Tietäjän tarinoita

Käsi enkelin kädessä

Perjantai 10.2.2017 klo 11:53


Tänä aamuna paistaa ihana aurinko. Koko luonto kimmeltää miljoonin timantein ja kristallein. Tulee ihan tunne, miten hyvä on hengittää tuota kaikkea itseensä ja antaa sen lisätä rauhaa, kirkkautta itsessäkin. Kiitollinen ajatus lähtee ylös tästäkin kauniista päivästä ja ennen kaikkea siitä, että saa tämän päivän nähdä ja kokea omin fyysisinkin aistein.

Vuosi sitten minulla alkoi ajanjakso, jossa tuo oma fyysisyys oli kovasti mietinnän alla. Näihin aikoihin olin peruslääkärin tarkastuksessa ja sen seurauksena jouduin lisätutkimuksiin ja kahdeksan kuukauden odotustilaan, miten tämä asia kohdallani ratkeaisi. Lopputulos oli se, että saan jatkaa terveenä, mutta entistä tarkempi kuuluu olla oman fyysisen jaksamisen, energioiden kulun sekä ylipäätään kehosta huolehtimisen kanssa.

Minulla ei ole koskaan ollut kovin läheistä suhdetta omaan kehooni. Se on aina tuntunut jotenkin vieraalta, mutta ilmeisen välttämättömältä. Kaikki nämä tähän astiset kohta 56 vuottani olen hiljalleen rakentanut suhdettani tähän fyysiseen temppeliini. Parhaimmillaan yhteys ja rakkaus omaan kehoon on ollut kolmen raskauteni aikana, vaikka olenkin voinut usein ensimmäiset kuukaudet huonosti. Lasten ollessa pieniä, imetysajat sekä jatkuva fyysinen läsnä- ja lähelläolo heidän kanssaan on ollut siinäkin mielessä elämän parhaimpia aikoja. Silloin olen kokenut, että myös keho on siinä tehtävässä, missä sen kuuluu. 
Se, että on kokenut itsensä enemmän joksikin muuksi kuin kehoksi on tuonut aikoja, jolloin on vähän kuin unohtanut sen olemassaolon. Eli siitä huolehtiminen on jäänyt hyvin vähälle. OIen toki liikkunut hyötyliikunnan tavoin aina paljon ja yrittänyt syödä terveellisesti jne. Kuitenkin olen liian paljon aina kaivannut sitä kehottomuuden tilaa, rajatonta, rakkaudellista ei fyysistä tilaa. Sellaisista ihanista vapaushetkistä on lukemattomia kokemuksia ja ensimmäiset jo lapsena. Jo silloin minulla oli tapana karata ja lentää pois, avaruudessa taikka jossain ihanassa paikassa, jossa oli paljon kauneutta ja ihmeellistä valoa.

Tuollaiset kokemukset ovat olleet rikkaus, ne ovat muistuttaneet siitä, että olemme oikeasti muuta kuin tämä fyysinen välikappale. Me olemme sieluja, jotka kaipaavat oman korkeimpansa yhteyteen, eikä se yhteys löydy kehoon keskittymällä. Mutta ei kuitenkaan ole tarkoitus unohtaa kehoa, vaan kaiken tulisi toimia yhteistyössä ja harmoniassa. Kehon tarkoitus on olla astia, fyysinen taso, jonka kautta voi tuoda sen Jumalallisen osansa tänne konkreettiseen maailmaan. Siitähän on kysymys täällä 3Dssä. Miten ilmennän JUmalallista värähtelyä, luovuutta ja tahtoa tässä kehossa, sitä välineenä käyttäen. Keho on JUmalallisen ilmentymää sekin, vaikka värähteleekin näin karkealla tasolla kuin konkreettinen, muodon taso. Ei siis ole syytä kurkottaa itsensä ulkopuolelle, vaan vetää kaikki korkea tähän tasoon ja antautua Jumalallisen tahdon astiaksi.

Nyt karkasi otsikko melko kauas, mutta tämän aamun kiitollisuus valosta toi mieleen tämän kaiken muun. Tänä päivänä siis rakastan myös kehoani, yritän kuunnella vieläkin tarkemmin sen viestejä ja huoltaa sitä mahdollisimman hyvin. Myös tunteemme voivat koteloitua jonnekin päin kehoa ja omalla kohdallani on juuri tuo viime vuoden tulosten odottaminen vienyt siihen suuntaan, että sain nostetttua myös ne hyvin, hyvin syvällä olevat, kehossani piilotelleet tunteet puhdistettavaksi. Ja tänä päivänä uskon, että koska ne ovat syntyneet niin monen elämän aikana, niiden esille tulo minun kohdallanin vaati tällaisen prosessin. Ehkä joskus kerron koko tarinan, mutta nyt siis enkeleistä.

Tiistain meditaatiossa sain viestiä siitä, miten tänä erityisenä aikana, taas pimennysten lähestyessä ja astrologisten kuvioiden muuttuessa, myös suojauksen tarve voi kasvaa. Ulkopuoliset hyökkäykset voivat olla vahvoja ja jos niihin reagoi, voi oma värähtely laskea matalammalle ja näin heikentää sisäistä suojaa. Enkelit ehdottivat, että voisimme kaikki aloittaa päivämme niin, että pyydämme oman enkelimme hyvin lähelle ja tartumme häntä kädestä. Tämä yhteys tulisi muistaa päivän mittaan, varsinkin kun/jos tulee vaikeita hetkiä, hankalia tilanteita, haastavia ihmisiä tms. Silloin turvata siihen ajatukseen, että enkelisi pitää sinua kädestä ja johdattaa tilanteessa oikein ja suojaa sinua, ettet avaa itseäsi negatiiviselle energialle. 

Kuljetaan siis käsi enkelin kädessä tiiviisti, ja vahvasti ainakin tuonne kevätpäivän tasaukseen. Ja oikeastihan voimme tehdä siitä elämänmittaisen pyhän yhteyden. Vaikka et tuntisikaan mitään, niin kuin monet sanovat, niin pääasia, että pyydät ja sitten uskot. Totuus on, että meillä kaikilla on oma enkelimme, joka hetki ja vain meitä varten ja sitä varten, että yhteytemme Jumalaan pysyisi elävänä. Enkelithän ovat JUmalan sanansaattajia, välikappaleita pienen ihmisen ja suuren voiman välillä.

Kaunista Valon viikonloppua kaikille, valaiskoon enkelimme sitä vieläkin kirkkaammaksi. Ensi yönä voimme ehkä katsella luonnon näytelmää nimeltä kuunpimennys. 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini