Tietäjän tarinoita

Luonnon armoilla?

Sunnuntai 8.8.2010 klo 18:56 - ÄitiKuu

Näinä aikoina olemme saaneet kokea ihmeellisiä, voimakkaita luonnonmullistuksia. Puhdistavia, esteitä tuhoavia tuulia ja sateita, jotka huuhtovat mennessään vanhaa.
Alkuviikolla olin lähipatikoimassa varautumatta mitenkään myrskyyn, jonka kohtasimme. Koska elämme vain paikallislehden säätietojen varassa, osasimme odottaa kyllä sadekuuroja. ja telttaan oli varattu suojapressu kovemman sateen varalle.
Patikoimme hitaasti nautiskellen hiljaisuudesta ja ihanista tuoksuista, joilla metsät, kalliot ja järvet meitä huumasivat. Linnut olivat oudon hiljaisia koko illan, ehkä osasivat aavistaa ja varautua tulevaan. Leiriydyimme pienen järven rantaan. Laavu tarjosi oivan levähdyskeitaan ja keittopaikan. Täydellinen hiljaisuus, kuului vain oman pään sisäinen humina. Syvä rauhan hetki, tervettä väsymystä ja mielen tyhjyyttä. Minun kotini tässä maailmassa. Kaunis auringonlasku siunasi päivämme.
Yöllä heräsimme ukkosen kolisteluun, sateen piiskaamiseen ja teltan kastumiseen. Siirryimme laavulle ihastelemaan valon ja pimeyden vuoropuhelua. Taivasta halkoivat lähes ympyrää kiertelevät salamat, jotka valaisivat koko järven ympäristöineen. Välillä valo sammui, ja tienoo vaipui pimeyteen. Yömme kului ihastellen ja väliin torkkuen laavun kovalla lavittalla. Meille tuo kaikki oli elämystä ja oman pienuuden hyväksymistä. Me olemme vain osa suurta kokonaisuutta, johon voimme tuoda vain pienen osamme, mutta hallita sitä emme voi , emmekä tahdokaan. 
Aamun valjetessa hiukan hellitti luonnon uho ja nuotiokahvit saivat hiukan puutuneen kehonkin heräämään. Jylistely ja sade alkoi uudelleen, vaihtaen päivän mittaan lähestymissuuntaansa, mutta jatkuen lähes taukoamatta. Ukkosen Jumala oli todella äreissään. Meidän päivämme kului laavulla nököttäen, mieli tyhjentyneenä univelasta ja ympäröivistä ilmiöistä. Sähköisyys sai olemaan hyvin hereillä, mutta ajatukset kadonneena. 
Telttamme kuivattiin sisältä ja siirsimme sen laavuun suojaamaan meitä seuraavan yön inisijöiltä ja tuulelta. Valmistelut olivat tarpeen, sillä jo iltapäivällä tuuli alkoi puskea aaltoa rantaan melkoisella voimalla. Myrsky yltyi valtaviin mittoihinsa ja kaatoi mennessään puita, meidänkin läheltämme kauniin koivun, joka oli kaartuneena kuvajaistaan kohti rannalla. Ihastelimme laavun suojassa luonnon uhoa ja jylinää. 
Turvassa olimme, mutta mieli nöyränä tämän suuren näytöksen edessä, joka jatkui lähes koko yön. 
Vielä kotona kiittelimme että olimme saaneet sen kokea, ja että sen keskus kaartoi kauempaa itäpuoleltamme, jättäen meille vain ihmeellisen voimakkaan kokemuksen luonnon mahdista ja ihmisen pienuudesta.

Galleriassa muutama kuva...

Avainsanat: Muutos, luonto