Tietäjän tarinoita

Maailman laidalla

Share |

Maanantai 13.8.2018 klo 17:17 - Eija


Matkalla maailman laidalle

Tämän kertainen matkamme suuntautui koko Suomen läpi aina Jäämeren rantaan saakka.
Kuten aiemmin jo kerroin, monia syviä teemoja tiivistyi tähän aikaan ja myös tähän matkaan. Henkilökohtaisia teemoja oli monella matkaan osallistuneella ja monia ilon ja oivalluksen hetkiä koettiin yhdessä ja omassa rauhassa Yläkerran kanssa. 

Suurempaa kuvaa, ikiaikaista väärää ohjelmointia myös oman työmme kautta puhdistettiin. Ikiaikainen teema näyttäytyi meille jo reilusti ennen tämän matkan alkua. Meitä on vuosien varrella pommittanut mm. sähköpostein eräs uskon"lahko", kristityt ihmiset. Emme ole aiemmin vastanneet kovinkaan innokkaasti, sillä ymmärrämme, ettei yhteistä kieltä ole kovinkaan helppo löytää, koska meidän ajatusmaailmamme on niin erilainen ja laaja, ettei sitä siihen perehtymättä ole mahdollista ymmärtää. Kun on jo oma, peruskristillinen näkökulma asioihin, ei tahtoa perehtyä toisenlaisiin maailmankuviin ole. 
Vastasimme tällä kertaa kuitenkin hiukan enemmän ja pyrimme kertomaan omasta elämäntavastamme ja sillä tavalla yritimme puhdistaa niitä monia vääriä olettamuksia, joita he pitivät totena, vaikka eivät ole koskaan keskustelleet kanssamme.
Tiesimme kyllä ns. hakkaavamme päätämme seinään, sillä tuominta tuolla puolella, näillä nimenomaisilla ihmisillä oli jo vahvana olemassa, meitä kuulematta. Uhkailuja, tarvetta konkreettisesti puuttua meidän elämäämme ym., on ollut heidän tapansa osoittaa ymmärrystään lähimmäisen rakkaudesta ja siitä, mitä Kristus opetti..
Älkää tuomitko, jotta teitä ei tuomittaisi. Vaikka opetamme ja elämme toisin, emme puutu kenenkään muun tapaan etsiä Jumalaa, omaa polkuaan. Niinhän sen kuuluisi olla, varsinkin uskonnon vapauden maassa. Me emme tuomitse mitään suuntausta tai uskontoa, vaan näemme ne mahdollisina polkuina kohti Valoa. Emme itse (minä ja P) kuulu mihinkään uskontokuntaan, vaikka rakastamme esimerkiksi vanhoja kirkkoja ja tunnustamme Kristuksen Jumalan poikana. MUtta tunnustamme myös Buddhan Jumalallisen opin välittäjänä ja kunnioitamme kaikkea pyhää, mitä mikä tahansa muu uskonto, taikka elämäntapa tuo.
Olemme nähneet maailmaa jo jonkun verran, ja varsinkin Patrick on kiertänyt tutustumassa maailman kaikkiin pyhiin paikkoihin ja eri uskontoihin ja ymmärrämme, että vain hedelmistään puu tunnetaan. Vahvin merkki Jumalallisen läsnäolosta on yksilön oma esimerkki siitä, miten elää ja suhtautuu muihin ihmisiin ja miten puhdistaa omia negatiivisia tunteitaan, ajatuksiaan ja toimintaansa. Ei itse omilla voimillaan, vaan Valon, JUmalan avulla. Jumala ei meillä liity mihinkään uskontoon, vaan kaikkitietävään,ikuiseen luovaan voimaan ja loppumattomaan Valon lähteeseen, joka ei tuhoa, vaan ylläpitää elämää. Tämä on "uskovaisten" mielestä meidän "syntimme", johon on radikaalisti puututtava. En tahdo tässä edes toistaa, miten kovin sanoin meitä kehoitettiin tekemään parannus ja tunnustamaan sairautemme heidän edessään..

Tämä prosessi heidän kanssaan huipentui juuri ennen lähtöämme konkreettiseen hyökkäykseen, joka kohdistui meihin, jotka asumme samassa talossa. Hyökkäys päättyi poliisin väliintuloon. Meidän kotiväkemme ymmärsi ja käsitteli tilanteen hyvin, kiitos vuosien oman henkisen työn. Se laittoi myös alulle syvemmän pohdiskelun ja ymmärryksen siitä, että tässä kohtaa juuri tämän ajan negatiivinen energia sai tiedostamattomilla sieluilla toiminnan tason aktiivisen muodon. Se oli kuin malliesimerkkinä kaikelle aiemmin blogatulle, miten negatiivinen energia nousee esille.
Me saimme syvän vahvistuksen myös sille, että tässä on kollektiivisesti paljon puhdistettavaa ja sitä työtä nousi monella henkilökohtaisella tasolla paljon esille matkan aikana. Onneksi on työkalut ja tieto siitä, että kaikki lähtee itsestä, omasta työstä ja kasvusta. 

JOtta maailma voisi muuttua suvaitsevaisemmaksi, rakkaudellisemmaksi ja tasapuolisemmaksi, on katse kohdistettava koko ajan itseen, ei siihen tikkuun toisen silmässä vaan tukkiin omassaan. Me voimme työstää omaa henkistä viisauttamme ja avata sydäntämme kaikille. Ymmärrämme myös, että hyökkäykset johtuvat yksilöistä, ei niinkään kristillisyydestä, vaikka sen alla nyt ilmeneekin. Ainahan on eri uksontojen nimissä hyökätty, kidutettu, raiskattu, murhattu sekä sodittu. Tätä kaikkea tapahtuu maailmassamme koko ajan nytkin, sillä muinoin luotua enerigaa, vihaa ja vallanhalua ei ole ihmiskunnan muistista puhdistettu. Tätä työtä teimme itsemme kautta hyvin paljon koko matkamme ajan. 

Yläkerta ohjasi meitä myös Vårdöhön, Norjan itäisimmälle rannalle. Siellä törmäsimme "vahingossa" noitavainojen muistomerkkiin, jonka Norjan valtio oli joku vuosi sitten pystyttänyt kuin anteeksipyynnöksi noille mielivaltaisille murhille ja kidutuksille, joita oli yli sata naista ja kymmenkunta miestä saanut kokea kirkon taholta keskiajalla. 
Kirkko kantaa valtavaa menneisyyden "synti"taakkaa, joka silloin tällöin edelleenkin näkyy yksittäisten ihmisten väärinä tekoina. 

Monet kokivat anteeksiannettavaa ja puhdistettavaa omalla kohdallaan, myös omaan menneisyyteen, menneisiin elämiin liittyen. Ja monet myös vapautuivat ja löysivät tien myötätuntoon ja ymmärrykseen mikä kirkon palvelijoihin liittyi. Koimme vahvasti, että vallankäyttö ja ylemmyys, jota monet kristityt ovat kautta vuosisatojen luoneet, on nyt syytä muuttaa positiiviseksi. Mutta me voimme tehdä työn vain omalla kohdallamme, putsata Yläkerran kanssa ne negatiiviset tunteet, joita kaikki tämä meissä herätti. Niin emme ainakaan ruoki tuota kirkon väärää energiaa lisäämällä vihaa, katkeruutta tai anteeksiantamattomuutta. Tämä oli uuden tason askel kaikille mukana olleille. 

Mukanamme oli myös lapsia, jotka olivat omissa touhuissaan ja leikeissään matkan ajan, mutta ehkäpä myös heille aikanaan avautuu uusi, suvaitsevaisempi näkemys ihmiskuntaan, vaikka eivät nyt osallistuneetkaan tähän henkiseen työhön. Meri ja pyöreät kivet kiinnostivat aikuisten touhuja enemmän, mutta toivomme, että jotain kuitenkin energiatasolla tallentuu ja he voivat aikanaan olla niitä isoja esimerkkejä lähimmäisen rakkaudesta myös arjen tasolla.

Auringonpimennystä lähdettiin vastaanottamaan Båtfjordin pikkukylään. Ikävä kyllä satoi vettä, eikä itse tapahtumaa voitu nähdä. Pienessä tihkusateessa kiipesimme pienen matkan, ylöspäin ponnistellen ja asetuimme rinteeseen kuulostelemaan itseämme ja hiljennyimme sisäisen äänen äärelle samalla, kun kosmos avasi voimakasta yhteyttä hienoihin energioihin. Tuo vajaan tunnin yhteinen hiljaisuus oli kaunis ja koskettava ja liitti kaikkia meitä syvemmin yhteen. Tunsin myös kaikki ne sielut, jotka tuossa hetkessä olivat kanssamme luomassa uutta ajatusta, energiaa kohti toisistamme huolehtimista.
Yhteys kotiimme, Äitimaahan, oli vahva ja pyysimme saada auttaa ja tukea myös tätä planeettaa, jotta se vielä voisi olla kotimme, vaikka me sitä emme siinä määrin kunnioitakaan, kuin kuuluisi. Rakkaus tähän uskomattoman ihanaan planeettaan, sen luontoon ja voimaan oli noissa hetkissä läsnä.
Samoin Äidin Rakkaus meitä, Hänen lapsiaan kohtaan oli suuri. Erään osallistujan sanoin: "Jag förlåter". Äitimaa tietoisuutena rakastaa ja antaa anteeksi ihmisille, vaikka odottaakin parannustamme. Myös hän on Jumalan luoma ja se viisaus on hänessä. Sen saman viisauden toivoisi olevan myös meissä ihmisissä.

Hiljentymishetken jälkeen kiipesimme vielä hiukan ylöspäin ja eteemme avautui laaja näkymä alas vuonolle ja aavalle merelle. Kulkekoon pyhä informaatio meressä kaikkialla maailman ääriin, jotta jokainen heräisi ja alkaisi Rakkauden puhdistustyön omassa arjessaan.

Lapset ja äidit nauttivat norjalaisia leivoksia vuorikiipeilyn jälkeen ja me muut, tiukemmalla ruokavaliolla olevat nautimme heidän ilostaan ja herkutteluistaan.

Matkamme oli antoisa ja varsin opettava, monella tasolla. Yhteisöllisyys, yhteen hiileen puhaltaminen sekä tuki janrakkaus välillämme, viime vuosien teeman mukaan, tuli taas kerran todeksi elettyä. Niin suuri kiitollisuus.... nämä kokemukset palkitsevat ja auttavat jaksamaan tässä haastavassa, mutta palkitsevassa työssä, johon meidät on ohjattu. Niin on monien osallistujienkin kanssa. He ovat paimenia yhteisessä laumassa, mutta välillä myös lampaita. Lammasmetafora tuli kuin itsestään kaikkien näiden Norjalaisten lammaslaumojen keskellä oleskelusta.

Ihanan karu ja kaunis luonto avautui koko ajan ympärillämme ja loppusanoiksi jaan teille Hicsin syvällisen sanoman meille, kun P kanssa tutkimme paikkoja ennen ryhmän tuloa. Tutkittavaksi myös teille kaikille, jotka tämän blogiin ääreen ohjauduitte.

"Nyt kun olette täällä maailman äärillä, eristyksissä, katsokaa, miten avaraa kaikki on."


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini