Tietäjän tarinoita

Mullistusmietteitä

Lauantai 14.10.2017 klo 0.02

Edelleen aurinkotuulet ja myrskyt riepottelevat maaplaneettaa ja sen kyllä todella voi tuntea. Herkät ihmiset voivat kärsiä pääsäryistä, oudoista oloista, huimauksesta, näköhäiriöistä, muistikatkoksista, korvien huminasta tai piippaamisesta. Ihan vain muutamia oireita mainitakseni. Onpa epilepsiatyyppisetkin kohtaukset olleet magneettikenttämuutosten ja auringonpurkausten seurausta. 
Fyysisten oireiden lisäksi toki vahvoja tunne-energia purkauksia, alakuloa, väsymystä ja itkuisuutta.. Äitimaa vie lapsiaan kohti muutosta, joka ei kuitenkaan tule sohvalla maaten, ikävä kyllä. Oma tietoisuus ja päämäärä on saatettava samaan linjaan muutoksen kanssa, muuten oudot ja ikävätki oireet jatkuvat ja voivat pahentuakin, kun muutosaallot vieläkin tehostuvat. Kollektiivin värähtely aktivoituu samalla tavalla kuin yksittäisissä ihmisissä ja näkyy tapahtumina maan päällä. On pyrittävä sitä korkeammille aalloille ja kuunneltava siellä, mistä tässä kaikessa on kysymys.
Myös Äitimaan mullistukset ovat olleet viime viikkojen aikana melkoiset ja ne ovat koskettaneet monia sieluja ympari maailmaa. Oudot sääilmiöt ovat ravistaneet mantereita ja meilläkin täällä pohjolassa on ollut outo kesä. Se oikeastaan jäi kesän odotteluksi ja kohta vuosi on lopuillaan.. Vettä on tullut yli normi rajojen ja pohjoiset virrat ovat kääntyneet uusiin suuntiin, mikä meille voi tietää entistä kylmempää tulevaa. Muutos ja mullistusaikaa toden totta.
Näissä "huuhaa" piireissä kuulee monenlaisia juttuja ja yksi tähän aikaan liittyvä suuri aihe on ollut säiden manipulointi. Monelta taholta on kuulunut arveluja, että näiden sääilmiöiden takana olisi taho, joka maailmaa hallitsee.. Mene ja tiedä, mutta suurista muutoksista joka tapauksessa on kysymys. 
Meidän filosofiamme mukaan on nyt entistä tärkeämpää olla hereillä ja tehdä itse kaikkensa, jotta muutosenergia, joka galaksimme keskuksesta nyt auringon kautta meille virtaa tai puskee, voisi toimia nostavana aaltona kohti uudenlaista ihmiskuntaa. Oman värähtelyn korkealla pitäminen, esiin nousevien matalampien energioiden puhdistaminen ja vastuun ottaminen oman työn kautta koko ihmiskunnan suunnasta auttavat tämän uuden aallon ankkuroitumista ihmiskuntaan. Mutta jos vain annamme tuon energian pommituksen heitellä tunteitamme, mielialojamme ja annamme sen purkautua muihin ihmisiin tunneryöppyinä taikka ikävinä tekoina, me voimme joutua tämän aallon hukuttamiksi.
Me todella elämme uutta aikaa, jolloin uusia mahdollisuuksia tuodaan eteemme. Yksittäisinä ihmisinä ja sieluina me päätämme, miten tämän ajan hyödynnämme, vai ajelehdimmeko orpoina ja vailla päämäärää.
Minussa on viime viikkoina omien reaktioideni kautta vahvistunut vastuun tunne koko ihmiskunnasta. Minä teen parhaani, jotta uusi maailma voisi vielä koittaa. Tasa-arvoinen, kaunis, rakkaudellinen ja yhteiseen hyvään pyrkivä.
Rakkaus on suurimmillaan, kun sen kädestä pitää kiinni vastuu. Kun sielu puhdistuu, tietoisuus lisääntyy ja mielen kirkkaus saa aikaan uutta ymmärrystä ihmiskunnasta, sen suunnasta ja Äitimaan tehtävästä ihmiskunnan kehitykseen liittyen. Ihmiskunnalla on sopimus Äitimaan kanssa, mutta tuo sopimus ei ole ihmiskunna osalta toteutunut suunnitellulla tavalla. Puuttuu tietoa, tahtoa, sitoutumista ja viisautta.. Äitimaa opettaa ja kulkee itse suuressa muutosvirrassa. Meidän tehtävämme on valita, annammeko sen saman viirran kuljettaa meitä kohti parempaa ihmiskuntaa, vai hukummeko uidessamme vastavirtaan.. 
Viikonloppuna on Helsingissä Hengen ja Tiedon messut ja mekin olemme siellä jälleen kerran palvelemassa ja jakamassa omaa osaamistamme, tietoa ja työkaluja jokaisen omaan henkiseen muutokseen. Ei anneta periksi, eikä uskota että kaikki vain lankeaa meille ilman omaa työpanosta. Yhdistytään ja tehdään uutta aikaa käsi kädessä. 
Nähdään messuilla!

Syyspäiväntasaus 22.9.2017

Maanantai 11.9.2017 klo 12.22

22.9. saavutetaan taas tämän vuoden kolmas vuotuinen mittauspiste. Syyskuun huikeat energiat vauhdittavat tähän tasauspisteeseen saapumista. Maailmalla kiertää energiaa, joka todellakin nyt purkaa vanhaa pois tieltään ja monien sielujen suruksi, ihan konkreettisella tasollakin. Kärsimystä ja hätää on syyskuu tähän mennessä luonut melkoisen määrän. Putsityön tärkeys nousee taas suureen arvoonsa.
Tasauksen teemaa kysellessäni, sain suoran otsikon: Henkinen vapaus! Mitä se voi tarkoittaa, kun se ajatus tuodaan ja pilkotaan arjen tasolle. Mistä syntyy henkinen riippuvuus, joka on vapauden esteenä? voisi asian esittää toisin päin. Tässä tulee selkeästi esiin ne rajat, joita itse ylläpidämme, rajoitamme itseämme. Vanhat ajatukset itsestä, monet vahvat ohjelmoinnit, itsen, tilanteiden, muiden toiminnan ja elämän kontrollointi, mm. On aika ajatella itsensä uusiksi ennen tuota h-hetkeä. Rajojen taustalla on yleensä jokin pelko. En pärjää, jos minulla ei ole tätä tai tätä. Jos ei ole turvaa rahasta, eläkesäästöistä, omistamisesta, suvusta.. ihan mistä tahansa, mikä on perinteisesti ollut se, mikä eniten tuo ihmisille sitä turvallisuudentunnetta. Ne ovat myös asioit, jotka eniten rajoittavat pysymään aloillaan, lykkäämään omia haaveita ja uloskasvamista. Rajoista uloskasvaminen on oman itsen kuuntelua, mutta ilman sitä pelkoon pohjaavaa turvallisuushakua. Jos ajattelet tilannetta, missä sinulla ei ole mitään, mistä pitää kiinni, materiaalisessa mielessä, etkö silloin ole vapaa toimimaan ohjauksessa. Asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertainen, sillä materiasta vapaakin ihminen voi olla rajojensa vanki. Uskonpuute omaan itseen, muutokseen taikka suunnan puuttuminen voivat olla sellaisia rajoja, jotka saavat jähmettämään oman elämän paikoilleen. Ei tiedä. mitä tehdä, joten on parempi sitten vain olla. Tämänkin taustalla on pelkoa vaikkapa virheiden tekemisestä. Entä jos valitsen väärin, entä jos elämäni meneekin vielä raskaammaksi, entä jos kadun.. Tiedän monia entä jos- ihmisiä, joilla olisi hurjan suuri potentiaali tehdä vaikka mitä, mutta tiukkaan istutetut ohjelmoinnit eivät vain päästä otteestaan ja niin elämä kuluu.
Hyvä elämä on tottakai erilainen kaikille, mutta nyt tämän tasauksen kynnyksellä olis hyvä aika taasen miettiä, miksi sielumme yhä uudelleen saapuvat maan päälle, elämästä toiseen.
Me saavumme tänne kehittymään, jotta joskus, jossain elämässä kykenisimme ilmentämään todellista, Jumalallista Itseämme. 
Syyspäiväntasaushetkenä me olemme erään kokoonpanon kanssa Kolin maisemissa. Siellä on kahden vuorokauden täysi hiljaisuus ja sisäänkatsomisen aika. Kuka minä olen? 
Olenko kopio vanhemmistani, olenko kopio vaikkapa new age henkisestä harhasta tai olenko kopio kollektiivisesta hyvästä ihmisestä.. on niin monenlaista samaistumispintaa, joka voi olla melkein sitä, mitä tahtoisimme olla. Tässä ajassa sen ei soisi riittävän, vaan jokainen voisi ponnistamalla saavuttaa sen todellisen Itsen ja henkisen vapauden olla se Valo, joka on.

Syyspäiväntasaus siis 22.9. klo 23.02. Hiljentymisen hetki ja kurkotus korkeuksiin. Impulssi meistä lähtee kohti keskusaurinkoa ja yhdistymällä sen kautta avautuvaan portaaliin, voimme vastaanottaa uutta luovaa energiaa. Tämä on lupaus.

Bosnian matkan näkyjä

Keskiviikko 12.7.2017 klo 15.13

Bosnia 16-27.6.2017

Kun suunnittelimme matkaa Bosnian pyramideille, Mostariin ja Medjugoreen Marian ilmestyskukkulalle, päämääränämme oli henkinen kehitys, uudet kokemukset ja muutos.

Henkisesti suuntautunut matkaseurueemme siis lähti Bosnian matkalle tietoisesti tutkimaan itseään, nostamaan itsestään esille asioita, joita arki ei anna irrottaa, sekä myös avaamaan uusien kokemusten kautta itsessään korkeampaa värähtelyä ja sielun muistia. Matkan tarkoitus toteutui loistavan hyvin!

Saavuimme Sarajevoon Mûnchenin kautta, eivätkä lennot olleet pitkiä. Sikäli hyvä, sillä pitkät lennot ovat ainakin minulle tällä ikää melko raskaita. Sarajevon kentällä meitä odottivat autot, joihin 18 hengen seurueemme juuri mahtui. Kaksi loistavaa kuskia aloitti tällä tasolla työnsä heti perille päästyämme. Matka Visokoon, pyramidien kylään, oli muutamalle meille tuttu jo ennestään. Olemme vierailleet Visokossa jo aiemmin, vuoden 2014 syksyllä. Se matka oli unohtumaton ainakin minun kohdallani ja siitä alkoi suuri muutos kohti laajempaa tehtävääni.

Oli hiukan jännittävääkin matkata muutaman vuoden jälkeen takaisin paikkaan, jossa suuret energiamuutokset saivat alkunsa. Hetkille avautuminen oli tärkeää, muuten ajatus olisi kulkenut menneiden ja nykyisten kokemusten vertailussa.

Ensimmäinen majapaikkamme oli ihan Sun pyramidin juurella ja se oli yllätys minulle matkan järjestäjänä. En ollut tietoinen sen sijainnista ennen kuin oikeasti saavuimme paikan päälle. Pyramid Lodge hotellin sijainti oli ihanteellinen ja paikka oli oikeasti suunnattu ns. henkisille matkailijoille. Paikka ja sen henkilökunta täyttivät kyllä odotukset ja enemmänkin. Saimme hyvin valmistettua kasvisruokaa ja varsinkin aamupala oli ihanan runsas ja monipuolinen. Talossa oli käytössämme myös joga/meditaatiosali, jossa kokoonnuimme aamuin illoin yhteisiin hetkiin. 

Koko seurueemme oli valvonut yhteen putkeen jo yli vuorokauden, mutta lähdimme kuitenkin taloon tutustumisen jälkeen liikkeelle tekemään tuttavuutta Aurinkopyramidin kanssa. Kiipesimme ylös rinnettä mutkittelevaa polkua ja asetuimme muinaisen linnanraunion muureille ihailemaan ympärillä avautuvaa maisemaa. Tämä osa Bosniaa on uskomattoman rehevää ja vihreys lepäsi kauniina peltoina sekä metsinä joka puolella, mihin katse osui. Rauhaa silmänkantamattomiin. Niin ei suinkaan ole aina ollut tämän maan historiassa. Sotavuosista ei ole niin pitkä aika ja moni kohtaamamme ihminen kantoi ihan henkilökohtiset muistonsa sen kauhuista. Silti ystävällisyys ja auttamishalu olivat aina läsnä, varsinkin kun välillä "eksyimme" ja jouduimme kiperiinkin tilanteisiin matkan aikana.

Valvomisesta voi olla joskus se hyöty, että aistit herkistyvät ja uusia kokemuksia voi aueta niiden kautta. Jotkut ryhmäläisistä saivat jo omat kokemuksensa asiasta.
Itse en kokenut Aurinkopyramidin energiaa korkeana, samoin oli jo edellisellä kerralla. Se, mitä on haudattuna syvällä pinnan alla, oli kaiken muun peitossa, eikä säteillyt enää puhtaasti ylös. Omilta auttajilta ja omasta muistista noussut info kertoi, että tuon pyramidin nimi oli muinoin ollut Valon Temppeli. Sen pääasiallisena tehtävänä oli ollut korkean, jumalallisen energian vastaanottaminen ja sen jakaminen koko alueen rakennuksiin. Joku sanoikin, että se oli toiminut "generaattorina". Pyramidialue on hyvin vanha ja tutkijoiden mukaan sen vanhimmat rakennelmat ovat yli 30000 vuotisia. Me saimme jo edellisellä kerralla infoa, että ne olisivat vieläkin vanhempia, jo Hyperborean lopulla rakennettuja. Aika luo kuitenkin niin suppeat rajat ymmärrykselle, joten lienee vain paikallaan aistia noiden pyrämidien vanha energia/ikä. 

Ensi pyramidikontaktin jälkeen kokoonnuimme hotellin jogasaliin, jossa miellä oli yhteinen hiljentymishetki. Päivän rutiinit olivat aamumedis klo 7.30 ja sen jälkeen aamupala ja sitten liikkeelle. Ilta päättyi jälleen yhteishetkeen, päivän ja kokemusten purkuun ja medikseen. Seuraavan päivän ohjelmaa kyselin aina iltahiljentymisen aikana ja vastaus antoi suunnan, miten/minne lähtisimme liikkeelle. Päivärutiineihin kuului myös korkeavärähteisen veden hakeminen ja kaikkien mahdollisten pullojen täyttäminen. Tähän aikaan vuodesta helle alkoi olla jo melkoinen, kolmekymmentä ja ylikin lähes joka päivä.

Seuraavanakaan yönä emme Patrickin kanssa nukkuneet paljoakaan, sillä hänellä oli solarhetkensä yöllä klo 2 aikaan. Ohjeet olivat, että pyramidilla tuo hetki kuuluisi viettää. Puoli kahden aikaan kun heräsimme, vettä satoi kaatamalla, oli pilkko pimeää, eikä ulos lähteminen ollut kyllä mahdollista. Yläkerta vastasi, ettei ole tarpeenkaan, sillä olimmehan jo pyramidilla! No niinpä, hotelli oli rakennettu sen rinteelle. Puolentoista tunnin hiljentyminen vaati kaiken tahdonvoiman väsymyksen ja univelan tähden, mutta onnistui hyvin. Tehtävä oli suoritettu ja uusi henkilökohtainen vuosi alkoi uusilla pyramidin latauksilla Patrickin kohdalla.

Seitsemän päivän ajan kiertelimme ohjauksen mukaisesti eri pyramideilla, tumuluksilla ja Ravnen tunneleissa. Ravnen toinen tunnelikokemus oli monelle ihan huippuluokkaa, sillä saimme yksityisajan iltamyöhällä, tunnelien jo ollessa yleisöltä suljettuna. Tuota yksityistä meditaatiohetkeä varten olimme varustautuneet lämpimillä vaatteilla ja istuinalustoilla, sillä pyramidialueen tunnelit ovat kosteat ja siellä tulee helposti vilu. Lähdimme matkaan oppaan kanssa, jonka tarkoitus oli saattaa meidät suuren megaliitin luokse. Matkalla opas kysyi, sammutetaanko valot, jotta voimme vahvistaa intuitiota.. Minä hänen takanaan vastasin heti, että joo, hienoa! Kun valot sammuivat, sankka pimeys todellakin oli tiiviinä ympärillämme. Tunsin monien hermostuneisuutta, mutta kehoitin kaikkia vain luottamaan. Aloimme edetä jonona, vain Patrickin taskulamppu ja muutaman puhelimen valo apunamme. Onneksi meillä oli kypärät päässämme, sillä pää saattoi kolista välillä kattoon, kun hapuilimme pimeässä tietämme. Jälkeenpäin moni kertoi, miten paniikki oli ollut todella lähellä ja syveni vain päästessämme tuohon meditaatiotilaan, suuren megaliitin äärelle. Silloin oppaamme lähti ja sanoi, että hän laittaa valot päälle tunnin päästä. Paljon omien pelkojen kokemista, puhdistamista ja lopulta niiden voittamista. 

Minua ei pimeä pelota ja koin, että aika tuossa täydellisessä mustuudessa meni nopeasti. Keskityin kaikki aistit avoimina ottamaan vastaan informaatiota tuosta tilasta. Suureksi surukseni oli megaliitti menettänyt voimaansa näiden kolmen vuoden aikana ja siitä oli merkkinä myös rajut halkeamat sen pinnalla. Meditaatiohetken aikana näin, miten muinoin nuo megatliitit olivat olleet tietopankkeja, joihin oli tallennettu pyhää tietoa ja siksi niiden sijaintikin oli kaiken ulkopuolisen energian, säteilyn ym. ulottumattomissa. Näin megaliittien verkoston, joka muodosti selkeän kuvion maan alla. Muinoin vesi oli kuljettanut tuota tietoa ja jakanut sitä ympäristöön tuon maanalaisen verkoston avulla. Suruni tuli siitä, että tuo pyhä tieto oli jo nyt vahvasti sotkettu, sillä kaikkien ihmisten energia, omat kivet ja korut megaliitin päällä, olivat sotkeneet puhtaan informaation. Megaliitin voima hiipui hiljalleen.

Sama oli havaittavissa koko pyrämidialueella. Energia oli muuttunut turistien myötä.
Vaikka pyrämidit värähtelivätkin vielä ja niissä oli havaittavissa energiapyörteitä, wortexeja, oli korkeampi informaatio jo jättämässä niitä. Puhuimme tästä vanhan tutun oppaamme, Hariksen kanssa, mutta hän ei tahtonut ymmärtää kantaamme, sillä paikallisten näkemys oli, että koko alue tuli olla kaikkien koettavissa, kosketeltavissa, ilman sääntöjä tai rajoituksia. He tahtoivat antaa kaikille mahdollisuuden omiin kokemuksiin. Me ymmärsimme kyllä tämän, mutta yritimme ehdottaa jonkinlaisia sääntöjä, miten muinaista pyhää tulisi kunnioittaa. Tässä epäonnistuimme..

Löysimme meille uuden vierailukohteen, joka oli nimeltää Pyramid of Love. Etukäteistiedon mukaisesti se alue oli yksityisomistuksessa, eikä olisi varmaa pääsisimmekö sen laelle. Lähdimme hotelliltamme taivaltamaan yli kolmenkymmenen asteen helteessä kohti lähellä loistavaa, puhtaan energian aluetta. Siellä oli selvästi havaittavissa puhdas energiapyörre jota ei oltu häiritty. Kerroimme ryhmäläisillemme, että tarkoitus oli jälleen aistia ympäröivää tilaa, etsiä portaaleja ja olla hiljaisesti läsnä tuolla alueella. Ihanat ystävät ymmärsivät tarkoin, mitä yhdessä lähdimme tutkimaan. Kiitos heille kaikille siitä(kin). 
Kun saavutimme kukkulan lakea, näimme, että joka puolella oli vastassamme rautalanka aitaa ja lukittu portti. Puhdas energiapyörre oli kymmenien metrien päässä meistä ja ehdimme jo ajatella, että se jää nyt kokematta. Hetkisen tuumasimme tilannetta ja yhtäkkiä rinnettä alas asteli mies ja nainen.. He tulivat luoksemme ja kysyimme olisiko mahdollista päästä tuonne huipulle. Mies vastasi amerikkalaisittain, että hän voi avata meille portin, olihan hän paikan omistaja. Astellessamme eteenpäin hän kertoi, miten itse oli muutama vuosi sitten ostanut paikan ja miten siihen liittyi erikoisia kokemuksia, esimerkiksi, että tilan tuolloinen omistaja, vanha mies, oli sanonut hänelle, että vihdoin sitten tulit ostamaan tämän, olen odottanut sinua.

Loven huippu oli ruohotasanne, jossa oli monia pieniä voimaportaaleja. Omistaja kehoitti meitä tutkimaan paikkaa rauhassa ja etsimään kenties uusia pyörteitä. Olimme kertoneet hiukan ryhmästämme ja matkamme henkisestä tarkoituksesta. Ryhmämme hajaantui ja tutkiskeli paikkoja. Uuden ohjauksen mukaan, kaikki halukkaat saisivat tässä paikassa "vihkimyksen" energian välittämiseen. Patrickilla on moniakin mastervihkimyksiä itsellä, joten hän alkoi työnsä ryhmäläisten kanssa. Olihan melkoinen paikka saada oma kytkentänsä kosmisen parantavan energian kanavaan. 

Lähdin kiertelemään ympäristöä ja tutkailin energioiden kulkua ja pyörteitä. Aurinko paahtoi kukkulalla todella kuumasti ja huomasin monen hakeutuneen pieniin varjokohtiin. Oma huomioni oli kiinnittynyt alarinteellä olevaan suureen, vanhaan tammeen ja lähdin astelemaan sitä kohti. Tammen aura ulottui koko alueen ylle ja siitä kulki myös suora energialinja kohti laella olevia portaaleja. Seisoessani tammen viisauskentässä, sain tiedon, että kevätpvntasauksen aikaan kuun ja auringon energiat yhtyvät Lovella ja virtaavat sen sisään, antaen uusille sieluille elämän. Eli Sun pyramid ja Moon pyramid yhdistivät muinoin säteensä tuossa Love pyramidin pisteessä ja uusiin ihmissieluihin puhallettiin silloin henki. Hyperborean aikaan koko tuolla alueella luotiin uutta ihmisrotua, edellisen puhdistuksen jäljiltä. Luotiin synnytystumuluksella veden kautta uusia kehoja, jotka sitten lähetettiin Loveen samaan sielu ja sen kautta yhteys Korkeimpaan. Koska kosminen säteily oli tuolloin voimakasta, moni vaihe luomistyössä tapahtui maan uumenissa, pyramideissa ja tunneleissa. Herkkä ihmisalku ei näin joutunut alttiiksi voimakkaille säteilyille, sillä sitä ne eivät olisi kestäneet. Kun olosuhteet vuosituhansien aikana vähitellen vakiintuivat, hennot ihmistaimet lähetettiin ulos maailmaan, oppimaan ja kokemaan elämää kehoissa.

Keskustellessani tuon vanhan viisaan tammirouvan kanssa, paikalle saapui tuo amerikkalainen Omistaja. Hän tuli kynän ja vihon kanssa ja halusi tarkemmin tietää, mitä me olimme siellä kokeneet, mitä ihmisiä oikein olimme jne. Hän oli saanut fiiliksen, että täytyisi pyytää yhteystietojamme, sekä kysellä meistä enemmän. Kerroin Omistajalle omista kokemuksistani, paikan energioista ja virtauksista ym. Kerroin myös huolestani pyhän tiedon katoamisen suhteen. Sanoin myös melko topakasti, että hänellä oli nyt suuri vastuu tästä vielä puhtaasta alueesta. Hän kuunteli ja nyökytteli ja sanoi lopulta, että minun juttuni kuulostavat siltä, että minun olisi syytä tavata eräs vanha herra, joka varmasti mielellään kuulisi kokemuksistani. Suostuin ja huusin lähistöllä olevan Patrickin mukaamme ja astelimme sitten yhdessä Omistajan pientä mökkiä kohden. Pienellä kuistilla istui jo aiemmin kohtaamamme nainen ja vanhempi mies. He esittelivät itsensä ja mieskin osottautui amerikkalaiseksi. Hän oli ollut vapaaehtoisena kaivamassa alueen tunneleita ja hänellä oli selkeä oma näkemys koko paikasta ja sen historiasta. 

Vanha mies esitti minulle muutaman kiperän tuntuisen kysymyksen ja tarkkaili kiinteästi vastaustani. Hän mm. kysyi, miksi olin mennyt tuon tammen luokse. Kerroin, että sen energia oli niin valtaisa ja voimakas ja että se oli kytköksissä noihin portaaleihin, jotka he olivat löytäneet ja merkinneet jne.. hän kuunteli hyvin intensiivisesti ja sanoi lopettaessani ettei siinä ole ihan kaikki.. saatko muuta kiinni? En osannut lisätä mitään ja niin vaihdoimme puheen aiheen Ravnen tunneleihin ja hän kertoi, miten kauniita megaliitteja oli kannettu ulos tunneleista, niitä oli rikottu, jotta niissä olevia kristalleja oli saatu esille ja myyntiin. Niitä oli myös siirrelty tunneleissa, jotta siellä olisi helpompi liikkua ym, ym. Kuuntelin itku kurkussa hänen tarinaansa ja suru kaiken kauniin häviämisestä vain syveni. Ihmiset ovat tuhonneet lähes kaiken kauniin ja pyhä tällä planeetalla, samoin luonnon ja vedet. Missään ei olisi sitä rajaa, jota ihminen ei ahneuksissaan ylittäisi. Vaikka ihmiskunta on tuhon partaalla, ei tartuta edes niihin tilaisuuksiin, jolloin voisi saada jotain tietoa, miten pelastaa Äitimaa ja sen asukkaat. Kenties juuri nämä rakennelmat, pyramidit ja megaliitit olisivat olleet tuon tiedon kantajia..Pyysin hartaasti puhdistusta omaan vihaani meitä kaikkia kohtaan ja samalla myös omaan syyllisyyslistaani. Se painaa repussani edelleen eniten ja aktivoituu välillä hyvinkin voimakkaasti. Olen ollut niin monessa elämässä osallisena tämän kaiken katoamiseen..

Lopuksi vaihdoimme yhteystietoja ja lupasimme niin pian kuin mahdollista lähettää oman versiomme Visokon pyramidialueesta. Tiesimme, että paikallisilla oli monenlaista tietoa jo olemassa. Kymmenet näkijät, meediot ja muut kokijat olivat tuoneet heille oman tietonsa ja kokemuksensa. Meidän lisämme olisi yksi erilainen pala heidän suuressa kuvassaan. Kuten Yläkerta oli meille infonnut, me emme oikeastaan enää itse tekisi mitään täällä saamallamme tiedolla, vaan käyntiimme oli muut syyt. Mutta ehkäpä Omistaja ja hänen ystävänsä hyötyisivät infostamme, sillä jäimme siihen käsitykseen, että hekin yrittivät pelastaa sen, mitä vielä oli pelastettavissa.

Muutama viikko kotiin paluun jälkeen saimmekin häneltä jo postia ja hän kertoi, että jänniä asioita oli tapahtunut vierailumme jälkeen ja hän hyvin mielellään pitäisi meihin yhteyttä. Tarinamme hänen kanssaan siis jatkuu.

Kesäpäivän seisaushetken otimme vastaan tumuluksella, joka on yleisnimitys muinaiselle, pyhälle kukkulalle. Meillä oli 21.6. varhainen herätys ja kukkulalla olimme jo ennen kuutta. Siellä olivat yöpyneet makuupusseissaan muutama saksalainen pariskunta ja tervehdittyämme heitä, asettauduimme paikalleen meditaatiohetkeä varten. Yli tunti kului jälleen nopeasti, vaikka huomasin kyllä polvieni valittavan risti-istuntaa. Se on uusi ilmiö minulla, sillä olen aina mielelläni istunut joko polvien päällä tai jalat ristissä.. Vanheneminen tuo mukanaan rajoja, vaikka ei mitenkään tahtoisi. Olisi siis entistä paremmin pidettävä tästä kehosta huolta, muuten ei tätä työtä ja jatkuvaa matkustamista jaksa.

H-hetki oli ryhmäläisten mielestä kaunis ja voimakas. Aurinko nousi edessämme ja saimme siunauksen sen säteiden kautta. Se oli kuin omanlaisensa vihkimys meille kaikille. Kauttamme oli avautunut portaali Kultaiseen verkkoon ja tuo paikka oli nyt kytketty siihen. Yksi tehtävistämme oli suoritettu. En voi olla kuin kiitollinen, että saamme tehdä työtä näin heränneen ja sitoutuneen ryhmän kanssa. Uskomattomia sieluja kaikki!

Kävimme myös edellisen vierailumme portaalikohteessa joen rannalla. Se myös yhdistettiin Kultaiseen verkkoon. Siinä paikassa moni koki häirintää, mutta tehtävä tuli suoritetuksi. Istuimme pyörteisenä kulkevan virran rannalla vielä jonkin aikaa, kukin omassa tilassaan ja omien kokemusten kanssa. Itku oli monella pinnassa, oli niin hyvä olla.

Kun matkamme jatkui sitten viikon jälkeen Visokosta eteenpäin, kävimme myös pienemmän joen rannalla, jylhien puiden siimeksessä. Siellä saimme kokemuksen noista suurista kivipalloista, jollaisia oli monien muidenkin pyramidien läheisyydessä. Saamani etukäteistiedon mukaan, olisi parempi ettemme koskisi fyysisesti noita kivipalloja. Kerroimme ryhmälle jälleen ohjeet ja sanoimme, että olisi parempi vain tunnustella niiden energiaa ja omia tuntemuksia niistä. Lähes heti paikalle saavuttuamme, aloimme kuulla muilta, että paikassa tuntui erikoinen energia, eikä niin hyvä. Moni kertoi, miten solarissa alkoi tuntua pahan olon tunnetta ja sitä myös minä ja P koimme. Kun annettu tehtävä oli taas suoritettu, kerroimme että etukäteisinfon mukaan nuo pallot oli myöhemmällä ajalla vallattu ja niiden alkuparäinen värähtely oli muutettu negatiiviseksi. 

Kenttälounaamme jälkeen, joka oli taas vihanneksia, hedelmiä, juustoja ja leipää sekä tuoremehuja, jatkoimme matkaa kohti Mostarin kaupunkia. Siellä yöpyisimme yhden yön verran ja tutkisimme tuota kuuluisaa sodan esille nostamaan kaupunkia yhden päivän ajan. Siitä jatkan myöhemmin. Ajelimme aivan upeiden vihreiden vuorimaisemien kautta sitten takaisin etelään päin ja pakko oli pysähdellä ihailemaan ja kuvaamaan noita kaikkia aisteja hiilaavia maisemia. Kaikki elementit olivat lähes kaikkialla läsnä ja se harmonisoi energiakenttiämme ja ainakin minulla tuo luonto syvensi rakkautta Äitimaata kohtaan. Aakeen laakeen kasvatit olivat aivan haltioissaan näistä näkymistä. Pienet vuorten rinteitä nuolevat tiet olivat nekin ihania kokemuksia ja kuskien taito vain korostui. Meillä oli heihin täysi luottamus koko matkan ajan, vaikka kiperissä paikoissa välillä olimmekin. Matka siis jatkui, mutta siitä toisen kerran.

Työmatkalla Ruotsissa

Perjantai 2.6.2017 klo 20.27

Viimeinen työmatkamme suuntautui Tukholmaan. Vierailimme siellä viimeksi vuosi sitten ja tapasimme muutamia hengenheimolaisia. Tällä kertaa saimme tutustua moniin, ihaniin naapurimaan etsijöihin. Oli upeaa huomata, miten sielläkin kaivataan yhä enemmän todellista henkistä työtä ja meidän sinne viemämme työkalut otettiin innolla vastaan. Monissa keskusteluissa tuli ilmi se, että niin vähän on oikeaa informaatiota, vähän oikeita ohjeita ja selkeää apua siihen suureen kysymykseen: miten pääsen omalla polullani eteenpäin?
Ruotsissakin henkinen etsintä on suurta ja monet ovat heränneet hakemaan muutosta omaan elämäänsä ja laajemminkin kokonaisuuden tähden. Materiaalinen hyvinvointi ei tuo sitä, mitä niin monen sielu kaipaa. Tapaamamme ihmiset olivat kulkeneet enemmän tai vähemmän pitkiä polkuja etsien keinoja muuttaa elämäänsä. Monet kokivat syvää ikävää omaan korkeimpaansa ja henkiseen arkeen sen myötä. Juuri sitä samaa, mitä tälläkin puolella rapakkoa.

Meille on muodostunut tietynlainen kaava, miten asikkaiden kanssa toimimme. Me tapaamme tehdä kokonaiskartoitusta asiakkaan elämään. Asiakkaiden kanssa toimimme täysin ohjauksessa, kanavana. Ensin avaan sielunpolkutulkinnan kautta ovea tämän kertaiseen elämään, siihen päämäärään, oppiläksyihin ja muutokseen, mihin sielu halajaa tämän elämän aikana. Sitten katsomme tietoisuuden alkuperää, mahdollista tehtävää ja tätä hetkeä. Tulkinnan aikana otetaan esille myös asiakkaan kysymyksiä, omia murheita taikka oivalluksia. Syvällistä ja usein hyvin avaavaa keskustelua ja vuorovaikutusta. 
Tulkinnan jälkeen teemme healingin, jonka aikana Patrick katkoo haitallisia energiasiteita, traumoja ja mahdollisia ylimääräisiä entiteettejä. Minä puolestani scannaan asiakkaan energiakentän, fyysisen kehon ja energiakanavat. Sen aikana saan selkeää kuvaa asiakkaan tilasta ja mahdollisista energiatukoksista, jotka voivat kertoa myös olemassaolevista sairauksista taikka tulevista sairauden aihioista. Healingin jälkeen keskustelemme yhdessä ja kerromme, mitä hoidossa tuli ilmi. Yläkerta myös antaa kauttamme neuvoja, miten päästä muuttamaan omaa tilaansa puhtaammaksi ja värähtelyä korkeammaksi.
Työmme on niin kiitollista ja tapaamamme ihmiset ihania, avoimia ja innokkaita uuteen alkuun omassa elämässään. 

Uusi alku työmme suhteen oli tämä kertamme ruotsalaisten kanssa. Tukholmaan syntyi ryhmä, joka aikoo jatkaa tapaamisia puhdistustyön nimissä. Tapaamme heidät jälleen luultavimmin syksyllä. Innokkaana odotamme heidän kommenttejaan työstään ja omista oivalluksistaan.

Kävimme viemässä myös ruotsinkielisiä kirjoja ja kortteja Vattumanneniin. Sielläkin vastaanotto oli lämmin. Kirjat ovat nyt siellä myynnissä, tukholmalaisten saatavilla.

Yksi huilipäivä oli matkalla ja sen vietimm Kungsholmenin puistossa ja kasvihuoneissa. Siellä saimme maailman parasta palsternakkakeittoa. Tuliaisiksi jälleen uusia ruusuja kotipuutarhaan.Täydellinen päivä ja illalla jälleen uusien tuttavuuksien luokse, hoitoja ja talon puhdistusta tekemään.

Laivamatka meni nukkuessa päivien kiirettä pois ja kotimaassa meidät otti vastaan jäinen tuuli ja muutama plusaste. Kunpa kesä vihdoin asettuisi ja saisi hoivailla kasvilapsiaan paljain varpain ne arvokkaat hetket, jotka kotioiloissa saamme viettää.

Kaunista valmistujaisviikonloppua kaikille niille, joiden opiskelu sai tänä vuonna päätöksensä.

Kosmisia aaltoja ja ajatuksia

Lauantai 29.4.2017 klo 12.46

Aallon harjalla ratsastaminen ei aina ole niin helppoa. Uudet, aurinkokuntaiset virtaukset voivat välillä olla hyvinkin voimakkaita. Viime viikkoina ja päivinä on meidänkin planeettaa huuhdeltu hienolla energialla ja voisi sanoa, että joinain päivinä ihan olan takaa. Näissä myrskyissä on haastavaa pysyä virrassa mukana.

ihminen aina omissa elämäntilanteissaan yrittää löytää sen mahdollisimmin suotuisan ja kivuttomimman tavan selviytyä. Omat rutiinit, ohjelmoinnit ja arjen sujuminen voivat tuoda turvaa ja sellaista ajatusta, että minullahan on kaikki hyvin, onneksi olen näin tasapainoinen, etteivät muutostuulet minua heilauta. Mutta voi hyvinkin olla, että tuo oman elämän tasapaino onkin vain jäykkyyttä ja tiukasti rannalla seisomista, virran mukana menemisen sijaan.

Olen niin monen monta kertaa miettinyt tätä kaikkea.. maailman tapahtumia, ihmisiä, itseäni, henkisyyttä, kehitystä.. Iän karttuessa, monien kokeilujen, itsetuntemuksen ja Yläkerran ohjauksen seurauksena on hahmottunut selkeämpi kuva siitä, miksi me sieluina täällä maan päällä olemme ja miten me liitymme tuohon suureen kokonaisuuteen; ihmiskunta, aurinkokunta, galaxi jne...

Unohduksen verhon läpi kun tömähdämme kehoon ja aloitamme maallisen matkamme, olemme viattoman lapsen tilassa, mutta siltikin sielussamme on jo monen elämän kokemukset ja jäljet nähtävillä. Maalliset oppiläksyt alkavat jo vanhempien valinnasta lähtien. Perhe, johon synnymme, on yleensä se, jonka olemme sielutasolla katsoneet kasvattavan meitä parhaiten. Jokainen sielu tulee maan päälle jatkaakseen kehittymistään. Sielun tarkoitushan on lisätä omaa Valoaan ja lopulta, jossain elämässä tuoda tuo Jumalallinen Valo oman fyysisen olemuksensa kautta maailmaan. Niin kauan inkarnoidumme maalliseen muotoon, kunnes olemme ssavuttaneet sen, mikä on ollut tämän suuren suunnitelman tarkoitus: Ilmentää fyysisessä kehossa Jumalallista substanssia. Se ei tarkoita sitä, että olisimme Jumalia, vaan me olemme sen luovan, elämää synnyttävän ja ylläpitävän energian kanavia.

Miten siis kosmiset aallot ja tämä kaikki liittyvät yhteen?

Jumalallisest alkulähteestä pulppuaan nyt enemmän tuota korkeaa energiaa kohti Aurinkokuntaa ja maaplaneettaa. Se on tähän suureen sykliin kuuluva kehitysvaihe ja sen tarkoituksena on auttaa ihmiskuntaa kehittymään ja nousemaan värähtelyssään korkeammalle tasolle. Ihmiskunnan kuuluisi oppia omat, karmalliset oppiläksynsä, kehittyä tietoisuutena ilmentämään paljon enemmän tuota JUmalallista Valoa. 
Jokainen yksittäinen ihmissielu on yhteydessä tuohon kollektiiviseen ihmistietoisuuteen. Eli, ihmissielut ovat yhtä. Jokaisen sielun kaikki energia vaikuttaa yhteiseen kenttään, joko sitä kohottavasti tai laskevasti. Johtopäätös on hyvin selkeä: jokaisen sielun kuuluu nostaa omaa värähtelyään kehittämällä itseään, kohtaamalla omat haasteensa, oppimalla uutta jne.. Yksinkertaisesti elämä on sitä varten, jotta sielu muuntaisi omat pimeät kohtansa valoksi ja näin voisi ilmentää Jumalallista itsessään yhä paremmin. Mitä enemmän meissä on Valoa, sitä paremmin voimme vastaanottaa ja käyttää hyväksemme tuota korkeavärähteistä kosmista aaltoa, joka tälle planeetalle nyt suuntautuu. 

Sielussamme olevan matalamman energian muuntaminen Valoksi on se työ, miksi synnymme maan päälle, sillä sielumme kaipaavat Jumalallista alkuperäänsä.
Se työ vaatii sitä hereilläoloa, sitoutumista sekä ahkeruutta. Jos piiloudumme omaan arkeemme, olemme vain ihan hyviä ihmisiä, emme välttämättä kehitä sieluamme yhtään sen elämän aikana. Sielun kehittäminen ei tarkoita kaiken samanlaisena, muuttumattomana ja turvallisena pitämistä, vaan se on oman itsen tutkimista, rajojen ulkopuolelle menemistä, rehellisyyttä ja ennen kaikkea JUmalallisen energian kaipuuta. Henkisyys ei ole harrastus, vaan elämä itse.

Näiden kolmen vuosikymmenen aikana, jolloin itse olen ollut henkisellä etsimismatkallani, olen nähnyt melko paljon, miten Suomessa henkisyys on aaltoillut, trendit siinäkin ovat tulleet ja menneet. Monessa suuntauksessa ei edes tunnusteta Jumalallista aspektia, ei pyritä kohti Jumalaa/Valoa, vaan idea on vain uskoa, että kaikki ovat Jumalia, jo valmiita, kunhan vain uskovat niin.. Hyvä kysymys onkin, näkyykö se sitten oikeasti arjessa? Itseen ja omaan henkiseen kehitykseen keskittyminen kuuluu kehityspolkuun, mutta itsekeskeisyys on alempaa värähtelyä, josta on tarkoitus vapautua. Itsensä ylentäminen, ilman mitään ponnisteluja oman värähtelyn muuttamiseksi, on suuri sudenkuoppa Valon polulla. Nöyryys suuruuden edessä on oppilaan ensimmäinen askel.

Valaistuminen on Jumalallisen Valon täydellistä ilmentämistä myös kehon kautta. Sitä eivät suuretkaan mestarit saavuttaneet vain uskomalla, käymällä joitain kursseja ja sitten esittämällä pyhää.. Se on vaatinut hyvin paljon henkistä työtä, omasta tahdosta luopumista sekä täydellistä antautumista Jumalalliseen virtaan.

Hyvään uskominen sekä kaiken positiivisen lisääminen omassa elämässämme, kuuluvat myös niihin henkisiin arjen asioihin. On hyvä tehdä asioita, joista nauttii, joista saa iloa sekä on hyvä auttaa muita, heidän apua pyytäessään. On hyvä myös tukea pienimpiä sekä jakaa sitä henkistä tietoa, mitä on itse siihen mennessä kokenut. Oma kokemus on hyvin tärkeä, kun jaamme oppimaamme eteenpäin, sillä silloin viestiimme laskeutuu ihan erilainen energia, joka sanojen lisäksi vaikuttaa kuulijaan positiivisesti. 

Positiivisuus on vain osa henkistä kehitystä. Se ei ole edes rehellistä, jos kenttämme ei tue sitä energiaa. Siksi itsemme, omien värähtelyjemme, tunteidemme ja ajatustemme opiskelu ja matalamman värähtelyn puhdistaminen tuo sen pysyvän muutoksen kenttäämme. Se on pohja, jolle on hyvä rakentaa elinikäistä henkisyyttään, Valoon turvaamisen avulla.

On myös hyvä opiskella suurten mestareiden opetuksia. Aiemmin oli helpompi saavuttaa oikeaa informaatiota esimerkiksi suuresta arkistosta, Akaasista aikakirjoista. Nyt on tilanne hankalampi, sillä kollektiivinen energia on entistä matalampaa ja sen värähtelyn yläpuolelle pääseminen voi olla työn takana. Mutta se on edellytys puhtaan tiedon välittämiselle. Sen tähden voikin olla hyvä suhtautua kriittisesti nykyajan kanavointeihin, sillä niissä luultavimmin on hyvinkin paljon juuri tuota dissinformaatiota, josta tänä aikana paljon on puhuttu. Itse luotan eniten juuri vanhoihin teksteihin ja niitä vertailemalla voi huomata, miten korkeampi totuus löytyy niistä kaikista, vain eri aikakausiin ja sanoihin puettuna. Sillä vaikka meillä kaikilla on omat polkumme/totuutemme, on olemassa yksi universaalinen totuus ja lait, joiden varaan aurinkokunnassa kaikki on rakennettu.
Viime vuosisadan vaihteessa oli monia suuria henkisiä etsijöitä, suuria sieluja, jotka janosivat totuutta niin paljon, että käyttivät (uhrasivat) oman elämänsä sen löytämiseen. 1800-1900 luvun vaihde oli kosmisesti sellainen, että henkisyys oli silloinkin varsin aktiivista ja globaalia. Herääminen oli silloin aktiivista ja uusi suurempi sykli aktivoitui.

Aurinkuntamme ja tämä ihana Äitimaa elää suurempien ja pienempien syklien mukaan, kehitys päämääränään. Tällä hetkellä planeettamme on edelleen suuressa hienon energian fotonivyöhykkeessa, jota myös Alcionen spiraaliksi kutsutaan. Suuri Lähde, galaximme keskus lähettää sen vyöhykkeen kautta impulsseja, jotka muuntavat kaikkea energiaa sen kohdatessaan. Oli kyse sitten materiasta tai hienommasta energiasta. Kaikki tasot saavat osakseen noiden kosmisten aaltojen tuoman värähtelyn. Tämän muutosaikakauden tuoman uuden energian voimme käyttää koko aurinkikuntaa ja ensisijaisesti omaa planeettamme ja ihmiskuntaa hyödyttävästi. Olemalla tuon energian mahdollisimman puhtaita kanssatyöskentelijöitä ja ilmentäjiä. Suuremman kuvan näkeminen ja vastuun ottaminen oman itsen henkisestä kehityksestä, Valon lisäämisestä, ovat ne tärkeät askeleet kohti ylösnousemista. Työ alkaa aina itsestä.

Olemme reilut kaksi vuotta nyt kiertäneet eri ryhmissä opettamassa tuota omaa työtä, jakamassa ajankohtaista infoa ja oppimaamme sekä käyneet säännöllisesti tukemassa sieluja, jotka ponnistelevat kohti parempaa elämää ja vastuullisempaa näkemystä ihmiskunnasta, pois itsekkyys ja 3D ajatuksista ja teoista.
Tuo työ antaa joka hetki suuren kiitollisuuden tunteen siitä, että niin monet kaipaavat todellista muutosta ja ovat valmiit tekemään paljon työtä sen saavuttamiseksi. Jumalallinen polku on jo monelle auennut ja Oman Korkeimman ohjaus tullut todeksi. Se kaikki tuo vilpitöntä iloa ja uskoa siihen muutokseen, jota jälleen kerran on viime vuosikymmenet yritetty saada aikaiseksi. Rakenteet muuttuvat hitaasti, mutta kun perustuksia on tarpeeksi huojutettu totuuden avulla, voi koko rakennelma romahtaa kerralla jonkin suuren aallon taas huuhtoessa tätä ihanaa, uskomattoman kaunista planeettaa.

Ryhmäläisemme ovat saaneet pohdittavakseen mm. kysymyksen: Mitä on henkisyys? Sana itsessään pitää sisällään vastauksen.. Ehkäpä sinäkin tahdot miettiä tätä kysymystä syvällisesti.

Suomessa on vappuviikonloppu tulossa. Se on yksi niistä juhlista, jolloin matalampi värähtely valtaa tämän maan. Vappuun liittyvät traditiot laskevat aina kokonaisenergiaa ja monien voi olla vaikeakin vastustaa tuota kollektiivissa olevaa matalaa energiaa, joka kehottaa toimimaan vappuna tietyllä tavalla. Ihmisen sanoin, pidetään kivaa ja juhlitaan! 
Tässä kohtaa voikin olla hyvä pysähtyä ja miettiä, edistääkö mikään perinteisistä valinnoista henkisyyttä ja oman Valon lisääntymistä.. 
Joka tapauksessa toivotan kaikille kaunista työn juhlan viikonloppua. Me juhlistamme eri ryhmien kanssa Pohjanmaalla sitä ajatusta, että niin monet ovat jo tarttuneet todelliseen työhön oman sielunsa ja ihmiskunnan hyväksi! Suuri kiitos kaikille teille <3

Rukous

Keskiviikko 15.3.2017 klo 23.39

Rakas Jumala, Luova Lähde

Kiitos, että saamme oman työmme avulla lisätä maailmaan Valoa   
Anna meille voimaa tehdä se ilolla ja kiitollisuudella

Jumala, auta meitä olemaan ahkeria, jotta saavuttaisimme sen puhtaan kirkkauden, joka meissä kaikissa on

Ota meistä pois ylpeys ja opeta meitä olemaan nöyriä, sillä me tiedämme, että vain vilpitön sydän löytää tien kotiin

Kiitos Jumala, että autat meitä olemaan toistemme tukena tällä Valon polulla. Aamen.

Käsi enkelin kädessä

Perjantai 10.2.2017 klo 11.53

Tänä aamuna paistaa ihana aurinko. Koko luonto kimmeltää miljoonin timantein ja kristallein. Tulee ihan tunne, miten hyvä on hengittää tuota kaikkea itseensä ja antaa sen lisätä rauhaa, kirkkautta itsessäkin. Kiitollinen ajatus lähtee ylös tästäkin kauniista päivästä ja ennen kaikkea siitä, että saa tämän päivän nähdä ja kokea omin fyysisinkin aistein.

Vuosi sitten minulla alkoi ajanjakso, jossa tuo oma fyysisyys oli kovasti mietinnän alla. Näihin aikoihin olin peruslääkärin tarkastuksessa ja sen seurauksena jouduin lisätutkimuksiin ja kahdeksan kuukauden odotustilaan, miten tämä asia kohdallani ratkeaisi. Lopputulos oli se, että saan jatkaa terveenä, mutta entistä tarkempi kuuluu olla oman fyysisen jaksamisen, energioiden kulun sekä ylipäätään kehosta huolehtimisen kanssa.

Minulla ei ole koskaan ollut kovin läheistä suhdetta omaan kehooni. Se on aina tuntunut jotenkin vieraalta, mutta ilmeisen välttämättömältä. Kaikki nämä tähän astiset kohta 56 vuottani olen hiljalleen rakentanut suhdettani tähän fyysiseen temppeliini. Parhaimmillaan yhteys ja rakkaus omaan kehoon on ollut kolmen raskauteni aikana, vaikka olenkin voinut usein ensimmäiset kuukaudet huonosti. Lasten ollessa pieniä, imetysajat sekä jatkuva fyysinen läsnä- ja lähelläolo heidän kanssaan on ollut siinäkin mielessä elämän parhaimpia aikoja. Silloin olen kokenut, että myös keho on siinä tehtävässä, missä sen kuuluu. 
Se, että on kokenut itsensä enemmän joksikin muuksi kuin kehoksi on tuonut aikoja, jolloin on vähän kuin unohtanut sen olemassaolon. Eli siitä huolehtiminen on jäänyt hyvin vähälle. OIen toki liikkunut hyötyliikunnan tavoin aina paljon ja yrittänyt syödä terveellisesti jne. Kuitenkin olen liian paljon aina kaivannut sitä kehottomuuden tilaa, rajatonta, rakkaudellista ei fyysistä tilaa. Sellaisista ihanista vapaushetkistä on lukemattomia kokemuksia ja ensimmäiset jo lapsena. Jo silloin minulla oli tapana karata ja lentää pois, avaruudessa taikka jossain ihanassa paikassa, jossa oli paljon kauneutta ja ihmeellistä valoa.

Tuollaiset kokemukset ovat olleet rikkaus, ne ovat muistuttaneet siitä, että olemme oikeasti muuta kuin tämä fyysinen välikappale. Me olemme sieluja, jotka kaipaavat oman korkeimpansa yhteyteen, eikä se yhteys löydy kehoon keskittymällä. Mutta ei kuitenkaan ole tarkoitus unohtaa kehoa, vaan kaiken tulisi toimia yhteistyössä ja harmoniassa. Kehon tarkoitus on olla astia, fyysinen taso, jonka kautta voi tuoda sen Jumalallisen osansa tänne konkreettiseen maailmaan. Siitähän on kysymys täällä 3Dssä. Miten ilmennän JUmalallista värähtelyä, luovuutta ja tahtoa tässä kehossa, sitä välineenä käyttäen. Keho on JUmalallisen ilmentymää sekin, vaikka värähteleekin näin karkealla tasolla kuin konkreettinen, muodon taso. Ei siis ole syytä kurkottaa itsensä ulkopuolelle, vaan vetää kaikki korkea tähän tasoon ja antautua Jumalallisen tahdon astiaksi.

Nyt karkasi otsikko melko kauas, mutta tämän aamun kiitollisuus valosta toi mieleen tämän kaiken muun. Tänä päivänä siis rakastan myös kehoani, yritän kuunnella vieläkin tarkemmin sen viestejä ja huoltaa sitä mahdollisimman hyvin. Myös tunteemme voivat koteloitua jonnekin päin kehoa ja omalla kohdallani on juuri tuo viime vuoden tulosten odottaminen vienyt siihen suuntaan, että sain nostetttua myös ne hyvin, hyvin syvällä olevat, kehossani piilotelleet tunteet puhdistettavaksi. Ja tänä päivänä uskon, että koska ne ovat syntyneet niin monen elämän aikana, niiden esille tulo minun kohdallanin vaati tällaisen prosessin. Ehkä joskus kerron koko tarinan, mutta nyt siis enkeleistä.

Tiistain meditaatiossa sain viestiä siitä, miten tänä erityisenä aikana, taas pimennysten lähestyessä ja astrologisten kuvioiden muuttuessa, myös suojauksen tarve voi kasvaa. Ulkopuoliset hyökkäykset voivat olla vahvoja ja jos niihin reagoi, voi oma värähtely laskea matalammalle ja näin heikentää sisäistä suojaa. Enkelit ehdottivat, että voisimme kaikki aloittaa päivämme niin, että pyydämme oman enkelimme hyvin lähelle ja tartumme häntä kädestä. Tämä yhteys tulisi muistaa päivän mittaan, varsinkin kun/jos tulee vaikeita hetkiä, hankalia tilanteita, haastavia ihmisiä tms. Silloin turvata siihen ajatukseen, että enkelisi pitää sinua kädestä ja johdattaa tilanteessa oikein ja suojaa sinua, ettet avaa itseäsi negatiiviselle energialle. 

Kuljetaan siis käsi enkelin kädessä tiiviisti, ja vahvasti ainakin tuonne kevätpäivän tasaukseen. Ja oikeastihan voimme tehdä siitä elämänmittaisen pyhän yhteyden. Vaikka et tuntisikaan mitään, niin kuin monet sanovat, niin pääasia, että pyydät ja sitten uskot. Totuus on, että meillä kaikilla on oma enkelimme, joka hetki ja vain meitä varten ja sitä varten, että yhteytemme Jumalaan pysyisi elävänä. Enkelithän ovat JUmalan sanansaattajia, välikappaleita pienen ihmisen ja suuren voiman välillä.

Kaunista Valon viikonloppua kaikille, valaiskoon enkelimme sitä vieläkin kirkkaammaksi. Ensi yönä voimme ehkä katsella luonnon näytelmää nimeltä kuunpimennys. 

AURINGONpimennys 26.2.

Maanantai 23.1.2017 klo 16.34

Aurinko pimenee 26.2. ja tämä pimennys nähdään esimerkiksi Amerikassa. 
Me emme valitettavasti saa olla täällä sitä ihailemassa ja h-hetkeä katsomassa. 
Aurinko pimenee Kaloissa ja se tuo siihen oman energiansa. Uusi kuu syntyy 16.58 eli silloin olisi hyvä hetki taasen hiljentyä ja olla mahdollisimman korkeissa energioissa. Auringonpimennyksen energia leviää ympäri maapallon yhdessä hujauksessa ja tuo uuden energian meille kaikille. 
Pimennys kaloissa tuo viestiä, miten voimme itsemme parantamisen kautta saavuttaa sellaista tasoa, jota voi myötätuntoisena ja puhtaana jakaa myös muille. Vaikkakin on todennäköistä, että oma kenttä reagoi myös tähän pimennykseen, ennen ja jälkeenkin, voi tehokkaasti itseään työstäen olla universaalin energian vastaanottimena. Aurinko tavallaan eliminoi kuun vaikutuksen ja tuo korkeamman säteilyn maan päälle. Pimennyshetki on kuin portaali kosmisiin energioihin, jotka tuovat universaalia tietoa ja ihmeiden mahdollisuutta sieluille, joiden värähtely mahdollistaa sen puhtaan vastaanottamisen. Auringon pimennyksen hetkellä olemme astia, johon Valo voi virrata. 
Muinaiset vihityt käyttivät nämä pyhät hetket tiedon vastaanottamiseen ja värähtelyn kohottamiseen. Näihin hetkiin myös valmistauduttiin huolella ja pitkän aikaan. Pimennyksen vastaanottopaikka oli tärkeä ja astrologisen kartan mukaan huolella valittu. 
Meille kaikille tavallisille Valon polun kulkijoille voisi hyvä paikka olla jossain, missä on vahva ilman energia ja tukeva maan kamara jalkojen alla. 
Lisäinfoa tuonnempana.. 

Lue lisää »

Vuotuiset pimennykset alkavat helmikuussa: KUUN pimennys

Maanantai 23.1.2017 klo 15.55

Tämän vuoden pimennykset alkavat kuunpimennyksellä leijonassa helmikuun 11pv. ja huippuhetki on klo 02.44. Pimennys on osittainen ja näkyy Suomessakin. 

Mitä henkistä merkitystä on tämän vuoden ensimmäisellä pimennyksellä..
Kuten aina kuuhun liittyen, voi olettaa astraalitason muutoksia ennen, pimennyksen aikana ja sen jälkeen. Sielun energia vahvistuu ja se voi yksilöstä riippuen tarkoittaa joko vahvaa värähtelyn kohoamista taikka sitten repussa olevan energian vahvistumista. Oli miten oli, on hyvä olla noina päivinä mahdollisimman korkeissa ja puhtaissa energioissa. 
Leijonan merkin kuunpimennys nostaa kyllä esille egon osuutta elämässämme. Voi olla hyödylllistä tarkastella itseään, omaa käytöstään juuri sen valossa, milloin mm. huomionhalu, arvostuksenhalu, itsensä nostaminen ja muiden alaspainaminen saa valtaa. Ne voivat olla hiuksenhienoja välähdyksiä, ajatuksia omasta paremmuudesta taikka muiden huonommuudesta, itsekkyydestä tms.. Egon agenda on nostaa itseä muita paremmaksi ja olla enkeli/madonna tyylisesti esillä omien hyvien tekojen kanssa. Nämä huomiot voivat viedä vankasti eteenpäin omalla polulla ja tuoda tilalle nöyryyttä, joka kohdistuu Jumalalliseen kaikkinäkemiseen. 
Parhaimmillaan voi vahvistaa itsessään totuuden puolestapuhujaa ja taistelijaa, joka tulee esille oman polkunsa kautta. Voi olla muille tiennäyttäjä ja soihdunkantaja, koska tuntee jo polun. Esilläoleminen saa näin oikean energian, sillä kaikki on itse koettua ja kokemus on se, mitä jaetaan, kaikkien hyväksi, ei oman arvon tähden.
Nämä ajatukset eivät ole astrologista tietoa, vaan infoa, jota tähän pimennykseen laskeutui. 

Tulevat päivät voivat siis avoimesti tarkasteltuna näyttää meissä ne parannettavat ja puhdistettavat kohdat. Se tuo tähänkin aikaan sitä iloa ja kiitollisuutta, sillä kaikki auttajamme ja Yläkerta vain odottavat, että voivat keventää taakkaamme puhdistamalla tuota matalampaa värähtelyä.

On myös mahdollista saada maan muistista korkeaakin tietoa ja koska fyysisellä tasolla meremme ovat tuon muistin tallentajia, suosittelen meren äärellä oloa. Me kokoonnumme Vaasan seudulla meren ääreen. Meret ovat fyysisellä tasolla oleva akaasinen arkistomme.

VUOSI 2017

Maanantai 2.1.2017 klo 19.41

Tämän vuoden 2017 teema kantaa otsikkoa Erillisyydestä Ykseyteen taikka Minä olen ajatuksesta Jumala On ymmärrykseen. Tämä teema on kuin viimeisen portin teemaa: vapaan tahtoni mukaisesti päätän valita Jumalallisen ilmentämisen kehossa.
Tämän vuoden energia työntää monia kohti oman yhteyden vahvistamisen ja muokkaamisen suuntaan.

Niin monet etsijät ja henkisesti heränneet ovat sisimmässään rukoilleet ja pyytäneet saada kulkea omaa sielun polkuaan, oman suunnitelmansa mukaisesti. Valon auttajat ovat tämän kuulleet ja pyrkivät auttamaan tässä jokaista parhaalla mahdollisella tavalla.

Monille ovatkin muutama viime vuodet olleet monilta osin vaikeita, haastavia. Viime vuoden teeman mukaisesti, monet joutuivat ikään kuin selkä seinää vasten omassa elämässään ja näin pysäytetty näkemään ne kohdat, jotka eivät tue oikeaa suuntaa, eivätkä ole oman suunnitelman mukaisia.
Sielun kaipaus on kehittyä, eikä silloin turvallinen paikoillaanolo kehitä sitä. Talous, turva ja ihmissuhteet ovat niitä, joissa oppi menee parhaiten perille. Monille on opetettu, mihin he turvaavat. Ja myös monet ovat huomanneet, että turvaavat oikeasti vain konkreettiseen, materiaan.
Minä haluan ja minä tiedän -ajattelu on monen päätöksen pohjana, vaikka se ei olisikaan omaa sielua kehittävää. Useasti on juuri niin, että se mitä kentässämme jo on, sitä egomme vahvistaa. Eli monien päätösten takana on pelko muutoksesta ja turvattomuudesta.
Silti meillä voi olla kaikkea runsautta, varsinkin, jos se palvelee suurempaa kuvaa tai kokonaisuutta. Omat toiveemme ja halumme eivät aina tosiaankaan ole sopusoinnussa sielumme suunnitelman kanssa, vaikka monet Valon polullakin olijoista uskovat, että kuuntelevat vain sydämensä ääntä.. Onkin hyvä olla rehellinen ja tarkka itsensä tuntija, jotta oma sydämen ääni olisi mahdollisimman puhdas. Todellinen sydämen äänen kuuleminen onnistuu oman värähtelyn puhdistamisen ja kohottamisen kautta, silloin, kun omat halut eivät ohjaa sitä.
Henkinen herääminen on itsensä jatkuvaa kehittämistä, uskon ja luottamuksen lisäämistä ja lopulta yhteys omaan Korkeimpaan alkaa antaa niitä oikeita, ikuisen osamme kehittämisen kannalta oikeita vastauksia. 

Tämä vuosi kantaa Jumalan lukua. Se koostuu maskuliinisesta, feminiinisestä ja totuuden/viisauden osasta. Se on kuin kehotus tasapainottamiseen, viisauden ja totuuden kuulemiseen ja elämiseen sekä niiden kautta korkean ohjauksen vastaanottamiseen. 

Tähän vuoteen liittyy myös yhteenliittyminen, niin Jumalan kuin muiden sielujenkin kanssa. Suurempi kuva sydämessä voi ymmärtää, tuntea myötätuntoa ja pyyteettömämmin rakastaa lähimmäistään. On oman itsekkyyden hylkäämisen vuosi, joka tähtää korkeamman tahdon toteuttamiseen ja sitä kautta muutoksen tuomiseen kaikkien hyväksi. 

Äitimaa elää kriittisiä vuosiaan ja ihmiskunta, joka on rikkonut sopimuksensa hänen kanssaan, voi auttaa tuhoisan suunnan muuttamisessa ja maan parantamisessa. Näihin talkoisiin tarvitaan jokaista sielua ja heidän jokapäiväisiä positiivisia valintojaan.

Omavoimaisuus voidaan jättää taakse ja oppia turvaamaan Valon auttajiin. Ei ole tarpeen yrittää yksin eikä puskea omaa tahtoaan voimalla läpi. Eikä ole tarpeen yrittää hallita omaa elämäänsä. Me voimme luopua erillisyydestä, johon egomme meitä ohjaa ja löytää ykseyden.

Me olemme kaikki vastuussa siitä luomisesta, joka ohjaa tämän ihanan planeettamme tulevaisuutta. Jos päivittäin valitsisimme vain hyvän, korkeat värähtelyt, Valon ja pyytäisimme puhdistusta kaikkeen matalaan, mitä kentässämme on, voisimme todellakin muuttaa konkreettisia tapahtumia. Sillä kaikkihan on aluksi energiaa, joka tiivistyy ja jonka joku sielu taikka sielut vetävät puoleensa oman värähtelynsä mukaisesti. Jos me kaikki hiljalleen värähtelisimme korkealla, matalampi värähtely menettäisi vähitellen voimansa ja ikävät tapahtumat maapallolla katoaisivat. Me oikeasti valitsemme itse, joka ikinen päivä.

Toivon tämän kirjoituksen myötä meille kaikille tiedostavampaa, valoisampaa ja tehokkaampaa muutosvuotta. Nyt on kaikki tuki sille suunnalle, jonka kautta opimme näkemään sen suuren kokonaisuuden nimeltä Ihmistietoisuus, Äitimaa, Aurinkokunta ja Jumala. Me kaikki vaikutamme toisiimme ja luomme yhdessä. 

Siunattua Valon vuotta 2017

Enkeli-infoa 21.12.2016

Sunnuntai 1.1.2017 klo 0.34

Enkeli-infoa Nordkappissa 21.12.2016
Talvipvn seisaushetki vietettiin siis Gjesvaerissa, Nordkappissa. Mökkimme oli puoliksi meren yllä,pienessä kylässä, josta emme auringon piilottelun tähden nähneet muuta kuin muutaman valon siellä täällä. Pikaisen laskutoimituksen mukaan kylässä asui ehkä parikymmentä perhettä. 
Olimme saaneet ohjeiksi viettää tuo vuoden viimeinen h-hetki meditoiden. Viikon paastoa, puhdistumista ja henkistä valmistautumista oli johtanut tuon tärkeän hetken kohtaamiseen. 
Keskipäivän hetkellä oli tänä vuonna myös tuo seisaushetki ja me olimme valmiita! 
Meditaatio syveni todella nopeasti ja lila valo alkoi kieppua ympärilläni. Se ikään tutki ja muokkasi kehojani ja tietoisuuden tila kohosi nopeasti sen ansiosta. Sitten hyvin kaunis, myös hohtavaa vaaleaa ja tummaa liilaa alkoi lähestyä tuota tilaa. Ja yhtäkkiä edessäni kimalteli ihana, lempeä enkeli. Tunnistin hänet nimenomaan enkeliksi tuon suurenmoisen ihanan värähtelyn tähden. En ole koskaan nähnyt enkeleillä oikeita siipiä, vaan vain hohtavaa valoa, joka niitä ympäröi. Enkeleillä on jollain tapaa ihmsenkaltaiset piirteet, mutta selkeästi en voi tunnistaa esim. heidän kasvojaan, sillä valo heissä saa heidät niin kovin säteilemään, että on mahdotonta nähdä selkeästi. Minulle sillä ei ole väliä, sillä olen aina ikikiitollinen, jos saan heitä tavata.

Tämä enkeli oli hyvin feminiininen, mutta samalla voimakas säteilyltään. Hän toi minulle aluksi henkilökohtaista viestiä, omaan voimaani liittyen.. Tietty taso oli nyt saavutettu ja uusi ajanjakso alkamassa. Työ itsen kanssa jatkuu, mutta uutta tiedostaen ja toivottavasti vahvemmin kaiken opetuksen kohdaten. Sain vielä viestiä, mitä kaikkea olisi luvassa lähitulevassa ja ensi vuoteen iittyen. 

Enkeli sanoi nimekseen Amethyst. Minulle se kuulosti "oudolta" ja  kysyinkin, mikä enkelitaso oli hänen? Olen oppinut arkkienkeleistä ja enkeleistä ja heidän tasoistaan sen verran, että tiedän heitä olevan melko monta, vaikka pyhissä kirjoissa mainitaan ainoastaan muutama. Joskus vuosia sitten luin Diana Cooperin kirjan arkkienkeleistä ja se kyllä kosketti syvästi. Siitä kirjasta nousi hyvä värähtely.
Tämä enkeli kertoi, että ikävä kyllä monet enkelikirjat eivät ole niin hyvin kirjoitettu ja niissä on sellaista tietoa, joka ei ole paikkansapitävää. 

een. Hän kuitenkin varoitti sellaisesta tiedosta, joka tekee enkeleistä liian ihmismäisiä ja alentaa heidät tälle konkreettiselle värähtelytasolle. Se ei suinkaan ole se suunta, johon ihmiskunnan tulee pyrkiä, vaan enkelit tulisi nähdä ja kohdata kunnioittavasti, sillä he ovat korkeita valo-olentoja. Ihmiskunnan muistissa on myös ne ajanjaksot, jolloin enkelit olivat johdattamassa sieluja kohti Korkeinta ja tänä aikana he ovat hyvin aktiivisia, sillä ihmistietoisuude

n värähtely on laskenut huomattavasti.
Tänä aikana pyrimme jälleen kohti korkeampaa ja siksipä niin monet etsivät polkua enkelten kautta ja heidän apunsa on kaikille lähellä. He auttavat ja ohjaavat, Jumalallisen suunnitelman mukaisesti. He eivät voi auttaa ihmissieluja sellaisissa toiveissa tai pyrkimyksissä, jotka ovat sielunsuunnitelmaa vastaan, On hyvä muistaa, että enkelit ovat linkkinä JUmalan ja ihmisen välillä. Se on heidän tärkein tehtänsä.

Suojelusenkelit ovat kaikkein lähimpänä jokaista ihmistä. Jokaisella sielulla on ihan ikioma enkelinsä, joka on seurannut samaa sielua jokaisessa elämässä. Hän on siis kaikkein paras ystävä, joka tarkkaan tietää kaikkien elämiemme vaiheet, tarkoitukset, päämäärät ja koetut asiat. Hänen tehtävänsä on myös pitää rakkauden yhteyttä korkeampaan yllä. Onkin siis hyvä pyytää oman suojelusenkellin apua joka päivä. Tueksi ja avuksi ihan pienimpäänkin asiaan.

Enkelit ovat niin kauniita rakkauden ja ilon lähettiläitä. Pyytäkää, niin saatte kaiken avun jokaisena päivänä.

Talvipäivän seisaus 21.12.2016

Tiistai 20.12.2016 klo 19.25

Talvipäivän seisaushetki on 21.12. klo 12.44. Suomen aikaa. Se on jälleen sellainen hetki, jolloin voimme kytkeytyä kosmisiin, korkeisiin energioihin, joita planeettamme vastaanottaa hetken portaalin avautuessa. Jokainen sielu voi olla korkeamman energian vastaanotin, kukin värähtelynsä mukaisesti. Siksipä tämän päivän eteen on hyvä valmistautua. 
Ylhäältä tuleva voima läpäisee meidän värähtelymme ja laittaa sen mukaisesti liikkeelle energiat omassa elämässämme. Me voimme työskennellä sen hetken parhaaksi tiedostamalla tulevan ja omistautumalla sille parhaalla mahdollisella tavalla.
Tähän seisaushetkeen olen vastaanottanut teemaksi Ajan. Aika sitoo meidät kaikki konkreettiseen maailmaan ja 3Dhen. Meidän ihmisten taajuudella aika on lineaarinen ja voimme tarkastella sitä menneen ja tulevankin suuntaan.
Tämän seisaushetken teemaa voi lähestyä miettimällä, mitä menneisyys on minulle opettanut. Mitä oman elämäni ratkaisut ovat minulle tuoneet, mihin minut tässä hetkessä asettaneet. Samoin voi olla hyvä miettiä, mitä viime ajan ratkaisuni tuovat tulevaani. Syy-seuraus inventaarion hetki. Tämä työ on hyvä tehdä ennen h-hetkeä, mutta voi olla mielekästä jatkaa samaa pohdintaa myös muutaman päivän seisauksesta. 
H-hetkellä tietenkin hiljentyminen ja mahdollisimman puhdas, tyyni tila itsessäsi. Hengityksen seuraaminen ja vain itsensä avaaminen ovat hyvä hetken aloitus. Voi tietenkin mielessään pyytää apua, jos omat pohdinnat ovat siihen valmistaneet. Apua esimerkiksi joidenkin esteiden voittamiseen taikka apua niihin värähtelyihin, jotka on itsessään tiedostanut henkisen polun esteeksi. Sitten vain irtipäästäminen ajatuksen tasolla kaikista pyynnöistä ja pelkkä oleminen hetken tilassa. Parhaimmillaan tuolla pyhällä hetkellä voi saavuttaa ajan yli menevän tilan, jossa on mahdollisuus luoda oma tulevaisuus ikään kuin uusiksi. Jos omat oppiläksyt ovat suurin piirtein ymmärretty ja sisimmässä on suuri tahto kulkea Valon polkua aina vain sitoutuneempana ja yhä tiiviimmin se ajatus omassa sielussa, omassa arjessa, voi seisaushetkellä saavuttaa tilan, jossa mennyt muokkautuu uusiksi, oman kehityksen kautta.
Puhtaan Kosmisen Valon sisään hengittäminen, avautuminen yhä korkeammalle ja yhä laajemmalle.
Talvipäivän seisaus, kiitos!

Eteenpäin vaikka liukkaalla jäällä

Tiistai 20.12.2016 klo 18.59

Tämänpäivän etappi oli Giellajohkasta Nordkappiin. Kilometrejä vaivaiset kolmesataa, mutta tunteina kuusi. Peilijääteitä ja vastaantulevia rekkoja.. Jälleen kerran, kiitos tosi hyvälle kuskille ja suojaukselle.

Viime yön olimme ihanan rauhallisessa mökissä, joen rannalla, lähellä Garigasniemeä ja rajaa. Yön aikana koeteltiin taas sitä herkkyyttäni ja vahvuutta yhtä hyvin. Koska olimme Valon asialla ja tarkoitus oli sen mukainen, testejäkin aina silloin tulee. Paaston aikana oma herkyys lisääntyy ja läsnäolo muutaman paastopäivän jälkeen on pieniä yksityiskohtia myöten vahvaa. Yöllä heräsin siihen, miten huoneen ovi avautui ja jäin katsomaan, miten tumma hahmo astui sisään ja samantien ulos. Samalla hän jätti viestin, että toisella puolella maapalloa olevalla tyttärellä oli jokin hätä.. Kuulostelin itseäni ja ymmärsin, että oli opetustilanne ja siinä katsottiin, miten reagoin. En reagoinut, vaan rukoilin ja pyysin lisäsuojaa loppuyöksi. Aamulla tarkistin kuitenkin, että tyttärellä oli asiat ok. 

Tuon kaltaisia "hyökkäyksiä" voi tulla herkille ihmisille, jotka aistivat näkymätöntä. Joskus ne oikeasti ovat oppitilanteita, jotka Yläkerta sallii, mutta joskus ikävät negatiiviset hahmot pääsevät ns. hyökkäämään tarkoituksenaan pelotella taikka heikentää suojausta. Olen onneksi omien kokemusteni kautta voinut ymmärtää, auttaa ja antaa ohjeita monille muillekin, jotka ovat tällaisista kärsineet. Monessa tapauksessa on kyseessä olleet lapset ja vanhemmat ovat olleet ihan hukassa, miten auttaa. Paras tapa on heti kutsua Valoa avuksi, reippaasti käskeä ylimääräiset pois omasta kentästä tai jostain tilasta. Eli ihan käytännön tasolla voi mielessään tai ääneen sanoa: Jumalan/ Kristuksen/Valon/Buddhan nimeen käsken kaikkiea ylimääräistä tai negatiivista poistumaan tästä tilasta!  Tiedän, että jotkut lapset pyytävät  omaa enkeliään viemään pahan pois. Sekin toimii. Täytyy vain olla uskoa ja luottamusta Valoon ja sen voimaan ja sen puoleen täytyy vapaan tahdon mukaisesti muistaa kääntyä. Luottamus lisääntyy hiljalleen ja oma kokemus tuo varmuutta.

Nordkappin matka oli kyllä luottamuksen testaamista lähes jokaisessa jäisessä mutkassa, missä tuntui, että auto alkoi luistella ihan omaan tahtiinsa. Vaikka vauhti oli n. 50-60km tunnissa, ei välillä silläkään ollut merkitystä, sillä peilijää yritti viedä mennessään.
Maisemat olivat matkan varrella karun kauniit ja niitä ihastelimme jatkuvasti. Tuimalle merenrantatielle kun saavuimme, ihan auton sisälle saakka aisti pauhaavan meren voiman. Mykistävää ja sydäntä avaavaa. Miten niin pieni onkaan ihminen. Täysin luonnon armoilla. Tänäänkään ei olisi tarvinnut kuin liukkauden ja kovan tuulen lisäksi lumisade ja uskoisin, että matkamme olisi tyssännyt siihen. Ei voinut kuin luottaa siihen, että jos meidät ohjataan tänne, myös suojaus pelaa ja pääsemme täysin turvassa perille ja sieltä vielä poiskin.

Myrskypuuskat ja sade yltyivät, kun saavuimme Nordkappin saarelle seitsemän kilometrin tunnelimatkan jälkeen. Välillä ylhäällä vuoristossa oli kokemus, miten tuuli oikeasti yritti tarttua autoomme kaikella voimallaan ja paiskata kallioihin ja kiviin. Tämä matka ei todellakaan ollut mikään kyselymatka, niin kuin yleensä. Keskittyminen oli suunnattu karun kauniiseen luontoon ja tiellä pysymiseen. 

Gjesvarissa oli majapaikkamme ja saavuimme sinne jo varhain iltapäivällä. Koko matkan oli ollut hämärää, pientä takanamme hohtavaa valonkajoa lukuunottamatta. Puolikuu kyllä valaisi välillä tunturi ja vuorimaisemaa, mutta sekin antoi oudon mystisen leimansa ympäröivälle maailmalle. Tuuli vinkuu nyt mökissämme, joka on lähes suoraan meren yläpuolella. Tarkkaan ei asiaa voinut tarkistaa, sillä pimeys ja sade eivät suo hyvää näkyvyyttä. Ehkäpä aamupäivä tuo asiaan selvyyttä, jos mökistä poistuminen kuuluu seisauspäivän ohjelmaan. Se selvinnee illan healingin aikana. Tarkempaa ohjelmaa huomiselle ei ole annettu, vain tieto että päivä on meditaatiopäivä, jolloin taajuuksien säätämistä on tiedossa. Sitä odotellessa, myös teille kaikille hyvää talvipäivän seisaushetkeä. 

Matkalla pohjoiseen ;)

Maanantai 19.12.2016 klo 10.27

Tänä aamuna perjantaina alkanut matkamme suuntautuu oikeasti pohjoiseen. Inari on tämän päivän "työkohde"  ja sieltä on tarkoitus suunnata yöksi Kaamaselle. Suomussalmi jäi ja samoin ystävän ihana, lämmin koti. 
Yhdeksältä aamulla on neljä astetta pakkasta, mutta taivaalta tulee vettä! Luvassa siis haastavat keliolosuhteet ja Yläkerran suojaukseen luottaminen. Luminen, sadunomainen maisema ympäröi meitä ja sen kauneus tuo onneksi omalta osaltaan tyyneyttä ja suojeluksen tuntua. 

Suomussalmella retkeilimme muutamana päivänä. Ensimmäiseksi kävimme pienen patikointimatkan päässä olevalla Hepokönkään putouksella. Suomen korkein, 24m, luki kyltissä. Potous oli toki suurimmaksi osaksi nyt jään peitossa, mutta hentoinen kuohu kuului ja vesi virtasi alla olevaan kanjoniin, missä tummat pyörteet ottivat sen vastaan.
 
Hiljennyin hetkeksi vastarannalla. Paikka oli muinainen pyhä, jo ammoin positiivisena portaalina suojeltu. Yllätys oli suuri, sillä paikkaa suojeltiin edelleen! Oikeasti se on harvinaista tässä ajassa, sillä niin monet haltijat ja luonnonhenget ovat joutuneet jättämään pyhät paikkansa ja oman ulottuvuutensa. Kaikki tämä sähkösaaste, säteily ja rakkaat nettiyhteytemme ovat suurimpana syynä siihen, että luonnonhenkien on paettava. Heidän herkkä värähtelynsä ei kestä meidän hajottavaa, jokapaikan kattavaa haitallisen säteilyn verkkoamme. Se on hyvin surullista. Ensimmäiset merkit siitä itse huomasin vielä Vaasassa asuessani. Silloisessa asuinympäristössäni oli muutama ikimetsä ja onneksi toinen niistä oli jo suojeltu. Kuitenkin asutuksen ja mastojen levitessä kaupungista yhä laajemmalle kaksituhatta luvun alkupuolella, sain kokemusta siitä, että luonnonhenget alkoivat siirtyä portaaliensa kautta pois täältä. Usein rinnakkaisiin maailmoihin, joissa vielä on positiivinen värähtely. Keijut, haltijat, deevat ym. ovat sanoneet hyvästi Äitimaalle, pakon edessä. 

Hepokönkään suojelija oli korkea, voimakas paikan haltija. Hän kattoi omalla olemuksellaan koko laajan alueen ja näin ylläpiti ja suojasi edelleen tuota kaunista ja pyhää paikkaa. Paikan nimi oli vaihtunut satoja vuosia sitten ja tuo haltija kertoi, että aiemmin paikan nimi oli ollut rumempi ja pelottavampi. Kun ihmettelin tätä, haltija kertoi, että ennen pelottavat nimet olivat joidenkin pyhien portaalien suojauksena, sillä tavallisten ihmisten ei ollut hyvä, eikä sallittua vierailla niissä. Uhkaava ja pelkoa herättävä nimi piti kyllä Korkeinta pelkäävän kansan poissa noista paikoista. Kun taas paikan nimet, joihin liittyi esim. Pyhä- alku tai loppuliite, olivat sellaisia, joissa tavallisen kansan olikin hyvä käydä vierailulla ja tankkaamassa itseensä korkeampaa energiaa. Näiden "käänteisten" pyhien paikkojen sisältämä informaatio ja portaaleissa virtaavan energian taajuus oli sellaista, jota vain harvat, tietoiset sielut kykenivät vastaanottamaan ja kestämään. Hepoköngäs oli ollut tuollainen suuri portaali ja kantoi edelleen korkeaa positiivista värähtelyä ja näin ylläpiti tasapainoa Äitimaan hyväksi. 
Haltija kiitti huomiostani ja pyysi välittämään ystävälleni viestin, että tämä kävisi silloin tällöin rukoilemassa tässä paikassa. Näin haltijakin saisi apua paikan värähtelyn ylläpitämiseen. 
Ymmärsimme hyvin, että tämänkin paikan pyhyys oli katoamassa, sillä samaan aikaan meidänkin kanssamme oli paikalla iloinen seurue, pulloineen ja mataline energioineen. Pyhät paikat saastuvat hiljalleen, mitä enemmän niitä tuodaan kaiken kansan ulottuville, ja turismin kautta rahan valtaan. Mutta onneksi tätä paikkaa vielä suojeli suuri tietoisuus, joka kertoi työnsä siellä vielä jatkuvan. Kiitos siitä!

Seuraavana päivänä tuli kutsu vierailla todella muinaisessa paikassa, keskellä järveä. Suomussalmen Kirkkosaari on tutkimusten mukaan yksi Suomen vanhimpia asuinpaikkoja, kivikaudelta saakka olevine todisteineen. Saari kutsui siksi, että myös se säteili ja siitäkin nousi energiapyörre korkeuksiin, vaikkakin hyvin heikkona.

Vedimme niskaan kunnon vermeet ja tuhdit kelkkailusaappaat ja lähdimme römpimään jäätä pitkin kohti Suomussalmen "avalonia". Tuo nimi tuli minulle mieleen, sillä saari oli hentoisen usvan peitossa ja sen ympärillä hohti auringon hennot, vaaleanpunaiset väreilyt. Kaamosta kauneimmillaan, sydäntä sykähdyttävästi. Mitä lähemmäksi pääsimme, sitä voimakkaammin aistin paikan erityisen energian. Rantametsikössä tunnistin muinaisen hautapaikan ja muutaman harhailijan.  Ystävämme kertoi, että paikka oli ollut myös muinainen hautapaikka ja saareen liittyi monia tarinoita. Saaren historia ja asutuksen alku oli radiohiiliajoitettu n. 6000eKr. Paljon siis oli tallentunut tuohon maaperään. 

Lähdimme lumikinoksissa ponnistellen saaren sisäosiin etsimään portaalin sijaintipaikkaa. Oikeasti portaali oli koko saaren kokoinen, mutta keskikohta oli se, jota nyt yritimme paikantaa. Löytyihän se ja se osoittautui ns. kaksoiskierteiseksi portaaliksi. Kirkkosaaren vortex oli ulkoreunoiltaan maasta ylöspäin nouseva ja sisin pyörre tuli ylhäältä alaspäin.  Virtaus oli kuitenkin jo hyvin heikko ja tuhoava energia oli ottamassa sitä valtaansa. Surullisin mielin kohtasimme tilanteen ja Yläkerran ohjaus oli sulkea portaali. Kiitimme Äitimaata, Patrick sai toimeksiannon ja niin portaali vetäytyi lopullisesti. Tämä on sellaista työtä, joka ei ilahduta ollenkaan. Negatiiviset olennot, vierailijatkin, ovat hiljalleen valtaamassa luonnonhenkien portaaleja, liikkuakseen tasoilta toiselle. Koska negatiivinen ei itse kykene luomaan, se hyödyntää positiivisten olentojen luomuksia. Tällainen sulkemistyö estää ainakin vierailijoiden kulkemisen portaalien kautta ja samalla se estää negatiivisen energian ja olentojen nousemisen Äitimaan kätketyistä kerroksista. 

Saaren hautakummulla oli muutama eksynyt sielu meitä edelleen odottamassa ja he saivat avun eteenpäin siirtymisessä. Juuri kun Patrick oli lopettelemassa työtään ja sulkemassa Valoporttia, huomasin, että hänen edessään oli kaunis, loistava sielu. Oma sydänkeskus reagoi voimakkaasti, kunnioituksesta ja myötätunnosta. En tahtonut sekaantua asiaan, vaan sanoin Patrickille, että ottaisi vastaan tuon ihanan sielun viestin ja auttaisi myös häntä. Lopulta Valo-olento siirtyi portin kautta Valotasoille. Jaoimme saamamme infon ja totesimme kumpikin, miten sydämeen käyvä oli tuo kohtaaminen ollut. Tämä sielu oli uhrannut itsensä jo kuuden tuhannen maan vuoden ajan ja ylläpitänyt tuon saaren värähtelyä sekä suojellut muinaista pyhää portaalia. Sielu oli kuitenkin jäänyt ikään kuin paikan vangiksi, eikä enää omin voimin olisi sieltä ehkä pystynyt poistumaan. Tämän korkean tähtitietoisuuden työ oli venynyt liian pitkäksi ja oma säteliy ja voima olisi aikanaan loppunut. Mutta pyhä lupaus auttaa Äitimaata oli pitänyt sen kiinni tehtävässään. Siltikin, kenenkään ei ole tarkoitus uhrata itseään lopullisesti, vaan palata takaisin omaan Korkeimpaansa. 

Tarpominen takaisen saaresta oli hiljaista ja taakse katsoessani saari oli ikään kuin sammunut. Siihen vaikutelmaan kyllä toi tuntemuksensa auringon vähäiset, viimeiset säteet ja yhä tiivistyvä usva tuon suuren järven yllä. Vaikka tehtävämme ei ollutkaan niin iloinen kuin eilen, kiitollisuus oli silti sydämessä, kun pääsimme takaisin majapaikkaamme. Yläkerran ohjauksessa toimiminen on aina kiitollista, olipa työ mikä tahansa. 

Iltasella ahtauduimme sankan joukon kanssa paikalliseen kirkkoon, missä kauneimmat joululaulut kaikuivat. Kirkko oli melko uusi eikä niin sydäntä sykähdyttävä kuin monet vanhemmat kirkot, jotka ovat enemmän minua lähellä. Mutta vilpitön into ja ihmismäärä kertoi tämänkin kirkon tarpeellisuudesta. 

Kuusamo on nyt edessämme ja neljäs/viides paastopäivä vaatii pakollisen pysähdyksen ja vessassa käynnin. Tähän mennessä paastomme on mennyt loistavan hyvin. Ei päänsärkyjä eikä huonoa oloa. Ehkäpä saavutettu, oikea motivaatio on auttanut jälleen. Kuusamosta auton nokka suuntaa kohti Kemijärveä ja Inaria. Tehtävät jatkuvat ja muuttuvat, maisema sen sijaan on näyttänyt viimeiset tunnit samalta, pelkkää valkoista metsää :) 

Kolme luopumisen porttia

Torstai 1.12.2016 klo 20.00

Hengen polulla kulkevan kokelaan on kuljettava kolmen luopumisen portin kautta. Kun oma henkinen kehitys etenee eli totuus on löytynyt, tieto karttunut ja työkalut omaan työhön hankittu, alkaakin se varsinainen työ oman sielun kehittämiseksi. Jokaisen sielun kaipaus on takaisin omaan Jumalkipinään ja Valon alkulähteeseen.

1. POLKU. Valinnan portti  Kun etsijä on löytänyt viisauden polun ja saanut siitä tarvittavan määrän tietoa sekä opastusta, miten käydä sitä eteenpäin, hän joutuu jossain vaiheessa portille, missä on lopullisen valinnan paikka. On tehtävä tietoinen päätös kulkea tuota Valon polkua. Se on sitoumisen ja työn hyväksymisen kohta jokaisen kokelaan elämässä. On aika luopua kaikista tekosyistä, miksi todellinen työ itsen kanssa ei olisi vielä mahdollinen. Pysyvä valinta kulkea polkua ja tehdä kaikki sen vaatima työ. 

2. TOTUUS. Totuuden portti  Tämä portti vei kaiken syvälle omaan arkeen. On aika luopua asioista, ihmisistä ja ohjelmoinneista, jotka eivät tue omaa totuutta. Sen kautta kulkeminen haastaa katsomaan kaikkea rehellisesti ja rohkeasti ja päästämään irti vanhasta, joka sitoo paikoilleen. Kokelas elää arjessaan oppimaansa totuutta, eikä enää tee kompromisseja muiden tähden. 

3.ELÄMÄ. Tahdon portti Tästä portista ken kulkee, luopuu omasta vapaasta tahdostaan ja luovuttaa sen Jumalalle. Kokelas elää syvästi todeksi kaikkea oppimaansa eikä enää palaile maailman turhamaisiin houkutuksiin. Se voi olla suuren onnen ja ilon portti, sillä on jo tullut syvä ymmärrys siitä, että omat halut vievät usein vain vääriin valintoihin ja pitkille harharetkille. Kokelas saavuttaa tässä kohdin suuren rauhan ja pysyvän turvallisuuden, joka perustuu Jumalliseen ohjaukseen. Viimeinen portti voi olla jo helpompi kuin kaksi ensimmäistä, sillä polun kulkija on jo luopunut lähes kaikesta turhasta maallisesta taakasta. 

Kahden ensimmäisen portin kohdalla on usein monia kompasteluita ja niiden läpäisemiseen voi kulua vuosia aikaa. Vanha, tuttu ja kollektiivinen malli vielä houkuttaa ja aika ajoin voi kokelas palata katsomaan, josko siellä sittenkin olisi jotain, mistä vielä pitää kiinni. Sitoutuminen omaan työhön voi tuntua liian haastavalta ja raskaalta, mutta ajan kanssa siitä voi tulla elämäntapa. Vaikeat luopumiset voivat kuulua kuvaan, mutta usein kuitenkin riittää, että päästää irti vain vanhoista ohjelmoinneista ja ajatusmalleista, jotka sitovat tiukkoihin yleisiin raameihin. Kokelas työstää monia konkreettisia tilanteita, milloin on tehtävä se valinta oman sielun hyväksi eikä niin kuin `kaikki muut`tekevät. 

Viimeinen portti voi monesti suorastaan vetää puoleensa, vaikka usein nouseekin syviä pelkoja itsensä/yksilöllisyytensä menettämisestä. Portista kulkeminen edellyttää syvää ymmärrystä, että Jumalallinen ohjaus ja tahto ei ole sama asia kuin omat halut. Portilla kipuilu voi viedä paljonkin aikaa, mutta lopulta on helpotus päästää irti ja antaa kaikki Yläkertaan. Pysyvä turva ja rauha on vihdoin löytynyt. Silloin ei enää tarvitse miettiä, mikä olisi seuraava askel, eikä tulevaisuuttakaan ole tarvetta varmistella. On vain kysyttävä neuvoa Ylhäältä ja seurattava saatuja Jumalallisia ohjeita. Pieniä testejä ja haasteita kuuluu tämänkin portin läpi kulkeneen elämään, mutta mikään ei enää horjuta luottamusta Yläkertaan. Jumalallinen virta vie koko ajan eteenpäin ja oppiminen jatkuu. Kiitollisuudella ja ilolla. 

Ajatuksia ulottuvuuksista ja virtauksista

Perjantai 25.11.2016

Jälleen tien päällä. Lueskelin aikani kuluksi pitkästä aikaa eri kanavaointeja tästä ajasta. Monet kanavoijat julkaisevat esimerkiksi kuukausittaista raporttia ja kertovat energiamuutoksista ja muusta... 
Paljon tässä ajassa puhutaan siitä, miten ylösnousuaalto kiihtyy ja kaikki tässä ajassa palvelee sitä. Olen hyvin samaa mieltä siitä, että todellakin viime kuukaudet ovat olleet hurjia energia-aaltojen huuhtoessa maaplaneettaamme ja aurinkokuntaa. Galaksimme keskus lähettää lähes jatkuvaa impulssia, joka on hyvin hienoa valon värähtelyä. Se voi saapua meidän planeetallemme ihan konkreettisena fotoniaaltona, joita voimakkaat auringonpurkaukset voivat olla. Energian lakien mukaisesti kaikki hienompi energia läpäisee karkeamman ja ravistaa siinä olevan energian liikkeelle. 
Eli se, mitä on, värähtelytasolla ja fyysisestikin, lähtee liikkeelle ja siihen me reagoimme. Siksi nuo planeettaamme huuhtovat aallot todellakin voivat palvella muutostamme, mutta korkeamman värähtelyn saavuttamiseksi täytyy vapautua matalammasta, varsinkin kun kurkotamme tuohon huikeaan rakkauden ulottuvuuteen 5D. Vaikka korkeampi energia muuttaakin planeettaamme, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että mitään tekemättä vapaudumme/muunnamme omassa kentässämme kaiken alemman. Meidän kaikkien on tehtävä valinta työskennellä sen korkeamman energian kanssa.

Koska monissa kirjoituksissa/kanavoinneissa puhutaan tuosta ulottuvuudesta paljon, tahdoinkin kysyä omilta Plejadilaisilta ystäviltäni, mitä tuo 5D oikeastaan tarkoittaa, ja miten se saavutetaan? Ja palveleeko kaikki valinnat ja tapahtumat maaplaneetallamme sitä.. 

Jos hetkeksi vielä palataan siihen ajatukseen, mitä ihmiskunnalle on kautta aikojen eri korkeiden mestareiden kautta on yritetty opettaa. Vapaan tahdon planeetalla on kyse siis valinnoista, ihan jokapäiväisessä elämässämmekin. Valintamme mukaan lisäämme omaan värähtelyymme joko elämää ylläpitävää energiaa, taikka sitä meissä Valoa syövää/tuhoavaa energiaa. Sama asia voidaan ilmaista myös niin, että otammeko kenttäämme valon vai pimeyden, positiivisen vai negatiivisen omissa valinnoisamme, toimissamme, ajatuksissamme tai tunteissamme. Pyhät kirjoitukset, mestarit ja sivilisaatiot myös ohjaavat turvaamaan Korkeampaan Voimaan, Jumalaan, Suureen Henkeen jne. niistä ikävistä energioista vapautuaksemme.
Sielumme on energiakooste, värähtelykokonaisuus, jossa on "muistissa" myös aikaisempien elämien aikana keräämämme energia, joka taas koostuu niiden elämien aikana tekemistämme valinnoista. Kun pyrimme eroon kaikesta matalammasta energiasta kentässämme, meidän on tunnistettava ja hyväksyttävä se itsessämme. Ja pyhien opetusten mukaan voimme valita Valon korkean avun tuohon työhön. Ihmisten ylpeys, omahyväisyys ja laiskuus palvelevat enemmän sitä voimaa, joka ylläpitää meissä olevaa alempaa energiaa ja koemme omavoimaisuutta kaikessa. Nöyryys on aina ollut hengenpolun kulkijoiden ensimmäinen koetinkivi, mutta se voi olla myös ensimmäinen askel. Kun tunnustamme, ettemme voi selviytyä ilman korkeaa apua, voimme ottaa sen ensimmäisen askelen. Näin voimme alkaa työskennellä korkeampien taajuuksien kanssa ja lopulta vapautua meitä 3Dhen (ihmiskunnan aika/tila ulottuuvuus, arkipäiväinen elämä) sitovista ohjelmoinneista, malleista, tunteista ja ajatuksista. Me voimme siis itse päättää ja valita suuntamme ja luoda uutta ja korkeampaa energian muuntamisen avulla. Tässä työssä nöyrä avun pyytäminen voi viedä nopeastikin eteenpäin. Samalla kun olemme hereillä/tässä hetkessä itsemme kanssa, opimme itsestämme ja niistä käytösmalleista, jotka tuota matalampaa meissä ylläpitävät ja lisäävät. 

Eli, kun kurkotamme 5D:hen, mikä on rakkauden ja luovuuden ulottuvuus, meidän on kuljettava sinne 4Dn kautta, eli astraalitason, tunteiden ja ajatusten puhdistamisen kautta. Monet meistä kyllä liikkuvat kolmessa ulottuvuudessa, mutta uskon kyllä, että puhtaan, pyyteettömän rakkauden ulottuvuuden lopullinen saavuttaminen on vielä hyvin kaukana.
5D, korkean Valon, enkelten ja rakkauden maailma raottuu varmastikin monelle vilpittömälle etsijälle, mutta kollektiivin tasolla siihen emme vielä yllä. Sitä estävät juuri sen matalamman energian ylläpitäminen maaplaneetalla.
Pahuus, pimeys negatiivinen energia ja valitseminen ei palvele ylösnousua, vaan se selkeä valinta, ettei enää lisää sitä yksilön ja kollektiivin tasolla. Tämä ei tarkoita pahuuden tai muiden valintojen tuomitsemista, vaan viisautta ja vastuuta siitä, mitä valintoja tekee itse. Se ei tarkoita myöskään sitä, että katsomme kaikkea välinpitämättömästi, kuin millään valinnoilla ei olisi mitään merkitystä. Se on ainoastaan sitä, että otamme vastuun vain omasta värähtelystämme ja katsomme niin sanotusti omaan reppuumme joka tilanteessa. Energia, värähtely ei valehtele, vaikka miten itse voisimmekin valehdella itsellemme ja toisillemme. Eli arjen tasolla, jos ympäröivässä maailmassa kohtaat vääryyttä, pahoja tekoja, voit muuntaa värähtelyä siltä osin vain puhdistamalla ne omat matalammat tunteesi ja ajatuksesi, mitä tuo tilanne esille nostaa. Sitten, kun oma värähtelysi on tarpeeksi korkea, voit saada suurempaa kokonaiskuvaa tapahtumista ja sitä kautta lisätä omaa ymmärrystäsi ja laajentua kohti pyyteetöntä rakkautta, jokaisen kohdalla.

5D on sellainen tietoisuuden taso, jossa kaikki koetaan rakkauden kautta, vaikka olisimmekin fyysisessä kehossa. Kaikki matalampi värähtely on silloin jo pois puhdistettu, negatiivisia tunteita tai ajatuksia ole enää kentässä. Sillä tasolla ymmärtää, että luomme energialla eli sillä, mitä olemme ja miten luomisemme/valintojemme seuraus ilmenee. Rakkaus ja luovuus ja niiden ilmentäminen palvelevat kokonaisuutta. Valon auttajamme ovat tässä ulottuvuudessa, esimerkiksi enkelit sekä myös ei-fyysisessä muodossa olevat tähtitietoisuudet. Saadaksemme tässä ja nyt apua ja opastusta tuolta korkeammalta tasolta, meidän kuuluu pyytää sitä, vapaan tahdon lakien mukaisesti. 

Seppo Ilkka on ollut minun suosikkiajattelijani jo monien vuosien ajan. Hänen kirjoituksissaan ja artikkeleissaan, mm. MInä Olen lehdessä, voin lähes poikkeuksetta tavoittaa pyhän totuudet ja oivallukse, jotka hän niin hyvin ja avaavasti pukee sanoiksi. 
Ehkäpä sieltä avautuu jotain syvempää, jota minä en osaa välittää, sillä jokainenhan puhuu oman tietoisuutensa ja henkisen ymmärryksensä sekä reppunsa kautta.
Tässä linkki hänen teksteihinsä.  Uusi säde

Astroa pitkästä aikaa

Maanantai 14.11.2016 klo 19.17

Tänä superkuun päivänä ollaan onnistuneesti jo illassa ja moni on edelleen hengissä. Mikä ionaihe ja helpotus, sillä energiat olivat/ovat hyvin intensiiviset ja vahvat. En ole vuosiin valvonut täyden kuun aikana, mutta viime yöt ovat olleet levottomia ja paljon on tullut keskiyön infoa. Lyhyiden yöunien jälkeen keho etsii tasapainoa ja puhtautta ja on vaatinut pienoisia ponnisteluja, että on jaksanut saada sen liikkeelle ja pysymään vaikkapa hyvässä syömisessä, mielihalujen sijasta. Mutta, jos nyt kaiken astraalienergian keskellä jaksaa olla vahva, voi olla varma, että kerää sitä vahvuutta tulevaakin varten. 

Astraalienergiat ovat aina kovasti aktviisia kuun ollessa lähellä maata, pyöreänä ja täytenä. Tilastotkin kertovat ikävä kyllä samaa, mutta hienoa on se, että puhdistamalla itsestään tuota alempaa värähtelyä, jää omassa kentässä tarttumapinta vähäiseksi. 

Muitakin voimavirtoja on tällä hetkellä liikkeellä ja niistä kertoo tässä Sarah Varcas, minun suosikkiastrologini/näkijäni tällä hetkellä..edelleenkin. Koen, että niin monet muut jauhavat samaa, vanhoja hienoja ylösnousemuskirjoituksia, oireita ja viittä deetä.. vuodesta toiseen, ja vuosikymmenestä toiseen. Ehkäpä tuo kollektiivin energia ja muisti ovat se "tiedon" lähde monelle, jotka eivät sen värähtelyä ylitä. Se selittäisi sen, että samat sanat toistuvat monien plogauksissa, mutta oikeasti asia jää löyhäksi ja samaksi, jota jo kakstuhatta luvun alussa toisteltiin. Mene tiedä, mutta Varcas siis on minun suosikkini, koska koen ja tunnen, että hän tuo uutta tähän aikaan, joka on eri kuin kymmenen aikaa sitten. Ja parasta, että hän ottaa usein laajemman näkökulman kuin henk.koht tunteet ja toiveet...

Nythän on aika siirtyä omasta navasta Äitimaan ja vastuun suuntaan. Sanoista teoiksi, ryhtymällä itse muutokseksi..

Tässä siis astroa a`la Varcas. 

MARS VESIMIEHESSÄ 9.11.–19.12.2016 
  
Kirjoittanut Sarah Varcas (astro-awakenings.co.uk) 
9.11.2016 
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine 
  
Olemme taistelukenttä! 
  
Ilmamerkissä Mars energisoi mieltämme ja mentaaliprosessejamme, mikä voi olla hyödyllistä joillekin ja vähemmän hyödyllistä toisille, riippuen siitä miten mielemme toimii! Jos sinulla on taipumusta olla täynnä kiitäviä ajatuksia ja elää päässä, Mars Vesimiehessä saattaa lisätä tätä taipumusta, ja on tärkeää pysyä mahdollisimman tietoisena siitä, miten paljon energiaa panostat mieleen. Jos kuitenkin mielesi kamppailee pysyäkseen matkassa hyvänä päivänä, Marsin saapuminen Vesimieheen voi olla tarvitsemasi piristysruiske! Riippumatta mielesi laadusta, tämä planeettasiirtymä kannustaa meitä innovatiivisempaan ajatteluun ja uudistuneeseen suhteeseen älymme kanssa. 
  
Uranus, Vesimiehen hallitsija, on edelleen kietoutunut Erisiin Oinaassa, mikä nostaa myrskyn. Kun Mars siirtyy Uranus-maailmaan ja Uranus kulkee Marsin hallitsemassa Oinaassa, nämä kaksi voimapesäplaneettaa yhdistävät voimat herättämään meidät ja pitämään liikkeessä, pidämme siitä tai emme! Mars Vesimiehessä vaatii, että toimimme kokonaisuuden intressien mukaan, ei oman itsen. Se vaatii jäänkylmää kiintymättömyyttä henkilökohtaisissa kiinnostuksissa ja halukkuutta luopua välittömästä henkilökohtaisesta tyydytyksestä suuremman hyvän vuoksi. Silloin kun sodan jumala kulkee veljeyden ja sisaruuden merkissä, taistelu koskee lahjomattomuutta. Se vaatii seisomaan tiukasti omassa totuudessamme, rohkeaa sydäntä joka ei pelkää katsoa täysin avoimin silmin, ja huomiota pyhään ytimeen kaikissa olennoissa, jotka ansaitsevat rohkean ja uskaliaan rakkauden. 
  
Vesimiehen ihanne, tasa-arvoinen maailma, jossa kaikkia kohdellaan sillä kunnioituksella, jota elämä ansaitsee, on kaukana monien ihmisen kokemuksista. Viha ja panettelu joka perustuu sukupuoleen, rotuun, uskontoon, seksuaalisuuteen, kykyyn ja muihin tekijöihin, rehottaa ympäri maapalloa, ja huolimatta sinnikkäistä ponnisteluista tarttua tähän ongelmaan, on monia, jotka pyrkivät jatkamaan epätasa-arvoa herpaantumattomalla vihatulvalla. On helppoa tuntea pakahtuvansa niin pahansuovan jyrkkyyden edessä. Ja kuitenkin Mars Vesimiehessä toimii tiennäyttäjänä, joka hakkaa Vesimiehen ajan ovea ja vaatii sitä avaamaan välittömästi! Sitä emme ehkä käsitä, että olemme jo oven toisella puolella ja voimme vetää koska tahansa sivuun salvat ja heittää oven auki päästäen auringonvaloa sisään. 
  
Uusi aika syntyy meidän kauttamme, emme astu siihen. Meidän ei täydy ainoastaan olla se muutos, jonka haluamme nähdä maailmassa, vaan myös nähdä se muutos, jonka haluamme tapahtuvan. Juhli jokaista ponnistusta tarttua epätasa-arvoon ja jokaista ihmistä, joka pyrkii luomaan rauhallisemman, hyväksyvämmän ja myötätuntoisemman maailman. Kiinnitä sama huomio niihin, jotka toimivat kokonaisuuden hyväksi, kuin niihin, jotka vetävät huomiomme puoleensa vähemmän sivistävistä syistä. On tärkeää katsoa elämää kasvoihin ja nähdä, mitä tapahtuu, mutta on yhtä tärkeää havaita sen monet kasvot ja tunnistaa sen paradoksaalisen monisyiset säikeet. 
  
Mars Vesimiehessä joka toimii yhdessä Uranuksen ja Erisin kanssa, muistuttaa meille, että suurin taistelu on usein itsen kanssa – yhtä paljon kuin minkään ulkoisen voiman. Jos huomaamme pakahtuvamme elämän vaatimista muutoksista, ne vahvistavat meitä tulevina viikkoina, lisäävät päättäväisyyttämme ja seisovat rinnallamme, kun murtaudumme omien esteidemme läpi. Jos meillä on vaikeuksia puhua totuuttamme ja puolustaa sitä, minkä tiedämme oikeaksi, ne muistuttavat meille, että henkisen kapinallisen elämä on vaikea ja matkan varrella on monia haasteita. Palkkiot ovat kuitenkin verrattomat, kun pystymme seisomaan omassa totuudessamme ja puhumaan sitä, riippumatta siitä mitä toiset sanovat. Monille tämä on mahdottomuus maailmassa, jossa aitouden seuraamus on yhtä kuin kuolema. Mutta jos näin ei ole meillä, meillä on vastuu puhua niiden puolesta, jotka eivät voi. Antaa rehellisen ilmaisun energiaa siihen kollektiivikeiton sulatuskattilaan, josta me kaikki syömme. 
  
Kun Mars vaihtaa merkkiä nyt, se muistuttaa meille, että mielemme toiminnan tunteminen, vastuun ottaminen itsestämme ja terävän tinkimätön toiminta on perustavanlaatuista etenemiselle tästä eteenpäin. Ilman sitä teemme vain samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, saamme samoja vanhoja tuloksia ja mietimme, miksi mikään ei koskaan muutu. Mars Vesimiehessä kertoo meille, että kaikki muuttuu, jos sallimme sen, ja meidän on aika tehdä sama. 
  
Sarah Varcas

Matkalla kotiin 7.11.2016

Maanantai 7.11.2016 klo 13.53

Messujen jälkeen kotimatkalla. Kuulokkeissani soi tänään mm. Raise me upp! 

Messupäivien aikana vaihdoin muutaman sanan viereisen paikan energiahoitajanuorukaisen kanssa mm. musiikista ja sen tärkeydestä. Meillä oli soittolistallamme samoja, parantavia mantroja esim. Snatam Kaurilta. Musiikki on asia, joka yhdistää, kohottaa, saattaa sieluja yhteen ja puhuu ilman sanojakin.. usein sanat ovatkin turhia, varsinkin jos ne eivät ole rakentavia vaan tuhoavia. Itselläni on sellaisia päiviä, jolloin ikään kuin näen puheen ja sen taajuuden. Huomaan silloin, että kenttäni on kuin ärsytyksen/pommituksen alainen, jos kuulen musiikkia tai puhetta, joka on matalataajuista. Ja joskus koulutukseen on kuulunut sekin, että äänet ovat näkyneet värähtelevinä aaltoina, väreinä. 

Viime vuodet on omaa värähtelyä säädetty oikein urakalla. On ollut monenlaisia aikoja, monia haasteitakin tällä matkalla. Kun oma herkkyys on työkalu, se vaatii työstöä, hiomista ja oikealle taajudelle säätöä, eikä se aina ole tälle vastaanottimelle helppoa. Vuosien varrella on ollut monia kipujenkin päiviä, kun keho yrittänyt sopeutua taas uuteen taajuuteen. 
Pahimmat vuodet olivat 90-luvulla, kun olin tähtiauttajien ohjauksessa, usein miten öisin. Aamu"krapulat" olivat joskus tosi pahoja, kun uuden, korkeamman värähtelyn kanssa palasin takaisin kehooni yöllisen koulutuksen jälkeen. Vaikka sain hengitys-, ruoka-, meditaatio- ym. ohjeita, ei keho vain pysynyt mukana eikä helpolla sopeutunut näihin uusiin taajuuksiin. Koska kehomme on niin hidasta värähtelyä, että se näkyy kiinteänä muotona, sen taajuus on todella eri kuin vaikkapa 5D:n värähtely. 
Ruokavaliosta on paljon apua, niin ettei syö mitään sellaista, mikä on matalaa taajuutta. Kaikki kärsinyt "ruoka" on sellaista, mikä heti laskee kehon värähtelyä. Mutta ruokavaliolla ei yksin pysty pitämään kehon värähtelyä korkealla, siihen vaikuttavat myös kaikkien muiden kehojemme taajuus, eli tunteemme, ajatuksemme ja suhtautumisemme kehoon jne.. Kehomme tulisi olla sielumme temppeli, mutta liiankin usein se ainakin minulla on se viimeinen, jota pystyn tai muistan suurella rakkaudella huoltaa. Kuten jo viime blogauksessa kerroin, esim. reissuilla syöminen on yksi tosi haastava juttu.. Mutta minua häiritsevät aika ajoin kovasti myös sähkösaaste, antennit,l oisteputket, puhelimet, tuulettimet jne, jne.. Kenttä ikään kuin "ärsyyntyy".. informaatiota tulee liikaa, joka aistin kautta liiallisella volyymilla. Se voi olla todella uuvuttavaa ja lopputulos voi olla ikään kuin "allerginen" reaktio, joka tuntuu kuin kuumana kutinana koko kehossa eikä ääni- tai valoärsykkeitä pysty sietämään. Onneksi tuollaiset päivät ovat nykyään harvinaisempia, mutta silloin tällöin niitä edelleen on, kun taajuuttani muutetaan auttajieni kanssa. Parasta silloin olisi vain olla ja vastaanottaa, ihan omassa rauhassa, mutta aina siihen ei ole mahdollisuutta, enkä suoraan sanoen aina muista kysyä, mikä tilanteeni on, kannattaako lähteä tänään kauppakeskukseen vai ei :D

Messut menivät osaltamme hyvin. Tapasimme vanhoja ja uusia tuttuja. Moni kohtaaminen kosketti ja ilo nousi syvältä, kun pystyi antamaan oivalluksen hetkiä ja apua. Moni myös lähti kirjojen ja korttien kanssa kotiin. Palasipa joku ensimmäisen päivän jälkeen kertomaan kirjan herättämistä ajatuksista: Kiitos tuli selkeydestä ja liian hienojen sanojen puuttumisesta. Kirjat on meille kaikille tavallisille etsijöille ihan arjen työtä varten, ei mitään sellaista tekstiä, josta jää monelle epämääräinen olo, että ymmärsiköhän vai ei.. tai että mihin pyritään ja miten.. 
Kirjojen kirjoittaja, Patrick on oman polkunsa, monien kokeilujen ja selkeän oman ohjauksensa kautta ymmärtänyt että nyt on aika puhua ihmisten kieltä, sillä muutokseen tarvitaan meitä kaikkia.

Jälleen on aika miettiä ravintoa.. nyt kokeillaan Nesteen seisovaa lounaspöytää :) jospa siellä olisi vaikka uusia elämyksiä ja ravintoa, jossa olisi myös bioenergiaa.. 

Eipä onnistanut.. ajoimme siis Lahteen, mutta siellä useimmat lounaspaikat olivat jo keränneet tarjottavansa ppois, mutta nepalilainen ravintola otti meidät vastaan. Sahi paneer.. ruokaa, mutta ei ravintoa..taaskaan.

Lopuksi kerron esimerkin Yläkerran avusta viikonlopun aikana. Mietimme perjantai iltana aamuherätyksen ajankohtaa ja päädyimme puoli kahdeksaan. Minä laitoin herätyksen ja tarkistin, että akkua varmasti riittää puhelimessa..49%... Aamulla herään hätkähtäen, nappaan puhelimen ja huomaan, että se on kaikesta huolimatta sammunut yön aikana. Pomppaan pystyyn ja tarkistan Patrickin puhelimesta ajan ja.. kiitos Auttajat! herätitte meidät 07:31. Minä todellakaan en herää ilman herätystä koskaan ennen yhdeksää. Yläkerrran apu on välillä niin konkreettista ja sen kautta vahvistuu miten hienosti meistä pidetään huolta. Sama apu on kaikille saatavilla, kunhan vain tekee työtä Auttajien kanssa. 

Loppujen lopuksi kotimatkaan kului kymmenen tuntia. Lumipyry ja peilijää teillä haittasi, mutta turvallisesti kuitenkin pääsimme perille. Ihan lähellä kotia näimme, miten monet kynttilät valaisivat tienpenkerettä... suri oli kohdannut tätä kylää viikonlopun aikana ja neljä nuorta oli menettänyt fyysisen kehonsa auto-onnettomuudessa. Onnettomuupaikalla ei "näkynyt" ketään.. ehkäpä kaikki olivat menneet kotiin..ja toivottavasti myös eteenpäin sinne, missä Valo ottaa heidät vastaan. Rukouksia Yläkerralle heidän puolestaan.. heille ja heidän läheisilleen. 

Perjantai 4.11.16 päivä minun elämääni.. Viime viikkojen hurjat energiat ja muutosmahdollisuus

Perjantai 4.11.2016 klo 18.12

Kuten joka torstai ilta, niin eilenkin meillä oli yhteinen healing, klo 22-23. Usein tämän hyvän, korkean tunnin aikana saan vastaanottaa informaatiota, joko niin, että meillä on valmis kyssärilista asioista, joihin tarvitsemme Yläkerran vastausta, taikka sitten joku auttajistani tulee paikalle ja tuo siihen hetkeen tarvittua tietoa ja ohjausta.

Eilinen healing hetki vastaanotettiin kotioloissa ja rakas ystäväni Hics ilmestyi viereeni ja toi minulle pientä ravistelua. Hän ystävällisesti muistutti niistä ohjeista, joita olin vastaanottanut jo muutama kuukausi sitten. Silloin oli tullut tieto, että minun pitää ryhdistäytyä tämän blogin kanssa ja alkaa aktiivisemmin jakaa tietoa ja kertoa siitä työstä, jota me teemme. 
Niinpä nyt matkalla kohti Joensuuta, toteutan tuota ohjetta. 

Tänään oli tarkoitus lähteä jo aikaisin aamusella kohti tätä seuraavaa messutapahtumaa, mutta matkanteko viivästyi monella tunnilla. Odotimme tilaamamme messujulisteen saapumista jo aamupostissa Taalintehtaalle, mutta toisin kävi ja pakettimme saapui vasta klo 14. Oli pakko hengittää syvään ja kuunnella, olisiko jotain muunnettavaa omassa energiassa, kun matkaan lähtö noin ratkaisevasti viivästyi. Pyysin puhdistettavaksi esiin noussutta kontrollin tarvetta sekä kärsimättömyyden tunnetta. Hiukan jännittynyt olo helpottikin heti ja tilalle tuli tuttu luottamuksen tunne; kaikki hyvin, odotamme ja lähdemme sitten matkaan. 

Messuviikonloppua odotan jo innokkaana ja eilisen illan aikana alkoi laskeutua valoisa ilon tunne siitä, että jälleen saa olla mukana isossa tapahtumassa, kohtaamassa uusia ihmisiä ja jakamassa sitä, mitä kauttani, meidän kauttamme annetaan. Meidät kummatkin on koulutettu toimimaan kanavina niin, että esimerkiksi messutapahtumien ajan olemme kuin valoputkessa, jonka kautta tulee kaikki mahdollinen apu asiakkaidemme hyväksi. Pitkä tie tässäkin elämässä on tämän hetken ja sen hetken välillä, kun itse kiinnostuin toden teolla henkisestä kehityksestä ja itseeni tutustumisesta. 

Samoin oli viime viikonloppuna, kun meillä oli suurkurssi pohjalaisen ryhmämme kanssa. Mukana Raippaluodon saaristossa oli yli kolmekymmentä ihanaa kurssilaista plus kaikki rakkaat valo-olennot, joista jokainen seurasi ja ohjasi omaa opastettavaansa. Näkymättömien Valon auttajien mukana olo on aina sykähdyttävää ja heidän läsnäolonsa aistii kyllä, vaikka ei varsinaisesti heitä näkisikään. Ilman heitä ei tämä työ onnistuisi tällä tavalla ja syvempi informaatio jäisi puutteelliseksi.

Tuota syvempää, sielutason infoa tuovat kaikkien asiakkaidemme omat auttajat ja oma korkein. Kommunikointi tapahtuu ensin sillä tasolla, ja meidän tehtävämme on tuoda tuo informaatio sitten alas, pukea sanoiksi mahdollisimman hyvin. Meidän tehtävämme on tässä ajassa auttaa ihmisiä sielutasolla, niin että jokainen saisi opastusta ja apua siihen, miten kulkea omaa polkuaan kohti alempien värähtelyiden transformoitumista positiivisiksi ja sitä kautta yhteys omaan korkeimpaan avautuisi ja niin jokainen voisi kokea olevansa oman elämänsä luoja, eikä vain uhri, joka joutuu kärsimään.. 
Tiedän monen vuoden kokemuksella, että oikeastaan kaikki henkisyyttä etsivät kaipaavat oman JUmalallisen osansa yhteyteen, sen Valoon ja ohjaukseen. Siinä on kaikki se rakkaus, ilo, onnellisuus, myötätunto ja pyhyys, mitä niin monet etsivät itsensä ulkopuolelta. 
Monissa tämän ajan kanavoinneissa puhutaan ihan samoista asioista. Siitä, miten olla oman elämänsä luoja, miten transformoida negatiivisuus positiiviseksi ja miten vapautua turhista taakoista ja siteistä, jotka estävät nousemasta ylöspäin. Olen monien vuosien ajan kokeillut erilaisia vapautumismenetelmiä, tekniikoita.. mutta vasta saatuani oman kokemuksen siitä, miten yhteistyö Korkean voiman/Jumalan/Alkulähteen/Kristusvalon kanssa voi muuttaa värähtelyä pysyvästi ja hyvinkin nopeasti, oivalsin ja sisäistin monien pyhien kirjoitusten sanoman, sielutason transformaation. Ja oivalsin myös, että kaikki alkaa siitä palkitsevasta työstä itseni kanssa.

Äsken oli kyltti, joka kertoi Lahteen olevan 45km.. vielä noin neljän tunnin matka kohteeseen. Usein pitkät ajomatkat me käytämme myös `työntekoon`. Silloinkin on hyvää aikaa hiljentyä ja kysellä asioita Valon auttajilta tai omalta korkeimmaltaan. Minä saan tyytyä kakkoskuskin paikkaan oikeastaan aina, sillä Patrick pitää ajamisesta. Hänen rauhallisuudellaan vieressä istuminen onkin turvallista ja voin oikeasti keskittyä suuriinkin juttuihin matkojen aikana. Usein vierestä tulee iloinen toteamus, että mitähän tänään tutkittaisiin tai kyseltäisiin, kun on näin monta hyvää tuntia aikaa :)
Pohdinnat ja kokemusten vaihto on myös automatkojemme antoisaa puuhaa. Tämän vuoden aikana olemme istuneet autossa monen monta tuntia, takana on yli viisikymmentä tuhatta kilometriä! 

Matkustaminen sinänsä tuo paljon haasteita, ihan käytännön tasolla. Meidän ruokavaliollamme ei tarjontaa ole oikeastaan missään. Viime viikolla ajoimme saarelta ylös POhjanmaalle Tampereen kautta ja ohjaus oli pysähtyä Tammelan Gopalissa. Oih onnea, miten ihanaa kasvisruokaa, joka oikeasti maistui herkulliselta. Voin todella suositella, ihan värähtelynkin puolesta. Eipä tarvinnut siunata ruokaa kovin montaa minuuttia, jotta pahimmat mahdolliset energiat olisi saanut poistettua, niin kuin niin monessa paikassa. 
Usenmiten me joudumme tekemään ruoan suhteen reissuilla kompromisseja, sillä edes tavallista kasvisruokaa on vaikea löytää joka paikkakunnalta. Emme tietenkään syö mitään, millä on ollut silmät, mutta ruoan laadusta ja erikoisruokavaliosta joutuu kyllä tinkimään, varsinkin jos tahtoo lämpimän aterian. 
Myöhäisen lähdön takia pysähdyimme jo Salon Absilla ja söimme noutopöytälounaan kasvisvaihtoehdon. Onneksemme oli tarjolla punajuuripihvejä, jotka kokemuksen myötä voin todeta olevan sitä parasta mitä tämä ketju tarjoaa. 
Kaikki, jotka jo meidät tuntevat, tietävät heikkoutemme; kahvi.. tai oikeammin latte. Sen pienen ilon saadaksemme voimme ajaa muutamia kymmeniä kilometrejä varsinaiselta reitiltä ja meillä on oikeasti melkoisen tarkka kartta (päässä ja makunystyröissä) missä täällä Suomessa saa hyvää lattea ja missä ei! :D Sen juomisessakin meille on annettu Ylhäältä ohjeet (lue rajat), joten harjoitamme säännöllisesti säännöstelyä, jotta päivittäin ei ylittyisi kahden latten raja.

Vierestä kuuluu juuri.. mikä pössis, joko kahvitauko? Jes, tauon jälkeen luon varmaankin jatkoa tälle tekstille. Voisin kertoa viime aikojen hurjista energioista.

Lue lisää »

Päämäärä tällä polulla & Valon matkalla Norjassa

Sunnuntai 4.9.2016 klo 20.26

PÄÄMÄÄRÄNÄ MUUTOS <3

Kahdeksan tiivistahtisen Norjan päivän jälkeen olemme vihdoin kotona monien unohtumattomien kokemusten rikastuttamana. Kiitollisena Valon auttajien opastuksesta sekä opetuksista.
Norjaan suuntautuvalla matkallamme oli selkeä henkinen päämäärä. Sen lisäksi, että teimme työtä portaalien ja kultaisen verkon kanssa, me pyrimme yhdessä värähtelyn muutokseen. Mukana olleet ihanat matkalaiset ja ystävämme olivat valinneet jo kauan sitten olevansa mukana tässä suuressa työssä itsensä ja ihmiskunnan hyväksi. Tämän porukan sitoutuneisuus ja innokkuus oli syvältä koskettavaa ja kaunista. 
Matkaa tehtiin neljällä autolla ja päivittäin matkustajia vaihdettiin autosta toiseen. Näin oli mahdollisuus jakaa omia kokemuksia ja saada itsekin uutta tietoa ja muiden kokemuksien tuomia oivalluksia. Jo matkaa suunnitellessa oli suuntana oppia ja jakaa oppimaansa muiden kanssa. Ja nimenomaan niitä omia tunteiden ja ajatusten puhdistamiseen liittyviä oivalluksia. Ei tietenkään ole ihan helppoa jokaiselle olla avoin ja rehellinen itsensä suhteen, saati sitten jakaa rehellisesti tapahtumia itsessään muiden kanssa. Mutta aivan upeasti lähes jokainen käytti tämän ainutlaatuisen ja tiiviin mahdollisuuden itsensä hyväksi.
Tämän yhteisen työmme päämäränähän on puhdistaa omasta värähtelystä kaikki se matalampi, joka estää jumalallista yhteyttä omaan Korkeimpaan.  

Monilla matkalaisilla oli jo paljon henkistä ja elämänkokemuksellista pohjaa tälle työlle itsensä kanssa ja siksipä heillä oli nyt selkeä valinta kulkea juuri tällaista polkua, jonka joka askelmalla on mahdollisuus muutokseen ja työskentelyyn Valon kanssa. Kunnioitettavia valintoja jokaisella etsijälle kulkea sellaista polkua, joka oikeasti on kovaa henkistä työtä ja jatkuvaa hereilläoloa itsensä kanssa. 

MItä siis on työskentely Valon kanssa? Jumalallinen Valo on elämää luovaa ja ylläpitävää energiaa, joka lisääntyy, kun sille vain tekee tilaa omassa elämässä ja värähtelyssä. Kaikki se, mikä ei ylläpidä, vaan syö ja tuhoaa energiaa, tarvitsee "ruokaa", jotta voisi olla olemassa. Yksittäisessa sielussa/ihmisessä se syövä energia on niitä matalampia tunteita ja ajatuksia, jotka kuluttavat ihmisen elämänvoimaa ja energiaa. Koska meillä kaikilla on on enemmän taikka vähemmän tuota matalampaa värähtelyä, meille on tarjottu ihana mahdollisuus turvata Valoon, jotta sen voima puhdistaisi pois sen, mikä on meidän oman voimamme ja Valon säteilyn tiellä. Menetelmä ei todellakaan ole mikään uusi, eikä minun tai Patrickin keksimä, vaan se on ikiaikainen totuus, jota eri opettajat, uskonnot ja mestarit ovat ihmiskunnalle tuoneet jo iäisyyksien ajan. Matalalla värähtelyllä emme kykene siihen puhdistamiseen itse, vaan vasta ajan kanssa, kun yhteytemme on auennut ja kenttä on tarpeeksi korkeasti värähtelevä. Enkelit, Kristus, Buddha, Jumala, jne.. ovat kaikki Valosta ja voivat auttaa meitä, kunhan vain pyydämme tuota apua. Kun siis olemme hereillä itsemme kanssa, voimme tehdä tehokasta työtä ja pyynnöstä vapautua esim. kateudesta, ahneudesta, pahantahtoisuudesta, itsesäälistä, kilpailunhalusta, itsekkyydestä, oikeassa olemisen halusta, ylemmyyden tai alemmuuden tunteesta jne.. Kaikki nuo tunteet ja monet muut kantavat juuri sitä matalampaa taajuutta, joka kuluttaa meissä olevaa Valoa. Ja lopulta voi käydä niin, että todella väsymme ja sairastumme, sillä elämänvoimamme on kulunut negatiivisten energioiden ja ohjelmointien ylläpitämiseen. Ja vain sen tähden, ettemme ole ymmärtäneet pyytää apua niiden puhdistamiseksi. Menetelmä on yksinkertainen: Kun jokin ikävä tunnetila tai ajatus on aktiivisena kentässämme, pyydämme että esim. Jumala puhdistaa sen pois. Ja niin todellakin tapahtuu, kun oikeasti ja vilpittömästi pyytää itselleen apua. Selvänäköisesti tarkasteltuna tuo alempi, harmaampi ja raskaampi energia poistuu kentästä ja tilalle tulee Valoa.
Kaikenlaisia matalia tunteita on kaikilla ihmisillä ja niitä sitten kannamme sielussamme elämästä toiseen, kunnes otamme vastaan sitä oikeaa tietoa, miten niistä voi päästä eroon. Buddha puhuu mielen myrkyistä vapautumisesta, Kristus taas synneistä ja siitä, miten Jumalaan turvaamalla ja Häneen uskomalla voi vapautua. Tarkoitus on aina ollut puhdistaa itsestään kaikki se, mikä estää yhteyttämme Jumalalliseen ohjaukseen.

Tällainen oikea henkinen työ tuo lopulta tuloksia ja värähtely kirkastuu ja kohoaa, kunnes lopulta oma yhteys ja ohjaus avautuu puhtaan kanavan kautta. Kukaan ei tarvitse gurua päästääkseen henkisellä polullaan eteenpäin, vaan ainoastaa vilpittömyyttä, nöyryyttä ja rehellistä läsnäoloa itsensä kanssa. Yksinkertaista, niin kuin totuus aina, mutta arjessa haastavaa..

Putsiryhmämme siis jakoi kokemuksiaan, iloaan ja aikaansa tämän monen päivän ajan Norjan upean luonnon, putousten, vuorien, lampaiden ja kaiken Äiti maan tarjoaman kauneuden ympäröimänä. Yhdessä, tasavertaisena, sielu toisensa kohdaten. Erilaiset tämän elämän taustat, kokemukset sekä erilaiset tietoisuudet kohtasivat toisensa. Toki matkalla nousi tuota puhdistettavaakin jonkin ihmisen tai tilanteen läsnäollessa, mutta silloin oli kiitollinen tilaisuus pyytää itselleen apua. Tämä sellkeä menetelmä ja yhteinen päämäärä luo niin hyvän henkisen pohjan, että näinkin iso ryhmä voi toimia rauhallisesti yhdessä, samaan hiileen puhaltaen, yhteiseen päämäärään tähdäten.

Henkilökohtaisen työn lisäksi teimme yhteistä, suurta työtä muinaisen Valoverkon kanssa. Tämä muinainen verkko on ollut passiivisena kymmeniä tuhansia vuosia, mutta tässä ajassa sen on aika kytkeytyä, jotta mahdollisimman moni etsijä saisi sen tiedon ja työkalut, joita niin kipeästi kaipaavat. Erilaiset tietoisuudet kytkivät tietyissä, etukäteen annetuissa kohteissa oman kokemuksensa ja viisautensa tähän verkkoon, joka lopulta saa aktivointinsa suuressa kosmisessa tapahtumassa, joka on tulossa tuon muinaisen portaalin avautumisen myötä. Meidän ryhmämme ei ole ainut maailmassa, joka näin kytkee tuota verkkoa, vaan maailmassa on muitakin Valon työläisiä tässä työssä. Meidän kohdallemme tuli nyt tämä tehtävä, joka aktivoitui kesäpäivän seisauksena 2016. 

Kiitollisena otin vastaan vanhojen plejadilaisten ystävieni ohjauksen sekä viidennen ulottuvuuden ihanan olennon käytännön neuvot. Ystäväni plejadeilta tekevät yhteistyötä Hicsiksi itseään nimittävän vaaleanpuna-lilalta hohtavan valo-olennon kanssa. Hics oli aivan upea tuomaan ihan käytännön neuvoja ryhmästämme, sen värähtelytilasta, keskinäisistä haasteista, tunnetiloista ja ennen kaikkea hän toi paljon iloa ja tukea siihen, miten voi toinen toistaan auttaa. Hics on olemukseltaan hyvin suloinen, rinnakkaisen viidennen ulottuvuuden maailman korkea olento. Hän kertoo hauskasti esim ruoasta ja veden puhtauden tärkeydestä sekä rakkaudesta! Hän myös kielsi minulta aamukahvin ja liiallisen itkemisen! MInulla on taipumusta vuodattaa ilon, kiitollisuuden ja myötätunnon kyyneleitä, mutta ei tarvitsisi kuitenkaan liioitella. Eli hanat kiinni ajoissa ja eteenpäin, oli Hicsin neuvo.

Plejadilaiset ohjasivat juuri tuota Valoverkon kytkemistä ja Hics siis avusti monin tavoin. Verkkoon saatiin kaikki se informaatio, jota oli tarkoituskin saada kollektiivisen muutostyön aktivoimiseksi. Ikävä kyllä mukaan oli ujuttautunut väärääkin informaatiota, mutta saimme sen onneksi poistettua, kiitos plejadilaisten informaatiom. Meidän yhteinen "missiommehan" on juuri tuo henkinen työ värähtelyn puhdistamiseksi ja kohottamiseksi. Yksinkertaista ja selkeää, eikä tarvitse muuta informaatiota kuin sen, jonka jokainen osallistuja kulloisellakin kytkentähetkellä antoi oman putsityönsä kautta. Arvokasta infoa, joka voi pelastaa joskus jossain etsivän sielun. Äärimmäinen kiitollisuus kaikkia vilpittömiä osallistujia kohtaan, jotka olivat valinneet Valon työparikseen. 

Mukana olleilla oli yhteinen, mennyt elämä, jonka energioita oli itse kullakin puhdistettavana. Muinoin yhteinen päämäärä oli hajonnut, koska jokin väärä suunta oli ujuttautunut viemään sieluja erilleen. Valon kanssa työskentely oli kääntynyt pimeyden "avun" vastaanottamiseksi ja monia sieluja oli seuraavien elämien ajan kulkenut sen tähden harhaan. Nyt olemme yhdessä korjaamassa tuota sielumuistissa olevaa infoa ja puhdistamssa sen negatiivisia jälkiä. Vain Valoon luottaen ja sen ohjausta kuunnellen.

Vapaaehtoisesti ponnistellen, askel askeleelta teemme yhdessä työtä, jaamme tätä informaatiota ja niin henkinen perheemme kasvaa jatkuvasti. Vaikka mukana oli vain me 18 osallistujaa, tunsimme kyllä niiden kymmenien henkisen tuen, jotka jäivät kotiin. Myös heidän informaationsa kulkivat kauttamme tallentuen tuohon verkkoon. 

Norja on todella kaunis maa. Ensikertalaisena huokailin jatkuvasti kaiken upeutta, ja Äiti maan voimaa joka virtasi, pulppusi ja kohosi kaikkialla ympärillämme. Kaikki maan elementit olivat edustettuna samaan aikaan ja loivat ympärilleen harmoniaa ja vahvaa voimaa meidän ammennettavaksemme. Keskiaikaiset kirkot, joissa vierailimme, olivat usein ley-linjojen risteyskohdissa ja vain näkyvänä, kauniina huippuna siitä energiasta, joka jo muinoin oli löydetty. Aikakaudet vourottelivat sisäisissä näyissäni ja ymmärsin yhä selvemmin, miten korkea tieto oli ohjannut näiden pyhien paikkojen valinnassa. Jo ennen kirkkojen rakentamista oli ollut muita, jotka olivat vaalineet pyhyyden energiaa. Ja useinhan juuri kirkko olikin pyrkinyt tukahduttamaan omilla rakennuksillaan tuon muinaisen yhteyden kosmisiin virtauksiin. Mutta eipä se ollut onnistunut siinä työssään, sillä yksimielisesti koimme muutaman paikan todella ihmeellisen ja liikuttavat pyhän värähtelyn, jonka myös itse kirkkorakennus oli itseensä tallentanut. Kohtaamisemme tämän energian kanssa muutti monien värähtelyä näkyvästi ja osalla aktivoi myös sielun muistia entisistä elämistä ja niiden tehtävistä. Aikanaan sitten selviää, mitä oikeasti teimme tuolla matkalla!

En osaa sanoin kertoa, miten kiitollinen olen kaikesta siellä kokemastani, ja varsinkin kaikista tähän työhön osallistujista. Vaikka oli pientä/suurta haastettakin ja väärää infoa yritti mukaan verkkoon, niin kaikki matkalla meni lopulta loistavasti. Auttajamme olivat selkeästi mukana ja enkelit kiireisinä. Kaikki yöpaikat olivat odotettua parempia, jokaisessa jokin ylimääräinen yllätys ja kaunis elementti. Yhteys ihmisten välillä kasvoi ja työ jatkuu nyt entistä kirkkaampana, selkeämpänä ja suuremman kuvan vahvistamana. Tämä puhdas, Valoon turvaava polku on yhteinen. Me tahdomme ottaa vastuun värähtelyistämme ja omalla työllämme muuttaa kollektiiviinkin siirtyvää tietoa, jotta se puhtaampi värähtely peilautuisi aikanaan kauniimpana ja parempana maailmana,  jossa Äiti maata ja ihmiskuntaa kunnioitetaan Jumalan luomina tietoisuuksina ja sen fyysisinä ilmentyminä. Puhdas Rakkaus on päämäärä ja polku.

Seuraava putsiryhmän matka suuntautuu jälleen Bosniaan ensi kesänä ja uudet henkiset seikkailut odottavat kaikkia ihania tällä polulla tallaavia. Mukaan lähtijät valitaan, sillä työ siellä on kokonaisuuden kannalta tärkeää. Kaikki vilpittömästi itsensä kanssa työtä tekevät ovat siis kutsutut mukaan! Max koko on jälleen 18.

Kiitos, kiitos, kiitos. Kaunis ja syvä jälki jäi kyllä meidän "opettajien", minun ja Patrickin sydämeen. Ja niin myös tallentui tämäkin matka ja sen työ suureen kokonaisuuteen ja peilautuu sieltä sitten aikanaan kaikille muille kotiin kaipaaville. 

Kiitos Valon auttajamme kaikesta ohjauksesta, suojauksesta ja siunauksestanne.