Tietäjän tarinoita

40-vuoden polku

Keskiviikko 25.1.2023 - Eija

Ajatuksia 40-vuoden etsijän kokemuksella, vastauksia esitettyihin kysymyksiin, osa 1.

Mitä on henkisyys?
Tämä on sellainen kysymys, jota on hyvä pohtia yhä uudelleen ja uudelleen, että oma henkinen pyrkimys ja päämäärä pysyisivät puhtaana ja kirkkaana. 
Jos mietitään sanaa henkisyys, niin siitä tulee ajatus, että se on elämää, jossa pyritään Hengen yhteyteen. Ja mitä taas on Henki? Eri filosofioissa henki sanallistetaan eri tavalla, mutta sen pyhyys ja alkuperä lienee samankaltainen. Meissä jokaisessa on henki, jonka voi sanoa olevan elämänvoimaa tai sen voi kuvailla meissä olevana Jumalan osana. Jumala, suuri elämää ylläpitävä ja luova Lähde on meissä henkenä, kipinänä ja pitää meidät hengissä. Suomeksi henki siis on meissä oleva "jokin", joka pitää meidät kehossa ja hengissä. Sanotaanhan suomeksi myös, että nyt lähti henki. Se sanonta kuvaa kuolemaa. Tältä pohjalta ajateltuna Henki on se jumalallinen osa ihmisessä, joka ei ole kehoon sidottua, vaan lähtee, palaa takaisin luojansa luokse kehon kuollessa. Me voimme kutsua sitä myös korkeammaksi itseksemme, alemmasta itsestämme, kehostamme ja haluistamme erotukseksi. 

Henkisyys on näin ollen pyrkimystä elää oman jumalallisen kipinän yhteydessä, eli yhteydessä omaan kuolemattomaan henkeen, joka on osa Jumalaa. Sehän on ihmisen tarkoitus maan päällä kehossa ollessamme. Hengen yhteyteen pyrkiminen ei kuitenkaan ole sidoksissa mihinkään kirkkoon, tai vain johonkin yksittäiseen uskontoon, vaan se on kaikkien sielujen pyrkimys, kun he maan päälle syntyvät. 

Jotta tuohon henkisyyteen ja henkiseen elämään pääsisimme, on löydettävä keinot, joilla sen voimme tehdä. Jokainen meistä on vapaa etsimään ja valitsemaan, mitä polkua pitkin yritämme saavuttaa omaan elämäämme hengen ohjausta. Tärkeintä on tietenkin se, että pyrimme siihen aktiivisesti omassa arjessamme, sillä henkisyys ei ole käymistämme kursseista, taikka jonkun muun ohjauksesta kiinni. Oikeastaan päin vastoin, sillä mitä enemmän etsimme itsemme ulkopuolelta, sitä sekavammaksi usein kaiken koemme. Sisäinen palo, tahto elää parempaa elämää, pyrkiä hyvään ihimisyyteen sekä olemaan kaikille rakastavampi lähimmäinen ovat oikeita, hengen mukaisia ajatuksia. Jotta meissä oleva hyvyys, lähimmäisen rakkaus ja suvaitsevaisuus pääsisivät esille, se vaatii ponnisteluja ja omaa työtä, jotta muuttuisimme ihmisiksi, jotka pyrkivät kaikkien hyvään, itsekkyyden sijasta. Henki, tai henkisyys ei tuomitse, ei tunne ylemmyyttä tai halua alistaa muita, vaan se on suvaitsevainen ja pyrkii näyttämään hyvää esimerkkiä. 

Jotta me totuuden etsijät voisimme joskus sanoa elävämme henkistä, hengen ohjaamaa arkista elämää, meidän on ensin poistettava ne esteet, jotka sen yhteyden tiellä ovat. Kukin todellinen pyrkijä kyllä löytää ne keinot ja opetukset, jotka siihen ohjaavat. Onhan maan päälle laskeutunut Mestareita ja suuri Opettajia, jotka ovat tuoneet maan päälle tarvittavat ohjeet. Esimerkkinä voi mainita Jeesuksen ja tässä ajassa elävän suuren rauhan ja myötätunnon opettajan Dalai laman. Oikeastaan kaikki, jotka itse elävät niin kuin pyhät kirjat neuvovat, ovat maan päällisiä isoja esimerkkejä siitä, miten viha, tuomitseminen, kostonhalu ja muut "synnit" maan päällä voitetaan rakkaudella ja ennen kaikkea omalla henkisellä työllä. 

Mitä on New-Age?
Kun googlaa new-agen määritelmää, saa hyvinkin sekalaisen kuvan erilaisista suuntauksista ja valitettavaa onkin, että tuo NA määritelmä ei ole aikaansa seuraava. Se varmaankin oli jonkinlainen herätys, ehkä jopa protesti syntyaikanaan, sillä sen kautta alettiin etsiä toisenlaista, yksilöllisempää totuutta Hengestä. Kirkon vuosisatoja jatkunut tuomitseminen, väärinkäytökset ja vallankäyttö olivat osasyynä siihen, että liikehdintää siitä poispäin alkoi maailmanlaajuisesti ilmetä. New-age liikkeeseen ei yhdistetä uskonnollisuutta, vaan sen ajatus on yksilöllinen etsintä ja kokeminen, joka tosin tässä ajassa on saanut yhä erikoisempia muotoja.

Tänä aikana tuon NA määritelmän alle niputetaan kaikki, mitä kuka tahansa voi väittää olevan henkistä etsintää, toimintaa, taikka polkua. Kun on seurannut yli neljäkymmentä vuotta tätä, anteeksi vain, henkistä sirkusta täällä Suomessakin, ei voi kuin tuntea myötätuntoa niitä kohtaan, joiden pyrkimys on löytää totuutta siitä, miten Hengen yhteyteen voi pyrkiä. Oma kokemukseni on se, että nykyään new-age on jo niin iso soppa, ettei sieltä voi enää henkisyyttä löytää. Tai ainakin se on todella vaikeaa. Siksipä monet, Jumalan ja oman korkeimman yhteyteen pyrkivät, ovatkin sanoutuneet irti tästä nykyajan new-age virrasta. Sen sisällä on niin paljon outoja juttuja, magiaa, päihteiden käyttöä, toisten etsijöiden hyväksi käyttämistä, pimeyden ihannointia tai sen kieltämistä, ettei sitä voi enää henkisyydeksi kutsua. Toki varmasti sen nimen alta löytyy paljon hyvääkin ja todellisia auttajia ja henkisen polun kulkijoita.

NA on nykyään suuri liike, joka toistaa vuosikymmenten aikana samoja "virheitä", ain auusi sukupolvi omalla tavallaan. Monet suuntaukset eivät juurikaan pyri sielun ja kehon puhtauteen, jonka tulisi olla henkisyyden yksi tärkeimmistä ajatuksista. Ne aallot, eli muodissa olevat "henkiset" teemat, joita tässä ajassa paljolti läpikäydään, ovat siis suurelta osin toisintoa menneiltä vuosikymmeniltä, tämän ajan ilmiöillä höystettynä. Se, mikä myös edelleen yhdistää menneitä vuosia ja tätä päivää, on se, miten henkisyyteen pyritään itsekkyyden kautta, omia haluja toteuttaen. NAn alle liitetään nykyään myös salaliittoteoriat ja miljoonat youtube kanavat, jotka suoltavat ihan kaikkea, eikä niiden sanoman tarvitse pohjautua edes henkisiin lakeihin taikka hyvään pyrkimiseen, vaan useinmiten jonkun "heränneen" haluun saada arvostusta, huomiota ja paljon seuraajia. Vastuusta ei voi useinkaan puhua. 

Perus NA juttua sanotaan olevan tarotkortit, ennustaminen, erilaiset rituaalit, vapaan elämän ihannointi, seksuaalisuuden ja kehon korostaminen, luominen omista haluista käsin, vain omaksi hyväksi, sekä myös jotain vastaan oleminen ja järjestelmään kohdistuva kapinointi. Entä mihin on jäänyt Henki ja sen yhteyteen pyrkiminen?

Entäs sitten uskonnot?
Jos olette seuranneet viime aikojen uutisointia, esim. kirkon omia kampanjoita, taikka ylen juttua, joka ilmestyi tällä viikolla, olette varmasti huomanneet, että käynnissä on eräänlainen sota valinnan vapautta ja uskonnon vapauttakin kohtaan. Olen tottakai sitä mieltä, että asiat on hyvä tuoda esille, varskinkin kun tuon NAn alla on niin paljon ihan sielua ja ihmistä vahingoittavaa toimintaa. Mutta olisi hienoa, jos tuotaisiin myös kirkon tuomitseva ja suorastaan vainoava toiminta esille. Oikeastaan pelottavaa on se, että kirkon edustajat voivat laajasti määritellä, mikä on sallittua ja mikä tuomittavaa. Ikään kuin olisimme palaamassa pimeään keski-aikaan vainoineen. Sillä meidänkin kokemuksemme on, että kirkko on eniten solvannut, tuominnut ja hyökännyt meidänkin rauhaan ja henkiseen elämään pyrkivää yhteisöämme kohtaan. En kritisoi uskontoa ja yksittäisiä uskovaisia ja hyviä ihmisiä, vaan ihmettelen tietyn ryhmän kuviteltua oikeutta hyökätä ja niputtaa kaikki muu, paitsi oma toiminta tuomittavaksi. 

Jos yleensäkin kirkko ja sen yhteydessä oleva instituutio olisivat rakastavia ja avaisivat ovensa ja sydämensä kaikille, virka-ajastakin luopuen, uskoisin, että kirkon ei tarvitsisi käydä kampanjaa, jossa muita suuntauksia parjataan ja jopa mustamaalataan. Jos kirkossa ja sen eri uskonsuuntauksissa olisi Jeesuksen opetuksia seuraavia hyvään pyrkiviä yksilöitä näkyvillä paikoilla, niin tuo hyvä vetäisi puoleensa Jumalan etsijöitä. Lähimmäisen rakkaus kaikkia kohtaan voisi palauttaa uskoavia sen piiriin. Meillä on esimerkki viimeisiltä messuilta, Joensuusta, miten kirkko rantautui sinnekin ja tuli myös meidän pisteeseemme huutamaan ja parjaamaan meitä sen nimissä, että vain he kantavat kristusta sydämessään. Tuomitseminen Jeesuksen nimessä jatkui usean minuutin ajan kunnes he ylimielisesti hymyillen ja meitä vielä sormella osoitellen siirtyivät seuraavan uhrin kimppuun. Ymmärrän hyvin, että tuollainen käytös enemmänkin karkoittaa kirkon piiristä, kuin saa sinne kaipaamaan. Ihan ei toteutunut tärkein opetus rakkaudesta niitä kohtaan, jotka koetaan vihamiehiksi.

Mikä on uskova ihminen?
Se, joka uskoo Jumalaan, elävään Luojaan, Lähteeseen, Korkeampaan Voimaan ja/tai Hänen lähettiläisiinsä maan päällä, on uskovainen. Siihen ei tarvita mitään kirkkoa, ei mitään ylintä tahoa, jotka ihmisen uskon määrää mittaavat, tai mitään tahoa, joka ihmisen "synnit" määrittelee, taikka kadotuksella pelottelee. Jumala, joka rakastaa, rakastaa aina, sillä jokainen ihminen on osa tuota suurta Elämän ylläpitäjää. Ehkä olisi aika siirtyä tässä uuteen vaiheeseen, uuteen aikaan ;), jossa voisimme kaikki turvata Rakkauden Jumalaan ilman pelkoa, että joku tuomitsee tapamme, miten Jumalaa lähestymme. Ilman suvaitsevaisuutta ja pyrkimystä rakastaa lähimmäistään ei maailma kyllä muutu, mutta ehkäpä se on ihmiskunnalle liian iso oppiläksy.  

Minä edelleen uskon hyvään Jumalaan eli Lähteeseen, joka luo ja ylläpitää elämää täällä maan päälläkin. Jumala on Rakkaus, eikä rakkaus ole olento, jolla on maskuliininen hahmo ja halu kostaa, erotella oikeita uskovaisia vääristä, taikka vihata luotujaan. Eikö nyt olisi jo aika siirtyä siihen rakkauden uskoon, joka ei tarvitse uskontoja, joiden vuoksi soditaan ja tuhotaan elämää? Ettekö tekin ole väsyneet maailmassamme käytävään ainaiseen taisteluun? MInä olen, ja olin sitä jo viisivuotiaana, kun ensimmäisen kerran tunnistin maailmamme energian. Lähes kuusikymmentä vuotta siitä hetkestä olen sitä surua kantanut, mutta lopulta kääntänyt sen pyrkimykseen, joka voi muuttaa maailmaa paremmaksi. Ei kukaan meistä voi ihmeitä tehdä, mutta voimme muuttaa itseämme parempaan suuntaan ja sitä kautta maailmaammekin.

Toivon vielä, että jonain päivän kohtaisin sellaisen kirkon edustajan, joka ilman pelkoa ja ennakkoasenteita olisi valmis jakamaan ajatuksiaan meidän kanssamme. Minulla ainakin olisi raamatun taitajalle kysymyksiä, jotka itseäni askarruttavat. Tahtoisin esimerkiksi ymmärtää, että kun viimeisin Mestari jätti oman testamenttinsa ihmiskunnalle, miksi se ei kumonnutkaan sitä vanhaa? Ehkä minulla on vielä muutama vuosikymmen aikaa saada vastauksia kysymyksiini, jotka ovat niin monta vuotta askarruttaneet.
Jos Luoja suo :)

Voikaa hyvin ja uskokaa hyvään itsessänne, toisissanne ja löytäkää sitä maailmastakin sekä olkaa suvaitsevaisina ja rakkaudellisina esimerkkeinä itse. Tänä aikana me todellakin sitä tarvitsemme. 

Luonnon puolesta

Sunnuntai 3.10.2010 klo 14.31 - ÄitiKuu

Tämä maailmankaikkeuden nopea muutos koskee tietenkin kaikkia meidänkin planeettamme tasoja. JOkainen taso pyrkii säilymään.
Länsirannikkon metsistä poimin viestiä meille ihmisille. Luonnossa tapahtuvat muutokset näkyvät ja herkistymällä myös kuuluvat. On helppo nähdä ihmisen jalanjälkiä kaikkialla minne ihminen on jalkansa astunut.
Rannikon metsissä näkee rajuja avohakkuita, sekä myös ojituksia, jotka ovat myös muuttaneet luonnon dynamiikkaa ja harmoniaa.
Muutossignaalejasinkoilee ympärilläni kun vaeltelen lähimetsässä. Moni  asia kiinnittää huomioni, ja moni "hätähuuto" pahoittaa avointa mieltäni. Pysähdyn melko nuoren haapaneidon viereen ja nojaudun sen runkoon. Avaan sydämeni ja kuulostelen mitä minä voisin tehdä tämän metsän hyväksi. Jään odottelemaan ja kuulostelemaan. Hyvin hitaasti aukeaa sanoma, jota hämmästyn - ja toisaalta taas en.. ihmisen jälki on niin laaja ja tuhoisa.
Monet puut (ja osittain muutkin kasvit) elävät ilman suoraa kontaktia omaan elämänlähteeseensä. Se suora yhteys, joka puilla on ollut elämänenergian lähteeseen, on ihmisen toimesta häiriintynyt. MOnet puut saavat vain heikon yhteyden, koska ihminen on muodostanut niin vahvan negatiivisen kentän, jota on jo vaikea läpäistä. Sama koskee monia, herkkiä eläimiä. Ne kärsivät yhteyden heikkoudesta, ja mieluummin lähtevät pois. Kasvit tarvitsevat äiti maan energiaa, sekä myös elämänenergiaa selvitäkseen ja säilyäkseen lajina. Niillä on oma, yksilöllinen lähteensä, joka pitää yllä niiden tietoisuutta omasta lajistaan ja sen tehtävästä. Heikoimmat puut joutuvat nyt turvautumaan vahvemmilta saamaansa enrgiaan, ja niiden "yksilöllinen" kehitys häiriintyy tai loppuu. Tämä koskee hyvin vahvasti  puita, jotka joutuvat elämään köyhässä, ihmisen muuuttamassa maaperässä. Niillä ei ole tarvittavaa voimaa ponnistaa omaan lähteeseensä. 
Tämä viesti kuvaa vahvasti tulevaisuuttamme. Ensi merkit ovat jo nähtävillä, mutta vielä voimme auttaa ystäväämme luontoa, ja tämä viesti koskee erityisesti puita., joilla on merkittävä tehtävä kokonaisuudessa. Mm. tiettyjen puhtaiden energioiden kanavoimisessa Äiti Maalle ja koko luomakunnalle.
MItä voimme tehdä?
Jos jokin puulaji erityisesti kiehtoo sinua, ota se sydämeesi. Myötätunnon ja rakkauden energiat vahvistavat niitä ja parantavat niiden kykyä pitää yllä yhteyttään.
Minun ystäväni tuolla metsäretkelläni oli haapa. Tallensin sen sydämeeni ja lupasin tehdä voitavani. Suuri osa tästä tíedosta, ja tulevasta, sain vanhalta, uljaalta haavalta, joka hallitsi suurta aukiota, jolla tuo nuori haapaneiti minut ensin herätti.
Tämän kirjoituksen myötä tahdon herättää sinuakin. Ota sydämeesi oma suosikkisi ja vieraile metsissä jakamassa myötätuntoasi. Me olemme kokonaisuus, jonka on yhdessä tarkoitus selvitä. Rakkaus on tie, joka koskee meitä kaikkia.

2012nyt konferenssin satoa

Perjantai 10.9.2010 klo 11.13 - ÄitiKuu

Vierailin viime viikonloppuna konferenssissa, joka järjestettiin Tampereella 2012nyt teeman alla. Järjestäjinä paikallisia henkisyys kouluttajia ja auttajia. Tilaisuus oli mielenkiintoinen. Monellakin tapaa. Tämä katsaukseni pohjaa kylläkin vain lauantain kokemuksiini.
Ikäväkseni täytyy  sanoa, että paikallisten luennoitsijoiden osuudet jäivät mielestäni hyvinkin pinnallisiksi. Maya-astrologin avaus sisälsi kyllä tietoa, mutta syvyyttä jäin kaipaamaan. Ehkä osayynä oli suuren tilanteen jännitys, tai sitten todellinen, omakohtainen tietoisuus puuttui. Sanat olivat kauniita ja kannustavia, mutta energia ei seurannut mukana. Tämä on minun näkemykseni, ja toivonkin, että monet saivatkin hyvän sykäyksen aloittaa muutos.. jos eivät vielä sillä tiellä olleet.
Vieläkin enemmän, siinä määrin, että herätti myötätuntoa, jäi puuttumaan syvällisyys miespuolisen luennoitsijan osuudesta. Sanojen toistoa, kuullun ja luetun jauhamista. "ufo"asioihin ei ehkä olisi kannattanut viitata tässä yhteydessä ollenkaan, varsinkin em syistä, tai sitten korostaa luennon aikana pelkästään persoonallista näkemystä. Eri ulottuvuudet eivät ole kovin helposti sanoilla selitettäviä. Tarvitaan korkeaa tietoisuutta ja viisautta tuoda ne ihmisen tasolle.

Silti tilaisuus oli mielestäni onnistunut. Kiitos mayalähettilään videoviestin ja englantilaisten luennoitsijoiden. Ja myöskin Pohjolan Valon osuuden. 

Kaikissa näissä tuli selkeästi esille se, miten erityislaatuista aikaa me nyt elämme, miten oikeanlainen tieto; tiede yhdistettynä henkiseen näkemykseen, avaa uusia näkökulmia ja antaa potkua työskennellä oman kasvun ja laajenemisen hyväksi. Luennoitsijat vakuuttivat tutkimuksillaan ja omalla olemuksellaan. Sisäinen tie laajenevan tietoisuuden kautta tuo sen viisauden, jota tähän aikaan kaivataan. Suuri määrä vuosia ja opiskelua takaa sen, että koko energiarakenne on puhutun sanan mukana. Se jo omalla panoksellaan avaa ihmisten mieliä tälle, ei niin yksinkertaiselle asialle. Miten voisikaan yksinkertaistaa tapahtumaa, joka viimeksi sykähdytti aurinkokuntaamme kymmeniä tuhansia vuosia sitten! Ja josta vain harvalla on energeettistä jälkeä rakenteessaan. Yhdistymällä korkeampaan tietoisuuskenttään voi toki ammentaa viisautta ja pukea ne sanoiksi muidenkin saavuttaa sitä tietoa, mitä me nyt tarvitsemme. Siltikin oma taustatyö on hyvä pohja, jolta antaa kuulijoille suuntaa tutkia itse asioita eteenpäin. Sehän se on osa henkistä kehitystä, kierrättää sanoma tutkimalla itse sydämensä viisauden kautta, emmehän ole lampaita.....emmehän?

Jatkoa seuraa, ja odotan sitä, koska olen sitä mieltä, että tällaisia tapahtumia tarvitaan, kunhan oikeanlaista tietoa on tarjolla. Mikä sitten määrittää oikeanlaisen tiedon? Ihmisten tietoisuuden taso,kenties? Se voi olla pohja, mutta korkeammalla täytyy tien kulkea. Herättää uusia, kehittäviä ajatuksia, sekä yhdistää meidän tasojamme, tiedettä (astronomiaa, tutkimuksia)ja henkisyyttä, niin saamme tukevamman pohjan ponnistaa kohti uutta aikaa. Ja sillä välin oma työ vie eteenpäin, että taso voisi nousta konferenssi konferenssilta. Meillä kaikilla. 

Kesä 2010 Teemaa...

Tiistai 24.8.2010 klo 10.49 - ÄitiKuu

Onhan ollut melkoinen kesä. Monet ystäväni ja asiakkaani ilmoittavat painokkaasti samaa. Paljon tapahtumia niin henkilökohtaisella kuin planetaarisella tasolla. Enkä tarkoita tässä lukuisia festareita, vaikka yhden niistäkin tahdon nostaa esille. Nimittäin Rainbow gatheringin. Muutamat nuoret polulla astelijaystäväni katsastivat tuon kokoontumisen. Ja todellakin hehkuttivat sen rakkaudellista ja avointa ilmapiiriä. Päihteettömyys sai myös kiitosta; ihmiset kohtasivat toisensa oikeasti. 

Mutta tärkeimpänä ovat kuitenkin olleet ne lukuisat henkilökohtaiset haasteiden paikat, joihin monet ovat päässeet tänä kesänä. Omaa elämäänsä on saanut tutkailla inventaarion hengessä. MItä on ollut, mitä olen kerännyt itseeni, mitä nyt kannan, mitä otan mukaani jatkossa??? 

Myös minä olen tutkaillut em.asioita itsessäni. Ja tärkeimmäksi kysymyksekseni jää; millaisena jatkan tästä? Olen kokenut olevani ikään kuin viimeisellä, hyvin tärkeällä tarkastusmittauspaikalla, jossa punnitaan, mitataan ja arvioidaan sen hetkinen tilani. Ja tuon kaiken teen itse, siinä viisauden valossa, joka minulla nyt on. Hetken aikaa oloni oli hiukkasen raskas.. näin paljon turhaa taakkaa kannan, ja ihan vapaaehtoisesti. Kunnes sitten aloin purkaa. Tällä hetkellä alan saavuttaa keveyttä, joka syntyy uudesta ymmärryksestä, ja itseni hyväksymisestä. 

Kun tutkailin elämääni taaksepäin, vaikeita kohtia, syviä oppiläksyjä on kyllä ollut. En ole päässyt helpolla tässä elämässä.Karmallinen reppuni on ollut raskas.  Kipeitä tilanteita jo lapsena, itseni hylkäämistä, hyvinvoinnin etsintää materian kautta, ja sen täydellistä menettämistä, kuoleman kohtaamista kehon luovuttaessa hetkellisesti, vihaa perhepiirissä, äitinä olon riittämättömys ja omat virheet, lisää hylkäämisiä ja taloudellinen alusta aloittaminen vanhasta luopumisen kautta. Pieni lista, mutta on ollut tarpeellista vielä kerran palata kipeisiin kasvun paikkoihin. Ymmärtääkseen vieläkin syvemmin.
Halaan itseäni tässä kohtaa syvästi. Olen oikeasti päässyt eteenpäin. Olen kyennyt päästämään irti monesta. Koska olen kyennyt anteeksiantoon. Läheisilleen anteeksiantaminen on ollut se helpompi asia. Itselleen anteeksiantaminen on ollut hyvin vaikeaa. Huomaamattaankin rankaisee itseään omilla ajatuksillaan ja tunteillaan. Irtipäästämisen työ on jatkuvaa hereilläoloa, itseni huomioimista. Ja sen tiedostamista, että syvin olemukseni ei ole ajatukseni ja tunteeni. Pysytteleminen syvimmässä olemuksessani on ollut se vapauttava tie. Anteeksiantoa itselle ja myötätuntoa muille. Kaikki ilmentävät samaa hulluutta, kukin omalla tavallaan. Tämän lauseen luin jostain, ja se kuvaa maailmamme ja ihmisten tilaa hyvin. Niin kauan kun olemme irti sisimmästämme, olemme saman sairauden kantajia. 

Miten tämä kesä on ollut melkoinen? Energeettinen ilmapiiri on ollut hyvin vahvaa. Se on ravistellut astraalista tasoa moneen otteeseen. Kuin aallot, jotka huuhtovat rantoja, tahtoivat ne sitä tai eivät. Samaa on tapahtunut meille ihmisille. Uudet enegia-aallot ovat huuhtoneet meitä mennen tullen, vaikka emme niitä tiedostaisikaan. Ne tekevät omaa työtään, muuntavat meidän hienoja rakenteitamme. Jos toimimme yhteistyössä niiden kanssa, tiedostamme muutoksen "ilmassa", voimme helpommin luovia mukana ja tehdä tarvittavat korjaukset. En tarkoita mitään hirvittävän radikaalia, vaan korjauksia omissä ajatus- ja tunnekoosteissa. Niissä, joita taakkana turhaan kannamme mukanamme. Ja jotka yhä uudelleen tuovat samat, vaikeatkin, oppiläksyt eteemme. Jos potkimme vastaan, rimpuilemme, pakenemme (itseämme), haasteemme siirtyvät tuota pikaa fyysiselle tasolle, jossa ne varmasti sitten huomaamme. On edessä tilanne, että on pakko tehdä jotain. Ja tietoinen ihminen huomioi silloin myös "pakon" muuttaa jotain itsessään. Näin homma toimii ( =  Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen, niin huomaa sen. Möys luonto on saanut oman osansa muuntavasta energiasta. Metsäpalot, tulvat, myrskyt. Ennätysmääriä, kaikkia. Näin meille ihmisille asioita näytetään. ON aika tehdä tarvittavat muutokset. 

Myötätunto, Anteeksianto, Rakkaus, Ilo  -   avaimia itseen ja maailmalle.

Loppukysymykseksi heitän ajatuksen: Missä sinun tietoisuutesi liikkuu? 

Olemuksen ydin

Perjantai 9.7.2010 klo 12.16 - ÄitiKuu

Tämä päivä avautui sisäisellä muistutuksella siitä, miten lopulta kaikki muu on turhaa, paitsi olemuksemme ydin. Sisäinen valomme, jossa ei valhetta. Se peilautuu tekojemme ja sanojemme lävitse paljastaen egomme pyrkimykset olla jotain. Sanojen tyhjä kaiku, kokemusten muodon tasolle jäävä merkitys. Mikä siis on todellista? 
Vaikka kirjoitankin blogia, älkää uskoko minua. Olkaa uteliaita elämän edessä! Hankkikaa omat tietonne, omat kokemuksenne ja analysoikaa niiden syvyyttä. Rauhassa ja rakkaudella. Silloin ei minunkaan kokemukseni ja kirjoitukseni ole niin turhia; olenhan saattanut teitä matkalle - itseenne. Sen päämäärä voi olla vain olemuksesi ytimen kohtaaminen - turhasta luopumisen kautta.

Tietäjä

Keskiviikko 7.7.2010 klo 21.18 - ÄitiKuu

Tampere on siitäkin hieno kaupunki, että se on säilyttänyt niin monet keuhkonsa puhtaina ja suurina. Puistoja riittää niin keskustassa, kuin ympäristössäkin. Minulle mieluisa ja lataava puisto löytyy hiukan keskustan ulkopuolelta. Se rajoittuu kahdelta sivultaan järveen. Ja tuo järvikin kantaa Pyhää nimeä.
Tuossa puistossa tapasin vanhan, viisaan ja ja niin kauniin Tietäjän. Sain istahtaa sen jalkojen juureen ja saimme välittömästi yhteyden toisiimme. Kysyin, mitä  on elämä -nyt? Entä miten löydän vielä vahvemmin oman tieni, itseni?  Tietäjä vastasi: " Katso minua, näyttäydyn nyt sinulle. Tämä on minä. MInä olen mikä olen. Se riittää."  Kaunis, välkehtivän valon täyttämä olento näyttäytyi edessäni. Se oli puhdasta energiaa, valoa, mutti silti selvästi tuo vanha Tietäjä. Ihmettelin, niinkö yksinkertaista kaikki on? "Kyllä, sillä et voi olla muuta, kuin mitä olet. Ja mitä paremmin ilmennät itseäsi, sitä täydellisempänä valaiset." Uskomatonta, miten nuo sanat vaikuttiviat minuun. Oli kuin olisin saanut siunauksen tai vihkimyksen suureen salaisuuteen.
Silti  ihminen minussa janosi lisää tietoa: Siis mikä olen?  "Katso nyt tarkkaan. Olet se mikä olet. Olet silmä, joka näkee, anna siis muidenkin nähdä."  Näin edessäni eetterissä suuren, lempeän silmän, joka katsoi minua rakastaen. Siunauksen tunne syveni, samoin ymmärrys. Valinta oli minun. Miten voisin jakaa ja antaa muidenkin nähdä, se olisi minun löydettävä. Tunnistin lahjani, käteni, silmäni. Esteenä olisi vain luottamuksen puute - ja laiskuus ryhtyä toimeen. Ihan kaikki muu minulla jo on! Jopa viisaan Tietäjän tuki ja rakkaus. 
Tietäjä kiitti minua, että olin nähnyt hänet, samoin minä kiitin häntä ja hänen viisauttaan. Lupasin, etten hukkaa enää lahjojani. 
Siis Ole se mikä olet, muuta et voi olla.
Lähtiessäni puistosta mietin miten yksinkertainen oli tuo sanoma. Toden totta, hienovärähteisessä maailmassa ei ole valhetta. Värähtelymme paljastaa vain totuuden meistä. Ainoastaan ilmentämällä todellista valoaan, voi tehdä sen, mitä kutsumme omaksi tieksemme. Ja tuo tie tulee olla kaikkien hyödyksi. MIten  sitä sitten materiassa ilmennämme, on oikeastaan sama. Valinta on meidän. Miten sinä ilmennät Valoasi?

Tämä hetki

Sunnuntai 4.7.2010 klo 12.56 - ÄitiKuu

Elä hetkessä?

Avaa sydämesi sisään ja ulos. Tiedosta hetki ja ymmärrä se vastuu, mikä jokaiseen hetkeen sisältyy: tulevaisuus muokkautuu sen mukaan. Rakasta itseäsi, ja iloitse!