Tietäjän tarinoita

Joulukuun seisaus

Perjantai 3.12.2021 klo 14:10 - Eija

Hiljalleen vierimme kohti vuoden viimeisen neljänneksen päättymiskohtaa, talvipäivänseisausta. Tänä vuonna tuo hetki on 21.12. klo 17.59 täällä meidän pohjoisella pallonpuoliskollamme. On siis vuoden lyhyimmän valon ajan päivä, mutta siitä alkaa jälleen valoisan ajan piteneminen, ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Lapissa kaamosta kestää vielä monen monta päivää ja mitä ylemmäksi napapiiriltä noustaan, sitä pidempi on kaamosaika. Tuona aikana aurinko ei nouse ollenkaan horisontin yläpuolelle ja esimerkiksi Utsjoella tuota hämärän hyssyä kestää yli viisikymmentä pävää. 

Mitä tänä vuonna liittyy tulevaan talvipäivänseisaukseen? Jokainen seisaus on aina omanlaisensa energiaa kantava ja vahvuuksiltaankin erilainen.
Huomenna, 4.12. on vuoden viimeinen pimennys ja sekin vaikuttaa tulevaan seisaushetkeen. Äitimaa seisahtaa hetken, vetää syvään henkeä ja jatkaa jälleen kiertoaan auringon ympäri. Seisaushetkellä Äitimaan pohjoinen puolisko on kaukana auringon voimasta, emmekä voi suoraan ottaa vastaan postia elämän ylläpitäjältä ja Äitimaa ottaakin silloin vastaan aurinkokunnan terveiset. 

Aurinkokunnan terveiset ovat tälläkin kertaa voimakkaat ja muuntavat. Avautuu nimittäin yhteys suureen syvään ja tuntemattomaan voimaan, joka galaxissamme vaikuttaa. Tuo voima antaa meille sykäyksen planeettoihin yhtyessään. On meidän aika hengittää syvään sisään tuota voimaa ja sillä voimalla me voimme nyt päättää muuttaa ja rakentaa maailmaa, joka on meidän hyväksemme, ei meidän Henkeämme vastaan. Tämä on suuri parantumisen loppuhuipennus, jonka voimme vastaanottaa ja välittää myös Äitimaalle. 

Herkkänä ihmisenä, paljon aistivana, olen ollut melko lujilla kuun pimennyksestä saakka. Huokaisen helpotuksesta kun tämä kahden viikon pimennysjakso vihdoin kääntää suuntaansa kohti talvipäivänseisausta. Liian monet energiavirrat, ympäröivät tunne-energiat, yhtäkkiset kollektiiviset laskut ja nousut ovat tuntuneet välillä kuin myrskytuulen puuskilta, joihin ei ollut varautunut. Myös oma rakenne on ollut muutostyön alla ja niin myös haittahyökkäyksille alttiimpi.
Omassa sydämessä on ollut vaikeampi pysyä ja rauhan tunne on välillä kadonnut, mutta onneksi hiljentymisten kautta jälleen saavutettu. Tulen elementti minussa on nostanut levottomuutta, niin kuin aina uuden edessä ja oma halu toimia - Vihdoin!- on ollut voimakas. Syvä tietoisuus kuitenkin, ettei ole ollut toiminnan, vaan luottamuksen vahvistamisen aika, on saanut työstämään sitä, mikä vielä voisi olla uuden esteenä. Yhteys omaan Lähteeseen, Korkeimpaan on ollut vahvana läsnä, mutta kuuluvuus on ollut heikompi kuin moneen vuoteen. Tässä hetkessä se on jälleen selkiytynyt, ja on kaipaamani Hengen äänen aika. 

Seisaushetki avaa jokaiselle halukkaalle laajemman kuvan tapahtumista, kollektiivisesta tilasta ja sen luomasta suunnasta. Sitä kaikkea kuuluu nyt katsoa ja tutkia viisauden, pelottomuuden, luottamuksen ja myötunnon silmin, sillä se antaa meille jälleen viestiä siitä, mihin emme enää takerru. On tärkeää luoda tulevaisuutta viisauden ja luottamuksen kautta, ja niin saavuttaa se muutos, jota me ja tämä planeetta tarvitsee.

On Suuren Toivon Ylläpitämisen Aika ja ovi siihen avautuu 21.12.2021 hetkellä.

Niin paljon ykkösiä ja kakkosia! Kehoja, joiden tehtävänä on kantaa sielua ja sen suunnitelmaa tääsä elämässä. Ja yhdessä saamme niistä kauniin luvun, joka tähtää uuteen korkeampaan värähtelyyn ja sen nousevan polun kautta suureen muutokseen.
Tässä seisauksessa luku 11 on syvän tiedostamisen, laajasti näkemisen, sisäisen ohjauksen ja viisauden jakamisen luku, joka vahvistuu sitoutuneilla valon polun kulkijoilla opettajaksi vihkimisen hetkeen. On aika viisaiden, Valon edustajien hetki alkaa henkiset, pyhät, totuuteen perustuvat opetuksensa, jotka nojaavat omaan polkuun, omiin kokemuksiin ja sydämen ääneen niiden kautta. 

Meidän yhteisömme on kulkenut yhdessä yhteistä polkua jo yli kuusi vuotta. Mekin olemme uuden edessä ja joukostamme nousevat myös uudet henkiset auttajat ja opettajat. Voisi sanoa, kiitollisuudella, että uusi sukupolvi ottaa vihdoin "vanhat" lahjansa ja viisautensa laajempaan käyttöön ja alkaa niiden kanssa oman matkansa kaikkien henkistä polkua kaipaavien keskuudessa. Me tosiaankin siunaamme heidät matkaan kiitollisuudella. 
Yhteisönä jatkamme ja vahvistumme ja kolkuttelemme jo uuden asuinpaikan ovella, missä se sitten meille avautuukin. Meidän on aika siirtyä sisämaata kohti ja löytää pieni kylä kasvavalle henkiselle perheellemme. Mutta ihan vielä ei ole aika toimia, jarru on tarpeen, vaikka kuvia ja vaikutelmia virtaakin jo sisään!

Syvään hengitys on vielä tänään tarpeen ja huomennä tapaamme korkeammissa taajuuksissa pimennyshetkellä. 

Seuraava blogi käsittelee yhteisöämme, sillä siitä on tullut paljon pyyntöä niin ylhäältä kuin etsijöiltäkin. Avaan oveamme teille kaikille, jotka myös haaveilette yhteenliittymisestä, vahvuudesta sen kautta ja uuden ihmismallin luomisesta. Kerron haasteista ja niistä selviytymisestä, sekä siitä, miten elin tärkeää on yhteinen päämäärä ja metodi jolla siihen pyritään, sillä pelkkä halu ei riitä viemään suurempaa ihmisjoukkoa oikeaan suuntaan. 

Rakkaudella taas, halauksin Eija 

Valonkantajat Pohjolasta

Keskiviikko 24.11.2021 klo 22:18

Moni teistä on varmaankin kuullut lauseen: Valo tulee Pohjolasta. Niin olen minäkin jo 90-luvulla ja usein sen jälkeen miettinyt missähän mahtaa olla tuon lauseen juuret. Lause liitetään henkiseen muutokseen ja sellaiseen aikaan ihmiskunnassa, milloin valoa todella tarvitaan.

Tuon ajatuksen takana on henkisen valon esiin nouseminen täältä Pohjolasta ja sanonnan äitinä kerrotaan olevan itse H.P.Blavatsky. Blavatsky oli teosofisen liikkeen perustaja ja myös kaiken sen tiedon ihmiskuntaan kanavoinut. Salainen Oppi on hänen suurteoksensa.

Meillä Suomessa suurin teosofian hahmo on tottakai ollut Pekka Ervast (1875-1934). Hän oli perustamassa Suomeen teosofista seuraa ja toimi sen ylisihteerinä yli kaksikymmentä vuotta. Ervast oli ahkera luennoitsija ja vieraili mm. Tukholmassa useaan otteeseen kertomassa teosofisesta maailmankuvasta.

Esimerkkinä Ervastin kansainvälisistä yhteyksistä voidaan mainita vuoden 1900 skandinaavisen teosofisen liikkeen vuosikokous Tukholmassa, jossa Ervast toimi teosofisen liikkeen perustajajäsenen H.S.Olcottin tulkkina. Olcott taas oli läheinen ystävä itse Blavatskin kanssa. Ervast sai siis syvää oppia oikeasta lähteestä jo nuorena, parikymppisenä miehenä.

Toinen merkittävä tuttava ja tukijakin Ervastilla oli kreivitär Constance Wachtmeister, joka italialaisesta syntyperästään huolimatta asui pitkiä ajanjaksoja Ruotsissa. Juuri tämä kreivitär toi pohjoismaihin tämän kuuluisan sanonnan. Kreivitär myös oli Blavatskyn läheinen ystävä ja alunperin tuo sanonta siis on itse H.P.Bn. Tarkalleen kreivittären on kerrottu siteeranneen Blavatskyä näin: "Kaikki tuntuu petävän jalkojen alla ja pimeys vallitsee. maailmassa. Muistakoot teosofit silloin kääntää katseensa Pohjolaa kohti, sillä Suomesta tulee valo. Näin sanoo madame Blavatsky." Jossain myöhemmissä teksteissä juuri Pekka Evast nostettiin tuon tuojaksi, sillä hänellä oli suuri tehtävä tuoda pyhä tieto yhteen tieksi, jota jokainen voisi kulkea.

Ervastia houkuteltiin jäämään Ruotsiin moneenkin otteeseen, mutta hän koki, että häntä tarvitaan Suomessa, sillä hänen omat näkynsä koskivat Suomea ja Suomen kansallishaltijaa ja hänen tehtäväänsä. Hän toimikin aktiivisesti Valon tuomiseksi ihmisten elämään ja hän antoi selkeät henkisen elämän ohjeet, mestarimme Jeesuksen Vuorisaarnan mukaisesti.

Viime vuosina olen usein pohtinut sitä, miksi henkisyyden toteuttaminen arjessa on usein  niin vaikeaa. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka Suomi sai selkeät ohjeet hyvin korkealta taholta, niitä ei täällä ole omiksi otettu, edes ns. henkisissä piireissä. Ervastin persoonasta ja toiminnasta päin vastoin on yritetty kaivaa kaikkea negatiivista ja rumaa, jotta hänen tuotantonsa ja viestinsä ihmiskunnalle voitaisiin niiden kautta liata ja jopa mitätöidä. 

MIksi siis on niin, että he, jotka tuovat hyvät ja selkeät ohjeet, miten edes pyrkiä kohti parempaa ihmisenä olemista, heidät aina omalla maallaan "ristiinnaulitaan". Me suomalaisina voimmekin kysyä, olemmeko mekin tehneet niin sille mestarille, joka meidän maallemme annettiin. Olemmeko kunnioittaneet sitä perintöä, joka meille jätettiin ja ohjeiksi annettiin?

Henkinen perintömme, juuremme ovat teosofis-kristosofista alkuperää, mutta ne ulottuvat kyllä Kalevalaan. Suomen kansan tehtävä Valon ylläpitäjänä ja ihmiskunnan uuden, vaikkakin vanhaan tietoon perustuvan "uskonnon" tai henkisen polun soihtuna ja kulkijana on jäänyt kaiken muun "huuhaan" jalkoihin. Miksi niin? Oma kokemukseni etsijänä on se, että muutamat ihmisen perusenergioista vievät voiton valosta ja omasta henkisestä työstä ja ne ovat laiskuus ja itsekkyys. Jopa henkisyydestä etsitään jotain itselle, eikä sen etsintä aina perustu syvään Jumalallisen totuuden kaipaukseen, mihin Ervastin tuomat elämänohjeet ja monet kirjat antavat pyhän vastauksensa. Sillä hän loi tänne Suomeen sen perustan, jolle tämän päivän todellinen henkisyys voi rakentaa. Tukevasti ja varmasti totuuteen nojaten.

Suomalaisissa on myös traumaperintöä, joka tekee meidät henkisesti melko hitaiksi, epävarmoiksi ja usein ulkokultaa tuijottaviksi. Henkisyydessäkin etsitään jatkuvasti apua Suomen ulkopuolelta ja ikävä kyllä usein vääristä lähteistäkin tulevien lähettiläiden sanomakin otetaan innostuksella vastaan. Mikä on vialla, miten korjata tuo hitaus tai vastahakoisuus vastaanottaa jotain, joka on pysyvää, jotain, mikä antaa kaikille polun, jota arjessa kulkea, sen sijaan että seurataan guruja ja julkkiksia heidän itsensä tähden.

Nyt olisi meidän aika ryhdistäytyä ja yhdistyä, jotta Valon soihtu olisi mahdollisimman suuri. Yhdessä, kaikki henkisyyteen heränneet voivat tehdä niin paljon enemmän kuin vain yksittäiset pienet ryhmät. Me voisimme aloittaa uuden aikakauden, joka perustuisi tuohon henkiseen perintöömme ja sen kauniisiin ohjeisiin ja ottaa ne uudistettuina tähän päivään, osaksi elämää.

Nyt siis kysyn, kuka siis vie Valon soihtua, paitsi ehkä ne harvat, jotka pyrkivät Pyhien Ohjeiden mukaan elämään? Kuka avaa oven siihen tiedon, viisauden ja rakkauden Kosmiseen Temppeliin, joka maaperäämme on pystytetty jo sata vuotta sitten? Kuka kulkee Valoa kantaen, ohjeita elämässään noudattaen niin, että muutkin näkevät ja lopulta seuraavat? 

Sillä aika on nyt. Nyt kaikki alkaa kadota jalkojemme alta ja maailmassa todellakin vallitsee pimeys, jollaista ei ehkä Ervastikaan olisi saapuvaksi uskonut. Ihmiskunta on kuin raatelevan suden hampaissa, apua huutaen ja kuitenkin se uudelleen ja uudelleen kääntyy saman suden puoleen apua pyytäen ja siihen turhaan luottaen. Pelkäämme sutta, kierrämme kehää, ilman yhteistä henkistä päämäärää. Ihmiskunta elää syvimmässä harhassaan, josta lopulta kaikki kuitenkin voisivat herätä.

Nyt tarvitaan Valonkantajia, rohkeita esimerkkejä ja vahvoja itseensä ja annettuun tehtäväänsä luottajia. Me emme enää tarvitse satoja henkisiä opuksia, vaan edes sen yhden, jossa on totuus ja tieto, miten toimia, jotta Valo lopulta tulee Pohjolasta. Sen perustan avulla, joka tänne muinoin Valosta valettiin.

Valo on Rakkaus, joka sulkee sisäänsä kaiken, mitään tuomitsematta, ketään ulos jättämättä. Valo on Totuus, jota seuraten löytyy tie, joka lopulta on elämä itse. Valo on meidän jokaisen lahja, jota tulisi kiitollisena kantaa, kaikkien hyväksi. Valo, joka meissäkin virtaa, on loppumattomasta luovasta ja elämää ylläpitävästä Lähteestä. Ilman Valoa ei mikään elollinen olisi olemassa, et sinäkään. Meidän jumalallinen tehtävämme maan päällä on toimia tuon Valon kantajina, samalla antaen muillekin toivoa, työkaluja ja uskoa muutokseen, jonka yhdessä voimme tehdä. Tieto, totuus ja työkalut ovat ne Valo, jotka voimme täältä eteenpäin välittää. Juuri nyt, kun on pimeyden aika, tarvitsemme Valoa koko maailmaan.
Olkoon siis Pohjolan Valon aika!

Nyt lamput esiin!

Keskiviikko 17.11.2021 klo 12:58

Sateessa ja sumussa avautui tämä päivä Taalintehtaalla. Talvi ei vielä näyttäydy, mutta kyllä se jo ojentelee huurteisia käsiään myös tätä etelän rannikkoa kohti.

Perjaintaina 19.11.2021 on kuun osittainen pimennys, joka viestittelee jo nyt niistä energioista, joita se kokoaa yhteen. Auttajien vuosikatsauksessa näytettiin tiivistynyttä energiaa loka-marraskuuksi ja sen voimme nyt tuntea ympärillämme.
MUTTA! Emme keskitty siihen, vaan siihen, miten voimme työskennellä niin, ettei se saa otettaan ja voimme kantaa sitä valoa, joka on elintärkeä koko ihmiskunnalle. Pienistä kauniista valovirroista voimme yhdessä synnyttää suuren valon vasta-aallon tänä pimeänä aikana. Muistakaamme siis, että Valo ja sen lisääntyminen on juuri se, miksi henkistä työtä teemme. Vaikka miten ympärillä kuohuisi raskaita energioita, ja vaikka miten me kuulisimme ikäviä ja ahdistavia uutisia maailmalta, tulisi meillä kaikilla olla sydämessämme ilo siitä, että me jokainen voimme puhdistaa tuota kaikkea matalaa omalla työllämme.  Se on meidän kiitollinen lahjamme ihmiskunnalle.

Kuunpimennyksen kesto on pitkä, jopa pisin moneen sataan vuoteen. Kokonaiskesto on jopa kuusi tuntia. H-hetki Suomessa on klo 11 aikoihin, mutta pimennys alkaa jo aamukahdeksalta  ja päättyy iltapäivällä kahden aikaan. Itse pimennys ei kuitenkaan ole se, mitä me tutkailemme, vaan sen tuoma energiavaikutus. Tähän pimennykseen liittyy muitakin aurinkokunnan tapahtumia, jotka tuovat siihen raskautta ja se saattaa purkautua ulospäin jopa agressiivisuutena. Tämä on Auttajien mukaan vaarana tämän pimennyksen ja myös tulevan auringonpimennyksen kautta.

Nyt on taas hyvä hetki muistuttaa siitä, että me luomme joka hetki tulevaisuuttamme, ihan kollektiivisellakin tasolla. Käsi sydämellä, mitä sinä luot juuri nyt? 
Vaikka me suomalaiset olemme melkoisia realisteja, jalat maassa ja olemme hyvin kartalla maailman tapahtumista, jopa murehdimme niitä, me samalla kannamme tämän kauniin maaperämme henkistä perintöä itsessämme. Ja se antaa meille kyvyn nähdä tapahtumia suuremmasta perspektiivistä ilman illuusioita, ymmärtäen samalla osamme kokonaisuudessa. Meille tämän maaperän pyhänä perintönä on jo sata vuotta sitten istutettu siemen, jonka itäminen on hiljalleen alkanut. Meidän tehtävämme on kastella sitä valolla, ei pelon tuomalla pimeydellä. Eli vaikka seuraamme maailman tapahtumia, on meidän otettava vastuun siitä, mitä ne meissä herättävät ja mitä sen kautta luomme. Me siis tartumme siihen työkaluun, jonka Korkeat Valon Auttajat ovat meille antaneet! Se on tämän maan kautta tuleva muutoslahja, jonka juuret ovat Suomen maaperässä. Kaikkien täälläkin Valoon heränneiden yhteinen tehtävä on pitää tuota perintöä hengissä oman henkisen työn kautta ja yhdistyä siihen Valon Temppeliin, joka tänne on Valon tasoille pystytetty jo sata vuotta sitten. Tästä kerron lisää seuraavassa blogissani, jossa palaan aiheeseen miksi Valo tulee pohjolasta. 

Henkinen työ on elämä itse. Se päämäärä on muuttaa itsemme kautta (=ILOA!) kollektiivista energiaa, josta kaikkien konkreettisten tapahtumien syyt kimpoavat. Se, mitä luomme yhdessä, näyttäytyy joka päivä ympärillämme maailman tapahtumina. Tärkeintä tässä prosessi on se, miten sinä tai minä suodatan tuota yhdessä luotua energiaa oman maallisen järjestelmäni kautta. Jos tunnistamme pelon tunnekoosteen tai vaikkapa agression tunteen, pyydämme niihin puhdistusta ja palaamme sen avulla sydämen rauhan tilaan. On tarpeenn työstää myös ajatuksiaan ja pyytää niihinkin Valon apua ja ohjastaa mielensä siihen hyvään, mitä jokaisen elämästä ja maailmasta löytyy. Se mitä olemme, heijastaa reaktioitamme ulkoisesta maailmasta ja siitä otamme vastuun omalla puhdistustyöllämme. Emme syytä, arvostele tai tuomitse muiden reaktioita, valintoja tai näkemyksiä, vaan ymmärrämme että ne ovat heidän heijastustaan tilassa, joissa he elävät. Ja samalla muistamme heidänkin puhtaan kipinän, jota he kantavat ja kunnioitamme ja rakastamme sitä heissä.

Vaikka maailmassamme kiehuu nyt monella tapaa, on rajakiistoja, uhkauksia ja koronan tuomaa epätoivoa ja syyllistämistäkin, on tärkeää löytää luottamus omaan voimaan tehdä muutosta. Se, miten tuo muutos meille näyttäytyy, sen saamme ajan kanssa kokea. Tärkeää on tämä hetki ja oma energia siinä. Pyydämme apua ihmiskunnan suojelijoilta, Valon Auttajilta ja sen avulla pidämme Valoa yllä ja Auttajiamme kädestä kiinni. Näin vahvistamme oman sisäisen valomme ja loistamme lamppuina kaikkia muitakin tukien. 
Tämä pimennysjakso kehottaa meitä kaikkia ottamaan lamppumme esiin ja valaisemaan niillä hyvyyttä ja iloa, jota on. 

Ulotamme valomme myös 4.12. seuraavaan auringonpimennykseen. Hiljentymisen hetki 9.20-9.45. Pimennys ajoittuu juuri itsenäisyyspäivämme alle ja tuo mahdollisuuden luoda kiitosta siitä, että suurten ponnistelujen jälkeen saimme vapauden ja sen myötä mahdollisuuden tuoda henkisyyttä maailmaan. Pimennyshetki on Jousimiehessä. Täällä me emme sitä näe, mutta olemme kuulolla sen vaikutuksesta. 

Auringonpimennyshän on aina uuden kuun aikaa, joten silloin on erityinen luomisen vahvistamisen aika. Ja jälleen kysymys, mihin keskityn, mihin uskon ja mitä tästä kaikesta sisäinen ohjaukseni sanoo. Olenko omassa paikassani, omantuntoni kanssa linjassa, vai onko nyt suurempien muutosten aika. Syviä kysymyksiä ja joskus syvältä kaivettavia vastauksia. Nyt on vähän kuin pakko katsoa syvälle omaan reppuunsa, kaivaa ne siellä lymyävät kipeydet ja raskaat tunteet ja nostaa ne esille ja pyytää niihin puhdistusta. Valo on kanssamme ja pyyntö kuullaan ja sen mukaisesti myös autetaan. Näistä oivalluksista lähtee tarkistettu tai uusi suunta ja vaikutukset, lopulliset ratkaisut ensi vuoden puolella. Vaikka suunta tarkentuisi, on nytt maltti valttia itse toiminnan kanssa. 

Tulevien viikkojen yksi tärkeä teema on myös nostaa esille kommunikaatio ja yhteistyö. Miten yhdessä loisimme tulevaa, millaista tulevaa tavoittelemme, mikä on päämäärämme, kykenemmekö saavuttamaan muut omalla sanomallamme, tai mitä oikeastaan tahdomme sanoa. Kysymykset menevät jälleen syvälle ja vastausten katsominen voi tuoda uusia oivalluksia siitä, mitä voisi nyt olla aika korjata, jotta uutta ja tärkeää lähtisi liikkeelle. 

Kuten olen blogeissani vuosia puhunut, olisi tärkeää löytää hyvää tahtoa ja väyliä yhteistoimintaan ja yhteisöllisyyteen. Se on ainoa suunta, johon ihmiskunnan on pyrittävä. Kaikkien olentojen parhaaksi on maailmaa rakennettava, vaikka muutos olisikin hidasta tai toki välillä myös rajua pakottamista. Me olemme toistemme voimana ja yhdessä toimiminen on paremman tulevaisuuden avain. Tässä kohtaa me voimme taas katsoa itseemme, miten minä olen se hyvä lähimmäinen? 

"MITÄ TÄNÄÄN AJATUKSISSASI LIIKKUU,
  MILLAISIA TUNTEITA VAHVISTAT, 
  MITEN YMPÄRÖIVÄÄN MAAILMAAN,
  KOHTAAMIISI IHMISIIN REAGOIT,
  KAIKKI NE KULKEVAT TULEVAISUUTEESI.
  ÄLÄ SIIS VASTUSTA SISÄLLÄSI OLEVAA HYVYYTTÄ,
  VAAN PYRI TÄNÄÄNKIN JAKAMAAN VAIN SITÄ."

  HICS, rakas Auttajamme ja ystävämme Valon Veljeskunnassa

Avainsanat: kuunpimennys 2021, auringonpimennys 2021

Vahva Uusi Kuu

Tiistai 5.10.2021 klo 22:29

Uusi Kuu Vaa’assa 6.10.2021 ja väläys tulevaisuuden näkymiä

 

Kirjoitan tätä matkalla kohti pohjoista, mihin YK meidät yllättäen ohjasi. Kolmisen viikkoa sitten tuli viestiä, että tämä ajanjakso on suhteellisen haasteellinen ja varsinkin uuden kuun tienoilla alkaa aktiivinen aika, jolloin hereillä olo on hyvin hyödyllistä. Nyt ponnistelu kohti korkeuksia kannattaa. 

 

Uuden kuun hetki on tiistaina 6.10. klo 14.06 Suomen aikaa. Valon Auttajat antoivat ohjeita, joilla tuota hetkeä voidaan parhaiten tukea. Uuden kuun hetki voi olla haastava, sillä siihen liittyy monta muutakin astrologista tapahtumaa. Aurinko-mars ja kuu ovat kaikki samassa asteessa viimeisessä ”karmallisessa” huoneessa. Samoin aurinko-merkurius aspekti tuo omat haasteensa. Muistakaa etten ole astrologi, vaan tämä info tulee auttajilta. Parantumisen ajanjakso alkaa sulkeutua ja itseensä uskominen nousee vahvasti arkeen tulevien kuukausien aikana. 

 

Syyspäivän tasaus on ollut vahva uusi startti ja määritti tulevien viikkojen energialaatua. Meille kaikille, jotka aina tietoisesti otamme vastaan näitä tärkeitä hetkiä, tuo startti on varmaankin ollut paras mahdollinen. Aina vuoden loppuun, talvipvn seisaukseen saakka, saamme silti olla vähän kuin varpaillamme, tai ainakin hyvin hereillä oman energiatilan kanssa.

Sillä, kaksi vahvaa voimaa kosmoksessa kutsuvat meitä. Toinen voima imee meitä maahan, kohti kollektiivista unta, mutta toinen pyrkii kohottamaan meitä kohti laajaa, syvempää näkemistä, ymmärrystä sekä ihmiskunnan uutta luomista ja sehän tietty edellyttää syvää uskoa muutokseen ja meidän kaikkien yhteen liittymistä ainakin energiatasolla. 

 

Matala värähtely, suunta kohti luottamuksen menettämistä ja sitä kautta kaaosta, on nyt vahvaa. Korkean fokuksen menettäminen on helppoa, sillä imu tavalliseen taisteluun on voimakas. Mutta oma valinta pysyä positiivisena, luottaen itseensä sekä omaan kykyyn valita ja luoda, vahvistuvat niihin keskittymällä. Ja niin kuin aina, yhteenliittyminen konkreettisella tasolla vahvistaa uutta, hienoa suuntaa. Mitä suurempi on luomisen voima, sitä varmempi on tulos konkreettisella tasolla. Ja niin kuin jo tiedätte, mitä laajempi on päämäärä eli mitä suuremman kokonaisuuden parhaaksi luominen tähtää, sitä vahvemmin ovat Auttajat tukenamme. Olitte siis missä tahansa maailman kolkassa, yksin tai yhdessä muiden kanssa, jos omassa elämässänne tähtäätte oman työn, omien valintojen kautta lopulta uuteen tulevaisuuteen ihmiskunnankin hyväksi, on tuo Valon tuki varmasti läsnä. 

Nyt ei ole aika antaa periksi, luovuttaa tai jättää väliin tätä hetkeä, vaan koska paine on juuri siihen suuntaan, juuri nyt on koottava voimansa ja löydettävä korkea, voimakas päämäärä koko ihmiskunnalle. 


Ihmisten tasolla voi nyt olla vaikeuksia, sillä energia ei ole tukemassa ihmisten välistä kommunikaatiota, kohtaamisia. Väärinkäsityksiä, ymmärtämättömyyttä ja haluttomuutta löytää yhteinen sävel voi siis ilmetä. Myös konfliktit ovat mahdollisia. Hyvä tahto ja pyrkimys yhteiseen hyvään sekä muiden kuuntelu sydämellä ennemmin kuin korvilla, on nyt suotavaa. 

Nyt kannattaa olla tarkkana omien sanojensa kanssa ja pyrkiä luomaan niilläkin vain hyvää ja rakentaa sanoillaankin uutta parempaa maailmaa, jossa kaikki olennot ovat hyväksyttyjä ja arvokkaita. 


Koska kyse on myös luomisemme tuloksista, muutos voi tuoda mukanaan paljon uutta, koska vanhaa jää taakse. Kuitenkin on tärkeää, millä energialla vanhan taakseen jättää, ettei riko, vaan itse etenee rakkaudellisessa hengessä. Tärkeää on keskittyä nyt sellaiseen luomiseen, kaikilla tasoillaan, (ajatuksella, tunteilla ja teoillaan), joka perustuisi vakaalle, henkiselle pohjalle. Tämä on tärkeää siksi, ettei energiamme suunta, joka uuden kuun aikana vahvistuu näiden kaikkien kosmisten tapahtumien kautta, ole taannuttava tai jopa haitallinen. 

 

Keskittymällä kaikenlaisssa eri ryhmissä nyt siis uuden tulevaisuuden luomiseen kaikille, voimme luoda parasta mahdollista suuntaa.  Mukanaan: Ilo. Luottamus. Kiitollisuus. Yhteisyys. Rauha. Rakkaus. Yhteys. Valo. Valon Auttajat. 

 

Vahvat ja nopeasti liikkuvat energiat ovat aktiivisia nyt loppuvuoden ajan ja varmaankin tulemme näkemään myös erilaisia konkreettisia purkauksia niiden myötä. Mitä enemmän tiedostamme, mitä vakaampi pohjamme on, sitä hienommin voimme tämän vahvan ajan ottaa kaikkien hyväksi. 

Näillä kosmisilla, korkeilla aalloilla nyt surffaillaan ja todellakin kysytään uskoa omiin kykyihin ja pinnalla pysymisen taitoon. Yhdessä ja kukin myös erikseen. Kiitos ja aamen. 

Saariterveisiä

Sunnuntai 5.9.2021 klo 20:32

Nämä terveiseni lähtevät täältä Luxian kalliosaarelta. On kaunis, pienen tuulen päivä monen ihanasti pauhaavan myrskypäivän jälkeen. Ensimmäiset lomapäivät ovat takana, mutta ihan vielä ei ole ollut ”lomafiilistä”, mitä se sitten onkin…. Tulkintoja on vielä jonossa kymmenkunta. On monta solartulkintaa ja loput isoja sielunpolku tulkintoja. Saapa nähdä, millaista lisämaustetta saari niille antaa. 

Tiesimme kyllä etukäteen, että lomamme on vain sillä tavalla lomaa, että saamme rauhassa keskittyä hoidettaviin asioihin, kirjoittamiseen, omiin harjoituksiin ja ruokavalioonkin omassa tahdissamme, ilman normaalia jatkuvaa viestien tai yhteydenottojen virtaa. 

Olemme siis varsin siunatussa tilassa, kun voimme muutaman viikon vahvistaa itseämme ja elää omassa, meille suotuisassa rytmissämme. Auttajamme HICS on sanonut, että olemme oikeasti huonoja lomailijoita, joten tämän kaltainen loma sopii meille mainiosti. 

Saari antaa oivat puitteet kaikelle yllä mainitulle. Ohjelmassa on kehon vahvistaminen, puhdistaminenkin, voimistaminen joogan ja voimailun avulla kuin myös kiipeilyt kallioita ylös ja alas koirien möykätessä omaa riemuaan yhdessä liikkumisesta. Samoin on kummallakin omat kirjoistustyönsä ja totta kai yhteiset meditaatiot ja kyselyhetket Yläkerran kanssa.

Yritän vielä pulahtaa joka aamu nyt jo todella virkistävään merikylpyyn, jos aallot eivät sitä estä. Tähän mennessä on tuuli yltänyt lähes myrskylukemiin jokaisena päivänä, joten turvallinen aamukastelupaikka on täytynyt välillä etsiä saaren toiselta puolelta. Aallot ovat olleet välillä niin hurjia, että ne ovat lyöneet terveisensä monen metrin korkeudelle ylös rantakallioille tai saunan rappusille saakka. Niin upeaa katsottavaa, turvassa kiinteällä maaperällä. Meren voima on yksi suurimmista ja kunnioitan sitä syvästi. Tuo sama voima on uurtanut meidänkin rantakallioihin kauniita kuviaan sekä myös syviä merkkejään ikään kuin voimansa todisteeksi. Emme lähteneet merelle näiden viiden myrskypäivän aikana kuin yhden kerran kun soudimme vastarannan luonnonsuojelusaareen pienelle eväsretkelle. Sen retken jälkeen näytti askelmittari 21 noustua kerrosta! Huvi ja hyöty, siitä minä pidän!

Kaksi suurta merikotkaa ovat näinä päivinä tehneet meihin lähempää tuttavuutta. Niillä on selkeä rytmi, sillä ne saapuvat aamusella yleensä lännestä ja kaartavat saunarannan suuntaisesti kallioita lähes hipoen kohti itää. Iltapäivällä ne tulevat yhtäkkiä jostain, kuin taivaasta ilmestyen ja hiljaisin siiveniskuin, katse kuin kotkalla ne tutkivat rantavesiä. 

Ne ovat vuoron perään keinuneet tuulen aalloilla pohjoisrannan tuntumassa ja tarkkailleet alapuolellaan hurjasti kallioihin syöksyvää vettä. Ensimmäistä kertaa olen piilosta voinut tutkailla niiden uhkeaa olemusta ja mykkänä ihastuksesta huomannut noiden lintujen kuninkaan siipivälin olevan paljon enemmän kuin minun varteni pituuden. Jopa enemmän kuin minun mielestäni pitkän Patrickin. Mikä suuruus1 Joka tasolla. Koirat ovat joutuneet niiden vierailujen ajaksi sisäarestiin, sillä ne olisivat noille uljaille saalistajille pieni sopiva makupala. 

Pihapiiriä on päivittäin ilostuttanut myös suloinen haukka. Muutama päivä sitten tuo haukka kaarsi päätalon terassin ikkunoiden ohitse ja istui hetkeksi grillin päälle. En voinut kuin ihmetellä sen rohkeutta. Niin uljas kaunis olento sekin. Turhana tietona voin mainita, että myös kotkat kuuluvat haukkojen heimoon. 

Vaikka saapuvan syksyn jo aistii kaikessa ympärillään, on päivissä vielä lämpöä, hetkittäin ihan kesän lukemiin saakka. Hetki kerrallaan sää myös vaihtuu ja niin nopealla tahdilla että voi nähdä, miten synkkä, vaakasuora sade lähestyy pohjoisesta ja samassa se jo kastelee kesän lämmössä istuneen kirjoittajan. Reagointiaikaa ei luonto antanut, vaan puski uuden sään päälleni sekunneissa. Ihastuttavaa ja etuoikeutettua saada kokea tätä kaikkea täällä. Hetkestä hetkeen. Sateesta ja synkkyydestä auringon lämpöön. Sitä on saaressa eläminen. Luonto tulee kiinni joka puolelta. 

 Jos saaressa tahtoo pitää viljelyslaatikkonsa ja polkunsa vapaana ötököistä tai rehottavasta villikasvillisuudesta, on sen eteen tehtävä töitä joka päivä. Kasvuvauhti ja joka paikkaan tunkeutuminen on kiihkeää. Ehkäpä meren tuoma ilta- ja aamukosteus sekä etelän lämpö vauhdittavat niitä ihan eri tavalla kuin esimerkiksi sisämaassa. Olemmehan ihan Suomen eteläkärjessä, mutta melko kaukana mantereesta, ulkosaariston rajalla. Rantakaupungin kasvattinakin tämä kaikki täällä tuntuu erikoiselta ja jotenkin paljon voimallisemmalta kuin länsirannikolla.

Nyt on käsillä lopullinen sadonkorjuun aika ja sitten kaiken talvikuntoon saattaminen. Vaikka tuokin kuulostaa työltä, koen sen lomaksi, sillä saan häiriöttä keskittyä vain siihen nyt omassa tahdissani. 

Tällä hetkellä kesäkurpitsat, pinaatit, eriväriset porkkanat, sipulit ja valkosipulit, pavut, monet ihanat yrtit ja kasvihuoneen kurkut, tomaatit, chilit ja paprikat muodostavat ruokavaliomme perustan. On hauskaa keksiä erilaisia ruokalajeja Äitimaan antimista. Kokeilla rauhassa ja Auttajien opastuksella kaikkea uutta joka aterialle. Tunnustella mitkä sopivat kaveriksi kenellekin juuri tänään. Laitetaanko uuniin vai kiehautetaanko. Entäs mausteet? Mitä tänään kävisin napsimassa yrttilaatikoista makuja antamaan? Ihanaa ja antoisaa vuoropuhelua kaikkien näiden ruoaksemme tarkoitettujen kasvien kanssa. Luovuutta ja herkkyyttä kehittävää lomailua tämäkin.

Vielä on edessämme kolmisen viikkoa tätä ihanaa lomailua, saapa nähdä, mitä päivät tuovat ihmeteltäväksemme silloin. Joka tapauksessa suolaisen kosteat terveiseni teille kaikille näiden kokemusteni kera. 

Ai niin. Tiistaina 7.9. on uusi kuu. Silloin taas luodaan yhdessä.Rakas Yhteisömme tietää kyllä mitä luodaan. Tänäänhän tuli tieto, että saatamme olla pian kodittomia. Onneksi!

Instagramissa kuvia saaresta: luxiaislandfinland

 

 

 

 

Elo-syyskuun energiavirtoja

Keskiviikko 11.8.2021 klo 21:38

Joskus kun blogihana aukeaa, tekstiä alkaa tulla monena päivänä peräkkäin, varsinkin kun/jos minulla on aikaa ottaa vastaan ja kirjata kaikki ylös.
Tänään oli sellainen päivä ja olen kiitollinen siitä, sillä nytkin on kysymys tuleviin energioihin valmistautumisesta, kukin toki omalla tavallaan.

Leijonaportti ja sitä edeltänyt Daavidin tähti tuli- ja ilmakolmioineen olivat elokuun voimakohdat. Siitäpä käynnistyi syvä, muuntava prosessi niin monella. Onneksi tai ikävä kyllä, riippuen elämäntilanteesta ja katsontakannasta. Voimaenergia työstää ja työntää ulos kaikki kipukohdat, traumat, arvet ja häpeät, jotka useinkin piiloutuvat vastakkaisiin tunne-energioihin. Piilottelu ei nyt auta, vaan on oivallisen hyvä ajanjakso avata ja avautua katsomaan, mitä sydämeensä on kätkenyt, millaista naamaria, tuskan pelossa, on kantanut. Katse sisään päin, omaan tunne-energiaan, omiin kipuihin, muita tai olosuhteita syyttämättä. Sillä siitä alkaa parantuminen, onneksi! 

Kun sain infoa leijonaporttipäivän energioista ja teemoista, en ikävä kyllä ehtinyt kirjoittaa niitä tähän blogiin, vaan ainoastaan sanelin infon lähipiirille. Auttajat herättivät minut juuri vuorokautta ennen tähän porttiin, (sillä olin unohtanut sen) ja silloin en ollut koneen ääressä. Mutta tekstissä sanottiin, että melkein tekisi mieleni varoittaa leijonaportin voimasta, sillä kaikki mikä ei silloin ollut esimerkiksi oman sielunsuunnitelman kanssa linjassa, nousisi voimalla esille. Ja nyt ei puhuta pelkästään konkreettisista asioista, vaan vahvasti omista reaktioista ja tunteista. Tunne-energiat, joita tuo hetki kantoi, voimistuivat ja laajenivat ensin sydämen kivuksi, ja lopulta joillakin fyysisiksi seurauksiksi. 

Niillä aalloilla nyt mennään ja kivusta huolimatta se on niin upeaa, että voi käyttää tämän voiman itsen parantamiseen ja voimaannuttamiseen. Tämä on kiitollinen osa, johon jokainen voi itsensä ripustaa kiinni. Voi ajatella, että tällainen siis olen, tätä kipua, matalaa tunnetta olen kantanut, mutta hienoa, nyt vapautan sen pyytämällä siihen puhdistusta! Kun voimalla nousee, voi samalla voimalla pyytää apua Valon Auttajilta ja samalla voimalla värähtely myös nousee. Ihanaa! 

Olosuhteisiin tai tapahtumiin ei nyt kannattaisi tuijottaa, vaan siihen, mitä ne itsessä herättävät. Voi toki katsoa ympärilleen, onko joku muukin pulassa itsensä ja tunteidensa kanssa tai olisiko joku, joka minua voisi auttaa läsnäolemalla ja kuuntelemalla.

Jo keväällä alkoi vahva parantumisen jakso, joka tarkoitti koko ihmiskuntaakin, eikä vain yksittäisiä sieluja. Tämä parantuminen on ollut kesän henkinen teema ja sen syvin tarkoitus on tehdä meistä ensin itsemme parantajia, Auttajiemme tuella ja rakkaudella. Kun haavamme paranevat, katsomalla kipuihimme, kuuntelemalla niiden kertomusta ja lopulta puhdistamalla tunnekenttämme, voimme lopulta nähdä suuren syy-seuraus kuvan kaikesta meille konkreettisella tasolla tapahtuneesta. Se taas on hetki, joka vapauttaa sielun kivun kahleista ja saa ymmärtämään, miten luomme omaa elämäämme. Tämä ei tarkoita sitä, että olisimme aina syypäitä oman elämämme tapahtumiin, ei suinkaan, vaan sitä, että hyväksyy sen mitä on kokenut ja miten omiin kokemuksiinsa on reagoinut ja mitä ikäviä tunteita sen jälkeen kantanut. Emme voi paljonkaan vaikuttaa siihen, mitä esimerkiksi lapsuudessamme saimme kokea tai jouduimme kokemaan ja tottakai reagoimme kivulla ja suurin tuntein niin moniin asioihin, jotka koimme vääriksi ja hirveiksi. Mutta vapautua kuitenkin voimme, näkemällä suuremman kuvan myös muiden traumoista, kivuista ja käyttäytymisestä. Voimme antaa anteeksi niin itsellemme, kuin muillekin. Se ei ole ollenkaan helppo tai nopea polku, mutta se on mahdollinen. Ja sillä polulla voimme ottaa nyt energiatuulen hännästä kiinni ja ratsastaa vähän nopeammin eteenpäin, jos olemme valmiita loikkaan ja tarpeeksi jo asioita itsessämmen työstäneet.

Toivon syvästi, että uskotte kun kerron, että parantumisen avaimet ovat meillä jokaisella. Me voimme vapautua syvistäkin traumoista ja parantaa sielumme riekaleet. Tiedän tämän kaiken omasta ja monien kauniiden sielujen parantumismatkasta, jota heidän kanssaan olen kulkenut. On vain tiedettävä miten, mitä tehdä ja mihin turvata. Arjen tasolla jokainen tarvitsee kuuntelijaa, tulla kuulluksi, mutta henkinen parantuminen on muutakin. Se on sitä sielun parantamista Korkeiden Auttajien avulla. Tämä on kokemusta, ei olettamusta, sillä itsekin olen niin monesta syvästä ja tuskaisesta haavasta parantunut ja oppinut rakastamaan myös niitä polkuja elämässäni, joita tuskaisena olen kulkenut. Polut ovat opettaneet niin paljon, mutta ennen kaikkea nöyryyttä ja kiitollisuutta Korkeimman Rakkauden pelastavasta voimasta.

Nyt tuulen lailla puhaltava energia on voiman energiaa, joka antaa meille rohkeutta kohdata se, mitä nyt kuuluu ja työstää sitä pois. Ja tuolla voimalla voimme ratsastaa kohti syyspäivän tasausta, jonka feminiininen energia aukeaa 22.9. klo 22.20 Suomen aikaa. Paljon kakkosia, mikä näyttää kyllä hyvää suuntaa ;) Joka tapauksessa tasauksen energia tuo eteemme myötätunnon ja vastuun kaikista kärsivistä olennoista. Me voisimme jopa ihmiskuntana ottaa uutta suuntaa, kohti kollektiivista parantumista ja Pyhässä Voimassa elämistä. Vesimiehen ajan kollektiivinen veljeys aate saa tasausvirrasta kasvua edistävää kastelua. Meistä kaikista sitten riippuu se, jatkammeko sen kasvun tukemista ja sen kautta Äitimaankin fyysistä parantumista. 

Ne, jotka ovat jo parantumispolkunsa loppupäässä, voivat suurella ilolla vastaanottaa parantajan viitan harteilleen. Omien kokemustensa viisaudella he voivat nyt ojentaa kätensä niille, jotka apua tarvitseva. He voivat loistaa arjessa, muita tukevina majakkoina. Tietenkin nöyrinä, Jumalallisen palvelijoina he tietävät, ettei kunnia heille kuulu, ainoastaan vastuu Korkeimman edessä. Yhä useampi voi saavuttaa majakkuuden ja olla myötätunnon elävä todiste. Myötätuntohan ei ole sääliä, eikä liikaa empaattisuutta, vaan se on viisautta, lempeyttä ja rakkautta jokaisen kohtaamisen hetkellä. Se ei samaistu, vaan ymmärtää ja tuo korkeamman viisauden tilanteisiin, joihin sitä tarvitaan. Puhdas myötätunto saavutetaan useinkin omien kärsimysten kautta, siinä vaiheessa kun parantuminen on tapahtunut. 

Jälleen kerran uusi auringonlasku pastellisoi taivaanrannan vaaleanpunaisella ja lilalla hohteella. Aurinko laskee kultaisena kohti meristä kehtoaan. On rauhan ja kiitoksen hetki tämänkin päättyvän päivän illassa. Meri on peilityyni ja toistaa taivaan hempeitä värejä. Kiitän tästä päivästä ja päivityksestä. Kohta levolle lasken Luojani, ole silloin armias suojani. Kiitos, kiitos, kiitos!

Luodolla tuulee

Tiistai 10.8.2021 klo 21:25 - Eija

Tämä kirjoitus lähtee jälleen kallioluodolta, leudon tuulen saattelemana. Pohdiskelun aiheena on mennyt kesä ja sen huimat energiat ja tapahtumat.
En ole koskaan aiemmin tutkaillut säätiedotuksia, on riittänyt, kun on aamulla nähnyt sään tilan. Mutta saarella asuessa on ajatus väkisinkin muuttunut. On ollut pakko tutkia ja tarkkailla sään muutoksia ja uusia tuulia. Kesän retriitit ovat tuoneet luoksemme uusia ja vanhojakin ystäviä ja meillä on ollut vastuu heidän turvallisesta matkastaan saarelle ja takaisin. Samoin on niiden monien kurssilaisten, vierailijoiden ja solaraikojen viettäjien, joiden seurassa olemme kesää viettäneet. On täytynyt ennakoida ja tutkia, jotta kaikki menisi hyvin.
Minusta on tullut oiva tuulien haistelija, pilvien ja lintujen suunnan ja aaltojen rytmien tarkkailija. Haistan sateen tuntia ennen, valmistudun ottamaan talteen arvokkaat vesipisarat ja kerään kuivat pyykit suojaan ja nostan ruukut katoksen alta vilvoittavaan kylpyyn. Hetkestä hetkeen kaikki täällä saarella ja ympäröivällä merelle muuttuu. Emme ole ihan ulkosaaristossa, sen karuilla puuttomilla kallioilla, mutta tarpeeksi kaukana, jotta aava meri ja sen liikkeet tuovat nopeita muutoksia.
Meri on ihmeellinen ja kunnioitus sen voimaa kohtaan on lisääntynyt tänä kesänä. Vaikka olenkin länsirannikon kasvatti, tottunut mereen, on meri täällä ulkona etelässä ihan toinen kuin pohjanlahdella. Vaasan saaristossa on hyvä, syvä väylä, jos sisässaaristossa vettä on enemmän kuin kolme metriä. Täällä kaiku näyttää usein yli kolmekymmentä metriä veneen kölin alla. Suurin ulappa, jonka ylitämme saareen matkatessamme, on viisikymmentä metriä syvä ja ylikin muutamassa kohdassaan. Oma ajatus piirtää usein näkyviin pienen vuoristomaiseman meren pinnan alla ja me näemme vain huiput, jotka niin moninaisina kohoavat ympärillämme. Kapeita kanjoneita on matkamme varrella, rannat melkein kutittavat veneen kylkiä ja silti vettä allamme on neljäkymmentä metriä. 
Meren lisäksi kalliot ovat silmieni kohteena joka päivä. Pehmeät, lämpimät pinnat muuttavat väriään ja muodot liikkuvat pilvien ja auringon mukana. Näissäkin alati muuttuva kansi, kuin meressä. Rakkaus Äitimaata kohtaan syvenee ja kiitollisuus lisääntyy. Tätä kauneutta ja muuttuvaa tilaa jaksaa ja tahtoo katsoa koko ajan ja hetki hetkeltä. Joka aamu uusi sävy lahdella ja kallioilla jalkojen alla. Joka ilta uusi palava sävy auringon solahtaessa mereen silmien edessä.
Olen niin pieni tämän kaiken suuren rinnalla. Kuin perhonen, joka pyristelee vastatuuleen, yrittäen uudelleen ja uudelleen tavoittaa kutsuvan kukan, vaikka tuuli viskaakin sen pois kurssistaan, monen monta kertaa. Se räpyttää kohti tuoksuvaa sinistä niin varmana omasta suunnastaan. Ihailen sitäkin ja sen voimaa pyrkiä päämäärään.
Me voimme sentään seurata säätiedotuksia, kaiken varalta. Mutta tämä kesä on meille näyttänyt, miten hataria ne ovat, vain todellakin suuntaa, jos sitäkään, antavia. Monen kertaa on tuuli noussut ja yltynyt jopa reippaaseen yli kymmenen-viisitoista metriä sekunnissa voimaan, vaikka tiedotus oli luvannut tyyntä ja seesteistä merenkäyntiä. On myös ollut niin että tuuli on tullut päivän etuajassa ja voimakkaampana kuin oli luvattu. Sateita ennusteltiin myös alkukesän mittaan, mutta ne eivät koskaan saapuneet. Ennustaminen on vaikeaa, koska kaikki luonnossa on muuttunut ja tasapaino on järkkynyt.
Me vietimme saarella helteistä ja välillä piinaavaakin poltetta pakoillen yhtä mittaa kuusi viikkoa ilman vesipisaraakaan. Kaivo saarella onneksi palveli hienosti koko kesän ja me ja kasvimme saimme raikasta juotavaa ihan riittävästi. Sitä on kiittäminen niin monesta, sillä se pelasti kaikki kasvimme lavoissa ja kasvihuoneessakin.
Tämän saaren ja lähes kaikkien tällä seudulla olevien saarten koivut ovat suuresti kärsineet ja ne viettävät jo syksyään, lehdettöminä ja alaspäin katsovina. Monet lepät kantavat ruskeaa pukuaan myös surullisina ja kuivuuden nujertamina. Ja niin oli jo heinäkuun lopulla. 

Kaikki tänä kesänä tapahtunut on saanut miettimään, jälleen kerran, meidän ihmisten vastuuttomuutta, valintoja, jotka eivät ole olleet tämän suuren kokonaisuuden kannalta oikeita, vaan yksilön tai kansakunnan hyötyyn perustuvia. Kesä on näyttänyt, miten pieniä me ihmiset todella olemme kaikkien luonnonvoimien edessä ja keskellä, vaikka meillä on tämä suuri jumala = teknologinen kehitys ja sen saavutukset, jopa nuo säätiedotukset.
Koko maapallo on ollut tuhoisten muutosten kourissa ja jälleen kärsimys, niin ihmisten kuin maankin, on lisääntynyt. Siltikin on vielä niitä, jotka vähätellen sanovat, ettei tämä ole mitään, onhan näitä ollut. Ympäristöraporteille kohautellaan olkia, ei koske minua, enkä tahdo tietää tai media hehkuttaa sitä suurta tuhoa, pelkoa lietsoen ja sillä mässäillään kaikissa lööpeissä.
Mutta missä ovat tekijät, tilanteen muuttajat, terve järki ja SUURI TAHTO muuttaa suuntaa, joka selvästi vie kohti ankarampia oloja pallon joka kolkassa. Miksi me odotamme? Miksi emme liity yhteen? Miksei kukaan ota johtajan roolia, näytä mallia ja kerro mitä me voimme tehdä? Miksi emme vastusta tätä huonoa suuntaa, vaikka seuraammekin ruotsalaisen tytön youtube-videoita, joissa on sanomaa? Miksi antaudumme niille voimille, jotka lopulta voivat tuhota koko kauniin, jumalallisen suunnitelman ihanasta yhteistyöstä Äitimaan ja ihmiskunnan kesken.

Äitimaa itkee, sen voin kuulla jokaisella kalliolla, jolla pystyyn kuollut koivu ravisuttaa viimeiset lehtensä alas. Kuulen, miten koko luonto valittaa, vesi kohisee tuskissaan ja linnutkin huutavat eksyneinä, koska merivirrat ja tuulet ovat muuttuneet arvaamattomiksi. Tasapaino on poissa, kiitos ihmiskunnan valintojen ja suunnattoman itsekkyyden.
Suureksi kysymykseksi tämän kesän jälkeen siis jää, mitä voimme tehdä, ettei kaikki tämä kaunis ja ihmeellinen tuhoudu lopullisesti, vai voimmeko enää mitään?

Käännyn kohti taivasta, ihaillen auringon liukua mereen, tuuli on tyyntynyt ja meri liplattaa kultaisena. Suuri saaristolaishämähäkki on kutonut meille uuden verhon suuren ikkunan eteen, kuin suojatakseen auringon kirkkailta viime säteiltä. Koirat huokaavat lähes yhtäaikaa omilla pedeillään, iltalenkki kallioilla jäi tänään juoksematta sadekuuron takia, joka nopeasti kastelee kallion pinnan jään liukkaaksi. Yö lähestyy taas vähän aiemmin kuin eilen, tässä hetkessä on kaikki hyvin. Mutta en siltikään voi täysin unohtaa, sillä jossain joku kärsii, joku taistelee luonnonvoimien edessä, kotiaan puolustaen. On aika kääntyä Suuren Voiman puoleen ja pyytää apua ja viisautta, myötätuntoa kaikkea elollista kohtaan. Niin kauan kun kärsimystä on, niin kauan meidän kuuluu toimia sen poistamiseksi. Yksi kerrallaan heräten ja lopulta yhteen liittyen, hyvän ja tärkeän päämäärän tähden. 

Sydänkesän energiaa

Lauantai 5.6.2021 klo 10:11 - Eija

Jälleen on vuosi vierähtänyt Äitimaan juhlasta, joka tänä vuonna kauniina aukeaa jo aamuvarhaisella 21.6. klo 6:32. Me täällä pohjolassa saamme nauttia yöttömästä yöstä ja aurinko antaa meille silloin vuoden pisimmän päivän ja valon. Jo muinaisina aikoina ihmiskunnassa on ollut ryhmiä, jotka tunnistivat tuon päivän ja hetken ainutlaatuisuuden ja sitä varten valmistauduttiin suurella hartaudella. Vihittyjen ryhmät kokoontuivat pyhiin paikkoihin suorittamaan omia rituaalejaan ja kunnioittamaan Äitimaata. Myös korkeampi ajatus saattoi tietoisia sieluja yhteenliittymiseen pyhän hetken tähden. Aurinkokunta avasi tuolloin omat salaiset kirjansa vihkiytyneiden lukea ja suorittaa omat tehtävänsä pyhien linjojen ja portaalipisteiden ylläpitämiseksi alas lankeavan Valon avulla.
Oi niitä aikoja.. pitkä tie alaspäin ihmiskunnan on annettu kulkea ja niin vähän on enää jäljellä tuota syvintä ja pyhintä viisautta mitä kesäpäivänseisaus maaplaneetalle ja sen asukkaille avaa. Pinnallisia ovat kokoontumiset ja keskittyminen on juhannuksen vietossa.

Tämän vuoden juhlaan avautuu kiitollisuus Äitimaata kohtaan. Ihmiskunnalla on sopimus Äitimaan Hengen kanssa ja niin kärsivällisesti Hän on meitä kestänyt, auttanut ja oman osansa sopimuksesta hoitanut. Hän kohoaa, niin kuin kuuluu, mutta kohoaako ihmistietoisuus, kehittyykö ollenkaan?

Suuri epäilys näyttäytyy. Ihmiskunta on keskittynyt teknologiaan, tieteeseen ja yksllön henkilökohtaisten halujen ylläpitoon sekä lisäämiseen. Kaikkialla luodaan lisää haluja ja himoja sekä taistelua niiden kautta. Kollektiivinen taso on räjähtämistä vaille luotuna suurta itsekkyyden ja minä-keskeisyyden harhaa. Ken näkee, hän silmänsä avatkoon lukemaan kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Sitä sairautta, mitä poliitikot, vallanpitäjät ja media lisäävät. Tai miten yksittäiset ihmiset nostavat itseään esille, kuvien ja tositeveedein kautta. Tai miten jatkuvasti ns.mielipide- ja kommenttipalstoilla esitetään epäasiallista, likaista ja alsapainavaa mielipidetttä sananvapauden turvin, vain negatiivisuutta lisäten.  Suurena nousee kysymys, missä on viisaus, hyvä tahto, missä yhteen hiileen puhaltamisen päämäärä? MIssä on riiston raja, vihan täysi mitta ja hulluuden viimeinen portti itsekkyyden maailmassa?

Elämme hyvin vääristyneessä maailmassa ja maailmankuvassa. Oma luottamukseni suuntautuu kohti teitä kaikkia yksittäisiä hyvään pyrkijöitä, jotka näkevät pinnan alle, siirtävät omat halunsa syrjään ja ryhtyvät hyvään työhön. Kaikki te, jotka naapurin hädän häette ja alatte miettiä miten voisitte auttaa tai ilahduttaa. Kaikkiin teihin luotan, jotka rakastatte tätä kotiamme, Äitimaata ja teette parhaanne sen elinvoiman ylläpitämiseksi. Pienillä teoilla, suurilla rukouksilla ja oikein, puhtain motiivein. Meillä on toisemme tässä työssä Valon voimalla taistellessamme. Ei pahaa vastaan pahalla, vaan kitkemällä se juuriaan myöten, päivä päivältä itsestämme, Valon ja sen Mestareiden avulla.

Olen kulkenut Äitimaan kanssa samaa matkaa tuhannesta elämästä toiseen. Rakkaus on syventynyt, samoin kiitollisuus, mutta myös kipu rakkaan Äidin, henkiystävän kärsimyksistä. Jokainen maan päällä kehossaan asustava sielu on Äidilleen velkaa ne elementit, jotka hän kehoillemme antoi. Ja me maksamme sen energian takaisin yhdistymällä Korkeimpaan ja ammentamalla siitä lähteestä Äitimaalle, kehomme välityksellä. 

Istukaamme siis tuona Valon suurimpana hetkenä tähtemme Auringon kanssa ja välittäkäämme pyhää kiitoksen ja rakkauden energiaa kodillemme, joka tuskin kasassa pysyy. Rukoilkaamme kaikkien olentojen puolestaJ Yhdessä, erikseen, eri puolilla maailmaa.

Jo sata vuotta sitten täällä Suomessakin kirjoitettiin huolestuneita ajatuksia ihmiskunnan suunnasta ja toisten sielujen ja kotiplaneettamme tuhoamisesta. Tuo haitallinen suunta tahdottiin katkaista ja tuoda pelastusta vanhan, uudestisynnytetyn viisauden ja ohjeiden avulla. Tuolloin luotiin suuren tietäjämme toimesta eetteritasolle pyhä temppeli, josta voisimme täällä viisautta ja oikeaa tietoa ammentaa. Meidän ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan keskittyä tähän omaan maahamme ja sen syvään muinaiseen tietoon. Meillä on täällä vahva totuuden perusta luotuna, yhteinen tie koko ihmiskunnalle. Me voimme olla sen totuuden todeksi eläjiä, tienraivaajia ja voimakkaita esimerkkejä. Ja jälleen kerran liittymällä yhteen, ilman erottelua, ilman tuomintaa, vain sama päämäärä ja työkalut joilla siihen edetä ilman että kenessäkään nousisi halu olla jotain parempaa kuin toiset. Työkalut ovat päivitetyt ja niihin saamme turvata,

Se, kellä korvat on, se kuulkoon. Se, kellä sydän on, se toimikoon. 

Antoisaa, pyhää kesäpäivänseisaushetkeä. 

Alkukesän hetkiä

Perjantai 21.5.2021 klo 18:47 - Eija

Alkukesän hetkiä

 

Tuleva viikko tuo tullessaan tämän vuoden ensimmäisen pimennyksen. Toukokuun 26. päivä on kuun pimennys Jousimiehen tähdistössä. Tarkka aika Suomessa on 14.14. Pimennyksiin liittyy aina omanlaisiaan teemoja ja niin tähänkin. Tämä täydellinen pimennys ei näy Suomessa, mutta säteilee kyllä universaalisti. 

Pimennyksen energia aukeaa voimakkaana muuntavana energiana, jota kohottaa tähtienergia. Kuin korkeampien tasojen katse olisi nyt tänne suunnattuna. Kuin korkeat Valon Auttajamme olisivat valmiina antamaan ja lataamaan ihmiskunnalle ja varsinkin tietoisille vastaanottajille jotain uutta ja erityisen puhdasta. Tämä pimennyksen energian tavoittamiseen tarvitaan nyt omaa ponnistusta ja voima sen vastaanottamiseen hakea omasta itsestä ja varsinkin oman ryhmän tuesta. Yhteisvoimin voi aina ponnistaa voimakkaammin kuin yksin. Voima on tarpeen, ettei suotuisa hetki mene lillumiseksi ihanissa energioissa, vaan pystyisi aktiivisesti olemaan energioissa läsnä.

Ehkäpä juuri siksi tämä pimennys kantaa parantumisen ja parantamisen henkistä teemaa, jonka kyytiin voimme nyt lähteä. 

Vaikka kyseessä on parantumisen mahdollisuus, voi tuo energia keittää kokoon myös räjähdysalttiita tilanteita syytöksineen ja lopulta johtaa muiden tuomitsemiseen tain omalla kohdalla lukkiutuneeseen tilanteeseen, jossa oma kipu saa kuvittelemaan itsensä paremmaksi tai vastaavaksi uhriksi, jonka tilaa tulee muiden koko ajan varoa ja kuunnella. 

Jokaisella sielulla on omanlaisensa taakka, menneiden elämien summa, josta uudessa elämässä lähdetään liikkeelle. Niin monet meistä ovat saaneet kokea kipeyttä, suurta tuskaakin elämissään ja niistäkin on jäänyt sieluumme jälki, kuin haava, joka ei umpeudukaan kovin helposti. Voi toki olla, että saamme elämän aikana hyviä ja parantavia kokemuksia ja haava umpeutuu, mutta hyvin helposti se myös alkaa jälleen vuotaa, jos joku vahingossa tai tahallaan siihen tökkäisee. Jos tahdomme haavamme kokonaan arpeutuvan ja paranevan, on sen kanssa työskenneltävä tietoisesti. 

Mikä siis on tuo työskentelytapa ja parannusaine? Yksinkertaisesti Rakkaus!

Se on ”näissä piireissä” oikeastaan jo paljon kulutettu sana ja teema ja sitä on vuosikymmenet tuotu milloin milläkin tavalla keinoksi parantaa itsensä. Mutta siltikin niin monet yhä kantavat haavojaan ja yrittävät suojella ja peitellä niitä. 

Rakkaus on kuitenkin avain ja oman tilan hyväksyminen on ensimmäinen voide, jolla haavaa parannamme. Hyväksymme omat kokemuksemme, omat vaikeat tunteemme ja oman tämänhetkisen olotilamme samalla ymmärtäen sen, miten luomme itsellemme lisää kipua, jos siihen tilaan jäämme. Aloitamme siis tunteista ja annamme niille huomion, kun ne ovat päällä ja annamme niille rakkautta avautumalla sille korkeammalle rakkaudelle, jota puhdas taso meihin pyynnöstämme valuttaa. Menneiden ”vääryyksien” unohtaminen ja niistä vapautuminen on työtä. Tunteen ja ajatuksen huomioimista ja positiiviseksi muuttamista. Ja ennen kaikkea hyväksymistä. Tämä on osa minua, mutta en tarvitse sitä enää! Tahdon muuttua, löytää yhteyden itseeni ja niihin ihmisiin, jotka lähelläni ovat. 

Rakkaus on saatavillamme, se on läsnä koko ajan ja sen lähde loppumaton. Meidän ei ole tarkoitus yrittää yksin, eikä edes omilla voimilla, vaan yhdessä ja Rakkauden Lähteen kanssa, jota myös Jumalaksi kutsutaan.

Tämä on ihmiskunnan ja yksittäisen sielun suuri oppiläksy, paluu rakkauteen ja luottamukseen. Tietä siihen avataan jälleen voimakkaasti ja me kaikki voimme sille astua. Tahto päästä irti menneestä on tärkeää ja tässä onkin ajatuksen kanssa työskentely tarpeen. Uudelleen ja uudelleen kääntää oma ajatus pois menneestä ja luoda tilalle positiivista tulevaisuutta, positiivisella ajatuksella ja asenteella. Ennen kaikkea ajatuksella, että rakastan itseni terveeksi ja luottavaiseksi Jumalallisen Voiman ja Valon avulla. 

Olet jälleen polulla. 

Ja niin astuu muutos hiljalleen elämään. Sitä seuraa sielun kehitys ja kyky nähdä asiat paremmin niin kuin ne ovat, ei niin kuin tunteemme kautta ne näyttäytyvät. Positiivisuus ei ole harhaluuloissa, henkisyyden verhon takana piileskelyä, vaan se on nykytilan selkeämmin näkemistä ja sen ymmärtämistä, mitä tila tarvitsee muuttuakseen positiivisemmaksi. 

Parantumisen mahdollisuus on sitä, että eteemme tuodaan tilanteita ja mahdollisuuksia huomata haavamme, mutta se onkin välillä vaikeaa. Olemme jo toimineet haavan ohjaamana, sitä peitellen, jottei kukaan vain sitä huomaisi ja herääminen tulee vasta jälkeen päin, kun kipu tapahtumasta alkaa kunnolla jomottaa. 

Käytännössä se on sitä, että toimimme kipeän kohtamme ohjaamana ja aiheutamme itsellemme ja muillekin lisää (turhaa) kipua. 

Tässä hetkessä tämän energian vaikutuksesta haavat jo vievät monia ja voimme ajautua myös energeettisesti rankkaan tilanteeseen, johon kukaan osallinen ei tahdo tarttua ratkaistakseen, vaan kaikki kipuilevat tahoillaan, ilman myötätuntoa tai rakkauden vastaanottamista. Parasta lääkettä olisi nostaa tulehtunut asia esille ja pyytää osallisten kokemuksia asiasta. Ei kuitenkaan niin, että kukin selittelee uhriosaansa, vaan rakentavasti, tilanne ratkaisten ilman suurta draamaa tai kilvoittelua haavan syvyydestä tai kipeydestä.

 

Kuitenkin lopulta, vuosien kuluessa monista parantuneista tulee muiden auttajia ja parantajia ja he jakavat tietoaan, valavat toivoa ja näyttävät suuntaa. Nyt on parantajienkin mahdollisuus saada uutta voimaa ja viisautta tämän pimennyksen aikana. Mitä laajempi sydän ja ymmärrys parantajalla on, sitä suuremmin hän voi auttaa.

Valmistaudutaan ja tutkaillaan, löytyykö vielä haavoja, joista on aika parantua. Tiedostamalla omat ohjelmoinnit ja niihin liittyvät haavaiset käytösmallit, astuu jo suuren askeleen parantumispolullaan. 

Ihmiskunnan suurempi ja laajempi parantuminen voisi alkaa uudella voimalla ja edetä uudella vauhdillakin. Valitaan siis parantumisen tie!

 

Auringonpimennys Kaksosissa seuraa sitten uuden kuun päivänä 10.6. ajassa 13.53. Pimennys näkyy osittaisena myös Suomessa. 

Mitä tämän teemasta voisimme sanoa? Se on jatkoa edelliselle pimennykselle ja painottaa omaa yhteyttä Korkeampiin Voimiin samalla kun se tuo eteemme sisäisen tahdonvoiman oikein ymmärtämisen. Olisi hyvä pohdiskella kuunpimennyksen jälkeen, mihin oman voimansa ja tahtonsa suuntaa. Mitä ja ketä se hyödyttää? Kulutammeko voimamme ja energiamme omiin haluihimme vai alammeko jo kääntyä sisäänpäin, kohti viisautta, kysyen sen ohjausta.

Ajatuksen laajentaminen muuttaa oman elämän perspektiiviä ja lopulta koko ihmiskunnan suuntaa. Siihen muutokseen on pyrkimys ja se on ihmiskunnankin kartalle suunnitelmana piirretty. 

Tämä on hyvä aika luoda ajatuksella suuria muutoksia, parempaa tulevaa, eikä niinkään miettiä esteitä tai haasteita, joita aurinkokunnan sisäinen kierto ja vaikutus voi eteen tuoda. Suuri kuva voi pimennyksenä piirtyä moniin sieluihin, jos edellistä teemaa on riittävästi työstetty. Muistaen se, että kukin kulkee tahdillaan ja polullaan, kohti parantumisen ja vapautumisen aikaa. Elämä ja kehitys ei ole kilpailu, vaan matka.

 

Nöyryys, myötätunto, lempeys ja viisaus.  Feminiinisen energian paluu vahvan tahdon, ei pinnallisuuden, kilpailun tai ulkoisen kuoren kautta. 
Suuria ovat muutoksen tuulet juuri nyt ja voima täytyy nyt jokaisen löytää Lähteestä, itsensä kautta, sillä muutoksen tuuli on nyt enemmän henkistä tuulta ja vain ponnistellen sen saa vietyä toimintaan ja sitä kautta konkreettiselle tasolle. Hienot ideat, ajatukset ja oivallukset ovat tuulta, mutta siihen tuuleen ne voivat hajota, jos emme toimi niiden mukaan. Tämä ajanjakso ei kovinkaan paljon tue toimintaa, joten on ymmärrettävä, että myös se voima toimia tulee korkeammalta, Lähteen tasolta. 

 

Kuten niin monia vuosia olemme ehdottaneet, liitytään yhteen, ponnistetaan yhdessä, luodaan yhdessä uutta elämisen mallia. Niin myös näiden pimennysten kohdalla, kulkien kohti kesäpäivänseisausta. Siitä myöhemmin lisää. 

Lämpimiä terveisiä, saarelta kaukaiselta. Eija

Solar-Auringonpaluu hetki

Sunnuntai 21.3.2021 klo 19:23 - Eija

21.3.2021

Solarhetken tärkeys

Jokaisella meillä on vuosittain hetki, jolloin aurinko, tuo armas valon tuoja ja elämänantaja, on samassa pisteessä tai asteessa kuin syntymähetkellämme. Se on jokaisen henkilökohtainen vuotuinen uuden jakson alkamishetki. Tuo hetki on kaunis uusi mahdollisuus vastaanottaa kosminen siunaus uudelle vuodellemme.
Solarhetki ei ole sama hetki kuin syntymäkellonaikamme, vaan sen kautta se on laskettavissa jokaiselle vuodelle. Tuo hetki voi olla myös jo päivä ennen tai jälkeen omaa varsinaista syntymäpäivää.

Henkisen astrologian mukaisesti tuohon hetkeen kannattaa valmistautua ja olla hyvin kuulolla sen koittaessa. Auttajamme suosittelevat että tuo otetaan tietoisesti, mahdollisimman puhtaissa ja hyvissä energioissa vastaan. Kehon puhdistus paastolla voi joskus olla tarpeen, mutta ei välttämättä joka solar. On hyvä viettää solaraikaa yksikseen, tai sellaisen henkilön seurassa, joka oikein tukee tuota hetkeä. Pari pvää ennen ja jälkeen solarhetken hiljakseen, itseään kuunnellen, on jokaiselle varmasti hyvä startti omalle uudelle vuodelle.

Jokaiselle omalle vuodelle voi myös katsoa oman teemansa. Henkilökohtaisen oman vuoden teemat menevät sykleissä ja etenevät kohti oman Korkeimman yhteyttä, vuosi vuodelta. Minulta voi tuollaisen vuositeeman tilata yhteystietolomakkeella. Vuositulkinta on lyhyt ja tärkeimpiin kohtiin keskittyvä. Vuositeema on viesti tuon vuoden henkisistä tavoitteista sekä siitä, minkä asioiden, teemojen tai tunteiden kanssa on hyvä olla tarkkana. Usein annan myös solarpaikkaan liittyviä ohjeita, sekä tarpeen mukaan myös valmistautumisohjeita ennen solarhetkeä. Joskus voi olla tarpeen matkustaa jonnekin, missä energiat parhaalla mahdollisella tavalla tukevat omaa mahdollisuuksien hetkeä.

Solarhetkellä on siis hyvä meditoida, pyytää siunausta uudelle vuodelleen sekä yhteyttä omaan tietoisuuteen, omaan Korkeimpaan Itseen. Ja sitten voi vain olla vastaanottavaisena omalle taivaalliselle virtaukselle. 

Varsinaisella solarhetkellä auringon kautta avautuu yhteys, joka antaa meille joka vuosi kuin uuden syntymäenergian. Planeetat ja varsinkin eri tähtienergiat antavat tuolle hetkellä omat mausteensa ja sykäyksensä tulevalle vuodelle.
Syntymäkarttamme energiat, eri planeettojen ja tähtien muodossa ovat alkutilanne, mistä kulloiseenkin elämään lähdetään ja elämänhän tarkoitus ylipäätään on kehittyä kohti korkeinta mahdollista, mitä tämä koulu täällä maan päällä voi antaa. Lopullinen päämäärä on täysin puhdas yhteys omaan Korkeimpaan tuoden siten tuo Jumalallinen luova voima oman kehon kautta tälle fyysiselle tasolle. 

Tämä oli lyhyt alustus solarhetkien tärkeydestä ja syvennän aihetta oman solarini jälkeen. 

Auringon kirkkain terveisin, solarmahdollisuutta kaikille toivottaen, Eija

Kevätpäivän tasaus 2021

Tiistai 9.3.2021 klo 18:43 - Eija

Tämä teksti lähtee avautumaan Kainuun kylmissä ja lumisissa maisemissa. Pakkasta -28. On niin kylmä, että pieni mökkini valittaa ja paukkuu joka nurkissaan, kun pakkanen sitä puristaa. Kirpaisevan sädehtivä auringonpaiste hypittelee miljoonia kristalleja hangilla. Ne vastaavat auringon viesteihin ja tallentavat kristalleihinsa sanomaa jota keltainen tähtemme lähettää. Sydän ja sielu täyttyy tästä valosta ja energiasta, joka säkenöi kaikkialla ympärilläni.

Olen täällä viettämässä 33 päivän solarretriittiä, joka on tänä vuonna 5x12 vuotta. Tämä solar on henkisen astrologian mukaisesti uudestisyntymisen solar, joka avaa oven viisauteen astua. Solarhan on auringonpaluuta ja sen ajankohta vaihtelee vuosittain. Joka vuosi kysyn erikseen minne olisi solarina hyvä lähteä. Aina ei ole ollut mahdollista toteuttaa solaria oikeassa paikassa, vaan on ollut tehtävä parhaansa myös kotioloissa.

Tällä kertaa suunta oli pohjoinen, mutta ei mitenkään tarkkaan rajattuna, vaikka niin ensin ymmärsin. Oma rauha, kosmoksen kosketus ja mukavat tilat olivat suuntaviivat paikkaa etsiessä. Onneksi ystävä tuli apuun ja tämä ihana paikka lopulta löytyi. Kun katson iltaisin ulos tuvan ikkunasta, näen edessäni vahvasti loistavan Orionin vyön ja viistosti sen alapuolella tuikkii sinivihreää väriään Sirius. Orionin oikealla, yläviistossa on Plejadien tähtikuvio. Toisesta ikkunasta kun kurkkaan, näen Otavan kaartuvan taivaan yllä. En voisi olla onnellisempi mistään näkymästä. Koen suurta rauhaa ja hieno värähtely täyttää minut.

Kevätpäivän tasaus kantaa Jumalallisen vuodatuksen teemaa. Kuin kirkas vesi se virtaa aurinkokuntaa kohti tähdistön kautta, johon pohjoinen akselimme nyt osoittaa. Kosmiset voimat aktivoituvat ja tähdet ottavat ne vastaan yhä jakaen ne Aurinkokuntaamme. Koko Linnunrata värähtelee uutta musiikkia voimien vaikutuksesta.
Nuo voimat luovat uutta elämää ja me voimme olla luojina niiden kanssa. Ne tukevat kaikkea, mikä tähtää ihmiskunnan suureen muutokseen; rakkauden toteuttamiseen maan päällä.

Vesimiehen ajan vapaus on henkistä vapautta ja antaa kaikille samat mahdollisuudet kehittyä Valon avulla kohti omaa täydellistymistään. Tässä tulevassa hetkessä se tarkoittaa sitä, että ihmiset saavat viisausvuodatusta, jotta he voisivat luoda sen ymmärryksen kautta tasavertaista, ei minkään koneiston hallitsemaa tulevaisuutta ihmiskunnalle. Ajan myötä oikeat, henkisesti viisaat ja oikeamieliset tulevat erottumaan joukosta ja johtamaan ihmiskuntaa elämää ylläpitävään suuntaan. Syvä tunne itsessä on, että vaikka näin nyt kylvetään Jumalalliset siemenet, en sadon kypsymistä tule näkemään, sillä vuosikymmenet hautoo ihmiskunta siemeniään. Mutta luotan ja rukoilen, että se aika vielä koittaa ja tämäkin kosminen valon vuodatus saa nyt alleen monta astiaa. 

On jälleen aika ponnistella kollektiivisen karkean vyöhykkeen läpi. Sydän avoinna ja vastaanottavaisena ja kuulolla tuona hetkenä 20.3. klo 11.37 Suomen aikaa. Ajatuksella: Meditaatiossa suuntaan koko voimani kohti tähtiä ja yhdistyn niiden energiaan.

On hyvä muistaa myös uuden kuun hetki, joka on 13.3. Se saa voimallista uutta energiaa myös auringolta. Aurinkomme on reagoinut voimakkaaseen impulssiin galaximme keskuksesta. Ja viime päivät hän on pidätellyt muutosenergiaansa purkaakseen sen oikeaan aikaan kohti Äitimaata, näin auttaen omalta osaltaan ihmisiä ravistellen. Purkauksen arvioidaan osuvan maahan juuri 13.3. Siemenet siis itämään uuden kuun pävänä. Kaikki uudet ajatukset, suunnat ja valinnat saavat tällä kertaa extralannoitteen kasvuunsa.

Illan hetki pimenee ja kohta saan jälleen nauttia tähtien säteistä. Olkaa siunatut ja uskokaa voimaanne tärkeillä tulevilla hetkillä.

Myönteisyyden voima

Tiistai 12.1.2021 klo 14:58

Viime viikonloppuna meillä oli seitsemäs kurssiviikonloppu tulevien Luxia-opettajien kanssa. Vuosi on nyt vierähtänyt tämän uuden ryhmän kanssa. Edellisen ryhmän kanssa kuljettiin pari vuotta ja viisautta, tietoa, ymmärrystä ja uusia ideoita ja taitoja siirrettiin. Me kaikki opimme valtavan paljon tuona aikana. Minäkin opettajana sain isoja oivalluksia ja uutta näkökulmaa omaan työhöni. Monia ilon ja kiitollisuuden hetkiä jaettiin, oivalluksista iloittiin yhdessä ja haasteita käännettiin voitoksi. Ihmetellen saimme seurata miten sitoutunut työ ja harjoitukset itsensä kanssa kantoivat lopulta kaunista hedelmää niin monen kohdalla. Me ainakin voimme sanoa, miten rakkaus oli aina läsnä kun kohtasimme ja se kantaa edelleenkin. 

Henkisenä auttajana ja opettajana olen jatkuvasti pohtinut näiden vuosien aikana sitä, miten voisin parhaiten innostaa, inspiroida ja sanallisestikin kannustaa ja tukea kaikkia kurssilaisiamme. Se ei ole aina niin helppoa, sillä niin monenlaisia persoonia ja reagoijia on mukana joka kerta. Yksi kokee enemmän innostavana perusopetuksen, luennot, toisilla taas on jatkuva toive ja tarve saada henkilökohtaista huomiota ja "kehujakin". On myös niitä, jotka syttyvät niistä harjoituksista, joita teemme. Kaikkia tulee huomioida oikealla tavalla yhden viikonlopun aikana. Se ainoa, mihin itse voin luottaa, on Auttajien ohjaus ja suuri tuki joka niin monella tapaa on kursseillamme mukana. Parhaiten toimin heidän kauttaan ja omien kokemusteni vahvistamana. Alusta lähtien saimme ohjausta, ettemme saa jakaa tai opettaa mitään, mistä meillä ei olisi omaa kokemusta. Se on hyvin tärkeä sääntö, sillä vain kokemuksen kautta voi siirtää energiaa, vaikka toimisikin kanavana opettajana toimiessaan.
Kurssit alkavat aina taivaallisten enkeleiden saapumisella ja kaikkien omat enkelit iloitsevat suuresti noiden opettajaenkeleiden saapumisesta. Iso salimme on täynnä Valoa joka tukee koko viikonloppua. Mukana on myös erityisiä apujoukkoja meidän opettajien tukena ja tarkkailijoina. 

Viime viikonloppu oli antoisa, uusia oivalluksia jälleen tapahtui ja uutta avarampaa näkökulmaa luotiin yhdessä. Jäin kuitenkin kurssin jälkeen pohtimaan sitä, miten vaikeaa on (ainakin suomalaisten :( uskoa omaan kykyyn muuttua paremmaksi, todelliseksi itsekseen. On vaikea uskoa siihen hyvään, mitä jokainen itsessään kantaa ja kykyyn tuoda loistavinta itseään fyysiseen maailmaan. Minä näen, että suuri syy on tässä kaikessa kaupallisessa mediassa, joka luo ja ylläpitää suurta valheellista kuvaa siitä, millainen tämän päivän ihmisen pitäisi olla. Tottakai taustalla vaikuttavat sukupolvien ohjelmoinnit ja kyky selviytyä tässä maailmassa. Monien kurssilaisten mielissä kaikuvat ajatukset siitä, että muut ovat jotain enemmän, minä en pysty, en osaa tai olen huonompi. Se on vain harhaa, se on tunne-energiaa, jonka voi muuntaa positiiviseksi. Itsensä uudelleen luominen on pitkä prosessi. Tiedän kokemuksesta ja auttajien ohjauksena ettei muutaman viikon teho-ohjelma, joita niin monissa kirjoissa myydään, tuo pysyvää tulosta, mutta ne voivat olla hyvä alku jatkuvampaan työskentelyyn paremman tulevaisuuden hyväksi. Myönnän kyllä tässä etten enää lue tai seuraa mitenkään tiiviisti, mitä "uutta" henkisellä rintamalla nousee. Kuulen kuitenkin koko ajan mitä trendejä on menossa ja mikä on massojen suosiossa. On hyvä, että tuodaan tehokkaita metodeja, joita voi ottaa arkeensa, mutta henkinen kehitys on paljon enemmän,eikä niin, että vuodesta toiseen vaihtaa ja kokeilee ja etsii koko ajan uutta. Jos ei sitoudu ja harjoita arjessa, useita vuosia, ei välttämättä pysyviä muutoksia saa aikaansa.

Myönteisen ajattelun voima on merkittävä ja sitä painotan aina myös kurssilaisillemme. Sen lisäksi, että tarkkailee itseään ja tekee työtä Valon kanssa, on hyvä muistaa omassa arjessa ilon energian voima, kiitollisuus ja myönteiset ajatukset varsinkin itseään kohtaan.
Me jotka teemme Valon kanssa muutostyötä, voimme myös jämähtää tuijottamaan vain niitä kohtia itsessämme, käytöksessämme, jotka toivomme muuttuvan. Tässä työssä ei ole tarkoitus lisätä itsessään negatiivisia piirteitä ja tunteita niitä kyttäämällä, vaan työn idea on muuntaa ne Valon kanssa korkeammiksi. Se vaatii niiden kohtien huomaamista, missä tuo matalampi piirre itsessä ilmenee, milloin ylläpitää ja luo ajatuksellaan itseään negatiiviseen suuntaan. Monet piirteet ovat meillä monien elämien tulosta ja jotkut käytösmallit ja tunnereaktiot ovat vahvoja ja sitkeitä. Kaiken voi kuitenkin muuntaa ja sitä kautta luoda itseään ihan uuteen, kauniiseen ja todellisen itsen suuntaan. Totta on, että monia kohtia itsessään on oivallettava moneenkin kertaan, kunnes se oivallus sitten istuu niin, että käytösmallit ja ohjelmoinnit muuttuvat. Ne ovat hienoja ja palkitsevia hetkiä, sillä silloin yhden oivalluksen kautta itse tehdyn vankilan ovet vihdoin avautuvat. 

On hyvä muistaa omassa arjessa mistä kaikesta voi olla kiitollinen, mitä hyvää tänäänkin tapahtui, mitä oivalsin itsestäni ja miten hienosti olenkaan muuttunut tässä ja tässä asiassa.

Itseään voi ja kuuluukin kiittää! Aito kiitollisuus luo lisää kiitollisuuden aiheita tulevaan. Tässä kohtaa voisi puhua kvanttitilasta ja siitä, miten energian lait toimivat, mutta se jääköön kurssiaiheeksi. Se ei ole ihan helppo aihe tuoda kaikkien ulottuville. Tärkeää on pystyä puhumaan energioista ja henkisyydestäkin niin, että henkisyyttä varjostavat kliseet, hienostelu ja ylemmyys poistuisivat ja kaikki tieto, miten jokainen voi itseään kehittää, omassa tahdissaan, olisi kaikkien saatavilla. Se on yksi työmme tavoite, tulla lähelle kaikkia, jotka etsivät muutosta, kauniimpaa itseään, tasapainoa ja merkitystä elämälleen. Henkinen, sielullinen kehitys on jokaisen elämän suurin merkitys, eikä se nosta ketään ylitse muiden, eikä se saisi olla varallisuudesta, paikkakunnasta tai muusta riippuvainen. Tämä aika on kaikille sieluille mahdollisuus ja velvollisuuskin.

Tässä muutamia affirmaatioita, joista voi poimia itselleen ajankohtaiset. 
Niidenkin avulla luo itseään uudeksi todelliseksi itsekseen puhdistustyön ohella.
Voimia, valoa ja tiedostamista tähän aikaan:

" Olen läsnä ja tiedostan tilan, jossa olen"

" Matalammat tunteeni nousevat vain päästäkseen Valoon"

" Vapautan itseni negatiivisuudesta ja pelosta"

" Luotan Jumalalliseen voimaan, joka on tukenani kun pyydän"

" Huomioin haitalliset ojelmointini ja mallini ja vien niiltä voiman kääntymällä Valon puoleen"

" Minä pystyn muutokseen"

" Sisimmässäni on Jumalallinen kipinä, johon luotan"

" Näen kaikissa pyhän alkuperän ja vahvistan sitä"

" Olen kiitollinen hetkistä, sillä niissä on mahdollisuus positiiviseen muutokseen"

" Minä olen hyvän ilmentymä maan päällä ja ilmennän sitä sanoissani, teoissani ja valinnoissani"

" Olen lähimmäisteni tuki ja vahva esimerkki totuudesta"

" Minä olen tietoisuus, joka luo Valoa maailmaan"

" Olen rohkea ja kannan sisäistä voimaa"

" Sydämessäni on päämäärä, jota kohti kuljen"

" Heikkouteni eivät ole minä"

" Päästän irti menneestä ja vapautan energiani uuteen"

 

Nyt on aika! Huikea joulukuu 2020

Keskiviikko 9.12.2020 klo 17:36 - Eija

Nyt on aika!  Huikea joulukuu 2020

 

Kuunpimennyksen aallot

Joulukuu on alkanut voimakkaalla virtauksella marraskuun viimeisen päivän kuunpimennyksen myötä. Auttajat kertoivat, että kuunpimennyksen energia kohdistui hyvin paljon fyysiseen kehoon työstäen ja avaten energiakanavia. Tällä voi olla kehon kannalta positiivisia, mutta myös hetkellisesti kurjiakin seuraamuksia. Kun energiakanavat avautuvat, keho voi reagoida myös kivulla ja vaivoilla. Jos jatkaa itsestään huolehtimista, nuo oireet ajan kanssa poistuvat. Nyt on hyvä tehdä syviä venyttelyjä, esimerkiksi lempeää yogaa, tarkistaa ruokavaliota ja liikkua metsissä.
Pimennyshetkellä taivaalliset lähettiläät saapuivat suurina joukkoina maan piiriin tukemaan uutta alkua. Enkelit olivat meidänkin kanssamme niin suurena joukkona, ettei koskaan aiemmin. Kokemus oli monelle todella voimallinen. Iso kiitollisuus jäi hetkestä!

Kuunpimennyksen jälkeistä ajanjaksoa Valon Auttajat todellakin sanovat Uudeksi aluksi, josta nyt erilaisen energian ajanjakso avautuu. Tämän alkavan jakson voima ja värähtely syvenee vahvasti vuoden loppua kohden. Tähänkin aikaan liittyy teemoja, joita Auttajat toivat esille. 

Vahvin teema on näkymättömän, vielä piilottelevan energian esille nouseminen, niin yksilö kuin kollektiivisellakin tasolla. Oikeastaanhan se on sitä, että aiemmin luotu energia saa vähitellen näkyvän muotonsa. Me kaikkihan luomme joka hetki, joka päivä tulevaisuuttamme. Ensinhän on ajatus, joka näkymätöntä edustaa ja joka sitten lähtee muotoutumaan kohti konkreettista. Yksi kosmisista laeista. Kollektiivisellakin tasolla on luotuna energioita, teemoja ja myös yritystä pitää matalampaa toimintaa ja ajatusta salassa.
Nyt on aika totuudelle nousta esiin ja ihmiskunnankin katsoa luomistyötään.

 Me olemme viime aikoina kuulleet, miten monet ovat kokeneet koko syksyn raskaaksi ja haastavaksi. Prosessi oli siis monella jo alkanut ennen marraskuun loppua. Esimerkiksi puhdistettavat ihmissuhteet, tunteet niihin liittyen ovat olleet esillä. Valheet itseen ja muihinkin liittyen ovat käyneet liian raskaaksi kantaa.  On siis ollut aika päästää irti (taas kerran), niistä asioista ja toimintamalleista, jotka haittaavat itseä ja muita ja tuovat tuskaa. Auttajat muistuttavat miten tärkeää on myötätunto ja viisaus asioita käsiteltäessä. Erityisesti muistuttavat armollisuudesta tilanteiden paljastuttua. Rakasta itseäsi ja tee henkinen työsi on edelleen ajankohtainen ajatus.

Kukaan ei ole uhri, vaan jotain luotua on kaikkien tapahtumien taustalla. Vaikka joutuisitkin mukaan draamoihin ja raskaisiin tapahtumiin, voit pyytää Valon apua ja voimaa käydä niitä läpi. Ehkä saat tutkailla omia reaktioitasi ja tunteitasi jonkin ikävän tapahtuman kautta. Tahdotko vaikeuksissakin edelleen luottaa hyvään, yrittää nähdä oppiläksyn, joka siihen kenties sisältyy ja ennen kaikkea pysyä valossa, kun muut ympärilläsi hajoilevat. 

Tämä on ajanjaksoa, jossa meitä työnnetään kohti pistettä, missä voi uskaltaa antaa ja ottaa vastaan, ilman kilpailua, ilman pelkoa. Ymmärrys kaikkien sielujen matkoista auttaa varmasti näkemään asiat laajemmin ja syvemmin. Totta kai maailmassa on paljon pahuutta, hirmuisiakin tapahtumia, eikä niitä tulekaan hyväksyä, mutta emme saa hautoa vihaa, kostonhalua emmekä ajatella jatkuvasti sitä, mikä on huonosti. Positiivisuus on hyvä asia ja sitä tulee viljellä, mutta on hyvä olla hereillä, milloin itse reagoi matalalla tunteella ja tehdä sitten se työ, joka niistä tunteista vapauttaa.

 Monien henkinen matka ja työ on tähdännyt tähän aikaan, näihin muutoshetkiin, joita nyt elää saamme. Astropiireissä on jo monen vuosikymmenen ajan puhuttu tulevasta vesimiehen ajasta. Nyt voimme todellakin sanoa, että aurinkokunta on kokonaisuudessaan sellaisessa kohtaa galaksia, että vesimiehen aika planeetallamme on koittanut. Koko sen ajan, jonka itse olen ollut mukana etsimässä totuutta, henkisyyttä, lähes neljäkymmentä vuotta!, on tätä tulevaa aikaa hehkutettu ja niin odotettu. Ihmiskunnalla on ollut pitkä valmistautumisen kausi kohti uutta ihmiskuntaa. Muutosvirtoihin siirryttiin hiljalleen vuodesta -86 alkaen ja kokonaisuudessaan aurinkokunta on ollut tässä uuden säteilyn valovyöhykkeessä vuodesta 2012. Sen jälkeen alkoi ”viimeistelyvaihe” kohti näitä vesiä, joissa nyt seilaamme. Voimme nyt sanoa, että kaksituhatta vuotta kestänyt kalojen aikakausi on päättynyt. 

 Mitä siis tarkoittaa tämä uusi aikakausi, jota nyt elämme. Auttajamme ovat jatkuvasti tuoneet esille itsekkyydestä luopumisen teemaa ja sen tilalle yhteisöllisyyttä, myötätuntoa ja laajempaa näkemystä. Kaikki muutos tulee viedä käytännön tasolle ja vähitellen alkaa kokea koko maailman sielut omiksi läheisikseen oman pienen perheen lisäksi. Muutos omassa ajattelussa ja ohjelmoinneissa on hidasta, sen me tiedämme. Menee aina muutama sukupolvi ennen kuin muutos lopulta tulee näkyväksi.  Mutta jotta se toteutuisi joskus, on sitä luotava ihan konkreettisellakin tasolla. On oltava esimerkkejä, miten elää eri tavalla, uuden ajan mukaisesti. Onneksi maailmassa on jo ryhmiä ja yksilöitä, jotka rohkeasti elävät yhteiseen hyvään ja yhteisöllisyyteen tähtäävällä tavalla. Monet nuoret, jotka tuon siirtymävaiheen aikana (-86-2012) ovat syntyneet, kantavat tuota informaatiota sielussaan. Toki tuo alkuperäinen idea helposti vääristyy oikean informaation puutteessa, mutta kuitenkin he tietävät suunnan, jota ovat tänne luomaan tulleet.

 Auringonpimennys

 14.12. klo 18.17 Suomen aikaa on auringonpimennys, jonka tarkka piste on Argentiinassa. Pimennys ei siis näy Suomessa, mutta niin kuin ennenkin, sen vaikutus tuntuu kyllä koko maapallolla. Tämän pimennyksen vahva teema on henkinen vapaus. Vaikka monet mieltävätkin, että vapaus tarkoittaa vapautta toteuttaa omia haluja, tehdä mitä toivoo, me puhumme suuremmasta ja syvemmästä vapaudesta, joka tarkoittaa vapautumista myös energeettisellä tasolla. Henkinen vapaushan on omista haluista ja kontrollista luopumista ja siirtymistä Jumalalliseen yhteyteen. Se vapaus on luottamista korkeampaan voimaan, joka maailmaa luo ja ylläpitää. Tuo Jumalallinen voima seuraa suunnitelmaa niin yksilön kuin kollektiivinkin tasolla ja tukee sitä. Henkinen vapaus ei enää kanna itsekkyyden ja egon leimaa, vaan se on syvää yhteyttä omaan korkeimpaan, jonka kautta Valo ja Rakkaus voi elämäämme ohjata. Se ei ehkä vieläkään aukea ihan pelkästään tuolla pimennyshetkellä, mutta se on suunta, joka lopullisesti aktivoituu tässä maailmassa. 

Tuo uusi alku aktivoi myös ”palkintojen jaon aikakauden” ja monelle se tarkoittaa vihdoin uutta, parempaa tulevaisuutta. Toki oma, viime aikojen ja vuosien työ ja poistyöstetyt esteet avaavat ovet vastaanottaa nuo taivaalliset palkinnot. Toisille se voi tarkoittaa vielä sellaisten takertumiskohtien tarkistamista, joista jostain syystä tahdotaan vielä kiinni pitää. Mutta voitte olla varmoja, että kaikki ponnistelut ja kaikki työ itsenne vapauttamiseksi palkitaan. Tasapaino, uudet tehtävät, avautuvat lahjat ovat vain joitain esimerkkejä näistä vähitellen putoavista lahjoista.
Mutta voi myös päästä kohtaamaan niitä sidoksia ja niihin liittyviä tunteita, jotka omaa kasvua estävät. Silloin on syytä olla hereillä, etteivät tilanteet purkaudu negatiivisella tavalla, joka tarkoittaa vanhaa tapaa reagoida ja puolustaa jopa agressiivisesti omaa mielipidettä ja tilaa. On myös varottava, ettei usko omiin harhoihin asioista ja/tai muista ihmisistä, sillä se tuo aina mukanaan lisää kärsimystä. Parempi olisi pyrkiä läsnäolevaan hetkeen, muistuttaa itseään, ettei se mitä tuntee, ole totuus, ja sitten työskennellä auttajien kanssa. 

 Tulevina aikoina yhteinen päämäärä, tuo Jumalallinen päämäärä voi vahvistua, mutta meidän kuuluu työskennellä sen eteen ja valita se suunta. Silloin voi koittaa aika, jolloin ei tarvita johtajia, ei vallankäyttäjiä, koska ei ole kilpailua, ei halua alistaa. Sillä uuden ajan saavuttaminenhan tulee korkeimman yhteyden kautta, jossa sielut ovat Jumalallisessa ohjauksessa eikä silloin tarvita enää maallisia vallanpitäjiä. 

Nyt tarvitaan niitä, jotka kulkevat etujoukoissa ja näyttävät suuntaa ja niin helpottavat perässätulijoiden polkua. Jälleen kerran on pimennyshetkellä hyvä liittyä yhteen, sillä yhteinen luomisvoima on niin suunnaton! Hyvä päämäärä pimennyshetkeksi, yhteinen ajatus sille hetkelle, olisi kaikkien sielujen yhteys omaan korkeimpaansa. Sitä voi visioida, sitä voi rukoilla ja täyttää oma sydän sellaisella kiitollisuudella, että tuo suunta vielä maailmassamme toteutuu. Luomme yhdessä tuota vesimiehenajan suuntaa: Korkeamman voiman ohjaamaa elämää, yhteen hiileen puhaltamista ja henkistä vapautta kaikille.

 Talvipäivän seisaus sekä suuri yhtymä

 Vaikka auringonpimennys on suuri joulukuun tapahtuma, tämän kuun huipentuma on talvipäivän seisaus 21.12. klo 12.02 Suomen aikaa. Tuo hetki sinetöi lähitulevamme suunnan. Mitä enemmän on niitä, jotka kantavat vastuuta ja viisautta, sitä epäitsekkäämpään ja myötätuntoisempaan maailmaan me siirrymme. Tämä seisaushetki saa uskomattoman latauksensa myös astrologien ”hehkuttamalla” harvinaisella kosmisella tapahtumalla, joka on Jupiterin ja Saturnuksen yhtymä tuona päivänä. Se avaa kosmisen portaalin, jonka kautta virtaava energia valelee Äitimaata. Vieläkin suurempaa muutosenergiaa valutetaan myös Äitimaan lapsille. Edelleen enkelit seuraavat ja tukevat silloinkin entistä enemmän kaikkia, jotka pyrkivät ja kaipaavat Valoon. Ja he myös jäävät lähellemme suuremmin joukoin varmistamaan pyhiä valintojamme ja suojaamaan tilaamme, jossa uutta ylläpidämme.

Vapaaehtoiset, palveluntahtoiset ja myötätuntoiset sielut tulevat saamaan uutta valoa ja tukea elämäänsä ja ajallaan he saavat uusia tehtäviä myös muiden auttajina, koska haasteet vihdoin helpottavat. Syvimmät oppiläksyt ovat monella nyt lähes loppuun katsotut ja ymmärretyt.

Me emme ennusta mitään kollektiivista ylösnousua, vaan sitä, että todennäköisesti yhä useammat nyt heräävät ottamaan vastuuta enrgioista, joiden avulla me tulevaa luomme. Vaikka aurinkokunta ja rakas Äitimaa kulkee suuren suunnitelman mukaan ja kehittyy, ihmiskunta laahaa vielä perässä. Se ei ole kyennyt vielä muuttamaan värähtelyään niin, että 4D, tunteiden ja ajatusten taso, oli puhdistunut ja nousu kohti 5D maailmaa olisi alkanut. Ihmiskunnalla on kuitenkin nyt mahdollisuus tehdä yhteistyötä näiden uusien kohottavien aaltojen kanssa. Kaikki sielut eivät vielä ole siinä tilassa, että tuollainen työ onnistuisi, mutta mitä useampi kulkee esimerkkinä, sitä suuremmat mahdollisuudet massoilla on herätä, muuten on vaara, että joukkonukkuminen jatkuu ja jopa syvenee näiden energioiden vaikutuksella! 
Nyt on siis aika valita, kääriä hihat ja aloittaa sitoutunut työ värähtelyn kohottamiseksi, koska kosmiset virrat tukevat niitä, jotka siihen pyrkivät. 

 ”Tulevana aikana voi jokainen tutkailla takertuuko tuttuun kotirantaan ja hakee siitä turvan, vai heittääkö kanoottinsa nyt hurjaa virtaan, ja kiittää, että on matkalla vapauteen, vaikka pelko nouseekin virran voimasta. Valon Auttajat ohjaavat kohti uusia rantoja, uusia kyliä ja uusia kohtaamisia muiden uuden ajan vaeltajien kanssa. 

Auttajat ja enkelit vartioivat rakkaudella myös niitä, jotka vielä kotirannan turvaa kaipaavat ja odottavat tyynempää hetkeä. Kaikille suodaan oma aikansa ja kaikkien valintoja kunnioitetaan. 

Mutta ne, jotka tietävät, että nyt on aika ja siksi etujoukoissa melovat, saavat erityisauttajia tuekseen. Nuo rohkeat eivät kohta enää matkaa kanooteillaan, vaan yhdessä he rakentavat entistä suuremman laivan ja valitsevat kipparinsa parhaiden joukosta. Tuo laiva ankkuroi jokaiseen satamaan, ja kaikki halukkaat nousevat mukaan. Tuuli, tuo Vesimiehen ajan elementti kuljettaa laivaa kohti uutta vapauden aikaa.”

 Tämä viesti tähän aikaan on kauttani annettu Valon mestareiden, Viiden neuvoston ja Hicsin sanelemana. Tämä on viesti jokaiselle sielulle maan päällä, sillä kaikki Valon siementä kantavat ja kaipuu sen vahvistamiseen on nyt suuri. Kiitos, että sinä olet yksi heistä.

 Yhdistytään siis jälleen joko konkreettisesti tai energiassa näillä tulevilla upeilla hetkillä. Kaikkien hyväksi uutta luoden, uskon ja viisauden voimalla. 

Viesti Valon ja Rakkauden Mestareilta

Torstai 5.11.2020 klo 22:58

Viesti meille kaikille, jotka ihmettelemme maailman tapahtumia, huolestuneena katsomme yhä kasvavaa "henkisten" suuntausten sekavaa ja kaaosta lisäävää tarjontaa...

VIESTI VALON JA RAKKAUDEN MESTAREILTA korkealta maan piirin pyhistä taajuuksista.

Kiitos, kiitos, kiitos

Uusi Kuu Vaa´an merkissä

Maanantai 12.10.2020 klo 12:53

Kaikille teille, jotka olette kärvistelleet läpi viimeisten kahden viikon haasteiden, voin ilolla kertoa, että uusi kuu tuo tullessaan uutta energiaa ja uusia avaria olotiloja. Täyden kuun painostava energia marsin vaikutuksella höystettynä, saattoi tosiaan olla monelle vaikeaakin aikaa. Nimittäin piilotetut ikävät tunteet ja menneet kokemukset pyrkivät vauhdilla pintaan ja näkyivät ikävinä tunnekokemuksina, itkuina ja pelkoina. Vanhat mallit, joissa joko puolustaa tai uhriutuu, olivat esillä monissa ihmisuhteisiin liittyvissä kuvioissa. Näimn toki tuo mennyt aika oli hieno mahdollisuus työstää pois vanhat kaavat toimia tai ainakin huomata, että ups, näinkös helposti tämä rooli taas otti vallan käytöksestäni. 

Eipä hätää, nyt on uuden luomisen aika jälleen. Kun edellämainituista on opittu, läksyyn liittyvät tunteet putsattu, on uuden aika. Uusi kuu vaa´assa on laajaa hyväsydämistä ymmärrystä ja iloa tuoda keveyttä omaan arkeen ja muillekin. Nyt on hyvä aika opetella katsomaan asioita kaikkien perspektiivistä, oman pikkuisen navan seudun sijaan. Keveyttä kohdata itsensä ja jopa hymyillä sille, miten vakavasti itsensä ja kokemuksensa ottaa. Samoin nuo haitalliset mallit, ne voi muuttaa! Ei raastavasti pakottamalla, vaan hyväksymällä, sen mitä on. Ja kun on huomioinut oman mallinsa joissain tilanteissa, on helppo tuoda muutos konkreettiselle tasolle.

Miksi muutos kannattaa?
Muutoksen tarve on se, miksi sielut yhä uudelleen ja uudelleen syntyvät maan päälle. Monet menneet elämät ovat muokanneet meidät sellaisiksi persooniksi, joita nyt olemme. Tämä on jo seikka, joka helposti arjessa unohtuu ja sen mukana myötätunto niin itseä kuin muitakin kohtaan. Meidän persoonamme on siis summa kaikesta kokemastamme, ja se näkyy numerologian ja astrologiankin kautta. MUTTA, se ei tarkoita sitä, että meidän kuuluu jäädä sellaisiksi, päinvastoin, on tarkoitus että parannamme menneiden elämien ja tämän elämän haavamme, teemme sen muutoksen, jonak jokainen elämä meille tarjoaa eri tapahtumien ja kohtaamisten kautta.
Sieluumme on tallennettu energiana/muistina tuo menneisyys ja läpikäydyt kokemukset. Eri tilanteissa tuo menneisyys näyttäytyy siinä, miten me reagoimme muihin ihmisiin, heidän sanoihinsa, tunteisiinsa jne. Ragointiimme liittyyvät tunteet, jotka sitten ohjaavat käytöstämme ja tulevat ulos sanoina ja myös tekoina. Jos emme ole hereillä, mitä meissä tapahtuu, emme osaa vaikuttaa kokemaamme, emmekä siihen, miten reagoimme. Eli elämme elämäämme tunteiden ohjaamana ja se vie meitä enemmän kohti kärsimystä, kohti niitä samoja raastaviakin tunnekokemuksia, joita niin tahtoisimme välttää. Jotta voisimme kokea rauhaa, luottamusta ja iloa kaikissa tilanteissa, meidän itsemme on muututtava. Muutoksen laajempi näkymä taas kertoo, että samalla tuomme sitä muutosta maailmaan, sillä muututtuamme emme säteile emmekä ainakaan purkaa omaa pelkoamme tai väristynyttä kuvaamme tilanteesta muihin ihmisiin. Siltä osin voimme pysäyttää pyörän pyörimisen. Buddhalaisittain sanottuna keräämme positiivista karmaa muuttamalla itseämme positiiviseen suuntaa, emmekä lisää sitä kärsimykseen johtavaa karmaa.

Miten tehdä muutosta? 
Kaikki, jotka blogejani ovat seuranneet, tietävät minun kokemukseni ja sen polun, jota kuljen ja myös muille opetan. Sehän ei ole mikään uusi oppi tai suunta, vaan se on koostettu tähän päivään kaikesta siitä, mitä ihmiskunnalle on vuosituhansien aikana yritetty opettaa, jotta ihmiskunnan muutos olisi mahdollinen. Se oppi tähtää hereilläolon kautta oman sielumuistin puhdistamiseen. Työ tapahtuu arjessa turvaamalla korkeampiin voimiin heidän apuaan pyytämällä. Tiedän, että monet nykysuuntaukset pitävät tätä ajatusta vanhanaikaisena ja huononakin, perustellen, että meidänhän kuuluu luottaa itseemme ja vahvistaa omaa voimaamme ja pysyä omassa keskuksessamme. Olen samaa mieltä ja siksi rakastankin tätä metodia, sillä se vahvistaa kaikkea tuota. Kun pyydämme apua ja puhdistusta vaikkapa enkeleiltä tai Kristukselta, me saamme yhteyden suureen voiman ja valon lähteeseen heidän  kauttaan. Me täytymme tuosta kirkkaudesta, jonka he meille ojentavat. Lopulta saavutemme tilan, jossa alamme olla lähellä tuota värähtelyä itsekin ja silloin meissä olevat haavat ovat parantuneet eikä voimakasta haitallista reaktiota enää nouse. Minä aina palaan kiitollisena siihen ajatukseen, miten oma polkuni kirkastui ja kaikki se hyvä vahvistui, mitä sieluni myös kantaa, kun aloin aktiivisesti työskennellä Valon voimien kanssa.
Olen edelleen tuolla samalla matkalla, mutta jo paljonkin muuttuneena. En ole valmis ja saan kohdata haavojani edelleen, mutta nousevista tunteista huolimatta teen sen ilolla, sillä niiden kohtaaminen mahdollistaa muutoksen. Matalat tunteet harvoin hallitsevat elämääni, päin vastoin on kiitollista huomata, että Valon ohjaus on yleensä suurempi kuin totuutta vääristävät tunteet. 
Rehellisesti kertoen omat biologiset lapseni ovat niitä kipeimpiä, joiden kautta saan edelleen peilata omaa haavoittuvuutta ja omia pelkoja, jotka tunteina näyttäytyvät. Olen kuitenkin kehittynyt, enkä jää makaamaan haavoihini luullen niiden olevat ikuisia tai edes totta. Minua on siunattu tietoisilla lapsilla ja voimme melko avoimesti jo kohdata toistemme haavat ja keskeneräisyyden ja samalla myös sen kauneuden, jota jokainen kantaa. 

Kuten ehkä muistatte, asun isossa yhteisössä, jossa myös on nuoria aikuisia ja muutama lapsikin. Myös heille olen äiti, joka auttaa, kuuntelee ja ohjaakin arjessa. Kannan heistäkin henkistä vastuuta ja oma esimerkkini on tärkeä. Heidänkin kanssaan uskallan olla heikko ja näyttää oman keskeneräisyyteni, mutta myös vahvuuteni, jota kannan. Sellainen maailma, jossa voisimme luottaa toisiimme ja toistemme tukeen, olipa kokemuksemme kaikissa elämissämme miten rankkoja tahansa, on se, mitä tahdon olla mukana luomassa. Sitä harjoittelemme joka päivä, ja se on tämän polun yksi henkinen päämäärä. Vaikka ei tarvitsisi korostaa tai mainita, että tämä on minun totuuteni, minun kokemukseni asiasta, teen sen jälleen kerran, sillä se ehkä poistaa väärinkäsityksen mahdollisuuden, jossa koetaan, että  sanon, että tämä on ainoa totuus tai että tuomitsen muut polut. Sitä en tee, mutta en myöskään enää paljoa käytä aikaa siihen, että itse tutkisin monia nykyajalla tarjoutuvia vaihtoehtoja. Olen monia polkuja tutkinut, monia suuntauksia ja villityksiäkin kuulostellut,mutta vain harvalla oeln astunut, ja kokemukseni kertoo, että yksinkertaisuus, loogisuus ja jopa arkisuus ovat totuuden merkkejä. Työskennellä arjessa Valon kanssa.. toki sen lisäksi päivittäiset syvällisemmät henkiset harjoitukset, jotka tukevat energian kulkua niin hienoissa kehoissa, kuin sitten lopulta fyyisessäkin kehossa. 

Palataan uuteen kuuhun, joka on 16.10, klo 22.32. Tuo on hyvä päivä keskittyä luomaan suuria tai pieniä suuntia omaan elämään. Nähdä, tuntea, miten kaikki uudistuminen aukeaa elämään. Voi myös joukkohaaveilla, miten yhdessä etenemme hyvää luoden ja uutta suuntaa kaikille meille tuoden. Uuden kuun meditaatiot ovat hyvinkin suositeltavia ja tässä yksi hyvä hetki sellaiselle.

Minä olen tuona päivänä muuttamassa 90-vuotiasta isääni todennäköisimmin hänen viimeistä kertaansa. Äidin kuoleman jälkeen viime keväänä, isä on käynyt läpi suurta muutosta, jonka eteen hän joutui. Muutoksen hyvksyminen ei ole ollut helppoa, sillä takana puolison kanssa on 67 yhteistä vuotta. Monia muutoksia hänkin on elämässään läpi käynyt, mutta useinmiten pakon edessä. Kun muutos on vapaaehtoista, sen voi tietoisesti ottaa seurauksena omasta kehityksestä tai ainakin merkkinä siitä, mitä voisi tarkastella ja kehittää itsessään, jotta muutos ei tuottaisi niin paljon tuskaa. Sitä ei oppia ei isani sukupolvelle vielä annettu, vaan elämä on ollut kokemuksena kovaa taistelua. Mitäs muutakaan, sodan ajan lapsilla. Me voimme onneksemme tuoda tuota henkistä näkökulmaa elämään, olla esimerkkinä uudesta ajasta ja uusista mahdollisuuksista nähdä tämä hetki ja aika.

Pitkä kirjoitus ohjautui tänne taas, mutta toivon, että se jollain tavalla, jollain tasolla auttaa teitäkin uskomaan, luottamaan ja kurkottamaan kohti vapautumista ja omaa todellista itseänne. 
Rakkaudella Valon Auttajien kanssa. Eija

Syksyn huippuhetkiä

Torstai 17.9.2020 klo 11:37 - Eija

Tämä pläjäys lähtee meidän "lomamatkan" viimeisenä päivänä. Asuntoautolla ympäri Ålandia, keski- ja etelä-Suomea ollaan nyt matkattu reilun viikon ajan. Monenlaisia ruukkialueita, kartanoita ja vähän uutta kotiakin tunnustellen. Vielä ei ole mitään tarkkaa suuntaa tai ajankohtaa seuraavalle paikalle tiedossa. Visioita on, mutta ne elävät.
Näin ison yhteisön muuttaminen ei ole ihan helppo juttu, mutta Auttajat tekevät työtään kyllä ja valmistelevat parhaansa mukaan siirtymää. Vanhan myyntiä ja uuden vapautumista. Tämänkaltaiseen muutokseen ja uuden paikan luomiseen liittyy myös energeettisesti moni ihminen ja monen sielun energia. Kaikkien energia tulisi olla harmoniassa tässä asiassa, jotta paras päämäärä voitaisiin saavuttaa. Suuri koetus kaikille. Auttajilla on suunnitelmia myös yksilötasolla ja vain aika näyttää, miten kaikki toteutuu. Me luotamme, vaikka aikaa kuluisikin. Meidän työ jatkuu ja syksy avautuu sen merkeissä.

Ensimmäinen energia-avautuminen on syyspäiväntasaus 22.9. klo 16.30 Suomen aikaa. 
Tämänkertainen teema on pyhä totuus ja viisaus minussa ja niiden herättäminen. Viisaus elää kehittävää ja kohottavaa elämää tuo tasapainon arkeen ja pyhä totuus näyttää sen suunnan mitä kohti pyrkiä. Nämä kuulostavat hienoilta sanoilta ja voivat jäädä tyhjiksi, mutta niin ei ole tarkoitus, vaan olisi hyvä miettiä, mitä ne omassa elämässä tarkoittavat. Minulle ne ovat pyrkimystä kohti korkeampaa värähtelyä, korkeampaa ymmärrystä tästä ihmisenä olemisesta maan päällä. Päämääränä on saavuttaa se korkeampi tila, joka ei tutise eikä muutu, vaikka elämä toisi mitä haasteita eteen, vaan totuus kaiken tarkoituksesta on se, mikä lopulta valaisee synkimmänkin hetken. Sitä voi harjoitella koko ajan arjessa olemalla läsnä ja huomaamalla miten oma olemus, oma energiarakenne, kenttä reagoi sisäisiin ja ulkoisiin impulsseihin. Meillä kaikilla on tuo pyhä tila, jumalallinen kipinä rakenteessamme, jota voimme vahvistaa puhdistamalla matalia tunteita ja ajatuksia, sekä tekemällä sellaisia viisaita harjoituksia, jotka edesauttavat yhteyttämme omaan korkeimpaamme. 

"Tunnistan itseni ja niin kipinäni vahvistuu." 
Tasaushetki kaipaa vahvaa kalliota alleen ja mielellään korkealla, korkeuksiin kurkottaen. Ponnistakaa ylös koko voimallanne, kohti viisauden ja henkisen totuuden astiaa, josta nyt meille valutetaan pyhää informaatiota.

Seuraava hetki on kuun pimennys 30.11. klo 11.44 Suomen aikaa. Tämä pimennys on vahva ja sen tarkoituksena on nostaa esille ja puhdistettavaksi kaikki epävarmuudet ja epäilykset. Ne liittyvät henkisyyteen ja henkisen polun tarkoitukseen tai tarkoituksettomuuteen. Parannan epäilykseni ja epävarmuuteni oikean tiedon ja totuuden avulla.
Epäilyksen energia on nostanut päätään jo koko kuuman kesän ja on vienyt monia spiraalisssa alaspäin, kohti tavallista ihmisyyttä. Se edelleen vetää puoleensa, sillä se on tuttu ja tuntuu turvalliselta, koska se on värähtely/energia, joka meitä ympäröi joka puolella ja on ollut olemassa jo monen sukupolven ajan.Toki se kantaa omaa kasvun mahdollisuuttaan ja niin voi tottakai valita. Voi valita itselleen sopivan polun ja vauhdin. Jumalalliset voimat eivät milloinkaan syytä, tuomitse taikka kerro kenenkään epäonnistuneen, vaan ne tuntemukset ja ajatukset tulevat meistä itsestämme. Voi toki olla, että sielumme itkee, jos suunta muuttuu ei niin kehittäväksi ja siitä silloin kärsimme.
Nyt esiin nousevat epävarmuudet ovat monelle jo polun valinneelle henkinen haaste, joka on kohdattava, jotta luottamus voisi vahvistua. Luottamus meitä kannatteleviin voimiin ja Yläkerran sekä Valon Auttajien apuun. Meille itsellemme voi muodostua ongelmaksi se, ettei apu ole sellaista, mitä odotimme tai yritimme luoda. Iso ongelma alkaa olla se, että alamme uskoa, ettei meitä auteta, jos emme saa mitä haluamme. Tässä tuo syyspäiväntasauksen teema tulkoon avuksemme. Viisaus nähdä laajemmin ja henkisen kehityksen kannalta. Viisaus minussa laajentukoon ja tasapaino syventyköön. Suuri muutoksen mahdollisuus ja siksi hereilläolo tästä lähtien taas kantaa tulosta.

"Tunnistan Jumalan ja luotan kokemaani."
Jälleen Äitimaa on tukenamme pimennyskenkin hetkenä ja maan voimaan luottaen on hyvä kurkottaa kohti korkeuksia.

Ihmiskunnan paremman tulevaisuuden luomiseksi on jälleen oivallinen aika liittyä yhteen, koota suurempaa voimaa ja kykyä onnistua yhdessä siinä, missä yksin on vaikeampaa. Yhteisyyden ja yhteisöllisyyden teema on maaplaneetalla nyt pysyvä ja se oikea, kehityksen suuntaa muuttava teema. 

Rakkaudella, E&P mukanaan kaikki suurenmoiset Valon Auttajat. Kiitos, kiitos, kiitos.

Kesän tuoksuja ja tuulia

Torstai 13.8.2020 klo 19:14

Tämä kesä on ollut niin erilainen kuin viimeiset, matkustuksen täyttämät aiemmat kesämme. Työtä tämäkin on pitänyt sisällään, mutta eri tavalla kuin moneen aikaan.
Alkukevät meni minulla Vaasassa, äidin saattohoidossa ja sieltä palattuani siirryin lähes suoraan saarelle. Luxia Island on ollut voimaannuttava paikka purkaa kevään tuntoja, ajatuksia äidin saattamisesta, mutta myös keholle on ollut taivaallista tämä saariaika. 
Saari on ihmeellinen. Siellä ovat kaikki elementit läsnä, parantavana ja eheyttävänä antamassa voimaa ja tuomassa tähän hetkeen. Uudelleen ja uudelleen saari kutsuu katsomaan tarkkaan, haistelemaan ja ihmettelemään tuoksuja, hengittämään syvään ja ottamaan vastaan auringon hoivaa.
Taivaallisia merkkejä tulee jatkuvasti, pyytäessäkin, ja niin luottamus Yläkerran läsnäoloon on vahvistunut niin monella saaressa aikaa viettäneellä. Luonto ja Äitimaa työskentelevät kanssamme saarella niin kaunilla ja näkyvällä tavalla.
Merikotka kaartaa ylitse, tai maatkotka. Pyrstösulkia voi myös löytyä polulta juuri kun ajatus käy levottomaksi. Käärme näyttäytyy juuri silloin, kun joku miettii omaa muutospolkuaan. 
Lammella Buddhan vieressä voi tuntea tuulen kuiskinnan ja saada vastauksia, tai iltataivaalla putoaa tähti suoraan mereen. Juuri kun kysymys on esitettty.

Saaressa on nyt kasvilaatikoita, joissa rehottavat erilaiset yrtit, kesäkurpitsat, pavut ja monet muut ihanat syötävät. Minun onnen projektini, saada istuttaa, koskettaa multaa ja kerätä lopulta satoa suoraan pöytään. Vaikka sadetta on ollut vähän tänä kesänä, ovat viljelykset kukoistaneet. Ehkäpä linnun laulu, tuuli ja aurinko ovat saaneet ne uskomaan itseensä niin hienolla tavalla, että ne kurkottelevat jo joka puolelta laatikon reunojen ylitse. Raakkaat kasvini. 
Olen myös terapiaraivannut kallioiden solan vadelmaviidakosta kukkamaan, jossa myös aroniat nyt viihtyvät. Äidin muistoksi löytyi jasmiini, joka myös löysi omaan koloonsa ja eilen avasi ensimmäisen tuoksuvan kukkansa saarielon jälkeen.
Patrickin kanssa olemme aloittaneet myös ruusutarhan luomisen. Kummankin sydäntä lähellä kukkivat aina ruusut. Ihania kuvia ja luomisen iloa on saari meille antanut. 
Kaikki tämä on ollut myös kurssilaistemme ja kotiväen ilona. Saaremmehan on hankittu nimenomaan kaikkien iloksi, kaikkien omaksi ja kaikkia varten. Siksipä se niin runsaasti tarjoaa hoivaansa ja voimaansa kaikille vierailleen. 

Kun suunnitelma, mikä tahansa, pitää sisällään laajan ajatuksen joka koskee mahdollisimman monien iloa, kasvua ja hyötyä, ovat taivaalliset voimat aina mukana auttamassa ja antamassa myös merkkejään. Kun suunnitelma palvelee mahdollisimman monia, ei vain omaa perhettä, se palvelee myös jumallista. Meidän ajatuksemme retriittipaikkaa luodessamme oli juuri tuo: Palvelkoon paikkamme kaikkia etsijöitä ja olkoon se kaikille siunaukseksi. 
Toivomme, että sinunkin tiesi joskus löytää Luxiaan ja saat kokea tämän kaiken ihan itse. 
Ensi kesä tuo varmasti uusia kokemuksia ja uutta voimaansa meidän kaikkien onneksi.

 Palaan pian uusien tuulien kanssa, syksy kolkuttelee pian ovella ja tuo vahvoja energioita mukanaan. Voimia ja valoa lähiaikoihin.

Kohti uutta: Kuun pimennys ja Luxia Island

Perjantai 3.7.2020 klo 16:14 - Eija

Sunnuntaina 5.7. on tämän jakson viimeinen pimennys. Kuu pimenee Kauriissa klo 7.44 ja on energialtaan vahvaa viisautta. Se jatkaa osittain tämän vuoden teemoja, mutta omalla uudella värityksellään. Se on vanhan lopetusta ja uuden alkua.
"Suhtaudun elämään ilolla ja viisaudella ja näin lisään kiitollisuutta, joka kantaa haasteiden yli." Auttajien mantra tälle ajalle. 
Nämä viimeiset viikot ovat onnistuneesti taas näyttäneet meille, missä ovat tunteudemme lukot, haitalliset mallit ja turhat ohjelmoinnit. Niiden purkamiseen ovat monet hereilläolijat saaneet valtavasti Valon apua. Monille on tuotu ihan nenän eteen tapahtumia ja ihmisiä, jotta olisi selvää, minkä tulisi muuttua, missä kohtaa kohtelemme sieluamme haitallisesti tai vanhalla, turhalla kaavalla. Nuo ikävät, ja joskus raskaatkin hetket ovat tilaisuutemme oivaltaa, hyvmyillä itsellemme ja tehdä tarvittavat muutokset. Ja juuri tuohon muutoksen tekemiseen me tarvitsemme sitä viisautta ja iloa, jota tämä ajanjakso nyt energiallaan tarjoaa. Nyt on hyvä aika kääntyä kohtaamaan omat kipeät kohtansa rakkaudella ja Valon Auttajiin tukeutuen. Vaikka vastuu muutoksesta on meillä itsellämme, ja vaikka mieluusti odotamme jonkin ulkopuolisen tekijän ratkaisevan ongelmamme ja parantavan haavamme, me voimme saada jumalallista apua tilanteisiin, kunhan pyydämme. 
"Olen siunattu, että saan tämän mahdollisuuden." Auttajien toinen mantra.

Ei ole tarpeen toimia marttyyrienergiasta käsin tai luovuttaa omaa voimaa tai aikaa turhille asioilla tai ihmisille, joiden aika on jo jäädä elämästämme. Kaikki voivat jatkaa kohti uutta, kohti omannäköistään elämää. Meillä on siihen oikeus ja oikeastaan myös velvollisuuskin sen suunnitelman mukaan, jonka tähän elämään olemme tehneet.

Pimennyshetkellä ponnistetaan suurten kokonaisuuksien äärelle, kohti taivaita ja universumin luovaa voimaa. Olen valmis vastaanottamaan siunauksen ja uuden alun.

MUinaiset korkeat sivilisaatiot tiesivät kosmisten tapahtumien merkityksen ja valmistautuivat noihin hetkiin. Aikojen saatossa pyhä tieto kaikkeuden luovasta voimasta, kosmisista sykleistä ja niiden avaamista portaaleista on kadonneet ihmiskunnan muistista ja elävät enää vain harvojen tietoisuuksien sielussa. Aika on muuntanut myös oikeaa ymmärrystämme esimerkiksi pimennyksistä ja on tuonut tilalle väärän informaation taivaankappaleiden palvonnasta. 
Pimennyshetki voi olla myös hetki pyytää saada tavoittaa korkeaa informaatiota, koko ihmiskuntaa hyödyttävästi. 

Koska tulista energiaa on riittävän paljon kollektiivisessa kentässä, se voi helposti leimahtaa myös yksilötasolla. Nyt tarvitaan niitä, jotka tuovat rauhallisen viisautensa arkeen, jotta hankalat tilanteet voitaisiin saattaa päätökseen myötätuntoisella viisaudella. 

Tämä pimennysblogi muotuotuu kaikkien elementtien tuella ihanalla saarellamme. Ympärillä kalliot, meri, tuuli ja aurinko tukevat ja voimaannuttavat läsnäolollaan. Takana on monta viikkoa uskomattoman kaunista kesää, kauniissa Turun saaristossa.
Täällä on paiskittu töitä kellon ympäri tulevia retriittejä varten. Olemme laittaneet kasvilaatikoita, muokanneet muutaman perennapenkin, uudet vessat ja vierashuoneet on rakennettu. Vierastalo alkaa kohta odottaa retriittivieraitaan. Yläkerran ja Valon auttajien läsnäolo ja tuki on ollut joka päivä vahvasti läsnä, niin peinissä kuin suurissakin projekteissa. 

Suuri kuuluu ihanille ystäville, sanghamme jäsenille jotka niin monella tapaa ovat tukeneet yhteistä projektia. Mutta runsaimmat kiitoksemme saavat nuo kaksi ahkeraa ja todella osaavaa monitaituria, jotka ovat taikoneet puutavarasta kaiken konkreettiselle tasolle. Uupumatta ja ilolla tehneet monia tunteja töitä kaikkien parhaaksi. Ilman heidän panostaan ja osaamistaan ei tämä vanhan parantaminen ja uuden rakentaminen olisi näin edennyt. Tämä avarasydäminen ja kokonaisuuden ymmärtävä ystäväjoukko tekee mahdolliseksi pian kaikkien rauhaa kaipaavien nauttia saaremme uusista, ihanista tiloista ja kauniista vierashuoneista. Odotamme ensimmäistä retriittiämme suurella kiitollisuudella! 

Valon auttajamme ovat tässäkin mukana ja siunaavat kaikki ahkerat puurtajat ja tulevat retriittimme ja retriittiläiset. Tämä saari olkoon kaikkien, jotka Valoa kaipaavat. 

Kesäkuun tähtiportit

Maanantai 1.6.2020 klo 11:26 - Eija

Tämä on taas niitä päivityksiä, että parempi myöhään kuin.. En ole pitkään aikaan kirjoitellut blogiini, koska olen ollut henkilökohtaisella, ainutlaatuisella matkalla Vaasassa, synnyinkaupungissani. Viisi viikkoa harvinaista matkantekoa, yhdessä rakkaan äitini ja muutamien läheisten kanssa.
Nyt nuo intensiiviset, antoisat ja haastavatkin viikot ovat takanani. Niistä on jäänyt huikeita, kerran elämässä kokemuksia, joista varmasti jäi pysyvä jälki sieluuni ja ymmärrykseeni.
Olen saanut todistaa miten sielu ja keho kulkevat kohti tämän elämän viimeistä porttia: Olen saattohoitanut äitini kotonaan viimeiselle matkalle. En kirjoita tässä siitä sen enempää, vaan palaan kuoleman teemaan myöhemmin.

Etenemme nyt kohti kesäkuun hurjia portteja, jotka avaavat meille vihdoin uusia, hervinaisiakin energioita vastaanottaa. Aurinko saattelee noita energioita suurilla purkauksilla, joista jotkut suuntautuvat suoraan maaplaneettaa kohti voimistaen ja ravistellen kenttiä.

3.6. on nin kutsuttu Venus Starpoint, jossa Venus ja Aurinko ovat konjuktiossa 13° Kaksosissa. En taaskaan ota kantaa suoranaisiin astrokuvioihin, vaan kerron, mitä Auttajat sanoivat tuosta, ja muistakin tulevista ajankohdista.
Tuon 3.6. portin kautta tulevan säteen tarkoitus on aktivoida ihmiskunnan sydän kohti korkeampaa rakkautta ja myötätuntoa. Tämä koronakevät on valmistanut meitä tuota ihan kohta aukeavaa hetkeä varten. Niin monet ovat saaneet aikaa olla ja huomata myös ne, jotka apua tarvitsevat. Olemme nähneet menetyksiä, surua globaalissa mittakaavassa.
Ihmiskunnan ravistelu on saanut aikaan positiivista kollektiivista muutosta, jota todellakin tarvitaan. TÄMÄ ON HYVIN TÄRKEÄ HETKI ja PÄIVÄ IHMISKUNNALLE, kuin kohtalon sinetti, joten pyydän jakamaan tietoa tulevista ajoista. Ihmiskunnan yö alkaa vaihtua aamuksi.
Tarkka yhtymäajankohta on Suomessa klo 20.43. H-hetkellä yhteinen puhdas sydänmeditaatio, rakkaudella ihmiskuntaa muistaen, on hieno alku uudelle tulevalle. Hiljennymme siis kaikki yhdessä, ainakin energiassa, ja muistamme kaikkea, kaikkia hyväksynnällä, myötätunnolla ja rakkaudella. Olemme kiitollisia kaikesta kokemastamme ja niistä ihmisistä, jotka ovat tiellemme tulleet. Ilman arvostelua, tuomitsemista, taikka liikaa miettimistä.

Yhdistykäämme myös koko tuo päivä sydämissä, tuntien myötätuntoa ja rakkautta kaikkea elollista kohtaa, mutta ennen kaikkea niitä kohtaan, joita kohtaamme tuon päivän aikana. Samoin voimme ajatella rakkaudella kaikkia niitä, jotka juuri nyt kärsivät, kukin omalla tavallaan ja sielunsa potentiaalilla. Ilman arvostelua, jaottelua, taikka arvotusta kärsimyksen laadusta tai tilasta. Me emme tuomitse, vaan vihdoin alamme ymmärtää sekä tukea rakkaudella ja myötätunnolla. 

Myötätunto on harvinainen olotila, sillä se on puhdas, ei emotionaalinen tila. Se ei ole empatiaa, vaan vielä sitäkin korkeampaa, sillä siihen sisältyy viisaus kaikkien kärsimyksestä. Siihen sisältyy viisaus ihmiskunnan ja kaikkien olentojen kärsimyksestä. Se on tila, jota kohti voimme ponnistella, ja jonka voimme pyyteettömillä teoilla, hyvillä ajatuksilla, ymmärryksellä ja vahvalla hyvällä tahdolla saavuttaa. Koronakevään yksi opetus on nähdä, että olemme kaikki samassa veneessä, voimme auttaa, voimme huolehtia niistä, jotka lähellämme ovat. Voimme ajatella heistä positiivisesti, kannustavasti, arvostelun tai ärtymyksen sijaan. Harjoittelu tuo tulosta; ihmiskunta voi muuttua, lähimmäisen rakkaus voi olla oikeasti osa arkeamme.

Toki tuo portti voi nostaa esiin myös epäluuloa, uskonpuutetta, tarvetta olla varuillaan ja halua vartioida omaa tilaa, mutta ne ovat vanhaa energiaa, joista on aika päästä eroon. Voimme kokea että olemme olleet hyvin herkillä viime aikoina, kuin haavoilla, joita muut koskettavat, usein vahingossa. On hieno hetki muistaa, että kaikilla on omat haavansa, omat tapansa yrittää suojata omaa tilaansa. Mutta puolustuksen aika alkaa olla ohi ja luottamuksen aika astua käytäntöön. Voimme olla uusia rohkeita ja kysyä, kertoa syyttämättä omasta tilastamme ja vastaan ottaa ymmärrystä ja mytötätuntoa. Olisi suuri voitto ihmiskunnalle saada yksilöt kokemaan turvaa Valossa/Jumalassa/Rakkaudessa ja siksi luottaamaan muihin täysin uudella tasolla. Tunnetyöskentely itsensä kanssa kannattaa, ei ole tarpeen antaa negatiivisten tunteiden tai olotilojen ohjata, vaan voimme pyytää niihin Valon auttajien apua ja puhdistusta. Voimme osoittaa siis arjessa, kukin tavallamme, mitä valitsemme. Kannattaa valita valo ja rakkaus, vaikka pelottaisikin. Niin näytämme esimerkillämme tietä parempaan tulevaisuuteen.

Seuraava portti on kuun pimennys 5.6. Se aktivoi 3.6. sinetöidyn energian, joka jää maan päälle muokkaamaan tulevaisuuttamme. Se on siis myös hetki, jolloin positiivisen, korkean energian on aika vahvistua. Se mihin olemme nyt nämä viimeiset ajat, viimeiset kuukaudet, päivät kiinnittyneet.
Suomessa pimennys on syvimmillään klo 22.25. jolloin Kuu pimenee jousimiehen merkissä ja siihen tuo vaikutuksensa myös Mars ja Neptunus. 
Nämä päivät keskiviikosta lauantaihin on hyvä olla tarkkana ja turvata Valoon, korkeisiin auttajiin, etteivät alemmat kollektiiviset enrgiat vie mukanaan. Auttajat sanoivat, että tämä voi olla niin suurta epäilyksen aikaa, joka voi kasvaa jopa Valolle selän kääntämiseksi, jos antaa sille mahdollisuuden. Agreessiiviset purkaukset ovat hyvin mahdollisia, mutta mikäli niitä kohtaat, kohtaa ne ymmärryksellä ja myötätunnolla. Pidä sisäinen yhteys Valoon, Jumalaan, Kristukseen, enkeleihin, Buddhaan.. valitse sinä, mitä sanaa sydämesi tarvitsee. 

Näiden päivien, tai oikeastaan koko kevään intensiivinen ajanjakso alkaa helpottaa kuun puoleen väliin päästäessä, niin kuin Auttajat vuoden energioita tarkasteltaessa kertoivat. Me voimme hengittää kevyempää energiaa, olla itse korkeammalla kokevia ja tuoda enemmän valoa kaikkien arkeen. Tähän astisen työmme, kehityksemme positiiviset piirteet voivat nousta esille, kunhan tahdomme niiden ilmentyvän, emmekä jauha samoja vanhoja uhrijuttuja päässämme tai muiden "iloksi". On todellakin aika uskoa ja luottaa Korkeimman ohjaukseen ja tuoda se ilo muillekin. Nähdä syvällä oleva Valo kaikissa, mutta kohdata silti arki viisaudella.

Kesäpäivän seisaus ja auringonpimennys menevät tänä vuonna lähes päällekkäin. 21.6. klo 0.43 Aurinko siirtyy rapuun ja päivä on pisimmillään täällä pohjolassa. Valon vuorokausi on meidän! Ja vain joitain tunteja myöhemmin kosminen portaali aukeaa Auringon pimennyksessä, klo 9.41 Suomen aikaan. Pimennys alkaa jo tunteja aiemmin, joten huikeaa energiaa koko yön luvassa. Yötön yö voi olla hyvä viettää valvoen ja meditoiden noita samoja teemoja, jotka tänä päivänä saavat kosmisen siunauksensa. 
Mikäli kuulut niihin onnekkaisiin, että voit olla lomalla, ehdotan paljon oleilua, itsesi puhdistamista ja hiljentymisiä myös kaikkia ajatellen, kaikkien elollisten hyvinvointia ja rauhaa tavoitellen. Se ei ole niin vaikeaa, sillä hyvät ajatukset ja tunteet muihin liittyen ovat juuri niitä. Edelleenkin on aika päästää irti negatiivisista malleista ja suhtautumisesta muihin ihmisiin, tapahtumiin, olivat ne sitten menneessä tai tulevassa. Anna itsellesi anteeksi ja anna lupa unohtaa ja myös muille anteeksi. 

Hieno ajabjakso luoda parasta itselle ja ihmiskunnalle! Luomme korkeiden tunteiden, positiivisten ajatusten ja lähimmäisen rakkauden kautta ja se laskeutuu sitten maan päälle konkreettisina tapahtumina ja materiana, joka palvelee kaikkia.

Tämä on erityistä aikaa varsinkin niille, jotka ovat jo heränneet tekemään muutosta. Monille tämä voi olla kiitosaikaa tehdystä työstä, lukuisista ponnisteluista muuttaa haitallisia malleja omassa itsessä ja elämässä positiiviseen ja uutta luovaan suuntaan. 
Maaplaneetan kosmiset kannattelijat voivat nuosta uusiin tehtäviin ja tottakai myös uuteen, entistä suurempaan vastuuseen. Olkaa valmiita palvelemaan missä ja milloin on sen aika.

Äitimaa elää kanssamme nyt ihmeellistä aikaa, joka etenee niin pienin askelin valitsemaamme suuntaan. Katsotaan yhdessä mihin astumme ja mihin polku vie. Päämäärä ja suunta on tärkein ja sen luomiseen osallistuvat kaikki sielut joka hetki <3

Kevätpäiväntasaus koronan varjossa

Perjantai 13.3.2020 klo 17:19 - Eija

Lähestymme kevätpäivän tasausta erikoisissa energioissa, tuulissa, jotka pyyhkivät pitkin maapalloa. Yhtäkkiä olemme tilanteessa, missä meillä on globaali ongelma, yhteinen suunta ongelman selvittämiseksi ja surukin, joka yhdistää rajojen yli.
Koronaviruksen henkistä viestiä on kyselty minulta nyt monen monta kertaa ja myönnän, että aluksi en ottanut kysymyksiä niin vakavasti, sillä näitähän on nähty. Mutta, tämän viikon alussa aloin saada kuvaa, että tämä ei olekaan taas yksi median hysteriaa rummuttava maailman tapahtuma, vaan nyt on kyse asiasta, joka on otettava vakavasti.

Kyse on erityisestä viruksesta, joka toki ei ole kaikille vaarallinen, mutta sen "tehtävä" on erityinen ja erityisen paha. Sen spesiaalitarkoitus on lamaannuttaa keuhkot ja varsin nopeasti vielä. Energia viruksen takana on viha, anteeksiantamattomuus, kostonhalu ja itsekkyys. Ihmiskunta on luonut tuota energiaa kollektiivisti ja siinä on tarttumapintaa kaikilla. En väitä, että tiedän viruksen alkuperän, tai sen lähteen, mutta sitä voi jokainen syvällisesti miettiä.

Nyt on tärkeää toimia oikein, ettei lisää pelkoa, itsekkyyttä tai vihaa maailmassa. Meitä on Auttajat ohjeistaneet käyttämään tervettä järkeä, eikä pelkoon perustuva toiminta ole nyt tarpeen. Silti, olisi hyvä hiukan varautua, vaikkapa lisäntyvien karanteenien tähden, tai oman sairastumisen tähden. Suositeltavaa olisi olla parin viikon ruokatarvikkeet ym. kotona, jotta pärjää pahimman yli. On ajateltava kokonaisuutta, ja siksi vältettävä omia riskinottoja, ettei hae tartuntaa turhaan tai tartuta tietämättään niitä, jotka ovat alttiimipia vakavammille oireille. Tämän kaikein voi tehdä maltilla, myötätuntoa kokien, sillä heitä on jo paljon, jotka ovat sairastuneet ja niin monia perheitä, joita tämä on koskettanut. 
Ohjeistukseemme kuuluu myös rukous kaikkien niiden puolesta, jotka ovat tämän epidemian koskettamia. 

Saan kuvaa, ettei huippua ole vielä nähty, vaan virus jatkaa leviämistään. Eurooppa alkaa olla kohta suljettu, monet maat sulkevat nyt rajojaan. Lentoja perutaan aina huhtikuun puoleen väliin saakka ja monet jäävät eristyksiin maihin, joissa nyt ovat. Vielä ei tiedetä, miten kauaksi aikaa. Pörssit ovat jo reagoineet ja monella taholla ennustellaan globaalia taantumaa. Syitä sille riittää jo, mutta syvyys ei vielä ole tiedossa. Tästä voi kuitenkin alkaa suuri muutos ja suuri herääminen..

Maailmamme on nyt murroksessa ja tästä kaikesta näkee, miten haavoittuva on konkreettinen tasomme, johon me hassua kyllä niin kovasti luotamme. Tai ainakin suuri osa maailman väestöstä luottaa ja turvaa. Tuon tahon turva on oikeasti olematon, se voi tuhoutua milloin vain. Ja ikävä kyllä, kaikki pienet ihmiset ovat sen uhreja.

Minun kokemukseni ovat näyttäneet niin monta kertaa, varsinkin viime vuosina, ettei yksilöllä ole arvoa, kärsivät sielut eivät liikuta päättäjiä, yhteiskunnassa ei ole tasa-arvoa, ei myötätuntoa. Sen rakenne on sairas ja heikko. Mutta nyt on jälleen mahdollisuus näyttää, että sekin taso voi parantua, olla ihmisiä varten. Voimme tekojen kautta uudistaa sen energiaa. Toivon, että päättäjämme täällä heräävät ennen kuin on liian myöhäistä, tämän epidemian osalta.. 
Suomessa ei vielä ole koettu sellaista surua kuin esim Italiassa, mutta me voimme olla myötätuntoisia yli kaikkien rajojen. Jos emme siihen kykene, me saamme paljon helpommin oppia sen sitten omien kokemusten kautta. Se on tämän viruksen yksi henkinen opetus. 
Olen onneksi monesti saanut todistaa yksittäisten ihmisten hyvyyttä, kauniita tekoja ja suurta myötätuntoa, joka kohdistuu kaikkeen elolliseen. Siksi luotan ylitse muiden yksittäisiin, heränneisiin sieluihin, jotka eivät rummuta itsestään, eivät tahdo olla jotain, vaan toimivat kun tarvitaan ja kantavat omiin kokemuksiin perustuvaa viisautta ja myötätuntoa. Rukoilen heidän löytävän toisensa ja liittyvän yhteen, maailman ja olosuhteiden paremmiksi muuttamiseksi. Mitä hiljaisemmin muutosta tehdään, yksilö yksilöltä, sitä varmemmin se kulkee kohti suurempaa ja pysyvää muutosta. 

Tässäkin ajassa me voimme katsoa ympärillemme, auttaa ja olla tukena. Ehkäpä sinuakin lähellä on naapuri, yksinäinen vanhus tai eristäytynyt opiskelija. Katso häntä ja näe ihminen, sielu, joka kenties pelkää. Sinä voit olla se, joka näyttää hänelle, että hän voi myös luottaa, sillä hyvyyttä ja välittämistä on, jos niin valitsemme. 

MItä enemmän henkistymme, sitä viisaammin osaamme valita, arjen hetkissäkin.

Astrologiassa annetaan myös viestiä, että sieltäkin löytyy omat selityksensä ja suuntansa tämän pandemian suhteen. Planeettojen tuki auttaa sen leviämistä. Ihmiskunnan opinpaikka on näinkin näkyvillä. Kohti arjen henkisyyttä, välittämistä ja vanhojen jäykkien rakenteiden purkamista. Ihminen, sielu ja henki lähtikohtana rahan ja vallan sijaan. Vanhat rakenteet taistelevat nyt tosissaan, samoin voimat, jotka tahtovat alistaa meidät vieläkin enemmän. Mutta mehän emme nyt anna periksi, vaan uskomme Valoon ja sen voimaan.

Tasaushetki on 20.3. klo 5.49 Tasausteema on tänä vuonna varsin voimakas. Se kysyy missä on sinun Totuutesi tämän kaaoksen keskellä? Missä on viisautesi? Seisotko sen kanssa vahvana, vaikka maailmaa näin nyt ravistellaan? Oletko vahva, luotatko totuuden voimaan? Teetkö parhaasi, vai pakenetko? Kykenetkö näkemään laajasti, ajattelemaan kokonaisuuden parasta? Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia etukäteen ja vahvistaa ajatuksia itsessään ennen h-hetkeä. H-hetken avautuessa on hyvä hiljentyä ponnistamaan kohti korkeuksia, kohti luovaa voimaa, joka tätäkin maailmaa ylläpitää. Voimista itsessäsi ja ryhmässäsi ajatusta, että olemme kokonaisuus, kaikki elollinen maan päällä yhdessä kokemassa tätä fyysistä maailmaa, jota nyt ravistellaan. Tarkoituksemme on nousta itsekkyyden ja omien halujen yläpuolelle ja oppia tunnistamaan toisissamme Valo, joka voi vahvistua, toinen toisemme avulla. Näe pienessä suuri ja suuressa se pieni.

Mitä meille jää, kun katsomme suurempaa kuvaa? Kaiken tämän pelon, surun ja epäuskon keskellä.
Meille jää turva, joka kantaa yli tapahtumien, yli fyysisen kehon kuoleman. Me voimme harjoittaa itseämme niin, että löydämme sen Korkeimman Itsemme, joka on kaiken konkreettisen tavoittamattomissa. Me voimme rukoilla maailmaan ymmärrystä ja muutosta, joka toisi vihdoin näkemyksen kokonaisuuden tärkeydestä, itsekkyyden sijaan. Teen työtä itseni kanssa, joka päivä, jotta kokonaisuus muuttuisi ja vihdoin voisimme nähdä paremman maan. Hyvä mantra tälle ajalle, ja kukin toteuttaa sitä omalla, puhtaalla ja arvokkaalla tavallaan. Yksilö yksilöltä, toisiamme tukien.

Voimia teille kaikille tähän erityiseen aikaan. 

Vanhemmat kirjoitukset »