Tietäjän tarinoita

Bosnian matkan näkyjä

Keskiviikko 12.7.2017 klo 15:13


Bosnia 16-27.6.2017

Kun suunnittelimme matkaa Bosnian pyramideille, Mostariin ja Medjugoreen Marian ilmestyskukkulalle, päämääränämme oli henkinen kehitys, uudet kokemukset ja muutos.

Henkisesti suuntautunut matkaseurueemme siis lähti Bosnian matkalle tietoisesti tutkimaan itseään, nostamaan itsestään esille asioita, joita arki ei anna irrottaa, sekä myös avaamaan uusien kokemusten kautta itsessään korkeampaa värähtelyä ja sielun muistia. Matkan tarkoitus toteutui loistavan hyvin!

Saavuimme Sarajevoon Mûnchenin kautta, eivätkä lennot olleet pitkiä. Sikäli hyvä, sillä pitkät lennot ovat ainakin minulle tällä ikää melko raskaita. Sarajevon kentällä meitä odottivat autot, joihin 18 hengen seurueemme juuri mahtui. Kaksi loistavaa kuskia aloitti tällä tasolla työnsä heti perille päästyämme. Matka Visokoon, pyramidien kylään, oli muutamalle meille tuttu jo ennestään. Olemme vierailleet Visokossa jo aiemmin, vuoden 2014 syksyllä. Se matka oli unohtumaton ainakin minun kohdallani ja siitä alkoi suuri muutos kohti laajempaa tehtävääni.

Oli hiukan jännittävääkin matkata muutaman vuoden jälkeen takaisin paikkaan, jossa suuret energiamuutokset saivat alkunsa. Hetkille avautuminen oli tärkeää, muuten ajatus olisi kulkenut menneiden ja nykyisten kokemusten vertailussa.

Ensimmäinen majapaikkamme oli ihan Sun pyramidin juurella ja se oli yllätys minulle matkan järjestäjänä. En ollut tietoinen sen sijainnista ennen kuin oikeasti saavuimme paikan päälle. Pyramid Lodge hotellin sijainti oli ihanteellinen ja paikka oli oikeasti suunnattu ns. henkisille matkailijoille. Paikka ja sen henkilökunta täyttivät kyllä odotukset ja enemmänkin. Saimme hyvin valmistettua kasvisruokaa ja varsinkin aamupala oli ihanan runsas ja monipuolinen. Talossa oli käytössämme myös joga/meditaatiosali, jossa kokoonnuimme aamuin illoin yhteisiin hetkiin. 

Koko seurueemme oli valvonut yhteen putkeen jo yli vuorokauden, mutta lähdimme kuitenkin taloon tutustumisen jälkeen liikkeelle tekemään tuttavuutta Aurinkopyramidin kanssa. Kiipesimme ylös rinnettä mutkittelevaa polkua ja asetuimme muinaisen linnanraunion muureille ihailemaan ympärillä avautuvaa maisemaa. Tämä osa Bosniaa on uskomattoman rehevää ja vihreys lepäsi kauniina peltoina sekä metsinä joka puolella, mihin katse osui. Rauhaa silmänkantamattomiin. Niin ei suinkaan ole aina ollut tämän maan historiassa. Sotavuosista ei ole niin pitkä aika ja moni kohtaamamme ihminen kantoi ihan henkilökohtiset muistonsa sen kauhuista. Silti ystävällisyys ja auttamishalu olivat aina läsnä, varsinkin kun välillä "eksyimme" ja jouduimme kiperiinkin tilanteisiin matkan aikana.

Valvomisesta voi olla joskus se hyöty, että aistit herkistyvät ja uusia kokemuksia voi aueta niiden kautta. Jotkut ryhmäläisistä saivat jo omat kokemuksensa asiasta.
Itse en kokenut Aurinkopyramidin energiaa korkeana, samoin oli jo edellisellä kerralla. Se, mitä on haudattuna syvällä pinnan alla, oli kaiken muun peitossa, eikä säteillyt enää puhtaasti ylös. Omilta auttajilta ja omasta muistista noussut info kertoi, että tuon pyramidin nimi oli muinoin ollut Valon Temppeli. Sen pääasiallisena tehtävänä oli ollut korkean, jumalallisen energian vastaanottaminen ja sen jakaminen koko alueen rakennuksiin. Joku sanoikin, että se oli toiminut "generaattorina". Pyramidialue on hyvin vanha ja tutkijoiden mukaan sen vanhimmat rakennelmat ovat yli 30000 vuotisia. Me saimme jo edellisellä kerralla infoa, että ne olisivat vieläkin vanhempia, jo Hyperborean lopulla rakennettuja. Aika luo kuitenkin niin suppeat rajat ymmärrykselle, joten lienee vain paikallaan aistia noiden pyrämidien vanha energia/ikä. 

Ensi pyramidikontaktin jälkeen kokoonnuimme hotellin jogasaliin, jossa miellä oli yhteinen hiljentymishetki. Päivän rutiinit olivat aamumedis klo 7.30 ja sen jälkeen aamupala ja sitten liikkeelle. Ilta päättyi jälleen yhteishetkeen, päivän ja kokemusten purkuun ja medikseen. Seuraavan päivän ohjelmaa kyselin aina iltahiljentymisen aikana ja vastaus antoi suunnan, miten/minne lähtisimme liikkeelle. Päivärutiineihin kuului myös korkeavärähteisen veden hakeminen ja kaikkien mahdollisten pullojen täyttäminen. Tähän aikaan vuodesta helle alkoi olla jo melkoinen, kolmekymmentä ja ylikin lähes joka päivä.

Seuraavanakaan yönä emme Patrickin kanssa nukkuneet paljoakaan, sillä hänellä oli solarhetkensä yöllä klo 2 aikaan. Ohjeet olivat, että pyramidilla tuo hetki kuuluisi viettää. Puoli kahden aikaan kun heräsimme, vettä satoi kaatamalla, oli pilkko pimeää, eikä ulos lähteminen ollut kyllä mahdollista. Yläkerta vastasi, ettei ole tarpeenkaan, sillä olimmehan jo pyramidilla! No niinpä, hotelli oli rakennettu sen rinteelle. Puolentoista tunnin hiljentyminen vaati kaiken tahdonvoiman väsymyksen ja univelan tähden, mutta onnistui hyvin. Tehtävä oli suoritettu ja uusi henkilökohtainen vuosi alkoi uusilla pyramidin latauksilla Patrickin kohdalla.

Seitsemän päivän ajan kiertelimme ohjauksen mukaisesti eri pyramideilla, tumuluksilla ja Ravnen tunneleissa. Ravnen toinen tunnelikokemus oli monelle ihan huippuluokkaa, sillä saimme yksityisajan iltamyöhällä, tunnelien jo ollessa yleisöltä suljettuna. Tuota yksityistä meditaatiohetkeä varten olimme varustautuneet lämpimillä vaatteilla ja istuinalustoilla, sillä pyramidialueen tunnelit ovat kosteat ja siellä tulee helposti vilu. Lähdimme matkaan oppaan kanssa, jonka tarkoitus oli saattaa meidät suuren megaliitin luokse. Matkalla opas kysyi, sammutetaanko valot, jotta voimme vahvistaa intuitiota.. Minä hänen takanaan vastasin heti, että joo, hienoa! Kun valot sammuivat, sankka pimeys todellakin oli tiiviinä ympärillämme. Tunsin monien hermostuneisuutta, mutta kehoitin kaikkia vain luottamaan. Aloimme edetä jonona, vain Patrickin taskulamppu ja muutaman puhelimen valo apunamme. Onneksi meillä oli kypärät päässämme, sillä pää saattoi kolista välillä kattoon, kun hapuilimme pimeässä tietämme. Jälkeenpäin moni kertoi, miten paniikki oli ollut todella lähellä ja syveni vain päästessämme tuohon meditaatiotilaan, suuren megaliitin äärelle. Silloin oppaamme lähti ja sanoi, että hän laittaa valot päälle tunnin päästä. Paljon omien pelkojen kokemista, puhdistamista ja lopulta niiden voittamista. 

Minua ei pimeä pelota ja koin, että aika tuossa täydellisessä mustuudessa meni nopeasti. Keskityin kaikki aistit avoimina ottamaan vastaan informaatiota tuosta tilasta. Suureksi surukseni oli megaliitti menettänyt voimaansa näiden kolmen vuoden aikana ja siitä oli merkkinä myös rajut halkeamat sen pinnalla. Meditaatiohetken aikana näin, miten muinoin nuo megatliitit olivat olleet tietopankkeja, joihin oli tallennettu pyhää tietoa ja siksi niiden sijaintikin oli kaiken ulkopuolisen energian, säteilyn ym. ulottumattomissa. Näin megaliittien verkoston, joka muodosti selkeän kuvion maan alla. Muinoin vesi oli kuljettanut tuota tietoa ja jakanut sitä ympäristöön tuon maanalaisen verkoston avulla. Suruni tuli siitä, että tuo pyhä tieto oli jo nyt vahvasti sotkettu, sillä kaikkien ihmisten energia, omat kivet ja korut megaliitin päällä, olivat sotkeneet puhtaan informaation. Megaliitin voima hiipui hiljalleen.

Sama oli havaittavissa koko pyrämidialueella. Energia oli muuttunut turistien myötä.
Vaikka pyrämidit värähtelivätkin vielä ja niissä oli havaittavissa energiapyörteitä, wortexeja, oli korkeampi informaatio jo jättämässä niitä. Puhuimme tästä vanhan tutun oppaamme, Hariksen kanssa, mutta hän ei tahtonut ymmärtää kantaamme, sillä paikallisten näkemys oli, että koko alue tuli olla kaikkien koettavissa, kosketeltavissa, ilman sääntöjä tai rajoituksia. He tahtoivat antaa kaikille mahdollisuuden omiin kokemuksiin. Me ymmärsimme kyllä tämän, mutta yritimme ehdottaa jonkinlaisia sääntöjä, miten muinaista pyhää tulisi kunnioittaa. Tässä epäonnistuimme..

Löysimme meille uuden vierailukohteen, joka oli nimeltää Pyramid of Love. Etukäteistiedon mukaisesti se alue oli yksityisomistuksessa, eikä olisi varmaa pääsisimmekö sen laelle. Lähdimme hotelliltamme taivaltamaan yli kolmenkymmenen asteen helteessä kohti lähellä loistavaa, puhtaan energian aluetta. Siellä oli selvästi havaittavissa puhdas energiapyörre jota ei oltu häiritty. Kerroimme ryhmäläisillemme, että tarkoitus oli jälleen aistia ympäröivää tilaa, etsiä portaaleja ja olla hiljaisesti läsnä tuolla alueella. Ihanat ystävät ymmärsivät tarkoin, mitä yhdessä lähdimme tutkimaan. Kiitos heille kaikille siitä(kin). 
Kun saavutimme kukkulan lakea, näimme, että joka puolella oli vastassamme rautalanka aitaa ja lukittu portti. Puhdas energiapyörre oli kymmenien metrien päässä meistä ja ehdimme jo ajatella, että se jää nyt kokematta. Hetkisen tuumasimme tilannetta ja yhtäkkiä rinnettä alas asteli mies ja nainen.. He tulivat luoksemme ja kysyimme olisiko mahdollista päästä tuonne huipulle. Mies vastasi amerikkalaisittain, että hän voi avata meille portin, olihan hän paikan omistaja. Astellessamme eteenpäin hän kertoi, miten itse oli muutama vuosi sitten ostanut paikan ja miten siihen liittyi erikoisia kokemuksia, esimerkiksi, että tilan tuolloinen omistaja, vanha mies, oli sanonut hänelle, että vihdoin sitten tulit ostamaan tämän, olen odottanut sinua.

Loven huippu oli ruohotasanne, jossa oli monia pieniä voimaportaaleja. Omistaja kehoitti meitä tutkimaan paikkaa rauhassa ja etsimään kenties uusia pyörteitä. Olimme kertoneet hiukan ryhmästämme ja matkamme henkisestä tarkoituksesta. Ryhmämme hajaantui ja tutkiskeli paikkoja. Uuden ohjauksen mukaan, kaikki halukkaat saisivat tässä paikassa "vihkimyksen" energian välittämiseen. Patrickilla on moniakin mastervihkimyksiä itsellä, joten hän alkoi työnsä ryhmäläisten kanssa. Olihan melkoinen paikka saada oma kytkentänsä kosmisen parantavan energian kanavaan. 

Lähdin kiertelemään ympäristöä ja tutkailin energioiden kulkua ja pyörteitä. Aurinko paahtoi kukkulalla todella kuumasti ja huomasin monen hakeutuneen pieniin varjokohtiin. Oma huomioni oli kiinnittynyt alarinteellä olevaan suureen, vanhaan tammeen ja lähdin astelemaan sitä kohti. Tammen aura ulottui koko alueen ylle ja siitä kulki myös suora energialinja kohti laella olevia portaaleja. Seisoessani tammen viisauskentässä, sain tiedon, että kevätpvntasauksen aikaan kuun ja auringon energiat yhtyvät Lovella ja virtaavat sen sisään, antaen uusille sieluille elämän. Eli Sun pyramid ja Moon pyramid yhdistivät muinoin säteensä tuossa Love pyramidin pisteessä ja uusiin ihmissieluihin puhallettiin silloin henki. Hyperborean aikaan koko tuolla alueella luotiin uutta ihmisrotua, edellisen puhdistuksen jäljiltä. Luotiin synnytystumuluksella veden kautta uusia kehoja, jotka sitten lähetettiin Loveen samaan sielu ja sen kautta yhteys Korkeimpaan. Koska kosminen säteily oli tuolloin voimakasta, moni vaihe luomistyössä tapahtui maan uumenissa, pyramideissa ja tunneleissa. Herkkä ihmisalku ei näin joutunut alttiiksi voimakkaille säteilyille, sillä sitä ne eivät olisi kestäneet. Kun olosuhteet vuosituhansien aikana vähitellen vakiintuivat, hennot ihmistaimet lähetettiin ulos maailmaan, oppimaan ja kokemaan elämää kehoissa.

Keskustellessani tuon vanhan viisaan tammirouvan kanssa, paikalle saapui tuo amerikkalainen Omistaja. Hän tuli kynän ja vihon kanssa ja halusi tarkemmin tietää, mitä me olimme siellä kokeneet, mitä ihmisiä oikein olimme jne. Hän oli saanut fiiliksen, että täytyisi pyytää yhteystietojamme, sekä kysellä meistä enemmän. Kerroin Omistajalle omista kokemuksistani, paikan energioista ja virtauksista ym. Kerroin myös huolestani pyhän tiedon katoamisen suhteen. Sanoin myös melko topakasti, että hänellä oli nyt suuri vastuu tästä vielä puhtaasta alueesta. Hän kuunteli ja nyökytteli ja sanoi lopulta, että minun juttuni kuulostavat siltä, että minun olisi syytä tavata eräs vanha herra, joka varmasti mielellään kuulisi kokemuksistani. Suostuin ja huusin lähistöllä olevan Patrickin mukaamme ja astelimme sitten yhdessä Omistajan pientä mökkiä kohden. Pienellä kuistilla istui jo aiemmin kohtaamamme nainen ja vanhempi mies. He esittelivät itsensä ja mieskin osottautui amerikkalaiseksi. Hän oli ollut vapaaehtoisena kaivamassa alueen tunneleita ja hänellä oli selkeä oma näkemys koko paikasta ja sen historiasta. 

Vanha mies esitti minulle muutaman kiperän tuntuisen kysymyksen ja tarkkaili kiinteästi vastaustani. Hän mm. kysyi, miksi olin mennyt tuon tammen luokse. Kerroin, että sen energia oli niin valtaisa ja voimakas ja että se oli kytköksissä noihin portaaleihin, jotka he olivat löytäneet ja merkinneet jne.. hän kuunteli hyvin intensiivisesti ja sanoi lopettaessani ettei siinä ole ihan kaikki.. saatko muuta kiinni? En osannut lisätä mitään ja niin vaihdoimme puheen aiheen Ravnen tunneleihin ja hän kertoi, miten kauniita megaliitteja oli kannettu ulos tunneleista, niitä oli rikottu, jotta niissä olevia kristalleja oli saatu esille ja myyntiin. Niitä oli myös siirrelty tunneleissa, jotta siellä olisi helpompi liikkua ym, ym. Kuuntelin itku kurkussa hänen tarinaansa ja suru kaiken kauniin häviämisestä vain syveni. Ihmiset ovat tuhonneet lähes kaiken kauniin ja pyhä tällä planeetalla, samoin luonnon ja vedet. Missään ei olisi sitä rajaa, jota ihminen ei ahneuksissaan ylittäisi. Vaikka ihmiskunta on tuhon partaalla, ei tartuta edes niihin tilaisuuksiin, jolloin voisi saada jotain tietoa, miten pelastaa Äitimaa ja sen asukkaat. Kenties juuri nämä rakennelmat, pyramidit ja megaliitit olisivat olleet tuon tiedon kantajia..Pyysin hartaasti puhdistusta omaan vihaani meitä kaikkia kohtaan ja samalla myös omaan syyllisyyslistaani. Se painaa repussani edelleen eniten ja aktivoituu välillä hyvinkin voimakkaasti. Olen ollut niin monessa elämässä osallisena tämän kaiken katoamiseen..

Lopuksi vaihdoimme yhteystietoja ja lupasimme niin pian kuin mahdollista lähettää oman versiomme Visokon pyramidialueesta. Tiesimme, että paikallisilla oli monenlaista tietoa jo olemassa. Kymmenet näkijät, meediot ja muut kokijat olivat tuoneet heille oman tietonsa ja kokemuksensa. Meidän lisämme olisi yksi erilainen pala heidän suuressa kuvassaan. Kuten Yläkerta oli meille infonnut, me emme oikeastaan enää itse tekisi mitään täällä saamallamme tiedolla, vaan käyntiimme oli muut syyt. Mutta ehkäpä Omistaja ja hänen ystävänsä hyötyisivät infostamme, sillä jäimme siihen käsitykseen, että hekin yrittivät pelastaa sen, mitä vielä oli pelastettavissa.

Muutama viikko kotiin paluun jälkeen saimmekin häneltä jo postia ja hän kertoi, että jänniä asioita oli tapahtunut vierailumme jälkeen ja hän hyvin mielellään pitäisi meihin yhteyttä. Tarinamme hänen kanssaan siis jatkuu.

Kesäpäivän seisaushetken otimme vastaan tumuluksella, joka on yleisnimitys muinaiselle, pyhälle kukkulalle. Meillä oli 21.6. varhainen herätys ja kukkulalla olimme jo ennen kuutta. Siellä olivat yöpyneet makuupusseissaan muutama saksalainen pariskunta ja tervehdittyämme heitä, asettauduimme paikalleen meditaatiohetkeä varten. Yli tunti kului jälleen nopeasti, vaikka huomasin kyllä polvieni valittavan risti-istuntaa. Se on uusi ilmiö minulla, sillä olen aina mielelläni istunut joko polvien päällä tai jalat ristissä.. Vanheneminen tuo mukanaan rajoja, vaikka ei mitenkään tahtoisi. Olisi siis entistä paremmin pidettävä tästä kehosta huolta, muuten ei tätä työtä ja jatkuvaa matkustamista jaksa.

H-hetki oli ryhmäläisten mielestä kaunis ja voimakas. Aurinko nousi edessämme ja saimme siunauksen sen säteiden kautta. Se oli kuin omanlaisensa vihkimys meille kaikille. Kauttamme oli avautunut portaali Kultaiseen verkkoon ja tuo paikka oli nyt kytketty siihen. Yksi tehtävistämme oli suoritettu. En voi olla kuin kiitollinen, että saamme tehdä työtä näin heränneen ja sitoutuneen ryhmän kanssa. Uskomattomia sieluja kaikki!

Kävimme myös edellisen vierailumme portaalikohteessa joen rannalla. Se myös yhdistettiin Kultaiseen verkkoon. Siinä paikassa moni koki häirintää, mutta tehtävä tuli suoritetuksi. Istuimme pyörteisenä kulkevan virran rannalla vielä jonkin aikaa, kukin omassa tilassaan ja omien kokemusten kanssa. Itku oli monella pinnassa, oli niin hyvä olla.

Kun matkamme jatkui sitten viikon jälkeen Visokosta eteenpäin, kävimme myös pienemmän joen rannalla, jylhien puiden siimeksessä. Siellä saimme kokemuksen noista suurista kivipalloista, jollaisia oli monien muidenkin pyramidien läheisyydessä. Saamani etukäteistiedon mukaan, olisi parempi ettemme koskisi fyysisesti noita kivipalloja. Kerroimme ryhmälle jälleen ohjeet ja sanoimme, että olisi parempi vain tunnustella niiden energiaa ja omia tuntemuksia niistä. Lähes heti paikalle saavuttuamme, aloimme kuulla muilta, että paikassa tuntui erikoinen energia, eikä niin hyvä. Moni kertoi, miten solarissa alkoi tuntua pahan olon tunnetta ja sitä myös minä ja P koimme. Kun annettu tehtävä oli taas suoritettu, kerroimme että etukäteisinfon mukaan nuo pallot oli myöhemmällä ajalla vallattu ja niiden alkuparäinen värähtely oli muutettu negatiiviseksi. 

Kenttälounaamme jälkeen, joka oli taas vihanneksia, hedelmiä, juustoja ja leipää sekä tuoremehuja, jatkoimme matkaa kohti Mostarin kaupunkia. Siellä yöpyisimme yhden yön verran ja tutkisimme tuota kuuluisaa sodan esille nostamaan kaupunkia yhden päivän ajan. Siitä jatkan myöhemmin. Ajelimme aivan upeiden vihreiden vuorimaisemien kautta sitten takaisin etelään päin ja pakko oli pysähdellä ihailemaan ja kuvaamaan noita kaikkia aisteja hiilaavia maisemia. Kaikki elementit olivat lähes kaikkialla läsnä ja se harmonisoi energiakenttiämme ja ainakin minulla tuo luonto syvensi rakkautta Äitimaata kohtaan. Aakeen laakeen kasvatit olivat aivan haltioissaan näistä näkymistä. Pienet vuorten rinteitä nuolevat tiet olivat nekin ihania kokemuksia ja kuskien taito vain korostui. Meillä oli heihin täysi luottamus koko matkan ajan, vaikka kiperissä paikoissa välillä olimmekin. Matka siis jatkui, mutta siitä toisen kerran.


Kommentit

9.9.2017 19:17  Sybila

Kiitos kun jaoit❤️ Itsekin haluaisin käydä noissa paikoissa ja auttaa suunnittelussa kuulla muiden tarinoita. Ja hienovaraista tietoasi noiden pakkojen energioista, menneestä ja tästä päivästä. Olen päässyt eteenpäin hyvin vaikeasta elämäntilanteesta kantamalla Medjugorjesta hankittua rannekorua, joten tiedän että Neitsyen energia on täynnä puhtautta ja rakkautta.

11.9.2017 12:35  Eijan vastaus

Kiitos Sybila! Pyhän Äidin värähtely on hyvin lohduttavaa, rakastavaa ja parantavaa. Medjugore on sen värähtelyn yksi piste maan päällä. Omina vaikeina aikoinani ainut "turvani" oli Äiti Maria. Hänen energiansa lohdutti kärsivää äitiä minussa. Kaikkea hyvää sinulle.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini