Tähän elämäni kohtaan saakka olen lukenut kymmeniä henkisiä opuksia, jotka kaikki kertovat totuudesta, siitä, mikä on ihmisen elämän tarkoitus.  Miksi elämme, ja miten kuolemme. Ja mitä kuoleman jälkeen,,, Viimeisin kirja on Lisa Williamsin kirja Sielun ikuinen elämä. Kirjan perusteella voi sanoa, että hän harvinaisen lahjakas ja vahva meedio. Se maailmankuva, jonka olen itse vuosien/elämien aikana muodostanut, ei ihan vastaa tämän kirjan kuvaa. Kirjoittaja sanoo muutamankin kerran, että uskokaa tätä, tämä on totuus kuolemasta. 
Aika painavasti sanottu.
Kirjailija antaa itsestään hyvän ja herttaisen kuvan, ja uskon hänen kyllä vilpittömästi auttavan ihmisiä heidän peloissaan kuolemaa koskien. Kuolema on vaikea aihe. Varsinkin, kun meillä länsimaissa se on erotettu kokonaan elämästä, vaikka se on luonnollinen elämän jatkumo. 

Monissa kirjoissa peilautuu kirjoittajan kulttuurillinen ja uskonnollinen tausta. Ja niin kuuluukin olla. Tämänkin kirjan tärkein sanoma lienee se, ettei kuolemaa tarvitse pelätä, koska elämä jatkuu sen jälkeen. Sielu jatkaa oppimistaan, elämästä elämään. Se totuus kyllä taitaa olla melko pysyvä! 

Myös minulla on ollut kuolemanlähikokemus, ja olen kommunikoinut henkienkin kanssa (en tietenkään ole yhtä lahjakas kuin  esim. Williams). Vaikka minulla onkin vahvoja kokemuksia, en väitä silti tietäväni totuutta kuolemasta, taikka sen paremmin elämästäkään, itse asiassa oikeastaan päinvastoin! Elämässä ja kuolemassa on myös mysteeri. Ja niin ehkä kuuluukin olla..
 
Omien tutkimusteni, omien kokemusteni perusteella kallistun tällä hetkellä sen "totuuden" puoleen, että me olemme luojia! Ja me voimme luoda Korkeampien voimien kanssa, omaksi, lähimmäistemme, kaikkien olevaisten, Äitimaan parhaaksi.
Tietyt universaalit lait koskevat meitä kaikkia, niin elämässä kuin kuolemassakin. Se, mitä olemme, mitä värähtelemme, ajattelemme, tunnemme, mihin uskomme, mistä pidämme kiinni, vaikuttaa elämäämme ja niihin asioihin, joita kohtaamme. 

Jo muinainen viisas sanoi: Ihminen, tunne itsesi! Se on loistava viisaus, josta olisi jokainen elämä aloitettava. Mikä ja kuka olen? Kaikkine tasoineni, kokonaisuutena. Ja miten tuota omaa olemistani täällä maan päällä ilmennän? Kun tutustumme itseemme, tutkimme omia ajatuksiamme, tunteitamme ja arjen elämäämme, saamme käsityksen siitä, millä tavalla ja millä tasoilla elämäämme luomme. Oman elämäni tähän astinen historia vahvistaa sen, että myös minä olen luoja. Aivan samoin me kaikki!

Tämä pohdinta johtaa siihen, että myös kuolemassa me kohtaamme sen, mihin uskomme, mitä olemme, mitä värähtelemme. Kuoleman polku, sen eri tasojen läpi kulkeminen näyttää meille omien uskomustemme, pelkojemme, tunteidemme, kiinnipitämisemme sekä rakkautemme ja valomme koko kirjon. Elämän nollaaminen kuoleman jälkeen, sen jonkinlainen läpikäyminen kuulunee kuvaan mukaan, ja sen mukaisesti, mitä olemme itseemme elämämme aikana keränneet. Jos pelkistän,sanon, että mitä värähtelemme, mitä olemme kuoleman hetkellä, sielullisesti, se määrittää polun, jota kuolemassa kuljemme. Värähtelyn universaali laki toimii siinäkin.

Kuolemaa ei kuulu pelätä, vaan luoda omaa elämää kehossa olon aikana niin, että tuntisi itsensä, omat pelkonsa, vahvuutensa, värähtelynsä, ja niin paljon kuin mahdollista, lisäisi omaan värähtelyynsä valoa ja rakkautta. Jokaisella on oma lähtökohtansa, oma sielullinen energiansa syntymässää, ja siihen tutustumisen kautta tiedämme, mitä voimme kulloisessakin elämässä puhdistaa, muuntaa ja laajentaa. Elämä on rakkaus, ja sen suurin tarkoitus lienee rakkauden lisääminen. 

Yhtä totuutta ei mielestäni ole, vaan jokaisella on oma totuutensa, sen mukaan, mitä värähtelytasolla olemme. Kuitenkin universaalit ovat olemassa ja ne ovat joka tasolla. Ne ovat luomisen lakeja, ja niihin perustuu kaiken olevaisen elämä. 

Ehkä tässä kohtaa voisi olla aiheellista jakaa omia näkemyksiänne taikka kuolemankokemuksianne... Kommentit vapaat..
Tiedoksi kyselijöille, lähettäessänne kommenttia, nimi kohtaan kannattaa laittaa se nimi, taikka nimimerkki jonka tahtoo sivulla sitten näkyvän.