Viime aikojen tuhot ovat vieneet monia sieluja pois maan päältä. Yllättäen tapahtuvat poistumiset eivät aina ole sielun, tietoisuuden kannalta helppoja. Äkillinen kuolema, suuri pelko ennen sitä ja kenties tuska itsen ja läheisten puolesta, jättävät jälkensä sielun rakenteeseen. Kun kuolemme pelon vallassa, se voi olla energia, joka ohjaa meitä kuoleman hetkellä, ja sen jälkeen. Yhä uudelleen samaa pelkoa, hätää ja tuskallisia kokemuksia. Kuolema ei välttämättä ole pelastus, helpotus, jos siihen ei ole valmistautunut. Kuoleman kokemus määrittää omalta osaltaan seuraavan elämän olosuhteita, energiaa, tulevaa uutta syntymää.
Kuolema on luonnollinen osa elämää. Ja siihen kuuluisi valmistautua. Miten sitten? Kun elää elämänsä niin, että on tietoinen siitä, mitä energiaa itseensä kerää, voi olla luottavaisempi siinä, mihin se energia/värähtely kuoleman hetkellä vie. Sama laki, joka toimii maan päällä, toimii myös kuolemassa; Samankaltainen vetää puoleensa samankaltaista. Jos uskomme, luotamme Luojaan, korkeisiin auttajiin, buddhiin, Jeesukseen, tai yksinkertaisesti Luojaan, on varmasti hyvä pitää kuoleman lähestyessä kaikki se sydämessä, rukoillen ja luottaen. 
Buddhalaiset opettavat elämää niin, että se on valmistautumista kuoleman hetkeä varten. Eli kun kerää hyvää karmaa, pitää kiinni korkeista opettajista, buddhista sekä on hankkinut etukäteen tietoa, mitä kuolemassa meille, ja kehoillemme tapahtuu, on kuoleman kohtaaminen pelottomampaa. 
Jokainen elämä, jokainen sielu on äärettömän arvokas. Meillä on elämämme aikaa kerätä sitä hyvää, muuttaa ajatuksiamme, kääntää pelkomme rakkaudeksi, tunnustaa kuoleman vääjäämättömyys. KUn olemme kehossa, meillä on SUURI MAHDOLLISUUS tehdä sitä työtä, mitä sieluina olemme tulleet maan päälle tekemään. Kaikki me olemme täällä puhdistamassa, muuttamassa, oppimassa, laajentamassa jotain. Tehtävämme on tutustua itseemme, siihen, mitä olemme sieluina, tietoisuuksina. Meillä on elämän pituinen matka kuljettavana, eikä sitä kannata jättää kesken. Vaikka ajat ovat haastavat, on vaikea löytää suuntaa, omaa paikkaa, itseään, on jaksettava jatkaa. Elämänsä kesken katkaiseva sielu kantaa sen energian, ne tunteet, jotka ovat johtaneet kuoleman valitsemiseen, myös kuolemassa ja sen jälkeen, kärsien uudelleen ja uudelleen samaa. 
Miksikö kirjoitan nyt tästä ja näin varmalla kädellä? Olen murheissani laittanut merkille viime vuosina, miten niin monet toimivat oman käden kautta ja poistuvat täältä ennen aikojaan. Pelkojensa kera ja niiden saattelemana. Se on niin suuri turhuus! Myös äkkikuolemat ovat lisääntyneet, katastrofien ja onnettomuuksien tähden.
Jokainen elämä kehossa on tosiaan mahdollisuus, aika, jolloin voi oppia itsestään, tutustua pelkoihinsa ja läytää sisäinen yhteys Jumalaan. Se on työmme täällä, vaikka ulkopuolinen maailma yrittäisikin viestiä meille kaikkea muuta, materian ja muodon maailmasta.
Minulla on omia kuolemanlähikokemuksia, jotka ovat avartaneet minun tietoisuuttani, ja saaneet näkemään, kokemaan elämän arvokkuuden. Ollaan yhdessä rohkeita, autetaan lähimmäisiä, opitaan henkisistä laeista, etsitään korkeaa energiaa ja auttajia. Tutustutaan olemassa olevaan tietoon siitä, mitä kuoleminen oikeastaan on. Valmistaudutaan siihen hetkeen, kun on aika vaihtaa taajuutta. Rakastetaan itseämme ja omaa elämäämme!

Näillä siivillä, rohkeasti, muistaen todellisen olemuksesi     
http://www.youtube.com/watch?v=Bm5ET1tOVzQ