Matka kuunpimennyksestä kevätpäiväntasaukseen voi tuntua rankalta tarpomiselta, sillä vielä uudelleen ja kenties uudelleenkin, elämä ja valo kysyvät sinulta: Tahdotko olla uskollinen Itsellesi ja sille puhtaudelle, jota kannat? Tahdotko luottaa sisäiseen ääneesi, joka kehoittaa kulkemaan Valossa muiden samaan pyrkivien kanssa? Tahdotko sinä liittyä heihin, jotka eivät lannistu konkreettisen edessä, jotka uskovat ja pysyvät myötätunnossa, vaikka maailma näyttäisikin rumat kasvonsa yhä uudelleen? Rumat kasvot edustavat sitä vanhaa, joka vielä yrittää nousta ja vallata tilaa mielissämme ja tunteissamme. Uusi ja kaunis taas edustaa tasa-arvoa, maskuliinisen ja feminiinisen tasapainoa sekä kanssaihmisten rakastamista tai aluksi edes monenlaisen erilaisuuden sietämistä. 

Ja kun tuo tasauspäivä koittaa, voimme kuin varmistukseksi kysyä itseltämme, vielä kerran: Tahdonko osana ihmiskuntaa saavuttaa henkisen vapauden? Sillä niin on, että minun valintani vaikuttaa koko ihmiskuntaan ja siksi olen hereillä, tarkkailen ja valitsen vapaana sieluna sen, mihin kiinnitän ajatukseni ja tunteeni, samalla ymmärtäen, mitä tekoja niistä lopulta seuraa. Tärkein valinta, jonka voimme tehdä joka päivä ja hetki, on pysyä myötätunnossa, eikä vastata negatiiviseen negatiivisella. Niin opimme rohkeutta kohdata erilaisuutta, omistani poikkeavia mielipiteitä sekä ihimisiä, joita kenties pelkäämme tai tahtoisimme karttaa. Henkinen vapaus pitää sisällään luottamuksen muihin sekä samalla heidän hyväksymisensä. Olen vapaa niistä rajoituksista, jotka estävät minua olemasta paras mahdollinen minä. Minä, joka uskaltaa ilmaista itseään totuudellisesti ja selkeästi.

Kohti tasaushetkeä kuljettaessa, voivat tunteet ja ajatuksetkin maailmasta heilahdella laidasta laitaan kuin nekin tarkistaen, missä on oma tilani ja rauhani. Usko hyvään voi olla koetuksella, jos antaa konkreettiselle maailmankuvalle liikaa valtaa. Pysyäksemme rauhassa ja tasapainossa omassa sisimmässämme, ei meillä oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin joka hetki palata takaisin omaan sydäntilaamme ja sen puhtauteen. Sillä jos samaistumme maailman tapahtumiin ja energioihin, on rauhamme kadotettu ja epäilys kaiken tarkoituksesta valtaa mielemme. Ja lopulta sinne astuu kaiken kattava pelko, joka on, niin kuin muistatte, rakkauden poissaoloa syvimmillään. Ja vaikka pelossa ja epävarmuudessa kävisimmekin hetken verran, on polku sieltä pois onneksi olemassa. Sydäntilan rukous tuo rauhan takaisin. 

Maailmassamme taistelee nyt vanha malli, joka pyrkii pitämään kiinni siitä vallasta, mikä sillä on vuosituhannet ollut. Se on perustunut pelkoon ja rakkauden voiman meiltä poispuhumiseen ja samalla uskomme menettämisen tarkoitukseen. Mutta viime vuosikymmenet on herätys kulkenut yksilöltä toiselle ja vanha valta on menettänyt voimaansa ihmiskunnassa. Tuo taistelu näkyy nyt entistä hurjemmin konkreettisella tasolla. Mutta me voimme tehdä tuon valinnan, ettemme anna sille enää voimaa omien tunteidemme ja ajatustemme kautta. Sillä niin on, että kun vihaamme sotaa, annamme vihamme energialla sen takana olevalle taholle tuon tunteen kautta voimaa, joka auttaa sitä pysymään vahvana. Me voimme kuitenkin tuomita sodan ja pahuuden, mutta palata sydämen rauhaan ja siihen Valoon, jota me kannamme. Tuo Valo on myötätuntoa ja rakkautta veljiämme ja sisariamme sekä kaikkia elollisia olentoja kohtaan.

Vielä viikko on hyvä kestää erilaisten, (vastakkaisten), voimien ristitulessa, mutta tasaushetken jälkeen valintamme mukaisesti, rauha meissä alkaa voimistua. Tasaushetki on tänä keväänä klo 11.04 Suomen aikaa. Silloin keskitymme kaikella voimallamme siihen, että tunnemme sydämissämme rakkautta ja sen kohteena on koko ihmiskunta. Koko tasaushetken perustana on usko Valon voimaan ja hyvyyteen, jonka otamme enemmän ja enemmän arkemme tasolle. Tässä energiassa yhdymme siis kymmenen päivän päästä. Mutta sitä ennen, vahvistukoon uskomme ja sydäntemme voima ja tuokoon se vahvan sisäisen näkökyvyn meille jokaiselle. 

Auttajani kertovat samankaltaisia asioita uudelleen ja uudelleen, kuin kysyen minultakin, uskonko heidän läsnäoloonsa, siihen viestiin, jota he kauttani tahtovat tuoda, vai epäilenkö sitä, mitä he yhä uudelleen "jankkaavat"? Alanko ajatella, mitä lukijat miettivät näistä sanoista tai uskovatko he, mitä kirjoitan, tuntevatko he sanojen takana olevan voiman ja hyvän tahdon, vai epäilevätkö he? Minä uskon! Sillä niin monet vuodet olemme yhdessä tätä harjoitelleet, opetellen sitä, miten he saavat viestinsä perille, niin kuin se kuuluu. Se ei useinkaan ole niin suoraviivaista taikka selkeitä käytännön ohjeita sisältävää, vaikka välillä sellaista pyydänkin. Se on tekstiä, joka annetaan, jotta sen kautta välittyisi lukijoille värähtely, joka ajallaan tuo muutoksen, joka sanojen sisällä on. He, jotka lukevat, tuntevat ja avautuvat, saavat varmasti juuri oikean sisäisen tuntemuksen, jonka he sillä hetkellä tarvitsevatkin.

Vielä antaa maaliskuu yhden tärkeän tapahtuman, joka on auringonpimennys 29.3. Sen teemoista lähiaikoina. Nyt hetken hiljaisuutta tulevaan solaraikaani keskittyen.
Kiitos kaikille kanssamatkaajille, me olemme suuri voima yhdessä.