Hurja on ollut tämän alkuvuoden vauhti ja oikeasti ihan hämmästyin, että nyt on jo vuotuisen solar-retriittini aika. Ihmisenä ihmettelen, mutta suuremmassa kuvassa näen, että koska planeettojemme sijainti on suuresti muuttunut, myös planeetta, joka ohjaa ajankäsitystämme täällä maan päällä, on itsekin uudessa tilassa ja sieltä käsin vaikuttaa meidän ajan kokemukseemme tai jopa sen kulkuun. 

Ymmärrykseni, vajavaisen toki, mukaan, nyt olemme saavuttaneet sellaisen kohdan, jossa lähes kolmenkymmenen maan vuoden muutosprosessi saa tämän kevään aikana jonkinlaisen huipentumansa. Tämä ei ole vielä mitään, sillä sen muutoksen takana ovat suuret syklit, jotka ovat kestäneet tuhansia, kymmeniä tuhansia ja jopa miljoonia vuosia. Meitä lähellä tässä aurinkokunnassa, missä elämme, on tärkein tämä viimeinen sykli, joka kaikkiaan kesti noin 26tuhatta vuotta. Niin kuin monet pitkän linjan heränneet tietävät, odotimme kovasti tuota vuoden 2012 suurta h-hetkeä, joka tulisi "muuttamaan kaiken maan päällä". Tai niin ainakin joissain teksteissä kerrottiin. Mitään suurta mullistusta, eikä mitään täydellistä ihmiskunnan heräämistä taikka ylösnousua tapahtunut, mutta todellakin tapahtui jotain suurta! Me aloitimme matkamme kohti uutta kosmisessakin tilassa. Aurinkokunnan kaikki planeetat olivat silloin saavuttaneet kauniin ja korkeavärähteisen fotonivyöhykkeen, jonka vaikutuksesta aurinkokuntamme kaikki planeetat alkoivat ottaa vastaan uutta energiaa, informaatiota, jota alkoivat säteillä.

Sen informaation tai energian myötä maaplaneetta, Äitimaa, on kulkenut oman suunnitelmansa mukaisesti kohti kohoamista ja seuraavaa kehitystasoaan. Tämä on suurenmoinen ajatus ja lohduttaa tätä kaunista tietoisuutta rakastavaa yksilöä paljon. Mutta! On virhe luulla, että tämän planeetan tietoisuus olisi sama kuin ihmiskunnan tietoisuus, joka tuli tälle planeetalle kehittymään ja suorittamaan omaa sopimustaan Äitimaan kanssa. Eli, nyt kun kirjoitan tätä kevään muutosblogia, tarkoitan ihmiskunnan, ja siihen kuuluvien yksilöiden muutosta sen energian vaikutuksesta, jota nyt saamme täällä kokea. Kukin omalla tavallamme ja tasollamme.

Jo pitkään on puhuttu siitä, että ihmiskunta tulee jakaantumaan, kun on suuren muutoskauden lopun aika. Itse kuulin tästä ensimmäisen kerran vuonna 2003, kun pietarilainen opettajani oli Suomessa luennoimassa pienelle porukalle Seitsemän Sisaren henkisessä keskuksessamme Vaasassa. Tuolloin hän kertoi tulevasta ajasta sekä siitä, mitä ihmiset saavat käydä läpi tulevien vuosien aikana. Hän kertoi myös, mitä voisimme tehdä helpottaaksemme tulevaa muutosta. Yksilötasolla helpotus olisi kurkottaa arjessaan kaiken ihmisyyden yläpuolelle ja jumalliseen voimaan luottaen. Silloin me sisaret emme pystyneet täysin sisäistämään viisaan ja suuren näkijän antamia ohjeita tulevaisuudesta. Elena Evstafieva oli aikaansa edellä, niin kuin monet suuret sielut, parantajat ja näkijät. Hän on kaikkea tuota ja hänenkin sanomansa on mennyt suurelta osin hukkaan, ikävä kyllä.
Hän mm. kertoi, että koittaisi aika, jolloin ihmiskunta jakaantuu, valiten kaksi eri tietä. Ne, jotka tahtovat kulkea kohti Valoa, Jumalaa, sisäiseen Valoonsa pyrkien ja ne, jotka kiinnittyvät entistä tiukemmin konkreettiseen ja uskovat vain siihen, mitä näkevät tai lukevat. Hän myös kertoi, että tämä muutos on välttämätön, sillä se "pakottaa" lopulta sielut muutokseen, johon ne eivät ole vapaahtoisesti suostuneet.

Hän myös kertoi, että tulisi aikakausi, jolloin jälleen kerran "meikäläiset" joutuisivat vainotuksi ja salaamaan sen ymmärryksen, joka heillä maailmasti oli, koska kaiken erilaisuuden hyväksyvä valtavirta ei hyväksy heitä, jotka heistä poikkeavasti elävät tai ajattelevat. Sitä aikaa me olemme jo viimeiset vuodet eläneet ja nähneet, miten yksilöiden ajatusmaailma supistuu sen tähden, että kaikki tulee hyväksyä ja nähdä vain niiden silmin, jotka uskovat vapauttavansa maailman. On jo nyt huomattavaa vaikeutta kommunikoinnissa ihmisten välillä. Konkreettiseen, "tietoon" kiinnittyneet ja ne, jotka katsovat sydämestään käsin, eivät enää puhu samaa kieltä toistensa kanssa. Jopa yksinkertaiset asiat menevät sotkuun, eikä ihan yksinkertaisiakaan selityksiä taikka annettuja ohjeita ymmärretä.
Tämän ymmärtää, ken tietää.

Tätä vaihetta olemme vahvasti eläneet jo viimeiset vuodet ja kommunikointi näyttää edelleen jatkuvasti vaikeutuvan. Mutta me kaikki, joka tasolla, voimme vielä yrittää, ehkäpä onkin mahdollista vielä hypätä tasolta toiselle, jos todella niin tahtoo. Ja toki, minun näkökulmastani olisi paras hypätä sydämen tielle, kuin järjen tielle. Sillä niinhän on, että nyt on aika vesimiehen ajan feminiinisen viisauden ja voiman näyttää, mitä muutosta maailmamme oikeasti tarvitsee ja siksi onkin tärkeää pitää se korkean muutoksen taso omalla valinnallamme kirkkaana ja loistavana. Sydämestä sydämeen kohtaaminen on tärkeintä, ei niinkään asioiden sanoittaminen. 

Opettajamme puhui myös maan akselien vaihdoksesta ja kolmen päivän pimeydestä. Se tarkoittanee sitä, että kun maaplaneetan kulma ajankäsitystä ylläpitävään lähteeseen muuttuu, muuttuu myös ihmisen ajan kokeminen. Tulee tuo kolmen päivän pimeys, joka on ihmisen sisällä, koska hän on kiinnittynyt konkreettiseen ja ajankäsitys on menneisyys-tulevaisuus akselilla. Ihmisen tasolla se aiheuttaa suuren pelon ja hulluudenkin, koska ei ole enää mitään, mistä pitää kiinni, ei ole ajan kokemusta eikä paikkaa, jossa aika kuluu.  Mutta jos on olemassa turvaköysi konkreettista maailmaa korkeammalle, ei pelkoa ole, vaan silloin on kokemus sydämen kautta rakkaudessa, joka ei katoa, vaikka konkreettinen ilmenisi millä tavalla tahansa. On ymmärrettävä ja sisäistettävä ensinnäkin se, ettei konkreettinen maailma ole kuin heijastusta ja on olemassa maailma/taso, jossa Totuus on puhdas ja toisenlainen kuin tässä kiinteässä maailmassa.

Nämä ovat varmastikin vaikeita ja hurjiakin ajatuksia, eikä ole tarpeen edes väittää, että ne ovat kaikille totta ja maailma ilmenisi lopulta juuri noin kuvatulla tavalla. Osatotuushan on, että meidän käsityskykymme on suorastaan naurettavan rajallinen, mitä tulee kosmisten tapahtumien suuruuteen ja niiden vaikutukseen tänne pikku pallollemme ja sen olennoille. En sano tätä halveksien, vaan päin vastoin, voin vain laskea pääni kaikesta siitä ihmetyksestä, mitä tämä kaikki minussa ja maailmassa saa aikaan. 

Se ajatus, että on olemassa korkeampi taso, jonka saavuttaa vain vilpittömän sydämen kautta, on totuutta sekin. Se yhteys, mikä Luovaan Voimaan aukeaa sydämissämme, on juuri se polku, jossa sanoja ei enää ole, eikä niitä tarvita. Nyt on todellakin aika pyrkiä siihen, jota kutsumme myötätunnoksi. Ei ole mitään syytä valita puoliaan tässä konkreettisen maailman ajassa ja tasossa, eikä ole syytä antautua turhiin väittelyihin, mikä on totta tai mikä ei. Suurta kuvaa kaipaavina olentoina meidän kuuluu nähdä se, että me itse olemme kaikkien tapahtumien takana, me olemme olleet sieluina luomassa maailmaa, jossa nyt elämme. Mutta me voimme nyt, tässä todellisessa hetkessä keskittyä luomaan korkeaa maailmaa, korkeaa sivilisaatiota ja korkeita rakkauden ja myötätunnon ajatuksia. Mikälä alempi minämme antautuu karkeiden tai matalien tunteiden valtaan, on silloin hyvä pyytää niihin puhdistusta, koko maailman ja ihmiskunnan tähden, sillä niin ei lisää sitä, mitä juuri kuuluisi puhdistaa, jotta uusi maailma olisi toisenlainen konkreettisellakin tasolla. Voi olla hyvä muistaa myös se ajatus, että korkeammassa maailmassa me itsekään emme voi ilmentyä, jos kannamme negatiivista itsessämme enemmän kuin rakkautta muita ja Jumalaa kohtaan. 

Tämä on nyt se, mihin tahdon keskittyä, se oikea työmme:
Puhdista ajatuksesi ja tunteesi pyytämällä jumalallista apua niihin koko voimallasi, sitten palaa sydämeesi tarkkailemaan, mitä maailmassa tapahtuu.
Älä samaistu tunteisiin, jota maailma herättää, äläkä usko sitä, mitä konkreettisen tason maailma sinulle syöttää.
Älä valitse puoliasi, mutta tunne jatkuvasti myötätuntoa kaikkia kärsiviä olentoja kohtaan. Vaikka tietäisit mitä tai olisit lukenut miten ja kuinka tätä maailmaa johdetaan, älä usko sitä totuudeksi, vaan muista silloin, että on olemassa korkeampi taso, jossa puhdas totuus on. Pyri puhtauteen sydämesi kautta ja vaali sitä jumalallista tilaa itsessäsi.
Älä katso muihin, älä arvostele tai tuomitse toisia sieluja, vaan ainoastaan ne hirvittävät teot, joita maailmassa tapahtuu.
Voit ajatella, että tämä on pahaa ja pahuuden aikaansaamaa, etkä tahdo sitä tukea. Paras tapa olla tukematta sitä, on puhdistaa itsestäsi kaikki, mikä sen kanssa on sinussa samaa. Eli pahat ajatuksesi ja tunteesi.
Pyri takaisin sydämeesi ja opi luottamaan siihen voimaan, joka on elämän kauneuden ja rakkauden lähde. Luota elämää ylläpitävään Voimaan, Jumalaan. 
Elä päiväsi hereillä, rakkaudesta ja myötätunnosta käsin, niin hyvin kuin pystyt. Se riittää, että pyrkii! Älä tuomitse itseäsikään, jos välillä unohdat ja putoat.
Pääsasia, että jatkat Valon polulla.