Tmi Valonpolku Eija Kuukari y-tunnus 1868582-9 Alv rek. portaluxia@gmail.com

Tervetuloa Tähtipolulle!


Hiljalleen siirrämme kaiken toimintamme, kurssit, tapahtumat ja blogin kokonaan sinne. Siellä palvelemme monella eri kielellä.
Uutuutena nyt nettikauppa, josta on helppo varata ja ostaa esim. kursseja, tulkintoja ym.

Käy kurkkaamassa www.starpath.fi

Tämän vuoden toinen uutuus on oma youtube kanava, jossa voit tutustua matkoihimmme ja tulevaisuudessa myös opetuksiimme.

Uusimmat videomme:

LUXIA ISLAND 2021

Ensi kesänä meillä on jälleen ilo tarjota RETRIITTEJÄ ihanalla saarellamme. Majoitusvaihtoehtoina on vierastalossa kolme 2h huonetta tai Jupiter veneessä, joka vihdoin on päässyt jälleen veteen ja tarjoaa neljä eri kokoista hyttiä.
Maksimimäärä retriitteihin on 10 henkilöä.
Alustavia varauksia ja ilmottautumisia otetaan vastaan jo nyt, vaikka koronauhka onkin varjostamassa.

Laittakaa viestiä portaluxia@gmail.com

1. 10-14.6.21
2. 1-5.7.21
3. 15-19.7.21
4. 29.7-2.8.21
5. 12-16.8.21
6. 26-30.8.21
7. 9-13.9.21

Retriittien sisältö on suunnilleen sama kuin viime kesänäkin. Eli henkilökohtaista opastusta: ohjattuja hiljentymisiä, ruokaohjeita, hoito sekä tulkinta. Mahdollisuus osallistua myös yogaan ja/tai qigongiin.
Olemme myös valmiita kuuntelemaan toiveitasi sinun unelmaretriitistäsi.
Retriitin hinta kuljetuksineen täysihoidolla on 660€ (sis.alv 24%) Mukaasi tarvitset vain omat henkilökohtaiset tavarasi, kaikki muu löytyy saarelta. Saari on varustettu melko ylellisillä "mökki" varusteilla. Viisi ekovessaa, kolme suihkua, sauna ja oman kaivon puhdas vesi. Kauniit huoneet kutsuvat lepäämään ja hiljentymään. Samoin monet kallionkolot ja buddhalammella kukkivat lumpeet ihastuttavat ja rauhoittavat.
Toivotamme teidät lämpimästi mukaan rauhoittumaan ja keräämään voimia.

Viesti Valon ja Rakkauden Mestareilta

Torstai 5.11.2020 klo 22:58

Viesti meille kaikille, jotka ihmettelemme maailman tapahtumia, huolestuneena katsomme yhä kasvavaa "henkisten" suuntausten sekavaa ja kaaosta lisäävää tarjontaa...

VIESTI VALON JA RAKKAUDEN MESTAREILTA korkealta maan piirin pyhistä taajuuksista.

Kiitos, kiitos, kiitos

1 kommentti .

Uusi Kuu Vaa´an merkissä

Maanantai 12.10.2020 klo 12:53

Kaikille teille, jotka olette kärvistelleet läpi viimeisten kahden viikon haasteiden, voin ilolla kertoa, että uusi kuu tuo tullessaan uutta energiaa ja uusia avaria olotiloja. Täyden kuun painostava energia marsin vaikutuksella höystettynä, saattoi tosiaan olla monelle vaikeaakin aikaa. Nimittäin piilotetut ikävät tunteet ja menneet kokemukset pyrkivät vauhdilla pintaan ja näkyivät ikävinä tunnekokemuksina, itkuina ja pelkoina. Vanhat mallit, joissa joko puolustaa tai uhriutuu, olivat esillä monissa ihmisuhteisiin liittyvissä kuvioissa. Näimn toki tuo mennyt aika oli hieno mahdollisuus työstää pois vanhat kaavat toimia tai ainakin huomata, että ups, näinkös helposti tämä rooli taas otti vallan käytöksestäni. 

Eipä hätää, nyt on uuden luomisen aika jälleen. Kun edellämainituista on opittu, läksyyn liittyvät tunteet putsattu, on uuden aika. Uusi kuu vaa´assa on laajaa hyväsydämistä ymmärrystä ja iloa tuoda keveyttä omaan arkeen ja muillekin. Nyt on hyvä aika opetella katsomaan asioita kaikkien perspektiivistä, oman pikkuisen navan seudun sijaan. Keveyttä kohdata itsensä ja jopa hymyillä sille, miten vakavasti itsensä ja kokemuksensa ottaa. Samoin nuo haitalliset mallit, ne voi muuttaa! Ei raastavasti pakottamalla, vaan hyväksymällä, sen mitä on. Ja kun on huomioinut oman mallinsa joissain tilanteissa, on helppo tuoda muutos konkreettiselle tasolle.

Miksi muutos kannattaa?
Muutoksen tarve on se, miksi sielut yhä uudelleen ja uudelleen syntyvät maan päälle. Monet menneet elämät ovat muokanneet meidät sellaisiksi persooniksi, joita nyt olemme. Tämä on jo seikka, joka helposti arjessa unohtuu ja sen mukana myötätunto niin itseä kuin muitakin kohtaan. Meidän persoonamme on siis summa kaikesta kokemastamme, ja se näkyy numerologian ja astrologiankin kautta. MUTTA, se ei tarkoita sitä, että meidän kuuluu jäädä sellaisiksi, päinvastoin, on tarkoitus että parannamme menneiden elämien ja tämän elämän haavamme, teemme sen muutoksen, jonak jokainen elämä meille tarjoaa eri tapahtumien ja kohtaamisten kautta.
Sieluumme on tallennettu energiana/muistina tuo menneisyys ja läpikäydyt kokemukset. Eri tilanteissa tuo menneisyys näyttäytyy siinä, miten me reagoimme muihin ihmisiin, heidän sanoihinsa, tunteisiinsa jne. Ragointiimme liittyyvät tunteet, jotka sitten ohjaavat käytöstämme ja tulevat ulos sanoina ja myös tekoina. Jos emme ole hereillä, mitä meissä tapahtuu, emme osaa vaikuttaa kokemaamme, emmekä siihen, miten reagoimme. Eli elämme elämäämme tunteiden ohjaamana ja se vie meitä enemmän kohti kärsimystä, kohti niitä samoja raastaviakin tunnekokemuksia, joita niin tahtoisimme välttää. Jotta voisimme kokea rauhaa, luottamusta ja iloa kaikissa tilanteissa, meidän itsemme on muututtava. Muutoksen laajempi näkymä taas kertoo, että samalla tuomme sitä muutosta maailmaan, sillä muututtuamme emme säteile emmekä ainakaan purkaa omaa pelkoamme tai väristynyttä kuvaamme tilanteesta muihin ihmisiin. Siltä osin voimme pysäyttää pyörän pyörimisen. Buddhalaisittain sanottuna keräämme positiivista karmaa muuttamalla itseämme positiiviseen suuntaa, emmekä lisää sitä kärsimykseen johtavaa karmaa.

Miten tehdä muutosta? 
Kaikki, jotka blogejani ovat seuranneet, tietävät minun kokemukseni ja sen polun, jota kuljen ja myös muille opetan. Sehän ei ole mikään uusi oppi tai suunta, vaan se on koostettu tähän päivään kaikesta siitä, mitä ihmiskunnalle on vuosituhansien aikana yritetty opettaa, jotta ihmiskunnan muutos olisi mahdollinen. Se oppi tähtää hereilläolon kautta oman sielumuistin puhdistamiseen. Työ tapahtuu arjessa turvaamalla korkeampiin voimiin heidän apuaan pyytämällä. Tiedän, että monet nykysuuntaukset pitävät tätä ajatusta vanhanaikaisena ja huononakin, perustellen, että meidänhän kuuluu luottaa itseemme ja vahvistaa omaa voimaamme ja pysyä omassa keskuksessamme. Olen samaa mieltä ja siksi rakastankin tätä metodia, sillä se vahvistaa kaikkea tuota. Kun pyydämme apua ja puhdistusta vaikkapa enkeleiltä tai Kristukselta, me saamme yhteyden suureen voiman ja valon lähteeseen heidän  kauttaan. Me täytymme tuosta kirkkaudesta, jonka he meille ojentavat. Lopulta saavutemme tilan, jossa alamme olla lähellä tuota värähtelyä itsekin ja silloin meissä olevat haavat ovat parantuneet eikä voimakasta haitallista reaktiota enää nouse. Minä aina palaan kiitollisena siihen ajatukseen, miten oma polkuni kirkastui ja kaikki se hyvä vahvistui, mitä sieluni myös kantaa, kun aloin aktiivisesti työskennellä Valon voimien kanssa.
Olen edelleen tuolla samalla matkalla, mutta jo paljonkin muuttuneena. En ole valmis ja saan kohdata haavojani edelleen, mutta nousevista tunteista huolimatta teen sen ilolla, sillä niiden kohtaaminen mahdollistaa muutoksen. Matalat tunteet harvoin hallitsevat elämääni, päin vastoin on kiitollista huomata, että Valon ohjaus on yleensä suurempi kuin totuutta vääristävät tunteet. 
Rehellisesti kertoen omat biologiset lapseni ovat niitä kipeimpiä, joiden kautta saan edelleen peilata omaa haavoittuvuutta ja omia pelkoja, jotka tunteina näyttäytyvät. Olen kuitenkin kehittynyt, enkä jää makaamaan haavoihini luullen niiden olevat ikuisia tai edes totta. Minua on siunattu tietoisilla lapsilla ja voimme melko avoimesti jo kohdata toistemme haavat ja keskeneräisyyden ja samalla myös sen kauneuden, jota jokainen kantaa. 

Kuten ehkä muistatte, asun isossa yhteisössä, jossa myös on nuoria aikuisia ja muutama lapsikin. Myös heille olen äiti, joka auttaa, kuuntelee ja ohjaakin arjessa. Kannan heistäkin henkistä vastuuta ja oma esimerkkini on tärkeä. Heidänkin kanssaan uskallan olla heikko ja näyttää oman keskeneräisyyteni, mutta myös vahvuuteni, jota kannan. Sellainen maailma, jossa voisimme luottaa toisiimme ja toistemme tukeen, olipa kokemuksemme kaikissa elämissämme miten rankkoja tahansa, on se, mitä tahdon olla mukana luomassa. Sitä harjoittelemme joka päivä, ja se on tämän polun yksi henkinen päämäärä. Vaikka ei tarvitsisi korostaa tai mainita, että tämä on minun totuuteni, minun kokemukseni asiasta, teen sen jälleen kerran, sillä se ehkä poistaa väärinkäsityksen mahdollisuuden, jossa koetaan, että  sanon, että tämä on ainoa totuus tai että tuomitsen muut polut. Sitä en tee, mutta en myöskään enää paljoa käytä aikaa siihen, että itse tutkisin monia nykyajalla tarjoutuvia vaihtoehtoja. Olen monia polkuja tutkinut, monia suuntauksia ja villityksiäkin kuulostellut,mutta vain harvalla oeln astunut, ja kokemukseni kertoo, että yksinkertaisuus, loogisuus ja jopa arkisuus ovat totuuden merkkejä. Työskennellä arjessa Valon kanssa.. toki sen lisäksi päivittäiset syvällisemmät henkiset harjoitukset, jotka tukevat energian kulkua niin hienoissa kehoissa, kuin sitten lopulta fyyisessäkin kehossa. 

Palataan uuteen kuuhun, joka on 16.10, klo 22.32. Tuo on hyvä päivä keskittyä luomaan suuria tai pieniä suuntia omaan elämään. Nähdä, tuntea, miten kaikki uudistuminen aukeaa elämään. Voi myös joukkohaaveilla, miten yhdessä etenemme hyvää luoden ja uutta suuntaa kaikille meille tuoden. Uuden kuun meditaatiot ovat hyvinkin suositeltavia ja tässä yksi hyvä hetki sellaiselle.

Minä olen tuona päivänä muuttamassa 90-vuotiasta isääni todennäköisimmin hänen viimeistä kertaansa. Äidin kuoleman jälkeen viime keväänä, isä on käynyt läpi suurta muutosta, jonka eteen hän joutui. Muutoksen hyvksyminen ei ole ollut helppoa, sillä takana puolison kanssa on 67 yhteistä vuotta. Monia muutoksia hänkin on elämässään läpi käynyt, mutta useinmiten pakon edessä. Kun muutos on vapaaehtoista, sen voi tietoisesti ottaa seurauksena omasta kehityksestä tai ainakin merkkinä siitä, mitä voisi tarkastella ja kehittää itsessään, jotta muutos ei tuottaisi niin paljon tuskaa. Sitä ei oppia ei isani sukupolvelle vielä annettu, vaan elämä on ollut kokemuksena kovaa taistelua. Mitäs muutakaan, sodan ajan lapsilla. Me voimme onneksemme tuoda tuota henkistä näkökulmaa elämään, olla esimerkkinä uudesta ajasta ja uusista mahdollisuuksista nähdä tämä hetki ja aika.

Pitkä kirjoitus ohjautui tänne taas, mutta toivon, että se jollain tavalla, jollain tasolla auttaa teitäkin uskomaan, luottamaan ja kurkottamaan kohti vapautumista ja omaa todellista itseänne. 
Rakkaudella Valon Auttajien kanssa. Eija

Kommentoi kirjoitusta.

Syksyn huippuhetkiä

Torstai 17.9.2020 klo 11:37 - Eija

Tämä pläjäys lähtee meidän "lomamatkan" viimeisenä päivänä. Asuntoautolla ympäri Ålandia, keski- ja etelä-Suomea ollaan nyt matkattu reilun viikon ajan. Monenlaisia ruukkialueita, kartanoita ja vähän uutta kotiakin tunnustellen. Vielä ei ole mitään tarkkaa suuntaa tai ajankohtaa seuraavalle paikalle tiedossa. Visioita on, mutta ne elävät.
Näin ison yhteisön muuttaminen ei ole ihan helppo juttu, mutta Auttajat tekevät työtään kyllä ja valmistelevat parhaansa mukaan siirtymää. Vanhan myyntiä ja uuden vapautumista. Tämänkaltaiseen muutokseen ja uuden paikan luomiseen liittyy myös energeettisesti moni ihminen ja monen sielun energia. Kaikkien energia tulisi olla harmoniassa tässä asiassa, jotta paras päämäärä voitaisiin saavuttaa. Suuri koetus kaikille. Auttajilla on suunnitelmia myös yksilötasolla ja vain aika näyttää, miten kaikki toteutuu. Me luotamme, vaikka aikaa kuluisikin. Meidän työ jatkuu ja syksy avautuu sen merkeissä.

Ensimmäinen energia-avautuminen on syyspäiväntasaus 22.9. klo 16.30 Suomen aikaa. 
Tämänkertainen teema on pyhä totuus ja viisaus minussa ja niiden herättäminen. Viisaus elää kehittävää ja kohottavaa elämää tuo tasapainon arkeen ja pyhä totuus näyttää sen suunnan mitä kohti pyrkiä. Nämä kuulostavat hienoilta sanoilta ja voivat jäädä tyhjiksi, mutta niin ei ole tarkoitus, vaan olisi hyvä miettiä, mitä ne omassa elämässä tarkoittavat. Minulle ne ovat pyrkimystä kohti korkeampaa värähtelyä, korkeampaa ymmärrystä tästä ihmisenä olemisesta maan päällä. Päämääränä on saavuttaa se korkeampi tila, joka ei tutise eikä muutu, vaikka elämä toisi mitä haasteita eteen, vaan totuus kaiken tarkoituksesta on se, mikä lopulta valaisee synkimmänkin hetken. Sitä voi harjoitella koko ajan arjessa olemalla läsnä ja huomaamalla miten oma olemus, oma energiarakenne, kenttä reagoi sisäisiin ja ulkoisiin impulsseihin. Meillä kaikilla on tuo pyhä tila, jumalallinen kipinä rakenteessamme, jota voimme vahvistaa puhdistamalla matalia tunteita ja ajatuksia, sekä tekemällä sellaisia viisaita harjoituksia, jotka edesauttavat yhteyttämme omaan korkeimpaamme. 

"Tunnistan itseni ja niin kipinäni vahvistuu." 
Tasaushetki kaipaa vahvaa kalliota alleen ja mielellään korkealla, korkeuksiin kurkottaen. Ponnistakaa ylös koko voimallanne, kohti viisauden ja henkisen totuuden astiaa, josta nyt meille valutetaan pyhää informaatiota.

Seuraava hetki on kuun pimennys 30.11. klo 11.44 Suomen aikaa. Tämä pimennys on vahva ja sen tarkoituksena on nostaa esille ja puhdistettavaksi kaikki epävarmuudet ja epäilykset. Ne liittyvät henkisyyteen ja henkisen polun tarkoitukseen tai tarkoituksettomuuteen. Parannan epäilykseni ja epävarmuuteni oikean tiedon ja totuuden avulla.
Epäilyksen energia on nostanut päätään jo koko kuuman kesän ja on vienyt monia spiraalisssa alaspäin, kohti tavallista ihmisyyttä. Se edelleen vetää puoleensa, sillä se on tuttu ja tuntuu turvalliselta, koska se on värähtely/energia, joka meitä ympäröi joka puolella ja on ollut olemassa jo monen sukupolven ajan.Toki se kantaa omaa kasvun mahdollisuuttaan ja niin voi tottakai valita. Voi valita itselleen sopivan polun ja vauhdin. Jumalalliset voimat eivät milloinkaan syytä, tuomitse taikka kerro kenenkään epäonnistuneen, vaan ne tuntemukset ja ajatukset tulevat meistä itsestämme. Voi toki olla, että sielumme itkee, jos suunta muuttuu ei niin kehittäväksi ja siitä silloin kärsimme.
Nyt esiin nousevat epävarmuudet ovat monelle jo polun valinneelle henkinen haaste, joka on kohdattava, jotta luottamus voisi vahvistua. Luottamus meitä kannatteleviin voimiin ja Yläkerran sekä Valon Auttajien apuun. Meille itsellemme voi muodostua ongelmaksi se, ettei apu ole sellaista, mitä odotimme tai yritimme luoda. Iso ongelma alkaa olla se, että alamme uskoa, ettei meitä auteta, jos emme saa mitä haluamme. Tässä tuo syyspäiväntasauksen teema tulkoon avuksemme. Viisaus nähdä laajemmin ja henkisen kehityksen kannalta. Viisaus minussa laajentukoon ja tasapaino syventyköön. Suuri muutoksen mahdollisuus ja siksi hereilläolo tästä lähtien taas kantaa tulosta.

"Tunnistan Jumalan ja luotan kokemaani."
Jälleen Äitimaa on tukenamme pimennyskenkin hetkenä ja maan voimaan luottaen on hyvä kurkottaa kohti korkeuksia.

Ihmiskunnan paremman tulevaisuuden luomiseksi on jälleen oivallinen aika liittyä yhteen, koota suurempaa voimaa ja kykyä onnistua yhdessä siinä, missä yksin on vaikeampaa. Yhteisyyden ja yhteisöllisyyden teema on maaplaneetalla nyt pysyvä ja se oikea, kehityksen suuntaa muuttava teema. 

Rakkaudella, E&P mukanaan kaikki suurenmoiset Valon Auttajat. Kiitos, kiitos, kiitos.

Kommentoi kirjoitusta.

Kesän tuoksuja ja tuulia

Torstai 13.8.2020 klo 19:14

Tämä kesä on ollut niin erilainen kuin viimeiset, matkustuksen täyttämät aiemmat kesämme. Työtä tämäkin on pitänyt sisällään, mutta eri tavalla kuin moneen aikaan.
Alkukevät meni minulla Vaasassa, äidin saattohoidossa ja sieltä palattuani siirryin lähes suoraan saarelle. Luxia Island on ollut voimaannuttava paikka purkaa kevään tuntoja, ajatuksia äidin saattamisesta, mutta myös keholle on ollut taivaallista tämä saariaika. 
Saari on ihmeellinen. Siellä ovat kaikki elementit läsnä, parantavana ja eheyttävänä antamassa voimaa ja tuomassa tähän hetkeen. Uudelleen ja uudelleen saari kutsuu katsomaan tarkkaan, haistelemaan ja ihmettelemään tuoksuja, hengittämään syvään ja ottamaan vastaan auringon hoivaa.
Taivaallisia merkkejä tulee jatkuvasti, pyytäessäkin, ja niin luottamus Yläkerran läsnäoloon on vahvistunut niin monella saaressa aikaa viettäneellä. Luonto ja Äitimaa työskentelevät kanssamme saarella niin kaunilla ja näkyvällä tavalla.
Merikotka kaartaa ylitse, tai maatkotka. Pyrstösulkia voi myös löytyä polulta juuri kun ajatus käy levottomaksi. Käärme näyttäytyy juuri silloin, kun joku miettii omaa muutospolkuaan. 
Lammella Buddhan vieressä voi tuntea tuulen kuiskinnan ja saada vastauksia, tai iltataivaalla putoaa tähti suoraan mereen. Juuri kun kysymys on esitettty.

Saaressa on nyt kasvilaatikoita, joissa rehottavat erilaiset yrtit, kesäkurpitsat, pavut ja monet muut ihanat syötävät. Minun onnen projektini, saada istuttaa, koskettaa multaa ja kerätä lopulta satoa suoraan pöytään. Vaikka sadetta on ollut vähän tänä kesänä, ovat viljelykset kukoistaneet. Ehkäpä linnun laulu, tuuli ja aurinko ovat saaneet ne uskomaan itseensä niin hienolla tavalla, että ne kurkottelevat jo joka puolelta laatikon reunojen ylitse. Raakkaat kasvini. 
Olen myös terapiaraivannut kallioiden solan vadelmaviidakosta kukkamaan, jossa myös aroniat nyt viihtyvät. Äidin muistoksi löytyi jasmiini, joka myös löysi omaan koloonsa ja eilen avasi ensimmäisen tuoksuvan kukkansa saarielon jälkeen.
Patrickin kanssa olemme aloittaneet myös ruusutarhan luomisen. Kummankin sydäntä lähellä kukkivat aina ruusut. Ihania kuvia ja luomisen iloa on saari meille antanut. 
Kaikki tämä on ollut myös kurssilaistemme ja kotiväen ilona. Saaremmehan on hankittu nimenomaan kaikkien iloksi, kaikkien omaksi ja kaikkia varten. Siksipä se niin runsaasti tarjoaa hoivaansa ja voimaansa kaikille vierailleen. 

Kun suunnitelma, mikä tahansa, pitää sisällään laajan ajatuksen joka koskee mahdollisimman monien iloa, kasvua ja hyötyä, ovat taivaalliset voimat aina mukana auttamassa ja antamassa myös merkkejään. Kun suunnitelma palvelee mahdollisimman monia, ei vain omaa perhettä, se palvelee myös jumallista. Meidän ajatuksemme retriittipaikkaa luodessamme oli juuri tuo: Palvelkoon paikkamme kaikkia etsijöitä ja olkoon se kaikille siunaukseksi. 
Toivomme, että sinunkin tiesi joskus löytää Luxiaan ja saat kokea tämän kaiken ihan itse. 
Ensi kesä tuo varmasti uusia kokemuksia ja uutta voimaansa meidän kaikkien onneksi.

 Palaan pian uusien tuulien kanssa, syksy kolkuttelee pian ovella ja tuo vahvoja energioita mukanaan. Voimia ja valoa lähiaikoihin.

Kommentoi kirjoitusta.

Kohti uutta: Kuun pimennys ja Luxia Island

Perjantai 3.7.2020 klo 16:14 - Eija

Sunnuntaina 5.7. on tämän jakson viimeinen pimennys. Kuu pimenee Kauriissa klo 7.44 ja on energialtaan vahvaa viisautta. Se jatkaa osittain tämän vuoden teemoja, mutta omalla uudella värityksellään. Se on vanhan lopetusta ja uuden alkua.
"Suhtaudun elämään ilolla ja viisaudella ja näin lisään kiitollisuutta, joka kantaa haasteiden yli." Auttajien mantra tälle ajalle. 
Nämä viimeiset viikot ovat onnistuneesti taas näyttäneet meille, missä ovat tunteudemme lukot, haitalliset mallit ja turhat ohjelmoinnit. Niiden purkamiseen ovat monet hereilläolijat saaneet valtavasti Valon apua. Monille on tuotu ihan nenän eteen tapahtumia ja ihmisiä, jotta olisi selvää, minkä tulisi muuttua, missä kohtaa kohtelemme sieluamme haitallisesti tai vanhalla, turhalla kaavalla. Nuo ikävät, ja joskus raskaatkin hetket ovat tilaisuutemme oivaltaa, hyvmyillä itsellemme ja tehdä tarvittavat muutokset. Ja juuri tuohon muutoksen tekemiseen me tarvitsemme sitä viisautta ja iloa, jota tämä ajanjakso nyt energiallaan tarjoaa. Nyt on hyvä aika kääntyä kohtaamaan omat kipeät kohtansa rakkaudella ja Valon Auttajiin tukeutuen. Vaikka vastuu muutoksesta on meillä itsellämme, ja vaikka mieluusti odotamme jonkin ulkopuolisen tekijän ratkaisevan ongelmamme ja parantavan haavamme, me voimme saada jumalallista apua tilanteisiin, kunhan pyydämme. 
"Olen siunattu, että saan tämän mahdollisuuden." Auttajien toinen mantra.

Ei ole tarpeen toimia marttyyrienergiasta käsin tai luovuttaa omaa voimaa tai aikaa turhille asioilla tai ihmisille, joiden aika on jo jäädä elämästämme. Kaikki voivat jatkaa kohti uutta, kohti omannäköistään elämää. Meillä on siihen oikeus ja oikeastaan myös velvollisuuskin sen suunnitelman mukaan, jonka tähän elämään olemme tehneet.

Pimennyshetkellä ponnistetaan suurten kokonaisuuksien äärelle, kohti taivaita ja universumin luovaa voimaa. Olen valmis vastaanottamaan siunauksen ja uuden alun.

MUinaiset korkeat sivilisaatiot tiesivät kosmisten tapahtumien merkityksen ja valmistautuivat noihin hetkiin. Aikojen saatossa pyhä tieto kaikkeuden luovasta voimasta, kosmisista sykleistä ja niiden avaamista portaaleista on kadonneet ihmiskunnan muistista ja elävät enää vain harvojen tietoisuuksien sielussa. Aika on muuntanut myös oikeaa ymmärrystämme esimerkiksi pimennyksistä ja on tuonut tilalle väärän informaation taivaankappaleiden palvonnasta. 
Pimennyshetki voi olla myös hetki pyytää saada tavoittaa korkeaa informaatiota, koko ihmiskuntaa hyödyttävästi. 

Koska tulista energiaa on riittävän paljon kollektiivisessa kentässä, se voi helposti leimahtaa myös yksilötasolla. Nyt tarvitaan niitä, jotka tuovat rauhallisen viisautensa arkeen, jotta hankalat tilanteet voitaisiin saattaa päätökseen myötätuntoisella viisaudella. 

Tämä pimennysblogi muotuotuu kaikkien elementtien tuella ihanalla saarellamme. Ympärillä kalliot, meri, tuuli ja aurinko tukevat ja voimaannuttavat läsnäolollaan. Takana on monta viikkoa uskomattoman kaunista kesää, kauniissa Turun saaristossa.
Täällä on paiskittu töitä kellon ympäri tulevia retriittejä varten. Olemme laittaneet kasvilaatikoita, muokanneet muutaman perennapenkin, uudet vessat ja vierashuoneet on rakennettu. Vierastalo alkaa kohta odottaa retriittivieraitaan. Yläkerran ja Valon auttajien läsnäolo ja tuki on ollut joka päivä vahvasti läsnä, niin peinissä kuin suurissakin projekteissa. 

Suuri kuuluu ihanille ystäville, sanghamme jäsenille jotka niin monella tapaa ovat tukeneet yhteistä projektia. Mutta runsaimmat kiitoksemme saavat nuo kaksi ahkeraa ja todella osaavaa monitaituria, jotka ovat taikoneet puutavarasta kaiken konkreettiselle tasolle. Uupumatta ja ilolla tehneet monia tunteja töitä kaikkien parhaaksi. Ilman heidän panostaan ja osaamistaan ei tämä vanhan parantaminen ja uuden rakentaminen olisi näin edennyt. Tämä avarasydäminen ja kokonaisuuden ymmärtävä ystäväjoukko tekee mahdolliseksi pian kaikkien rauhaa kaipaavien nauttia saaremme uusista, ihanista tiloista ja kauniista vierashuoneista. Odotamme ensimmäistä retriittiämme suurella kiitollisuudella! 

Valon auttajamme ovat tässäkin mukana ja siunaavat kaikki ahkerat puurtajat ja tulevat retriittimme ja retriittiläiset. Tämä saari olkoon kaikkien, jotka Valoa kaipaavat. 

Kommentoi kirjoitusta.

Kesäkuun tähtiportit

Maanantai 1.6.2020 klo 11:26 - Eija

Tämä on taas niitä päivityksiä, että parempi myöhään kuin.. En ole pitkään aikaan kirjoitellut blogiini, koska olen ollut henkilökohtaisella, ainutlaatuisella matkalla Vaasassa, synnyinkaupungissani. Viisi viikkoa harvinaista matkantekoa, yhdessä rakkaan äitini ja muutamien läheisten kanssa.
Nyt nuo intensiiviset, antoisat ja haastavatkin viikot ovat takanani. Niistä on jäänyt huikeita, kerran elämässä kokemuksia, joista varmasti jäi pysyvä jälki sieluuni ja ymmärrykseeni.
Olen saanut todistaa miten sielu ja keho kulkevat kohti tämän elämän viimeistä porttia: Olen saattohoitanut äitini kotonaan viimeiselle matkalle. En kirjoita tässä siitä sen enempää, vaan palaan kuoleman teemaan myöhemmin.

Etenemme nyt kohti kesäkuun hurjia portteja, jotka avaavat meille vihdoin uusia, hervinaisiakin energioita vastaanottaa. Aurinko saattelee noita energioita suurilla purkauksilla, joista jotkut suuntautuvat suoraan maaplaneettaa kohti voimistaen ja ravistellen kenttiä.

3.6. on nin kutsuttu Venus Starpoint, jossa Venus ja Aurinko ovat konjuktiossa 13° Kaksosissa. En taaskaan ota kantaa suoranaisiin astrokuvioihin, vaan kerron, mitä Auttajat sanoivat tuosta, ja muistakin tulevista ajankohdista.
Tuon 3.6. portin kautta tulevan säteen tarkoitus on aktivoida ihmiskunnan sydän kohti korkeampaa rakkautta ja myötätuntoa. Tämä koronakevät on valmistanut meitä tuota ihan kohta aukeavaa hetkeä varten. Niin monet ovat saaneet aikaa olla ja huomata myös ne, jotka apua tarvitsevat. Olemme nähneet menetyksiä, surua globaalissa mittakaavassa.
Ihmiskunnan ravistelu on saanut aikaan positiivista kollektiivista muutosta, jota todellakin tarvitaan. TÄMÄ ON HYVIN TÄRKEÄ HETKI ja PÄIVÄ IHMISKUNNALLE, kuin kohtalon sinetti, joten pyydän jakamaan tietoa tulevista ajoista. Ihmiskunnan yö alkaa vaihtua aamuksi.
Tarkka yhtymäajankohta on Suomessa klo 20.43. H-hetkellä yhteinen puhdas sydänmeditaatio, rakkaudella ihmiskuntaa muistaen, on hieno alku uudelle tulevalle. Hiljennymme siis kaikki yhdessä, ainakin energiassa, ja muistamme kaikkea, kaikkia hyväksynnällä, myötätunnolla ja rakkaudella. Olemme kiitollisia kaikesta kokemastamme ja niistä ihmisistä, jotka ovat tiellemme tulleet. Ilman arvostelua, tuomitsemista, taikka liikaa miettimistä.

Yhdistykäämme myös koko tuo päivä sydämissä, tuntien myötätuntoa ja rakkautta kaikkea elollista kohtaa, mutta ennen kaikkea niitä kohtaan, joita kohtaamme tuon päivän aikana. Samoin voimme ajatella rakkaudella kaikkia niitä, jotka juuri nyt kärsivät, kukin omalla tavallaan ja sielunsa potentiaalilla. Ilman arvostelua, jaottelua, taikka arvotusta kärsimyksen laadusta tai tilasta. Me emme tuomitse, vaan vihdoin alamme ymmärtää sekä tukea rakkaudella ja myötätunnolla. 

Myötätunto on harvinainen olotila, sillä se on puhdas, ei emotionaalinen tila. Se ei ole empatiaa, vaan vielä sitäkin korkeampaa, sillä siihen sisältyy viisaus kaikkien kärsimyksestä. Siihen sisältyy viisaus ihmiskunnan ja kaikkien olentojen kärsimyksestä. Se on tila, jota kohti voimme ponnistella, ja jonka voimme pyyteettömillä teoilla, hyvillä ajatuksilla, ymmärryksellä ja vahvalla hyvällä tahdolla saavuttaa. Koronakevään yksi opetus on nähdä, että olemme kaikki samassa veneessä, voimme auttaa, voimme huolehtia niistä, jotka lähellämme ovat. Voimme ajatella heistä positiivisesti, kannustavasti, arvostelun tai ärtymyksen sijaan. Harjoittelu tuo tulosta; ihmiskunta voi muuttua, lähimmäisen rakkaus voi olla oikeasti osa arkeamme.

Toki tuo portti voi nostaa esiin myös epäluuloa, uskonpuutetta, tarvetta olla varuillaan ja halua vartioida omaa tilaa, mutta ne ovat vanhaa energiaa, joista on aika päästä eroon. Voimme kokea että olemme olleet hyvin herkillä viime aikoina, kuin haavoilla, joita muut koskettavat, usein vahingossa. On hieno hetki muistaa, että kaikilla on omat haavansa, omat tapansa yrittää suojata omaa tilaansa. Mutta puolustuksen aika alkaa olla ohi ja luottamuksen aika astua käytäntöön. Voimme olla uusia rohkeita ja kysyä, kertoa syyttämättä omasta tilastamme ja vastaan ottaa ymmärrystä ja mytötätuntoa. Olisi suuri voitto ihmiskunnalle saada yksilöt kokemaan turvaa Valossa/Jumalassa/Rakkaudessa ja siksi luottaamaan muihin täysin uudella tasolla. Tunnetyöskentely itsensä kanssa kannattaa, ei ole tarpeen antaa negatiivisten tunteiden tai olotilojen ohjata, vaan voimme pyytää niihin Valon auttajien apua ja puhdistusta. Voimme osoittaa siis arjessa, kukin tavallamme, mitä valitsemme. Kannattaa valita valo ja rakkaus, vaikka pelottaisikin. Niin näytämme esimerkillämme tietä parempaan tulevaisuuteen.

Seuraava portti on kuun pimennys 5.6. Se aktivoi 3.6. sinetöidyn energian, joka jää maan päälle muokkaamaan tulevaisuuttamme. Se on siis myös hetki, jolloin positiivisen, korkean energian on aika vahvistua. Se mihin olemme nyt nämä viimeiset ajat, viimeiset kuukaudet, päivät kiinnittyneet.
Suomessa pimennys on syvimmillään klo 22.25. jolloin Kuu pimenee jousimiehen merkissä ja siihen tuo vaikutuksensa myös Mars ja Neptunus. 
Nämä päivät keskiviikosta lauantaihin on hyvä olla tarkkana ja turvata Valoon, korkeisiin auttajiin, etteivät alemmat kollektiiviset enrgiat vie mukanaan. Auttajat sanoivat, että tämä voi olla niin suurta epäilyksen aikaa, joka voi kasvaa jopa Valolle selän kääntämiseksi, jos antaa sille mahdollisuuden. Agreessiiviset purkaukset ovat hyvin mahdollisia, mutta mikäli niitä kohtaat, kohtaa ne ymmärryksellä ja myötätunnolla. Pidä sisäinen yhteys Valoon, Jumalaan, Kristukseen, enkeleihin, Buddhaan.. valitse sinä, mitä sanaa sydämesi tarvitsee. 

Näiden päivien, tai oikeastaan koko kevään intensiivinen ajanjakso alkaa helpottaa kuun puoleen väliin päästäessä, niin kuin Auttajat vuoden energioita tarkasteltaessa kertoivat. Me voimme hengittää kevyempää energiaa, olla itse korkeammalla kokevia ja tuoda enemmän valoa kaikkien arkeen. Tähän astisen työmme, kehityksemme positiiviset piirteet voivat nousta esille, kunhan tahdomme niiden ilmentyvän, emmekä jauha samoja vanhoja uhrijuttuja päässämme tai muiden "iloksi". On todellakin aika uskoa ja luottaa Korkeimman ohjaukseen ja tuoda se ilo muillekin. Nähdä syvällä oleva Valo kaikissa, mutta kohdata silti arki viisaudella.

Kesäpäivän seisaus ja auringonpimennys menevät tänä vuonna lähes päällekkäin. 21.6. klo 0.43 Aurinko siirtyy rapuun ja päivä on pisimmillään täällä pohjolassa. Valon vuorokausi on meidän! Ja vain joitain tunteja myöhemmin kosminen portaali aukeaa Auringon pimennyksessä, klo 9.41 Suomen aikaan. Pimennys alkaa jo tunteja aiemmin, joten huikeaa energiaa koko yön luvassa. Yötön yö voi olla hyvä viettää valvoen ja meditoiden noita samoja teemoja, jotka tänä päivänä saavat kosmisen siunauksensa. 
Mikäli kuulut niihin onnekkaisiin, että voit olla lomalla, ehdotan paljon oleilua, itsesi puhdistamista ja hiljentymisiä myös kaikkia ajatellen, kaikkien elollisten hyvinvointia ja rauhaa tavoitellen. Se ei ole niin vaikeaa, sillä hyvät ajatukset ja tunteet muihin liittyen ovat juuri niitä. Edelleenkin on aika päästää irti negatiivisista malleista ja suhtautumisesta muihin ihmisiin, tapahtumiin, olivat ne sitten menneessä tai tulevassa. Anna itsellesi anteeksi ja anna lupa unohtaa ja myös muille anteeksi. 

Hieno ajabjakso luoda parasta itselle ja ihmiskunnalle! Luomme korkeiden tunteiden, positiivisten ajatusten ja lähimmäisen rakkauden kautta ja se laskeutuu sitten maan päälle konkreettisina tapahtumina ja materiana, joka palvelee kaikkia.

Tämä on erityistä aikaa varsinkin niille, jotka ovat jo heränneet tekemään muutosta. Monille tämä voi olla kiitosaikaa tehdystä työstä, lukuisista ponnisteluista muuttaa haitallisia malleja omassa itsessä ja elämässä positiiviseen ja uutta luovaan suuntaan. 
Maaplaneetan kosmiset kannattelijat voivat nuosta uusiin tehtäviin ja tottakai myös uuteen, entistä suurempaan vastuuseen. Olkaa valmiita palvelemaan missä ja milloin on sen aika.

Äitimaa elää kanssamme nyt ihmeellistä aikaa, joka etenee niin pienin askelin valitsemaamme suuntaan. Katsotaan yhdessä mihin astumme ja mihin polku vie. Päämäärä ja suunta on tärkein ja sen luomiseen osallistuvat kaikki sielut joka hetki <3

Kommentoi kirjoitusta.

Kevätpäiväntasaus koronan varjossa

Perjantai 13.3.2020 klo 17:19 - Eija

Lähestymme kevätpäivän tasausta erikoisissa energioissa, tuulissa, jotka pyyhkivät pitkin maapalloa. Yhtäkkiä olemme tilanteessa, missä meillä on globaali ongelma, yhteinen suunta ongelman selvittämiseksi ja surukin, joka yhdistää rajojen yli.
Koronaviruksen henkistä viestiä on kyselty minulta nyt monen monta kertaa ja myönnän, että aluksi en ottanut kysymyksiä niin vakavasti, sillä näitähän on nähty. Mutta, tämän viikon alussa aloin saada kuvaa, että tämä ei olekaan taas yksi median hysteriaa rummuttava maailman tapahtuma, vaan nyt on kyse asiasta, joka on otettava vakavasti.

Kyse on erityisestä viruksesta, joka toki ei ole kaikille vaarallinen, mutta sen "tehtävä" on erityinen ja erityisen paha. Sen spesiaalitarkoitus on lamaannuttaa keuhkot ja varsin nopeasti vielä. Energia viruksen takana on viha, anteeksiantamattomuus, kostonhalu ja itsekkyys. Ihmiskunta on luonut tuota energiaa kollektiivisti ja siinä on tarttumapintaa kaikilla. En väitä, että tiedän viruksen alkuperän, tai sen lähteen, mutta sitä voi jokainen syvällisesti miettiä.

Nyt on tärkeää toimia oikein, ettei lisää pelkoa, itsekkyyttä tai vihaa maailmassa. Meitä on Auttajat ohjeistaneet käyttämään tervettä järkeä, eikä pelkoon perustuva toiminta ole nyt tarpeen. Silti, olisi hyvä hiukan varautua, vaikkapa lisäntyvien karanteenien tähden, tai oman sairastumisen tähden. Suositeltavaa olisi olla parin viikon ruokatarvikkeet ym. kotona, jotta pärjää pahimman yli. On ajateltava kokonaisuutta, ja siksi vältettävä omia riskinottoja, ettei hae tartuntaa turhaan tai tartuta tietämättään niitä, jotka ovat alttiimipia vakavammille oireille. Tämän kaikein voi tehdä maltilla, myötätuntoa kokien, sillä heitä on jo paljon, jotka ovat sairastuneet ja niin monia perheitä, joita tämä on koskettanut. 
Ohjeistukseemme kuuluu myös rukous kaikkien niiden puolesta, jotka ovat tämän epidemian koskettamia. 

Saan kuvaa, ettei huippua ole vielä nähty, vaan virus jatkaa leviämistään. Eurooppa alkaa olla kohta suljettu, monet maat sulkevat nyt rajojaan. Lentoja perutaan aina huhtikuun puoleen väliin saakka ja monet jäävät eristyksiin maihin, joissa nyt ovat. Vielä ei tiedetä, miten kauaksi aikaa. Pörssit ovat jo reagoineet ja monella taholla ennustellaan globaalia taantumaa. Syitä sille riittää jo, mutta syvyys ei vielä ole tiedossa. Tästä voi kuitenkin alkaa suuri muutos ja suuri herääminen..

Maailmamme on nyt murroksessa ja tästä kaikesta näkee, miten haavoittuva on konkreettinen tasomme, johon me hassua kyllä niin kovasti luotamme. Tai ainakin suuri osa maailman väestöstä luottaa ja turvaa. Tuon tahon turva on oikeasti olematon, se voi tuhoutua milloin vain. Ja ikävä kyllä, kaikki pienet ihmiset ovat sen uhreja.

Minun kokemukseni ovat näyttäneet niin monta kertaa, varsinkin viime vuosina, ettei yksilöllä ole arvoa, kärsivät sielut eivät liikuta päättäjiä, yhteiskunnassa ei ole tasa-arvoa, ei myötätuntoa. Sen rakenne on sairas ja heikko. Mutta nyt on jälleen mahdollisuus näyttää, että sekin taso voi parantua, olla ihmisiä varten. Voimme tekojen kautta uudistaa sen energiaa. Toivon, että päättäjämme täällä heräävät ennen kuin on liian myöhäistä, tämän epidemian osalta.. 
Suomessa ei vielä ole koettu sellaista surua kuin esim Italiassa, mutta me voimme olla myötätuntoisia yli kaikkien rajojen. Jos emme siihen kykene, me saamme paljon helpommin oppia sen sitten omien kokemusten kautta. Se on tämän viruksen yksi henkinen opetus. 
Olen onneksi monesti saanut todistaa yksittäisten ihmisten hyvyyttä, kauniita tekoja ja suurta myötätuntoa, joka kohdistuu kaikkeen elolliseen. Siksi luotan ylitse muiden yksittäisiin, heränneisiin sieluihin, jotka eivät rummuta itsestään, eivät tahdo olla jotain, vaan toimivat kun tarvitaan ja kantavat omiin kokemuksiin perustuvaa viisautta ja myötätuntoa. Rukoilen heidän löytävän toisensa ja liittyvän yhteen, maailman ja olosuhteiden paremmiksi muuttamiseksi. Mitä hiljaisemmin muutosta tehdään, yksilö yksilöltä, sitä varmemmin se kulkee kohti suurempaa ja pysyvää muutosta. 

