Tietäjän tarinoita

Kohti ensi vuotta

Share |

Perjantai 22.10.2010 klo 12:29 - ÄitiKuu


Ensi vuosi alkaa voimakkaalla tapahtumalla - auringon pimennyksellä. 
Planeetan magneettikenttä reagoi siihen, me reagoimme myös. Ja näin myös tämä tapahtuma voimistaa kaikkea omassa energiakentässämme. Millaisella energialla kuljemme kohti uutta vuotta, ja lopulta uutta aikaa..
Tämä mennyt vuosi on kokonaisuudessaan ollut puhdistumista, irtipäästämistä, ja monien asioiden näkyville nostoa. Missä olemme vielä kiinni, niin ettemme voi puhdistaa omaa tunnekenttäämme? Ihmissuhteet ovat olleet monilla korostetustai esillä. Ihmisenä olemiseemme kuuluu oppiläksyt ihmissuhteiden kautta. Miksi? Jotta oppisimme oikeanlaisen Rakkauden. Rakkaus sellaisena, kuin sen koemme ja tunnemme, sisältää oikeastaan aina riippuvuuden, itsekkyyden ja hyväksikäytön elementtejä. Minä tosiaan rakastan puolisoani, lastani, vanhempiani!.... Mutta..
Usein toistuva lause, joka tuottaa tuskaa joka päivä miljoonille ihmisille. 
Sanotaan, että puhtainta on äidinrakkaus. Usein sekin sisältää ehdollisuutta. Todella rakastan lastani, mutta olen hyvin pettynyt, kun hän ei sittenkään ole sellainen, kuin ajattelin hänestä tulevan. Entä jos lapsi päättää käyttää elämänsä etsien itseään, vailla ammattia, kotia. Entä jos hän hakee korkeampaa rakkautta huumeiden kautta? Tai jos hän sairastuu vakavasti ja lopulta päättää itse päivänsä? Hyväksymmekö, olemmeko avoimina hänen rinnallaan, rakastaen ja hyväksyen, myötätuntoisina, mutta ilman omaa paniikkia, pelkoa? Sama voi koskea puolisoa, johon niin kovasti rakastuimme.. Täydellinen hyväksyminen, rakkaus ilman odotuksia, omia toiveita, vain rakkaus. Mitä se voisi olla? Meidän ihmisten sudenkuoppa rakkaudessa on tunne-energia, jonka siihen liitämme. Ovathan tunteet ihania, ja kokemukset tarpeellisiakin. Kuitenkin, kun rakastamme tunteellamme, lisäämme energiaa, joka tuo jatkuvasti uusia kokemuksia eteemme. Ja nuo kokemukset ovat varsinkin tänä aikana vahvoja ja täynnä itkua, epätoivoa, kiinnipitämistä, kipeitä hylkäämisiä, mielen kaaosta. 
Mitä siis voisi olla rakkaus? Sellainen rakkaus, jota sydämissämme kaipaamme, etsimme yhä uusien ihmisten ja kokemusten kautta? Ehkä se sisältää pysyvän rauhan elementtejä, sisimmässä olevaa voimaa, joka ei ole riippuvainen ulkoisista tapahtumista, kokonaisuuden näkemistä, vaikeissakin tilanteissa. MItä mieltä olet sinä olet?


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini