Tietäjän tarinoita

Monta tasoa ja häivähdyksiä

Torstai 3.10.2013 klo 11:07

Jo pitkään on ollut sellaisia päiviä, jolloin on pitänyt kiinnittää todellista huomiota omaan maadoittumiseen. Monen maailman, tason samanaikainen ilmentyminen voi olla haastavaa. Ajatus harhailee, huomio kiinnittyy häivähdyksiin, ja uusien energioiden kohtaamisiin. Kuin tasojen ja energioiden liukumista toistensa sisään ja ulos, jatkuvana virtana. Kuin seitinohuet verhot, jotka enää vain hädin tuskin peittävät näkymiä maailmasta toiseen. Voin laittaa ne merkille, mutta tehtäväni on olla läsnä omassa kehossa. Se on nyt äärimmäisen tärkeää, ja painotankin sitä aina omissa illoissani ja harjoituksissa, joita teemme. Meidän kaikkien on tärkeää pysyä tietoisina, järkevinä, mutta kuitenkin oma herkkyys avoimena. Maailmat, joita nyt avautuu, ovat tätä tämä ajan muutosta, mutta niihin ei ole nyt tarkoitus vajota, taikka kiinnittyä. Ne ovat energian nopean liikkeen ja muutoksen tulosta, mutta se on matkaa, joka on vasta alullaan. Ihan kuin istuisi nopeasti kiitävässä junassa. Maisemat vilistävät ohitse, sen näkee, mutta samalla tietää ettei ole tarkoitus jäädä vielä pois, hypätä liikkuvasta junasta. Päätepysäkki on vielä kaukana, vaatii kärsivällisyyttä nyt vain istua paikallaan, ja olla tietoinen juuri siitä, missä on. Nyt hengitetään syvään, ja päästetään irti, ollaan läsnä ja nautitaan siitä. syksy_2013_010.jpg

Avainsanat: muutos

Luonnon puolesta

Sunnuntai 3.10.2010 klo 14:31 - ÄitiKuu

Tämä maailmankaikkeuden nopea muutos koskee tietenkin kaikkia meidänkin planeettamme tasoja. JOkainen taso pyrkii säilymään.
Länsirannikkon metsistä poimin viestiä meille ihmisille. Luonnossa tapahtuvat muutokset näkyvät ja herkistymällä myös kuuluvat. On helppo nähdä ihmisen jalanjälkiä kaikkialla minne ihminen on jalkansa astunut.
Rannikon metsissä näkee rajuja avohakkuita, sekä myös ojituksia, jotka ovat myös muuttaneet luonnon dynamiikkaa ja harmoniaa.
Muutossignaalejasinkoilee ympärilläni kun vaeltelen lähimetsässä. Moni  asia kiinnittää huomioni, ja moni "hätähuuto" pahoittaa avointa mieltäni. Pysähdyn melko nuoren haapaneidon viereen ja nojaudun sen runkoon. Avaan sydämeni ja kuulostelen mitä minä voisin tehdä tämän metsän hyväksi. Jään odottelemaan ja kuulostelemaan. Hyvin hitaasti aukeaa sanoma, jota hämmästyn - ja toisaalta taas en.. ihmisen jälki on niin laaja ja tuhoisa.
Monet puut (ja osittain muutkin kasvit) elävät ilman suoraa kontaktia omaan elämänlähteeseensä. Se suora yhteys, joka puilla on ollut elämänenergian lähteeseen, on ihmisen toimesta häiriintynyt. MOnet puut saavat vain heikon yhteyden, koska ihminen on muodostanut niin vahvan negatiivisen kentän, jota on jo vaikea läpäistä. Sama koskee monia, herkkiä eläimiä. Ne kärsivät yhteyden heikkoudesta, ja mieluummin lähtevät pois. Kasvit tarvitsevat äiti maan energiaa, sekä myös elämänenergiaa selvitäkseen ja säilyäkseen lajina. Niillä on oma, yksilöllinen lähteensä, joka pitää yllä niiden tietoisuutta omasta lajistaan ja sen tehtävästä. Heikoimmat puut joutuvat nyt turvautumaan vahvemmilta saamaansa enrgiaan, ja niiden "yksilöllinen" kehitys häiriintyy tai loppuu. Tämä koskee hyvin vahvasti  puita, jotka joutuvat elämään köyhässä, ihmisen muuuttamassa maaperässä. Niillä ei ole tarvittavaa voimaa ponnistaa omaan lähteeseensä. 
Tämä viesti kuvaa vahvasti tulevaisuuttamme. Ensi merkit ovat jo nähtävillä, mutta vielä voimme auttaa ystäväämme luontoa, ja tämä viesti koskee erityisesti puita., joilla on merkittävä tehtävä kokonaisuudessa. Mm. tiettyjen puhtaiden energioiden kanavoimisessa Äiti Maalle ja koko luomakunnalle.
MItä voimme tehdä?
Jos jokin puulaji erityisesti kiehtoo sinua, ota se sydämeesi. Myötätunnon ja rakkauden energiat vahvistavat niitä ja parantavat niiden kykyä pitää yllä yhteyttään.
Minun ystäväni tuolla metsäretkelläni oli haapa. Tallensin sen sydämeeni ja lupasin tehdä voitavani. Suuri osa tästä tíedosta, ja tulevasta, sain vanhalta, uljaalta haavalta, joka hallitsi suurta aukiota, jolla tuo nuori haapaneiti minut ensin herätti.
Tämän kirjoituksen myötä tahdon herättää sinuakin. Ota sydämeesi oma suosikkisi ja vieraile metsissä jakamassa myötätuntoasi. Me olemme kokonaisuus, jonka on yhdessä tarkoitus selvitä. Rakkaus on tie, joka koskee meitä kaikkia.

Avainsanat: tämä aika, muutos henkisyys

2012nyt konferenssin satoa

Perjantai 10.9.2010 klo 11:13 - ÄitiKuu

Vierailin viime viikonloppuna konferenssissa, joka järjestettiin Tampereella 2012nyt teeman alla. Järjestäjinä paikallisia henkisyys kouluttajia ja auttajia. Tilaisuus oli mielenkiintoinen. Monellakin tapaa. Tämä katsaukseni pohjaa kylläkin vain lauantain kokemuksiini.
Ikäväkseni täytyy  sanoa, että paikallisten luennoitsijoiden osuudet jäivät mielestäni hyvinkin pinnallisiksi. Maya-astrologin avaus sisälsi kyllä tietoa, mutta syvyyttä jäin kaipaamaan. Ehkä osayynä oli suuren tilanteen jännitys, tai sitten todellinen, omakohtainen tietoisuus puuttui. Sanat olivat kauniita ja kannustavia, mutta energia ei seurannut mukana. Tämä on minun näkemykseni, ja toivonkin, että monet saivatkin hyvän sykäyksen aloittaa muutos.. jos eivät vielä sillä tiellä olleet.
Vieläkin enemmän, siinä määrin, että herätti myötätuntoa, jäi puuttumaan syvällisyys miespuolisen luennoitsijan osuudesta. Sanojen toistoa, kuullun ja luetun jauhamista. "ufo"asioihin ei ehkä olisi kannattanut viitata tässä yhteydessä ollenkaan, varsinkin em syistä, tai sitten korostaa luennon aikana pelkästään persoonallista näkemystä. Eri ulottuvuudet eivät ole kovin helposti sanoilla selitettäviä. Tarvitaan korkeaa tietoisuutta ja viisautta tuoda ne ihmisen tasolle.

Silti tilaisuus oli mielestäni onnistunut. Kiitos mayalähettilään videoviestin ja englantilaisten luennoitsijoiden. Ja myöskin Pohjolan Valon osuuden. 

Kaikissa näissä tuli selkeästi esille se, miten erityislaatuista aikaa me nyt elämme, miten oikeanlainen tieto; tiede yhdistettynä henkiseen näkemykseen, avaa uusia näkökulmia ja antaa potkua työskennellä oman kasvun ja laajenemisen hyväksi. Luennoitsijat vakuuttivat tutkimuksillaan ja omalla olemuksellaan. Sisäinen tie laajenevan tietoisuuden kautta tuo sen viisauden, jota tähän aikaan kaivataan. Suuri määrä vuosia ja opiskelua takaa sen, että koko energiarakenne on puhutun sanan mukana. Se jo omalla panoksellaan avaa ihmisten mieliä tälle, ei niin yksinkertaiselle asialle. Miten voisikaan yksinkertaistaa tapahtumaa, joka viimeksi sykähdytti aurinkokuntaamme kymmeniä tuhansia vuosia sitten! Ja josta vain harvalla on energeettistä jälkeä rakenteessaan. Yhdistymällä korkeampaan tietoisuuskenttään voi toki ammentaa viisautta ja pukea ne sanoiksi muidenkin saavuttaa sitä tietoa, mitä me nyt tarvitsemme. Siltikin oma taustatyö on hyvä pohja, jolta antaa kuulijoille suuntaa tutkia itse asioita eteenpäin. Sehän se on osa henkistä kehitystä, kierrättää sanoma tutkimalla itse sydämensä viisauden kautta, emmehän ole lampaita.....emmehän?

Jatkoa seuraa, ja odotan sitä, koska olen sitä mieltä, että tällaisia tapahtumia tarvitaan, kunhan oikeanlaista tietoa on tarjolla. Mikä sitten määrittää oikeanlaisen tiedon? Ihmisten tietoisuuden taso,kenties? Se voi olla pohja, mutta korkeammalla täytyy tien kulkea. Herättää uusia, kehittäviä ajatuksia, sekä yhdistää meidän tasojamme, tiedettä (astronomiaa, tutkimuksia)ja henkisyyttä, niin saamme tukevamman pohjan ponnistaa kohti uutta aikaa. Ja sillä välin oma työ vie eteenpäin, että taso voisi nousta konferenssi konferenssilta. Meillä kaikilla. 

Avainsanat: henkisyys, muutos, vuosi 2012

Luonnon armoilla?

Sunnuntai 8.8.2010 klo 18:56 - ÄitiKuu

Näinä aikoina olemme saaneet kokea ihmeellisiä, voimakkaita luonnonmullistuksia. Puhdistavia, esteitä tuhoavia tuulia ja sateita, jotka huuhtovat mennessään vanhaa.
Alkuviikolla olin lähipatikoimassa varautumatta mitenkään myrskyyn, jonka kohtasimme. Koska elämme vain paikallislehden säätietojen varassa, osasimme odottaa kyllä sadekuuroja. ja telttaan oli varattu suojapressu kovemman sateen varalle.
Patikoimme hitaasti nautiskellen hiljaisuudesta ja ihanista tuoksuista, joilla metsät, kalliot ja järvet meitä huumasivat. Linnut olivat oudon hiljaisia koko illan, ehkä osasivat aavistaa ja varautua tulevaan. Leiriydyimme pienen järven rantaan. Laavu tarjosi oivan levähdyskeitaan ja keittopaikan. Täydellinen hiljaisuus, kuului vain oman pään sisäinen humina. Syvä rauhan hetki, tervettä väsymystä ja mielen tyhjyyttä. Minun kotini tässä maailmassa. Kaunis auringonlasku siunasi päivämme.
Yöllä heräsimme ukkosen kolisteluun, sateen piiskaamiseen ja teltan kastumiseen. Siirryimme laavulle ihastelemaan valon ja pimeyden vuoropuhelua. Taivasta halkoivat lähes ympyrää kiertelevät salamat, jotka valaisivat koko järven ympäristöineen. Välillä valo sammui, ja tienoo vaipui pimeyteen. Yömme kului ihastellen ja väliin torkkuen laavun kovalla lavittalla. Meille tuo kaikki oli elämystä ja oman pienuuden hyväksymistä. Me olemme vain osa suurta kokonaisuutta, johon voimme tuoda vain pienen osamme, mutta hallita sitä emme voi , emmekä tahdokaan. 
Aamun valjetessa hiukan hellitti luonnon uho ja nuotiokahvit saivat hiukan puutuneen kehonkin heräämään. Jylistely ja sade alkoi uudelleen, vaihtaen päivän mittaan lähestymissuuntaansa, mutta jatkuen lähes taukoamatta. Ukkosen Jumala oli todella äreissään. Meidän päivämme kului laavulla nököttäen, mieli tyhjentyneenä univelasta ja ympäröivistä ilmiöistä. Sähköisyys sai olemaan hyvin hereillä, mutta ajatukset kadonneena. 
Telttamme kuivattiin sisältä ja siirsimme sen laavuun suojaamaan meitä seuraavan yön inisijöiltä ja tuulelta. Valmistelut olivat tarpeen, sillä jo iltapäivällä tuuli alkoi puskea aaltoa rantaan melkoisella voimalla. Myrsky yltyi valtaviin mittoihinsa ja kaatoi mennessään puita, meidänkin läheltämme kauniin koivun, joka oli kaartuneena kuvajaistaan kohti rannalla. Ihastelimme laavun suojassa luonnon uhoa ja jylinää. 
Turvassa olimme, mutta mieli nöyränä tämän suuren näytöksen edessä, joka jatkui lähes koko yön. 
Vielä kotona kiittelimme että olimme saaneet sen kokea, ja että sen keskus kaartoi kauempaa itäpuoleltamme, jättäen meille vain ihmeellisen voimakkaan kokemuksen luonnon mahdista ja ihmisen pienuudesta.

Galleriassa muutama kuva...

Avainsanat: Muutos, luonto