Tässäkin ajassa me voimme katsoa ympärillemme, auttaa ja olla tukena. Ehkäpä sinuakin lähellä on naapuri, yksinäinen vanhus tai eristäytynyt opiskelija. Katso häntä ja näe ihminen, sielu, joka kenties pelkää. Sinä voit olla se, joka näyttää hänelle, että hän voi myös luottaa, sillä hyvyyttä ja välittämistä on, jos niin valitsemme. 

MItä enemmän henkistymme, sitä viisaammin osaamme valita, arjen hetkissäkin.

Astrologiassa annetaan myös viestiä, että sieltäkin löytyy omat selityksensä ja suuntansa tämän pandemian suhteen. Planeettojen tuki auttaa sen leviämistä. Ihmiskunnan opinpaikka on näinkin näkyvillä. Kohti arjen henkisyyttä, välittämistä ja vanhojen jäykkien rakenteiden purkamista. Ihminen, sielu ja henki lähtikohtana rahan ja vallan sijaan. Vanhat rakenteet taistelevat nyt tosissaan, samoin voimat, jotka tahtovat alistaa meidät vieläkin enemmän. Mutta mehän emme nyt anna periksi, vaan uskomme Valoon ja sen voimaan.

Tasaushetki on 20.3. klo 5.49 Tasausteema on tänä vuonna varsin voimakas. Se kysyy missä on sinun Totuutesi tämän kaaoksen keskellä? Missä on viisautesi? Seisotko sen kanssa vahvana, vaikka maailmaa näin nyt ravistellaan? Oletko vahva, luotatko totuuden voimaan? Teetkö parhaasi, vai pakenetko? Kykenetkö näkemään laajasti, ajattelemaan kokonaisuuden parasta? Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia etukäteen ja vahvistaa ajatuksia itsessään ennen h-hetkeä. H-hetken avautuessa on hyvä hiljentyä ponnistamaan kohti korkeuksia, kohti luovaa voimaa, joka tätäkin maailmaa ylläpitää. Voimista itsessäsi ja ryhmässäsi ajatusta, että olemme kokonaisuus, kaikki elollinen maan päällä yhdessä kokemassa tätä fyysistä maailmaa, jota nyt ravistellaan. Tarkoituksemme on nousta itsekkyyden ja omien halujen yläpuolelle ja oppia tunnistamaan toisissamme Valo, joka voi vahvistua, toinen toisemme avulla. Näe pienessä suuri ja suuressa se pieni.

Mitä meille jää, kun katsomme suurempaa kuvaa? Kaiken tämän pelon, surun ja epäuskon keskellä.
Meille jää turva, joka kantaa yli tapahtumien, yli fyysisen kehon kuoleman. Me voimme harjoittaa itseämme niin, että löydämme sen Korkeimman Itsemme, joka on kaiken konkreettisen tavoittamattomissa. Me voimme rukoilla maailmaan ymmärrystä ja muutosta, joka toisi vihdoin näkemyksen kokonaisuuden tärkeydestä, itsekkyyden sijaan. Teen työtä itseni kanssa, joka päivä, jotta kokonaisuus muuttuisi ja vihdoin voisimme nähdä paremman maan. Hyvä mantra tälle ajalle, ja kukin toteuttaa sitä omalla, puhtaalla ja arvokkaalla tavallaan. Yksilö yksilöltä, toisiamme tukien.

Voimia teille kaikille tähän erityiseen aikaan. 

Kommentoi kirjoitusta.

Vuosi 2020

Tiistai 31.12.2019 klo 22:35

Uusi vuosi 2020

 

Tämän vuoden teema on mielestäni hyvin kaunis ja vihdoinkin, pitkästä aikaa rauhallisempi kuin aiempien vuosien teemat.

Me laskeudumme hiljalleen uuteen vuoteen kuunpimennyksen kautta, joka on 10.1. Kuu pimenee Kaksosissa ja se on ns. puolivarjopimennys. Pimennys tapahtuu aina täydenkuun aikaan ja tälläkin kerralla siitä on odotettavissa vahvaa energeettistä tapahtumaa. Pimennys alkaa seitsemän jälkeen illalla on syvimmillään klo 21.10. Se päättyy yhdentoista aikaan. Laajentumisen teema on pimennyksen henkisenä teemana ja se koskee erityisesti ihmiskunnan vastuuta. Sen syvällisenä ajatuksena on laittaa liikkeelle sellaista myötätuntoa ja rakkautta, joka ottaa vastuun kaikista maan päällä olevista sieluista ja elollisista olennoista. En keskity vain itseeni, vaan kaikkeen elolliseen maan päällä. Kaunis startti uudelle vuodelle.

 Koko tulevan vuoden 2020 teema on viisaus, lempeys ja myötätunto. Feminiininen energia tulee saattaa tänä vuonna viisauden ja vahvuuden yhteyteen, niin että voisimme kohdata toisemme läsnäolevasti, myötätunnolla ja viisaudella. Myötätunto ei ole toisen tilan tai tilanteen säälittelyä, omien tunteiden vahvaa nousua tai samaistumista, vaan se on todellakin lempeää viisautta hetkessä.

Meillä kaikilla on varmaankin kokemuksia, millaista se on parhaimmillaan, kun kykenee kohtaamaan toisen ihmisen ilman esteitä, varauksellisuutta, epäluottamusta tai mitään muutakaan maskia, joilla itseämme suojelemme. Meillä kaikilla on sisäinen kyky myötätuntoon, joka on sitä avointa läsnäoloa ilman toisen tilanteeseen samaistumista. Feminiininen viisaus on juuri sitä. 

Meidän on vain tahdottava löytää tuo kyky sisältämme ja uskallettava harjoitella sitä arjessa.

 Meillä kaikilla on myös kokemusta siitä, mitä on olla haavoittuva, heikko ja herkkänä kaikelle ulkopuoliselle. Meillä kaikilla on ne haavoittuvat kohtamme ja tilanteet ja ihmiset, jotka ne paljastavat. Yleensä ne ovat juuri niitä kaikkein läheisimpiä, kaikkein rakkaimpia sieluja, jotka saavat meidät vereslihalle. Nyt olisi hyvä aika uskaltaa näyttää, olla se pieni mikä joskus, jollain hetkillä olemme.

Jokaisella meillä on myös niitä hetkiä, jolloin pelkkä henkinen työ, tunteiden puhdistus ja auttajien avun pyytäminen ei ole tarpeeksi. Me kaikki tarvitsemme välittämistä, läsnäoloa, tukea ja konkreettista apuakin. 

 Tämän vuoden teemaan kuuluu olla läsnäolevana ja hereillä niille, jotka tällä hetkellä kamppailevat joko henkisten taikka konkreettisten haasteiden keskellä. On tarpeen ojentaa auttava kätensä, tehdä hyvää, välillä ihan unohtaa itsensä ja vain auttaa. Se on sitä Pyhää Äitienergiaa puhtaimmillaan ja siitäkin on feminiinisessä energiassa kysymys. Toimimalla sisäisen viisauden ja lempeyden kautta, emme menetä mitään, vaan saamme apua ylhäältä. Mutta meidän on ensin itse tehtävä se valinta antaa..

 Äiti Maria toimii meille tänä vuonna tähtenä, jota seurata, johon turvata. Hän sai katsoa kärsimystä, olla läsnä ihmiskuntaa ravisuttavilla hetkillä, kokea poikansa tuskien taival, joka kuitenkin voittoon kulki. Hän ammensi omasta viisaudestaan ja uskoi totuuteen, joka pojassaan tuli maan päälle.

 Henkisyys ei voi olla itsekästä, vain omia haluja ja tunteita seuraavia, vaan sen kuuluu olla muut olennot huomioonottavaa. Tässä ajassa vain on liian paljon henkistä materialismia, joka korostaa minä-tunnetta. Minä teen niin kuin sydän sanoo, minä tahdon, minun polkuni, minä itse kokeilen, minä, minä…

Kun tutkimme vanhoja korkeita sivilisaatioita, löydämme kaikista ajatuksen, miten henkistä polkua kulkeva tulee kohtaan, jossa oppilas luopuu omasta tahdostaan ja alkaa toimia ja työskennellä kokonaisuuden ja Jumalallisen tahdon hyväksi. 

 Tämä vuosi 2020 on juuri oivallinen vuosi aloittaa polku, jossa tapahtuu Sinun tahtosi, ei minun. Valoa, voimaa ja viisautta arjen tasolle, siinä vuoden sanoman puhdas ydin. Juuri sitä, mitä ihmiskunta nyt tarvitsee.

Mitä lähemmäksi kuljemme kesää, sitä kevyemmät energiat ovat vastassamme, vaikka uuden vuoden alku kuukaudet olisivatkin vielä hiukan tahmeat. Saamme kuitenkin hyvän startin tammikuun kuunpimennys hetkestä ja voimme jatkaa vahvuuden keräämistä kesää kohti kulkiessamme. Maaliskuun alkuun mennessä saa pimeä voima vielä kerran yrittää nousta, mutta me valitsemme edelleenkin sen vastavoiman, valon. Viimeinen mustan ja valkoisen kuun koitos jää sitten taakse ja me siirrymme vahvoina kohti ihmiskunnan tulevaisuutta,  ja Valon avulla kohti kevättä ja kesää.

Tämä uusi vuosi on myös suotuisaa uudelle pohjalle rakentamisen aikaa. Kaikki uudet aloitteet, valinnat ja uuden opiskelu saa vahvan alun, jota viisaus ja henkisyys siunaa. Ihmiskunnan tasolla voimme opetella uutta tapaa olla ja elää muidnen kanssa. Juuri tuolla feminiinisellä energialla. Tänä vuonna me emme ratko asioita ja ongelmia voimalla tai järjellä, vaan sydämellä ja myötätunnolla. Se on neutraalia, kaikki huomioivaa energiaa, joka palvelee suurta suunnitelmaa. Ja vaikka emme tuohon vieläkään kykenisi, me joka tapauksessa istutamme nuo siemenet maahan ja ravitsemme niitä valolla ja viisaudella. 

Kylväkäämme siis hyvää satoa, josta kaikille riittää. Oikein hyvää uutta vuotta 2020!

1 kommentti .

Pyhä Joulun aika

Sunnuntai 22.12.2019 klo 10:37 - Eija

Nyt. kun käymme joulun viettoon, on sydän auki ja sielussa kaipaus. Joulunaika herättää minussa nykyään vieläkin suurempaa ikävää kuin aikaisempina vuosina. Kaipaan pyhyyttä, rauhaa ja lämmintä, hiljaista läsnäoloa omassa sydämessä. Tämä joulu tuntuu erityisen pyhältä, sillä tähän liittyy paljon luopumista ja viimeisen joulun ajatusta.

Kirjoitin viime kesänä Englannin matkamme aikana ensimmäistä kertaa blogiini hyvin henkilökohtaisia ajatuksia äidistäni. En tuolloin kirjoittaessani tiennyt, mksi olin silloin niin hänen energiaansa kytkeytynyt. Muutama päivä kirjoituksen jälkeen sain Suomesta puhelun, jossa sisareni kertoi äitini sairastuneen hyvin vakavasti. Tieto ei silloin aiheuttanut suurta shokkia, onhan äidillä ikää jo paljon. Kuukausi sitten vietimme äidin 85-vuotis päiviä sydämessä tunne siitä, että ne olivat viimeiset syntymäpäivät. Samoin lähestymme joulua ajatuksella, että tämä on hänen viimeisensä. Joulun pyhyys korostuu kuoleman odotellessa niin lähellä. Kiitollisuus on vahvana, samoin suru. Äiti antoi minullekin elämän ja sen suurempaa ei voi olla. Sain mahdollisuuden jälleen kerran tulla kehoon tekemään työtä, joka on vielä kesken. Nyt, äidin hiipuessa, kiitos kulkee mukanani joka hetki. Suru nousee suuremmin siitä, ettei äitini voi tietoisesti siirtymäänsä kohdata. Surua on myös hetkissä, jolloin hän on hukassa omassa mielessään ja myös silloin, kun kivut kiristävät otettaan hänestä. On niin vähän mitä voin enää tehdä. Rukoilen, tottakai ja pyydän enkeleitten apua hänelle ja isälleni, joka omaa luopumistaan tässä tekee.  

Joulun pyhä sanoma antaa paljon lohtua, sillä armo on niin läsnä. Jeesuksen suuri työ, ihmiskunnalle annettu mahdollisuus on jotain niin suurta sekin, ettei sanat riitä. Se on vain hiljainen tieto omassa sydämessä. Hän näytti tien.

Talvipäivän seisaushetki oli muutama tunti sitten. Sen voimakas pyörre syöksyi läpi kaikkien kehojen ja valaisi hiljentymishetken suurella voimalla. Koko yhteisömme oli aamuvarhaisella kokoontunut yhteiseen hiljentymiseen healingsaliimme. Olimme niin yhtä energiassa ja Valon Auttajien läsnäolo niin elävää. Jälleen uusi kohta koettuna yhdessä, uutta luoden. 

Sydämessä on vielä eilinen joululaulu tapahtuma Turun Mikaelin kirkossa yli tuhannen muun joulun pyhyyttä etsivän kanssa. Kirkko kaikui kauniisti ihanien, vanhojen ja rakkaiden laulujen sävelissä. Joululaulujen suosio sen kuin kasvaa, eikä mikään näinä päivinä vedä kirkkoa täyteen, niin kuin tämä tapahtuma. Niin monet sielut jakavat kanssani tämän kaipauksen.

Jouluaatto seuraa muutaman päivän sisällä ja siihen ajoittuu tuo toiseksi viimeinen valkoisen ja mustan kuun oppositio. Se on jännitteistä ja varmasti myös herkkää aikaa. Monilla jouluun kohdistuu suuria odotuksia, velvollisuuksia, jotka ahdistavat ja rauha voi olla kaukana. Tuo oppositiotilanne kärjistää kaikkea, mikä pinnan alla piilossa on. Valitsemalla valon ja myötätunnon, vältymme konflikteilta. Joulun sanoma sydämessä, hyvä tahto ja rauha voivat ratkaista montakin pakolta tuntuvaa sukujuhlaa.
Pois ulkoisesta ja keskittyminen sisään päin, omaan rauhan tilaan, ovat niitä keskeisiä joulun teemoja, niin tänä vuonna kuin aina muulloinkin.

Tapaninpäivänä saamme kohdata auringonpimennys virtausta. Pimennys ei näy täällä pohjolassa, mutta voimme sitä värähtelytasolla seurata. Suomen ajassa pimennyksen huippu on aamulla 7:17. Pimennyksen tärkein teema on vapautuminen ja henkisen itsenäisyyden saavuttaminen. Vapaudun vanhoista taakoista, saan vihdoin poimia hedelmää tekemästäni työstä. On kiitoksen hetki sekä myös mahdollisuus Valon alas laskeutumiseen ja olemuksen täyttämiseen. Olen valmiina astiana, saan täyttyä, sillä olen tehnyt uudelle tilaa.

Tuo vapautumisen teema on myös seuraavien viikojen teemana. Pysyn omassa energiassani ja voimassani, siten henkisen vapauteni säilyttäen. Kuun pimennys seuraa sitten kahden viikon päästä, täyden kuun ajankohtaan. Vuoden alku saa näin oman voimakkaan sysäyksensä.

Me, täällä Portaluxiassa toivomme teille kaikille Rauhaa, Rakkautta ja Valoa tähän pimeimpään vuoden aikaan. Kiitämme kuluneesta vuodesta, kaikista kohtaamisista ja työstä, jota olette Valon vuoksi tehneet.

Uusi vuosi ja uusi teema odottaa jo ihan lähellä. Siihen palaan kun aika on.

2 kommenttia .

Lisää ajan energioista

Sunnuntai 27.10.2019 klo 19:46 - Eija

Lisää tämän ajan energioista

Kommentoi kirjoitusta.

Tässä asti aikaa

Sunnuntai 20.10.2019 klo 21:05 - Eija

Viime viikolla oli jälleen eräs energeettinen hetki, jonka vaikutuksia sai seurata niin maailmalla kuin ihan lähiympäristössäkin. 16.10 oli astrologinen mustan ja valkoisen kuun oppositiohetki.
(niistä enemmän blogissani https://www.tahtipolku.com/blogi/2018/12/16/27738  )
Kaksi toisiaan vastaan käyvää energiaa vaikuttivat lähinnä konkreettisella ja rekatiotasolla. Tokihan taustalla ovat aina tunteet, jotka ohjaavat ihmistä toimintaan ja tämä kuiden energia sai ne liikkeelle. Tämän voimallisen vastakkainasettelun vaikutus näkyi esimerkiksi oman paikan puolustamistarpeena, omien mielipiteiden voimakkaana esilletulona sekä väkivaltaisina purkauksina. Tapahtumia maailmalla oli, myös niitä ikäviä.

Kun elää tiedostamatonta elämää, joutuu helposti ulkopuolisten voimien ohjailtaviksi ja myös omiin ajatuksiin voidaan helposti vaikuttaa kollektiivienergian kautta. Tämän kertainen tapahtuma vaikutti hyvin paljon konkreettisella tasolla ja sen saattoi huomata esimerkiksi fyysisinä oireiluina, väsymyksenä taikka sairastumisena. Voisi olla hyvä mietiskellä mikä minussa on reagoinut lokakuun aikana, miten olen toiminut ja millä energialla. Kun ottaa henkisen harjoittajan asenteen myös astrologisiin tapahtumiin, voi työskennellä noiden tapahtumien kanssa, eikä pyristellä niitä vastaan. 

Loppuvuosi kantaa myös jänniteistä energiaa ja väreily kaaoksen suuntaan vahvistuu. Ja se, joka tahtoo nähdä, huomaa kyllä tiivistyneen energian, joka on äärimmilleen jännittynyt. Me voimme kuitenkin vaikuttaa! Nämä ovat globaalistikin tärkeitä ymmärryshetkiä, sillä meistä jokainen on vastuussa, purkautuuko tuo jännite negatiiviseen toimintaan vai saammeko sen omalla työllämme purettua. Tottakai kaikki yhteiset positiiviset ponnistelut ovat aina hyväksi, samoin yhteiset meditaatiot rakkauden energiassa, mutta myös ihan arjen yksilötasolla me voimme vaikuttaa ja purkaa jo luotua. Ei pelosta käsin, eikä ylemmyyden tunteella, vaan myötätunnolla ja ymmärryksellä, että me olemme kaikki samassa veneessä.  
Otan siis taas kerran vastuun itsestäni ja puhdistan omat negaationi ja toimin myötätunnon ja viisauden energialla omassa arjessani. Tämä on kyllä neuvo, joka koskee joka hetkeä, joka päivää ja vuotta, mutta nyt sen viisaus olisi todella tarpeen elää todeksi.

Seuraava mielenkiintoinen astrologinen tapahtuma on Merkuriuksen transiitti. Sen huippuhetki 11.11. on klo 15.54 ja sitä voi tarkkailla myös täällä pohjolassa. Silloin on mahdollista nähdä, miten pieni musta piste kulkee auringon ylitse. 
Energeettisestä merkityksestä voisi sanoa sen verran, että merkuriuksen positiiviset ominaisuudet voivat vahvistua, jos olemme niille vastaanottavaisina. Kirjoittelen aiheesta lisää lähiaikoina.

Hiljalleen purjehditaan sitten kohti talvipäivän seisausta 22.12. ja kohti vuoden loppua. Jouluaatolle osuu hienosti seuraava kuiden oppositiokohta ja muutamaa päivää myöhemmin saamme kohdata vuoden viimeisen pimennyksen, joka on auringon pimeneminen kauriissa 26.12. Tämä vuotuinen pimennys ei kuitenkaan näy Suomessa, sitä tarkkaillakseen on matkustettava esimerkiksi etelä-Intiaan. Huippuhetki Helsingin aikaa on 07.17. 

Seuraavassa blogissani aion nostaa kissan pöydälle ja katti naukukoon tämän ajan suurinta henkistä uhkaa, joka maailmalla nyt leviää. 

1 kommentti .

Syyspäivän tasaus 23.9.2019

Perjantai 20.9.2019 klo 0:11

Tämän vuoden toinen tasaushetki avautuu maanantaina 23.9. klo 10.50. Syystasaus tarkoittaa että päivä ja yö ovat joka puolella maapalloa silloin yhtä pitkät. Hetki on energeettisestikin merkittävä ja tämän vuoden teema on tasapaino. Melko sopiva teema kun ajattelee, miten päivä ja yö asettuvat silloin keskinäiseen sopuun ja jakavat päivän puoliksi.

Tasapainon teema tahtoisi nyt liittyä varovaisen tiukasti paikoilleen jokaisen meidän arkeen. Keho, mieli, tunteet, ajatukset ja aikomukset.. kaikki suunnattu Valoa kohden vastaanottavaisena ja vakaana. Tasapaino, rauha elämään löytyy henkisestä päämäärästä ja siihen sitoutumisesta. Tiedän, mihin olen menossa ja miksi. Uskon ja luotan ohjaukseen ja myös itseeni. Vien kaikki oppimani arkeeni, tiukasti kiinni ja niin luon elämääni harmoniaa ja tasapainoa. 

Kun kannan itsessäni rauhaa ja vakautta, viljelen sitä myös ympärilleni. Niin kuin tarkoitettu on. Me olemme toistemme tukijoita, kuuntelijoita ja auttajia. Voimme hullutella, lipsahdella ja joutua välillä reppumme huijattavaksi, mutta silti tasapainomme pitää, kiperissäkin tilanteissa. 

Me voimme vaikuttaa laajaltikin kulkiessamme kohti selkeää päämäärää. Voimme aurata tietä, olla esimerkkinä ja luoda uutta. Niin monet kaipaavat uudenlaista maailmaa, vapautta päättää omasta polustaan. Kaipaus kohdistuu parempaan maailmaan, jossa kenenkään ei tarvitsis pelätä, ei olla yksin eikä valhetta taikka valtaa enää käytettäisi tuhoamaan pieniä ihmisiä. 

Jokainen voi saavuttaa rauhan ja tasapainon itsessään. Se on meidän oikeutemme, mutta se ei tule ihan ponnistelematta. Meidän on tahdottava sitä ja taisteltava tiemme läpi valheen ja raskaan energian. Sen, joka on reppuumme on kertynyt monien elämiemme aikana. Päämäärämme on siis eheytyä kokonaisuuden tähden ja siten vielä joskus tuoda se rauha ja tasapaino maan päälle. 

Tasaushetkellä voimme muistaa Äitimaatakin, joka myös kipeästi kaipaa harmonian tilaa. 
Tänään, muutama tunti ennen tämän kirjoittamista vierailin jälleen kerran Pilisissä, Äitimaan neljännen dimension sydänchakralla. Ihana ryhmämme antoi kaiken rakkautensa ja henkisen energiansa Äitimaan tueksi, jotta Hän jaksaisi edelleen kantaa meitä sydämellään. Äitimaan sydän saa voimaa rakkaudestamme ja tuo rakkaus voi laajentua ja vahvistua uusille ulottuvuuksille jossain päin maailmaa. 

Syyspäivän tasaushetkellä avaudumme, hiljennymme ja pyydämme Valon vahvistavaa voimaa ihmiskunnan arkeen. Tasapaino ja rauha lisääntyköön kaikkialla. Minussa, sinussa, Äitimaassa. 

Kommentoi kirjoitusta.

Vlogi Englannin matkasta osa 1

Lauantai 31.8.2019 klo 20:07

Aloitan nyt videoblogin meidän Englannin matkastamme, jossa kiersimme pyhiä paikkoja ja kuljimme St. Michaelin ley-linjan päästä päähän. Matkallamme kytkimme portaalikirkkoja Kultaiseen verkkoon sekä avasimme ja puhdistimme sammuneita kohtia. Matkan tarkoitus oli aktivoida pyhää muinaista ley-linjaa ja kokea muinaisen energian voimaa. Vierailimme myös Stonehengessä ja tutkimme myös viljapeltokuvioita. 

Tässä ensimmäinen päivämme Englannissa. Videon laatu on harjoittelijatasoa, sillä tämä on täysin uusi alue meille kummallekin. Auttajiemme ohjeet olivat tuoda ihmisille infoa suoraan paikan päältä, missä sitten olemmekin työtämme tekemässä. 
Se, että video on tässä mallissa ja muodossa teille nyt tarjoiltavana, on täysin ystävämme Håkan Lundkvistin ansiota. Hän on käyttänyt kymmeniä työtunteja saadakseen videomme julkaisukuntoon :) Englanninkielisen tekstityksen on tehnyt Minna Niemivirta. Kiitokset heille.

https://www.facebook.com/Starpath.fi/videos/2362176410665124/

Kommentoi kirjoitusta.

Voimakas pimennyspäivä

Torstai 18.7.2019 klo 0:29 - Eija

Kuunpimennys päivä oli energialtaan voimakas ja vaikutti värähtelyihin, ainakin meillä. Me saavuimme Glastonburyyn iltapäivällä ja ohje oli siirtyä kuuden maissa Tor kukkulalle ja viettää siellä muutama tunti meditoiden. Kukkulalle on jatkuva ihmisvirta ja me liityimme jonon jatkoksi. Jo kaukaa alhaalta kukkulan energiakenttä näyttäytyi sateenkaaren värejä hohtaen. Samoin sieltä lähti samankaltainen säde ylös korkeuksiin. 
Itse torni ei minulle avautunut minkäänlaisella energialla. Koin siellä vain kuin pysähtyneen tilan. Torni on oikeastaan kahteen suuntaan avautuva portti ja sen sisällä pieni tila. Se kaikki on jäljellä muinaisesta suuruudesta.

Patrick kysyi mielipidettäni portaalista, voisiko se olla jossain muualla. Katselin ympärilleni ja huomasin portaalin avautuvan jonkin matkaa alempana, etelän suunnalla. Näytin kohdan ja P vahvisti että niin myös edellisellä hänen matkallaan se oli paikannettu samaan kohtaan. Linjat olivat siirtyneet aikojen kuluessa ja tuo monen ley-linjan risteyskohtakin on hiukan muuttunut. Auttajiemme ohje oli, että me asetumme itä-länsi puolille tuota portaalia ja me istuimme nurmelle nokkosten sekaan annettujen ohjeiden mukaisesti.

Pari tuntia hiljennyimme kumpikin omissa kohdissamme ja meditoimme. Sitten tuli viesti muuttaa paikkaa, sillä monenlaista värähtelyä oli kerääntynyt kukkulalle ja kuin vahvistukseksi kuulin rummutusta ylhäältä tornin luota. Paikalliset jumalattaret ja wickat aloittelivat rituaalejaan, olihan nyt täysikuu ja pimennys tulossa. 
Auttajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että meidän ei kannata jäädä pimennyshetkeksi sinne vaan voimme mennä takaisin hotelliin vastaanottamaan avautuvaa energiaa.

Itse pimennyshetki oli hyvin voimakas ja hyvin myös hyvin erilainen kuin aiemmat vastaavat. Koin vahvana Pollux tähden energian ja Orion-Sirius linjan vaikutuksen. Sininen energia kulki myös alas kruunuchakrasta sydänkeskukseen ja sieltä käsivarsiin. Pimennyksen aikana kerrottiin myös viljapeltokuvioiden voimallisuudesta ja viestistä. Sen verran voin nyt tiivistää tuota saamaani viestiä kertomalla että ne syntyvät kosmisten korkeiden tietoisuuksien, Äitimaan ja ihmiskunnan kollektiivisen kentän "yhteistyön" tuloksena. Ihmiskuntaa autetaan jo niiden energialla ja ne voivat toimia myös kuin vastaiskuna maailman tapahtumille, mutta myös meidän herättämisemme on tarkoituksena. Ja ne ovat myös varoituksia, herättäjiä. Vierailut niissä tai niiden lähellä voivat muuttaa värähtelyä, mutta ihmisen omasta energiasta riippuu, mitä se värähtely saa aikaan. Toivon todella, että joskus itse pääsisin vierailemaan ja tunnustelemaan niidn energiaa, sillä tällä hetkellä koen ristiriitaisuutta niiden tarkoituksesta. EN voi tietenkään sisäistää kaikkea, koska en ole itse niitä kokenut.
Ehdin nähdä vilauksen pimennyksen viime hetkistä ja sitten sammuin keho uupuneena kaikesta latauksesta. 

Tänään matkamme jatkui kohti Michaelin linjan toista kärkeä ja tätä blogia kirjoitan Cornwallissa. Maisema on hiljalleen vaihtunut ja meren voi jo aistia. Huomenna viimeistelemme tämän tehtävän ja sitten suuntaamme viimeisiksi "lomapäiviksi" Hampshiren maisemiin. On aika keskittyä viljapeltokuvioihin ley-linjan sijasta. Uni maistuu jälleen ja tänään yövymme ihanassa Old Chapel B&B paikassa. Pieni ja suloinen majatalo entisessä kappelissa on sekin kokemisen arvoinen.

Kommentoi kirjoitusta.

Englannin matkamme 10-21.7.2019

Tiistai 16.7.2019 klo 14:14 - Eija

Tämä on ensimmäinen kiireetön aamumme Englantiin tulomme jälkeen. Saan istua ihan rauhassa majapaikkamme puistossa ja nauttia hiljaisuudesta. Vain luonnolliset äänet ympäröivät tilaa. Suloinen pieni peukaloinen tekee minulle seuraa yläpuolella olevassa jasmiinipuussa. Iloinen laulu sulattaa sydämen ja saa hymyn silmiin saakka. Jasmiinin tuoksu tavoittaa välillä, kun tuulenvire käy penkkini suuntaan. Edessäni solisee suihkulähde ja sitä ympäröivät täydessä kukassaan olevat ruusupensaat. Kauniita värejä, tulen punaista, roosaa ja lohenpunaa aamuauringossa. Suihkulähteen ylimmällä tasolla aamukylvystä nauttii korpin näköinen lintu. En ole kylläkään varma lajista, mutta korpilta se näyttää. Ehkäpä sittenkin mustavaris? Iloinen näky joka tapauksessa. Pyöreä lampi ympäröi solinaa ja siinä uivat karpit, jotka ovat kyllä hyvin suuria noin pieneen altaaseen. Tuntevat itsensä varmasti vangiksi uidessaan ympäri pientä kehää. Yritän kuitenkin nyt nauttia kaikesta, mitä aistini tavoittavat, enkä surra karppien kohtaloa. 

Oma haasteeni on aina ollut liiallinen samaistuminen kärsimykseen. Voin voimakkaasti reagoida eläimiin, laitapuolen kulkijoihin, nuoreen kaupan kassatyttöön, joka yrittää jaksaa joka päivä samaa.. Koen monien sielujen hädän tänä aikana ja se sattuu. Viime vuosina tässä työssä olen saanut Auttajien ohjauksessa opetella uutta tapaa suhtautua kaikkeen ympäröivään. He ovat opettaneet, etten saa olla herkkyyteni uhri, sillä muuten en jaksa tätä työtä. Tieto, joka tulvii kaikkien kuuden aistin kautta, voi olla raskasta, jos en opi säätelemään sitä tulvaa. On ollut pakko oppia valikoiden ottamaan vastaan informaatiota, muuten ei voi auttaa, tai sittn auttaa väärällä tavalla, eli omien tunteiden kautta. Korkeampi taso ei sekoita omia tunteita auttamistyöhön. 

Olin jo lapsena liian herkkä, itkupilli. En voinut katsoa elokuvia, joissa vaikkapa hevoset kaatuivat, sillä se sattui niin. Vielä pahemmaksi kipu muuttui siinä vaiheessa, jolloin ymmärsin, että ne ovat vain elokuvia, eli ihminen on alistanut hevoset tuohon tilaan saadakseen tarvittavat kohtaukset kuviinsa. Oli aikoja, jolloin tunsin vain vihaa tätä kaikkea kohtaan, sillä koen edelleenkin, että lähes kaikki täällä menee niin väärin. En silloin, enkä vieläkään ymmärrä mikä on ihmiskunnan tällainen päämäärä.. Usein ahdistettuna puolustin itseäni ja herkkyyttäni väärällä tavalla, kovin sanoin ja sydämen sulkien. Yritin kestää ja suojata itseäni. Onneksi minussa oli myös rohkeutta ja ilmensin sitä etsimällä seikkailuja. Olin välillä turhankin rohkea ja itsepäinen ja niistä on kasvoissani yhdeksän arpea muistona :) Tuota rohkeutta ja seikkailumieltä tässä tehtävässä kyllä paljonkin tarvitaan. On hyvä, että ne ominaisuudet sielustani myös löytyvät.

Nyt on kuitenkin rauhan hetki ja lähetän karpeille myötätuntoa ja rakkautta.
Tämä paikka, missä nyt yövymme, on vähän parempi majoitustasoltaan. On tarkoitus huilata vähän enemmän tänään, ennen kuunpimennyksen hetkeä. Oikealla puolellani on kartanon päärakennus, joka on muutettu hotelliksi. Rakennusta ympäröi suuri puutarha, joka on hyvin englantilainen ruusupuskineen ja tarkasti leikattuine pensaineen. Kaikki on säntillisen siistiä ja kaunista. Oivallinen paikka olla, vastaanottaa ja vaikka kirjoittaa blogia. Huoneet ovat ihan tavalliset, kaikki entinen loisto on saneerattu pois tieltä ja käytännöllisyys vienyt voiton. Ikävä kyllä melko tavallinen hotellihuone. Aamiaishuone ja sen palvelu kuitenkin kertoivat korkeammasta tasosta. Valtava kristallinen kattokruunu, kauniit leikkaukset listoissa ja perinteiset ornamenttikuvioiset tapetit seinillä hivelivät silmää. Aika pysähtyi sinne, missä vielä oli kiireettömyyttä.

Aloitimme matkamme 10.7. ja silloin siirryimme kentältä suoraan Devoniin. Auttajien ohje oli seurata St. Michaelin ley-linjaa, joka kulkee koko Englannin poikki. Työmme täällä on aktivoida voimapisteitä ley-linjan varrella, sekä avata kenties jo sammuneita portaaleja. Michaelin linja on on voimakas ja vuosisatoja/tuhansia tiedossa ollut. Jo ennen keskiaikaa monet suuret ja tärkeät rakennukset tarkoituksella rakennettiin sen varrelle. Olen vastaanottanut ohjausta, missä meidän tulee pysähtyä ja missä tuota työtä on. Käytännössä on ollut paljon työtä, ajamista ja hereilläoloa. Vaikka meidän kuuluisi olla nyt lomalla, todellisuudessa teemme koko ajan työtä. Voi olla vaikeaa ymmärtää, että tämä useinkin on raskasta, sillä tämäkin matka tarkoittaa satoja maileja, paljon autossa istumista, eikä kovinkaan usein spontaania tutkimusmatkaa, koska meille on laadittu aikataulu, jonka mukaan etenemme. Saimme infoa, että tämänkaltaista työtä tekevät muutamat muutkin sielut tai ryhmät maan päällä. Onneksi, sillä tätä työtä tarvitaan, jotta tasapaino maan päällä säilyisi. Meillä on siis apua työssä Äitimaan hyväksi. 

Tämä on toinen ns. lomapäivämme tähän mennessä. Ensimmäinen lomapäivä oli huikean ihana, sillä ajoimme silloin Biburyn kauniiseen satukylään, josta laitoin fbhen kuviakin. Oli onneksi kaunis päivä ja todellakin saimme nauttia kylän suloisuudesta. Tuhansien muiden turistien kanssa, hahhah. Ruuhkaa oli melkoisesti, mutta siltikin sain tankattua kauneutta ja kylän muinaista rauhaa itseeni. Syvä pysyvyys ja hermonia siellä oli ja sen pystyi tavoittamaan, ihmispaljoudesta huolimatta. Ei pelkästään silmiä hivelevä kauneus saa ihmisiä hakeutumaan sinne, vaan tuo sisäinen energia vetää ihmisiä tuohon paikkaan. Oikeasti oli kuin pienessä hobbitien kylässä, sillä siellä oli matalia, olkikattoisia tupia vieri vieressä. Kannattaa googlata kylää, jos rakastaa satuja.

Oman potentiaalini kannalta suurin tapahtuma oli Aveburyssä, joka on kuulu viljapeltokuvioistaan ja kiviympyröistään. Ajelimme iltaselle kohti seuraavaa majapaikkaa ja yhtäkkiä tunsin tutun vanhan värähtelyn lähestyvän ja ympäröivän meitä. Saman energian olen kokenut viimeksi 90-luvun lopulla, jolloin olin aktiivisesti tekemisissä kosmisten omien auttajieni kanssa. Todellakin lähde oli nyt sama! Kiitollisuus sai kyyneleet silmiin ja se rakkaus, mitä he vuodattivat, oli niin parantavaa ja tervetullutta. Tämä kohtaaminen, jälleennäkeminen luvattiin jo kauan sitten ja sitä olen odottanut monta vuotta. Nyt oli sen hetki, vihdoinkin. Värähtely näissä maisemissa on sellainen, että tuo oli mahdollista. Sain infoa jatkosta, mutta myös vahvistusta, että olen kantanut itsessäni yhteyttä myös näihin korkeisiin auttajiin, vaikka en olekaan voinut tällä voimakkuudella yhteyttä ylläpitää. Oli lohduttavaa saada siunausta tälle meidän matkallemme. Voi olla rohkeaa sanoa, mutta odotan tältä illalta paljon, sillä tunnen nytkin yhteyden vahvana. 

Ley-linjan seuraaminen jatkuu, olemme nyt Wiltshiressä ja siirrymme vähitellen kohti etelä/länsi rannikkoa. Huomenna matka jatkuu, mutta tänään saamme siis hiukan huilia. Viljapeltokuvioiden tutkiminen ja kenties infon vastaanottaminen on osa työtä, jota täällä teemme. Aikanaan tuomme myös matkavlogin julkisuuteen, sitä olemme puuhanneet joka päivä. 

Odotan joka päivä uusia uutisia uusista crop circleistä, jotta voisimme siirtyä niiden lähelle asiaa aistimaan. Nyt on jo tiedossa yksi, joka ilmestyi 1.7. ja johon on sallittua vierailla. Sekin on ohjelmassa lähipäivinä. Paljon pitäisi saada vielä mahtumaan näihin viimeisiin päiviin, mutta ohjauksessa se varmasti onnistuu.

Me elämme maan päällä kehollista elämää, eikä useinkaan ole helppoa toteuttaa todellista tehtäväänsä konkreettisella tasolla. Minunkin elämäni on ollut etsimistä, vääriä polkuja, jotka tosin ovat kasvattaneet, mutta onneksi myös oikeita valintoja on ollut. Edelleen tahtoisin vieläkin paremmin yhdistää ihmisen tason ja tämän työn, sillä syyllisyys nousee lähinnä lähimpien sukulaisten kautta. Tottakai yritän tehdä parhaani, mutta en vain voi toteuttaa muiden toiveita sellaisina kuin ne heille aktivoituvat.
Suhteet omiin lapsiini onneksi ovat hyvät ja niin rakkaudelliset, vaikka emme aina samaa näkemystä omaakaan. Silti rehellisyys ja rakkaus kantavat vaikeiden hetkien ylitse. Me olemme yhdessä kokeneet niin paljon ja todella suuriakin haasteita on selvitetty yhdessä. Emme ole perheenä päässeet ollenkaan helpolla. Minulla on sielusopimus kaikkien lasteni kanssa ja silloin on vastuu hyvin suuri. Suurin apu mitä voin heille nyt antaa, on elää omaa tehtävääni todeksi. Näin vaikutan parhaiten myös heidän elämäänsä. Koska jo lapsesta olen kantanut paljon uhrienergiaa, suoraan äitini polku seuraten, olen tottakai siirtänyt sitä myös lapsiini. Viimeiset yli viisi vuotta olen puhdistanut tuota energiaa tämän putsityön avulla. Muutos on ollut valtava ja se peilautuu myös aikuisiin lapsiini. Olen vihdoin oikeanlainen esimerkki vahvasta, omalla polulla ja korkeammassa totuudessa kulkevasta naisesta. Tämä on naisen malli, jonka voin nyt tyttärilleni antaa. Mahdollistan niin heillekin vapautumisen ja vahvaksi kasvamisen. Työn he silti tekevät itse ja siinä he ovat todella hyviä ja vahvoja!

Suhde biologisiin sisariini on viime vuodet ollut koetuksella. Rakas vanhempi sisareni edelleen pystyy heilauttamaan tasapainoani ja syyllisyysnergiani voi aktivoitua. Onneksi, sillä saan puhdistaa sitä silloin. Kuljimme pitkään, vuosia, yhdessä tällä henkisellä etsimispolulla. Olihan meillä silloinkin hetkemme, jolloin emme tavoittaneet toisiamme, mutta osasimme tukea toisiamme kuitenkin. Ikävä kyllä näitä vahvoja työkaluja en silloin omannut, muutoksen mahdollisuus olisi ollut silloin vahvempi. Minun siirryttyäni fyysisesti kauemmaksi hänestä, tilanne muuttui paljon ja me erkanimme liian kauas toisistamme.  
Minun näkökulmastani suurin ongelmamme ja näkemyseromme nykyään ovat vanhat vanhempamme. Äitini 84v. sairastaa Altzheimeria ja isäni 89v. huolehtii hänestä kotona. Kummatkin ovat lujilla ja sisareni on ainut, joka on heitä fyysisesti lähellä, siksi suurin vastuu on hänellä. Kunnioitan hänen valintaansa, se vaatii paljon. Minun ja vanhempieni välillä on 500km välimatkaa. Yritän parhaani, mutta en voi muuttaa tilannetta kaikille mieluisaan suuntaan, sillä pystyn vierailemaan vanhempieni luona vain kerran kuukaudessa. Aika ajoin koen surua tästä asetelmasta, mutta sitten muistan, että en voi muuttaa kenenkään valintoja, enkä ratkaisuja, joita he ovat tehneet, vaikka onkin niin vaikeaa katsoa omia vanhempiaan ja sitä kohtaa, mihin he ovat päätyneet. Rakkaus ja kunnioitus heitä kohtaan on syvä, sillä olen saanut heiltä lahjaksi tämän mahdollisuuden tässä elämässä. 

Tapasin vanhempani viimeksi pari viikkoa sitten ja vietimme päivän heidän seurassaan. Kävimme tapaamassa isän yli 90-vuotiasta isosiskoa ja piipahdimme sisareni pihassa, mutta emme ikävä kyllä tavanneet häntä. Kävimme myös minun mökilläni, jota asustaa ihana vuokralainen. Tuon ikäisiksi vanhukset jaksoivat hyvin, mutta sydämeen sattui äidin tila. Välillä hyviä hetkiä, sitten sekaannusta ja hätäännystä, kun hän itse huomaa, ettei ymmärrä taikka muista. Pahimpia hetkiä hän kokee, kun itse tajuaa, ettei muista, vaikka tietää, että pitäisi. Silloin nousee kiukku ja itkukin. Niin myös minun sydämeni itkee. Joka tapaaminen hänen kanssaan on luopumista, irtipäästämistä ja tiedän, että tulee päivä, jolloin hän ei enää tunnista minua.
Minulla on aina ollut vahva side äitini kanssa ja olemme niin monessa asiassa olleet toistemme kaltaisia. Myös ulkonäöllisesti olen äitini enemmän kuin isäni.
Lapsesta aina kolmekymppiseen saakka koin vahvana äitini tunteet ja hän vaikutti minuun. Kun oma heräämiseni vahvistui 90-luvulla, aloin kiinnittää tähän huomiota ja katkoa siteitä, jotka ulkoapäin ohjasivat elämääni. Aloin nähdä äitini sellaisena, kuin hän on. Ymmärsin silloin myös, etten voi auttaa häntä eteenpäin enemmän kuin hän sallii. Olin elänyt aikuisikääni paljon niin, että rakas äiti turvasi minuun, haki kuuntelijaa ja tukijaa omissa vaikeissa paikoissaan, varsinkin isäni kanssa. Omien kolmen lapseni kanssa en voinut enää antaa energiaani ja aikaani hänelle samalla tavalla kuin ennen. Minun oli aika kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu ensisijaisesti omasta perheestäni. Kasvun vuodet alkoivat, vaikka yhteys vanhempiini olikin olemassa. Tässä olen nyt ja iloitsen niistä hetkistä, joita voin heidän kanssaan vielä viettää. Ymmärrys heidän polustaan ja sen hyväksyminen, missä nyt olemme, on tuonut rauhan tähän meidän väliseen suhteeseen. Minulle se on tärkeintä ja energiatasolla oikein. Tekisin väärin kaikkia kohtaan, jos uhraisin oman elämäni vain muutaman sielun hyvinvoinnin tähden, vaikka tehtäväni koskee niin monia. 

Kirjoitin nyt enemmän omasta itsestäni, sillä voin näin olla esmerkkinä tässä hetkessä. Karmalliset energiat, vanha vastaan uusi tapa toimia, ovat nyt aktiivisena näiden kosmisten tapahtumien tähden. Illan kuunpimennys tuo esille vielä ne kohdat, joissa voimme kompastua ja ne kohdat voi nyt muuttaa. Luin aamulla Sarah Varcasin blogia, oli vihdoin aikaa :) ja jos oikein ymmärsin, hän korostaa samaa. On löydettävä rohkeus ja voima kuunnella omaa ohjausta, vaikka ympäröivä maailma huutaa sitä vastaan, tai muut sanoisivat sinun olevan itsekäs, hullu tai vaikka mitä muuta. Minua kannustaa ja lohduttaa ajatus, että vain Jumalallinen taso näkee, mitä me kaikki olemme ja millä energialla me toimimme. Silloin, jos yritämme parhaamme toimien ohjauksessa, jonka he antavat sydämeemme, emme voi oikeasti satuttaa ketään, vaikka se ihmismielessä siltä tuntuukin. Rakkaus on muutakin kuin toimintaa konkreettisella tasolla, se on ennenkaikkea energiaa, jota ympärillemme säteilemme ja se näkyy niille tasoille, jotka Jumalallisia ovat. Ei kannata tuomita itseään taikka muita valinnoista, joiden korkeampaa syytä ei vielä näe.

Vaikka olemmekin keskeneräisiä ja meillä on heikot kohtamme, me voimme muuttua. Olen kiitollinen, että kuljen nyt tätä polkua tämän valoisan sielun kanssa, joka tukee minua ja tehtävääni. Viisikymmentä vuotta etsin ja vihdoin konkreettisella tasolla löysin sen, mitä tänne maan päälle olen tullut tekemään. Se ei tarkoita sitä, että olisin valmis tai parempi kuin muut, vaan se on se tärkein, mikä minua kantaa. Teen työtä itseni kanssa joka päivä, kuuntelen, puhdistan, iloitsen niistä hetkistä, kun oivallan ja pääsen haittaenergioistani eroon. Menen eteenpäin, omin askelin ja vaalin yhteyttä, joka nyt annettu on. Siksipä voin olla muillekin esimerkkinä siitä, miten tämä puhdistustyö kannattaa ja kantaa sitkeyden avulla lopulta ihaninta hedelmää, oman Korkeimman ohjausta, Jumallista apua. Tämä kaikki on kaikille tarkoitettu, uskokaa tekin siihen ja ponnistelkaa kohti omaa todellista itseänne. Valinta on meidän jokaisen, emmekä voi koskaan syyttää muita vääristä olosuhteista, omista taakoistamme tai reaktioistamme. Me voimme vain huomata ja hyväksyä ne ja sitten pyytää niihin apua, jota koko ajan tarjolla on. Ja lopulta muuttaa konkreettista tasoa, kun energia meissä on muuttunut.

Kiitos, että sain tämän jakaa kanssanne. Voimallista päivää kaikille.

Kommentoi kirjoitusta.

Kuunpimennys 16.7.2019

Maanantai 15.7.2019 klo 23:11 - Eija

Kuunpimennysblogiani kirjoitan vahvojen muinaisten kelttiläistenkin energioiden ympäröimänä, sillä olemme loma(työ)matkalla Englannissa ja saavuimme tänään Glastonburyn maisemiin. Täällä jossain on tarkoitus myös tämä pimennys vastaanottaa.

Kuu pimenee 25astetta Kauriissa ja aurinko on edelleen ravussa. Monet vahvat planeettakuviot myös vaikuttavat tämän pimennyksen laatuun. Mutta koska en ole astrologi, en pureudu teemaan sen syvemmin, vaan kerron pimennyksen energioista niin kuin ne minulle auttajilta annetaan. 

Suomessa tämä osittainen pimennys saa huippuhetkensä klo 00.31, mutta jo kuun noustessa taivaanrantaan, voi pimennystä alkaa seuraamaan. Täällä Glastonburyssä seuraamme pimennystä muutamaa tuntia aikaisemmin.

Pimennys on jatkoa pari viikkoa sitten olleelle auringonpimennykselle. Samankaltainen teema jatkuu, eli on hyvä jatkaa itsen ja oman käytöksen tutkailua. Vahva karmallisuus leimaa myös tätä pimennystä. Käytännössä se tarkoittaa vanhojen, kipeidenkin mallien edelleen aktivoitumista. Polariteetit meissä nousevat nähtäväksi. Esimerkiksi: Koen itseni uhriksi,haen hyväksyntää, mutta sitten kuitenkin taistelen tilastani agressiivisin sanoin ja käyttäydyn kovan energian turvin. Tasapainoa tavoitellaan äärikeinoin, mutta se ei tuo pysyvyyttä.

Nyt on edelleen aika parantaa haavojaaan ja pyytää siihen auttajiemme apua. Meidän ei ole tarkoitus täällä maan päällä yrittää olla omavoimaisia, vaan me voimme pyytää apua ja parannusta itsellemme. Ei ole heikkoutta turvata Valoon, vaan se on viisautta. Menneiden elämiemme energioiden ei ole tarkoitus meitä ohjata, vaan tämänkin elämän tarkoitus on jalostaa kaikkea aiemmin kokemaamme ja oppimaamme, jotta reppumme kevenisi ja kehittyisimme tämän elämän aikana.

Tällä noin viikon keirroksella täällä olen huomannut uusien, mutta menneistä elämistä tuttujen energioiden vaikuttavan minuun. Syvempiä pelkojakin on noussut esille, sillä muistan ainakin yhden elämän täällä, jossa jouduin hyppäämääm korkealta kalliolta alas rantalohkareille syyttömyyteni noituuteen todistaakseni. Tässä elämässä se on näyttäytynyt epäluottamuksena miehiin ja varsinkin auktoriteetteihin, jotka edustavat vanhaa näkemystä tästä maailmasta. Kaikilla meillä on pelkoja, hyvin syviäkin ja ne ohjaavat elämäämme, mutta turhaan. Niistä voimme vapautua ja antaa itsellemme vihdoin sen tasapainon ja rauhan, johon tämä pimennys tähtää. 

Jälleen on siis hyvä tutkailla menneitä päiviä, auringopimennyksen jälkeen. Mitä minussa on tapahtunut, miten olen reagoinut jne. Kipeimmät kohtamme näkyvät ennen kaikkea nyt läheistemme kanssa ja perheemme on oiva peili itsellemme. Niihin voimme jatkuvasti pyytää jumalallista apua ja näin hiljalleen kuoria raskaita kerroksia itsestämme. 

Ihmiskunnan tasolla tämä pimennys nostaa samoja teemoja. Olisi aika unohtaa menneet vihat, antaa anteeksi ja oppia rakastamaan lähimmäistämme. Ihimiskunnan alennustila näkyy nyt kaikkialla, myös henkisyydessä ja voimmekin pimennyshetkellä yhteisen meditaation muodossa pyytää korkeaa apua ja tukea, jotta kurssimme muuttuisi. Pinnallisuus, omat halut ja itsekeskeisyys häviäisivät vaikuttamasta ihmisten pyrkimyksiin.
On hyvä kuitenkin ymmärtää se, että vaikka kunnioitamme ja rakastamme läheisiämme, emme saa uhrata omaa polkuamme toistamalla samoja ohjelmointeja ja virheitä kuin esimerkiksi vanhempamme. Meidän tulee olla itse muutoksen polulla, jotta voisimme sen maailmassa nähdä.

Pimennyshetki on siis yhteenliittymistä varten ja yhteinen päämäärä olisi tasapaino ja viisaus kaikille. Ponnistamme koko sydämellämme ja energiallamme ylös korkeuksiin, kohti Valoa ja sen auttajia, jotta maailma muuttuisi. Minä itse mukaan lukien. 
Usko siis: Nyt, tällä hetkellä voin löytää harmonian ja rakkauden itsessäni. Ja voin vahvistaa sitä myös muissa, ymmärryksellä, tuellani ja rakkaudellani. Etsikää siis ensi yön tunneiksi jokin vahva voimapaikka ja liittykään yhteen muiden kanssa. 

Meidät löydätte ja tavoitatte varmaankin joltain kukkulalta läheltä Glastonburyä, maaplaneetan 3D sydänchakraa. Olemme energiassa yhtä kuitenkin. 

Kommentoi kirjoitusta.

Auringon pimennys 2.7.2019

Sunnuntai 30.6.2019 klo 23:29 - Eija

Täydellinen auringonpimennys ravussa valaisee taivaan 2.7., mutta ikävä kyllä pimennys ei näy meillä Suomessa. Kuten aina ennenkin, pimennykseen liittyy teemoja, jotka peilautuvat maan päälle tuon tapahtuman kautta. Viimeiset viikot ovat varmaankin jo näyttäneet tulevan pimennyksen energioita, sillä ne ovat hiljalleen virranneet myös meidän maailmaamme. Vahva menneiden elämien parantamis/parantumisteema nousee.. 

Arka, pieni, haavoittuva ja pelokas puolemme on nyt ollut herättelyn kohteena. Tarkoitus on kiinnittää niihin nyt huomiota ja löytää keinot niiden parantamiseen. Ne mekanismit, ohjelmoinnit, jotka ovat niitä puoliamme tähän mennessä ohjanneet, olisi hyvä nyt nähdä ja muuntaa viisauden ja myötätunnon avulla toimintakyvyttömiksi. Ei ole tarpeen suojella tai peittää haavoittuvuuttaan muilta, vaan hyväksyä ja ymmärtää itseä sekä kokonaisuutta laajemmasta perspektiivistä katsellen. 
Uhrienergia, avuttomuus, hyökkäävyys/puolustautuminen, tilanteista pakeneminen ja/tai itsensä suojamuurien taakse piilottaminen saavat nyt oivan tilaisuuden jäädä pois. Rehellisyyden, totuuden, myötätunnon ja rohkeuden avulla se kyllä onnistuu. Ja tottakai myös apua ja puhdistusta itselle pyytämällä! "Voin olla oma itseni" on hyvä mantra näille päiville.

Kaikilla on omat taakkansa ja ne näyttäytyvät omalla tavallaan. Ei ole tarpeen arvella tai analysoida muiden ongelmia, vaan riittää, että pitää itsestään huoli. Rakastamalla omat heikot kohtansa voi muuttaa ne vahvuudeksi. Se on itsetuntemuksen ja hyväksymisen tuoma lahja. Ei ole tarpeen hakea ulkopuolista hyväksyntää itselleen tai sille, miten nyt haavojaaan parantaa. Uskallan kertoa oman näkemykseni, puhuen rehellisesti, myötätuntoisesti ja kauniisti itseäni ilmaisten.
Eheytymisen mahdollisuus seuraa automaattisesti rehellistä itsensä tiedostamista ja oivallukset vievät uuteen käytäntöön. 
Näen itseni oikein, päästän irti ja pyydän apua ihanilta enkeleiltäni ja muilta valon auttajiltani. Luotan ja uskon! Itseeni ja jumalalliseen tukeen.

Pimennysteemassa keho-sielu-henki kokonaisuus hakee nyt eheytymistään ja sitä kautta omaa yksilöllistä tapaansa ilmentyä. "Minun ei tarvitse piiloutua, koska olen haavoitunut niin monessa elämässä ja olen edelleen keskeneräinen, vaan voin olla aito itseni ja näyttää omalla rehellisellä esimerkilläni tietä valoon muillekin. Herkkyys, jota kannan, voi valaistua vahvuudeksi ja syvemmin näkemiseksi. Voin avautua vastaanottamaan korkeaa virtausta ja saada herkkyyteni kääntymään palvelemisen suuntaan." Tai toisin sanoen:"Avaudun palvelun kanavaksi." 
Uhrienergia saa vihdoin jäädä, sillä voin valon avulla muuntaa niin monen menneen elämäni haavat viisaudeksi ja myötätunnoksi, joiden avulla voin auttaa muita.

Vahva muutosteema siis jatkuu ja voimme olla vastaanottamassa uutta puhdasta vuodatusta olemukseemme ja sitä kautta myös Äitimaalle. Äitimaa, hoivaava, herkkä ja myötätuntoinen tietoisuus on vahvasti mukana tässä pimennyksessä. On hyvä omistaa tämä pimennys ja päivä myös hänelle.

Pimennyspäivä osuu viiimeiselle Saga Dawa päivälle, joka on buddhalaisten pyhän kuukauden viimeinen, siunauksellinen päivä. Saga Dawa kuukauden aikanahan kaikki hyvät teot ja henkiset harjoitukset moninkertaistuvat moni tuhat kertaisesti. 
Pimennyshetki siis lupaa energioiden huipentumista tuolle päivälle, mutta tokihan työ on ollut käynnissä jo viimeiset viikot. 

H-hetki, joka tarkoittaa pimennyksen syvintä hetkeä, on Suomessa noin klo 22.22 mutta on hyvä olla kuulolla jo muutama tunti ennen tuota hetkeä. Tai jopa omistaa oma keskittyminen tuolle asialle koko päivän ajan.

Vaikka pimennys ei täällä pohjolassa näy, vaikutus laskeutuu meillekin ja se vaikutus on hyvin vahva. Herkkää, puhdasta virtausta, joka voi muuntaa meidät vahvoiksi Valon Sotureiksi kaikkine lahjoineen, viisauden kera.

Huh, odotan suurella innolla tulevaa tiistaita. Toivottavasti sinäkin! Seuraava pimennys parin viikon päästä. Silloin pimenee kuu.

Kommentoi kirjoitusta.

Kesäpäivän seisaus 21.6.2019

Sunnuntai 16.6.2019 klo 16:59

Tänä vuonna kesäpäivän seisaushetkeä saadaan vastaanottaa 21.6. klo 18.54. Hetken teemaa tutkailin tällä kertaa täällä Dharamsalassa, missä valmistaudumme huomiseen Patrickin solariin. Hänen solarinsa osuu hienoon kohtaan, sillä buddhalaisilla on meneillään Saga Dawa kuukausi, (4.6-2.7.)jolloin kaikki henksiset harjoitukset ja hyvät teot moninkertaistuvat 100 000 kertaisiksi. Tärkein päivä on kuitenkin huominen 17.6. täyden kuun päivä, jolloin ansiot kasvavat miljoonakertaisiksi. Maanantai 17.6. kannattaa siis viettää huolella. Hyvin ajatuksin ja teoin voi luoda parempaa tulevaa kaikille, mutta ennen kaikkea kaikki henkiset harjoitukset kannattaa muistaa ja näin auttaa itseään.

Seisaushetkikin osuu tuolle kuukaudelle ja sitä vietämme hyvin herkissä ja feminiinisissä energioissa. Kehon, sielun ja Hengen yhdistämispäivä, jonka ajatuksena on "Kehoni palvelkoon Henkeäni/tietoisuuttani. Asetan kaikki olemuspuoleni Jumalallisen palvelukseen."
Teema on hurjan korkea ja jatkaa viime vuosien kohoamissuuntaa. 

Paljon herkkää tunne-energiaa vahvistuu ja sen voi ohjata yläkerran suuntaan rakkaudellisesti. Luovuuden aktivoimisen ja vahvistamisen mahdollisuus. Mitä korkeampiin energioihin tähtää, sitä puhtaampia ovat ideoita voi vastaanottaa. Tässä on taustalla ajatus, että kun tahtoo palvella omilla kyvyillään ja ideoillaan kokonaisuutta, eli omistaa ne kaikkien hyväksi, sitä puhtaampaa on tuo energia, jonka vastaanottaa. 

Henkinen vastuu, myötätunto ja feminiininen viisaus vahvistuu.

Konkreettisesti olisi hyvä löytää paikka, joka kantaa vahvaa maan energiaa, sillä se tasapainottaa liikkeellä olevaa herkkää tunne-energiaa. Ilman energiat löytynevät ylempää, poissa meren ääreltä. Eli varmasti jokin vahva portaalipaikka mahdollisimman ylhäällä palvelee parhaiten h-hetkeä. Mutta hyvä on myös sekin, jos saa kalliota jalkojensa alle, jotta Äitimaa voi vahvistaa ja tukea hetken energiaa samalla kun kauttamme virtaa myös Äitimaalle korkeaa värähtelyä. 
Kun keho-sielu-tietoisuus yhdistetään pyhässä hetkessä, on Jumalallinen virtaus myös Äitimme hyväksi. 

Yhdytään jälleen kaikki korkeamman suunnan ja valoisan tulevan hyväksi. Kukin tahollaan, mutta olisi hyvä muistaa miten voimakkaaksi voi yhteisenergia muodostua, mitä enemmän sieluja kokoontuu samaan päämäärään tähdäten. 
Unohdetaan juhannus, joka on vain halpa kopio kesän voimakkaimmaasta tapahtumasta ja yhdistytään puhtaassa yhteisessä voimassa.  

Kommentoi kirjoitusta.

Lisää Dharamsalan kuulumisia

Torstai 6.6.2019 klo 20:14

5.6. oli toinen Dalai laman opetuspäivä. Olimme jälleen ahtautuneina suureen päätemppeliin ja istuimme yhdessä tiibetiläisten muorien kanssa. 
Varsinaista opetusta oli vähän, sillä päivän ohjelma oli HH antama initiaatio ja voimansiirto osallistujille. Tämä tarkoittaa sitä, että saimme vihkimyksen bothisattvan polulle. Se on lupaus pyrkiä kehittymään, tekemään työtä itsensä kanssa niin että se hyödyttäsisi kaikkia olentoja. Pyrkimys valaistumiseen kantaa saman ajatuksen.
Minulle tuo initiaatio oli vakava ja pyhä hetki, mantroineen ja rituaaleineen hyvin koskettavaa.
Iltameditaatio tuon päivän päätteeksi toi ihmeellisen kokemuksen, joka avasi näkymää avaruuteen ja äärettömyyteen. Varsin voimakas oli siis tuo aamupäivän vihkimys. Pakko toistaa taas, miten kiitollinen olen saadessani osallistua tähän kaikkeen täällä ja kokea huippuhetkiä tässä paikassa. 

Normaali työmme on nyt hetken paussilla ja saamme itsekin osallistua olemalla pelkästään oppilaita, ainakin hetkittäin. Toki tehtävämme on täälläkin auttaa ryhmää, keskustella ja ohjata osallistujia erilaisten harjoitusten ja meditaatioiden muodossa. 

Koko tämä ajan täällä on ollut melkoinen hulina tässä pikku kaupungissa tai kylässä. Tungos, meteli, autojen ja mopojen torvien jatkuva toitotus, hajut ja pöly yltävät kaikkialla. Hetkenkään ei saa valppaus pettää, vaan läsnäolo harjotus syvenee joka kerta kun astuu hotellista ulos. Myös omaisuudesta on koko ajan pidettävä tarkkaa huolta. Naisen ei kannata katsella llian pitkään kenenkään miehen suuntaan, sillä kohta on joku lyöttäytymässä seuraan tai kauppaamassa jotain. Koiran ja lehmän jätöksiä saa myös varoa joka hetki, samoin kaikkea muutakin saastetta, joita kadun varret pursuilevat. Tämä on silti paljon puhtaampaa Intiaa kuin esimerkiksi Delhissä. Se kaaos onneksi tällä kertaa vältettiin ottamalla suoraan jatkolennot Dharamsalaan.

Kaikesta tästä huolimatta tämän kaupungin tai kylän yllä on pysyvä pyhä energia, jos sitä vain tahtoo tavoitella. Tämä maallinen kaaos ja sekasotku voivat jäädä taka-alalle ja pyhyys voi tavoittaa sydämen. Koen, että se on valinta, jonka voi tehdä tietoisesti. Näen tämän kaiken ja koen sitä konkreettisella tasolla, mutta pidän sydänyhteyden tähän korkeampaan tasoon.

Meillä on ollut täällä henkilökohtaisia haasteita, sillä olemme Patrickin kanssa kummatkin saaneet taistella kuumeen ja keuhkojen tulehdusten kanssa. Minä vaivuin sairastamaan jo Unkarin matkalla lähes kolme viikkoa sitten ja tauti uusiutui täällä ensimmäisinä päivinä. Patrick sai kuumeen viimeisenä Unkarin päivänä ja oli sairas kun lähdimme tälle matkalle. Hakeuduimme kuitenkin heti tiibetiläiseen lääkäriin ja saimme kumpikin yrttipillereitä viikon kuurit. 
Lääkärissä käynti tiibetiläisellä lääkärillä on mielenkiintoista. Menet ovelle ja koputat. Jos sisällä ei ole asiakasta, voit mennä lääkärin puheille. Itse tutkimus on vieläkin yksinkertaisempaa. Lääkäri ottaa ranteesta tai molemmista kiinni, kuuntelee ja ehkä tekee pari kysymystä ja sitten määrää lääkkeet. Sitten maksu, joka minun tapauksessani oli 277rupiaa eli nelisen euroa. Se sisälsi lääkärikäynnin ja lääkkeet. Pillereitä sain viisi erilaista pussillista, joika tuli ottaa kolme kertaa päivässä ohjeiden mukaan. Voin kertoa, etteivät ne olleet mansikan makuisia eikä kuumaa veteen liotettuna ihana juomanautinto. Mutta nyt kun kuurista on jäljellä enää viimeiset päivät, olo on kohentunut paljon ja yskä alkaa hellittää. Yrtit alkavat tehota ja puhtaalla, kehoa voimistavalla tavalla. 

Viimeiset vuodet olemme tehneet valtavalla vauhdilla töitä, jakaneet infoa, pitäneet kursseja ja henkilökohtaisia sessioita. Ja matkustaneet jatkuvasti. Meillä kummallakin on jo omat peruskremppamme, joita täytyy huoltaa. Ruokailuun ja ruokaan täytyisi kiinnittää tarkkaa huomiota, muuten olo pahenee. Ei mitenkään helppoa pitää itsestään huolta eri maissa ja erilaisissa olosuhteissa. Tämä vuosi on ollut todellista lentoa, sanan varsinaisessa merkityksessä. Olemme käyneet viidessä eri maassa ja muutamassa jo pariin otteeseen. Olemme istuneet lentokoneissa todellakin riittävät määrät tunteja. Ilmastoinnit niissä ja hotellihuoneissa ovat kyllä myrkkyä hengitysteillekin. Vähiin jääneet lepopäivät ja lyhyet yöunet niin ikään ovat verottaneet fyysistä voimaa melkoisesti. Lopulta fysiikka ei enää kestänyt, vaan virus sai ylivallan. Nyt suunta on jälleen parempaan ja Yläkerran ohjeilla syksyn suunnitelmat ja tulevat matkat muodostuvat uudella tavalla, jotta riittävää lepoa myös on mukana. 

Muutaman päivän päästä aloitamme hiljaisuusretriitin ja siirrymme uuteen hotelliin, lähemmäksi päätemppeliä. Omaan sisimpään keskittyminen syvenee ja uudet harjoitukset odottavat. Kiitos meidän ihmeellisten Valon Auttajien, tämäkin aika täällä on parasta kehitysaikaa kaikkine harjoituksineen ja ohjauksineen, mitä he meille antavat. Auttajamme ovat korvaamattomia. 

Seuraavaan kertaan,

Tashi Delek, Eija

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Dalai Lama, Dharamsala

Dharamsala 31/5-18/6 2019

Maanantai 3.6.2019 klo 20:21 - Eija

Nämä mietteet lähtevät Dharamsalasta, McLeod Ganjista. Olen vieraillut täällä kerran aiemmin ja silloinkin samasta pääsyystä, Dalai laman opetusten tähden.
En ensimmäisen matkani jälkeen uskonut milloinkaan palaavani tänne, koin että se oli once in a lifetime juttu. Yläkerta kuitenkin ohjasi minut/meidät tänne hienon ryhmän kanssa.

Tämän matkan tarkoitus on syventää osallistujien ymmärrystä buddhalaisuudesta, meditaatiosta ja tämän puhdistustyönkin hienoudesta. Täällä oloon liittyy myös ajatus, että mukana olijat saisivat laajemman näkymän myös tämän putsityön syntyjuuriin ja siihen samankaltaiseen ihmiskuntaa koskevan ajatukseen, jota buddhalaisuus kantaa.

Patrick sanoo usein, ettei tämä Luxia-menetelmä todellakaan ole mikään uusi juttu, vaan se on päivitetty varsinkin länsimaalaisille tähän aikaan. Perusidea on sama, teet työtä itsesi kanssa, jotta voisit muuttaa maailmaa paremmaksi. Se on elämän mittainen matka.

Tämän päivän opetusteema oli The 37 Practises of Bodhisattvas. Jokainen osallistuja sai kirjan, jossa nuo harjoitteet kerrotaan ja HH kertoi niistä ja niiden merkityksestä henkiselle polulle. Bodhisattva on termi, jolla tarkoitetaan sellaista buddhalaisuuden harjoittajaa, joka pyrkii valaistumaan kaikkien tähden, ei vain itsensä. Kaikki harjoitukset, toiminta, teot, oivallukset omistetaan kaikille olennoille eli ne on tarkoitettu kaikkien hyväksi.

Mielläkin on samaan tähtäävä ajatus omassa työssämme. Puhdistamme omaa värähtelyämme, emme syytä muita omista negaatioistamme ja pyrimme oman työmme kautta tekemään maailmaa paremmaksi paikaksi kaikille. Myös eläimille, luonnolle, Äitimaalle. Myös hyvät teot kuuluvat polkuun, samoin kuin tiedon jakaminen ja muiden palveleminen. Patrickilla on tässäkin elämässä ollut retriittejä tiibetin buddhalaisissa luostareissa ja hän on saanut siunausta korkeilta lamoilta omalle polulleen. Myös minun polkuuni on kuulunut tiibetin buddhalaisuuden opiskelua sillä olen kokenut sen olevan totuutta, joka on vielä puhdasta. 

Olimme hyvissä ajoin aamulla paikalla temppelissä, mutta silti saavuimme jo keskellä tungosta. Tarkkojen turvatarkastusten jälkeen pääsimme varaamallamme paikalle, joka kuitenkin oli melkoisesti kutistunut eilisestä illasta, jolloin kävimme paikkamme merkkaamassa. Tungimme viidentoista hengen ryhmämme istumaan lattialle muiden joukkoon. Meitä ympäröivät tiibetiläiset mummelit ja munkit ja istuimme siellä lähes sylikkäin. Kun tv- ruutu alkoi näyttää kuvaa HHn saapumisesta temppelin alueelle, kaikki epämukavuus unohtui ja sydän täyttyi suurella kiitollisuudella siitä, että sai olla paikan päällä.  

Hänen Pyhyytensä käveli temppeli alueella vaivalloisesti kahden tukijan kanssa. Selvästikään terveys ei ollut enää parhain. Mielessäni välähti kuva maailmanlaajuisesta surusta ja tyhjyydestä siinä vaiheessa, kun hänen on aika jättää tämä taso ja siirtyä jälleen buddhien joukkoon. Sydäntä kouraisi myös ajatus, miten viimeinenkin pyhyys maan päältä katoaa hänen mukanaan. Hän on itse jossain lausunnossaan sanonut olevansa viimeinen Dalai lama. Nyt hän on kuitenkin edessämme ja temppelin kiertäneenä kävelee meidän aluettamme kohti vilkutellen ympäriinsä. Koko matkan temppelialueella hän on vähän väliä pysähdellyt, kätellyt kosketellut ja siunannut ihmisiä. Viimein hän kääntyy ja astuu sitten ponnistellen rappusia ylös omalle paikalleen. Opetus voi alkaa. 

Tämäkin päivä täällä on ollut hirmuisen kuuma. Lämpötilat lähentelevät neljääkymmentä ja iltapäivisin olemme saaneet seurata ukkoskuuroja ja kuunnella rakeiden pommitusta peltikattoihin. Tänäänkin oli hurja sade rakeineen ja Himalajan vuoristo peittyi harmaaseen verhoon kadoten näkyvistä. Vielä illallakin oli huikea valoshow yhteisen iltakeskustelumme ja hiljentymisemme aikana. 

Nyt viimeiset syvähengitykset täällä yli 1700 metrin korkeudessa ja sitten tutilullaa. Yritän jatkaa kertomuksiani lähipäivinä. Pitäkää huoli toisistanne. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Dharamsala, Dalai lama

Vanhemmat kirjoitukset »