Tietäjän tarinoita
Tänään tuuleeTiistai 6.10.2026 klo 15.09 - Eija Tänään tuulee Toissapäivänä loimottivat revontulet ympäri Suomea ja sehän tarkoittaa sitä, että aurinko on jälleen lähettänyt purkauksen, joka on osunut magneettikenttäämme. Olen muutaman vuosikymmenen seurannut tätäkin ilmiötä ja havainnut, että aina noita tapahtumia on täällä pohjolassa seurannut kova tuuli, jopa myrsky. Tänään tuulee kovaa, puuskissa 17metriä ja muuten ainoastaan kymmenen metriä sekunnissa. Olen ihan lapsesta lähtien rakastanut kovaa tuulta. Meren äärellä lähes koko ikäni asuneena tuulen merkitys on minulle suuri. Kesäpäivät mökillä Molpessa opettivat tarkkailemaan tuulia ja ennakoimaan aaltojen muuttumista seikkailuretkillämme. Joskus tuulet toivat yhtäkkiset myrskyt ja ukonilmat, joita kyyhötin saunan lauteilta ihaillen sitä kaikkea pauhua. En pelännyt, vaan jo silloin nautin luonnon näyttäessä voimansa. Oli kuin olisin ollut enemmän oma itseni niissä hetkissä. Samaa koen nyt. Nautin, vaikka en vielä olekaan astunut ulos tuuleen. Tänään pysähdyin tuulen ajatuksen äärelle syvällisemmin. Miksi jo lapsuudessa sen vaikutus oli itseeni suuri? Tuuli elementtinä edustaa ilman, avaruuden, laajan ajatuksen energiaa ja jopa hengen energiaa. Syvä kaipaus henkeen, todelliseen kotiini oli sekin jo lapsena läsnä. Karkailin äitini luota heti kävelemään opittuani ja tahdoin vain kotiin. Sitä samaa kaipaan edelleen, vaikka paljon olenkin jo löytänyt ja yhteyttä Itseeni kokenut. Tuuli tuo minulle edelleen viestin kotoa, todellisesta Itsestäni ja koenkin yhteyden ja ohjauksen sen kautta vahvana. Vähemmän yhteyttä on kehooni, mutta onneksi sekin hiukan parantunut tämän elämän aikana. Kehoni ei ole ollut temppelini, enkä ole arvostanut sitä ollenkaan tarpeeksi. Se on kulkenut mukanani, kun kokemus itsestäni on ollut enemmän sisäinen. Myönnän, että keho on minulle jotenkin paljon suurempi mysteeri kuin sisäinen Itseni. Vahvin kokemukseni kehosta on tullut rakkauden kautta. Syvimmin olen sen kokenut äitiyden ensi vuosina. Niinä vuosina, kun olin pienten lasten kanssa kotona, koin kehoni pyhän maan päällisen tehtävän vahvasti. Kehoni oli niin kaunis ja tarpeellinen. Äitiys kolmen kauniin sielun kanssa on olut parhaita kokemuksiani maan päällä. Elementit sen sijaan ovat mielenkiintoisia. Niitä voi tarkkailla astrologiankin näkökulmasta ja tässä kohtaa koen yhteyden aurinkokunnan tapahtumiin, aurinkoon ja kosmisiin tuuliin. Tulen energian alla olen syntynyt, johtavana merkkinä, ensimmäisessä asteessa, vahvana sellaisena siis. Mutta pyrkimyksenä tässä elämässä on ollut kasvaa kohti ilman elementtiä ja löytää sen kautta tasapaino. Tämän suunnan ja sen eri tasojen vahvistumisen koen voimakkaiden tuulten aikana. Minua ja jopa kehoani ravitaan ja kannatellaaan tuulen avulla. Tänään paistaa ihana syysaurinko ja kutsuu ihailemaan sen heijastuksia kaikissa syksyn keltaisissa vivahteissa. Minä päädyin kuitenkin sisätiloissa tunnustelemaan itseäni, olemustani tuulen energiassa. Yritän sen kautta laajentaa näkemystä niin, että kenties joku muukin voisi ymmärtää, ettei ole sattumanvaraisia tapahtumia luonnon eri ilmentymille. Syy, juuri on jossain hyvin kaukana, myös ajallisesti. Niin tämän tuulisen päivänkin kohdalla. Meidän maailmamme keskus, Aurinko reagoi johonkin, jonka lähde on aurinkokuntamme ulkopuolella, jossain galaksimme suunnattomassa liikkeessä. Auringon reagoinnin tuloksena syntyy prosessi, jonka seuraus on energian purkaus kohti maaplaneettaamme. Planeettamme ottaa sen vastaan ja todistuksena siitä voimme täällä pohjoisessa varsinkin nähdä kauniita valoilmiöitä, revontulia. Voin hyvin ymmärtää muinaisen ajatuksen kun ennen kansat kokivat Jumalan tai Jumalien lähettäneen viestinsä maan päälle revontulien myötä. Nyt kun mietin tätä kaikkea, tulee ajatus olivatkohan he sittenkään kovin väärässä. Aurinko edustaa henkisessä hierarkiassa juuri Hengen energiaa ja viestiä. Kaukaa tai syvältä hakien; eikö siis tämänkin päivän tuulinen sää ole Hengen voimaa, energiaa ja viestiä maan päällä. Ottakaamme sen ohjaus vastaan. Kiitos kiitos. |
