Tietäjän tarinoita

Sydänkesän energiaa

Share |

Lauantai 5.6.2021 klo 10:11 - Eija


Jälleen on vuosi vierähtänyt Äitimaan juhlasta, joka tänä vuonna kauniina aukeaa jo aamuvarhaisella 21.6. klo 6:32. Me täällä pohjolassa saamme nauttia yöttömästä yöstä ja aurinko antaa meille silloin vuoden pisimmän päivän ja valon. Jo muinaisina aikoina ihmiskunnassa on ollut ryhmiä, jotka tunnistivat tuon päivän ja hetken ainutlaatuisuuden ja sitä varten valmistauduttiin suurella hartaudella. Vihittyjen ryhmät kokoontuivat pyhiin paikkoihin suorittamaan omia rituaalejaan ja kunnioittamaan Äitimaata. Myös korkeampi ajatus saattoi tietoisia sieluja yhteenliittymiseen pyhän hetken tähden. Aurinkokunta avasi tuolloin omat salaiset kirjansa vihkiytyneiden lukea ja suorittaa omat tehtävänsä pyhien linjojen ja portaalipisteiden ylläpitämiseksi alas lankeavan Valon avulla.
Oi niitä aikoja.. pitkä tie alaspäin ihmiskunnan on annettu kulkea ja niin vähän on enää jäljellä tuota syvintä ja pyhintä viisautta mitä kesäpäivänseisaus maaplaneetalle ja sen asukkaille avaa. Pinnallisia ovat kokoontumiset ja keskittyminen on juhannuksen vietossa.

Tämän vuoden juhlaan avautuu kiitollisuus Äitimaata kohtaan. Ihmiskunnalla on sopimus Äitimaan Hengen kanssa ja niin kärsivällisesti Hän on meitä kestänyt, auttanut ja oman osansa sopimuksesta hoitanut. Hän kohoaa, niin kuin kuuluu, mutta kohoaako ihmistietoisuus, kehittyykö ollenkaan?

Suuri epäilys näyttäytyy. Ihmiskunta on keskittynyt teknologiaan, tieteeseen ja yksllön henkilökohtaisten halujen ylläpitoon sekä lisäämiseen. Kaikkialla luodaan lisää haluja ja himoja sekä taistelua niiden kautta. Kollektiivinen taso on räjähtämistä vaille luotuna suurta itsekkyyden ja minä-keskeisyyden harhaa. Ken näkee, hän silmänsä avatkoon lukemaan kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Sitä sairautta, mitä poliitikot, vallanpitäjät ja media lisäävät. Tai miten yksittäiset ihmiset nostavat itseään esille, kuvien ja tositeveedein kautta. Tai miten jatkuvasti ns.mielipide- ja kommenttipalstoilla esitetään epäasiallista, likaista ja alsapainavaa mielipidetttä sananvapauden turvin, vain negatiivisuutta lisäten.  Suurena nousee kysymys, missä on viisaus, hyvä tahto, missä yhteen hiileen puhaltamisen päämäärä? MIssä on riiston raja, vihan täysi mitta ja hulluuden viimeinen portti itsekkyyden maailmassa?

Elämme hyvin vääristyneessä maailmassa ja maailmankuvassa. Oma luottamukseni suuntautuu kohti teitä kaikkia yksittäisiä hyvään pyrkijöitä, jotka näkevät pinnan alle, siirtävät omat halunsa syrjään ja ryhtyvät hyvään työhön. Kaikki te, jotka naapurin hädän häette ja alatte miettiä miten voisitte auttaa tai ilahduttaa. Kaikkiin teihin luotan, jotka rakastatte tätä kotiamme, Äitimaata ja teette parhaanne sen elinvoiman ylläpitämiseksi. Pienillä teoilla, suurilla rukouksilla ja oikein, puhtain motiivein. Meillä on toisemme tässä työssä Valon voimalla taistellessamme. Ei pahaa vastaan pahalla, vaan kitkemällä se juuriaan myöten, päivä päivältä itsestämme, Valon ja sen Mestareiden avulla.

Olen kulkenut Äitimaan kanssa samaa matkaa tuhannesta elämästä toiseen. Rakkaus on syventynyt, samoin kiitollisuus, mutta myös kipu rakkaan Äidin, henkiystävän kärsimyksistä. Jokainen maan päällä kehossaan asustava sielu on Äidilleen velkaa ne elementit, jotka hän kehoillemme antoi. Ja me maksamme sen energian takaisin yhdistymällä Korkeimpaan ja ammentamalla siitä lähteestä Äitimaalle, kehomme välityksellä. 

Istukaamme siis tuona Valon suurimpana hetkenä tähtemme Auringon kanssa ja välittäkäämme pyhää kiitoksen ja rakkauden energiaa kodillemme, joka tuskin kasassa pysyy. Rukoilkaamme kaikkien olentojen puolestaJ Yhdessä, erikseen, eri puolilla maailmaa.

Jo sata vuotta sitten täällä Suomessakin kirjoitettiin huolestuneita ajatuksia ihmiskunnan suunnasta ja toisten sielujen ja kotiplaneettamme tuhoamisesta. Tuo haitallinen suunta tahdottiin katkaista ja tuoda pelastusta vanhan, uudestisynnytetyn viisauden ja ohjeiden avulla. Tuolloin luotiin suuren tietäjämme toimesta eetteritasolle pyhä temppeli, josta voisimme täällä viisautta ja oikeaa tietoa ammentaa. Meidän ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan keskittyä tähän omaan maahamme ja sen syvään muinaiseen tietoon. Meillä on täällä vahva totuuden perusta luotuna, yhteinen tie koko ihmiskunnalle. Me voimme olla sen totuuden todeksi eläjiä, tienraivaajia ja voimakkaita esimerkkejä. Ja jälleen kerran liittymällä yhteen, ilman erottelua, ilman tuomintaa, vain sama päämäärä ja työkalut joilla siihen edetä ilman että kenessäkään nousisi halu olla jotain parempaa kuin toiset. Työkalut ovat päivitetyt ja niihin saamme turvata,

Se, kellä korvat on, se kuulkoon. Se, kellä sydän on, se toimikoon. 

Antoisaa, pyhää kesäpäivänseisaushetkeä. 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini