Tietäjän tarinoita

Taas tapahtuu

Share |

Maanantai 16.2.2015 klo 17:21


Jännää miten vuosien varrella eri astrologit tai kanavoijat ovat osuneet omaan ymmärrykseen, tietoisuuteen ja energiaan ajasta ja tapahtumista. Viime vuoden olen kulkenut melkoisen saamaan tahtiin Sarah Varcasin kanssa,, aiemmin resonointi osui Jennifer Hoffmaniin tai Celia Fenniin..ja moneen muuhun viimeisen parikymmenen vuoden aikana. Oikeastaan se on hyvä, että vaihtuvuutta on, sillä se kertoo, että myös muutosta on..
Ja todellakin muutosta on jälleen luvassa. Tämä helmikuu ja sen jälkeen maaliskuussa huikaiseva aurinkojakso, jossa yhden vuorokauden sisään mahtuu kevätpäiväntasaus, uusi kuu sekä auringonpimennys. Ja sen jälkeen itse saan viettää solarhetkeäni. Odotan kyllä jännityksellä tuota matkaa kohti vieläkin syvempää oivallusta itsestäni, joka toivoakseni silloin avautuu.. Mutta noista maaliskuun hetkistä myöhemmin enemmän, jo nyt kannattaa laittaa muistiin maaliskuun 20-21. pv. 

Aurinko on puhutellut minua kovasti enemmän viiime viikkoina. Suuri tietoisuus nimeltä Aurinko. Elämän luoja,ylläpitäjä sekä myös tuhoaja.. Auringon kautta voi jokainen sielu saavuttaa korkeampaa ymmärrystä maaplaneetasta, aurinkokunnasta, sykleistä jne.. Meditoimalla aurinkoa, vastaanottamalla sen energiaa, valoa, säteitä, informaatiota.. Ihania aurinkopäiviä on onneksi kevät täynnä. Antaudutaan Valolle. 

HELMIKUUN ASTROENERGIARAPORTTI 
  
Kirjoittanut Sarah Varcas (astro-awakenings.co.uk
2.2.2015 
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine 
  
Taulun pyyhkiminen puhtaaksi 
  
Helmikuu näyttää yhdeltä vuoden voimakkaimmista kuukausista, jolloin maistamme ensiaromeja Saturnuksen ja Neptunuksen neliöstä, mikä hallitsee vuotta 2016. Jos haluamme olla pelin kärjessä tuolloin, voimme käyttää tätä kuukautta sen havaitsemiseen, missä kohtaa uskomukset pitävät meitä jumissa, tarve takuuseen ennen toimintaa estää etenemisen tai halu ylittää syyt saa meidät väistämään juuri niitä asioita, jotka voivat katalysoida muutoksen pitkässä juoksussa. Nämä kosmiset kumppanukset muistuttavat meille, ettemme voi päästää irti sitä, minkä kieltäydymme hyväksymästä, emmekä voi voittaa haastetta välttämällä sitä, vaan ainoastaan sitoutumalla matkaan ja transformoitumiseen prosessin aikana. Yksin tämä tausta antaa meille kaiken tarvitsemamme polttoaineen matkaamme tässä kuussa, mutta se muodostaa ainoastaan pienen osan siitä, mitä kosmoksella on varastossa! 
  
Kuukausi alkaa Marsin (maskuliinisuus) ollessa yhtymässä Kheironin ja Venuksen (feminiininen) ollessa yhtymässä Neptunuksen kanssa, kaikki eläinradan viimeisessä merkissä, Kaloissa. Tämä vastakohtien kerääntyminen merkkiin mikä pyrkii palamaan yhteen pyhään Lähteeseen, merkitsee alkemia-aikaa. Saatamme löytää itsemme muuttuvalta maaperältä, jopa upottavasta hiekasta. Kuitenkin sen levottomuutta aiheuttavan tunteen alla, että jokin vakaaksi oletettu sulaakin allamme, on se syvempi tietäminen, että kaikki on jumalaisessa järjestyksessä ja vain se mikä on valheellista, voidaan menettää. Aito ei koskaan kuole. Marsin yhtymä Kheironin kanssa puhuu haavoittuneesta ja heikentyneestä maskuliinisuudesta, joka on pullistunut kontrolloimaan ja tyrkyttämään siitä pelosta, ettei pelkkä olemus riitä saamaan kunnioitusta. Tässä kohtaamme patriarkaalisuuden koko komeudessaan: raakana mutta kauhuissaan, kontrolloivana ja kuitenkin heikentyneenä. Vaikka todisteet vihjaavat, että patriarkaalisessa vallassa on sukupuolivoittajia ja –häviäjiä, todellisuudessa meitä kaikkia vahingoittaa siinä sellaisten prioriteettien ja arvojen tyrkyttäminen, mitkä luonteensa mukaisesti erottavat meidät todellisesta koko itsestämme. Olkoon käskynä, että miehet luopuvat herkkyydestään tai naiset antautuvat heidän soturiraivolleen, niin meidät kaikki on tehty vähäisemmiksi niillä uskomuksilla, jotka määrittelevät valheellisesti, kuka ja mitä olemme. 
  
Vaikka Neptunuksen ja Venuksen yhtymä korostaa myötätunnon tärkeyttä matkalla pirstovasta patriarkaalisuudesta alkemiseen uudelleenintegroitumiseen, neliö Saturnukseen muistuttaa meille, että kestävimmällä myötätunnolla on teräksinen selkäranka. Se vastustaa riistoa ja haastaa sen näkemyksen, että valta voidaan voittaa tai menettää. Sen sijaan todellinen voima on syntymäoikeutena meidän jokaisen sisällä ja sitä täytyy kunnioittaa sellaisena. Ei valta kontrolloida toisia, vaan voima määritellä itsemme ja elää valitsemaamme elämää. Kun tämä kuukausi alkaa, kosmos valaisee haavat patriarkaalisuuden sydämessä sekä ne mahdollisuudet, mitä jokaisen meidän sisällä on parantaa ne. Sen tekeminen vaatii hurjaa myötätuntoa – itseämme ja toisia kohtaan – usein tuskallista puhdistusta ja valmiutta kohdata uhri, hyökkääjä ja selviytyjä meidän kaikkien sisällä. Kun parannamme itsemme, parannamme kokonaisuutta, jatkamatta enää sitä jakautumista henkilökohtaisessa ja kollektiivisessa psyykessämme, mitä hyvin usein ilmaistaan valtana. 
  
Tämä tietysti tuo meidät suhteisiin – hedelmällisimpään kasvu- ja transformaatiomaaperään, eikä vähiten siksi, että niissä kohtaamme usein haavamme. Tässä kuussa meidän täytyy kiinnittää tarkkaa ja myötätuntoista huomiota siihen, miten reagoimme, toimimme, luomme ja tuhoamme vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Aika on kypsä niiden dynamiikkojen ja esteiden tunnustamiseen, joita jatkuvasti kohtaamme. Tehdessämme sen rehellisesti, voimme tunnistaa parantamista tarvitsevat perushaavat. Haavat joista kärsittiin jo kauan ennen nyt elämässämme olevia ihmisiä, mutta jotka nykyinen läheisyytemme silti herättää taas. 
  
Täysikuu Leijonassa 3./4.2. kutsuu meitä näkemään maailmamme ja sen ihmiset yhteisenä seikkailuna, ei taisteluna henkensä edestä! Jos voimme korvata syyttelyn (itsemme tai toisten) sen tunnustamisella, että elämä syntyy seuraamuksista, yksi toisensa jälkeen, tämä kuu voi auttaa meitä tunnistamaan yhteydet hairahtumatta uhriuteen ja ne ratkaisut, mitkä edistävät ymmärrystä ristiriidan sijasta. Tässä kuussa on suurta toivoa ja valtava mahdollisuus, jos katsomme parhaaksi vaatia sen siunaukset itsellemme. Voimme kuitenkin pysyä jääräpäisesti sokeana sen viisaudelle ja näin leventää ihmissuhdekuilua. Varoitettakoon kuitenkin: sellainen jääräpäisyys saattaa luoda voimallisesti karmakaikuja, jotka palaavat meille, silloin kun vähiten odotamme niitä ja haluaisimme eniten välttää! Näin voimallisena aikana mikään tekomme ei ole merkityksetön, joten päätösten ja käyttäytymistapojen viisas pohdiskelu on nyt tärkeää. 
  
Merkurius alkaa kulkea eteenpäin 11.2. kolmen viikon perääntymisen jälkeen. Muutamana viime viikkona vältellyt asiat voidaan tuntea kiistatta tässä kohtaa, erityisesti jos ne vain kuluttavat energiaamme ja estävät toimintaamme. Valheellinen rauha ei ole rauhaa ollenkaan eivätkä puhumattomat sanat pysy hiljaa, vaan roikkuvat ilmassa luomassa ilmapiiriä ja epäharmoniaa, vaikka vastustetaan niiden ilmaisemista. Meillä ei ole yksinkertaisesti enää varaa elää näin. Hinta on liian suuri ja aikamme liian kallista haaskattavaksi keskeneräisten asioiden ja epäaitouden harmaaseen puolielämään. Taatusti voi olla rankkaa puhua totta, varsinkin silloin kun se vaatii niin syvällistä muutosta, että pelkäämme, ettemme ehkä koskaan pääse siitä läpi. Mutta kun Merkurius valmistautuu liikkumaan eteenpäin taas kerran, meidän on ajateltava syvällisemmin kuin koskaan sen todellista hintaa itsellemme, toisille ja ympäröivälle maailmalle, kun elämme kieltäen sen ja peläten sitä, minkä tiedämme syvällä olevan kiistatta totta. 
  
Helmikuun 14. päivä nähdään Pluton, Kheironin ja Jupterin jodi, mikä pysyy loppukuun ajan. Tämä on voimakas asetelma, mikä osoittaa siihen laajentuneeseen tietoisuuteen ja syvempään näkemykseen, mikä syntyy valmiudestamme päästää irti haavoittuneisuudestamme ja tehdä itsestämme uusi. Tämä vaatii rohkeutta, sillä vaikka haluamme jokainen parantua, sen tapahtumisen mahdollisuus voi laukaista kaikenlaisia pelkoja siitä, mitä se todellisuudessa merkitsee ja mitä polkua meidän on kuljettava sen jälkeen. Saatamme hyvinkin haluta parantua, mutta väistämme ikuisesti juuri niitä tunteita, kokemuksia ja muistoja, jotka meidän on kohdattava tehdäksemme sen. Eheyteen ei ole ohitustietä. Meidän on kuljettava olemuksemme keskuksen läpi, surumme, häpeämme, raivomme ja epätoivomme ytimen läpi, voidaksemme tuntea kaiken sisältä käsin ja putkahtaa uudistuneena elämään, missä nuo asiat eivät enää määrää tahtia varjoista. Halukkuuttamme tehdä tämän – astua syvimmän ja vapauttavimman parantumisen tielle – tukee niin suuri kosmos, että vaikka meidän pitäisi kohdata miten suuria tunteita, se jää vain pienenpieneksi täpläksi pyörivien galaksien keskelle. Vaikka pelkäämme kohdata sisäisen maailmamme intensiivisyyden, universumi antaa valtavan tilan kaikelle sille, mitä olemme, kutistumatta mistään. Tämä jodi kutsuu meitä ottamaan avosylin vastaan sisäisen myrskyn, astumaan siihen, matkustamaan sen hiljaisessa keskuksessa ja tunnistamaan, että vasta sitten kun olemme tunteneet hiljaisuutta hävityksen keskellä, voimme tulla toiselle puolelle eheyteen. Tämä on soturin matka, kun se ratsastaa taisteluun kohdaten valheellisen itsen varman kuoleman, voidakseen vaatia takaisin oman elämänsä pelon otteesta. 
  
Mustakuu (toinen uusikuu samassa kuussa) 18./19.2 auttaa meitä tällä matkalla. Vaikka kaikki uudet kuut merkitsevät hiljaista aikaa kunnioittaen uuden syntymän heräämistä, tämä kuu Vesimiehen ja Kalojen rajalla vaatii, että uusi on oikeasti uutta, ei vain aiempien yritysten toistamista paremman lopputuloksen varmistamiseksi vähemmän perustavanlaatuisessa muutoksessa. Tämä ei ole "ok, yritän sitä uudestaan" –kuu, vaan "aika poistaa kaikki esteet ja todella näyttää sitoutumiseni muutokseen" –kuu. Tämä on vuoden ensimmäinen suuri tilaisuus kollektiivisesti muuttaa pysähtynyt energia, mikä pitää meidät jumissa entisissä malleissa ja steriileissä olosuhteissa. Mitä enemmän ihmisiä jotka voivat tehdä sen nyt, sen parempi, sillä tämän kuun potentiaali ei voi ilmentyä ilman syvää "kyllä" sille, mitä vaaditaan meidän herättämiseen. Se voi tuntua menetykseltä tai kompromissilta, mutta jos toteutamme sen, huomaamme sen olevan pelkästään vapaus siteistä, jotka sitovat, ja kiinnikkeistä jotka rajoittavat mahdollisuuttamme ruumiillistaa totuus. 
  
Venuksen ja Marsin yhtymä hallitsee helmikuun kahta viime viikkoa. Se muistuttaa meille, että maskuliinisuuden ja feminiinisyyden – vastakohtien jotka luovat kokonaisuuden – liitto ei ole pelkästään tasapainon vertauskuva, vaan elävä ja hengittävä prosessi mikä on kudottu elämämme kankaaseen. Vaikka kohtaamme niiden arkkityyppisen olemuksen suorimmin sukupuolina, emme saa antaa selvien vastakohtien jakaa meitä, sillä ytimessä emme ole miespuolinen tai naispuolinen, jumala tai jumalatar, vaan kummankin alkeminen fuusio ja enemmän: voimakas luova ja tuhoava voima, joista kumpikaan ei ole oikein tai väärin, vaan osa universaalia järjestystä. Siirryttyään juuri Oinaaseen, Mars ja Venus ylittävät 21./22.2. taivaallisen päiväntasaajan pohjoiselle pallonpuoliskolle ja tuovat energiansa päättäväisemmin tietoisuuteemme läsnä olevasta hetkestä, vapauttaen sen menneisyyden siteistä ja koukuista. On aika ajatella uudelleen sukupuolta, purkaa siihen patriarkaalisessa historiassa liitetty merkitys ja miettiä sen roolia, kun astumme Vesimiehen aikaan. Tässä ei anneta vastauksia, ei mitään kovia ja pysyviä sääntöjä, vaan esitetään ainoastaan kysymyksiä ja herätetään epäilyksiä kaatamaan luontainen samaistumisemme perustavanlaatuisimpaan kaksinaisuuteen. Kaikki tämä sen kosmisen muistutuksen rinnalla, ettemme ole sitä, mitä luulemme olevamme, eikä ole kukaan mukaan! 
  
Avoimen mielen säilyttäminen vääjäämättömältä näyttävän edessä on elintärkeää näinä päivinä. Vallitsevan tilan hyväksyminen ja vain niiden muutosten etsiminen, jotka säilyttävät sen, on osa vanhaa maailmaa, mikä on nyt hajoamassa. Nopeasti kehittyvän Vesimiehen ajan vaatima muutos on täysin uusi järjestys. Se räjäyttää ennakkokäsitykset ja ennakkoluulot, haastaa pitkään ylläpidetyt näkemykset oikeasta ja väärästä ja pitää Totuutta isolla T:llä niin kodikkaiden ja tuttujen puolitotuuksien, petosten ja valheiden edessä, että tuskin tiedämme niitä olevan. Ja räjähdys alkaa meistä, meissä, kun sallimme kovettuneen "näin maailma toimii" –kuoren rikkoutua ja paljastaa vastaamattomat kysymykset ja oivaltamattomat totuudet. Kun helmikuu päättyy, meidän täytyy valmistautua tietämään "ei mitään", sillä tästä jumalaisesta tietämättömyydestä löydämme tyhjyyden siunaukset ja kollektiivisen pöydän puhtaaksi pyyhkimisen rikkaan mahdollisuuden. 
  
Sarah Varcas 
  
----------- 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini