Tietäjän tarinoita

Pyhä Joulun aika

Share |

Sunnuntai 22.12.2019 klo 10:37 - Eija


Nyt. kun käymme joulun viettoon, on sydän auki ja sielussa kaipaus. Joulunaika herättää minussa nykyään vieläkin suurempaa ikävää kuin aikaisempina vuosina. Kaipaan pyhyyttä, rauhaa ja lämmintä, hiljaista läsnäoloa omassa sydämessä. Tämä joulu tuntuu erityisen pyhältä, sillä tähän liittyy paljon luopumista ja viimeisen joulun ajatusta.

Kirjoitin viime kesänä Englannin matkamme aikana ensimmäistä kertaa blogiini hyvin henkilökohtaisia ajatuksia äidistäni. En tuolloin kirjoittaessani tiennyt, mksi olin silloin niin hänen energiaansa kytkeytynyt. Muutama päivä kirjoituksen jälkeen sain Suomesta puhelun, jossa sisareni kertoi äitini sairastuneen hyvin vakavasti. Tieto ei silloin aiheuttanut suurta shokkia, onhan äidillä ikää jo paljon. Kuukausi sitten vietimme äidin 85-vuotis päiviä sydämessä tunne siitä, että ne olivat viimeiset syntymäpäivät. Samoin lähestymme joulua ajatuksella, että tämä on hänen viimeisensä. Joulun pyhyys korostuu kuoleman odotellessa niin lähellä. Kiitollisuus on vahvana, samoin suru. Äiti antoi minullekin elämän ja sen suurempaa ei voi olla. Sain mahdollisuuden jälleen kerran tulla kehoon tekemään työtä, joka on vielä kesken. Nyt, äidin hiipuessa, kiitos kulkee mukanani joka hetki. Suru nousee suuremmin siitä, ettei äitini voi tietoisesti siirtymäänsä kohdata. Surua on myös hetkissä, jolloin hän on hukassa omassa mielessään ja myös silloin, kun kivut kiristävät otettaan hänestä. On niin vähän mitä voin enää tehdä. Rukoilen, tottakai ja pyydän enkeleitten apua hänelle ja isälleni, joka omaa luopumistaan tässä tekee.  

Joulun pyhä sanoma antaa paljon lohtua, sillä armo on niin läsnä. Jeesuksen suuri työ, ihmiskunnalle annettu mahdollisuus on jotain niin suurta sekin, ettei sanat riitä. Se on vain hiljainen tieto omassa sydämessä. Hän näytti tien.

Talvipäivän seisaushetki oli muutama tunti sitten. Sen voimakas pyörre syöksyi läpi kaikkien kehojen ja valaisi hiljentymishetken suurella voimalla. Koko yhteisömme oli aamuvarhaisella kokoontunut yhteiseen hiljentymiseen healingsaliimme. Olimme niin yhtä energiassa ja Valon Auttajien läsnäolo niin elävää. Jälleen uusi kohta koettuna yhdessä, uutta luoden. 

Sydämessä on vielä eilinen joululaulu tapahtuma Turun Mikaelin kirkossa yli tuhannen muun joulun pyhyyttä etsivän kanssa. Kirkko kaikui kauniisti ihanien, vanhojen ja rakkaiden laulujen sävelissä. Joululaulujen suosio sen kuin kasvaa, eikä mikään näinä päivinä vedä kirkkoa täyteen, niin kuin tämä tapahtuma. Niin monet sielut jakavat kanssani tämän kaipauksen.

Jouluaatto seuraa muutaman päivän sisällä ja siihen ajoittuu tuo toiseksi viimeinen valkoisen ja mustan kuun oppositio. Se on jännitteistä ja varmasti myös herkkää aikaa. Monilla jouluun kohdistuu suuria odotuksia, velvollisuuksia, jotka ahdistavat ja rauha voi olla kaukana. Tuo oppositiotilanne kärjistää kaikkea, mikä pinnan alla piilossa on. Valitsemalla valon ja myötätunnon, vältymme konflikteilta. Joulun sanoma sydämessä, hyvä tahto ja rauha voivat ratkaista montakin pakolta tuntuvaa sukujuhlaa.
Pois ulkoisesta ja keskittyminen sisään päin, omaan rauhan tilaan, ovat niitä keskeisiä joulun teemoja, niin tänä vuonna kuin aina muulloinkin.

Tapaninpäivänä saamme kohdata auringonpimennys virtausta. Pimennys ei näy täällä pohjolassa, mutta voimme sitä värähtelytasolla seurata. Suomen ajassa pimennyksen huippu on aamulla 7:17. Pimennyksen tärkein teema on vapautuminen ja henkisen itsenäisyyden saavuttaminen. Vapaudun vanhoista taakoista, saan vihdoin poimia hedelmää tekemästäni työstä. On kiitoksen hetki sekä myös mahdollisuus Valon alas laskeutumiseen ja olemuksen täyttämiseen. Olen valmiina astiana, saan täyttyä, sillä olen tehnyt uudelle tilaa.

Tuo vapautumisen teema on myös seuraavien viikojen teemana. Pysyn omassa energiassani ja voimassani, siten henkisen vapauteni säilyttäen. Kuun pimennys seuraa sitten kahden viikon päästä, täyden kuun ajankohtaan. Vuoden alku saa näin oman voimakkaan sysäyksensä.

Me, täällä Portaluxiassa toivomme teille kaikille Rauhaa, Rakkautta ja Valoa tähän pimeimpään vuoden aikaan. Kiitämme kuluneesta vuodesta, kaikista kohtaamisista ja työstä, jota olette Valon vuoksi tehneet.

Uusi vuosi ja uusi teema odottaa jo ihan lähellä. Siihen palaan kun aika on.


Kommentit

6.1.2020 11:13  Laila

Kiitos Eija kirjoituksistasi, olen käynyt saman läpi suhteessa vanhempiini. Ovat molemmat jo kuolleet, äiti - 16 ja isä siitä 8kk - 17. Molemmat sairastivat dementiaa. Tuo blogi Englannin reissusta ne kolahti kun kirjoitit vanhemmistasi ja siitä kuinka he vaikuttavat meihin ja irrottautumisesta omaksi itseksi. Samaa koen. Kiitos sanoituksesta. Valoisaa alkanutta vuotta 2020.

6.1.2020 17:47  Eijan vastaus

Kiitos Laila kommentistasi ja siitä että japit omaa kokemustasi.
Vaikka sitä ei niin usein ehkä ajattelekaan, niin ihmiselämät ovat lopulta niin samanlaisia. Kaikkia tunteita ja irtipäästämisiä kaikki käyvät läpi. Joko tietoisesti tai tiedostamattaan.
On hyvä että voimme jakaa asioita ja kokemuksiamme.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini