Tietäjän tarinoita

Luonnon puolesta

Sunnuntai 3.10.2010 klo 14:31 - ÄitiKuu

Tämä maailmankaikkeuden nopea muutos koskee tietenkin kaikkia meidänkin planeettamme tasoja. JOkainen taso pyrkii säilymään.
Länsirannikkon metsistä poimin viestiä meille ihmisille. Luonnossa tapahtuvat muutokset näkyvät ja herkistymällä myös kuuluvat. On helppo nähdä ihmisen jalanjälkiä kaikkialla minne ihminen on jalkansa astunut.
Rannikon metsissä näkee rajuja avohakkuita, sekä myös ojituksia, jotka ovat myös muuttaneet luonnon dynamiikkaa ja harmoniaa.
Muutossignaalejasinkoilee ympärilläni kun vaeltelen lähimetsässä. Moni  asia kiinnittää huomioni, ja moni "hätähuuto" pahoittaa avointa mieltäni. Pysähdyn melko nuoren haapaneidon viereen ja nojaudun sen runkoon. Avaan sydämeni ja kuulostelen mitä minä voisin tehdä tämän metsän hyväksi. Jään odottelemaan ja kuulostelemaan. Hyvin hitaasti aukeaa sanoma, jota hämmästyn - ja toisaalta taas en.. ihmisen jälki on niin laaja ja tuhoisa.
Monet puut (ja osittain muutkin kasvit) elävät ilman suoraa kontaktia omaan elämänlähteeseensä. Se suora yhteys, joka puilla on ollut elämänenergian lähteeseen, on ihmisen toimesta häiriintynyt. MOnet puut saavat vain heikon yhteyden, koska ihminen on muodostanut niin vahvan negatiivisen kentän, jota on jo vaikea läpäistä. Sama koskee monia, herkkiä eläimiä. Ne kärsivät yhteyden heikkoudesta, ja mieluummin lähtevät pois. Kasvit tarvitsevat äiti maan energiaa, sekä myös elämänenergiaa selvitäkseen ja säilyäkseen lajina. Niillä on oma, yksilöllinen lähteensä, joka pitää yllä niiden tietoisuutta omasta lajistaan ja sen tehtävästä. Heikoimmat puut joutuvat nyt turvautumaan vahvemmilta saamaansa enrgiaan, ja niiden "yksilöllinen" kehitys häiriintyy tai loppuu. Tämä koskee hyvin vahvasti  puita, jotka joutuvat elämään köyhässä, ihmisen muuuttamassa maaperässä. Niillä ei ole tarvittavaa voimaa ponnistaa omaan lähteeseensä. 
Tämä viesti kuvaa vahvasti tulevaisuuttamme. Ensi merkit ovat jo nähtävillä, mutta vielä voimme auttaa ystäväämme luontoa, ja tämä viesti koskee erityisesti puita., joilla on merkittävä tehtävä kokonaisuudessa. Mm. tiettyjen puhtaiden energioiden kanavoimisessa Äiti Maalle ja koko luomakunnalle.
MItä voimme tehdä?
Jos jokin puulaji erityisesti kiehtoo sinua, ota se sydämeesi. Myötätunnon ja rakkauden energiat vahvistavat niitä ja parantavat niiden kykyä pitää yllä yhteyttään.
Minun ystäväni tuolla metsäretkelläni oli haapa. Tallensin sen sydämeeni ja lupasin tehdä voitavani. Suuri osa tästä tíedosta, ja tulevasta, sain vanhalta, uljaalta haavalta, joka hallitsi suurta aukiota, jolla tuo nuori haapaneiti minut ensin herätti.
Tämän kirjoituksen myötä tahdon herättää sinuakin. Ota sydämeesi oma suosikkisi ja vieraile metsissä jakamassa myötätuntoasi. Me olemme kokonaisuus, jonka on yhdessä tarkoitus selvitä. Rakkaus on tie, joka koskee meitä kaikkia.

Avainsanat: tämä aika, muutos henkisyys

2012nyt konferenssin satoa

Perjantai 10.9.2010 klo 11:13 - ÄitiKuu

Vierailin viime viikonloppuna konferenssissa, joka järjestettiin Tampereella 2012nyt teeman alla. Järjestäjinä paikallisia henkisyys kouluttajia ja auttajia. Tilaisuus oli mielenkiintoinen. Monellakin tapaa. Tämä katsaukseni pohjaa kylläkin vain lauantain kokemuksiini.
Ikäväkseni täytyy  sanoa, että paikallisten luennoitsijoiden osuudet jäivät mielestäni hyvinkin pinnallisiksi. Maya-astrologin avaus sisälsi kyllä tietoa, mutta syvyyttä jäin kaipaamaan. Ehkä osayynä oli suuren tilanteen jännitys, tai sitten todellinen, omakohtainen tietoisuus puuttui. Sanat olivat kauniita ja kannustavia, mutta energia ei seurannut mukana. Tämä on minun näkemykseni, ja toivonkin, että monet saivatkin hyvän sykäyksen aloittaa muutos.. jos eivät vielä sillä tiellä olleet.
Vieläkin enemmän, siinä määrin, että herätti myötätuntoa, jäi puuttumaan syvällisyys miespuolisen luennoitsijan osuudesta. Sanojen toistoa, kuullun ja luetun jauhamista. "ufo"asioihin ei ehkä olisi kannattanut viitata tässä yhteydessä ollenkaan, varsinkin em syistä, tai sitten korostaa luennon aikana pelkästään persoonallista näkemystä. Eri ulottuvuudet eivät ole kovin helposti sanoilla selitettäviä. Tarvitaan korkeaa tietoisuutta ja viisautta tuoda ne ihmisen tasolle.

Silti tilaisuus oli mielestäni onnistunut. Kiitos mayalähettilään videoviestin ja englantilaisten luennoitsijoiden. Ja myöskin Pohjolan Valon osuuden. 

Kaikissa näissä tuli selkeästi esille se, miten erityislaatuista aikaa me nyt elämme, miten oikeanlainen tieto; tiede yhdistettynä henkiseen näkemykseen, avaa uusia näkökulmia ja antaa potkua työskennellä oman kasvun ja laajenemisen hyväksi. Luennoitsijat vakuuttivat tutkimuksillaan ja omalla olemuksellaan. Sisäinen tie laajenevan tietoisuuden kautta tuo sen viisauden, jota tähän aikaan kaivataan. Suuri määrä vuosia ja opiskelua takaa sen, että koko energiarakenne on puhutun sanan mukana. Se jo omalla panoksellaan avaa ihmisten mieliä tälle, ei niin yksinkertaiselle asialle. Miten voisikaan yksinkertaistaa tapahtumaa, joka viimeksi sykähdytti aurinkokuntaamme kymmeniä tuhansia vuosia sitten! Ja josta vain harvalla on energeettistä jälkeä rakenteessaan. Yhdistymällä korkeampaan tietoisuuskenttään voi toki ammentaa viisautta ja pukea ne sanoiksi muidenkin saavuttaa sitä tietoa, mitä me nyt tarvitsemme. Siltikin oma taustatyö on hyvä pohja, jolta antaa kuulijoille suuntaa tutkia itse asioita eteenpäin. Sehän se on osa henkistä kehitystä, kierrättää sanoma tutkimalla itse sydämensä viisauden kautta, emmehän ole lampaita.....emmehän?

Jatkoa seuraa, ja odotan sitä, koska olen sitä mieltä, että tällaisia tapahtumia tarvitaan, kunhan oikeanlaista tietoa on tarjolla. Mikä sitten määrittää oikeanlaisen tiedon? Ihmisten tietoisuuden taso,kenties? Se voi olla pohja, mutta korkeammalla täytyy tien kulkea. Herättää uusia, kehittäviä ajatuksia, sekä yhdistää meidän tasojamme, tiedettä (astronomiaa, tutkimuksia)ja henkisyyttä, niin saamme tukevamman pohjan ponnistaa kohti uutta aikaa. Ja sillä välin oma työ vie eteenpäin, että taso voisi nousta konferenssi konferenssilta. Meillä kaikilla. 

Avainsanat: henkisyys, muutos, vuosi 2012

Kesä 2010 Teemaa...

Tiistai 24.8.2010 klo 10:49 - ÄitiKuu

Onhan ollut melkoinen kesä. Monet ystäväni ja asiakkaani ilmoittavat painokkaasti samaa. Paljon tapahtumia niin henkilökohtaisella kuin planetaarisella tasolla. Enkä tarkoita tässä lukuisia festareita, vaikka yhden niistäkin tahdon nostaa esille. Nimittäin Rainbow gatheringin. Muutamat nuoret polulla astelijaystäväni katsastivat tuon kokoontumisen. Ja todellakin hehkuttivat sen rakkaudellista ja avointa ilmapiiriä. Päihteettömyys sai myös kiitosta; ihmiset kohtasivat toisensa oikeasti. 

Mutta tärkeimpänä ovat kuitenkin olleet ne lukuisat henkilökohtaiset haasteiden paikat, joihin monet ovat päässeet tänä kesänä. Omaa elämäänsä on saanut tutkailla inventaarion hengessä. MItä on ollut, mitä olen kerännyt itseeni, mitä nyt kannan, mitä otan mukaani jatkossa??? 

Myös minä olen tutkaillut em.asioita itsessäni. Ja tärkeimmäksi kysymyksekseni jää; millaisena jatkan tästä? Olen kokenut olevani ikään kuin viimeisellä, hyvin tärkeällä tarkastusmittauspaikalla, jossa punnitaan, mitataan ja arvioidaan sen hetkinen tilani. Ja tuon kaiken teen itse, siinä viisauden valossa, joka minulla nyt on. Hetken aikaa oloni oli hiukkasen raskas.. näin paljon turhaa taakkaa kannan, ja ihan vapaaehtoisesti. Kunnes sitten aloin purkaa. Tällä hetkellä alan saavuttaa keveyttä, joka syntyy uudesta ymmärryksestä, ja itseni hyväksymisestä. 

Kun tutkailin elämääni taaksepäin, vaikeita kohtia, syviä oppiläksyjä on kyllä ollut. En ole päässyt helpolla tässä elämässä.Karmallinen reppuni on ollut raskas.  Kipeitä tilanteita jo lapsena, itseni hylkäämistä, hyvinvoinnin etsintää materian kautta, ja sen täydellistä menettämistä, kuoleman kohtaamista kehon luovuttaessa hetkellisesti, vihaa perhepiirissä, äitinä olon riittämättömys ja omat virheet, lisää hylkäämisiä ja taloudellinen alusta aloittaminen vanhasta luopumisen kautta. Pieni lista, mutta on ollut tarpeellista vielä kerran palata kipeisiin kasvun paikkoihin. Ymmärtääkseen vieläkin syvemmin.
Halaan itseäni tässä kohtaa syvästi. Olen oikeasti päässyt eteenpäin. Olen kyennyt päästämään irti monesta. Koska olen kyennyt anteeksiantoon. Läheisilleen anteeksiantaminen on ollut se helpompi asia. Itselleen anteeksiantaminen on ollut hyvin vaikeaa. Huomaamattaankin rankaisee itseään omilla ajatuksillaan ja tunteillaan. Irtipäästämisen työ on jatkuvaa hereilläoloa, itseni huomioimista. Ja sen tiedostamista, että syvin olemukseni ei ole ajatukseni ja tunteeni. Pysytteleminen syvimmässä olemuksessani on ollut se vapauttava tie. Anteeksiantoa itselle ja myötätuntoa muille. Kaikki ilmentävät samaa hulluutta, kukin omalla tavallaan. Tämän lauseen luin jostain, ja se kuvaa maailmamme ja ihmisten tilaa hyvin. Niin kauan kun olemme irti sisimmästämme, olemme saman sairauden kantajia. 

Miten tämä kesä on ollut melkoinen? Energeettinen ilmapiiri on ollut hyvin vahvaa. Se on ravistellut astraalista tasoa moneen otteeseen. Kuin aallot, jotka huuhtovat rantoja, tahtoivat ne sitä tai eivät. Samaa on tapahtunut meille ihmisille. Uudet enegia-aallot ovat huuhtoneet meitä mennen tullen, vaikka emme niitä tiedostaisikaan. Ne tekevät omaa työtään, muuntavat meidän hienoja rakenteitamme. Jos toimimme yhteistyössä niiden kanssa, tiedostamme muutoksen "ilmassa", voimme helpommin luovia mukana ja tehdä tarvittavat korjaukset. En tarkoita mitään hirvittävän radikaalia, vaan korjauksia omissä ajatus- ja tunnekoosteissa. Niissä, joita taakkana turhaan kannamme mukanamme. Ja jotka yhä uudelleen tuovat samat, vaikeatkin, oppiläksyt eteemme. Jos potkimme vastaan, rimpuilemme, pakenemme (itseämme), haasteemme siirtyvät tuota pikaa fyysiselle tasolle, jossa ne varmasti sitten huomaamme. On edessä tilanne, että on pakko tehdä jotain. Ja tietoinen ihminen huomioi silloin myös "pakon" muuttaa jotain itsessään. Näin homma toimii ( =  Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen, niin huomaa sen. Möys luonto on saanut oman osansa muuntavasta energiasta. Metsäpalot, tulvat, myrskyt. Ennätysmääriä, kaikkia. Näin meille ihmisille asioita näytetään. ON aika tehdä tarvittavat muutokset. 

Myötätunto, Anteeksianto, Rakkaus, Ilo  -   avaimia itseen ja maailmalle.

Loppukysymykseksi heitän ajatuksen: Missä sinun tietoisuutesi liikkuu? 

Avainsanat: Henkisyys

Olemuksen ydin

Perjantai 9.7.2010 klo 12:16 - ÄitiKuu

Tämä päivä avautui sisäisellä muistutuksella siitä, miten lopulta kaikki muu on turhaa, paitsi olemuksemme ydin. Sisäinen valomme, jossa ei valhetta. Se peilautuu tekojemme ja sanojemme lävitse paljastaen egomme pyrkimykset olla jotain. Sanojen tyhjä kaiku, kokemusten muodon tasolle jäävä merkitys. Mikä siis on todellista? 
Vaikka kirjoitankin blogia, älkää uskoko minua. Olkaa uteliaita elämän edessä! Hankkikaa omat tietonne, omat kokemuksenne ja analysoikaa niiden syvyyttä. Rauhassa ja rakkaudella. Silloin ei minunkaan kokemukseni ja kirjoitukseni ole niin turhia; olenhan saattanut teitä matkalle - itseenne. Sen päämäärä voi olla vain olemuksesi ytimen kohtaaminen - turhasta luopumisen kautta.

Avainsanat: Henkisyys

Tietäjä

Keskiviikko 7.7.2010 klo 21:18 - ÄitiKuu

Tampere on siitäkin hieno kaupunki, että se on säilyttänyt niin monet keuhkonsa puhtaina ja suurina. Puistoja riittää niin keskustassa, kuin ympäristössäkin. Minulle mieluisa ja lataava puisto löytyy hiukan keskustan ulkopuolelta. Se rajoittuu kahdelta sivultaan järveen. Ja tuo järvikin kantaa Pyhää nimeä.
Tuossa puistossa tapasin vanhan, viisaan ja ja niin kauniin Tietäjän. Sain istahtaa sen jalkojen juureen ja saimme välittömästi yhteyden toisiimme. Kysyin, mitä  on elämä -nyt? Entä miten löydän vielä vahvemmin oman tieni, itseni?  Tietäjä vastasi: " Katso minua, näyttäydyn nyt sinulle. Tämä on minä. MInä olen mikä olen. Se riittää."  Kaunis, välkehtivän valon täyttämä olento näyttäytyi edessäni. Se oli puhdasta energiaa, valoa, mutti silti selvästi tuo vanha Tietäjä. Ihmettelin, niinkö yksinkertaista kaikki on? "Kyllä, sillä et voi olla muuta, kuin mitä olet. Ja mitä paremmin ilmennät itseäsi, sitä täydellisempänä valaiset." Uskomatonta, miten nuo sanat vaikuttiviat minuun. Oli kuin olisin saanut siunauksen tai vihkimyksen suureen salaisuuteen.
Silti  ihminen minussa janosi lisää tietoa: Siis mikä olen?  "Katso nyt tarkkaan. Olet se mikä olet. Olet silmä, joka näkee, anna siis muidenkin nähdä."  Näin edessäni eetterissä suuren, lempeän silmän, joka katsoi minua rakastaen. Siunauksen tunne syveni, samoin ymmärrys. Valinta oli minun. Miten voisin jakaa ja antaa muidenkin nähdä, se olisi minun löydettävä. Tunnistin lahjani, käteni, silmäni. Esteenä olisi vain luottamuksen puute - ja laiskuus ryhtyä toimeen. Ihan kaikki muu minulla jo on! Jopa viisaan Tietäjän tuki ja rakkaus. 
Tietäjä kiitti minua, että olin nähnyt hänet, samoin minä kiitin häntä ja hänen viisauttaan. Lupasin, etten hukkaa enää lahjojani. 
Siis Ole se mikä olet, muuta et voi olla.
Lähtiessäni puistosta mietin miten yksinkertainen oli tuo sanoma. Toden totta, hienovärähteisessä maailmassa ei ole valhetta. Värähtelymme paljastaa vain totuuden meistä. Ainoastaan ilmentämällä todellista valoaan, voi tehdä sen, mitä kutsumme omaksi tieksemme. Ja tuo tie tulee olla kaikkien hyödyksi. MIten  sitä sitten materiassa ilmennämme, on oikeastaan sama. Valinta on meidän. Miten sinä ilmennät Valoasi?

Avainsanat: Tietäjät, viisaus, henkisyys

Tämä hetki

Sunnuntai 4.7.2010 klo 12:56 - ÄitiKuu

Elä hetkessä?

Avaa sydämesi sisään ja ulos. Tiedosta hetki ja ymmärrä se vastuu, mikä jokaiseen hetkeen sisältyy: tulevaisuus muokkautuu sen mukaan. Rakasta itseäsi, ja iloitse!

Avainsanat: henkisyys