Tietäjän tarinoita

Alkukesän hetkiä

Share |

Perjantai 21.5.2021 klo 18:47 - Eija


Alkukesän hetkiä

 

Tuleva viikko tuo tullessaan tämän vuoden ensimmäisen pimennyksen. Toukokuun 26. päivä on kuun pimennys Jousimiehen tähdistössä. Tarkka aika Suomessa on 14.14. Pimennyksiin liittyy aina omanlaisiaan teemoja ja niin tähänkin. Tämä täydellinen pimennys ei näy Suomessa, mutta säteilee kyllä universaalisti. 

Pimennyksen energia aukeaa voimakkaana muuntavana energiana, jota kohottaa tähtienergia. Kuin korkeampien tasojen katse olisi nyt tänne suunnattuna. Kuin korkeat Valon Auttajamme olisivat valmiina antamaan ja lataamaan ihmiskunnalle ja varsinkin tietoisille vastaanottajille jotain uutta ja erityisen puhdasta. Tämä pimennyksen energian tavoittamiseen tarvitaan nyt omaa ponnistusta ja voima sen vastaanottamiseen hakea omasta itsestä ja varsinkin oman ryhmän tuesta. Yhteisvoimin voi aina ponnistaa voimakkaammin kuin yksin. Voima on tarpeen, ettei suotuisa hetki mene lillumiseksi ihanissa energioissa, vaan pystyisi aktiivisesti olemaan energioissa läsnä.

Ehkäpä juuri siksi tämä pimennys kantaa parantumisen ja parantamisen henkistä teemaa, jonka kyytiin voimme nyt lähteä. 

Vaikka kyseessä on parantumisen mahdollisuus, voi tuo energia keittää kokoon myös räjähdysalttiita tilanteita syytöksineen ja lopulta johtaa muiden tuomitsemiseen tain omalla kohdalla lukkiutuneeseen tilanteeseen, jossa oma kipu saa kuvittelemaan itsensä paremmaksi tai vastaavaksi uhriksi, jonka tilaa tulee muiden koko ajan varoa ja kuunnella. 

Jokaisella sielulla on omanlaisensa taakka, menneiden elämien summa, josta uudessa elämässä lähdetään liikkeelle. Niin monet meistä ovat saaneet kokea kipeyttä, suurta tuskaakin elämissään ja niistäkin on jäänyt sieluumme jälki, kuin haava, joka ei umpeudukaan kovin helposti. Voi toki olla, että saamme elämän aikana hyviä ja parantavia kokemuksia ja haava umpeutuu, mutta hyvin helposti se myös alkaa jälleen vuotaa, jos joku vahingossa tai tahallaan siihen tökkäisee. Jos tahdomme haavamme kokonaan arpeutuvan ja paranevan, on sen kanssa työskenneltävä tietoisesti. 

Mikä siis on tuo työskentelytapa ja parannusaine? Yksinkertaisesti Rakkaus!

Se on ”näissä piireissä” oikeastaan jo paljon kulutettu sana ja teema ja sitä on vuosikymmenet tuotu milloin milläkin tavalla keinoksi parantaa itsensä. Mutta siltikin niin monet yhä kantavat haavojaan ja yrittävät suojella ja peitellä niitä. 

Rakkaus on kuitenkin avain ja oman tilan hyväksyminen on ensimmäinen voide, jolla haavaa parannamme. Hyväksymme omat kokemuksemme, omat vaikeat tunteemme ja oman tämänhetkisen olotilamme samalla ymmärtäen sen, miten luomme itsellemme lisää kipua, jos siihen tilaan jäämme. Aloitamme siis tunteista ja annamme niille huomion, kun ne ovat päällä ja annamme niille rakkautta avautumalla sille korkeammalle rakkaudelle, jota puhdas taso meihin pyynnöstämme valuttaa. Menneiden ”vääryyksien” unohtaminen ja niistä vapautuminen on työtä. Tunteen ja ajatuksen huomioimista ja positiiviseksi muuttamista. Ja ennen kaikkea hyväksymistä. Tämä on osa minua, mutta en tarvitse sitä enää! Tahdon muuttua, löytää yhteyden itseeni ja niihin ihmisiin, jotka lähelläni ovat. 

Rakkaus on saatavillamme, se on läsnä koko ajan ja sen lähde loppumaton. Meidän ei ole tarkoitus yrittää yksin, eikä edes omilla voimilla, vaan yhdessä ja Rakkauden Lähteen kanssa, jota myös Jumalaksi kutsutaan.

Tämä on ihmiskunnan ja yksittäisen sielun suuri oppiläksy, paluu rakkauteen ja luottamukseen. Tietä siihen avataan jälleen voimakkaasti ja me kaikki voimme sille astua. Tahto päästä irti menneestä on tärkeää ja tässä onkin ajatuksen kanssa työskentely tarpeen. Uudelleen ja uudelleen kääntää oma ajatus pois menneestä ja luoda tilalle positiivista tulevaisuutta, positiivisella ajatuksella ja asenteella. Ennen kaikkea ajatuksella, että rakastan itseni terveeksi ja luottavaiseksi Jumalallisen Voiman ja Valon avulla. 

Olet jälleen polulla. 

Ja niin astuu muutos hiljalleen elämään. Sitä seuraa sielun kehitys ja kyky nähdä asiat paremmin niin kuin ne ovat, ei niin kuin tunteemme kautta ne näyttäytyvät. Positiivisuus ei ole harhaluuloissa, henkisyyden verhon takana piileskelyä, vaan se on nykytilan selkeämmin näkemistä ja sen ymmärtämistä, mitä tila tarvitsee muuttuakseen positiivisemmaksi. 

Parantumisen mahdollisuus on sitä, että eteemme tuodaan tilanteita ja mahdollisuuksia huomata haavamme, mutta se onkin välillä vaikeaa. Olemme jo toimineet haavan ohjaamana, sitä peitellen, jottei kukaan vain sitä huomaisi ja herääminen tulee vasta jälkeen päin, kun kipu tapahtumasta alkaa kunnolla jomottaa. 

Käytännössä se on sitä, että toimimme kipeän kohtamme ohjaamana ja aiheutamme itsellemme ja muillekin lisää (turhaa) kipua. 

Tässä hetkessä tämän energian vaikutuksesta haavat jo vievät monia ja voimme ajautua myös energeettisesti rankkaan tilanteeseen, johon kukaan osallinen ei tahdo tarttua ratkaistakseen, vaan kaikki kipuilevat tahoillaan, ilman myötätuntoa tai rakkauden vastaanottamista. Parasta lääkettä olisi nostaa tulehtunut asia esille ja pyytää osallisten kokemuksia asiasta. Ei kuitenkaan niin, että kukin selittelee uhriosaansa, vaan rakentavasti, tilanne ratkaisten ilman suurta draamaa tai kilvoittelua haavan syvyydestä tai kipeydestä.

 

Kuitenkin lopulta, vuosien kuluessa monista parantuneista tulee muiden auttajia ja parantajia ja he jakavat tietoaan, valavat toivoa ja näyttävät suuntaa. Nyt on parantajienkin mahdollisuus saada uutta voimaa ja viisautta tämän pimennyksen aikana. Mitä laajempi sydän ja ymmärrys parantajalla on, sitä suuremmin hän voi auttaa.

Valmistaudutaan ja tutkaillaan, löytyykö vielä haavoja, joista on aika parantua. Tiedostamalla omat ohjelmoinnit ja niihin liittyvät haavaiset käytösmallit, astuu jo suuren askeleen parantumispolullaan. 

Ihmiskunnan suurempi ja laajempi parantuminen voisi alkaa uudella voimalla ja edetä uudella vauhdillakin. Valitaan siis parantumisen tie!

 

Auringonpimennys Kaksosissa seuraa sitten uuden kuun päivänä 10.6. ajassa 13.53. Pimennys näkyy osittaisena myös Suomessa. 

Mitä tämän teemasta voisimme sanoa? Se on jatkoa edelliselle pimennykselle ja painottaa omaa yhteyttä Korkeampiin Voimiin samalla kun se tuo eteemme sisäisen tahdonvoiman oikein ymmärtämisen. Olisi hyvä pohdiskella kuunpimennyksen jälkeen, mihin oman voimansa ja tahtonsa suuntaa. Mitä ja ketä se hyödyttää? Kulutammeko voimamme ja energiamme omiin haluihimme vai alammeko jo kääntyä sisäänpäin, kohti viisautta, kysyen sen ohjausta.

Ajatuksen laajentaminen muuttaa oman elämän perspektiiviä ja lopulta koko ihmiskunnan suuntaa. Siihen muutokseen on pyrkimys ja se on ihmiskunnankin kartalle suunnitelmana piirretty. 

Tämä on hyvä aika luoda ajatuksella suuria muutoksia, parempaa tulevaa, eikä niinkään miettiä esteitä tai haasteita, joita aurinkokunnan sisäinen kierto ja vaikutus voi eteen tuoda. Suuri kuva voi pimennyksenä piirtyä moniin sieluihin, jos edellistä teemaa on riittävästi työstetty. Muistaen se, että kukin kulkee tahdillaan ja polullaan, kohti parantumisen ja vapautumisen aikaa. Elämä ja kehitys ei ole kilpailu, vaan matka.

 

Nöyryys, myötätunto, lempeys ja viisaus.  Feminiinisen energian paluu vahvan tahdon, ei pinnallisuuden, kilpailun tai ulkoisen kuoren kautta. 
Suuria ovat muutoksen tuulet juuri nyt ja voima täytyy nyt jokaisen löytää Lähteestä, itsensä kautta, sillä muutoksen tuuli on nyt enemmän henkistä tuulta ja vain ponnistellen sen saa vietyä toimintaan ja sitä kautta konkreettiselle tasolle. Hienot ideat, ajatukset ja oivallukset ovat tuulta, mutta siihen tuuleen ne voivat hajota, jos emme toimi niiden mukaan. Tämä ajanjakso ei kovinkaan paljon tue toimintaa, joten on ymmärrettävä, että myös se voima toimia tulee korkeammalta, Lähteen tasolta. 

 

Kuten niin monia vuosia olemme ehdottaneet, liitytään yhteen, ponnistetaan yhdessä, luodaan yhdessä uutta elämisen mallia. Niin myös näiden pimennysten kohdalla, kulkien kohti kesäpäivänseisausta. Siitä myöhemmin lisää. 

Lämpimiä terveisiä, saarelta kaukaiselta. Eija


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini