Perjantai 2.7.2010 klo 22.16 - ÄitiKuu
Yllättävä kohtaaminen henkimaailman kanssa tapahtui muutama viikko sitten. Kaunis kesäilta ystävän kanssa, joka tahtoi näyttää minulle erikoisen paikan, johon hän oli törmännyt kävelyretkellään. Odotti innokkaana mielipidettäni, jakaisinko hänen kokemuksensa... Leppoisa kävelymme kaunista koivukujaa pitkin katkesi sellaiseen hyökkäykseen,johon en mitenkään ollut varautunut. Katselin rauhassa ympäröivää maisemaa. Aaltoilevat pellot ympäröivät tietä ja pienet mäntysaarekkeet nousivat niistä kuin pikkuiset saaret järvellä. Silmiini sattui erikoinen energiapylväs, joka kaartui kuin suihkulähde erään saarekkeen ympärille. Samalla kun tein tuon huomion, tunsin valt
aisin hyökkäyksen kentässäni. pysähdyin ja reagoin fyysisestikin hyvin voimakkaasti. Kylmä energia ympäröi minut ja ihokarvani nousivat pystyy, värisytti, puistatti. Ystäväni pysähtyi, katsoi käsivarsiani ja totesi- ahaa- taisit saada jo yhteyden.. Minä suojasin itseni valolla ja näin miten äiti ja kaksi lastaan pyörteilivät ympärillämme. Kohtaaminen ei ollut ystävillinen, vaan varsinkin äiti oli hyvin vihamielinen. Kävelimme ripeästi pois päin ja viestitin selvästi etten tahdo olla yhteydessä. Henkimaailma palasi takaisin pienelle saarekkeelleen ja me jatkoimme kulkuamme pois päin.
Tuolla pienellä saarekkeella, keskellä peltoa oli pieni kappeli ja ystäväni kertoi, että sinne on haudattuna perhe. Äidin viesti oli selvä: me emme poistu täältä! Jotain oli jäänyt siis pahasti kesken kuoleman hetkellä.
Tuo yllättävä kohtaaminen sai minut jälleen ajattelemaan, miten vähäisiä ovat tietomme henkimaailmasta, välitiloista, astraalitasoista ja niiden ilmentymistä. Miten monet niihin yhteyttä pitävät vain ruokkivat noita tasoja ymmärtämättä lainkaan olevansa itse niitä, jotka pitävät ne aktiivisina. On olemassa ajatus- ja tunnekoosteita, jotka jäävät elämään kuoleman jälkeen, ja pysyäkseen "hengissä" ottavat yhteyttä tietämättömiin ihmisiin, jotka heitä sitten kanavoivat. Välitiloihin jääneet sielut taasen tarvitsevat tietyn ajankohdan ja paikan, jolloin heitä voi auttaa eteenpäin. Tämäkin asia, josta harvoin kuulee puhuttavan.
Monesti herkät ihmiset leikkivät henkisyydellä, oman värähtelynsä kustannuksella. Varmaankin parempi olisi hankkia enemmän tietoa,esim vanhoista kirjoituksista ja tehdä henkilökohtaisesti oma osuutensa, jotta korkeampi värähtely sulauttaisi alemman.
Koska me elämme nyt vahvaa energeettisen jakaantumisen aikaa, olisi hyvä meidän kaikkien miettiä, mihin olemme yhteydessä, mihin annamme aikaamme ja energiaamme. Hienoilla tasoilla jokainen taso tahtoo varmistaa oman energiansa säilyvyyden ja uskoisinpa, että yhteydet henkimaailmasta tulevat lisääntymään juuri ko syystä.
Turvallisin suunta ymmärrykseen kulkee sydämen kautta, omaan puhdistumiseen ja tietoisuuden kehittämiseen keskittyen.
