Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Tietäjän tarinoita

40-vuoden kokemuksella osa 2.

Share |

Sunnuntai 26.2.2023 klo 13.38 - Eija


Jatkoa edelliseen blogiin. Vastauksia kysymyksiin, osa 2.

Miten kulkea Jeesuksen jalanjäljillä tässä ajassa?
Henkisen kehityksen näkökulmasta kulkeminen Jeesuksen jalanjäljillä on erilainen lähestymistapa kuin perinteinen kristillinen näkökulma, eikä nyt ole tarkoituskaan yrittää avata tätä suurta aihetta siitä käsin. En ole millään tavalla perinteisen kristillisyyden asiantuntija, vaan uskon että kristilliset kirkot ottavat siitä vastuun.

Minun, tavallisen ihmisen näkökulmasta tuo kysymys ei ole niin suuri, vaikka siihen liittyykin suuria mysteerejä, jotka avautuvat ajallaan, kunhan niitä jalanjälkiä tarkasti etsii ja noudattaa omassa elämässään. Lopulta tuon polun kulkija saavuttaa kaiken muuttavan kokemuksen siitä, miten Kristusvalo täyttää myös maallisen olemuksen kaikki olemuspuolet. 
Sitä ei ole helppo saavuttaa, varsinkaan tässä ajassa, mutta meistä jokainen voi pitää sitä elämän päämääränä. Usko sen mahdollisuuden toteutumiseen oman sitoutumisen myötä tekee vahvaksi ja arkisen elämän rikkaaksi.

Me kaikki, jotka tavoittelemme parempaa elämää kaikille olennoille, tahdomme ottaa Jeesuksen antamat ohjeet omaan elämään. Yksinkertaisuudessaan se on tiettyjen neuvojen seuraamista arjessa, niin että pyrimme olemaan parempia lähimmäisiä muille, parempia ihmisiä, jotka pyrkivät elämään todeksi uudenlaista ihmiskuntaa ja sen suuntaa. Yli kaksituhatta vuotta ovat nuo ohjeet olleet olemassa, mutta niiden tärkeys on jostain syystä jääneet toisenlaisen opin jalkoihin. 

Nyt on aika aktivoida nuo ohjeet uudelleen sen mukaan, mitä sata vuotta sitten annettiin. Jokainen voi aloittaa tuon polun kulkemisen tutkimalla Pekka Ervastin Vuorisaarnan selityksiä ja ohjeita ja miettiä, miten ne voisivat käytännössä ilmentyä tässä ajassa. Ajatuksena on pyrkiä siihen suuntaan, ei ajatella niin, etten pysty niitä noudattamaan, koska se on tässäkin ajassa mahdotonta. Muutos on hidas ja osin hiljainen sisäinen prosessi, kun nuo ohjeet aukeavat kerros kerrokselta sille, joka kehitykseen pyrkii. 

Nuo Jeesuksen Alkulähteeltä, Jumalalta saadut ohjeethan ovat yksinkertaisuudessaan seuraavat:
1. Älä suutu
2. Älä ajatuksissakaan ole epäpuhdas
3. Älä vanno
4. Älä ole pahaa vastaan
5. Älä sodi vaan rakasta kaikkia

Yksilö ei voi näitä ohjeita noudattaa, ilman että hänellä alkaa uusi elämä. Hänen olosuhteensa muuttuvat, sanoo Ervast, Suomen suuri tietäjä ja Mestari.
Tahdon tässä lisätä sen ajatuksen, että niitä noudattamalla alkaa elämä, jolla on merkityksellinen päämäärä ja kaikkia ihmisiä hyödyttävä tavoite. Meidän yhteisömme tietää myös ihan käytännön tasolla, mitä tarkoittaa, että olosuhteet muuttuvat, sillä vetovoiman lain mukaisesti henkinen pyrkijä kohtaa asioita ja tapahtumia, jotka auttavat polun kulkijaa kasvamaan. Lopulta, kun pyrkijä on selvittänyt omat esteensä, suurimmat oppiläksynsä, tulee elämässä eteen hetki, jolloin voi kiitollisin sydämin todeta, miten ihan kaikki onkaan elämässäni muuttunut. Ja niin kauniiseen ja hyvään suuntaan. 

Ei toki tuo parempi aika, kaikkia olentoja kunnioittava, lähimmäisenrakkauteen perustuva elämä tule yhtäkkiä maan päälle, vaan niin kuin Mestari Ervast sanoo:
Taivasten valtakunta ei tule itsestään. Se pysyy ylhäällä hengen maailmoissa, kunnes ihmiset rukoilevat sitä alas maan päälle. Mutta rukous ei ole suun puhetta, vaan sielun kaipuuta ylängöille ja hengen mykkää mietiskelyä. Eikä rukous tyhjenny ajatuksiin; se toteutuu teoissa ja puhdistuu uuteen voimaan totuuden pyhässä tulessa.

Henkinen materialismi?
Kun vuosikymmeniä on etsinyt, kaivannut Korkeinta, taapertanut, kaatuillut ja jälleen noussut takaisin polulle, on tullut hyvin selväksi se suuri oppiläksy, minkä edessä kaikki me itseämme henkisinä pitämämme ihmiset ennemmin tai myöhemmin joudumme kohtaamaan.
Nimittäin itsekkyyden suuri ja vaikeakin oppiläksy. Miten tuo ajatus sitten liittyy henkisen materialismin kysymykseen? 

Viimeiset vuosikymmenet on henkinen etsintä saanut lisää etsijän kannalta haitallisia ja huolestuttavia piirteitä. Itsekeskeisyyttä, omavoimaisuutta ja itsekkyyttä korostetaan monissa suuntauksissa. Ja monessa kaikki fokus on vain omassa itsessä ja omien halujen toteutumisessa. Toki ymmärrän, että ihmiskunta on muutenkin yksilöä vahvasti korostavassa kehitysvaiheessa, kollektiivisen tason tai kehitysvaiheen mukaisesti. Mutta! Me olemme jo monen vuosikymmenen ajan olleet tietoisia siitä haitallisesta suunnasta, mihin se ihmiskuntaa ja varmasti myös planeettaamme vie. Koska kaikki muutos, myös positiivinen, alkaa yksilöstä, on yksilöiden henkinen kehitys ratkaisevaa. 

Viimeiset vuosikymmenet ovat niin monet sielut heränneet, niin kuin on tarkoituskin ja se on oikea suunta. Mutta henkinen materialismi, etten sanoisi shoppailu on saanut niin monet heränneet pauloihinsa, että sielun herätysääni on vajonnut erilaisten, yhä uusien kurssien, messutapahtumien, sulkien, kivien, lukuisten epäpuhtaiden hoitojen ja tuhansien erilaisten sessioiden suohon. Henkisestä etsijästä voi hyvinkin helposti tulla henkinen mässäilijä, joka kulkee laput silmillä hamuten yhä uusia, joltain tuntuvia kokemuksia itselleen, toiveenaan "saada jokin vavahduttava viesti, tai kokemus, tulla joksikin, löytää oma henkinen tehtävänsä jne". Ja painopiste ajatuksessa on minä itse. Kunpa saisin kokea jotain, mitä joku minulle hoidon tai kurssin muodossa lupaa. Niin usein olen minäkin kuullut ihmisten sanovan, että olipa ikävä kurssi, näkijä tai work shop, koska en saanut siitä mitään. 

Jos luopuisimme vähitellen siitä ajatuksesta, että tavoittelen vain omaa hyötyä, omaa kokemusta taikka omaa iloa, voisi alkaa katsoa kaikkea tätä osin haitallistakin tarjontaa ihan eri silmin. Sillä ei henkisyys ole näkijöitä, messuja, euforisia kokemuksia taikka hoidoissa poistettavaa karmaa, vaan se on työskentelyä oman itsen kanssa, jotta lopulta oma Korkein Itse voisi tuoda sen uskomattomimman kokemuksen, jota kaikki kuitenkin sisimmässään kaipaavat. Vaikka monet shoppailevat ns. henkisellä kentällä jotain tavoitellen, on kuitenkin kaikilla mahdollisuus pysähtyä ja tarkastella omaa siihen astista polkuaan ja kysyä itseltään, mihin pyrin, mitä sieluni oikeasti kaipaa. 

Tiedän kokemuksesta, että oikeasti lähes jokaisen etsijän sielu kaipaa omaa Korkeinta osaansa tahtoen sulautua siihen ja sen johdatukseen. Rakkaat Valon etsijät, se ei löydy messuilta, ei kursseilta eikä kenenkään hoidossa, mutta sykäyksen suurempaan tahtoon etsiä sisintään niissä voi saada. Silloin olisi aika pysähtyä niiden henkisten ohjeiden äärelle, mitä ihmiskunnalle on vuosisatojen ajan annettu. Ohjeet eivät ole vanhentuneet eivätkä ne ole sellaisia, mitä ei enää tarvittaisi, vaan ne ovat edelleen ajankohtaisia. Ohjeiden ongelma ei  ole niiden vanhanaikaisuus tai se ajatus, että ne eivät kuulu tähän "uuteen kultaiseen aikaan" vaan ongelma on aina ollut se, ettei niitä ole noudatettu tai edes yritetty yksilötasolla pyrkiä siihen suuntaan.

Ihmiskunnalla on karmansa, joka saa sielut uudelleen ja uudelleen vuosisadasta toiseen toistamaan samoja kaavoja ja samoja virheitä, esim. sodat, sen sijaan, että oikeasti herättäisiin siihen tilaan, jossa ihmiskunta on. Klassinen klisee: Ole se muutos, jonka tahdot maailmassa nähdä, pätee edelleen ja se haastaa meitä jokaista uuteen vaiheeseen niin yksilön kuin yhteiskunnan ja koko maaplaneetankin tasolla. Karma poistuu vain muutoksen avulla, sitä ei kukaan hoitaja esimerkiksi voi yksilöltäkään poistaa, niin kuin ei vaikkapa muualta tulleet auttajat myöskään ihmiskunnalta puhdistaa. Henkiset lait pätevät, koska niin on tarkoitettu.

Ihanaa ja antoisaa suuren valon talvipäivää kaikille. Meidänkin kotisivuilla on arjen ohjeita muutokseen, joka auttaa kaikkia olentoja. 

 
Valon terveisin Eija