Tietäjän tarinoita

Voiman takaisin hakeminen

Perjantai 13.9.2013 klo 12.05

Joskus elämässä tulee eteen ajanjaksoja, jolloin ihan kuulee sisäisen äänen huudon!  Se vaatii pysähtymään, ottamaan aikaa, syventymään, puhdistamaan ja luomaan uutta.

Viime viikot olen kokenut juuri sitä. Rauhassa, oleillen ovat menneet Korkeat energiat lähestyneet ja vaatineet

Sisäinen ääni - intuitio

Keskiviikko 11.9.2013 klo 11.56

Sisäisen äänen kuuntelu on elämämme tasapainon, oikean rytmin ja suunnan edellytys. Aika vahvasti sanottu, mutta niin totta. Jokainen valinta, jonka teemme sisäisen äänemme, intuition ohjaamana , vie omaa polkuamme juuri siihen suuntaan, mikä vahvistaa hyvää elämässämme. Hyvien asioiden sijasta valitsemme helposti totuttuja asioita, niin kuin kuuluu- tyylillä. Monesti saan selittää omaa näkemystäni mistä sen sitten tietää, mikä on intuition ohjaamaa, taikka sisäisen äänen ohjaamaa.. 
En oikeastaan osaa erotella sisäisen äänen ja intuition eroa, vaan koen niiden lähteen samana, minun korkeamman olemukseni viestinä.
Joka tapauksessa tuo oma viestintuojamme on paras ystävämme, paras ohjaajamme. En tarkoita, että sen kautta tulevat ohjeet olisi aina helppoja ja kivoja toteuttaa, vaan luotan siihen, että se näkee oikean suunnan, jota kohti kulkea, vaikka polku aluksi tuntuisikin vaikealta kulkea. Yleensä sen mukana tulee helpotuksen tunne, näinhän tämän kuuluu olla!  Vaikka pelko uudesta astuisi sen jälkeen kuvaan, on tuo pieni hetki ja sen havaitseminen todellista, ja oikeaa. 

Tässä harjoitus Sisäisen äänen vahvistamiseksi, vain 5-10min!
Istu rauhassa, puhelin kiinni
Nauti hetken omasta olemuksestasi, siinä hetkessä
Keskity hetki oman hengityksen tarkkailuun
Tunne sisäänhengityksen kevyt virta nenäsi kautta keuhkoihin, tarkkaile sitä
Tunne, miten uloshengitys poistaa jännitystä
Tarkkkaile edelleen hengitystäsi, anna ajatusten leijailla taustalla, älä kiinnity niihin
Paina nyt oikean  käden keskisormella kulmakarvojesi väliä, kolmannen silmän kohtaa
Hengitä nyt siihen, sisään ja ulos, muutamia kertoja
Sano mielessäsi; Rakastan itseäni, suon itselleni kaiken hyvän 
Tarkkaile hetkisen kehoasi, miltä tuntuu olla rakastettu
Luota nyt siihen, että intuitiosi ohjaa sinua, rakkaudella!
Lopuksi hengitä vapautuneesti syvään, ja palaa arkeesi.

Läsnäolon merkitys on niin suuri, ettei sitä voi liikaa korostaa. Vaikka toivoisimme nopeita ratkaisuja, yht´äkkisiä muutoksia, ihmeavautumisia korkeammalle voimalle, läsnäolon harjoittelu palvelee silti henkistä polkua korvaamattoman arvokkaalla tavalla. Sen päivittäinen muistaminen ja lopulta siinä eläminen on oikeastaan kaikki, mitä tarvitsemme.

 

ysi ysi päivä

Maanantai 9.9.2013 klo 12.35

9.9.2013

Hetkisen selailin aiempia kirjoituksiani menneiltä vuosilta. Niitä muutamia, mitä on näilllä sivuillani vielä jäljellä. Nämä kotisivuni täyttävät pian 4vuotta, mutta niitä on edeltänyt Aurinkoenkelin sivustoni.jotka joiduin lakkauttamaan, koska joku muukin alkoi tuoda tätä asiaa samalla nimellä. Näitä sekannuksia on aika ajoin, ja joskus sitä tapahtuu vieläkin. Nykyinen toiminimeni on Valonpolku, koska Tähtipolku firman nimenä oli jo jollain taloyhtiöllä. Valonpolku on siis virallinen toiminimi, mutta se saatetaan yhdistää samalla nimellä toimivaan saman alan yrittäjään, joka tuota nimeä käyttää, vaikka se ei olekaan heidän reksiteröity nimensä. Tämä on tätä aikaa.. kaikkea alkaa olla tarjolla yltäkylläisesti. Ja hyvä niin.. ehkä.. Toisaalta se voi tuoda vaikeutta erottaa oikea osaaminen, oikea informaatio kaiken runsauden keskellä.. En toki tarkoita että kukaan tätä polkua kulkeva harhautttaisi tahallaan, mutta ehkä kaikilla ei ole energioiden ja niiden lähteen erottelukykyä. Toisaalta ei kaikilla ole myöskään sitä missiota, että opiskelee kokonaispakettia, eikä vain esim parantamista. Laajempi kuva voi siis olla vielä etsinnän alla.. 

No niin. sitten ysi ysi päivään.  
Minun tätä päivääni on edeltänyt muutama huilauspäivä. Ensin meni ääni, puhelintyö jäihin siis. Sitten tuli oikea flunssa, siis kokonaan lepäämään. Näiden muutaman huilauspäivän aikana olen ollut jälleen kiitollisella mielellä siitä, etten ole vain surkutellut omaa kurjaa oloa, vaan antanut korkeamman tehdä kanssani omaa työtään. Aina olen kokenut niin, että kun sairastun, saan mahdollisuuden tehdä pävitystä omasta tilanteestani, oikein pidemmän kaavan kanssa. Myönnän, että voisin tehdä sen myös ottamalla sen hiljaisen ajan itselleni, mutta kulunut vuosi viime syyspäivän tasauksesta saakka on ollut tämän ihanan työn täyttämää. Olen todella pyrkinyt jakamaan tietoa ja osaamistani niin paljon kuin mahdollista. Se on ollut tämän ajan missiota. Nyt oli/on siis pysähdyksen paikka. Mihin suuntaan, tai millä vivahteilla tai uusilla energioilla eteenpäin? Mitä lisää on nyt tarkoitus tuoda? Mitä on tarkoitus jättää pois?
Yhdeksikön teemaa on vanhasta luopuminen, ja  uuden tason saavuttaminen. Muiden auttaminen ja palvelu. Tämä päivä kantaa kaksinkertaisesti sen energian ja viestin, sekä myös vastuun teemaa. Olen vastuussa omasta polustani, niistä ratkaisuista, joita olen tehnyt. Tänään hiljennyn sen äärelle, palvelevatko ne ratkaisut tätä hetkeä, omaa suuntaani ja tulevaa polkuani, sekä muiden auttamista? Mitä on aika jättää pois, mitä uudistaa? 
Oma suuntani tarkentuu vielä, mutta sen näen jo nyt, että kurssitarjonta tulee kokemaan muutoksen. Ensi viikonlopun 14.9. syventävä auttamiskurssi vahvistuu uusilla harjoituksilla, jotka nyt nousivat ajankohtaisina esille. Innolla odotan saavani välittää tätä energiaa!
Luentoa on myös luvassa, liittyen Hyperboreaan ja Kreikan viisauteen.. Sitä vastaanotan nyt.. Ajankohta tarkentuu myöhemmin.

Sairaus voi siis olla siunaus, jos sen sallii itselleen. Ehkä seuraavalla kerralla en tarvitse sitä, jotta pysähdyn ottamaan vastaan uutta. Merkit ovat nytkin olleet selkeät, minä vain en ehtinyt painaa jarrua pysähtyäkseni.. niin luulin! Kiitos, että minusta pidetään näin hyvää huolta, että laitetaan lepäämään kun sen aika on.

Eteenpäin vain...

Perjantai 6.9.2013 klo 12.09

"Häviäjä ei ole se, joka kärsii tappion, vaan se, joka antaa periksi"          Paulo Coelho 

Nyt on jälleen aika, jolloin tuota periksiantamattomuutta tarvitaan. Monet kuviot ja energiat tuovat jatkuvasti eteesi tilanteita, jolloin on valinnan paikka. Minkä puoleen kallistun, mihin voimaan tukeudun.. Sallinko itselleni saman reaktion, saman mallin, jota olen toistanut jo vuosia..
Voisiko nyt olla hetki tehdä jotain toisin? Mieluummin vahvistaa omaa voimaa, oman sydämen ääntä ja tasapainoa, kuin jälleen antautua tuulten riepoteltavaksi. Ympäröivät energiat voivat hallita ja viedä mukanaan, mutta pysähtyminen, jarruttaminen, itsensä kuuntelu ja rakastaminen vievät niiltä voiman.
Vaikka elämä haastaa, asettaa tarkasteltavaksemme omia luomuksiamme menneiltä vuosilta, jopa menneistä elämistämme, voimme joka hetki tehdä tietoisen valinnan toimia nyt toisin. Vaikka kompastumme, teemme ratkaisumme sen hetkisen ymmärryksemme ja tunteidemme mukaan, voimme korjata suuntaa tiedostamalla sen, mikä on valintojemme pohjalla. Kenties oma pelko taikka halu mukautua muiden tahtoon.. Vaikka hylkäsimme oman sydämemme tänään, askel sen tiedostamiseen on askel eteenpäin. Vaikka se konkreettinen askel sydämen suuntaan olisi vasta vuosien päästä, on tarkkaileva ymmärrys omasta tilasta se suurin askel, NYT. Ei anneta periksi, vaan jatketaan, yritetään olla hereillä, tukea toisiamme ja kulkea eteenpäin. Yhdessä, elämän virtaan ja oman sydämen voimaan luottaen.

Voimaannuttavaa viikonloppua. 

Oman puhtaan tilan löytäminen

Maanantai 2.9.2013 klo 22.42

Viikonlopun pohdiskeluni suorastaan enteili tätä. Jokin kosminen kuvio laittoi sen liikkeelle. Jokin impulssi tavoitti minut ja istutti alas, puhtaamman, vilpittömämmän ja rohkeamman itsen esilletulemiseksi. Olenko siinä puhtaassa, omassa tilassani, jossa koen olevani Minä Olen tilassa? Olenko vilpitön siinä mitä teen, kuin lapsi, joka kokee aidosti kaiken, ilmaisee itseään rehellisesti ilman naamioita, taikka miellyttämisen halua? Millainen on oma puhdas tilani - Nyt? Uskoisin, että etsiskelyni tuotti tuloksen, päivitykseni oli tarpeen. Löysin vahvemman yhteyden itseeni ja sitä kautta Luojaan. 

Tässä tuo kosminen kuvio, Sarah Varcasin sanoin:

UUDELLEENHARMONISOINTIKUUKAUSI ON ALKANUT - TINKIMÄTTÖMYYSTESTI
 
Kirjoittanut Sarah Varcas (astro-awakenings.co.uk)
2.9.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Tulevan viikon Mars, Saturnus ja Neptunus kysyvät, missä määrin elämme näkemystemme, viisautemme ja perususkomustemme mukaan. Toisin sanoen, miten hyvin ulkoinen elämämme heijastaa sisäistä elämäämme ja toisinpäin? Nämä ovat oleellisia kysymyksiä tällä hetkellä, koska tinkimättömyys elämässä, käyttäytymisessä ja sitoutumisessa omaan totuuteemme on kosmisen silmälläpidon alla ja kaikki alueet missä meidät havaitaan puutteelliseksi - missä julistamme yhtä ja teemme toista, tuomitsemme toiset, ennen kuin otamme itsemme käsittelyyn tai meiltä puuttuu tahtoa muuttua niin, kuin sanomme haluavamme - ovat paineen alla tulevan kuukauden ajan. 
 
On kuitenkin tärkeää, ettei meillä ole mitään oletuksia tämän harjoituksen tuloksista. Jos asiaa pohdittuamme huomaamme, että vaikka sanomme haluavamme muutosta, ponnistelemme hyvin vähän tehdäksemme jotain eri tavalla, niin se ei välttämättä merkitse, että meidän täytyy aloittaa nyt. Se saattaa merkitä, että emme itse asiassa halua muutosta tavalla, millä sanomme haluavamme. Teot puhuvat usein kovempaa kuin sanat ja vaikka on helppoa löytää kaikenlaisia syitä olla tekemättä sitä, mitä sanomme haluavamme, totuus voi olla, ettemme todellisuudessa haluakaan sitä. Tämä sitten esittää kysymyksen: miksi ylipäätään luulimme haluavamme sitä?!
 
Tämä on oikeastaan sen asian ydin, mitä taivas tällä viikolla korostaa, koska jos emme tiedä, miksi haluamme sitä, mitä sanomme haluavamme, emme oikeasti tiedä, haluammeko sitä! Halu on kummallinen asia ja sen vaikutus voi melkein tarttua. Jos riittävä määrä ihmisiä ympärillämme haluaa jotain, saatamme joutua mukaan edes käsittämättä sitä! Silloin kun kollektiivinen energiakenttä on tulvillaan halua, kateutta ja kilpaomistamista, voi olla vaikeaa olla imeytymättä samaan dynamiikkaan riippumatta siitä, miten irralliseksi näemme itsemme siitä. Ja kun henkinen materialismi on näinä päivinä aivan yhtä yleistä kulttuurissamme kuin taloudellinenkin, voimme helposti pyyhkiytyä viimeisimmän opetuksen, uusimman henkisen harjoituksen, parannustekniikan tai viimeisimmän näyttämöllä olevan opettajan mukaan käyttämättä hetkeä kysyäksemme, haluammeko sitä oikeasti. Resonoimmeko oikeasti tämän kanssa vai vetääkö meitä ainoastaan toisten ihmisen halujen ristiaallokko? 
 
Tämä on vaikea juttu, koska hyväksynnän ja mukaan ottamisen halu voi vaikuttaa voimakkaasti asioihin, mitä kaipaamme, ja tämä tekee vaikeaksi irrottautua paikoista, ihmisistä, opetuksista ja harjoituksista, joiden kanssa emme todellisuudessa resonoi. Samanmielisten ja tukea antavien ihmisten ryhmissä voi olla suurta yhteisöllisyyden tuntua, mutta otapa askel taaksepäin ryhmän vallitsevasta keskustelusta ja se voi muuttua hetkessä! On vain pieni, mutta usein hyvin tuskallinen askel sisäpiiriläisestä ulkopuoliseksi tällaisissa tapauksissa, ja meiltä ehkä puuttuu tarvittavaa päättäväisyyttä tuon hypyn tekemiseen. Niinpä jäämme ryhmän helmoihin - emme tuntien oloamme kovin mukavaksi, ei todella sitoutuneena, mutta ainakin hyväksyttynä ja vahvistusta saaneena.
 
Syyskuu on kuitenkin SE kuukausi tämän muuttamiseen. Jos olemme väärässä paikassa, väärien ihmisten ympäröimänä, jotka vahvistavat vääriä asioita, meidän on noustava ylös ja lähdettävä. Se voi vaatia rohkeutta, se voi aiheuttaa ristiriitaa, meitä voidaan kritisoida tai meidät voidaan torjua, mutta silti se on tehtävä. Ei ole enää aika panostaa energiaamme sellaiseen, mitä emme oikeasti halua, pelkästään siksi että niin on turvallisempaa. Tietysti ellemme oikeasti halua turvallisuutta siitä, että on hyväksytty eikä haasteta. Ja jos tilanne on näin, sekin on ok, mutta meidän on oltava rehellinen siinä. Meidän on kohdattava motiivimme ja tunnistettava, mikä todella ajaa valintojamme, koska näin voimme arvioida, miten harmoniassa sisäinen ja ulkoinen elämämme on, ja ryhtyä vastaaviin toimiin.
 
Tuleva kuukausi on uudelleenharmonisointikuukausi, minkä aikana tinkimättömyyttämme testataan. Tällä viikolla meillä on tilaisuus olla askeleen ja testata itseä löytääksemme, mitä oikeasti haluamme ja miten on parasta huolehtia sen saamisesta.
 
Nauttikaa viikosta kaikki!
 
Sarah Varcas

Myötätunto

Sunnuntai 1.9.2013 klo 13.03

Viime päivien pohdiskelun aiheena on ollut oma työni. Mikä on se voima, joka vie eteenpäin, kaikesta epävarmuudesta, jatkuvasta luottamuksen koetuksesta, taikka oman motiivin hakemisesta huolimatta.. Miksi teen tällaista työtä? Joka päivä on uudelleen tarkistettava se pohja, jolta ponnistan muiden auttamiseksi. Elänkö itse niin kuin opetan, olenko tarpeeksi tasapainoinen, viisas, ja ennen kaikkea myötätuntoinen ollakseni läsnä kaikille eteeni tuleville ihmisille. Kaikilla on oma tarinansa, oma polkunsa ja oma tuskansa,jonka kanssa he yleensä tulevat hakemaan apua, jotain helpotusta, jotain syvällisempää vastausta ja uutta suuntaa.. Myönnän voimattomuuteni, joka välillä nostaa päätään. Miten osaan, miten uskallan ottaa vastuun sanoistani, neuvoistani. Miten osaan auttaa juuri nyt häntä, joka nyt katsoo minua odottaen.. Kuitenkin, kaiken pohjalla on myös minun kohdallani se suuri usko, kokemus, että en tee tätä työtä pelkästään itseeni ja kokemukseeni nojaten, vaan paljon suurempaan ja viisaampaan luottaen. Koen, että voin olla välikappale, joka toimii korkeamman viisauden, puhtaamman valon välittäjänä. Oma polkuni siihen on ollut niin pitkä! Niin paljon opetuksia, niin monia kompastumisia ja uudelleen tasapainon hakemista. En tietenkään ole valmis, lähimainkaan. Olen edelleen polulla kohti syvempää tiedostamista, kohti puhtaampaa myötätuntoa. Myötätunto on avain muiden auttamiseen. Vaikka joskus koenkin, että sanani eivät vastaa myötätunnon käsitystä, pyrin joka kohtaamisella olemaan siinä sydämen tilassa, joka sen tekee mahdolliseksi. 
Tänään testasin jälleen omaa sisintäni. Tekisinkö tätä työtä pelkästään muita palvellen, jos se olisi tässä maailmassa mahdollista. Vastasin itselleni rehellisesti. Niin mielelläni!! Ikävä kyllä tänä päivänä joudun edelleen ottamaan palveluksistani maksun. Se mahdollistaa sen, että voin keskittyä pelkästään tähän, jakaa ymmärrystäni, tietoani, aikaani, opiskella jatkuvasti lisää, tehdä harjoituksia itseni ja muiden hyväksi.
Työstäni saan siis kiittää ennen kaikkea teitä! Teitä kaikkia, jotka olen matkallani kohdannut. KIITOS!

"OM MANI PADME HUM"  Avalokiteshvaran siunauksin, Eija 

Uudella ajatuksella

Keskiviikko 28.8.2013 klo 19.25

Uudistin blogiominaisuuteni näillä sivuillani. Mielessä pyörii niin usein jaettavia ajatuksia tästä ajasta, meistä ihmisistä, sielun matkasta jnee

Uusi aika - uusi ihminen lienee paikkansapitävä minunkin kohdallani. Uudistusta täytyy tapahtua, ja se uudistuu täytyy myös näkyä, ihan siellä arjessa. Miksei siis näillä sivuillani. 

Uudella ajatuksella kohti uusia oivalluksia ja avautuvia portteja. Niihin palaan lähipäivinä. Nähdään siis tämän myötä.

Kohti ensi vuotta

Perjantai 22.10.2010 klo 12.29 - ÄitiKuu

Ensi vuosi alkaa voimakkaalla tapahtumalla - auringon pimennyksellä. 
Planeetan magneettikenttä reagoi siihen, me reagoimme myös. Ja näin myös tämä tapahtuma voimistaa kaikkea omassa energiakentässämme. Millaisella energialla kuljemme kohti uutta vuotta, ja lopulta uutta aikaa..
Tämä mennyt vuosi on kokonaisuudessaan ollut puhdistumista, irtipäästämistä, ja monien asioiden näkyville nostoa. Missä olemme vielä kiinni, niin ettemme voi puhdistaa omaa tunnekenttäämme? Ihmissuhteet ovat olleet monilla korostetustai esillä. Ihmisenä olemiseemme kuuluu oppiläksyt ihmissuhteiden kautta. Miksi? Jotta oppisimme oikeanlaisen Rakkauden. Rakkaus sellaisena, kuin sen koemme ja tunnemme, sisältää oikeastaan aina riippuvuuden, itsekkyyden ja hyväksikäytön elementtejä. Minä tosiaan rakastan puolisoani, lastani, vanhempiani!.... Mutta..
Usein toistuva lause, joka tuottaa tuskaa joka päivä miljoonille ihmisille. 
Sanotaan, että puhtainta on äidinrakkaus. Usein sekin sisältää ehdollisuutta. Todella rakastan lastani, mutta olen hyvin pettynyt, kun hän ei sittenkään ole sellainen, kuin ajattelin hänestä tulevan. Entä jos lapsi päättää käyttää elämänsä etsien itseään, vailla ammattia, kotia. Entä jos hän hakee korkeampaa rakkautta huumeiden kautta? Tai jos hän sairastuu vakavasti ja lopulta päättää itse päivänsä? Hyväksymmekö, olemmeko avoimina hänen rinnallaan, rakastaen ja hyväksyen, myötätuntoisina, mutta ilman omaa paniikkia, pelkoa? Sama voi koskea puolisoa, johon niin kovasti rakastuimme.. Täydellinen hyväksyminen, rakkaus ilman odotuksia, omia toiveita, vain rakkaus. Mitä se voisi olla? Meidän ihmisten sudenkuoppa rakkaudessa on tunne-energia, jonka siihen liitämme. Ovathan tunteet ihania, ja kokemukset tarpeellisiakin. Kuitenkin, kun rakastamme tunteellamme, lisäämme energiaa, joka tuo jatkuvasti uusia kokemuksia eteemme. Ja nuo kokemukset ovat varsinkin tänä aikana vahvoja ja täynnä itkua, epätoivoa, kiinnipitämistä, kipeitä hylkäämisiä, mielen kaaosta. 
Mitä siis voisi olla rakkaus? Sellainen rakkaus, jota sydämissämme kaipaamme, etsimme yhä uusien ihmisten ja kokemusten kautta? Ehkä se sisältää pysyvän rauhan elementtejä, sisimmässä olevaa voimaa, joka ei ole riippuvainen ulkoisista tapahtumista, kokonaisuuden näkemistä, vaikeissakin tilanteissa. MItä mieltä olet sinä olet?

Luonnon puolesta

Sunnuntai 3.10.2010 klo 14.31 - ÄitiKuu

Tämä maailmankaikkeuden nopea muutos koskee tietenkin kaikkia meidänkin planeettamme tasoja. JOkainen taso pyrkii säilymään.
Länsirannikkon metsistä poimin viestiä meille ihmisille. Luonnossa tapahtuvat muutokset näkyvät ja herkistymällä myös kuuluvat. On helppo nähdä ihmisen jalanjälkiä kaikkialla minne ihminen on jalkansa astunut.
Rannikon metsissä näkee rajuja avohakkuita, sekä myös ojituksia, jotka ovat myös muuttaneet luonnon dynamiikkaa ja harmoniaa.
Muutossignaalejasinkoilee ympärilläni kun vaeltelen lähimetsässä. Moni  asia kiinnittää huomioni, ja moni "hätähuuto" pahoittaa avointa mieltäni. Pysähdyn melko nuoren haapaneidon viereen ja nojaudun sen runkoon. Avaan sydämeni ja kuulostelen mitä minä voisin tehdä tämän metsän hyväksi. Jään odottelemaan ja kuulostelemaan. Hyvin hitaasti aukeaa sanoma, jota hämmästyn - ja toisaalta taas en.. ihmisen jälki on niin laaja ja tuhoisa.
Monet puut (ja osittain muutkin kasvit) elävät ilman suoraa kontaktia omaan elämänlähteeseensä. Se suora yhteys, joka puilla on ollut elämänenergian lähteeseen, on ihmisen toimesta häiriintynyt. MOnet puut saavat vain heikon yhteyden, koska ihminen on muodostanut niin vahvan negatiivisen kentän, jota on jo vaikea läpäistä. Sama koskee monia, herkkiä eläimiä. Ne kärsivät yhteyden heikkoudesta, ja mieluummin lähtevät pois. Kasvit tarvitsevat äiti maan energiaa, sekä myös elämänenergiaa selvitäkseen ja säilyäkseen lajina. Niillä on oma, yksilöllinen lähteensä, joka pitää yllä niiden tietoisuutta omasta lajistaan ja sen tehtävästä. Heikoimmat puut joutuvat nyt turvautumaan vahvemmilta saamaansa enrgiaan, ja niiden "yksilöllinen" kehitys häiriintyy tai loppuu. Tämä koskee hyvin vahvasti  puita, jotka joutuvat elämään köyhässä, ihmisen muuuttamassa maaperässä. Niillä ei ole tarvittavaa voimaa ponnistaa omaan lähteeseensä. 
Tämä viesti kuvaa vahvasti tulevaisuuttamme. Ensi merkit ovat jo nähtävillä, mutta vielä voimme auttaa ystäväämme luontoa, ja tämä viesti koskee erityisesti puita., joilla on merkittävä tehtävä kokonaisuudessa. Mm. tiettyjen puhtaiden energioiden kanavoimisessa Äiti Maalle ja koko luomakunnalle.
MItä voimme tehdä?
Jos jokin puulaji erityisesti kiehtoo sinua, ota se sydämeesi. Myötätunnon ja rakkauden energiat vahvistavat niitä ja parantavat niiden kykyä pitää yllä yhteyttään.
Minun ystäväni tuolla metsäretkelläni oli haapa. Tallensin sen sydämeeni ja lupasin tehdä voitavani. Suuri osa tästä tíedosta, ja tulevasta, sain vanhalta, uljaalta haavalta, joka hallitsi suurta aukiota, jolla tuo nuori haapaneiti minut ensin herätti.
Tämän kirjoituksen myötä tahdon herättää sinuakin. Ota sydämeesi oma suosikkisi ja vieraile metsissä jakamassa myötätuntoasi. Me olemme kokonaisuus, jonka on yhdessä tarkoitus selvitä. Rakkaus on tie, joka koskee meitä kaikkia.

Sisäinen tieto

Tiistai 28.9.2010 klo 18.24 - ÄitiKuu

Ihmisen askelin kohti sisäistä jumaluutta. Tiivistettyä oman polkuni totuutta. Sisäinen totuus löytyy olemalla itselle uskollinen rakastamalla omaa jumaluuttaan. Aluksi se on harjoittelua, kompastelua, paluuta vanhaan itsensä unohtamiseen, liiaksi ulkoiseen maailmaan tukeutumalla. Jo vuosia olens itä minäkin harjoitellut, ja kompastellut, kun omat oppiläksyni ovat liiaksi pakahduttaneet sydäntä.
Sisäinen ääni vahvistuu, kun sille antaa aikaa ja rauhaa. Se tulee osaksi sinua ja laajenee vahvuudeksi ympärillesi hiljaisuudessa. Arkipäivässä sen vahvuus mitataan, sen pysyvyys punnitaan.
Sisäisen äänen kuuntelu on askel sekin. Se ei ole viimeinen pysäkki, vaan uuteen menopeliin voi astua sen kautta. Jos tarkoitus on palvella, poistaa muidenkin kärsimystä, tuoda tietoa ja auttaa muitakin polullaa eteenpäin, on sisäisen äänen laajennuttava. Ja jälleen harjoittelua, kuuntelua ja avautumista uuteen.  Sisäinen kanava voi laajeta sisäiseksi tiedoksi, muiden hyväksi. Oman jumaluuden, sisäisen hienorakenteen tunnistaminen itsessään on tiedon polulla ensi askeleita. MIllainen on oma olemus? Sen tunnistaminen ilman muodon maailmaa ympärillämme on vaativa sisäinen pyrkimys ja tie. Oman hienorakenteen vahvistaminen ensin hiljaisuudessa ja sitten arjessa.
Kun elämä sitten meitä opettaa, omassa sisäisessä olemuksessaan pysyttelemällä läksyt helpottuvat. Tietoisena olemista ja itsensä palauttamista omaan todelliseen olemukseen. Harjoittelelua ja taas harjoittelua.. luultavimmin...ainakin suurimmalla osalla.
Kun tuo kanava itsessä on avautunut, et voi sitä unohtaa. Se on kauneudessaan sellaista, että siihen pyrkii takaisin. Siitä tulee sinun elämäsi.

Jos olet muiden auttaja, palvelija, tuota kanavaa kehitetään. Korkeammat voimat alkavat olla apunasi. Tietoisesti. Se on luottamuksen kehittämistä omaan sisäiseen tietoon, joka on avautunut korkeamman palvelukseen. Se polku on omalla tavallaan oikukas, haastava. Kun tarkoituksena on auttaa muita laajentamaan omaa tietoisuuttaan, kehittymään ja kasvamaan, ei aina ole helppoja vastauksia, joilla suoraan ohjata eteenpäin. Miten toisen tietoisuus voi laajeta, jos auttaja antaa suoran vastauksen, miten joka hetki toimia. Itsensä kehittäminen omien haasteiden kautta niin, että oppii kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään, tulisi olla jokaisen apua pyytävän tie. Miten ohjata sille tielle, siinäpä jokaisen asiakkaan kohdalla yhä uudistettava pyyntö, oman sisäisen tien kautta. Ja ihmisen tasolla tuotuna, jokaisen ymmärrystä peilaten.

Krjoitukseni tarkoitus oli saada teitä kaikkia pyrkimään omaan sisäiseen tietoonne, se on arvokkain apunne.  Siihen saakka, voin vain palvella oman tietoni kautta. Kannustaa ja vahvistaa puhtainta olemustanne, jota jokainen itsessään kantaa.
Olkoon polkunne valaistut.

Lämpimin ajatuksin, Mamakilla

2012nyt konferenssin satoa

Perjantai 10.9.2010 klo 11.13 - ÄitiKuu

Vierailin viime viikonloppuna konferenssissa, joka järjestettiin Tampereella 2012nyt teeman alla. Järjestäjinä paikallisia henkisyys kouluttajia ja auttajia. Tilaisuus oli mielenkiintoinen. Monellakin tapaa. Tämä katsaukseni pohjaa kylläkin vain lauantain kokemuksiini.
Ikäväkseni täytyy  sanoa, että paikallisten luennoitsijoiden osuudet jäivät mielestäni hyvinkin pinnallisiksi. Maya-astrologin avaus sisälsi kyllä tietoa, mutta syvyyttä jäin kaipaamaan. Ehkä osayynä oli suuren tilanteen jännitys, tai sitten todellinen, omakohtainen tietoisuus puuttui. Sanat olivat kauniita ja kannustavia, mutta energia ei seurannut mukana. Tämä on minun näkemykseni, ja toivonkin, että monet saivatkin hyvän sykäyksen aloittaa muutos.. jos eivät vielä sillä tiellä olleet.
Vieläkin enemmän, siinä määrin, että herätti myötätuntoa, jäi puuttumaan syvällisyys miespuolisen luennoitsijan osuudesta. Sanojen toistoa, kuullun ja luetun jauhamista. "ufo"asioihin ei ehkä olisi kannattanut viitata tässä yhteydessä ollenkaan, varsinkin em syistä, tai sitten korostaa luennon aikana pelkästään persoonallista näkemystä. Eri ulottuvuudet eivät ole kovin helposti sanoilla selitettäviä. Tarvitaan korkeaa tietoisuutta ja viisautta tuoda ne ihmisen tasolle.

Silti tilaisuus oli mielestäni onnistunut. Kiitos mayalähettilään videoviestin ja englantilaisten luennoitsijoiden. Ja myöskin Pohjolan Valon osuuden. 

Kaikissa näissä tuli selkeästi esille se, miten erityislaatuista aikaa me nyt elämme, miten oikeanlainen tieto; tiede yhdistettynä henkiseen näkemykseen, avaa uusia näkökulmia ja antaa potkua työskennellä oman kasvun ja laajenemisen hyväksi. Luennoitsijat vakuuttivat tutkimuksillaan ja omalla olemuksellaan. Sisäinen tie laajenevan tietoisuuden kautta tuo sen viisauden, jota tähän aikaan kaivataan. Suuri määrä vuosia ja opiskelua takaa sen, että koko energiarakenne on puhutun sanan mukana. Se jo omalla panoksellaan avaa ihmisten mieliä tälle, ei niin yksinkertaiselle asialle. Miten voisikaan yksinkertaistaa tapahtumaa, joka viimeksi sykähdytti aurinkokuntaamme kymmeniä tuhansia vuosia sitten! Ja josta vain harvalla on energeettistä jälkeä rakenteessaan. Yhdistymällä korkeampaan tietoisuuskenttään voi toki ammentaa viisautta ja pukea ne sanoiksi muidenkin saavuttaa sitä tietoa, mitä me nyt tarvitsemme. Siltikin oma taustatyö on hyvä pohja, jolta antaa kuulijoille suuntaa tutkia itse asioita eteenpäin. Sehän se on osa henkistä kehitystä, kierrättää sanoma tutkimalla itse sydämensä viisauden kautta, emmehän ole lampaita.....emmehän?

Jatkoa seuraa, ja odotan sitä, koska olen sitä mieltä, että tällaisia tapahtumia tarvitaan, kunhan oikeanlaista tietoa on tarjolla. Mikä sitten määrittää oikeanlaisen tiedon? Ihmisten tietoisuuden taso,kenties? Se voi olla pohja, mutta korkeammalla täytyy tien kulkea. Herättää uusia, kehittäviä ajatuksia, sekä yhdistää meidän tasojamme, tiedettä (astronomiaa, tutkimuksia)ja henkisyyttä, niin saamme tukevamman pohjan ponnistaa kohti uutta aikaa. Ja sillä välin oma työ vie eteenpäin, että taso voisi nousta konferenssi konferenssilta. Meillä kaikilla. 

Kesä 2010 Teemaa...

Tiistai 24.8.2010 klo 10.49 - ÄitiKuu

Onhan ollut melkoinen kesä. Monet ystäväni ja asiakkaani ilmoittavat painokkaasti samaa. Paljon tapahtumia niin henkilökohtaisella kuin planetaarisella tasolla. Enkä tarkoita tässä lukuisia festareita, vaikka yhden niistäkin tahdon nostaa esille. Nimittäin Rainbow gatheringin. Muutamat nuoret polulla astelijaystäväni katsastivat tuon kokoontumisen. Ja todellakin hehkuttivat sen rakkaudellista ja avointa ilmapiiriä. Päihteettömyys sai myös kiitosta; ihmiset kohtasivat toisensa oikeasti. 

Mutta tärkeimpänä ovat kuitenkin olleet ne lukuisat henkilökohtaiset haasteiden paikat, joihin monet ovat päässeet tänä kesänä. Omaa elämäänsä on saanut tutkailla inventaarion hengessä. MItä on ollut, mitä olen kerännyt itseeni, mitä nyt kannan, mitä otan mukaani jatkossa??? 

Myös minä olen tutkaillut em.asioita itsessäni. Ja tärkeimmäksi kysymyksekseni jää; millaisena jatkan tästä? Olen kokenut olevani ikään kuin viimeisellä, hyvin tärkeällä tarkastusmittauspaikalla, jossa punnitaan, mitataan ja arvioidaan sen hetkinen tilani. Ja tuon kaiken teen itse, siinä viisauden valossa, joka minulla nyt on. Hetken aikaa oloni oli hiukkasen raskas.. näin paljon turhaa taakkaa kannan, ja ihan vapaaehtoisesti. Kunnes sitten aloin purkaa. Tällä hetkellä alan saavuttaa keveyttä, joka syntyy uudesta ymmärryksestä, ja itseni hyväksymisestä. 

Kun tutkailin elämääni taaksepäin, vaikeita kohtia, syviä oppiläksyjä on kyllä ollut. En ole päässyt helpolla tässä elämässä.Karmallinen reppuni on ollut raskas.  Kipeitä tilanteita jo lapsena, itseni hylkäämistä, hyvinvoinnin etsintää materian kautta, ja sen täydellistä menettämistä, kuoleman kohtaamista kehon luovuttaessa hetkellisesti, vihaa perhepiirissä, äitinä olon riittämättömys ja omat virheet, lisää hylkäämisiä ja taloudellinen alusta aloittaminen vanhasta luopumisen kautta. Pieni lista, mutta on ollut tarpeellista vielä kerran palata kipeisiin kasvun paikkoihin. Ymmärtääkseen vieläkin syvemmin.
Halaan itseäni tässä kohtaa syvästi. Olen oikeasti päässyt eteenpäin. Olen kyennyt päästämään irti monesta. Koska olen kyennyt anteeksiantoon. Läheisilleen anteeksiantaminen on ollut se helpompi asia. Itselleen anteeksiantaminen on ollut hyvin vaikeaa. Huomaamattaankin rankaisee itseään omilla ajatuksillaan ja tunteillaan. Irtipäästämisen työ on jatkuvaa hereilläoloa, itseni huomioimista. Ja sen tiedostamista, että syvin olemukseni ei ole ajatukseni ja tunteeni. Pysytteleminen syvimmässä olemuksessani on ollut se vapauttava tie. Anteeksiantoa itselle ja myötätuntoa muille. Kaikki ilmentävät samaa hulluutta, kukin omalla tavallaan. Tämän lauseen luin jostain, ja se kuvaa maailmamme ja ihmisten tilaa hyvin. Niin kauan kun olemme irti sisimmästämme, olemme saman sairauden kantajia. 

Miten tämä kesä on ollut melkoinen? Energeettinen ilmapiiri on ollut hyvin vahvaa. Se on ravistellut astraalista tasoa moneen otteeseen. Kuin aallot, jotka huuhtovat rantoja, tahtoivat ne sitä tai eivät. Samaa on tapahtunut meille ihmisille. Uudet enegia-aallot ovat huuhtoneet meitä mennen tullen, vaikka emme niitä tiedostaisikaan. Ne tekevät omaa työtään, muuntavat meidän hienoja rakenteitamme. Jos toimimme yhteistyössä niiden kanssa, tiedostamme muutoksen "ilmassa", voimme helpommin luovia mukana ja tehdä tarvittavat korjaukset. En tarkoita mitään hirvittävän radikaalia, vaan korjauksia omissä ajatus- ja tunnekoosteissa. Niissä, joita taakkana turhaan kannamme mukanamme. Ja jotka yhä uudelleen tuovat samat, vaikeatkin, oppiläksyt eteemme. Jos potkimme vastaan, rimpuilemme, pakenemme (itseämme), haasteemme siirtyvät tuota pikaa fyysiselle tasolle, jossa ne varmasti sitten huomaamme. On edessä tilanne, että on pakko tehdä jotain. Ja tietoinen ihminen huomioi silloin myös "pakon" muuttaa jotain itsessään. Näin homma toimii ( =  Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen, niin huomaa sen. Möys luonto on saanut oman osansa muuntavasta energiasta. Metsäpalot, tulvat, myrskyt. Ennätysmääriä, kaikkia. Näin meille ihmisille asioita näytetään. ON aika tehdä tarvittavat muutokset. 

Myötätunto, Anteeksianto, Rakkaus, Ilo  -   avaimia itseen ja maailmalle.

Loppukysymykseksi heitän ajatuksen: Missä sinun tietoisuutesi liikkuu? 

Luonnon armoilla?

Sunnuntai 8.8.2010 klo 18.56 - ÄitiKuu

Näinä aikoina olemme saaneet kokea ihmeellisiä, voimakkaita luonnonmullistuksia. Puhdistavia, esteitä tuhoavia tuulia ja sateita, jotka huuhtovat mennessään vanhaa.
Alkuviikolla olin lähipatikoimassa varautumatta mitenkään myrskyyn, jonka kohtasimme. Koska elämme vain paikallislehden säätietojen varassa, osasimme odottaa kyllä sadekuuroja. ja telttaan oli varattu suojapressu kovemman sateen varalle.
Patikoimme hitaasti nautiskellen hiljaisuudesta ja ihanista tuoksuista, joilla metsät, kalliot ja järvet meitä huumasivat. Linnut olivat oudon hiljaisia koko illan, ehkä osasivat aavistaa ja varautua tulevaan. Leiriydyimme pienen järven rantaan. Laavu tarjosi oivan levähdyskeitaan ja keittopaikan. Täydellinen hiljaisuus, kuului vain oman pään sisäinen humina. Syvä rauhan hetki, tervettä väsymystä ja mielen tyhjyyttä. Minun kotini tässä maailmassa. Kaunis auringonlasku siunasi päivämme.
Yöllä heräsimme ukkosen kolisteluun, sateen piiskaamiseen ja teltan kastumiseen. Siirryimme laavulle ihastelemaan valon ja pimeyden vuoropuhelua. Taivasta halkoivat lähes ympyrää kiertelevät salamat, jotka valaisivat koko järven ympäristöineen. Välillä valo sammui, ja tienoo vaipui pimeyteen. Yömme kului ihastellen ja väliin torkkuen laavun kovalla lavittalla. Meille tuo kaikki oli elämystä ja oman pienuuden hyväksymistä. Me olemme vain osa suurta kokonaisuutta, johon voimme tuoda vain pienen osamme, mutta hallita sitä emme voi , emmekä tahdokaan. 
Aamun valjetessa hiukan hellitti luonnon uho ja nuotiokahvit saivat hiukan puutuneen kehonkin heräämään. Jylistely ja sade alkoi uudelleen, vaihtaen päivän mittaan lähestymissuuntaansa, mutta jatkuen lähes taukoamatta. Ukkosen Jumala oli todella äreissään. Meidän päivämme kului laavulla nököttäen, mieli tyhjentyneenä univelasta ja ympäröivistä ilmiöistä. Sähköisyys sai olemaan hyvin hereillä, mutta ajatukset kadonneena. 
Telttamme kuivattiin sisältä ja siirsimme sen laavuun suojaamaan meitä seuraavan yön inisijöiltä ja tuulelta. Valmistelut olivat tarpeen, sillä jo iltapäivällä tuuli alkoi puskea aaltoa rantaan melkoisella voimalla. Myrsky yltyi valtaviin mittoihinsa ja kaatoi mennessään puita, meidänkin läheltämme kauniin koivun, joka oli kaartuneena kuvajaistaan kohti rannalla. Ihastelimme laavun suojassa luonnon uhoa ja jylinää. 
Turvassa olimme, mutta mieli nöyränä tämän suuren näytöksen edessä, joka jatkui lähes koko yön. 
Vielä kotona kiittelimme että olimme saaneet sen kokea, ja että sen keskus kaartoi kauempaa itäpuoleltamme, jättäen meille vain ihmeellisen voimakkaan kokemuksen luonnon mahdista ja ihmisen pienuudesta.

Galleriassa muutama kuva...

Olemuksen ydin

Perjantai 9.7.2010 klo 12.16 - ÄitiKuu

Tämä päivä avautui sisäisellä muistutuksella siitä, miten lopulta kaikki muu on turhaa, paitsi olemuksemme ydin. Sisäinen valomme, jossa ei valhetta. Se peilautuu tekojemme ja sanojemme lävitse paljastaen egomme pyrkimykset olla jotain. Sanojen tyhjä kaiku, kokemusten muodon tasolle jäävä merkitys. Mikä siis on todellista? 
Vaikka kirjoitankin blogia, älkää uskoko minua. Olkaa uteliaita elämän edessä! Hankkikaa omat tietonne, omat kokemuksenne ja analysoikaa niiden syvyyttä. Rauhassa ja rakkaudella. Silloin ei minunkaan kokemukseni ja kirjoitukseni ole niin turhia; olenhan saattanut teitä matkalle - itseenne. Sen päämäärä voi olla vain olemuksesi ytimen kohtaaminen - turhasta luopumisen kautta.

Tietäjä

Keskiviikko 7.7.2010 klo 21.18 - ÄitiKuu

Tampere on siitäkin hieno kaupunki, että se on säilyttänyt niin monet keuhkonsa puhtaina ja suurina. Puistoja riittää niin keskustassa, kuin ympäristössäkin. Minulle mieluisa ja lataava puisto löytyy hiukan keskustan ulkopuolelta. Se rajoittuu kahdelta sivultaan järveen. Ja tuo järvikin kantaa Pyhää nimeä.
Tuossa puistossa tapasin vanhan, viisaan ja ja niin kauniin Tietäjän. Sain istahtaa sen jalkojen juureen ja saimme välittömästi yhteyden toisiimme. Kysyin, mitä  on elämä -nyt? Entä miten löydän vielä vahvemmin oman tieni, itseni?  Tietäjä vastasi: " Katso minua, näyttäydyn nyt sinulle. Tämä on minä. MInä olen mikä olen. Se riittää."  Kaunis, välkehtivän valon täyttämä olento näyttäytyi edessäni. Se oli puhdasta energiaa, valoa, mutti silti selvästi tuo vanha Tietäjä. Ihmettelin, niinkö yksinkertaista kaikki on? "Kyllä, sillä et voi olla muuta, kuin mitä olet. Ja mitä paremmin ilmennät itseäsi, sitä täydellisempänä valaiset." Uskomatonta, miten nuo sanat vaikuttiviat minuun. Oli kuin olisin saanut siunauksen tai vihkimyksen suureen salaisuuteen.
Silti  ihminen minussa janosi lisää tietoa: Siis mikä olen?  "Katso nyt tarkkaan. Olet se mikä olet. Olet silmä, joka näkee, anna siis muidenkin nähdä."  Näin edessäni eetterissä suuren, lempeän silmän, joka katsoi minua rakastaen. Siunauksen tunne syveni, samoin ymmärrys. Valinta oli minun. Miten voisin jakaa ja antaa muidenkin nähdä, se olisi minun löydettävä. Tunnistin lahjani, käteni, silmäni. Esteenä olisi vain luottamuksen puute - ja laiskuus ryhtyä toimeen. Ihan kaikki muu minulla jo on! Jopa viisaan Tietäjän tuki ja rakkaus. 
Tietäjä kiitti minua, että olin nähnyt hänet, samoin minä kiitin häntä ja hänen viisauttaan. Lupasin, etten hukkaa enää lahjojani. 
Siis Ole se mikä olet, muuta et voi olla.
Lähtiessäni puistosta mietin miten yksinkertainen oli tuo sanoma. Toden totta, hienovärähteisessä maailmassa ei ole valhetta. Värähtelymme paljastaa vain totuuden meistä. Ainoastaan ilmentämällä todellista valoaan, voi tehdä sen, mitä kutsumme omaksi tieksemme. Ja tuo tie tulee olla kaikkien hyödyksi. MIten  sitä sitten materiassa ilmennämme, on oikeastaan sama. Valinta on meidän. Miten sinä ilmennät Valoasi?

Tämä hetki

Sunnuntai 4.7.2010 klo 12.56 - ÄitiKuu

Elä hetkessä?

Avaa sydämesi sisään ja ulos. Tiedosta hetki ja ymmärrä se vastuu, mikä jokaiseen hetkeen sisältyy: tulevaisuus muokkautuu sen mukaan. Rakasta itseäsi, ja iloitse!

Kohtaaminen

Perjantai 2.7.2010 klo 22.16 - ÄitiKuu

Yllättävä kohtaaminen henkimaailman kanssa tapahtui muutama viikko sitten. Kaunis kesäilta ystävän kanssa, joka tahtoi näyttää minulle erikoisen paikan, johon hän oli törmännyt kävelyretkellään. Odotti innokkaana mielipidettäni, jakaisinko hänen kokemuksensa... Leppoisa kävelymme kaunista koivukujaa pitkin katkesi sellaiseen hyökkäykseen,johon en mitenkään ollut varautunut. Katselin rauhassa ympäröivää maisemaa. Aaltoilevat pellot ympäröivät tietä ja pienet mäntysaarekkeet nousivat niistä kuin pikkuiset saaret järvellä. Silmiini sattui erikoinen energiapylväs, joka kaartui kuin suihkulähde erään saarekkeen ympärille. Samalla kun tein tuon huomion, tunsin valt aisin hyökkäyksen kentässäni. pysähdyin ja reagoin fyysisestikin hyvin voimakkaasti. Kylmä energia ympäröi minut ja ihokarvani nousivat pystyy, värisytti, puistatti.  Ystäväni pysähtyi, katsoi käsivarsiani ja totesi- ahaa- taisit saada jo yhteyden.. Minä suojasin itseni valolla ja näin miten äiti ja kaksi lastaan pyörteilivät ympärillämme. Kohtaaminen ei ollut ystävillinen, vaan varsinkin äiti oli hyvin vihamielinen. Kävelimme ripeästi pois päin ja viestitin selvästi etten tahdo olla yhteydessä. Henkimaailma palasi takaisin pienelle saarekkeelleen ja me jatkoimme kulkuamme pois päin.
Tuolla pienellä saarekkeella, keskellä peltoa oli pieni kappeli ja ystäväni kertoi, että sinne on haudattuna perhe. Äidin viesti oli selvä: me emme poistu täältä! Jotain oli jäänyt siis pahasti kesken kuoleman hetkellä.
Tuo yllättävä kohtaaminen sai minut jälleen ajattelemaan, miten vähäisiä ovat tietomme henkimaailmasta, välitiloista, astraalitasoista ja niiden ilmentymistä. Miten monet niihin yhteyttä pitävät vain ruokkivat noita tasoja ymmärtämättä lainkaan olevansa itse niitä, jotka pitävät ne aktiivisina. On olemassa ajatus- ja tunnekoosteita, jotka jäävät elämään kuoleman jälkeen, ja pysyäkseen "hengissä" ottavat yhteyttä tietämättömiin ihmisiin, jotka heitä sitten kanavoivat. Välitiloihin jääneet sielut taasen tarvitsevat tietyn ajankohdan ja paikan, jolloin heitä voi auttaa eteenpäin. Tämäkin asia, josta harvoin kuulee puhuttavan. 
Monesti herkät ihmiset leikkivät henkisyydellä, oman värähtelynsä kustannuksella. Varmaankin parempi olisi hankkia enemmän tietoa,esim vanhoista kirjoituksista ja tehdä henkilökohtaisesti oma osuutensa, jotta korkeampi värähtely sulauttaisi alemman. 
Koska me elämme nyt vahvaa energeettisen jakaantumisen aikaa, olisi hyvä meidän kaikkien miettiä, mihin olemme yhteydessä, mihin annamme aikaamme ja energiaamme. Hienoilla tasoilla jokainen taso tahtoo varmistaa oman energiansa säilyvyyden ja uskoisinpa, että yhteydet henkimaailmasta tulevat lisääntymään juuri ko syystä. 
Turvallisin suunta ymmärrykseen kulkee sydämen kautta, omaan puhdistumiseen ja tietoisuuden kehittämiseen keskittyen. 

Muinaiskesää

Torstai 1.7.2010 klo 12.01 - ÄitiKuu

Muutama päivä sitten vierailin läheisessä, vanhassa kivikirkossa. Jo aiemmin olin saanut viestiä siltä suunnalta, että kannattaisi käydä tunnustelemassa. Paikka sinänsä on oikeastaan hyvinkin huomaamaton. Monia kirkkoja ympäröivät vahvat energiamuurit, mutta tämän muuri oli jostain syystä romahtanut, ja ympäröivä alue tuntui kovin elottomalta. Kirkon ovella tulijaa tervehti kaunis puuovi, ja viileä hämäryys oli rauhoittavan kaunista. Kirkkosali teki minuun syvän vaikutuksen. Niin monet taitavat ja kunnioittavat kädet olivat olleet osallisina sen rakentamiseen. Kiiltäviksi kuluneet penkit loistivat ja alttarin puinen krusifiksi sitäkin enemmän. Sen energia oli tyyntä, mutta vahvaa. Pienet puiset pyhimyspatsaat liikuttivat myös karulla kauneudellaan.
Kirkossa oli niin monien rukousten jäljiltä vielä vahvasti tunnettavissa suru, hätä ja murhe. Kyllähän satoihin vuosiin avunpyyntöjä tosiaan riittää... Energiapilari ylös kosmokseen oli myös tunnettavissa, sekin tyynenä, mutta vielä vahvana. Sen merkitys oli muuttunut, eikä sitä oltu ylläpidetty enää aikoihin. Jäikin  tunne, että se oli enää jäänne meenneestä, ei aktiivinen kanava. Kirkon puutarhassa luin esitteestä, että kirkon alle oli keskiaikaiseen tapaan haudattu vainajia. Kirkon kanava oli niiden kohdalla tehnyt tehtävänsä, kaikkialla oli vain rauha. 
Kirkon historia on minulta muulta osin tutkimatta. Ehkä se voisi avata enemmän sitä, millainen pyhä voimapaikka tuo on muinoin ollut. 
Näin kaupunkikesää viettävällä paikkakunnan kirkot ja muut voimapaikat tarjoavat mielenkiintoisia kohteita, joihin aion enemmänkin tutustua.

Kuva-albumissa muutama kuva.

Suuret kuviot - tietoinen elämä?

Sunnuntai 27.6.2010 klo 14.10 - ÄitiKuu

Voimallisia tapahtumia olemme saaneet taasen kokea. Maailmankaikkeuden muutosten rytmi on ollut viime viikkoina hvyin tiheä ja vaikutus planeettaamme suuri. Kuun puolen välin komeetan ohitus oli meille merkki siitä uudesta ajasta, joka on jo saapunut, monien kosmoksen muutosten myötä. Samoin kesäpäivän seisaus toi omalla kanavallaan voimakasta virtausta. Auringon aktiivisuus lisäsi mahdollisuutta saavuttaa tuota keskuksemme sykettä. Meidän tähtemme avasi suojaverhoamme, jotta tietoisuuksilla olisi paremmat mahdolllisuudet vastaanottaa muutosta. Avainsanana näillä kaikilla tapahtumilla on tietoisuus. Millaisia tietoisuuksia planeetallamme on? Mitä lopulta pystyimme vastaanottamaan? Suuret kosmiset muutokset vaikuttavat kaikkeen, mutta tapahtumien korkeampi tiedostaminen, onko meillä siihen tarvittavaa potentiaalia, motivaatiota ja sitoutumista? Järjellä ymmärtäminen ei ole vielä tietoisuutta, se luo kuitenkin pohjaa ymmärtää kosmisia tapahtumia. Kaiken voi myös kokea avoimella sydämellä, ja tiedostaa sen kautta tapahtumat ja niiden merkitys. Myös itsensä tunnistaminen kokonaisuuden osana. Korkeamman tietoisuuden kehittäminen voi kulkea näiden kahden yhteensovittamisen kautta. Ihmiskunta kehittyy yksilön kehityksen kautta ja tietoisuuden kehittäminen on yksilön tehtävä. Kaiken tämän tulisi olla ILOISTA ja ONNELLISTA olemista. Ei ryppyotsaista pakottamista, vaan uteliaisuutta itsensä hahmottamiseen henkisenä olentona maailmankaikkeuden osana. Jännittävä, hauska matka sisäänpäin.. Kuka oikeastaan olet? Oletko tunnistanut itsesi? 
Kohti uusia virtauksia, ilolla etsien..

27.6.2010

Voimapaikat - Ley-linjat Suomessa

Maanantai 14.6.2010 klo 19.35 - ÄitiKuu

Tänään avautui blogini ensi kertaa. HII!
Viime aikoina olen uudelleen tutkinut suomalaisia voimapaikkoja, ja pyhiä paikkoja. Ihmetellyt mm ley-linjojen tutkimattomuutta.. Olisiko jollakulla tietoa em. tutkimuksista Suomessa?