Tietäjän tarinoita

Esillä olemisen ongelmia..

Share |

Perjantai 22.11.2013 klo 14:07


Tällä viikolla ilmestyi Sielun Peili lehti, jossa oli muutaman sivun kirjoitus minusta ja polustani. Ennen haastatteluun suostumistani kävin  kamppailua itseni kanssa, suostuako vai ei... Ajatukseni kiersi sen ympärillä, mitä voisin, osaisin kertoa, sanoa, ja miksi? Mikä minä olisin olemaan esillä, ihan lehdessä? Samaa kamppailua kävin ensimmäisen kerran parikymmentä vuotta sitten, kun ns. tulimme julkisuuteen Seitsemän Sisaren avajaisten kohdalla. Täytyy myöntää, että silloin nousi lähes paniikki! Kun olen riisunut omia sielunikerroksia, olen huomannut, että menneiden elämien vaikutus näkyy tässä. On ollut aikakausia, moniakin elämiä, joissa tämän kaltaisesta tehtävästä, ja sen esilletulemisesta on seurannut kivulias kuolema, tavalla tai toisella. Itsellä nousi aikoinaan myös syvä pelko omien lasten kohtalosta, kun julkisesti tunnustauduin tällaisen polun kulkijaksi, kaikkine kokemuksineen. Onneksi asia on avautunut ja olen voinut hoitaa haavojani tässä. 
Vaikka olenkin tiedostanut "ongelmani", ei esilläoleminen ollut tälläkään kerralla helppoa. Nyt oli kysymyksenä enemmänkin juuri tuo sanoma. Mitä polkuni voisi muille tuoda, miten kenties auttaa... Esillä olemiseen liittyy aina jonkinlainen itsensä mainostaminen. Ja se tuntuu jollain tapaa vieraalta, ja hankalalta, mitä siis voisin sanoa.. pelkäsin myös jutun jäävän pinnalliseksi, ilman sitä sanomaa...
Juttuni painottui kuitenkin omaan polkuuni, sen vaiheisiin, hyvin tiivistetyllö tavalla, joten sanoman löytyminen lienee lukijan omissa kokemuksissa.  Omien vaiheiden läpikäynti tällä tavalla avasi itsellekin uutta. Tietenkin juttu oli myös toimittajansa näköinen ja kuuloinen. Jotkin asiat, joita en itse pidä tärkeinä, nousivat esille, kun taas toiset, minulle arvokkaammat, jäivät pimentoon, taikka epämääräiseksi. Mutta kaiken kaikkiaan, ihan ymmärrettävä kokonaisuus, vaikkakaan ei ihan helppo haastateltava ;) 
Nyt tässä hetkessä totean, että olen tyytyväinen, kun uskalsin suostua ja voittaa pelkoni. Ehkä kuitenkin, myös minulla on jaettavaa, annettavaa muille. Voin kannustaa ja rohkaista muita. Omien, välillä hyvinkin vaikeiden elämänvaiheiden tuoma kokemus ja viisaus ovat arvokkaita, ja uskonkin,että juuri niillä kokemuksillani on ollut tärkeä merkitys kasvaessani tähän tehtävään. Kuten kirjoituksessa mainittiin, olen polulla,x_5629408d.jpg josta en voi enkä tahdo pois, vaan yhä enemmän, yhä vahvemmin näen sen vievän eteenpäin.  Polku on ollut melko yksinäinen, mutta ehkä kanssasisaria ja veljiä on, jossain? Kenellä teillä on ollut tai on tähtiystäviä, kosmisia auttajia? Kertokaa... Millaisia kokemuksia, polkuja teillä?


Kommentit

23.11.2013 22:49  Tuula

Hei Eija!
Kiitos näistä koskettavista kirjoituksista, jotka tuntuvat olevan niin totta. Hyvin harvoin kommentoin kirjoituksia, mutta nyt tuntuu siltä, että on pakko kirjoittaa. Ehkäpä se esillä olemisen pelko siellä kummittelee, jostain kaukaa huhuilee, etten ole riittävän hyvä ja mitä minä muka tiedän ja ketäpä se vielä kiinnostaa. Mutta nyt aiheeseen, eli tähtiystäviä olen tavannut unessa. Istun työpaikan kahvipöydässä, jossa paikat on jaettu ja toivon pääseväni parhaille keskipaikoille. Huomaan, että minut ohjataan viimeiselle paikalle pöydän päähän ja käperryn kasaan huomaamattomaksi. Tunnen, että joku hipaisee olkapäätäni ja kysyy oletko sinä Tuula...ja kääntyessäni katsomaan huomaan kolme-neljämetrisen läpikuultavan rakastavan olennon katsovan minua. vastaan, että kyllä olen ja huomaan, että joukko samanlaisia olentoja tulee paikalle. He kumartavat minulle kuiskien toisilleen, että hän on täällä, ajatelkaa hän on tullut. Olento kertoo, että minua on odotettu sinne saapuvaksi todella kauan. Kunnioitus minua kohtaan on valtava. Ilmassa pyörii iso munanmuotoinen hopeinen esine, joka värähtelee pyöriessään. Ajattelen, että se on hopeinen alkumuna tai jotain vastaavaa, mutta jälkeenpäin olen ajatellut värähtelevän käpymäisen muodon olleen käpyrauhanen...Viisi, kuusi olentoa ja minä seisomme piirissä käsikädessä ja vain olemme päät kääntyneenä alaspäin. Katson tilannetta työpaikalla ja pientä piiriämme mietiskelemässä ja huomaan ajattelevani, että kuinka olen voinut valita eläväni vanhaan työpaikan tapaan, kun voin valita myös tällaisen pyyteettömän rakkauden, järkähtämättömän levollisen tavan elää ja olla. Ja todella toivon/uskon, että tapaan vielä ystäväni tähdistä uudelleen.
Lämpimin terveisin Tuula


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini