Tietäjän tarinoita

Matkalla pohjoiseen ;)

Share |

Maanantai 19.12.2016 klo 10:27


Tänä aamuna perjantaina alkanut matkamme suuntautuu oikeasti pohjoiseen. Inari on tämän päivän "työkohde"  ja sieltä on tarkoitus suunnata yöksi Kaamaselle. Suomussalmi jäi ja samoin ystävän ihana, lämmin koti. 
Yhdeksältä aamulla on neljä astetta pakkasta, mutta taivaalta tulee vettä! Luvassa siis haastavat keliolosuhteet ja Yläkerran suojaukseen luottaminen. Luminen, sadunomainen maisema ympäröi meitä ja sen kauneus tuo onneksi omalta osaltaan tyyneyttä ja suojeluksen tuntua. 

Suomussalmella retkeilimme muutamana päivänä. Ensimmäiseksi kävimme pienen patikointimatkan päässä olevalla Hepokönkään putouksella. Suomen korkein, 24m, luki kyltissä. Potous oli toki suurimmaksi osaksi nyt jään peitossa, mutta hentoinen kuohu kuului ja vesi virtasi alla olevaan kanjoniin, missä tummat pyörteet ottivat sen vastaan.
 
Hiljennyin hetkeksi vastarannalla. Paikka oli muinainen pyhä, jo ammoin positiivisena portaalina suojeltu. Yllätys oli suuri, sillä paikkaa suojeltiin edelleen! Oikeasti se on harvinaista tässä ajassa, sillä niin monet haltijat ja luonnonhenget ovat joutuneet jättämään pyhät paikkansa ja oman ulottuvuutensa. Kaikki tämä sähkösaaste, säteily ja rakkaat nettiyhteytemme ovat suurimpana syynä siihen, että luonnonhenkien on paettava. Heidän herkkä värähtelynsä ei kestä meidän hajottavaa, jokapaikan kattavaa haitallisen säteilyn verkkoamme. Se on hyvin surullista. Ensimmäiset merkit siitä itse huomasin vielä Vaasassa asuessani. Silloisessa asuinympäristössäni oli muutama ikimetsä ja onneksi toinen niistä oli jo suojeltu. Kuitenkin asutuksen ja mastojen levitessä kaupungista yhä laajemmalle kaksituhatta luvun alkupuolella, sain kokemusta siitä, että luonnonhenget alkoivat siirtyä portaaliensa kautta pois täältä. Usein rinnakkaisiin maailmoihin, joissa vielä on positiivinen värähtely. Keijut, haltijat, deevat ym. ovat sanoneet hyvästi Äitimaalle, pakon edessä. 

Hepokönkään suojelija oli korkea, voimakas paikan haltija. Hän kattoi omalla olemuksellaan koko laajan alueen ja näin ylläpiti ja suojasi edelleen tuota kaunista ja pyhää paikkaa. Paikan nimi oli vaihtunut satoja vuosia sitten ja tuo haltija kertoi, että aiemmin paikan nimi oli ollut rumempi ja pelottavampi. Kun ihmettelin tätä, haltija kertoi, että ennen pelottavat nimet olivat joidenkin pyhien portaalien suojauksena, sillä tavallisten ihmisten ei ollut hyvä, eikä sallittua vierailla niissä. Uhkaava ja pelkoa herättävä nimi piti kyllä Korkeinta pelkäävän kansan poissa noista paikoista. Kun taas paikan nimet, joihin liittyi esim. Pyhä- alku tai loppuliite, olivat sellaisia, joissa tavallisen kansan olikin hyvä käydä vierailulla ja tankkaamassa itseensä korkeampaa energiaa. Näiden "käänteisten" pyhien paikkojen sisältämä informaatio ja portaaleissa virtaavan energian taajuus oli sellaista, jota vain harvat, tietoiset sielut kykenivät vastaanottamaan ja kestämään. Hepoköngäs oli ollut tuollainen suuri portaali ja kantoi edelleen korkeaa positiivista värähtelyä ja näin ylläpiti tasapainoa Äitimaan hyväksi. 
Haltija kiitti huomiostani ja pyysi välittämään ystävälleni viestin, että tämä kävisi silloin tällöin rukoilemassa tässä paikassa. Näin haltijakin saisi apua paikan värähtelyn ylläpitämiseen. 
Ymmärsimme hyvin, että tämänkin paikan pyhyys oli katoamassa, sillä samaan aikaan meidänkin kanssamme oli paikalla iloinen seurue, pulloineen ja mataline energioineen. Pyhät paikat saastuvat hiljalleen, mitä enemmän niitä tuodaan kaiken kansan ulottuville, ja turismin kautta rahan valtaan. Mutta onneksi tätä paikkaa vielä suojeli suuri tietoisuus, joka kertoi työnsä siellä vielä jatkuvan. Kiitos siitä!

Seuraavana päivänä tuli kutsu vierailla todella muinaisessa paikassa, keskellä järveä. Suomussalmen Kirkkosaari on tutkimusten mukaan yksi Suomen vanhimpia asuinpaikkoja, kivikaudelta saakka olevine todisteineen. Saari kutsui siksi, että myös se säteili ja siitäkin nousi energiapyörre korkeuksiin, vaikkakin hyvin heikkona.

Vedimme niskaan kunnon vermeet ja tuhdit kelkkailusaappaat ja lähdimme römpimään jäätä pitkin kohti Suomussalmen "avalonia". Tuo nimi tuli minulle mieleen, sillä saari oli hentoisen usvan peitossa ja sen ympärillä hohti auringon hennot, vaaleanpunaiset väreilyt. Kaamosta kauneimmillaan, sydäntä sykähdyttävästi. Mitä lähemmäksi pääsimme, sitä voimakkaammin aistin paikan erityisen energian. Rantametsikössä tunnistin muinaisen hautapaikan ja muutaman harhailijan.  Ystävämme kertoi, että paikka oli ollut myös muinainen hautapaikka ja saareen liittyi monia tarinoita. Saaren historia ja asutuksen alku oli radiohiiliajoitettu n. 6000eKr. Paljon siis oli tallentunut tuohon maaperään. 

Lähdimme lumikinoksissa ponnistellen saaren sisäosiin etsimään portaalin sijaintipaikkaa. Oikeasti portaali oli koko saaren kokoinen, mutta keskikohta oli se, jota nyt yritimme paikantaa. Löytyihän se ja se osoittautui ns. kaksoiskierteiseksi portaaliksi. Kirkkosaaren vortex oli ulkoreunoiltaan maasta ylöspäin nouseva ja sisin pyörre tuli ylhäältä alaspäin.  Virtaus oli kuitenkin jo hyvin heikko ja tuhoava energia oli ottamassa sitä valtaansa. Surullisin mielin kohtasimme tilanteen ja Yläkerran ohjaus oli sulkea portaali. Kiitimme Äitimaata, Patrick sai toimeksiannon ja niin portaali vetäytyi lopullisesti. Tämä on sellaista työtä, joka ei ilahduta ollenkaan. Negatiiviset olennot, vierailijatkin, ovat hiljalleen valtaamassa luonnonhenkien portaaleja, liikkuakseen tasoilta toiselle. Koska negatiivinen ei itse kykene luomaan, se hyödyntää positiivisten olentojen luomuksia. Tällainen sulkemistyö estää ainakin vierailijoiden kulkemisen portaalien kautta ja samalla se estää negatiivisen energian ja olentojen nousemisen Äitimaan kätketyistä kerroksista. 

Saaren hautakummulla oli muutama eksynyt sielu meitä edelleen odottamassa ja he saivat avun eteenpäin siirtymisessä. Juuri kun Patrick oli lopettelemassa työtään ja sulkemassa Valoporttia, huomasin, että hänen edessään oli kaunis, loistava sielu. Oma sydänkeskus reagoi voimakkaasti, kunnioituksesta ja myötätunnosta. En tahtonut sekaantua asiaan, vaan sanoin Patrickille, että ottaisi vastaan tuon ihanan sielun viestin ja auttaisi myös häntä. Lopulta Valo-olento siirtyi portin kautta Valotasoille. Jaoimme saamamme infon ja totesimme kumpikin, miten sydämeen käyvä oli tuo kohtaaminen ollut. Tämä sielu oli uhrannut itsensä jo kuuden tuhannen maan vuoden ajan ja ylläpitänyt tuon saaren värähtelyä sekä suojellut muinaista pyhää portaalia. Sielu oli kuitenkin jäänyt ikään kuin paikan vangiksi, eikä enää omin voimin olisi sieltä ehkä pystynyt poistumaan. Tämän korkean tähtitietoisuuden työ oli venynyt liian pitkäksi ja oma säteliy ja voima olisi aikanaan loppunut. Mutta pyhä lupaus auttaa Äitimaata oli pitänyt sen kiinni tehtävässään. Siltikin, kenenkään ei ole tarkoitus uhrata itseään lopullisesti, vaan palata takaisin omaan Korkeimpaansa. 

Tarpominen takaisen saaresta oli hiljaista ja taakse katsoessani saari oli ikään kuin sammunut. Siihen vaikutelmaan kyllä toi tuntemuksensa auringon vähäiset, viimeiset säteet ja yhä tiivistyvä usva tuon suuren järven yllä. Vaikka tehtävämme ei ollutkaan niin iloinen kuin eilen, kiitollisuus oli silti sydämessä, kun pääsimme takaisin majapaikkaamme. Yläkerran ohjauksessa toimiminen on aina kiitollista, olipa työ mikä tahansa. 

Iltasella ahtauduimme sankan joukon kanssa paikalliseen kirkkoon, missä kauneimmat joululaulut kaikuivat. Kirkko oli melko uusi eikä niin sydäntä sykähdyttävä kuin monet vanhemmat kirkot, jotka ovat enemmän minua lähellä. Mutta vilpitön into ja ihmismäärä kertoi tämänkin kirkon tarpeellisuudesta. 

Kuusamo on nyt edessämme ja neljäs/viides paastopäivä vaatii pakollisen pysähdyksen ja vessassa käynnin. Tähän mennessä paastomme on mennyt loistavan hyvin. Ei päänsärkyjä eikä huonoa oloa. Ehkäpä saavutettu, oikea motivaatio on auttanut jälleen. Kuusamosta auton nokka suuntaa kohti Kemijärveä ja Inaria. Tehtävät jatkuvat ja muuttuvat, maisema sen sijaan on näyttänyt viimeiset tunnit samalta, pelkkää valkoista metsää :) 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini