Tietäjän tarinoita

Syviä messumietteitä

Maanantai 6.11.2017 klo 19:51


Viime vuodet olen kiertänyt henkisiä messuja yhdessä Patrickin kanssa ja aiempina vuosina yksin, tulkintoja tehden. Perspektiiviä on viimeiseltä kymmeneltä vuodelta tässä asiassa. Messut ovat muuttuneet vähitellen yhä enemmän sekamessuiksi ja palvelun tarjoajia alkaa olla laidasta laitaan. Kaikkea, mitä liittyy ihmisen fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin, kauneudenhoitoon, koruihin, vaatteisiin, taiteeseen, voi tavoittaa nykyään samalta messulta. Voi sanoa, että rajat `huuhaan`ja normi hyvinvointiin liittyvien palveluntarjoajien välillä ovat kovasti kaventuneet. Tätä voi pitää tietenkin hyvänä asiana, mutta sillä tottakai on varjopuolensakin, vaikka henkinen elämä tulisikin kulkea käsi kädessä fyysisen kanssa.
Mutta jos miettii asiaa sellaisen etsijän näkökulmasta, joka tulee messuille etsimään henkistä ohjausta elmäänsä, sielu täynnä kaipausta ja kysymyksiä, voi olla vaikeaa seuloa kaikesta `sekamelskasta` sitä, mitä etsii. Hyvinvointi- ja henkiset messut ovat edelleen muotia, mutta monien henkisyyttä etsivien asiakkaidenkin mielestä ne ovat muuttuneet liian pinnallisiksi. Mitä siis voisi tehdä? On hyvä yhdistää fyysistä ja henkistä, mutta ehkäpä niille voisi olla omat osastonsa esimerkiksi, tai niille voisi olla omat kerroksensa. Toki niin kauan kuin messut ovat pieniä, sekavuus ei ole niin suuri ongelma, mutta mitä suuremmat messut, sitä vaikeampi on löytää etsimäänsä.
Messuasiakkaat ovat myös muuttuneet viimeisen parin vuoden aikana. Olemme tämän kohta neljän yhteisen työvuoden aikana kohdanneet monia henkisiä konkareita, jotka ovat ilolla ottaneet putsityön vastaan puuttuvana linkkinä arjen henkiseen työhön. Ihania, uusia etsijöitä on tullut tulkintaan ja hoitoihin ja lähteneet myös kiitellen itsetyömetodista, joka voi tuoda tuloksia. Ennen oli lähes ainoastaan naisasiakkaita, mutta viime vuosina noin yksi neljäsosa on jo miehiä! Se on hieno muutos parempaan päin.
Paljon on messuille tullut mukaan nuoria etsijöitä, sekä myös nuoria palvelujen tarjoajia. Nuoret ovat aina olleet minun sydäntäni hyvin, hyvin lähellä, sillä vuonna -92 kuolemanlähikokemukseni aikana sain tietää oman elämäntehtäväni tässä inkarnaatiossa. Se liittyi nuoriin, jotka ovat syntyneet Alcionen spiraaliportaalin aikana. Tällä hetkellä monet noista nuorista ovat 20-30 vuotiaita. Heillä on paljon tietoa ja viisautta sielumuistissaan ja erityinen impulssi syntymäaikaansa liittyen. Surullista kuitenkin on, ettei heitä ole osattu kasvattaa hnekisesti heidän potentiaaliaan vastaavalla tavalla ja siksi niin monet ovat lähes täysin hukassa oman itsensä kanssa. Tietoa on usein hankittu lähinnä netin kautta, ja monien tiedot ovat dissinformaation lähteistä. Ne ovat sekoittuneett omaan sisäiseen infoon, mutta suurimmaksi osaksi omiin alempiin haluihin. Suurin suruni nousee siitä, että noin 90% niistä nuorista, joita olemme tavanneet näiden messuvuosien aikana, ovat sotkeutunut päihteisiin. Tänä syksynä olemme tavanneet monia, jotka vuosien käytön jälkeen ovat tajunneet olevansa syvästi hukassa ja vankeina tuossa negatiivisessa maailmassa, jota päihteet edustavat. Monet ovat meidän luonamme itkeneet sitä, miten vuosia on kulunut hukkaan heidän yrittäessään tavoittaa jotain korkeampaa erilaisten haitallisten huumekokeilujen ja matkojen kautta. Monet ovat luulleet kohdanneensa Jumalan, joka on antanut rakkaudellisia neuvoja vaikkapa uudenlaisten matkojen kokeiluun. Terve järki on jäänyt pois ja kokeilut ovat jatkuneet.. Olisi hyvä miettiä sitä, että JUmala on elämää ylläpitävä ja luova, suuri, sanoinkuvaamaton voima.. jos sielu suoraan kohtaisi tuon voiman, miten ihmeessä ei silloin myös fyysinen keho taysin parantuisi ja valaistuisi.. Jos JUmalan värähtely koskettaa sielua, ei ole mitenkään mahdollista, että sielu enää sen jälkeen tarvitsisi uusia, fyysisiä kokemuksia. Jumalan kohtaaminen poistaisi esteet ja toisi energian, joka loistaisi kauas ja saisi palvelemaan tuota voimaa puhtaasti ja epäitsekkäästi.. Jos mietimme vaikkapa Jeesusta tai Buddhaa, ymmärrämme, mistä on kysymys..
Me kuulemme nuorilta usein myös uskomattomia elämäntarinoita, jotka kertovat meille maailman tämän hetken tilasta paremmin kuin mitkään ikävät uutisotsikot. Monien sielu huutaa apua, yksinäisyyttään sekä epätoivoaan. Ja liian usein joudumme toteamaan, ettemme pysty auttamaan läheskään kaikkia, muuta kuin hetkellisesti. Voimme kannustaa, antaa työkaluja, tukea ja poistaa kaikki haitallinen energiakentästä. Monet kantavat kentässään ylimääräisiä negatiivisia olentoja, vainajia ja monet tuntevat ja näkevätkin nuo salamatkustajat, joille ovat kenttänsä avanneet. Ne voimme onneksi poistaa, mutta emme voi estää, etteivätkö ne tulisi takaisin, jos päihteiden käyttöä jatketaan. Kentän puhdistuksesta  on kuitenkin paljon apua, kun pyrkii eroon päihteistä.
Monilla on ollut psykoosi tai useampia ja monet kärsivät jatkuvasta häirinnästä, myös kenttänsä ulkopuolelta. Emme tietenkään milloinkaan luovuta, vaan jatkamme jokaisen kanssa, joka kauttamme apua hakee. Välillä onneksi saamme myös iloita, sillä on niitäkin, jotka ovat ottaneet putsityön tärkeimmäksi välineekseen ja sinnitelleet sen avulla itsensä takaisin valon maailmaan. Se ei ole ollut helppo työ ja siksikin onnistumisen riemu on sitä suurempaa.. 
En tiedä, miten muut selvänäkijät tähän asiaan suhtautuvat, miten he kokevat näkemänsä energiakentät, mutta minä katselen tätä kaikkea suruissani ja koen, että tätäkin negatiivista asiaa on tuotava päivänvaloon.
Olemme kyllä saaneet negatiivisen esille tuomisesta välillä rankkaakin kritiikkiä, lähinnä muilta henkisellä polulla olijoilta, jotka sanovat, että riittää, kun uskoo Valoon ja rakkauteen. Siihen mekin uskomme lujasti, mutta emme voi silti unohtaa negatiivisen olemassaoloa. Meidän on myös sanottu olevan ns. negatiivisella aikajanalla, joka vie maailman tuhoon tai me kuulemma kehoitamme ihmisiä keskittymään pelkästään negatiiviseen. Emme voi, emmekä tahdo vastata näihin syytöksiin kuin jatkamalla tätä työtä ja olemalla itse se esimerkki, mihin työmme pyrkii. Meidän kokemuksemme ja selkeä muistimme monesta aiemmastakin elämästä on tämän työn tukena. Tehtävämme on tuoda tietoa Valosta ja siitä, miten siihen päästään ja miten se polku kulkee pimeyden tunnistamisen kautta. Tässä maailmassa on paljon sellaista energiaa, joka edustaa elämää tuhoavaa voimaa. Sitä voimme kutsua pimeydeksi taikka pahuudeksi. Miten siis muuntaa se kaikki elämää ylläpitäväksi voimaksi, Valoksi.. Emmehän me voi vain sulkea silmiämme siltä tai sen olemassaololta, kun se tuhoaa elämää edessämme. Ihmisillä on taipumus kääntää selkänsä ikäville asioille niin kauan, kun ne eivät kosketa omaa elämää.. tyyliin ei Suomessa onneksi ole terrori-iskuja.. Silmien sulkeminen henkisyyden nimissä, vain Valoa ja rakkautta toistellen, ei poista lukemattomien sielujen hätää ja kärsimystä. Niin kauan kuin tätä kärsimystä on, olisi meidän kaikkien jaksettava ponnistella sen poistamiseksi. Ja ikävä kyllä, aloitettava itsestämme. Niin kauan kun itse kannan negatiivisia ajatuksia ja tunteita, reagoin negatiivisesti muihin sieluihin, vaikka tekisinkin sen iloisen naamarin takana, niin kauan annan tuhoavalle voimalle energiaa. Buddhalaisuudessa puhutaan mielen myrkyistä, joita taltutetaan monen elämän aikana. Tuota taltuttamista voi tehdä täällä länsimaissakin, omassa arjessaan, hereilläollen, puhdistustyön avulla, joka päivä Valoa kädestä kiinni pitäen. Se on polku Valoon ja vapauteen. 
Hellin usein mielessäni ajatuksia siitä, millainen tämä niin rakas, kaunis planeetta olisikaan, jos negatiivinen olisi pois työstetty. Kaikilla sieluilla olisi yhteys omaan Korkeimpaan Itseensä ja sen kautta olisi jumalallinen näkemys ihmiskunnasta ja sen suunnasta. Äitimaa elpyisi rakkauden voimasta, Hän voisi antaa ihmiskunnalle ne paratiisiolosuhteet, jotka alunperin olivat suuressa suunnitelmassa. Kunnioitus kaikkea luotua kohtaan olisi itsestään selvää, luonto, eläimet ja tietoisuudet ihmiskehoissa olisivat samaa perhettä, joka eläisi rakkauden Lähteestä. Jokainen uusi sielu, lapsi saisi alkunsa pyhässä yhtymisessä, tarkoituksenmukaisena hetkenä ja kasvaisi suunnitelmansa mukaisesti. Ihmiskunta kehittäisi itseään henkisesti, kohti Henkeä ja ilmentäisi tuota luovaa voimaa yhä kauniimmin ja tarkoituksensa mukaisesti kohti uusia ulottuvuuksia, kehonsa kautta. Sanani eivät riitä kuvailemaan tuota suuremmoista kuvaa, jota kohti kurkotan oman työni kautta. Vaikka en itse tule sitä tässä elämässä näkemään, iloitsen siitä mahdollisuudesta, että ehkäpä lopulta kaikki tahtovat tuota samaa, pyhää suuntaa ja tekevät kaikkensa sen toteutumiseksi. 
Suuri suunnitelma etenee, kosminen moniulotteisuus ja liike etenee ja tuo muutosta. Kosmiset Valon ystävämme ovat mukanamme tässä muutoksessa. He auttavat ja tukevat meitä tietoa ja kokemustaan tuoden. Heitä on paljon maan eri taajuuksissa ja he ilmentävät monenlaista olemusta. Vain harvoilla on fyysinen keho, vaikka he voivatkin tiivistää värähtelynsä fyysiseksikin niin tahtoessaan. Korkeammissa maailmoissa ei opetella luojavärähteen ilmentämistä kehossa, siksi he ovat Valo-olentoja, vailla kiinteää kehoa. Jotkut eivät ole valinneet sellaista kehityspolkua, vaan ovat valinneet korkeammat kehitystaajuudet. Jotkut taas ovat jo selvittäneet tämän tason ja nousseet ylös fyysisyydestä. Meitä seurataan suurella mielenkiinnolla, mutta myös ihmetellen valintojamme ihmiskuntana. Kaikki Valon korkeat auttajat kehoittavat meitä tähtäämään samaan päämäärään, lopputuloksen miettimisen sijaan. "Älkää ajatelko lopputulosta, vaan päämäärää". Tuo lause on hyvin viisas...  Meillä on ihmiskuntana oma päämäärämme, johon pyrimme: kolme Dstä nousta viisi Dhen. Polkuun kuuluu myös neljä D, joka on tunne- ja ajatusulottuvuus. Se on luotava ensin puhtaaksi, jotta voimme ilmentää puhtautta 5 Dssä. Sillä se on taso, jossa ilmentyminen tapahtuu ajatuksen kanssa samanaikaisesti. 5D on jo olemassa.. se kuuluu suunnitelmaan myös.. Onko sinun sielusi siellä, sen päätät itse omilla valinnoillasi.
Me istumme edelleen autossa kotia kohti suunnaten. Matkaa Joensuun messuilta Taalintehtaalle on reilut kuusi sataa.. Pienen mutkan, kotikäynnin jälkeen olemme mitanneet kilometrejä nyt reilut seitsemän tuntia ja vielä on matkaa pari sataa kilometriä. Meillä on mukanamme pikkuinen karvapallo ilostuttamassa elämäämme. Hän Yläkerran lähettämä vahvistus työhömme ja tämä oli hänen ensimmäinen matkansa kanssamme. Reissukoiramme on ollut aivan loistava! Kiitollisuus on jatkuvaa, kun suloisen suojattimme näen tai muistan. 
Nyt on aika taas pysähtyä, pikkuinen pitää siitä huolen, ettei liian pitkiä taipaleita tule ajettua yhteen mittaan. Nähdään taas seuraavilla messuilla, MIkkelissä parin viikon päästä.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini