Tietäjän tarinoita

Teemana luottamus

Share |

Maanantai 13.8.2018 klo 20:28


Norjan ryhmämatkan toinen yksi vahva teema oli myös luottamus. Ryhmässä oleminen, jakaminen, muiden huomioinen ja läsnäolo vaativat luottamusta. Monilla on ns. huonoja kokemuksia ja vaikeuksia olla avoin ja luottavainen omien herkkien kohtiensa kanssa. Matkalla saatiin hyviä ja positiivisia kokemuksia ryhmän tuesta ja myötätunnosta ja se varmasti lisää luottamusta näihin ystäviin ja yleensäkin hyvyyteen ihmisessä. Omia turvarajoja siis laajennettiin ja tultiin silti hyväksytyksi ja moni uskalsi myös olla läsnä toisen vaikealla hetkellä. Juuri niin kuin kuuluukin..

Laajemmin luottamusteemaa nostettiin esille,  kun kyselin matkamme palautetta Yläkerrasta. 
Monet ihmiset kokevat vahvan luonnon, meren voiman ja maiseman karuuden puhdistavana ja rauhoittavana. Tulee turvallinen ja ihana olotila. Kokee yhteyttä luontoon ja Äitimaahan. Nousee halu jäädä tai jopa muuttaa tänne Äitimaan voimapaikkaan.

Maan päällä sielut ovat harjoitelleet luottamusta elämään ja Yläkertaan Äitimaahan luottamisen kautta. On opittu luottamaan, että maa antaa turvaa, suojaa ja ravintoa. Se on ollut polku oppia luottamaan Yläkertaan, Jumalaan. Kun ihmiset vähitellen ovat menettäneet yhteyden luontoon, suuri osa on myös kadottanut luottamuksensa tuohon Korkeimpaan voimaan.
Siksi tällaisissa paikoissa, missä luonto on vahvaa, voimakasta ja myrskyjen piiskaamaa ja oma pienuus läsnä, voi sielussa herätä muisti, mikä herättää luottamuksen kaipuun ja ikävän. Moni kokikin, että Norjan vuonojen karuille rannoille olisi hyvä jäädä, että Jumala olisi siellä lähempänä ja oma olo parempi. 
Se mitä energiatasolla tapahtuu tällaisessa paikassa, on karun maan tallentama muistin läsnäolo, joka herättää myös ihmisen sielussa muistin, joka oikeasti on Jumalan kaipausta, ei tämän maan kaipausta.
Meidän sielumme muistaa tuon turvan, jota luottamus maahan toi, mutta kaipauksen kohde ei ole maa, vaan Jumala. 
Me emme voi palata aikojen alkuun, vaan nyt meidän on etsittävä se turva ja luottamus arjessamme Yläkerrasta ja tuotava se omaan elämäämme, missä sitten olemmekin. Emme voi paeta tähän avaruuteen ympärillämme, vaan se on löydettävä sisältämme, vaikka sielumme kuinka tänne ikävöisi.

Hiljaiset hetket tai pidemmät retriitit näissä Äitimaan voimapaikoissa ovat kuitenkin tarpeen. Me voimme niissä vahvistaa omaa luottamustamme elämään, Yläkertaan ja saada sisimpäämme voimaa etsiä sitä samaa arkipäivässä. YK suositteli pieniä, muutaman päivän retriittejä kaikille, jotka kaipaavat, mutta ymmärryksellä, että muutos on tie eteenpäin. Kiinnipitäminen maasta ja hetkistä pitää paikoillaan, eikä anna mahdollisuutta muuttaa niitä kohtia, jotka muutettava on. Kukin reppunsa mukaisesti. 

Me olemme lapsia, joiden kaipuu on ilmentää Henkeä kehossa ollessamme. Kaipaamme Isän antamaa turvaa ja Äidin antamaa kotia. Äitimme antaa meille kehot ja kodin ja Isämme puhaltaa kaikkeen elämän. Meidän tehtävämme maan päällä on pitää tuo elämän liekki hengissä ja lisätä sen voimaa elämässämme. Näin saamme turvan ja voimme elää luottavaisina, mitä elämässämme tapahtuukin. 

Äitimaa. Isä Taivas. Kiitos.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini