eikä englannin kielellä tässä maassa onnistunut kommunikoimaan ihmisten kanssa.

Vielä yksi, ehkä historian tunnetuin leiri on edessä ja sitten vihdoin monen päivän jälkeen saamme siirtyä Tsekkeihin.

Puolan ensimmäinen etappi

Tiistai 11.6.2024 klo 23.27 - Eija

Puolan aamu valkeni meille pienessä, viihtyisässä pensionaatissa, Elkin kaupungissa. Runsas aamupala oli vaihtelua ja sen voimalla suuntasimme paikallisen kirkon kautta kohti Bialystokia. Se nimi oli annettu jo kotona, kun matkan reittiä suunniteltiin. Kirkkoihin oli tarkoitus mennä jättämään esitteitä ja mahdollisesti myös jutella jonkun kanssa, joka olisi paikalla. Mutta kaupunkiin saavuttuamme huomasimme, että kaikki keskustan kirkot olivat ulos asti täynnä väkeä, joten sisälle pääsyä oli mahdotonta toteuttaa. 

Istuimme torin laidalla olevassa kahvilassa ja söimme lounasta ajatellen, että ruuhka varmaankin hälvenee ja voimme pian vierailla kirkon sisällä. Luulomme oli harhaa, silä väki vain vaihtui ja lisääntyi. Kokonaisia perheitä ja erityisen paljon lapsi ja nuoria hienosti pukeutuneina suuntasivat iloisina kohti kirkkoa. Pohdimme ja yritimme selvittää, mistä olisi kysymys, vai oliko täällä ihan tavallista, että lauantait vietetään kirkossa. Vastausta emme saaneet, vaan jouduimme lopulta lähtemään eteenpäin ilman kirkkokäyntejä. Yhdistimme vielä tämänkin kaupungin mukaan valoverkkoon rauhan hyväksi. Löysimme onneksi vähän kaupungin ulkopuolelta hyvin suuren ja kauniin kirkon, jossa olikin vain yksi nuorimies hartaassa rukouksessa. Tämä kirkko sai nyt olla majakkakirkko koko aluelle. 

Eteenpäin ajaessamme pohdimme, miksi tuo kaupunki oli annettu etukäteen ja miksi kuitenkin meidän mielestämme työ vähän epäonnistui, koska emme tavoittaneet kirkkoja, emmekä ihmisiä. Toki olimme jo huomanneet, että englanti ei ole oikea kieli kommunikoida puolalaisten kanssa, vaan siihen olis tarvittu joko puolan tai venäjän osaamista, joita meillä ei ollut. Jokin muukin vaivasi meitä tämän maan ilmapiirissä, sillä se tuntui kovalta ja jotenkin painostavalta aiempiin maihin verrattuna. Ehkäpä Ukrainan rajanaapurina eläminen tuntuu jo yleisessä energiassa ja ihmisten asenteissa. Huomasimme myös nopeasti, että on turha odottaa ystävällistä palvelua taikka hymyä. 

Käyntimme syy selvisi lopulta myöhemmin samana päivänä, kun aloitin googlailun kaupungin historiasta. Paikka oli ollut ss-miesten tukikohta tai komentokeskus tuolla alueella ja siitä oli jäänyt tuo outo, ahdistava energia. Valotyö kirkkojen kautta saa nyt tehdä paikassa tehtävänsä energian muuttamiseksi.

Ajoimme sitten kohti Treblinkaa ja siellä olevaa leiriä. Paikassa ei enää ollut rakennuksia, eikä oikeastaan mitään, mikä olisi selkeästi heti kertonut sen historiasta. Alue oli melko suuri ja lähdimme kävelemään ihmetellen, ettemme oikeastaan tunteneet mitään. Ainoastaan painostava tunne kurkussa ja sydänkeskuksessa kertoi meille, että alueen energia oli hyvin matala. Minä olin kuin pehmeässä tynnyrissä, josta katselin ympäristöä neutraalein silmin. Olin odottanut voimakasta reaktiota taikka itkua, mutta herkkyys aistia näkymätöntä oli suljettu pois. Ymmärsin nopeasti, että se oli tarpeen, sillä en usko, että kukaan voisi selvitä tuollaisessa paikassa, jos kaikki paikan kauheudet, tuskat ja hirmuteot avautuisivat sisäisille silmille. Auttajien turvaan sain taas luottaa ja huomata, että he todella näkevät suuren kokonaisuuden ja mahdolliset haitat jo paljon ennen kuin me olimme edes matkalle lähteneet. He pitävät meistä huolta, niin kuin aina.

Paikassa oli vanhan rautatien jäänteitä, sekä asemalaituri, jonne uhrit väkivalloin työnnettiin junan pysähtyessä viimeiselle asemalleen. Kiviset paadet olivat muistomerkkeinä niistä lukuisista kaupungeista, joista nuo onnettomat oli mukaan pakotettu. Ympäri euroopan saimme lukea kylien ja kaupunkien nimiä. Yksi kohta tuolla alueella raoitti minun suojakuplaani ja saman tien tunsin suurta tuskaa, joka purkautui lähes valituksena. Itku nousi jostain hyvin syvältä, eikä sen voimaa pysty sanoittamaan. Hetki meni onneksi nopeasti ohi ja me tiesimme, että tuohon kohtaan alueella oli avattava suuren Valon portaali, joka olisi vielä niiden apuna, jotka siellä vielä pimeässä etsivät tietä pois kärsimyksestä.

Noin tunnin päästä palasimme autollemme. Olimme avanneet kaksi valopilaria tuolle alueelle ja aloimme sitten kysellä auttajilta niistä kokemuksista, joita tuolla Treblinkassa saimme. 
Ensinnäkin alueella on vuosikymmenten aikana tehty paljon rukous- ja puhdistustyötä monen papin ja auttajan toimesta. Toiseksi ovat Valon maailman valtiaat nostaneet ylös viattomat saman tien, kun he ovat kehonsa jättäneet. Armo on astunut mukaan suuren kärsimyksen edessä. Vielä kerrottiin, että alueella on kuin toinen kerros tai oikeammin taso, joka on suljettu maan piiristä ja sieltä edelleenkin nostetaan ylös heitä, jotka heräävät valoa tavoittelemaan. Armo on tässäkin mukana sekä suuri rakkaus ja myötätunto kärsiviä sieluja kohtaan. Me olimme paikalla auttamassa vielä niitä, jotka olivat jääneet maan piiriin ja sulkemaan ne kohdat, joissa voimakas tuska tavoitti maan tuosta toisesta tasosta. Maahan jäänyt energiajälki oli enää heikko, koska sitä ei ylläpidetty muuten kuin paikalla vierailleiden ihmisten energialla. Esimerkiksi voimakas viha tekijöitä ja koko sen kansaa kohtaan, pitää vielä yllä paikan matalaa energiaa.

On selvää, ettemme voi hyväksyä tekoja, tai suunnitelmaa, joka eteni hyvin järjestelmällisen tuhoamisen kautta. Meidän tuleekin ymmärtää, mikä on pahuutta, mutta jos tahdomme joskus vapautua sodan kierteestä, me emme saa vastata pahaan pahalla, sillä se vain lisää sen voimistumista. Mitä siis ajatella tai tehdä näiden hirvittävien asioiden edessä? Sen Auttajat näyttivät konkreettisella tasolla, kun pitivät minut suojattuna, niin että pystyin tarkastelemaan ympärilläni olevia asioita ja kohteita neutraalina. Se ei ole välinpitämättömyyttä, vaan se on asioiden näkemistä niin kuin ne ovat. Myötätunto on silloin mukana, mutta omat tunteet eivät lisää tapahtuneen pahuuden voimaa.  Jokaisen meistä tulisi pyytää puhdistusta omiin tunteisiimme ja ajatuksiimme, jotta emme lisäisi maailmaan sitä pahaa, joka lopulta kumpuaa teoiksi joidenkin sielujen omasta pahuuden värähtelystä. 

Rukoilin Jeesuksen rukousta ja pyysin Pyhän Sydämen heräämistä, Rakkauden täyttymistä jokaisen sydämessä ja sielussa, sekä lähimmäisiemme rakkaudellista kohtaamista ja huomioimista. Jokaisessa kirkossa ja jokaisessa paikassa, missä vierailimme, tämä rukous toistui ja edelleen tulee toistumaan. Näin meistä jokainen voi luoda uutta värähtelyä, hyvyyden voimaa, missä ikinä liikummekin. 

Matka Puolassa jatkuu ja siitä lisää myöhemmin. 

Liettuan matkakertomusta

Tiistai 11.6.2024 klo 21.58 - Eija

Liettua 7-8.6.2024

Saavuimme Liettuan puolelle iltasella ja siitä alkoikin sitten seikkailu kohti camping-aluetta, josta olimme varanneet autolle paikan. Matkalla alkoi sade ja sen seuraksi alkoi edessämme tietyö, jonka kiertämiseksi google tarjosi hyvän tien. Koska tiesimme, että majoituksen vastaanotto menee kiinni klo 22, niin ilomielin suuntasimme kiertotielle, että ehtisimme edes suht ajoissa. Kierotie alkoi kapeana, mutta päällystettynä, mutta viiden kilometrin jälkeen se muuttui hiekkatieksi, jota oli ajettu raskain telaketjuin. Tai siltä meistä ainakin tuntui, sillä matkailuauto alkoi pomppia, rämistä ja rytistä heti, jos nopeusmittari ylitti 30km tuntinopeuden. Majoituspaikkaan ilmoitimme reippaasta myöhästymisestä, mutta emme saaneet vastausta odotetaanko meitä vai ei.

 Lähes 60km ajoimme väsyneinä kohti määränpäätä, joka ei tuntunut ollenkaan lähestyvän. Lopulta, monen mutkaisen ja liejuisenkin pätkän jälkeen pääsimme asvaltille todeten, että viidenkymmenen kilometrin tietyöpätkän jälkeen olisimme olleet jo perillä yli puoli tuntia sitten. Päätimme tunnin myöhästymistä huolimatta ajaa campingalueelle, josko meitä sittenkin onnistaisi ja joku odottaisi meitä. Baltian maissa asuntoautossa yöpyminen muualla kuin campingalueilla on kiellettyä. Pimeässä sadesäässä saavuimme kaunista pientä siltaa pitkin Omenoiden saarelle, missä meitä odotti iloinen nuorimies sanoen, että eipä mitään, tervetuloa vain, vaikka olimme niin myöhässä. Saimme rauhallisen paikan ja nukuimme kuin ei koskaan ukkosesta ja sateesta huolimatta. Kiitimme sydämemme pohjasta turvallista perille pääsyä.

Aamun valjetessa otimme kerrankin vähän rauhallisemmin ja vasta kymmenen aikaan suuntasimme kohti Vilnaa, jonka Auttajat olivat antaneet seuraavaksi kohteeksemme. Kaikki sujui nyt superhyvin ja parkkipaikkaa myöten tiemme Vilnan vanhan kaupungin portille tasoitettiin kuin hyvityksenä eilisestä raskaasta ja osin vaarallisesta taipaleesta. Vilna on kaunis kaupunki, ainakin vanhalta osaltaan, missä me vierailimme. Hyvin keskiaikainen tunnelma virtasi kohti, kun astuimme sisään suuresta pyhiinvaeltajien portista. Portti on nimeltään Ausros Vartai, eli Aamunkoiton Portti. Porttikaaren yläpuolella on upea vanha kappeli ja Neitsyt Marian pyhäkkö, jonne mekin ohjauksen mukaisesti suunnistimme. Ihmeitä tekevän Marian suuren ikonin edessä monet polvistuivat syvään ja hartaaseen rukoukseen, luottaen Pyhän Äidin kykyyn luoda ihmeitä. Me istuimme seinustalla ja rukoilimme niin kuin tälle matkalle oli ohjeistettu ja Patrick avasi voimakkaan valoportaalin portin yläpuolelle tuomaan Pyhä Sydämen voimaa kaikille ihmisille, jotka siitä sisään astuvat. Minun vieressäni pyhäkössä istui nainen, joka itki hartaasta ja minä sain ohjauksen olla hänen energeettisenä tukenaan. Lähtiessämme annoin hänelle Pyhän Äidin kuvan, jossa Äidin sydämestä säteilee suuri Valo. Nainen kiitti silmillään ja katseltuaan kuvaa hetken, puhkesi jälleen itkuun. Tunsin, miten me naiset olemme jollain tavalla yhteydessä toisiimme, kunhan vain annamme sydämemme avautua naisena olemiseen ja niihin suruihinkin, joita me naiset, äidit, vaimot ja mummot kannamme jokaisessa Euroopankin kylässä. Me olemme saman energian kantajia, riippumatta siitä, missä päin elämme tai asumme.

Aamunkoiton portin vieressä oli Vilnan Pyhän Hengen ortodoksinen kirkko, jossa myös vierailimme. Kirkossa oli todellakin ihana ja pyhä energia. Monien Pyhittäjien ikonit ja siunaukset tuntuivat omassa olemuksessa hyvin vahvasti ja sytytin yhteisöllemme tuohuksen Johannes Syyrialaisen ikonin edessä, sillä hänen siunauksensa koen meidänkin kehityksellemme tärkeänä. Eteiseen jätimme lähtiessämme pienen pinon englanninkielisiä esitteitämme. Jätin flyereita myös lähellä olleeseen esoteeriseen kauppaan, jonka myyjä seisoi hymyillen ovella. Hän alkoi lukea esitettä ja nyökkäsi minulle edelleen hymyillen, kuin kiittäen tekstistä.

Vanhan kaupungin jälkeen siunattiin Neris-joki, joka Vilnan kautta virtaa niin itään Valko-Venäjälle, kuin länteenkin, missä se seuraa Kalingradin rajaa aina mereen saakka. Olkoon tämä joki rauhan energian vuolaana virtaava joki.

Matka kohti Puolaa kulki viljavien ja kumpuilevien maalaismaisemien halki niin monien vanhojen pyhien puiden koristaessa jokaista tien reunaa. Totesimme, että Liettua tuntuu kotoisalta ja ihmiset hyvin rauhallisilta. Totesimme matkalla myös sen, että Puolassa joudumme yöpymään hotelleissa, sillä camping alueita ei juurikaan ole, eivätkä ne harvat vastaa kyselyihin. Jännittävä nähdä, mitä Puola tuo tullessaan.

Latvian kokemuksia

Sunnuntai 9.6.2024 klo 22.40 - Eija

Tänään on viides matkapäivä täyttynyt ja nyt olemme Puolassa. Tarkotukseni on ollut kirjoittaa blogia ahkerammin, mutta päivämme ovat venyneet niin pitkiksi, että olen oikeastaan vain vaipunut uneen heti kun auto on saapunut illan määränpäähän. Tänään kerron, miten matkamme suojui Eestin jälkeen.

Latvian puolelle siirryimme Eestin Vörun kautta ajaen, sen jälkeen kun olimme Tartossa hoitaneet työmme ja illalla myöhään saavuimme syvälle naapurimaan puolelle yöpymään. Latviassa olimme Pienen järven rannalla ilmaisessa matkaparkissa ihan kahden kesken, jos ei paikallisia kalastajaukkoja oteta lukuun. Aamu valkeni kylässä niin kirkkaana ja iloisina lähdimme ensimmäiseen kirkkoon, joka yllätykseksemme olikin valtava katedraali. Kirkko oli kauniisti koristeltu, mutta emme vielä silloin tienneet sen syytä. Vasta myöhemmin meille valkeni, että on Jeesuksen Pyhän sydämen päivä, jota vietetään kolmantena perjaina helluntaista. 

Tuo kirkko kantoi hyvin kaunista nimeä, joka oli sama kuin päivän juhla, eli Jeeksen Pyhän Sydämen Kirkko. Kirkossa istuessamme, eteemme laskeutui kolme tummakaapuista herraa hyvin kysyvän oloisina. Kun istuimme omaa valotyötämme tehden, he tunnistivat työmme ja yksi heistä ilmoitti, että nyt olette tulleet ja me voimme siirtyä eteenpäin, sillä tiedämme, että työ jatkuu. He siirtyivät sen sanottuaan Valoon ja me koimme liikutuksen hetken heidän kiitollisuudestaan. Me olemme saaneet ennenkin kokea, miten jotkut uskolliset ovat jääneet henkikekehoissaan jonnekin paikkaan kuin varmistamaan, että työ tai sanoma, jota he ovat ylläpitäneet tai vartioineet, saa jatkajan. Siunattu hetki meille.

Kirkolta menimme pienelle paikalliselle torilla, josta ostimme ehkä maailman parasta limppua, jossa oli paljon luumuja, aprikoosia ja siemeniä. Heja Latvia! Terveellinen ja tosi täyttävä matkaeväs oli seuraaviksi päiviksi löydetty. Villasukatkin jäivät torilta matkaan, sillä olihan myös naapuripöydän myyntiä kannatettava. Tämän pöydän iloinen nainen opetti latviankielen kiitos-sanan suloisesti kannustaen kun sitä muutman kerran toistelin. Lausuttuna se oli spaldiaz, hyvin pehmeällä zetalla.

Seuraavassa kylässä tapasimme niin kauniin kirkon ja sisällä papin, joka oli hyvin puhelias. Hän kertoi, että tuo kirkko ei ollut hänen, vaan hän oli edellisen kirkon paimen. Kehuimme hänen suurta kirkkoaan ja kerroimme tehtvästämme hänen kysyessään matkamme tarkoitusta. Hän tarinoi meille hauskalla englanninkielellä paikan historiasta, sekä siitä, mmiten latvialaiset yrittävät nyt varjella ja uudelleen rakentaa historiallisia kohteitaan, koska naapuri "destroy all". Saimme vielä hyvän matkan toivotuksen ja joukon vinkkejä, mihin turistin kannattaisi pitkällä euroopan reissulla poiketa. Hän oli matkustellut ja opiskellut mm. Venetsiassa. Me toivotimme siunausta ja hän hyvää matkaa!  

Matka jatkui ja löysimme vielä toisenkin Jeesuksen Pyhän Sydämen kirkon ja olimme jälleen kerran otettuja siitä, että juuri sinä päivänä olimme ohjatut sinne, missä tuon nimisiä kirkkoja oli enemmänkin. Sen jälkeen ei noin kauniin ja erikoisen nimen omaavia kirkkoja tiellemme tullut, vaikka pysähdyimme monessa paikassa sen päivän aikana. 

Rajan kohti ajaessamme näimme pitkät rekkajonot, jotka kärsivällisesti odottivat nokka suunnattuna kohti Venäjää. Ajoimme hetken myös rajavyöhykkeellä ja näimme, miten korkeita aitoja piikkilankoinne rakennettiin kuin varautuen niin kuin me Suomessakin teimme. Rajan pinnassa oli myös kaunis vanha luostarialue, jota kiersimme venäjää innokkaasti puhuvan mummon kanssa. Hän oli niin iloinen esitellessään paikkoja, että lopulta soitimme yhteisössämme olevalle venäjän tulkille. Huomattavasti helpompaa oli seurata opastusta kun ymmärsi muutakin kuin kohdan, jota vilkkaasti heiluvat kädet osoittivat. Suloinen mummon puhkesi kyyneliin, kun kerroimme tulkin välityksellä matkamme syyn. Annoimme vielä luettavaksi venäjänkielisen esitteen, johon hän totesi: Ahaa! missionärer! venäjäksi. Ehkä niin, mutta toivomme silti yhdistävämme, emmekä saarnaa jonkun uskonnon paremmuutta. Toki jo nyt olemme huomanneet, että omistautuminen omalle uskonnolle on hyvin syvää niillä alueilla, joilla yhteisön perinteet ovat säilyneet vahvana sukupolvelta toiselle, mutta ehkäpä silti jokin uusi ajatus rauhan luomisesta voi läytää tiensä jonkun etsivät sydämeen.

Latvian puolella maasto on kumpuilevaa ja viljavat pellot ympäröivät meitä samoin kuin nuo niin ihanat tammipuut, jotka joka puolella vartioivat ympärstöään suurella rakkaudella ja viisauden aurallaan. Välillä niin runsaat jalopuumetsät tunkevat pikkutielle asti kuin ojentaen käsiään meitä kohti. Rakastan metsiä ja nämä ne vasta ovatkin metsiä. Silmää miellytti myös pienet, vaatimattomat kylät, kuin ajastaan pois pudonneet ja jokaisella pihalla niin runsaana kasvavat pionit. Niitä oli todellakin ihan joka aidan takana, torien kukkaistutuksissa ja kirkkojen pihoilla. Oli pionien kukkaloiston aika. Uskon niiden kauneuden saavan asukkaiden edes hetkeksi unohtavan arjen taistelun niissä köyhissä kylissä joiden läpi ajoimme. 

Latvian rajaseudun puhdistamiseen ja kirkkokäynteihin tarvitsimme kaksi päivää ja uskomme työmme olleen tärkeää, vaikka emme sen tuloksia ehkä itse tässä elämässä pääsisikään näkemään. Siementen kylväminen on kuitenkin niin tärkeää. Illan tullen ajoimme kohti Liettuaa ja sen matka sitten venyikin jouduttuamme kuudenkymmenen kilometrin tietyöosuudelle. 
Kiitos teille, että tuette meidän matkaamme. Yritän pian saada teille kertomuksen Liettuasta ja siellä tehdystä työstä. 

Rauhan viestiä maailmaan

Keskiviikko 5.6.2024 klo 22.03 - Eija

CreatingPeaceForHumanity  

Muutama viikko sitten meitä pyydettiin laajentamaan paikkojen ja alueiden puhdistustyötä. Olimme juuri kotiutuneet kierrokselta, jossa puhdistimme Suomen itärajan päästä päähän kaikesta siitä energian jäämästä, jota kaikkialle Suomenkin maaperään oli sodan aikana sekä myös ennen ja jälkeenkin syntynyt. Tuo matka ei ollut ihan helppo, sillä niin paljon tuskaa, kauhua ja suurta sielujen surua oli Suomi neito itseensä sodassa kärsineiden kautta itseensä kerännyt. Teimme parhaamme ja ajoimme koko itärajan läpi aina Norjan puolelle saakka. Energian lakien mukaanhan samankaltainen vetää puoleensa samanlaista, joten siivous tässä kohtaa maailman aikaa oli enemmän kuin tarpeen, etteivät eksyneet sotilaiden sielut lopulta vedä paikalle apujoukkoja. Suuri suru oli meilläkin, työtämme kun teimme, sillä kärsimys oli syvää ja epätoivo suurta. Arkkienkeli Gabrielin joukot olivat kanssamme ja avasivat auttavat sylinsä, jotta kaikki pääsisivät jatkamaan matkaansa kohti Valoa ja parantumista ja aikaan kohti uutta elämää. 

Pyyntö laajentaa tuonkaltaista työtä koski nyt Eurooppaa, sillä olihan edellinen sota yhteinen niin monelle kansalle. Tiedämme, että monet asiaan kykenevät auttajat ovat rukoilleet ja puhdistaneet monia keskitysleirejä ja myrskyisiä sotapaikkoja. Se tieto helpottaa meidänkin kierrostamme, jonne suostuimme lyhyellä varoitusajalla lähtemään. Auttajat antoivat meille sitten tarkkoja ohjeita, miten tuo turnee olisi hyvä toteuttaa ja mitkä olisivat ne kohteet, missä erityisesti meidän auttamistaitoja tarvitaan. Luojalle kiitos Auttajista, sillä ilman heidän tukeaan ja ohjeitaan emme tähän työhön pystyisi. Mehän kuitenkin olemme vain työrukkasia ylhäältä tulevien ohjeiden mukaisesti. 

Lähdimme matkaan siivoustalkoisiin, mutta mukanamme on myös suuri ja arvokas ajatus, jota viemme sinne, minne kuljemme. Minun sydämeni täyttyy ilosta ja kiitollisuudesta, sillä viemme myös suuren mestarin, Pekka Ervastin elämäntyön yhtä tärkeintä sanomaa niihin paikkoihin, joihin tämä tehtävä meitä vie. Oli suorastaan mykistävää huomata, miten monet ihmiset tarttuivat työhön matkamme järjestelyissä ja ennen kaikkea Ervastin tuomien Mestari Jeesuksen Vuorisaarnan viiden tärkeän ohjeen käännöstyössä, jota tehtiin innokkaana myös Suomen ulkopuolella, että saisimme mahdollisimman monella kielellä sanomaa mukaamme. Kiitoksemme lähtevät teille kaikille, jotka uhrasitte jopa yön tuntejanne, jotta saisimme tarvittavat kopiot otettua ja mukaamme ennen lähtöämme. Nyt on viron, venäjän, saksan, ranskan, englannin ja italian kieliset flyerit siististi laatikossa odottamassa omaa vuoroaan ja maata, jossa niiden samona avautuu. 

Matkaan lähdimme siis eilen Suonenjoelta ja tänään aamulla Tallinnassa teimme ensimmäiset työmme. Suurimmat kirkot "valjastettiin" energeettisesti rauhan työhön ja niihin myös jätimme esitteitä, joissa kerrotaan Mestari Jeesuksen viidestä ohjeesta veljeyden, tai lähimmäisyyden voittamiseksi maailmassa ja myös tästä matkastamme ja sen syvemmästä tarkoituksesta. Jätimme niitä myös suoraan ihmisten käteen ja esoteeriseen putiikkiin. IHmiset olivat ensin jotenkin hämmentyneitä, mutta yksi viidestä tapaamastamme selkeästi ilahtui paperia lukiessaan.

Tallinnan jälkeen suuntasimme Narvaan ja sen ympäristöön pysähdellen aina ohjeiden mukaan sinne, missä enemmän apua ja energioiden puhdistusta tarvittiin. Tämä päivämme oli melkoisen haastava, sillä mukuttuja tunteja ei ollut paljoa, mutta onneksi olemme harjaantuneita itsemme venyttäjiä ja niin tämänkin päivän työt tuli tehtyä. Ja jos niin ei olisikaan, kyllä Auttajamme olisivat palauttaneet meidät takaisin hutiloituihin kohtiin, niin kuin kävi Lapissa, kun jokin paikka meni ohi piuhojeni. Suurenmoinen luottamus apujoukkoihin on aina mukanamme ja heilllä luottamus siihen, että me tottelemme ja pyrimme parhaaseen, mihin pystymme omilla eväillämme.

Instagram valjastettiin tähän työhön nyt mukaan, vaikka me olemme Patrickin kanssa suoraan sanottua toivottomia näiden somejuttujen kanssa. Vanhat puurtajat sanonta sopii meihin paremmin kuin somepersoonat. Mutta tässäkin suuri joukko innokkaita käytännön osaajia tulivat apuun. Osaamme sentään ottaa jonkinlaisia valokuvia sekä pieniä videopätkiä ja lähettää niitä Suomeen, jossa muut sitten luovat hienoja insta ym. juttuja. Ihanaa, ettei tarvitsekaan osata kuin oma hommansa!
On kiitoksen paikka myös heille, jotka ovat ojentaneet apunsa, jotta tälläisen matkan kulut saadaan hoidettua niiden lahjoitusten turvin, joita yhdyskuntamme on saanut. Onhan tämä työ ja suomalaisen henkisen perintömme levittäminen, toivon, uskon ja työkalujen antaminen juuri sitä työtä, mitä yhdyskuntamme perustamiskirjaankin on kirjattuna. 

Instassa on kuvia ja kertomusta päivittäin ja kaikki kiinnostuneet voivat sitä kautta tätä jännittävää matkaamme seurata. Tänään vasta harjoittelimme, mutta ehkäpä enemmän materiaalia ja autenttisia tunnelmia tulee teillekin jaettua. Toivomme teidän kaikkien siunaavan työtämme, joka tähtää rauhaan ja sen sanoman levittämiseen, miten sitä parempaa tulevaa meistä jokainen voi omalla työllään tuleville sukupolville luoda. Meidän on lakattava uskomasta, ettemme voisi vaikuttaa! Päin vastoin, sillä yksilöiden työn kautta ei mikään taho voi hyvän leviämistä pysäyttää. Meistä vain jokainen muuttuu henkisen työn kautta paremmaksi, omaksi todelliseksi, rakkauden täyttämäksi ja arjessaan sitä todeksi eläväksi ihmiseksi. Se on virta, joka voi vain kasvaa, kunnes yhtyy suureen mereen ja niin on kriittinen massa saavutettu, eikä Valon ja toivon leviämistä voi enää hillitä saatikka pysäyttää. 

Kiitos taas, että saimme olla tämän hetken kanssanne. Tunnemme, miten niin monet teistä ovat mukanamme tällä jännittävällä ja tärkeällä matkallamme. Siunausta kaikille. 

Pimennysjakson tärkeys

Sunnuntai 24.3.2024 klo 0.19 - Eija

Kirjoitin aiemmin tulevista pimennyksistä ja ennen kaikkea kerroin kaiken sen korkean ja kauniin ylläpitämisen tärkeydestä, juuri pimennysten hetkillä. Totta kai myös tämä jakson aikana on tärkeää muistaa, mihin me kurkoitamme, mikä minussa on se tärkein, mitä tahdon ylläpitää ja vaalia elämäni aikana. Onko se kukkaroni, autoni tai ammattini, vai olisiko se meissä kaikissa oleva sisin, pyhin osa, jumalan kuva, joka kauttamme voi peilautua maan päälle. 

Se mistä en kirjoittanut on ajatus, että tämä on jälleen pidemmän syklin jälkeen ihmiskunnan karmallinen vuosi, jonka juuret ovat aiemmissa karmallisissa vuosissa, 2015 ja 2006. Silloin laitoimme liikkeelle niin henkilökohtaisella tasolla, kuin kollektiivisesti liikkeelle energiaa, joka on ikään kuin vahvistunut vuosien aikana ja nyt saamme nähdä sen tulosta. Tottakai myös tämän vuoden aikana luomme tulevaa seuraavalle jaksollemme maan päällä. Pimennysjakson aikana olisikin aivan oivallinen aika luoda hyvää, korkeaa, rauhanomaista ja kohottavaa energiaa olemalla itse sydämessään yhteydessä siihen ikuiseen osaansa ja samalla jumalalliseen.  

On huikea ajatus, että me nyt täällä maan päällä kehoissa olevat, luomme tänä erikoisena ajanjaksona ihmiskunnan suurta tulevaisuutta. Meillä on siis suuri ja iloinen vastuu tehdä parhaamme sen tulevaisuuden eteen. Missään tapauksessa emme saa menettää toivoamme, vaikka konkreettinen maailma ympärillämme kuohuisi, rikkoutuisi tai jopa tuhoutuisi, vaan meidän tehtävämme on pysyä jumalallisen yhteydessä. Sillä niin säilytämme tulevallekin ihmiskunnalle sen korkean informaation, jota vain jumalallinen taso meitä varten säilyttää. 

Karmallisen vuoden kohdalla on hyvä ottaa myös opikseen, sillä vain niin voimme tehdä muutosta, että ymmärrämme menneisyyden sanoman oikein. Jokainen voi omalla kohdallaan harjoitella laajentamaan omaa ymmärrystään tuon ajatuksen kautta, mutta ei tuomiten mitään, vain nähden ja oivaltaen. Esimerkiksi, mitä energiaa, eli tunteita, ajatuksia, valintoja laitoin liikkeelle vuonna 2006 ja 2015. Tai laajemmin, mitä maailmassa silloin tapahtui, joka nyt peilautuu maan päälle. Ja mitä nyt voin tehdä toisin, että uusi jakso kantaisi kaunista ja hyvää energiaa.

Tämä vuoden aikana näemme varmasti monia kriittisiä kohtia, milloin maailman tilanne voi entisestään eskaloitua ja sitä hetkeä varten on hyvä harjoitella jo nyt luomalla joka päivä vastaenergiaa, joka on yhteydessä jumalalliseen suunnitelmaan. Ja tuo suunnitelma on rakkaus, joka luo ja ylläpitää elämää kaikkialla maailmankaikkeudessa. Usko, luottamus ja sen yhteyteen kurkottaminen ovat ne tärkeimmät apumme tänä Herran vuonna 2024. Pysymme sydämessämme, rakkaudessa ja niin luomme sitä tulevaisuudeksi kaikille tuleville sukupolvillekin. Meitä on jo paljon ja me yhdistymme, kun vain kaivamme itsestämme sen tahdon ja oikean asenteen muutoksen tekemiseen. Nähdään taas sfääreissä tulevien viikkojen aikana. Se on voimamme.

Tasauksesta uusi sykli

Keskiviikko 20.3.2024 klo 17.55 - Eija

Tänään 20.3.2024 aamuvarhaisella klo 5.06 oli kevätpäiväntasauksen hetki jolloin avautui uusi sykli ja energia sen myötä maan päälle. Kiitos tästäkin vuodatuksesta ja avusta, joka nyt kantoi rakkausviisaus-energiaa. 

Olen joskus kuullut ajatuksia, että on ihan turhaa blogata samoja asioita vuodesta toiseen, koska onhan se sama, mitä syklejä tai muka-vuodatuksia maan päälle tulee. Mikään ei kuitenkaan muutu. Jos katsoo konkreettista maailmaa, voi tuntuakin siltä. Mutta onko se kuitenkaan niin, vai muuttuuko sekin silti koko ajan kohti oikeaa suuntaa? Me toki helposti odotamme muutoksella jotain positiivista muutosta ja ehkä siksi tuntuu, ettei muutosta ole, koska emme näe tämän kaiken keskellä mitään, mikä veisi kohti parempaa maailmaa. 

Hindulaisen maailmankuvan mukaan muutos on äärettömän hidas. Samoin syklit, joita ihmiskunta käy läpi, ovat satoja tuhansia vuosia pitkiä. Mutta myös sen tiedon mukaan ihmiskunta ja maaplaneetta käy läpi kahden äärettömän pitkän ajanjakson, syklin, vaihtumisprosessia. Kali yuga, pimeä ja paha maailmanaika on kulkemassa kohti loppuaan ja alkaa pitkä ja hidas paluu kultaiseen aikakauteen. 

Jos katsomme astrologisia tapahtumia, niin vuonna 2012 aurinkokuntamme kokonaisuudessaan pääsi korkeamman värähtelyn hienoon fotonivyöhykkeeseen ja silloin alkoi matkamme kohti tuntemattomia vesiä, kohti galaktista aurinkoamme. Se toi omat muutoksensa maailmaan. 

Vielä kerrotaan, että vuonna 1898 tuli maan päälle suuri korkean energian vuodatus, joka aloitti vesimiehen aikakauden ja henkisyyden todeksielämisen veljeyden ja lähimmäisenrakkauden kautta. Teosofit odottivat innolla tuota muutosta ja uskoivat hyvään lopputulokseen ennen kuin maailmansodat alkoivat. 

Mitä meidän tulisi näistä esimerkeistä ymmärtää? Miksi maailman tilanne vain pahenee, vaikka saamme jatkuvasti korkeita energiasuihkuja? Miksi tuo kauan kaivattu kultainen aikakausi ei vielä olekaan täällä eikä ole laskeutunut arkeemme, vaan saamme nähdä, miten maailma oikeastaan vain tulee raaemmaksi koko ajan. Olemme nyt hyvin kaukana lähimmäisen rakkaudesta ja veljeydestä. 

Henkisen viisauden mukaan aina, kun maailmaamme tulee korkeampaa värähtelyä, tuli se sitten planeettamme liikkeen kautta tai kosmisen vuodatuksen aikaansaamana, se kulkee kaiken läpi myös fyysisessä todellisuudessa. Kuin voimakas tsunami kulkee esimerkiksi aurinkomme lähettämä impulssi läpi kaiken maailman, mitä se kohtaa. Tämä on yksi kosminen laki, että hienompi värähtely läpäisee karkeamman. 

Mitä enemmän tuo korkean värähtelyn aalto vastaa omaa värähtelyämme, sitä ihanammin voimme sen kokea ja vastaanottaa ilman vastustusta. Mutta koska suurin osa meistä vielä kantaa kentässään matalia energioita, tunteita ja ajatuksia, yleisenergiaa itsessään, niin hieno energia kulkiessaan sen läpi ikään värisyttää sitä energiaa liikkeelle aikaansaaden niitä vastaavia reaktioita. Tiedostamattomat ihmisolennot sitten toimivat sellaisten tunne-energioiden mukaisesti, mitä itsessään kantavat ja niin kaikki negatiivinenkin aktivoituu konkreettisessa maailmassamme ja johtaa konflikteihin ja kamaliin tekoihin.

Kuitenkin hienojen energiavirtausten tarkoitus on saada ihmiskunta heräämään siihen, että emme enää tahtoisi tällaista raakaa maailmaa, vaan me kokonaisuudessaan alkaisimme pyrkiä pois noista matalimmista energioistamme. Vuodatukset kerta toisensa jälkeen siis herättävät yksilöitä etsimään parempaa. Ja heräämisiä todella tapahtuu, vaikka emme niitä suuressa mittakaavassa vielä näekään. Nyt me jo näemme sen, minkä kuuluisi puhdistua ja siksihän se nouseekin pintaan, jotta me kaikki maailman tilan näkisimme ja tekisimme parhaamme, jotta kultainen aikakausi voisi saapua myös näkyvään maailmaamme.

Me elämme siis uuden alussa, jossa uusi aika ei vielä ole laskeutunut maan päälle tai meidän arkeemme kultaisena aikakautena, jota nyt niin kovasti jo tuodaan esiin. Matka on kuitenkin pitkä, niin kuin voimme varmistaa pyhistä kirjoituksista. Mutta me voimme olla menossa sinne nopeammin, mitä enemmän työskentelemme itsemme kanssa hyvään ja ihanaan lopputulokseen uskoen, samalla totuuden itsestämme ja maailmasta nähden. Me voimme olla yhdessä luomassa tulevaisuutta, jota kohti kuljemme. 

Mitä enemmän on yksilöitä ja ryhmiä, jotka tietoisesti ottavat nämä hienot hetket vastaan ja tekevät parhaansa koko ajan jotta niiden saapuessa ne entisestään nostaisivat eivätkä tunnereaktiot enää veisi mataliin valintoihin tai tekoihin, sitä nopeammin konkreettinenkin maailmamme muuttuu. Tärkeää on meistä jokaisen muistaa, miksi planeettamme käy näitä muutoksia läpi, samoin kuin ihmisetkin täällä maan päällä. Me kaikki yhdessä muutamme nyt sitä, mitä olemme yhdessä luoneet. Muistakaamme myös pitää sydämemme kiinni siinä lopputuloksessa, joka on kaunis ja kaikille olennoille hyvä.

Viime yön vuodatus osui minun solaraikaani, jota ravisuttavat myös pimennykset. Yritän parhaani viettämällä aikaa yksikseni ja tiedostaen vastaanottaa nuo hetket oman solarhetkeni lisäksi. Ajatuksella, että vapautuisin ja kohoaisin. Vuosi toisensa jälkeen. 

Jotta jokainen voisi myös valmistautua ja olla kuulolla, on hyvä tietää oikeat hetket ja minun tehtäväni muistuttaa, mitä on tulossa ja miksi. 

Kevätpäiväntasaus on ajankohta, jolloin pohjoinen akselimme osoittaman suunnan mukaisesti voimme nähdä, minkä tähtijärjestelmän alaisuudessa me elämme. Mutta koska välimatkat ja mittauksien mahdottomuus ovat mukana, voimme vain tukeutua vanhaan tietoon, mitkä ovat esim. vesimiehenajan merkkejä ja tunnuksia. Minun Auttajani ovat kuitenkin vahvistaneet, että elämme jo vesimiehen aikaa ja se toden totta on suurta muutoksen aikaa. 

Tasaus on yksi piste kevään pyhistä virtauksista. Edellisessä blogissani kerroin jo muitakin  päivämääriä, mutta nyt tahdon vielä kertoa minullekin lähes uudesta ajatuksesta, mikä myös tulee teosofisen, henkisen astrologian kautta, jota mm. Alice Bailey toi maailmaan.

Nimittäin kolmen pyhän täyden kuun voimasta, jotka aloittavat ja siunaavat uuden henkisen vuoden ja siten voivat vaikuttaa kohottavasti koko vuoteen.

Ensimmäinen on oinaan täysikuu, joka kantaa kosmisen Kristuksen ylösnousemuksen juhlan sanomaa. Ymmärrämme tämän pääsiäisen sanoman kautta. Kristuksen juhla on tänä vuonna kuunpimennyksen yhteydessä, joka varmastikin vahvistaa sanoman energiaa. Päivä on 25.3. 

Seuraava juhla härän täysikuu, joka ajoitetaan härän täydenkuun hetkeen, eli 24.4. ja se on buddhan valaistumisen juhla, joka tuo valaistumisen sanoman energiaa maan päälle. 

Viimeinen kevään juhla on kaksosten täyden kuun juhla 23.5. ja se on pyhitetty ihmiskunnalle ja uusille maailmanpalvelijoille. Uskon, että tällä juhlavalla energialla on tähän aikaan paljon annettavaa, sillä se varmasti herättää uusia uuden ajan työntekijöitä.


Ehkäpä meidänkin on aika yhdistyä näidenkin juhlien aikaan energiassa ja ottaa niidenkin siunaus vastaan sydämiimme. Vai mitä mieltä olette... 

Avainsanat: kevätpäiväntasaus

Tulevat kuukaudet ja mahdollisuudet

Torstai 29.2.2024 klo 15.17 - Eija

Te jotka olette aiempina vuosina seuranneet blogiani, olette ehkä jo odottaneet uuden vuoden katsausta. Ja tässä se nyt vihdoin on tulollaan. Viime vuosina on katsausten tuominen "alas" ollut haastavampaa ja oikeaa hetkeä on saanut odotella. Osin syy on minussa, sillä saamani informaatio on ollut vaikeaa pukea sanoiksi, mutta myös sen tähden, että näen suurta heilahtelua siinä, miten energia mahdollisesti tänne Äitimaan lapsille lopulta sitten laskeutuu. 

Kuvaa tästä vuodesta on annettu jo viime vuoden lopulla, mutta olen odotellut rauhassa, miten se asettuu. Alkuvuosi on kuitenkin ollut isoa laajenemisen aaltoa, joka varmastikin on mahdollistanut meille tarkistella suuntaa ja voimallisesti luoda uutta tulavaa, ainakin henkilökohtaisella tasolla. Taivaalliset kuviot ovat tukeneet pyhää energiaa, valoa ja yhteyden laskeutumista sielujen keskuuteen. Meidän jokaisen oma vapaa, arvokas valinta on sitten toteuttaa tuota energiaa täällä fyysisellä tasolla. Syvempi tarkoitus on kuitenkin rakentaa siltoja yli erilaisten, meidän ihmisten kehittämien rajojen. Ja ennen kaikkea luoda hyvää lähimmäisyyttä sydämestä sydämeen, yksilöiden keskeneräisyyksistä huolimatta. 

Energiat eivät ole vielä asettuneet, vaan kiihkeinä vielä hakevat muotoaan niin yksilön kuin kollektiivinkin tasolla. Toivosta ja rakkaudesta epätoivoon ja muiden syyttelyyn ovat aallot kulkeneet näinä viime kuukausina. Vastuu omasta suunnasta ja rakkaus omaa Jumalallista osaansa kohtaan on kaivettava tukinaruksi, josta pitää kiinni, sillä ulkoapäin emme saa pysyvää turvaa, vaikka miten etsimme ja yritämme takertua. Rakas takaisin avuksemme palannut Mestarini on sanonut, että ellet kykene vielä rakastamaan itseäsi puhtaalla ja myötätuntoisella tavalla, muista rakastaa edes sitä Jumalan kipinää itsessäsi, muuten käännät selkäsi Luojalle, joka sinunkin elämääsi kannattelee. Tämä on hyvä kaikkien muistaa, jotka tässä asiassa vielä tasapainottelevat. Rakastan itseäni silläkin hetkellä, kun ulkoapäin hyökätään, syytellään ja tuomitaan. Ja muistan ymmärtää, että hekin kantavat samaa kipinää. Pahan vastuttamattomuus on näinä aikoina suuressa testissä. 

Yksinkertaisemmin sanoen on tärkeää pysyä omassa keskuksessaan, sydäntilassaan, vaikka ympärillä kuohuisikin ja lähettää hyvää tahtoa ja myötätuntoa sinne, missä sitä vielä puuttuu. Joskus se voi vaatia syvän ja pidemmän prosessin omaa itseä tutkailemalla, mutta lopulta on hyvin tärkeää päästää irti tapahtumista ja löydettävä tahto palata takaisin omaan sydämeen, omaan keskukseen. 

Maaliskuun loppuun mennessä tai huhtikuun alkupuolella alamme nähdä, miten energiat sitten muotoutuvat ja siten näyttävät suuntaa, miten tulevaisuutta on rakennettu. Mestarini kertoi, että mitä suurempi potentiaali luo lujaa uskoa Pyhään Rakkauteen ja sitä kautta vahvistaa omaa ja toisten jumalallista kipinää, sitä kauniimpi on tulevamme. Tottakai! 
Sillä onhan niin, että ME, ihan me kaikki luomme omalla energiallamme koko ihmiskunnan tulevaa.
Tämä vuoden alku on tässä asiassa merkittävä ja siksipä monien kohdalle tuodaan kokemuksia, joissa itsensä hylkäämättömyyttä testataan. Näin on ollut myös minulla, sillä olen kantanut vahvaa omaa itseäni pienentävää ja syyttävääkin energiaa jo montakin elämää. Menneet traumat ovat nousseet (vielä kerran) suurella voimalla esille ja prosessit itseeni palaamiseen ovat olleet haastavia. Tahdon jakaa tätä uskoa teille kaikille, jotka vielä kamppailette omaan itseenne yhdistymisen kanssa. Antakaa periksi rakkaudelle ja uskokaa! uskokaa omaan kipinäänne, tuohon Pyhään Sydämeenne, älkääkä antako ulkoapäin tulleiden energioiden tuhota sitä, sillä niin annatte pois myös oman voimanne. Kukaan meistä ei ole vielä niin virheetön, taikka muiden yläpuolella, jotta voisi sanoa mikä on totuus. On vain yksilöiden totuuksia, jotka aina tahtovat itselleen jotain. Yleensä oman sydämestä kadonneen puolensa vahvistamista muiden energioilla.

Elämämme Ylläpitäjä, anna meille tahtoa ja myötätuntoa nähdä kaikissa sieluissa oleva Rakkaus, eikä sortua sanoihin, jotka muita satuttavat ja heikentävät.

Maaliskuussa on tapahtumia, jotka avaavat portteja virtauksille, joilla jokaisella on oma tehtävänsä, viestinsä ja tarkoituksensa. Kevätpäivän tasaus on tänä vuonna 20.3. klo 05.06 Suomen aikaa. Se on feminiinistä lempeyden energiaa, joka kantaa Viisaan Äidin nimeä. Viisaan Äidin voima on juuri pyyteettömässä rakkaudessa lapsiinsa ja se voima meissä vahvistukoon, sillä sitä meidän ihmisyytemme todella tarvitsee. Maaliskuun aikana luodut ja liikkeelle laitetut voimat, jotka tähtäävät tuon kauniin energian ylläpitämiseen, tulevat palkituiksi myöhemmin tämän vuoden aikana. Se mahdollistaa sydänten yhteystyön yli rajojen, niin kuin rakas ystäväni asian ilmaisee. 

Marian ilmestymisen päivänä 25.3. on täyden kuun pimentyminen klo 9.13 Suomen aikaa. Sama kaunis, kaikkia rakastavan, Pyhän Äidin energian laskeutuminen maan päälle. Pimennys ikään kuin telkeää alemmat, tuhoavat tunteet tuon hetken ajaksi ja jokainen saa vastaanottaa Äidin siunausta, rakkautta ja hyväksyntää. Korostan, kaikki saavat vastaanottaa, sanoi mielemme sitten mitä vastaväitteitä tahansa. Nyt on uskon aika. Sielujen on uskottava omaan kykyynsä vastaanottaa, luoda ja todeksi elää parempaa maailmaa, jota johtaa Rakkaus. Sen maailman vastakohta on itsekkyys ja vallan tavoittelu muita syyttäen, tuhoten ja tuomiten. Tuhoutukoon nuo energiat meissä kaikissa oman työmme ja uskomme kautta ja antakoon Äiti siunauksensa pyrkimyksillemme.

Elämämme Ylläpitäjä, anna meille voimaa pysyä Rakkaudessa niin, ettemme enää vastusta pahaa, joka yrittää tuhota uskomme todelliseen itseemme ja parempaan maailmaan.

Ja vielä on huhtikuun 8. päivän auringonpimennys, klo 21.18  Suomen aikaa.  Tätä astroystäväni sanoo vuoden tärkeimmäksi tapahtumaksi. Ja niin onkin, sillä siinä hetkessä täydellistyy meissä kaikissa oleva moniulotteisuus. Keho-sielu kokonaisuus saa mahdollisuuden täyttyä Hengen energialla, niin kuin itse kullekin on sallittu ja hyväksi. Astian puhdistaminen sitä hetkeä varten on tuohon siunaukseen valmistumista. Meissä oleva piilevä tehtävä ihmiskuntaa varten saa aktivointikoodit, uuden sykäyksen, jotta virta siihen suuntaan alkaisi suorastaan kuohua.

Selkeämmin sanottuna nyt aika puhdistaa kaikki, mikä on esteenä minun ja muiden sielujen välillä. Se mikä estää minua tuntemasta myötätuntoa ja rakkautta muihin sieluihin voi sulaa pois, jos tämän jäljellä olevan ajan ponnistelemme tietoisesti sitä kohti työstämällä itseämme. Voimme tuhota omalla henkisellä työllämme kaikki esteet, jotka vielä estävät yhteistyön muiden kanssa. Voimme kaataa kaikki rajat, joita mielemme on asettanut, koska vielä ajattelemme, että emme voi kohdata, koska muut eivät ole sellaisia, kuin me tahdomme. Se ajatus on egon harhaa, joka voi poistua, kun luovumme omasta ajatuksestamme, että olen parempi, minä olen oikeassa, minä tiedän totuuden, minä tahdon olla muiden yläpuolella. Minä, meidän sijasta. 

Elämämme Luoja, anna meille uskoa yhtenäisyyteen, syvään tahtoon luoda yhteistä tulevaisuutta Sinun voimasi avulla. 

Kevät kulkee kohti sitä hetkeä, jolloin luomisen energia supistuu ja jäljelle jää konkreettinen näkymä luomisemme tuloksesta. Se näky avautuu meille kesäpäivän seisauksen jälkeen. Siihen saakka me ahkerasti kastelemme niitä hentoja toivon ja Rakkauden taimia, joita olemme viime vuosina ja vahvasti viime viikkoina yhdessä luoneet. Sillä niin on, että luomisen hetki on jatkuva ja meidän on ylläpidettävä sen taimen voima, jonka istutamme. 

Ihmiskunnan uusi polku on avautumassa. Oih! Liitytään nyt vihdoin yhteen ja luovutaan alemmasta itsestämme yhteisen hyvän tähden. Eikä se ollenkaan tarkoita, että tarvitsisi luopua haaveistaan tai yksilöllisestä polustaan, vaan päinvastoin! Jokaisen polku voi liittyä samaan päämäärään, joka kulkee siihen suuntaan kuin ihmiskunnan suunnitelmaan on kirjattu. Kiinnitytään kipinään itsessämme ja puhalletaan myötätuntoa jokaisen yksilön sydämeen, niin voimme sytyttää suuren roihun, joka hetki hetkeltä vahvistaa Valoaan pohjoisesta. 

Tällaista kaunista ja runollista tekstiä tahdottiin tällä kertaa kauttani välittää. Sillä niinhän se on, että sanojen kauneus luo myös kaunista maailmaa. Siitä kiitos suomen ihanalle ja rikkaalle kielelle. 

Yhdistytään jälleen näissä suurissa hetkissä. Sydämestä sydämeen kulkekoon Valo. 

Minä vetäydyn omaan solarretriittiini viimeistään 10.3. mutta työstän kuitenkin kaikki ne tulkinnat, jotka olen luvannut. Palaan uudistuneena tehtäviini huhtikuun alkupuolella. 

~ Eija

Euroopan kautta Skotlantiin

Keskiviikko 28.2.2024 klo 0.30

Asuntoauto.jpgViime vuoden lopulla saimme hoitaakseen ihanan tehtävän: tyttäreni ja hänen miehensä kissojen siirtäminen Skotlantiin. Se tuntui todella suurelta lahjalta talven pimeimpään aikaan. Matkailuautolla Länsi-Euroopan halki ajaminen oli varmasti mielenkiintoinen tehtävä. Tässä blogissa aloitan ainakin matkamme tarinan.

Matkan suunnittelu ei ollut mitenkään tarkka, vaan valitsimme reitin, joka olisi helpoin ja nopein tapa matkustaa kissojen kanssa Englantiin.

Aloitimme matkan sunnuntaina 7. tammikuuta kohti Tamperetta kauheassa -32 asteen (-25,6 Fahrenheit) pakkasessa. Maanantaina 8. tammikuuta pakkasimme pakettiauton Tampereella ja ajoimme Turkuun ja ajoimme yölautalla Tukholmaan. Tukholmasta jatkoimme matkaa kohti Kööpenhaminaa, jossa oli tarkoitus yöpyä. Aurinkoinen talvisää seurasi meitä kohti Etelä-Ruotsia.

Ruotsissa ei ole sellaista luksusta kuin meillä Suomessa, eli mukavia ABC- tai Nesteen huoltoasemapaikkoja, joten kasvissyöjänä joutuu usein turvautumaan pikaruokaketjujen kasvishampurilaisiin. Sama ongelma seurasi meitä koko matkan ajan. Ainoa upea pysähdyspaikka, joka meillä oli, oli kauniin Vätternin rannalla Grännan karkkiruo'on (polkagris) kylässä. Siellä meillä oli upeita salaattiannoksia ja todella hyvää kahvia. Kylä oli hiljainen, mutta silti saattoi tuntea hiljaisuuden alla sykkivän elämän, joka oli jo alkanut valmistautua suureen kesäkauteen ja tuhansiin turisteihin. Voin lämpimästi suositella kaunista rantareittiä Ödeshög-Gränna kaikille siellä liikkuville. Sen varrella vanhat tammet tervehtivät matkailijoita mahtavin sadan vuoden ikäisine olentoineen, kun sinä ajat hitaasti suuren järven rantatietä pitkin. Jätimme mielellämme kylän punaraitaiset karamellimakeiset kesälomamatkailijoille ja matka jatkui navigaattoriin asetettuna Kööpenhaminaan.

Päätimme ajaa Tanskaan isoa siltaa pitkin. Öresundin salmen ylittämiseen kannattaa ostaa netistä lippu, jonka jälkeen sillan voi ylittää rekisterinumeron perusteella, eikä sinun siis tarvitse pysähtyä ja maksaa matkalla. Oli jo hämärää, kun ajoimme yli 7 kilometriä pitkän Juutinrauman sillan, joten korkeutta pelkääville oli helppoa. Silta on yli 200 metriä korkea ja se yhdistää Ruotsin Malmön ja Tanskan pääkaupungin.

Kööpenhaminassa yöpyimme siistissä hotellissa, jonka pihalla oli parkkipaikka isolle pakettiautollemme. Onneksi kaikki järjestelyt, maksut ja varaukset sujuivat erittäin hyvin koko matkan ajan, koska tyttäreni on koulutettu opas ja siksi kaikki sujui mutkattomasti, vaikka kaikki yöpymiset ja muut varaukset hoidettiin aina sam  ana päivänä.

Tanskasta menimme lautalla Rödbystä Saksan Puttgardiin ja se oli myös erittäin helppoa. Sen jälkeen ajoimme villiä, monikaistaista moottoritietä Lyypekin, Hampurin ja Bremenin ohi Saksassa, käännyimme hetkeksi Alankomaihin ja sieltä Belgiaan, aina Antwerpeniin, jossa vihdoin yöpyimme. Tämä matkan osa ei ollut mitenkään kaunista katseltavaa, joten ajoimme moottoriteitä pitkin niin nopeasti kuin pakettiautomme salli. Tuulimyllyt täyttivät maisemaa joka puolelta, jotka saivat sijaita vain muutaman kymmenen metrin päässä taloista. Jopa hotellin "takapihalla" oli suuri sähköä tuottava tuulimylly. Tämä toinen päivä matkallamme oli pisin, sillä ajelimme yli kahdeksansataa kilometriä.

Tammikuun 11. päivän aamuna teimme hitaamman ajon Dunkerqueen ja sieltä nousimme laivaan, jonka määränpää oli Dover, Englanti. Sieltä voisi ottaa rennommin, sillä onneksi olisimme jo Brittein saarilla ja tullit ja muut muodollisuudet jäisivät taakse.

 

Lue lisää »

Avainsanat: RoadTrip

Elämän tarkoitus

Sunnuntai 12.11.2023 klo 11.25 - Eija

Elämän tarkoitus

Kuten niin usein aiemminkin, herään sanat päässäni ja silloin on noustava, muuten ne katoavat. Kuulen, miten lempeällä äänellä sydämeni puhuu, on avautunut sanomalle, jota nyt tahdotaan tuoda esille jonkun sielun tähden. 

Tänään avataan elämän tarkoituksen ajatusta. Se on niin suuri ajatus, että melkein vajoan polvilleni sen edessä. Ainakin sielussani vajoan, painan pääni ja katson itseäni. Katson yhtä lempeästi kuin sydämessäni kuuluva ääni, kuin todeten tai laittaen merkille, ilman tunteiden väritystä ja lisää. Miten minun tarkoitukseni on toteutunut.. 

Onko elämällä tarkoitus?

Tämän elämän polun kulkeneena olen jo oppinut ja tiedän, että kaikella elämällä on aina vahva Jumalallinen tarkoituksensa. Ihmissieluilla tarkoitus korostuu, kullakin kehityksensä vaiheen mukaisesti. Sillä ihmissielujen kehitykseen kuuluu vastuu koko luomakunnasta, eikä vain itsestään, omasta maallisesta osastaan. Mutta millainen sitten on meidän suuri suunnitelmamme, tarkoituksemme ihmisinä maan päällä. Miksi uudelleen ja uudelleen tänne synnymme..

Nuorempana ja sokeampana kuljin elämän polkua eteenpäin ajatuksella, mitä minä elämältä haluan, mitä tahdon luoda ja toteuttaa. Kun polkuni on edennyt tähän, missä nyt kaikkea tarkastelen, kysyn kipeän kysymyksen, mitä elämä minulta vielä haluaa? Kysymys ei ole dramaattinen, vaan se on sellaisen matkalaisen kysymys, joka vielä tahtoisi tehdä parhaansa, palvella, jotta elämä sellaisenaan täyttyisi, kuin se tarkoitettu on.

Olenhan jo elänyt, nähnyt ja kuullut ja kokemukseeni voidaan lisätä tuon asian sisäistäminen: olen elämässä palvelijana. Ja niinhän kuuluisi meidän kaikkien olla, jotta voisimme kehittyä ihmistietoisuutena ja sieluina.

Kun sielu on nuori, se etsii sitä, miten kaikki ympärillä oleva voisi palvella hänen halujaan ja toiveitaan. Miten saisi ne toteutumaan. Silloin sielu katsoo kaikkea ikään kuin itsestä ulospäin perspektiivistä. Minä fyysisenä ja tuntevana olentona -perspektiivistä. Niiden toiveiden täytyttyä nuori sielu lopulta kuitenkin oppii, että jokaisen elämän minällä eivät halut lopu, eivätkä toiveet, eivätkä pettymykset, eivätkä ne tunteet, joiden kautta uudet halut nousevat. 
Sillä niin nuori sielu kokee, että sitten vasta on onnellinen, kun omat halut ovat toteutuneet, kun on löytänyt jotain, elänyt tarpeeksi, kokenut isoja, mullistavia tunteita, erilaisia tapahtumia, ottanut riskejä, katsonut kaiken, tuntenut valon ja pimeyden. Elänyt elämää, joka on oman näköistä, sillä hetkellä. Niin sielu usein kiertää kehää ja toistaa kokemuksiaan, elämästä toiseen, kunnes kohtaa elämän, jossa herää ja saa mahdollisuuden valita uudenlaisen polun.

Kun sielu vanhenee, oppii kokemuksistaan, pyrkii kehittymään ja laajentamaan näkökulmaansa, avautuukin toisenlainen todellisuus, kuin korkeammasta perspektiivistä kohti itseä. Ja silloin vahvana nousee kysymys: mitä minä voin elämälle antaa, miten voisin unohtaa tämän itseni, jotta tulisin siksi, joka todella olen.

Minussakin on elämän tuli palanut suurena ja kiihkeänä. Toteutin aina päättävisenä halujani, isolla innostuksella. Loin omasta halustani käsin, elin, hulluna rakastinkin ja koin ihmisenä paljon. Kävin pimeissä luolissa, en arvostanut elämän lahjaa, enkä itseäni kehossa.
Ja niin kävin kuoleman portilla kahdesti, heräsin ja lopulta menetin kaiken ja vihdoin ymmärsin: Elin omaa suunnitelmaani, joka toisti niin monia menneiden elämieni kokemuksia. Sieluni polki paikoillaan, samassa pyörässä, elämästä toiseen. Oli löydettävä muutos ja kehitys!

Elämän suuri tarkoitus on kehitys. Lopulta minäkin ymmärsin, että en voi kehittyä kohti omaa todellista Itseäni vain toistamalla edellisten elämieni kokemuksia ja omia halujani. Ihmislapsen suunnitelmaanhan kuuluu kehittyä sieluna kohti sitä todellista olemustaan, joka on puhdas ja rakkauden täyttämä.
Sitä kohti koko fyysinen elämä tälläkin planeetalla suuntaa. Jotta jokainen olento voisi loistaa omaa todellista, puhdasta ja kirkasta itseään ja siten palvella kokonaisuutta. Niin kaunis tarkoitus! Ja niin kaunis suunnitelma koko ihmiskunnalle!

Omasta sisimmästä käsin, puhtaasta olemuksesta käsin eläminen on se laajempi perspektiivi, josta katsoa elämää. Elämä on suuri Lahja, se on elämää luovan ja ylläpitävän Voiman, Rakkauden ja Viisauden lahja meille, joiden puhdas olemus on Hänen kanssaan yhtä. Miten käytän lahjaani? Hukkaanko sen omia halujani varten vai joko suostuisin olemaan viisas ja antamaan lahjani kaikelle elämälle.

Vieläkin joskus sykkii sisälläni suuren voiman fyysinen olemus ja silloin nousevat ajatukset.. Haluan elää, kokea ja toteuttaa! Minä vielä haluan.. Silloin muistutan itselleni, että tuon fyysisenkin voiman kuuluu palvella kaikkia, jotta kehittyisin, jotta kulkisin kohti Itseäni ja sitä puhdasta olemusta, jossa olen yhtä Rakkauden, elämän Lahjan antajan kanssa. Sillä vain niin voin toteuttaa tämän elämän korkeampaa suunnitelmaa.

Minun sieluni oli jo lapsena hyvin väsynyt. Tiedän kulkeneeni niin pitkän matkan ja myös oppineeni, miksi synnyn uudelleen. Tämäkään elämä ei ole ollut helppo, sillä jälleen kerran jouduin ilman viisautta, ilman ohjausta oppimaan omien halujeni ja kokemusteni kautta. Sieluni suunnitelma onneksi huusi sisälläni, ja tein oikeitakin valintoja, joiden kautta etenin ilman kipua. Mutta niin usein olen ollut heikko, enkä ole uskaltanut kulkea ohjauksen mukaan, vaikka sieluni muisti on ollut tässä elämässä vahva ja myös kokemus siitä, mitä tämän elämäni suunnitelma pitää sisällään. Olen siitä kiitollinen ja pyydän anteeksi heikkouttani. Kiitän myös niitä Valon Lähettiläitä, jotka ovat kanssani kulkeneet, koko tämän mittaisen matkani tällä kertaa. Tiedän, että olen vanha sielu, hyvin vanha ja siksi myös väsynytkin. Olen väsynyt toistamaan omia virheitäni ja  katsomaan, miten koko ihmistietoisuus tekee samoin. Olen kokenut syvää yksinäisyyttä tämän tiedon ja väsymyksen kanssa.

Elämäni tulee muutaman viikon päästä siihen kohtaan, jossa yksi yhdeksän vuoden sykli päättyy. Sisälläni on viime ajat ollut meneillään suuri kamppailu. Katson menneitä vuosia, sen opetuksia ja oppimisia. Katson niiden merkitystä, kehitykseni kulkua ja niiden valossa tutkin tulevaani. On hyvä ymmärtää, käydä syvällä katsomassa ja löytää menneen viisaus ja sen valossa nähdä, onko Jumalallinen suunnitelma toteutunut. Mihin se on minut vienyt? Ja mihin nyt minua ohjataan? Olenko edelleen yksin ihmisten keskellä?

Mutta ennen kaikkea, olenko palvellut, sillä tämä on minun Se Elämä, jossa palvelijan huoneeseen synnyin. Ymmärrän sen, näen, ja pyrin sitä kohti joka päivä. Mutta en vieläkään osaa, en niin kuin Hän on tähän elämääni suunnitellut. Etsin ja rukoilen; Auta, että näkisin, miten palvella Rakkautta ja miten toteuttaa Suurta suunnitelmaa palvelemalla elämää, palvelemalla etsiviä sieluja, palvelemalla omaa korkeampaa suunnitelmaani. Rukoilen kirkkautta, syvempää nöyryyttä, vahvuutta ja suuren itsekkyyteni puhdistamista.

Kun tätä kirjoitin, luonani piipahti hyvin kaunis sielu, joka myös etsii, kulkee niitä polkuja, joilla Jumala on mukana. Ja myös omat halut. Rukoilen, että nuo kaksi vielä hänenkin kohdallaan yhdistyvät. Niin meidän kaikkien olisi hyvä rukoilla. Että suuri, elämää luovan ja ylläpitävän Voiman, Rakkauden ja Viisauden Lähde yhdistyisi minun sieluuni. Niin Elämän tarkoitus toteutuisi minun kauttani. Meidän kaikkien kautta. Tässä elämässä, vihdoin.

Kiitos Isä, että Rakkautesi kautta minulla on mahdollisuus elää ja pyrkiä kohti Rakkautta. Kiitos isäni, että ihmisen rakkauden kautta sain jälleen mahdollisuuden kulkea maan päällä.


Valoisaa Isien päivää, 12.11.2023. kaikille sieluille. 

 

 

Susi lampaitten vaatteissa

Torstai 26.10.2023 klo 22.08 - Eija

Kuunpimennys 28.10. Härässä

Auringonpimennys 14.10 oli kohta, missä lähdettiin liikkeelle kohti sellaista tuntematonta, joka vielä piilotteli harhan vaatteissa. Alkoi lähtölaskenta totuuteen. En tuolloin jakanut julkista blogia pimennyksestä, vaan ohjaus oli olla "puuttumatta" ajan virtaan. Tärkeintä oli juuri pimennyshetkellä olla mukana luomassa sellaista rauhan energiaa, mikä kumpuaa totuudesta, rakkaudesta, ilosta, kiitollisuudesta ja hyveistä, jotka muuttavat maailmaa. 

Meissä kaikissa on mahdollisuutena tuo hyvyys ja hyvien ominaisuuksiemme kirkastaminen. Se on sydämen puhdas tila, jossa luodaan valoa ja rakkautta maailmaan. Se on syntymässämme annettu lahja, jonka me jokaisen elämämme aikana käytämme niin kuin tahdomme. Jos tahdomme kaikkea tuota kaunista ja hyvää, se on tietoinen valinta pysyä siellä sydämen puhtaudessa. Jokapäiväinen hereilläolo omasta itsestä, omasta tilasta takaa oikean valinnan ja nöyrän työn rauhan eteen.

Kuunpimennyksen lähestyessä kaikki se, mikä valheellisesti yrittää esiintyä puhtaana, jalona tai rakkautena ja ystävyytenä, varmasti näyttäytyy oikeassa valossa jonkin tilanteen kautta. Auttajamme ohjaavat meitä näkemään kaiken niin kuin ne ovat, vaikka mieluummin olisimmekin vain vaaleanpunaisten lasien kautta katselija. Uskomme muihin voi olla koetuksella, samoin anteeksianto niille, jotka paljastuvatkin pettureiksi tai lampaan taljan kanssa kulkijoiksi. Onkin hyvä katsoa ympärilleen millaisten ihmisten kanssa on päivittäin tekemisissä. Ovatko he oikeasti samaan suuntaavia, ystäviä, joihin voi luottaa, tuli mitä tuli. Tukevatko he sinussa olevaa hyvää, samalla kun he puhdistavat omaansa esille. On myös hyvä katsoa itseään, olenko minä ystävä, joka pysyy rinnalla, vaikka toinen kompastuukin tai jopa pettää luottamukseni. Tai jos jäänkin täysin yksin, missä on silloin turvapaikkani, se puhdas ydin, jossa saan lohdutusta ja uskoni vahvistusta. Missä on meidän jokaisen paikka, jossa voimme kokea täydellistä turvaa ja pyyteetöntä rakkautta. 

On ollut mielenkiintoista, vaikka vähän rankkaakin saada todistaa sitä, miten totuus itsestä ja muista on tuotu kirjaimellisesti yhtäkkiä nenän eteen. Se on voinut olla shokki, mutta se on taatusti pistänyt tutkimaan asioita niin itsessä kuin muissakin. Minä uskon koko sydämestäni ohjaukseen, sillä olen saanut satoja kertoja omalle sisäiselle tunteelleni vahvistuksen silllä hetkellä, kun totuus on tuotu nenäni eteen. Silloinkin, kun en olisi tahtonut katsoa, vaan pysyä harhassa, jossa itseä ja muita katsotaan niiden lasien läpi. Tiedän, että minua ohjataan oikeisiin paikkoihin ja hetkiin juuri sen tähden, että näkisin niin kuin asiat ovat, vaikka muut kenties yrittävätkin selittää ne takaisin lampaan vaatteisiin. Kiitän, että olen Auttajien ja Jumalan suojauksessa ja ohjauksessa.

Asian voi nähdä myös suuremmassa mittakaavassa. Viime viikolla katsoin Väärinajattelijan 24. podcastin ja siinä kerrottiin tosiasioiden valossa se, mitä suunnitelmia Maailman terveysjärjestöllä on koko maailman väestöä varten. Mitä pidemmälle sitä katsoin, sitä enemmän alkoi susi lampaan taljan alta paljastua. Vaikka on ollut jo monia vuosi tiedossa, mihin suuntaan ihmiskuntaa viedään ja millaista uutta maailmanjärjestystä yritetään saada aikaiseksi, oli tuo podcast silti pienoinen shokki ja sai jälleen kerran kysymään, missä olen turvassa, mihin on viisainta nyt keskittyä. Niin kuin tiedätte, me olemme niin monet vuodet puhuneet siitä, miten puhdistamme itsestämme pois ne matalammat värähtelyt ja itsemme kautta luomme uudenlaista elämisen mallia. Nuo opit ovat kyllä nyt todellakin tarpeen, kun eteen piirretään suurta kuvaa suuresta huijauksesta. Sillä sen sijaan, että alkaisimme pelätä, luoda vihaa ja kostoa, juuri nyt on enemmän kuin koskaan, on aika pysyä hyvässä. Sillä vain niin me valtämme sen, että negatiivisuus lisääntyy ja se, joka sitä ruoakseen käyttää, vahvistuu. Jokaisen henkinen työ on hyvin tärkeää, sillä ensin luodaan energia, joka ajallaan peilautuu konkreettiseksi maan päälle.            (Voit katsoa ko. podcastin tästä.)

Kuu Skorpionissa on yleensä vahva, sillä se yrittää viimeiseen saakka pitää pimeyden, samoin kuin sudenkin piilossa. Se yrittää tarrautua harhaan, jota se rakastaa. Se rakastaa muhia syvissä vesissä ja nautiskella itsesäälin ja koston ajatuksissa ja tunteissa. Mutta nyt on aika tuoda se kaikki maan tasalle, härän merkkiin, konkreettiseksi, nähtäväksi ja työstettäväksi. Tämä on suuri mahdollisuus muutokseen!
Sillä nyt on sellainen aalto laitettu auringonpimennyksessä liikkeelle, että niin isossa kuin pienessäkin skaalassa, kaikki sudet ajan kanssa paljastuvat. Meidän tietoisuuttamme  asioiden todellisuudesta laajennetaan ja meidät, tavalla tai toisella, laitetaan niiden asioiden eteen, jotka ovat pitäneet meitä valheessa. Itsemme, muiden ja koko maailman tilan suhteen. Vähä vähältä, kulkien kohti vuotta 2025, jolloin vihdoin aalto muuttuu pieniksi laineiksi, lopulta näyttäen peilityynen pinnan, johon totuus heijastuu. 

Kun kaikki on käännetty ylösalaisin, kaikki vaatteet riisuttu, totuus paljastettu, on ihmiskunnan karman katsomisen aika. Se, mikä on luultu pelastavaksi kotkaksi, onkin vanginvartija, joka vartioi häkkiä, johon vapaaehtoisesti itsemme lukitsimme. Alkaa uusi aikakausi, joka varmasti opettaa meidät löytämään sen ainoan turvapaikan, mikä meillä on. Mutta sitä ennen, katsellaan tätä ihanaa ja kaunista maailmaa, pysytään omassa puhtaassa tilassamme ja kiitetään että totuus paljastuu ja vielä voimme tehdä jotain, että Valo ja Rakkaus voittaa maailmassa. 

Kuunpimennys näkyy myös Suomessa, jos sää sallii ja täällä sen huippukohta on klo 23.23. Silloin on jälleen Rauhaan keskittyvä yhteinen meditaatio, johon voit osallistua, missä ikinä oletkin. Luxia Borealis rukoilee ja luo rauhaa klo 22.50 alkaen noin tunnin ajan.

Ortodoksikilvoittelijoiden sanoin: "Herra Jeesus Kristus, armahda meitä".
Halauksia kaikille, Eija

Syyspäiväntasaus 23.9.

Sunnuntai 17.9.2023 klo 14.56 - Eija

Syyspäivän tasaus 23.9.2023  klo 9:49 Suomen aikaa

 

Syyspäivän tasaus aloittaa uuden, korkeamman värähtelyn syklin, jonka tarkoituksena on kohottaa ihmistietoisuutta kohti entistä luovempaa ja rakkaudellisempaa askelmaa. Niin kuin tiedätte, kaikki kehitys etenee omassa rytmissään, askelma askelmalta kohti sitä ydintä, joka on puhdasta Jumalallista Valoa ja Rakkautta. Sen värähtelyn maan päälle saattaminen on jokaisen sielun henkilökohtainen suunnitelma, jota nyt jälleen uudella impulssilla tuetaan.

Tämä uusi, pieni sykli suurien syklien sisällä, on merkittävä siksi, että sen työsarkana on, ei enää niinkään kaivaa, vaan saada meistä kaikista esille se puhdas, Jumalallinen ydin. Se ei nyt vaadi juurikaan muuta kuin sitä suurta tahtoa työskennellä sen eteen, omassa sisimmässä. Työkalut teille on jo annettuna.
Sydänkeskuksemme on näin jälleen painotetussa kohdassa, kun otamme tasausta vastaan.

Lauantain tasaushetkeä varten voimme vielä tarkistella omaa suuntaamme, mikä voima tai energia omaa elämäämme ohjaa. Kuljenko kohti sitä, mikä lisää sydämessäni Valoa ja Rakkautta, vai teenkö vielä valintoja, joiden kautta saan mahdollisuuden kokea sellaista, mikä minussa edustaa Valon poissaoloa. Niin kuin kerrottiin, valintojemme mukaan kehityksemme etenee askel askelmalta myös yksilöiden tasolla.

Olemme eläneet sielun syvyyksien aikaa, jotta jälleen oppisimme sen kautta, mitä on esteenä hyvyyden, kauneuden, ilon ja kiitollisuuden kokemiselle omassa elämässämme. On ollut aika vielä kerran käydä tarkistamassa, mistä itsemme voisimme irrottaa, jotta olisimme henkisesti vapaita, KORKEITA VALON OLENTOJA. Olemme käyneet syvällä tämän kesän aikana, jotta voisimme sieltä sitten viisastuneena ponnistaa sinne, missä todellinen ilo, luovuus ja kauneus saa kauttamme mahdollisuuden puhjeta kukkaan. Olemme tehneet työtä itsemme kautta, niin että yhä useampi voisi kukkiamme ihastellen lähestyä ja inspiroitua itsekin niiden kauneudesta.

Tasaushetki on korkeamman värähtelyn henkäys suuren luomisen lähteestä meidän galaksissamme. Siksipä sekin hetki ja mahdollisuus on meidänkin mahdollisuutemme ikään kuin nykäistä itsemme hiukan ylemmäksi, seuraavalle askelmalle. On hyvä muistaa, ettei mikään tapahdu automaattisesti, vaan Luova Lähde tarvitsee meidän aikomuksemme ja pyrkimyksemme, jotta se voisi hyväksemme toimia.

Edelleen on yhä tiivistyvä suunta sille, ettemme enää kurkota itsemme tähden, vaan koemme, että Itse on me kaikki, koko luomakunta yhdessä. Me luomme yhdessä, kaikkien hyväksi ja todellakin oman henkisen työmme kautta.

Tämä hetki kerää jälleen yhteen ne, jotka ovat galaksimme etujoukoissa tuomassa muutosta maan päälle, sillä heihin on laitettu lupaus ja herätetty tieto suunnasta, joka Valon kirjoissa on kuvattuna. Meillä on ihmiskuntana kehityssuunnitelma, jota kohti kurkotamme ja jälleen voimme siihen saada vahvistusta, kun syyspäiväntasaus kohdallemme osuus. Mutta edelleenkin meillä on joka hetki vapaa valinta, miten sitä toteutamme ja siinä kohtaa meitä muistutetaan vastuustamme mikä liittyy Valon kanssa työskentelyyn.

Kiitollista on jälleen saada tuoda fyysisen kehomme kautta tätä luovaa voimaa arkeen ja rakkauden todeksi elämiseen. Nähdään h-hetkenä jälleen siellä, missä meidän kaikkien todellinen koti on ja yhdistytään vahvalla yhteisenergialla.

 

Kesäpäivänseisaus 21.6.2023

Torstai 8.6.2023 klo 15.00

Kesäpäivänseisaus 21.6.2023 klo 17.57 Suomen aikaa

 

Valon Mestarit viestittävät tulevasta kesäpäivänseisaus tapahtumasta vuoden tärkeimpänä vuodatushetkenä, johon he herättelevät sieluja ympäri pohjoista maailmaa osallistumaan. Pohjoinen on silloin Valon suuri vastaanottopiste ja niinpä koko pohjoinen pallonpuolisko kylpeekin nostattavassa Valon pyörteessä.

 

”Tämä on viesti kaikille teille, joiden sydän kaipaa kauniimpaa maailmaa, suurempaa ykseyttä ja yhteistä puhdasta tulevaisuutta. Me olemme tulevana hetkenä kaikkien teidän kanssanne, jotka olette tähän aikaan syntyneet täyttämään tehtäväänn. Tehtävää, jonka avulla voidaan valaista ihmiskunnan kaikki kerrokset, kaikki tasot ja jokainen sydän.

Sydän, ei fyysisenä elimenä, vaan yhteen sitovana energiana, on tämän seisauksen tärkein kohde. Sillä Pyhä sydämenne pitää sisällään sen tärkeimmän, mitä te kaikki etsitte, mitä te yksinänne huudatte ja muista ihmisistä etsitte. Sydämissänne on tuo suuri salaisuus, suuri mahdollisuus muuttaa kaiken, mitä te ajatuksissanne paremmasta maailmasta kannatte. Sydän on teidän työkalunne ja pyhän tahtonne keskus. Jokaisella sielulla on sydämessään osa Luojansa luovaa voimaa ja tahtoa ja se vain odottaa maallisen matkanne sitä pistettä, jossa sen ääni ylittää oman tahtonne ja halujenne äänet.

Kesäpäivänseisaus 21.6. on pohjoisessa mahdollisuus ottaa vastaan Valon suuri siunaus. Oman sielunne ja koko ihmisyytenne hyväksi. Me annamme teille oman tukenne, jotta voisitte maksimaalisesti kerätä Lähteen tahtovoimaa tuon hetken ja tuon päivän aikana. Me olemme lähettäneet pienen ydinjoukon Suomen Lapin pyhään paikkaan toteuttamaan omaa tehtäväänsä, joka tuolloin toteutetaan koko ihmiskunnan hyväksi. Suomen maaperän suuri, vielä myyttinen tietovarasto voi sen jälkeen avautua yhä syvemmin ja laajemmin, kun aika on. Sointuihin puettu tieto on aika jakaa niin, että kaikki sen voivat vastaanottaa ja siihen yhtyä. Valon sanomaa on aika levittää pohjolasta käsin vieläkin laajemmin, kunhan siihen sitoutuneet heräävät lopulliseen tehtäväänsä.

Ihmiskunnan kehityksessä on saavutettu energeettinen pimeyden päätepiste, josta viimeksi teille kerroimme. Koko Aurinkokunta odottaa, mitä te valitsette, mihin yksilöinä energianne kiinnitätte ja miten kipinänne ohjaavaa ääntä sydämessänne kuuntelette. Vielä teillä on aikaa muutokseen, mutta jokainen hetki on käytettävä muutoksen tekemiseen kaikkien hyväksi. Tuleva hetki avaa pyhän yhteyden Aurinkonne kautta ja silloin vuodattuu sydämiä herättävää ja kohottavaa Valon virtaa, joka lopulta kauttanne palvelee kokonaisuutta. Jälleen kerran, kokoontukaa yhteen energiassa ja tavoitteessa ja me olemme kanssanne tuota hetkeä tukien ja puhuen sydämiinne totuutta.”

Valon Mestareiden sanoma tuli suuren myötätunnon ja rakkauden kanssa ja minulla kyyneleet virtasivat. He todella ovat kanssamme! Meidän on uskottava omaan kykyymme kuunnella ja vastaanottaa ohjausta, sillä sitä nuo maailmamme läpikotaisin tuntevat Mestarit juuri tahtovat. He tukevat ja auttavat meitä vahvistumaan luottamuksessamme ja yhteenkuuluvuudessamme. He jatkuvasti muistuttavat, että meillä on tehtävä, joka koskee kaikkia sieluja ja siksi tiedon ja totuuden todeksi eläminen on ainoa esimerkki, joka heidän viestistään kertoo. Suomeen on syntynyt 3000 sielua, joiden ainoana tehtävänään on Pohjolan Valon viestin esimerkkinä eläminen. Tällä hetkellä vain 2% heistä on tehtävänsä toteuttamisen vaiheessa.

Seusaushetkenä meillä kaikilla on mahdollisuus vastaanottaa korkean taajuuden viestiä, kunhan vain avaamme sydämemme sitä varten. Tuo Mestareiden mainitsema ydinjoukko on jo valmiina lähtemään matkaan ja pyhä keskus vastaanottaa heidät ja heidän kauttaan tulevan vuodatuksen. Se mahdollistaa uuden tiedon jakamisen taajuuden, maan kurkkuchakran korkeamman aktivoitumisen kautta.

Me toivomme ja lähetämme viestiä Unkariin, että korkeamman taajuuden sydänchakraa siellä samalla hetkellä tuettaisiin puhtaalla rakkausenergialla.

Minä ja Patrick hoidamme oman osuutemme Turun saaristossa ja viimeistelemme työn, jonka aloitimme monta vuotta sitten Kultaisen verkon kanssa. Mutta missä sitten fyysisesti me olemme tai te olette, sydämissämme me olemme yhtä, niin kuin Mestarit meille jatkuvasti kertovat. Sillä taajuudella me luomme rakkautta, myötätuntoa ja totuuden energiaa, uutta maailmaa.  Rakkaudella, Eija

Avainsanat: Pyhä Sydän

Kuunpimennys 5.5.2023

Torstai 4.5.2023 klo 22.22

Kuunpimennys skorpionissa 5.5.2023 klo 20:34 Suomen aikaa

 

Tämä pimennys on energialtaan melkoisen syvälle käyvä, sillä skorpionissa muhiessaan se löytää moniakin syitä tuhota itseään sisältäpäin. Vanhat traumat, ehkäpä jopa ne kipeimmät liittyen omaan olemassaoloon ja oman tilan sekä turvallisuuden säilyttämiseen, on hyvä nostattaa nyt esille. Tunnettavaksi, hyväksyttäväksi, itkettäväksi ja lopulta puhdistettavaksi, jotta niiden voima vihdoin vähenee tai kenties jopa lopullisesti poistuu. 

 

Pyydän anteeksi, että vasta nyt, vain vuorokautta aiemmin heräsin omasta prosessistani ja intouduin kirjoittamaan Auttajien asettamia ajatuksia huomisesta pimennyspäivästä. Toki, kun pimennys on illalla, seuraava päivä mennään vielä vahvasti sen energioissa. Mutta niin kuin aina, me emme ole vallitsevien energioiden uhreja, vaan voimme käyttää tämänkin tilanteen pyrkien henkiseen kasvuun ja hyvään muutokseen.

 

Minun historiassani tässä elämässä ja menneissä elämissäni varsinkin, on ollut paljon erilaisuuden kokemista ja sen kautta yksin jäämistä ja ulkopuolisuutta.  Minua on pelätty, kierretty kaukaa, sillä minut on koettu aina jotenkin erilaiseksi ja omituiseksi. Lapsuuden syvät haavat nousivat vielä tänään muistoista esille herättäen voimakkaan halun paeta ja piiloutua, ettei kukaan pääsisi satuttamaan taikka iskemään siihen, missä minun haavani on. Vaikka arjessa kävisikin niin, että kokisin kipua muiden sanoista tai teoista, niin vain minä voin siitä itseni vapauttaa. Ympäröivää maailmaa en pysty muuttamaan, en myöskään sitä pidetäänkö minusta tai tahdotaanko minulle hyvää, tai kaipaako minua kukaan. Tiedän, että niin monet kärsivät yksinäisyyden kokemuksista, hylätyksi tulemisen tunteesta ja syrjään jäämisestä. sekä halusta tulla huomioiduksi.  Ainut tie ulos valoon ja tasapainoon, on tilanteiden ja olosuhteiden hyväksyminen sekä niiden tunteiden ja ajatusten puhdistaminen, mitkä kipeyttä vielä luovat. 


Minun menetelmäni kipeiden asioiden työstämiselle on mennä niin syvälle tunteisiin ja kokemuksiin kuin mahdollista, hyväksyä ne ja olla niissä niin kauan, että koen tarvetta vapautua niistä. Sitten ristin käteni ja pyydän, koko olemuksellani, että rakkaat Auttajani vapauttavat minut niistä puhdistamalla tunne-energiani. Helpotus kaiken taakan antamisesta Valon voimille on suuri ja koen aina syvää kiitollisuutta ja rakkautta. Niin tänäänkin, kun kipeät ajatukset ja muistot heräsivät.

 

Minulla herkkyyden lisääntyminen on ollut viime viikkojen teemana ja se on tuonut mukanaan myös halua hiljaa olla oman itseni äärellä. Minun tehtäväni yhteisössä ei aina kuitenkaan anna omalle rauhalle niin paljon tilaa, kuin ehkä kaipaisin, sillä olen Yläkerran ohjaama ja omat halut saavat jäädä silloin useinkin syrjään. Mutta ne ajanjaksot, jolloin oma herkkyys ikään kuin koodataan uudelle tasolle, tuovat aina mukanaan liiallista avautumista ympäröiville energioille. Se ei ole kovin mukavaa, sillä silloin yleensä helpommin kuulen muiden ajatuksia, ja tiedän, mitä muut tuntevat. Se on onneksi ohimenevää, sillä kun tuo uusi tila tasapainottuu ja asettuu energiarakenteeseeni, opin samalla ohjaamaan sitä niin, että voin sulkea ne pois ja avata energioita vain, mikäli niin on tarpeen palvelemisen tähden. Samaan aikaan yleensä myös kaikenlainen aistiyliherkkyys aktivoituu aiheuttaen myös hermoston ylikuormittumista. Auringonpimennyksestä saakka tuota avautumista on tapahtunut, eikä ajanjakso ole ollut kovin helppo. Sielun yksinäisyyden ja erilaisuuden tunne on noussut käsiteltäväksi tämänkin johdosta, mutta onneksi pieni minäni kyllä luopuu tuosta tilastaan, kunhan vain teen henkisen työni ja niin sielunikin saa uudenlaisten, hyvien kokemusten mahdollisuuden. Toivon ja uskon, että se päivä koittaa tämän elämän aikana.

 

Koen, että tähän skorpparipimennykseen liittyy suurta haastetta, sillä jos uskaltaa sukeltaa syvään itseensä, se voi viedä sellaisiin syövereihin, että sinne jää pidemmäksikin aikaa muhimaan ja odottamaan skorpionin lailla koston hetkeä, milloin iskeä kohti niitä, jotka ovat satuttaneet. Sitä olotilaa ei kannata pitää totena, vaan pyrkiä kaikin keinoin sieltä valoon ja uuteen ymmärrykseen itsestään ja omista haavoistaan. Ja tehdä sitten se henkinen työ, mitä tämäkin pimennys eteen tuo.

 

Karmallisuus on myös vahvana läsnä huomisen päivän aikana, mutta sen tuloa on voinut tunnustella jo kevätpäivän tasauksesta saakka. Niin kuin Valon Mestarit kertoivat, olemme ihmiskuntanakin sen äärellä, että hyvän luomiseen tarkoitettu potentiaali, energiavaraus, on loppuun kulutettu ja hurjalla vauhdilla käytetty tuhon aikaan saamiseen. Onneksi voimme jokainen vaikuttaa siihen, miten voimme tulevaisuuttamme parantaa, samoin kuin henkistä olotilaamme sieluina. Me voimme yhdessä muuntaa oman energiamme kautta maailman ihmiskunnan energiaa ja silloin niin monien sielu voisi saada niitä uusia ja hyviä kokemuksia.

 

Illan täysikuu ja pimennys on hyvä ottaa vastaan rauhan energiassa ja luottaa siihen, että paras tapahtuu, myös minulle. Olemmehan jokainen jumalallisen kipinän kantajia ja pimennyshetkikin voi sitä kipinää vahvistaa. Asetu siis rakkaudella itsesi äärelle ja avaudu ja ponnista kohti suurinta Valoa. 

 

 

Viesti Valon Mestareilta

Sunnuntai 30.4.2023 klo 11.57

Viesti Valon Mestareilta 30.4.2023

 

” 29.4.2023 saavutettiin tila, jossa ihmiskunnan värähtely saavutti sen pisteen, mistä alkaa ns. pysähtynyt ajanjakso. Teidän maailmassanne se tarkoittaa tilaa, jossa energeettinen jännitys on latautunut niin vahvaksi, että se on ikään kuin jähmettynyt odottamaan, millä tavalla se purkautuu. Toisella tavalla sanoen, heiluri on nyt saavuttanut toisen ääripäänsä ja seisahtuu hetkeksi, ennen kuin jälleen lähtee liikkeelle.

 

Galaksin tasolla on niin ikään odottava tila, sillä teidän polkunne ei ole vain teidän polkunne, vaan se koskee kaikin tavoin myös sitä kotiympäristöä, jossa elämää toteutatte. Tuota kotianne olette kutsuneet nimellä Linnunrata. Linnunradalla on nyt suuri este, jonka korjaantumista koko galaksi henkeään pidätellen odottaa.

 

Te olette saaneet Lähteeltä lahjaksi luomisen voiman ja te olette kehityksenne mukaisesti saaneet käyttää tuota voimaa tai energiaa oman tahtonne mukaisesti. Nyt elätte maailmassa, jossa tuo luomisen voima on vienyt teidät ihmiskuntana ja yksilöinä tilaan, missä elämänvoiman potentiaalinne on lopulta ehtynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että olette ihmiskuntana vakavasti sairastuneet, koska elinvoimanne on loppunut, ettekä voi saada enää uutta tilalle jatkamalla tällä suunnalla. Olette ikään kuin käyttäneet varastonne loppuun. Sanomattakin on selvää, että tila on äärimmäisen vakava. 

Ihan samoin kuin ihminen, joka vuosikymmenet itsessään hautoo negatiivisia ajatuksia ja tunteita ja uskoo olevansa uhri, sairastuu helpommin, kun elinvoima vähenee. Niin on ihmsikunnankin laita nyt.

 

Kun muinoin annoimme tietoa ja ennustuksia, miten eri aikakaudet tulisivat kulkemaan ja miten kauan ne kestävät, emme nähneet tai uskoneet, että ihmiskunta kulkisi näin äärettömällä vauhdilla kohti tuhon päiväänsä. Se, miten kehitys pimeydestä valoon oli tarkoitus kulkea, oli silloin näyttäytynyt teidän ajassanne vielä tuhannen vuoden polkuna eteenpäin. Voimme sanoa, että te yllätitte meidätkin, jotka polkuanne valvomme. Taantumisen vauhti kiihtyi viimeisen sadan vuoden jakson aikana sellaisiin lukemiin, että emme enää voineet viisaudellamme sitä pysäyttää, koska ette uskoneet keskuudessanne olleita vihittyjä, joita me ohjasimme. Te valitsitte tuhoavan polun ja annoitte pimeyden ohjata teitä tähän pisteeseen, missä varastot on nyt loppuun käytetyt.

 

Me kuulemme teidän kysyvän, mitä voimme enää tehdä ja tuo kysymys onkin nyt tärkein. Miten elämänvoimansa loppuun kuluttanut tietoisuus/henki voi saada sitä lisää? Siihen olette aina saaneet meiltä hyvin tarkat ohjeet, joita noudattamalla se on mahdollista. Me emme toista niitä enää tässä, vaan pyydämme teitä kääntymään viisaiden puoleen ja etsimään niitä, jotka ovat jo ratkaisunsa tehneet, eli elävät antamiemme ohjeiden mukaisesti. Vain niin voidaan tuleviin vuosiinne vaikuttaa ja kärsimystä pienentää. 

 

Etsikää siis omasta maastanne sellaisia, jotka tietävät, miten elämänvoimaa lisätään, kollektiivista energiaa muutetaan ja miten Lähteen kanssa työskennellään, elämää kunnioittavasta ja sitä ylläpitävästi. Älkää enää harhaantuko luulemaan helppoa ja omaan itseen keskittyvää polkua tai ohjetta oikeaksi ihmiskunnan muutoksen kannalta, vaan etsikää niitä, jotka totuuden tietävät, jotka puhtaasti esimerkkinä elävät. Teillä on viimeinen mahdollisuus työntää itsenne syrjään, jos tunnette tahtoa pelastaa itsenne. Sillä edelleen on yksi suuri mahdollisuus voittaa pimeys ja muuntaa sen tuhoava voima elämää ylläpitäväksi. Siihen löytyvät ohjeet, miten työ ja muutos tehdään.

 

Meidän ei ole sallittua konkreettisesti auttaa teitä ahdingossanne, vaan voimme ainoastaan tukea niitä, jotka totuutta etsivät. Niin monet vuosisadat olemme teitä rakastaneet, ottaneet moniin yhteyttä ja pyrkineet jalostamaan sielujanne kohti mestariutta, joka on jokaisen sitoutuneen etsijän lopullinen palkka. Mutta vain harvoja lukuun ottamatta, olette asettaneet omat halunne ja ihmisen elämänne etusijalle ja asettuneet uhmaamaan Valon lähettiläitä, koska luottamuksenne Lähteeseen on kadonnut. Valon polku ei ole omien toiveiden polku, vaan se on palvelemisen polku, joka jollain askeleellaan tuo sen suurimman onnen ja kiitollisuuden, mitä te kaikista halujenne toteuttamisista etsitte. Kuitenkaan ette näe, että se on sielun tuhon polku elämästä toiseen jatkuessaan. Mutta valinta on aina ollut teidän, samoin kun vastuu niiden seurauksista. 

 

Tämäkin viesti nostaa esille monta vastustajaa ja usko kaiken ”järjestymiseen” ilman aktiivista muutostyötä vyöryy varmasti esille. Fatalistinen asenne, ilman vastuun ottoa voi ikävä kyllä viedä voiton ja niin kärsimys syvenee, eikä Valoa lopulta enää näy. Mutta meidän tehtävämme on ollut näyttää teille oikeaa polkua, ei vahvistaa sitä suuntaa, joka on teille haitallinen. Niin kuin ihmiskunnan polkuun on ns. lankeamisesta lähtien kuulunut, vastavoimat toimivat koko ajan ja voimakkaammin aina silloin, kun oikeaa tietoa ja suuntaa annetaan. Tämä on hyvä muistaa, kun tätä tekstiä punnitsette, sillä mielenne kautta teitä yritetään edelleen harhauttaa.

 

Niin kuin tiedätte, me toimimme Valon ja Rakkauden virrassa, emmekä pelottele taikka uhkaile teitä. Me tuomme vain totuuden ja tuemme teitä elämään sen mukaisesti. Tässä ajassa konkreettinen totuutenne on synkkä ja samoin tulevaisuutenne. Jätämme nyt avaimet asian ratkaisemiseksi teille ja vahvistamme yhteyttämme niiden kanssa, jotka ovat jo valintansa tehneet ja ponnistelleet ihmiskunnan paremman tulevaisuuden puolesta. Muuta pelastajaa teillä ei ole kuin jumalallisen itsenne yhteys ja ohjaus. Polku siihen on teille tässäkin ajassa annettu. Suljemme teidät syvään rakkauteemme ja myötätuntoomme. ”

Avoimet ovet 27-28.5.2023

Keskiviikko 19.4.2023 klo 22.10

avoimet_ovet.pdf

Pimennyspäivä 20.4.2023

Keskiviikko 19.4.2023 klo 20.14 - Eija

APortti.jpeg
Astumme tämän vuoden ensimmäiseen pimennyssykliin kuin kaikkemme antaneina. Niin paljon on käyty läpi ja niin paljon on uuden alun hyväksi asioita nostettu tutkittaviksi ja käsiteltäviksi. Ehkä vihdoin voimme nyt huoahtaa ja vain vastaanottaa auringonpimennyksen oinaan ihan viime asteilla avautuvaan energiaan ja jäädä siihen edes hetkiseksi lepäilemään. 
Kuu ja aurinko ovat kumpikin pimennyshetkellä oinaassa; rohkeiden aloitusten, vahvan uuden luomisen ja edelläkävijöiden merkissä. Kuu vaihtaa merkkiä vain hiukan pimennyshetken jälkeen ja samoin tekee myös aurinko, joka siirtyy härkään ennen puolta päivää. 
Aurinko oinaassahan on suurta valoa ja suuntaa näyttävää voimaa, jota voimme seurata, kunhan vain teemme päätöksen, mitä seuraamme. Jahkailun aika alkaa olla lopulta taaksejäänyttä elämää ja uusi, selkeä ja kirkas suunta saa vahvistuksensa. Sen jälkeen seuraakin sitten suunnassa pysymisen tahto, joka vie kohti parin viikon päästä koittavaa kuunpimennystä. Oinainen kuu voi huokailla vielä pienenä jarruna, jos ei ole käsitellyt omaan ylpeyteen, paremmuuteen ja oikeassaolemisen haluunsa liittyviä energioita. Nöyrä oinasenergia tekee parempaa maailmaa kaikkien hyväksi ja siihen meilläkin on hyvä lataus tulossa, varsinkin kun muistamme, että meidän kuuluu palvella toisiamme, eikä etsiä kunniaa taikka kiitosta omasta toiminnastamme. Itsenäinen oinasvoima toimii muille tietä näyttäen, eikä omalla esimerkillään ylpeillen. 
Antaudutaan siis ihan täysillä uudelle alulle, uuden portin nyt avautuessa. Ja pidetään suunta selkeänä, sillä nyt on aika!
Suureen toimettomuuteen tai pelkkään henkiseen lepäämiseen meillä ei kuitenkaan ole varaa, vaan valittua suuntaa on aktiivisesti pidettävä yllä. Koko mennyt uusien kuiden välinen  energia on kohdistunut vahvaan luomiseen, oman sisäisen Itsen vastaanottamiseen ja vahvistamiseen. Ja sen me olemme tehneet omilla ajatuksillamme ja tulevaisuuden tuumailuillamme. Äkkinäisiä käännöksiä sinne ja tänne on voinut tapahtua, kun omaa polkua on vielä, ja jälleen kerran haettu ja tarkisteltu. Mutta NYT!, nyt on kaiken hyvän, kehittävän, laajentavan ja omaan korkeampaan potentiaaliin tähtäävän alun aktiivisen ylläpitämisen aika. Oma puhdas sisin nouseen pimennyksen myötä esille ja vahvistuu, vahvistuu, vahvistuu ja vahvistuu... Tarrataan siis siihen päämäärään kiinni.
Kuukausi sitten luotu startti näyttäytyy korkeille tasoille pimmennyksen hetkellä ja nuo ihanat toiveet, uudet alut, yhteinen henkinen, parempi suunta ja oman korkeimman johdattava energia saa siunauksensa torstaiaamulla seitsemän aikaan, klo 717 jos minun löytämääni lähdettä uskomme. Ja minä uskon, sillä numero 717 on totuuden luku, joka vahvistaa valitun henkisen suunnan. Olet oikealla polulla se kertoo. Jatkakaamme siis yhdessä kohti ihanaa, valoisaa ja värikästä kevättä ja kesää.
Rakkaudella, Eija

Jälleensyntyminen

Perjantai 24.3.2023 klo 13.38 - Eija

Jälleensyntyminen

 

Menneet elämät ovat aihe, jota ei nykyihminen enää niin suvaitsemattomasti kiellä tai kyseenalaista. Toki on niitäkin ihmisiä, joita ei aihe mitenkään kiinnosta tai se kuuluu sellaisiin, josta ei edes keskustella, koska oma usko tai kulttuuriympäristö kieltää sen. 

Tänä aikana, kun henkinen herääminen, suuri kiinnostus esoterismiin, itsensä kehittämiseen ja pyrkimys nähdä maailmaa uudesta näkökulmasta, ovat hyvin aktiivisena, on ajatus jälleensyntymisestä ja karmasta jo monien länsimaalaistenkin ajatusmaailmaan kuuluva. Varsinkin nuorempi sukupolvi on hyvinkin avointa näille ajatuksille ja karman näkökulma, ainakin puolileikillä, on jokapäiväistä elämää. Sanonta instant karma on sellainen, mitä kuulee jo ”tavallistenkin” ihmisten lausuvan, kun jotain ikävää tapahtuu oman tai jonkun muun negatiivisuuden seurauksena. 

Minä kohtaan varsinkin messuilla monia, jotka tahtoisivat tietää omista menneistä elämistään ja ymmärränkin toiveen oikein hyvin. Kun lähtee henkisen etsinnän polulle, kaipaa paljon vahvistusta omiin herääviin ajatuksiin ja syvempiin kysymyksiin. Se on luonnollista pyrkimystä oman itsen hahmottamiseksi henkisenä olentona. 

Minä vastaan etsijöiden kysymyksiin siltä osin, kun se palvelee kysyjän sen hetkistä tilannetta ja saan luvan avata ko. sielun vaellusta syvemmin. Nimittäin tässäkin piilee vaara, sillä henkisen materialismin aikana on halu shoppailla uusia kokemuksia taikka hienoja menneitä elämiä. Silloin voivat Auttajat olla sitä mieltä, ettei menneitä elämiä voida näyttää, koska kysyjän motiivi on ehkä liian pinnallinen, eikä mahdollisen menneen elämän näyttäminen palvelisikaan etsijää, vaan aiheuttaisi sulkeutumisen reaktion, jonka taustalla on pettymys saatuun vastaukseen, kun ei ymmärretä sen opastavaa merkitystä. Yleensäkin Auttajat tahtovat ohjata etsijää aina siihen suuntaan, että henkistä kasvua tapahtuisi, eikä se oikeastaan koskaan tarkoita hienojen, korkeiden elämien näyttämistä tai löytymistä, sillä niitä ei kovinkaan monella sielulla ole. 

Menneitä elämiä meillä kaikilla on, mutta henkisen kasvun kannalta ei ole mitään merkitystä, vaikka olisimme olleet kuinka suuria ja hienoja henkilöitä tahansa. Kuinka monta Cleopatraa, Englannin kuningasta tai muinaista vihittyä onkaan noussut tuhansien messujen näkijöiden kautta. Menneiden elämien katsomisestakin on tehty viihdettä, joka ymmärrettävästi vetää puoleensa suurta etsijöiden joukkoa. Jokainen haluaa olla jotain, vaikka se onkin juuri päinvastaista mitä  henkinen kehittyminen vaatii. Mutta jostain on aloitettava ja kiinnostus itsensä laajentamiseen ja tutkiskeluun menneiden elämien ja karmankin näkökulmasta on hyväksi.

Vaikka edellisen blogini kertomus olisikin tosi, sitä ei voi mitenkään tässä ajassa todistaa. Eikä sillä ole merkitystä, onko niin, vaan on hyvä meidän jokaisen miettiä, mitä tuon tyyppisten kertomusten sanoma voi itselle tarkoittaa tässä elämässä. Sillä niin on, että edellisen elämän muisto nousee silloin, kun sillä on jotain opetettavaa, taikka ymmärrystä laajentavaa kerrottavaa. Jos mennyt elämä nostattaa ylpeyttä tai ylemmyyttä hienoudellaan taikka suuruudellaan, se on kehitystä pysäyttävää, jos sen kanssa ei työskentele niiden tunteiden puhdistamiseksi. Tarinani oli kyllä kaunis kertomus, enkä väitä, että se olisi totta, mutta se voi olla niin. Tärkeintä on sen ajatus siitä, miten me olemme ihmiskuntana taantuneet, miten kaukana olemme siitä, miten ennen muinoin vihityt ”uhrasivat” koko elämänsä sille tehtävälle, mille heidät oli vihitty. Silloin ei ollut enää kyse siitä, että olisi omia haluja taikka tehtävän rinnalla ns. persoonallinen elämä. 

Jokaisella meillä on kausaalisessa tasossamme muisti, joka sisältää menneet elämämme, mutta onkin hyvä kysyä, miten tuo muisti tai menneet kokemuksemme ilmenevät tässä elämässä, sillä vain sillä on merkitystä, kun tahdomme henkisinä olentoina kehittyä ja kohottautua kohta todellista olemustamme. Sillä tavoin menneitä tarkastelemalla opimme itsestämme ja voimme laajentaa sitä tämän elämän luomaa kuvaa itsestämme. Me synnymme uudelleen ja uudelleen tuon muistin kanssa ja se tekee meistä sen, millaisina kulloisiinkin elämiin me synnymme.
Minä tiedän, että jälleensyntymä on totta. Muistini kautta ja Auttajien vahvistamana. 

Tavataan Mikkelissä, Pyhä Jyssäys messuilla 23-24.4.2023 jolloin olemme mekin paikalla ja sielunpolkutulkinta voi kenties avata sinun menneisyyttäsi juuri sillä tavalla, kuin sinulle siinä hetkessä on tarpeen. 

Voikaa hyvin kaikki lähimmäiset maan päällä.

Avainsanat: menneet elämät, jälleensyntyminen, henkinen kehitys

Elämän Tähden Temppeli

Torstai 23.3.2023 klo 13.59 - Eija

Elämän Tähden temppeli    23.3.2023

 

Muinaisena aikana, jo sinisen planeetan varhaisemman kierroksen alkupuolella, oli teidän keskuudessanne kansa, joka palveli Valon Voimaa, joka loi ja ylläpiti maailmaa kaikkialla. Heillä oli vahva yhteys tuon voiman maaplaneettaa ylläpitävään virtaan. Kansa oli pyhä, yksi ensimmäisistä ihmiskehoissa tuota tehtävää maan päällä täyttävä. Kansa eli rakkaudesta Luojaansa, eikä heidän kehonsa muuta vaatineet. Ainoastaan kaksi kertaa auringonkierron aikana he kunnioittivat maan tietoisuutta, Pyhää Äitiä nauttimalla kristallista pyhää vettä, jota voitiin ammentaa vain kahdesta lähteestä. Toinen oli kansan vanhimpien suojelema ja toinen oli pyhän tehtävän Lähettiläällä.

Tuolla kansalla oli maan piirin tärkein tehtävä, sillä se oli pyhittänyt elämänsä sille, että sen ylläpitämän pysyvän Luojayhteyden kautta koko maallinen maailma sai oikean suuntansa ja elämänvoimansa, jotka takasivat jumalallisen kehityksen ja päämäärän. He olivat suoraan vastuussa Luovalle lähteelle, joka tuota Elämän Tähden eli Auringon maailmaa silloin ylläpiti ja vartioi. Elämän Tähti oli heille jumalallisen Voiman lähettiläs ja siksi he kumarsivat sitä ainoana tehtävänään pitää yhteys ja Valon virta kirkkaana, koko tuolloisen sen ihmiskunnan tähden. 

 Minä olin tuon kansan tehtäväänsä valittu Lähettiläs.

 

”-Kuljen niin tuttua polkua sinne, minkä nimeä me emme sano, emmekä millään tavalla muutenkaan ilmoita. Meidän kunnioituksemme tuota pyhää, Luovalta lähteeltä annettua temppeliä kohtaan on sellainen, etten pysty sitä millän tavalla kuvaamaan. Me emme koskaan puhu, vaan käytämme vain ääritilanteissa äänteitä, oikeastaan vain pyhien rituaalien yhteydessä. Sillä me emme tarvitse sanoja, vaan me vain tiedämme, miten itsessämme ja ympärillämme olevat energiat liikkuvat, me ikään kuin luemme niitä, tai elämme ne. Sanat tulivat vasta paljon meidän jälkeemme, silloin kun ihmistaimet jo olivat pudonneet Luovasta virrasta ja vajonneet aistiensa kautta maailmaan. 

Polku mutkittelee taivaita tavoittelevien puiden ja maasta nousevien saniaislehtiryppäiden keskellä. Hengitän syvään ja rytmisesti, niin kuin on opetettu ja keskittymiseni on Luovassa voimassa. Kävelyni noudattaa myös rituaaliimme kuuluvaa rytmiä ja se tuntuu kehossani kuin pyhältä laululta, ylistykseltä, joka väreilee kaikkialle Elämän Tähden piirin maailmoihin. Tiedän, että juuri tällä hetkellä meitä seurataan kaikkialla niissä muissa maailmoissa, joihin olemme yhteydessä. Tunnen heidän omien pyhiensä rakkauden ja tuen lähestyessäni tämän maailman pyhintä, temppeliämme. 

Kävellessäni tunnen, miten topaasikoru otsallani heiluu askelteni tahdissa. Se antaa oman värähtelynsä juuri siihen kohtaan kalloani, missä sitä tulevassa tehtävässäni tarvitsen. Olen täydellisesti yhtä tämän hetken, menneen ja tulevan kanssa. Kuin katsoisin väreilevää energiakuvaa, joka ei milloinkaan ala, eikä milloinkaan pääty. 

Jalassani on punotut jalkineet ja ne ovat juuri tähän tehtävään pyhitetyt ja tälle polulle siunatut. Ne kuljettavat minua yhä tihenevään viidakkomaiseen metsään. Se ympäröi kulkuani suojaten viileydellään. Paratiisin polku, muistan siunatun vanhempani sanoneen, 

-muista aina kunnioittaa sitä askeleellasi, sillä siitä riippuu tämän maailman kohtalo. 

Kuljen laajenevassa energiatilassa ja mitä lähemmäksi pääsen pyhää paikkaamme, sitä vähemmän enää tiedostan fyysistä olemustani. Yhdyn yhä vahvemmin Voimaan ja tunnen luomisen kykyni aktivoituvan. Minua ei enää ole fyysisenä hahmona, vaan olen muuttunut Valon lähettilääksi, joka on suorittava pyhän tehtävänsä yhteydessä Luovaan Lähteeseen. 

Valo sokaisisi minut, mikäli fyysiset silmäni olisivat ilmentyneinä, sillä niin yhtäkkiä polku päättyy ja saavun täysin pyöreälle Valon täyttämälle aukiolle, jonka keskellä on pylväin ja lehvin katettu pyhä rituaalipaasi. Pyhät merkit koristavat kiven pintaa ja tiedän, että vain minä näen ne. Kansamme vanhimmat ovat jo asettuneet omille paikoilleen ja he ovat tulleet aukiolle kukin omaa tehtäväänsä vastaavaa polkua pitkin. 

Paaden ympärillä on kultaisen Valon kehä, joka suojelee sitä ja pitää sen voiman kurissa. Sen tähden vain yksi tehtävään valittu saa astua sen sisään. Sellainen, jolla on Lähteen antama merkki silmissään. Niiden tulee loistaa samaa sinisen topaasin hehkua kuin otsalla olevan kivenkin. Tämä on kansamme ikiaikojen tunnistusmerkki ja tuon pyhän merkin haltija antaa koko elämänsä palvellen vain yhtä tehtävää. Pyhän merkin peilit antavat kantajalleen myös voimaa jatkaa fyysistä elämäänsä, vaikka ympärillä olevat pyhän perheen jäsenet siirtyvät kukin ajallaan tähtikotiinsa. Valittu elää kymmenkertaisen ajan muihin verrattuna, sillä hän ei koe aikaa, eikä auringon kiertoja kehonsa kautta, vaan jatkuva yhteys Lähteeseen on se, mikä hänet elävöittää, vaikka maan aika kuluisikin.

Astun kehän sisäpuolelle pyhien äänteiden kanssa. Odotan hetken, kunnes tunnen, miten Elämän Tähden virta aktivoituu hyvin voimakkaasti. Ympärilläni olevat kansani vanhimmat toistavat pyhää sanaa juuri oikealla taajuudella ja sen kautta luovat omaa jumalallista kuvaansa kaikkialle maailmaamme. Jokaisella on oma suuntansa ja niitä on kaikkiaan kaksitoista erilaista. Ne kuvaavat kahtatoista maailmaa, joiden kehitys etenee omalla tavallaan ja oman jumalallisen suunnitelmansa mukaisesti. 

Minä asetan oikean käteni pyhän kiven pinnalle, juuri oikean merkin kohdalle ja niin kivi aktivoituu vastaanottamaan luomisen suunnitelmaan kuuluvaa voimaa. Ympärilläni olevat kaksitoista siirtävät pyhän sanan laululla ne omiin maailmoihinsa raviten ne jälleen yhden Auringon kierron ajaksi.

Minun olemukseni värisee kuin kiihtyvä pyhä laulu ympärilläni ja yhdyn Valoon. Jos minussa olisi edes pienen pieni epäharmoninen hiukkanen, kehoni hajoaisi siihen paikkaan ja kaikkialla olevat kansat kärsisivät siitä tuhoavat seurauksensa. 

Minut ja paasi ympäröidään Luovan lähteen värähtelyllä, joka laajenee kohti kansani vanhempia. He saavat Lähteeltä topaasin sinisen siunauksensa ja hetkeksi heidänkin kehonsa katoavat tuon pyhän Valon täyttäessä heidät. Lähde on siunannut heidätkin. 

Kun Valo sitten aikojen päästä alkaa vetäytyä takaisin käteni alla olevan pyhään kohtaan, tulee samalla nähtäväksi kivipaaden kaikkiin sivuihin kaiverretut merkit. Ne vielä siunaavat kaikkialla olevat kansat ja kertovat, että tehtävä on suoritettu jumalallisen energian voimalla. Kaikkien katseet ovat suunnatut paaden merkkeihin, jotka hiljalleen paljastuvat. RAMYA` T loistaa kaikkien silmille ja pyhä kiitos äänne kohoaa korkeuksiin kaikkien vanhimpien huulilta. 

Minä suoritan kädelläni lukitsevat liikkeet ja vetäydyn kehästä selkä edelle kohti polkuni alkua. Kuljen pitkän matkan polun alkuun katse pyhää ympyrää kohden näin keräten askeleeni takaisin rituaalin päätyttyä. Metsä ympärilläni sulkee polun sitä mukaa kun sitä poistuessani puran. Hohdan edelleen vain Valoa, joka saa kasvit ympärillä kuin laulamaan, sillä kuulen ihmeellistä helinää, kasvikunnan kiitoslaulua. Me sulamme hetkeksi yhteen, sillä kiitosvastaukseni sulkee meidätkin samaan luomisen piiriin. 

Kun saavutan polun alkupään, käännyn äkisti kannoillani ja suuntaan kulkuni takaisin omaan pieneen temppeliini koko olemukseni kiitollisuudella valeltuna. Tehtäväni on suoritettu ja luominen sekä kehitys voi jatkaa kulkuaan. 

Temppelini ovikaaren kohdalla fyysinen kehoni jälleen palautuu ja astun omaan pieneen puutarhaani, joka on luotu Jumalan ylistykseksi. Kastan käteni pyhään lähteeseen ja juon tuota elämänvettä syvin kulauksin pyhästä maljasta, joka on vain sitä tehtävää varten asetettu. Kehoni elinvoima palautuu ja katson sitä hetken etäältä etsien jotain, mikä voisi kertoa siitä, että tehtävä olisi ollut liian voimallinen. Näen kasvoni, joiden ääriviivoja en pysty erottamaan, ainoastaan vaalean siniset silmät loistavat Rakkauden Valoa. Valkeaan kankaaseen verhottu muu kehoni on myös silmältä näkymättömissä, mutta voin havaita, että se on värähtelynsä perusteella vahingoittumaton. Kankaan alta pilkistävät pienet jalat punotuissa sandaaleissa ja nekin ovat entisen voimansa pitäneet. Kehoni on suoriutunut tehtävästä hyvin ja voin palata siihen täysin. Lasken hupun päästäni ja paljastan tummat kutrini, jotka on sidottu yhteen pyhän juhlamenon kunniaksi tietyllä tavalla. Käännyn asuntoni porttia kohti ja kävelen sisään edelleen pyhää tulta hehkuen. Menen juhla-asuani varten puusta valmistetulle, kauniille kaapilla ja riisun sinne sandaalini ja valkean kaapuni, pukien päälleni tavallisen asuni, joka myös on valkea, mutta kukin koristeltu. 

Istun punotulle istuimelleni, josta näen puutarhani koko kauneuden ja asetun tuttuun pyhitettyyn asentooni ja jatkan kiitostani kohti korkeuksia. RAMYA` T. Tehtäväni on jälleen suoritettu.”

 

Kausaalinen kehomme on täynnä menneiden elämien korkeaakin muistia. Kun aika ja virtaus ovat oikeat, tallennettu voi ilmentyä sanoina ja kuvina, jotka me koemme muistoiksi. Me moniulotteiset olennot olemme ihmeellisiä Luovan Voiman luomuksia. Suorittaen tehtäväämme täällä maan päällä eri aikakausina eri tavalla. Korkeat muistot ovat lahjoista suurimpia. Kiitos.

Vanhemmat kirjoitukset »