Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Tietäjän tarinoita

Syväpuhdistuksen aikaa

Share |

Torstai 4.8.2022 klo 12.48 - Eija


Totta tosiaan nyt on erikoinen ajanjakso meneillään! Noin heinäkuun puolen välin paikkeilla alkoi myllerrys, joka on nyt tarkoitettu avuksemme, jotta vihdoin, todellakin vihdoin parantuisimme lopullisesti oman taakkamme rasitteista. Aurinkokuntamme on jälleen suurena apunamme tätä kaikkea läpi käytäessä. Uusi kahden vuoden siirtymäaika uuteen on alkanut. 

Varsinkin me pioneerit, jotka olemme tätä henkiseen muutokseen tähtäävää polkua jo monet vuodet, tai vuosikymmenet tarponeet, olemme nyt sellaisessa muutoskohdassa, joka voi olla hyvin ratkaiseva. Monet kerrokset ovat jo sielumme muistissa tutkittuna ja nyt mennääkin niihin salalokeroihin, joita tähän saakka emme vielä ole uskaltaneet tutkia. Pahimmat karmajälkemme pusketaan nyt taivaiden avulla esille. Kipeää? Kyllä, tottakai, mutta myös helpottavaa ja tuo lopulta suuren ilon, kun uskaltaa antaa itselleen luvan kasvaa kohti todellista itseään, eikä minkään raskaan kohdan piilotteluun enää ole tarvetta.

Tämä aika, ainakin tuonne syyspäivän tasaukseen saakka, on hieno mahdollisuus päästä sinne todelliseen kirkkaaseen ytimeemme, josta löydämme sen tulevaisuuden turvamme. Vaikka niin mielellämme syyttäisimmekin ulkoisia olosuhteitamme ja muita ihmisiä, on meidän jokaisen kuitenkin katsottava sieluumme ja sen silmin nähdä se luotu tila, jossa itse kukin olemme. Oih, miten se vaatiikaan nöyryyttä itsemme ja reppumme edessä. Henkinen työ toki aina on nöyryyden kautta kulkeva, ja onhan se lopulta suuri siunaus, sillä silloin voi laskea kilpensä, näyttää kipeät kohtansa, menneisyyden haavansa ja luottaa, että vaikka lähelläsi ei olisi kuuntelijaa, niin Auttajat, nuo siunatut Valon lähettiläät, ovat kanssammei aina valmiina transformoimaan valollansa ne tunteet ja muistot, mistä nyt eroon tahdomme.

Menneiden elämien muistoja nousee nyt eteemme, samoin lapsuuden salattuja asioita ja energioita putkahtelee kätköistään. Emme ehkä aina tiedosta selkeää muistikuvaa, mutta pääsemme vaikkapa lapsuuden energian jäljille hetkessä, kokemalla omien tunne- ja käytösmallien tasolla jotain ahdistavaa ja kipeääkin, joka yleensä saa meidät puolustautumaan. Puolustusmekanismi on sellainen, että se kovin helposti lyö päälle, ilman että olemme siitä hetkessä tietoisia. Itse kullakin se näkyy ulospäin erilaisena, riiippuen esimerkiksi lapsuuden ilmapiiristä ja tämän elämän aiemmista kokemuksista. On itsesääliä, välinpitämättömyyttä, vetäytymistä ja sitten taas huomionhalua, hyökkäystä ja oikeassaolemisen halua. Kaikilla kokemustensa mukainen malli toimia. Ja taustalla toki vaikuttavat jo monet sitä mallia tukeneet elämät.

Mitä sitä yritämme puolustaa? Me yritämme jopa äärimmäisin keinoin suojella itseämme joltain energialta, jonka koemme itseämme uhkaavan. Ja nimenomaan jokin energia, ei välttämättä kukaan ihminen, eikä kuluva tilannekaan ole se uhkaavuuden tuntu meille, vaan jokin energia tilanteessa laukaisee meissä tuon vuosia kestäneen reaktion. Me emme enää tahdo kokea kipua, ahdistusta, paniikkia, taikka ulkoapäin pakottamista, vaan nopeasti ja tiedostamatta puolustaudumme niitä vastaan, niin kuin olemme oppineet. 

Tämä on yksi suuri muutoksen kohta koko ihmiskuntaakin koskien. Ja niin kuin energeettisesti kuuluukin, tämän tilan purkaminen alkaa yksilötasolla. Jos olet tässä vaiheessa, että alat tiedostaa omaa malliasi, tämä on sinun suuri hetkesi purkaa se, sillä kaikki tarvittava tuki on nyt olemassa. On kysyttävä itseltään, kuka olen omassa puhtaassa energiassani, ei kuka saan olla, tässä kokoonpanossa, jossa elän ja toimin. Jos annamme parhaan itsemme nousta esille, ei tarvitse enää pelätä muita ihmisiä, eikä eteen tulevia tilanteita. Ihmisten välinen viha, kilpailu, kostonhalu ym. alkaisi hiljalleen hellittää, samalla kun yksilöt alkaisivat voida paremmin, luottaa muihin ihmisiin ja elämään.

Vaikka kuulostaakin ehkä helpolta, tuo parhaan itsen esille saaminen on työtä, joka vie aikaa. Sillä sehän ei taaskaan tarkoita muille esittämistä tai negatiivisten puolien piilottamista, vaan rehellistä pyrkimystä tuohon oikeaan suuntaan. Eikä se tarkoita, että meistä kaikista pitäisi tulla jonkinlaisia, vaan jotain oikeastaan päinvastaista, sillä silloin me luovumme siitä kuvasta, että olisimme jotain tain jonkinlainen. Sehän on ajatus, joka muodostuu konkreettisesta kuvasta, jälleen jostain mallista, kun taas puhdas ja todellinen itsemme on energian säteilyä, jota emme voi teeskennellä. Eikä siihen myöskään voi vain ryhtyä, sillä jos sen esteenä vielä on epärehellisiä ihmiskäytösmalleja, ja matalia tunteita, joita arjessa ylläpidämme, me emme ole puhtaasti aitoja. 

Niin kuin Auttajat ovat vuosikymmeniä sanoneet, energia ei koskaan valehtele, joten silloin, kun lakkaamme valehtelemasta itsellemme, olemme jo askeleen lähempänä todellista itseämme. Seuraava tärkeä askel on huomata se käytösmalli, joka tietyissä tilanteissa puskee hyvän tahdon, vilpittömyyden ja valittämisen tilalle. Kolmas askel on tahtoa muuttaa sitä, vaikka repusta nousisikin selkeää vastarintaa. Neljäs askel on painaa jarrua, kun se malli väkisin yrittää nousta päälle ja nöyrtyä tilanteessa niin paljon, että tekee kaikkensa palatakseen omaan sydämeensä turvaamaan Auttajien apuun. Ikävä kyllä, jos todellista tahtoa ei ole, ei Auttajiin turvaaminen tuo muutosta tilanteeseen. 

Henkistä kehitystä ei voi suorittaa, se on tosiasia, mutta me voimme aina yrittää, kun tiedämme, että esimerkiksi aika on muutokselle suotuisa. Tämän ajan muutosenergia voi toki kääntyä päinvastaiseksikin, mutta senkin voi ottaa itselleen hienona merkkinä, että nyt on aika tehdä muutosta. Sillä jotain tässä energiassa on sellaista, mikä voi saada ihmiset jopa aggressiivisesti puolustamaan itseään, tai itsepintaisesti inttämään omaa näkemystään tilanteessa, jossa oma henkinen työ olisi ainoa, mitä kuuluisi tehdä. Tämän ajan energian voi siis käyttää haitallisten mallien vahvistamiseenkin, jos tahtoa tai ymmärrystä muutokseen ei löydy. 

Kuitenkin, ponnistelu tämä aikana, kukin tilanteensa mukaisesti, voi nyt tuoda suuria muutoksia. Mutta hiljalleen, jopa pikkuruisin askelin, muutos astuu osaksi meitä, kun vain jaksamme niissä tilanteissa vanhaa mallia vastustaa, kun ne uudelleen ja uudelleen yrittävät paikkaansa ja energiaansa vahvistaa. Kaikki henkinen työ voi olla mielenkiintoista, kun sen niin tahtoo nähdä. Miksi minusta on tullut tällainen, miksi juuri tässä tilanteessa, vaikkapa tuo puolustusreaktio nousee. On hyvä käydä itseään ja kokemuksiaan läpi, mutta siinäkin piilee suuri ansa, sillä voimme yhä uudelleen ja uudellen palata vaikkapa siihen, että toteamme itsellemme, että tämä johtuu taas siitä, että isäni oli ankara, kylmä ja autoritäärinen. Kun asiat on läpikäyty, ne tulee jättään taakseen.

Muutoksen pysyvyys tulee vasta sitten, kun päästämme juuri noista vanhoista ajatusmalleista irti, sillä muuten puolustamme sen valheellisen kuvan olemassaoloa, palaamalla aina reaktioidemme myötä niihin syihin, jotka sen "aiheuttivat". 

Tämän ajan tärkein oppiläksy on juuri tuo uuden, aidon, todellisen ja puhtaan minän vahvistaminen ja ylläpitäminen. Jos annamme elinvoimaamme tuolle vanhalle minälle ajatuksissamme, vaikka muita syyttämällä, se vain vahvistuu. Tämä on kohta, jossa juuri on oltava tarkkana. Kun jo tiedämme, mistä tuo sielullemme haitallinen malli kumpuaa, siitä on päästettävä nyt irti, jotta se saa vihdoin kuolla ja uusi vahvistua ja nousta tilalle!

Kun kuuntelemme sisäistä itseämme arjessa, voimme saavuttaa sen johdatuksen tuoman rauhan. Mutta sitä on tahdottava koko olemuksellamme, niin ettemme enää antaisi periksi vanhalle surkealle itsellemme, jotka vain pitävät meitä siinä synkässä kuopassa, jonka olemme itsellemme kaivaneet. Itsen kuuntelu ei tarkoita itsekkyyttä, itseensä jatkuvaa keskittymistä, vaan tuota puhtaan osamme muidenkin hyödyksi esille nostamista. 

Siinäpä itse kullekin ohjelmaa syyspäivään saakka. Syyspäiväntasaus on tänä vuonna 23.9. klo 04.04. Numerologi minussa hymyilee, osuvat numerot uudelle alulle.

Sitä kohti rohkein ja kiitollisin sydämin. 

Myötätunnolla, Eija