Maanantai 24.2.2014 klo 11.03
Luxonian sivuilta poimittua:
ONNELLISUUTTA EI VOI LÖYTÄÄ ULKOPUOLELTA Enkelioppaita kanavoinut Taryn Crimi (www.angelic-guides.com) 21.2.2014 Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine Tänään haluaisimme kiinnittää huomionne onnellisuuteen. Katselemme, kun hyvin monet tyrmistyvät, kun he ajavat takaa hyvin vaikeasti tavoitettavaa onnellisuuden tunnetta. Kerromme teille, miksi on usein vain lyhyitä onnen hetkiä eikä pysyvää olotilaa. Monet ovat usein jatkuvassa onnen etsinnässä sen sijaan, että oppisivat ylläpitämään sen. Onko jatkuva onnellisuuden tila saavutettavissa? Tosiaan, se on hyvinkin teidän kaikkien ulottuvilla. Mutta haluaisimme jakaa kanssanne ensin oman perspektiivimme siitä, miten onnellisuutta ei ainoastaan saavuteta, vaan se myös säilytetään. Aloitamme uskaliaalla toteamuksella: mikään ei voi tehdä teistä onnellista. Teidän on ensin löydettävä onnellisuus, mikä on sisällänne, ja sitten löydätte etsimänne onnellisuuden. Monilla on se käsitys, että jos he vain saavuttavat jonkin tavoitteen, saavat tietyn tuotteen tai löytävät täydellisen kumppanin, he löytävät varmasti etsimänsä onnellisuuden. Mutta näin ei voi olla, kun kaikki todellisuudessanne on vain peili niistä tunteista ja värähtelyistä, joita sykitte ulospäin. Olisi samanlaista odottaa peilin näyttävän nuorekkaampaa ja eloisampaa kuvaa teistä ja vasta sitten tuntea etsimäänne nuorekkuutta ja eloisuutta. Peilin heijastama kuva ei voi muuttua, ellette te muutu. Tämä analogia voi kuulostaa huvittavalta teistä, mutta sitä monet ihmiset tekevät etsiessään jotain itsensä ulkopuolelta. Muistakaa, ettei mikään voi tuoda teille sellaista, minkä kanssa ette ole jo harmoniassa. Mikään aineellinen tavara tai toinen olento ei voi tuoda teille mitään, mitä teillä ei ole jo sisällä. Monet etsivät jatkuvasti aineellista yltäkylläisyyttä ja odottavat, että onnellisuus, ilo ja mielenrauha seuraavat sitä, mutta näin ei ole. Miksi siis tunnette kuitenkin onnellisuuden hetkiä saadessanne lahjan, ostaessanne uuden tuotteen tai tavatessanne jonkun uuden? Koska mielenne uskoo sen tekevän teistä onnellisen - vain kohta oivaltaakseen, että tyhjä tunne jää edelleen "uutuuden viehätyksen" loppuessa. Vain sisäisen ilonne seuraaminen johtaa teidät rauhan ja onnellisuuden tilaan. Onnellisuutta ei voi löytää, se voidaan vain tehdä. Monet sanovat usein, että yltäkylläisyyden puute tuo heille kurjuutta, mutta tähän me sanomme: "Ei, vaan kurjuutenne tuo teille puutetta." Emme viittaa vain aineelliseen vaurauteen puhuessamme yltäkylläisyydestä. Se on vain yksi yltäkylläisyyden muoto. Teillä voi olla yltäkyllin terveyttä, varallisuutta, ystäviä, rakkautta, ongelmia tai pelkoja. Mutta voimme vakuuttaa teille, että olette aina yltäkylläinen jossain. Jos etsitte rauhaa, niin teidän on ensin löydettävä se itsestänne. Vasta sitten vedätte puoleenne enemmän kokemuksia, jotka lisäävät rauhantunnettanne. Jos etsitte onnellisuutta, teidän on ensin löydettävä onnellisuus itsestänne. Jokaisen tavoitteen, saavutuksen tai ostoksen myötä löydätte vain hyvin lyhytaikaisen tunteen, mutta se ei kestä. Miksi? Koska ego haluaa aina enemmän - sitä motivoi jatkuva enemmän haluaminen. Mutta haluaisimme muistuttaa, että teillä kaikilla on kyky löytää etsimänne rauha ja ilo juuri nyt, tällä hetkellä. Nimittäin jokainen tunteenne on valinta. Mietitte ehkä, miksi sitten valitsisin surun, vihan tai tyytymättömyyden? Tähän vastaamme: "Kertokaa te meille." Reagoitte niiden uskomusten ja odotusten perusteella, joita teillä on tietystä tilanteesta. Odotukset joita asetatte itsellenne, on monisyisesti sidottu yleisreagointiinne ja -perspektiiviinne kaikissa tilanteissa, joita näette. Mikään ei voi viedä teiltä onnellisuutta, iloa ja sisäistä rauhaa - paitsi te itse. Käsitämme, etteivät negatiiviset tunteet ja tuntemukset ole koskaan tietoinen halu, vaan negatiiviseen reaktioon vaaditaan ja sallitaan uskomuksia ja odotuksia. Monet odottavat tulevaisuuden tuovan heille sitä rauhaa ja onnellisuutta, mitä he etsivät. "Olen onnellinen, sitten kun … tai löydän mielenrauhan jos …" Mutta tulevaisuuden määrittelevät ne valinnat, joita teette nyt. Miten voitte odottaa luovanne jotain erilaista, mitä teillä on, jos ette muuta, mitä teette nyt? Ylläpitäkää etsimänne ilo ja rauha tässä läsnä olevassa hetkessä ja vedätte varmasti puoleenne lisää tilanteita, jotka miellyttävät teitä. Keskittyminen pelkoihinne, huoliinne ja murheisiinne tuo teille vain lisää murehdittavaa. Muistakaa, että jos murehditte, keskitytte tulevaisuuteen, ja jos kadutte, keskitytte menneisyyteen - vain olemalla täysin läsnä hetkessä voitte löytää sisäisen rauhan ja onnellisuuden, mitä etsitte. Valinta olla onnellinen on tietoinen päätös, minkä jokainen teistä voi tehdä niistä olosuhteista riippumatta, joita on ilmentynyt todellisuuteenne tähän mennessä. Nuo kokemukset loivat ne ajatukset ja uskomukset, joita teillä oli. Sen mitä luotte tästä eteenpäin, määrittelevät ne ajatukset ja valinnat, joita teette nyt. Voitte muuttaa mielentilaanne ja näin värähtelyänne välittömästi ja sen tehdessänne todellisuutenne muuttuu. Sen on muututtava, koska se voi tuoda teille vain sitä, minkä kanssa resonoitte. Se vaikeasti tavoiteltava mielenrauha mitä monet etsivät, on ollut sisällä koko ajan - he ovat kuitenkin katsoneet kaikkialle muualle täyttääkseen tuon tyhjiön, mitä he tunsivat sisällä. Mutta olemme täällä muistuttamassa teille, että te ette voi löytää rauhaa ulkopuoleltanne - rauha, ilo ja onnellisuus tulevat sisältä. Ei ole sieluja, jotka eivät kykene säilyttämään tätä olotilaa. Jokainen teistä voi valita nyt tuntevansa iloa tässä nyt-hetkessä. Ei ole muuta aikaa kuin tämä nyt-hetki. Tulevaisuus on harhaa, minkä pitää elossa usko lineaariseen aikaan. Aina on vain läsnä oleva hetki. Kun päästätte irti siitä stressistä ja huolesta, mitä tunnette huomenna uhkaavista kokemuksista, ja menneisyyden katumisesta ja todella pääsette tähän hetkeen, voitte määritellä, mitä tunnette oikeasti tässä nyt-hetkessä. Onko teillä kaikki, mitä tarvitsette juuri tässä hetkessä? Onko sitä teillä ilmaa, suojaa ja vettä, mitä kehonne tarvitsee juuri tässä hetkessä? Jos ette ole onnellinen siitä, mitä teillä on tässä hetkessä, mikään määrä rahaa, ihmisiä, ystäviä tai aineellisia tavaroita ei muuta sitä. Mutta voimme taata, että jos muutatte värähtelyänne tässä hetkessä nyt, vedätte puoleenne, mitä etsitte. Yritys luoda iloa, rauhaa ja onnellisuutta itsenne ulkopuolella on yritys ilmentää takaperin. Rauhan, ilon ja onnellisuuden etsiminen tulevaisuudesta keikuttaa aina porkkanaa muutaman sentin päässä ulottuviltanne. Onnellisuus ei näytä olevan ohikiitävää ympärillänne olevien olosuhteiden vuoksi, vaan koska yritätte löytää sitä ettekä luoda. Ottakaa hetki ymmärtääksenne oikeasti, mitä olemme juuri jakaneet, koska se on avain onnellisuuden ja rauhan ylläpitämiseen niin kauan, kuin haluatte. Toivomme, että olemme palvelleet teitä jollain tavalla ja pidätte viestiämme hyödyllisenä.
|
|
|
Torstai 13.2.2014 klo 17.09
Kun tutkailee omaa menneisyyttään tämän päivän valossa, voi itse kullakin nousta ajatuksia siitä, miten jokin toinen valinta olisi voinut viedä toisella tavalla omaa polkua eteenpäin. Entä jo en olisikaan eronnut silloin, olisivatko lapseni päässeet helpommalla, olisinko itse nyt taloudellisesti huoleton jne.. Monia ajatuksia, monia erilaisia valintoja meidän kaikkien elämässä. Helpompi on tarkastella tilanteita, joihin on ns. joutunut, eli muutos ja valinnanpaikka on tullut ikään kuin ulkoapäin ja pakotettuna. Vastuu ei ole silloin niin selkeästi itsellä. Vaikka elämän valinnat aina ovat vaatineet tietyn energian luomista, tietyn energian keräämistä omaan itseen, sen ulkoinen ilmentymismuoto on erilainen. Se, onko jokin valinta, uusi suunta sitten parempi kuin jokin toinen, on tavallisilta meikäläisiltä vaikeasti hahmotettava asia. Jos kykenisimme näkemään jokaisen tunteemme, ajatuksemme ja tekomme seuraukset, olisimme jo ihmisen tason yläpuolella. olisimme Luojia. Me pyrimme parhaaseen mahdolliseen elämään, niin itsemme kuin läheistemmekin osalta. Me kamppailemme oppiläksyjemme suorittamisessa ja yritämme kuunnella sisimpämme viestiä, kun ratkaisun ja valinnan paikka on edessä. Usein silti inhimillisesti me kuuntelemme kuitenkin tunteitamme ja teemme valinnat sen mukaisesti, vain huomataksemme, että sama oppiläksy, josta yritimme eroon, onkin kaikkien mutkien kautta jälleen edessämme. Oikeasti, me emme voi kuin yrittää parhaamme ja valita niin oikein kuin kykenemme. Vielä ihan emme ole Jumalia.. Jokainen valinta ja jokainen oivallus kuitenkin vie meitä siihen suuntaan. Niin, että joskus hahmotamme kokonaisuuden ja valintamme seuraamukset. Hyvää harjoitusta siihen on menneen tarkastelu, ymmärrys ja irtipäästäminen.
Tässä aikoinaan minua niin sävähdyttänyt pätkä, joka kertoo aiheesta mahtavasti: God is a DJ
http://www.youtube.com/watch?v=K942zo_QTkI
|
|
|
Keskiviikko 12.2.2014 klo 19.53
LISÄÄ PLUTON JA MUSTAN AURINGON OPPOSITIOSTA 2014 Kirjoittanut Sarah Varcas (astro-awakenings.co.uk) 9.2.2014 Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine Polariteetin syleileminen Kun kirjoitan näitä sanoja, Pluto on oppositiossa Mustan auringon kanssa - kohdan missä aurinko on kauimpana maasta ja sen valaisuvoima on siksi heikoin. Tämä oppositio uhmaa kaikkia egon yrityksiä olla kontrollissa ja sanella etenemistä, suuntaa, lopputulosta tai palkkiota, ja tämä syöksee meidät syvään voimattomuusprosessiin, joka lopulta paljastaa todellisen voiman luonteen. Se vaatii, että tunnistamme sen puutteen jokapäiväisellä tasolla ja luontaisen voiman, mikä asuu sen ytimessä, kuka olemme - voiman olla samaistumatta muuttuviin sisäisen ja ulkoisen maailmamme olosuhteisiin, vaan samaistua siihen muuttumattomaan olemukseen, mikä asuu kaikissa asioissa riippumatta siitä, mitä kokemuksia niiden osaksi tulee. Puhumme tässä ääripäistä, polariteeteista: valo ja pimeys, voima ja voimattomuus. Nämä äärimmäisyydet korostuvat tarkemmin, kun etenemme Vesimiehen ajan aamunkoittoon. On parasta, ettemme ole huomaamatta niitä ja keskitä energiaamme vain toiseen, sivuuttaen toisen siitä pelosta, että huomiomme voi saada sen kasvamaan. Se on vain toinen polariteetti ja jos teemme sen, lisäämme tietoisuuden jakautuneisuutta, mikä luo mustavalkoisen ajattelun, oikean ja väärän ja myös sinut ja minut. Kun astumme yhtenäisempään olotilaan, nämä polariteetit tarkentuvat samassa suhteessa. Monet ihmiset saavat kokemuksen, missä elämä hahmotetaan yhtäkkiä eri perspektiivistä. Niissä asioissa on tolkkua, joissa ei ollut aiemmin - tunteet ja kokemukset paljastavat aiemmin ohitetun merkityksen. Elämä alkaa tuntua helpommalta, siirtyy ikään kuin virtaavaan tilaan. Saamme tämän kokemuksen ja luulemme saapuneemme johonkin, tilaan mikä ei muutu ja mikä korvaa vanhan version siitä, kuka olimme. Mutta tämä tila on polariteetti ja mitä pidemmälle matkamme siihen, sitä syvemmin alamme oivaltaa, että sekin on epätäydellinen. On enemmän paljastettavaa, koettavaa ja hyväksyttävää. Helppouden tunne alkaa muuttua. Havaitsemme vanhojen tapojen ja mallien palaavan ja olemme ehkä turhautunut, vihainen ja pettynyt, koska se minkä luulimme olevan "se", on jättänyt meidät. Meistä tuntuu vielä pahemmalta kuin ennen, koska nyt meillä on jotain konkreettisempaa, mihin verrata sitä. Tunnemme, että olemme epäonnistuneet tai että se oli vain jokin juoni. Pluton oppositio Mustan auringon kanssa muistuttaa meille, että tämäkin on osa heräämistä - syvemmälle pimeyden rämeikköön, minkä mieluummin välttäisimme ja kieltäisimme. Mutta meidän on tehtävä se pysyäksemme liikkeessä. Meidän on syleiltävä kaikkea, mitä olemme, ja koettava se täysin, koska todellinen herääminen merkitsee tulemista täysin eläväksi emmekä ole täysin elävä, jos kunnioitamme vain tiettyjä olemuksemme aspekteja ja pidämme toisia jotenkin epäonnistuneina tai häpeällisinä. Se luo polariteettia ja polariteetti on juuri se asia, mikä pitää meidät lukittuna egon elämään. Tänä vuonna kun Pluton ja Mustan auringon oppositio jatkuu, monet ehkä huomaavat käyvänsä läpi kokemuksia, jotka haastavat sen, minkä he aiemmin uskoivat olevan heräämistään. Tuloksena saattaa olla paljon pettymystä, minkä vuoksi kirjoitan näitä sanoja nyt. Ei vara venettä kaada ja selkeys siitä, että tämä matka ei ole ohi ja meillä on vielä matkaa eheyteen, voi auttaa meitä pitämään perspektiivin, silloin kun vakauttamme uhataan, kun tuntemamme rauha rikkoutuu ja uskomme siitä, mitä elämä oikeasti on, paljastuu virheelliseksi paljastuvien tapahtumien edessä. Luullakseni perusviesti on tämä: on ok tuntea olevansa suurin takiainen planeetan takapuolessa! Joskus niin vain on. Kun olemme transformaatioprosessissa - kuten monet ovat näinä päivinä - meitä ehkä hävettää, ikään kuin niin ei pitäisi olla, mutta juuri tuo ajatus on sellainen tyranni, mikä meidän täytyy heittää yli laidan juuri nyt. 2014 voi olla vuosi, jolloin ihmisiä putoaa kelkasta, koska asiat eivät sujuneet heidän toivomallaan tavalla ja luvattua maata ei koskaan tullut. Tai se voi olla vuosi, missä ratsastamme muutosaalloilla yhdessä ja luomme tilan tunnustaa, miten vaikeaa herääminen voi olla, kun se vaatii meitä kohtaamaan ja hyväksymään kaiken, mitä olemme - kaiken - ilman vilppiä tai kieltämistä. Musta aurinko on musta juuri siksi, että se sisältää kaiken: valon ja pimeyden. Mustassa on kaikki värit. Se imee kaiken. Mitään ei torjuta. Koko kirjo on siinä. Toisaalta, valo ei sisällä pimeyttä, se voi vain määritellä sen. Jos haluamme syleillä kaikkea, meidän on mentävä pimeyteen, ja näin tehdessämme tulemme ulos määriteltyyn valoon. Eikä pimeydessä ole mitään pelättävää. Kohtaamme siellä vain oman itsemme. Mitä useampi ihminen on valmis menemään sinne silmät avoimena ja sydän täynnä rohkeutta, sitä enemmän on jalanjälkiä toisten seurattavana, sitten kun aika on oikea. Pluton ja Mustan auringon oppositio merkitsee vuoden 2014 vedenjakajaksi, missä monet oppivat heräämisprosessin syvemmän ja haastavamman luonteen ja kohtaavat sen totuus- ja aitousvaatimuksen täysin. Tätä ei ole tarkoitus välttää tai kieltää. Se vastaa kotiinpaluuta kaikkeen, mitä olemme, löytäen lopultakin paikan, mihin todella kuulumme - ei enää vaeltelua tänne ja tuonne varmistaen, että kohtaamme vain ne osat itsestämme ja elämästä, jotka haluamme. 2014 on vuosi, jolloin voimme kohdata itsemme täysin - kohdaten kaiken, mitä olemme, ja kaiken mitä herääminen merkitsee. Jos voimme tehdä sen nöyrästi ja sujuvasti, voimme jatkaa eteenpäin valoon tietäen, että sen määrittelemä pimeys ei ole uhka millekään. Se on osa heräämistä, ei sen este, ja se muodostaa maaperän, mihin Vesimiehen ajan siemenet kylvetään. Sarah Varcas
|
|
|
Torstai 30.1.2014 klo 10.08
Jo muutamana iltana olen ihastuksesta mykkänä tuijotellut ilta- ja yötaivaalle. Pakkasen napsutellessa räystäitä, ja omia varpaitani, olen vain seisoskellut ihastelemassa niin monia kirkkaan selkeitä tähtikuvioita. Linnunrata, joka kaareutuu koko taivaan kannen yli, Otava pohjoisella taivaalla, Kassiopeia yläpuolellani, Orion eteläisellä taivaalla. Olen katsellut Siriuksen välkettä Orionin vyön vasemmalla, alapuolella viistossa. Ja Orionin oikealla puolella, hiukan ylempänä voi nähdä Seitsemän Sisaren ryhmän. Piskuisena, vaan ei vähäpätöisenä rykelmänä se kertoo omaa, ihmeellistä luomisen tarinaansa. Jotenkin eilen illalla kaiken suuruus ja uusi vaikuttava läsnäolo meni niin syvälle... Ei tarvitse tietää tähtikarrtoja, taikka astrokuvioita, vaan läsnäolo taivaan sykkivälle syvyydelle, antaa paljon tietoa, olemisen ja luomisen viestiä. Suosittelen lämpimästi!
|
|
|
Tiistai 28.1.2014 klo 10.18
Minullakin on kokemusta kolmen lapsen kasvattamisesta aikuiseksi. Olen huomannut miten niin monella mittapuulla on voitu mitata menestystäni äitinä ja kasvattajana. Ja sitä olen tehnyt itsekin.. kokenut syvää syyllisyyttä, riittämättömyyttä, turhautumista ja silti valtavaa kiitollisuutta ja uskoa heihin. Itse en osaa mukautua normi mittapuihin siinä, mikä on mielestäni menestynyt ihminen. En automaattisesti arvosta upeita kouluarvosanoja, pyrkimyksiä yhteiskunnan asettamien vaatimusten tasolle, hyvälle asemalle, taikka julkisuudelle. Kaikessa katson, kuulostelen mielummin sitä, miten rehellinen, omalla energiallaan mukana oleva, sielun suuntaa toteuttava tuo ihminen on. Niin monet meistä jättävät tärkeimmän työn tekemättä, nimittäin itseensä tutustumisen. Suorittaminen muiden taikka oman vaatimuksen mukaisesti voi aluksi viedä hyvään ja menestyneeseen suuntaan. Omassa työssäni olen monesti kuitenkin havainnut, että viimeistään keski-iässä nousee se itsen löytämisen kova koulu. Miksi olen tähän tullut, kuka oikeastaan olen? Se, mitä alla kirjoitetaan uhrina olemisesta ja indigojen uhrina olemisen sallimisesta, on älyttömän osuvaa tekstiä! Omat traumamme ja pelkomme on käytävä läpi, ja mielummin nuorena, itseensä tutustuen kuin ensin siirtäen ne lapsillemme ja vasta sen kautta niitä purkaen. Onneksi me olemme jo tiedostavampia ja voimme auttaa ja tukea lapsiamme kasvamaan juuri siihen suuntaan kuin he sielussaan kokevat. Eikä siihen suuntaan, mihin on aina menty ja ennenkin ollut hyvä.. Nykyään koen, että tärkein tehtäväni on luottaa heidän kykyynsä selviytyä, löytää omat ratkaisunsa ja oma polkunsa. Lähetän heille Valon apua ja ajatusta että he ovat vahvoja ja viisaita. He selviävät haasteistaan ilman uhrienergiaa.. Kiitän heitä myös siitä, miten he ovat minua opettaneet omista peloistani ja äitinä olemisesta. Eija
Tässä Jennifer Hoffmanin ajatuksia:
Uutiskirjeestä 26.1.2014 Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine Yleistä Miten voimallinen viikko onkaan mahdollista olla. Venus alkaa lopultakin kulkea suoraan peräännyttyään 21.12. saakka, meillä on toinen Jupiterin ja Pluton kolmesta oppositiosta (edellinen oli elokuussa 2013) ja meillä on uusikuu ja kiinalainen uusi vuosi 31.1. Lopultakin näemme jotain liikettä kuukauden jälkeen, jonka energia näytti laahaavan, toimimattomuuden ja herpaantumattoman puhdistamisen kera. Uusia alkuja on runsaasti, mutta samalla kun Venus saa takaisin menetetyn alueen helmikuussa, Merkurius alkaa perääntyä, joten on vähän hidastelua tulevassa kuukaudessa. Olemme Merkuriuksen, Marsin ja Saturnuksen perääntymisen varjoalueella nyt ja Venus ja Jupiter perääntyvät. Kaikki henkilökohtaiset planeetat ovat jonkinlaisessa perääntymisvaiheessa, joten ei mikään ihme, että meillä on vaikeuksia ryhtyä toimeen. Jos energia ei tänä vuonna tähän mennessä ole tehnyt vaikutusta, niin älä ole liian pettynyt. Vuoden ensimmäinen kuukausi voi alkaa hitaasti, mutta toiminta etenee nopeasti, sitten kun se alkaa. Saatamme huhtikuuhun ja sitten lokakuuhun mennessä toivoa hitaampaa liikettä. Jos katsot elämääsi, erityisesti lapsiasi ja mietit, milloin he aikovat tehdä jotain, tämän viikon indigo- ja kristalliartikkeli on sinulle. Mahdottoman tekeminen kiittämättömälle? - indigovanhemman iloja ja karikkoja Olen kuullut monista vanhemmista, jotka pelkäävät sekä ovat vihaisia ja turhautuneita lapsiinsa, jotka eivät näytä ns. saavan asioitaan järjestykseen. Kun he tulevat aikuisikään, he näyttävät ottavan valtavan askeleen taaksepäin ja vetäytyvän omaan epäilys- ja hämmennysmaailmaansa. Jotkut lääkitsevät itseään huumeilla tai alkoholilla, toiset ovat apaattisia ja välinpitämättömiä, jotkut vihaisia ja töykeitä ja toiset vetäytyvät omaan hiljaiseen maailmaansa. Ja he tekevät tämän kotona, koska ovat työttömiä. Heidän ikäisenään me kasvatimme omia lapsia eivätkä he näytä pääsevän edes ylös sängystä. Olimmeko huonoja vanhempia ja mitä vikaa aikuisissa lapsissamme on? Voisin puhua sielusopimuksista, itseluottamusongelmista joita monilla indigoilla näyttää olevan, heidän riippuvuusongelmistaan ja yleisistä ongelmista, joita liittyy näiden lasten vanhemmuuteen ja se tarttuisi osaan ongelmasta - että tällä voimakkaalla, luovalla ja toimintasuuntautuneella ongelmaratkaisusukupolvella voi olla niin vaikea alku elämässä, että se näyttää melkein haitalliselta. Miten voimme saada heidät pois lamastaan ja motivoida alkuun? Se on vaikeaa, mutta on eräs tapa. Ongelmana on, että se vaatii meitä vanhempia katsomaan itseämme ja niitä pelkoja, toiveita ja unelmia joita peilaamme lapsiimme. Olet kuullut omat vanhemmuustarinani eikä indigolasteni kasvattaminen ollut helppoa. Vaikka lapseni ovat nyt menestyneitä aikuisia, se tuli vuosien päänsäryn ja tuskan jälkeen, työntyen heidän velttoutensa läpi ja omaksuen asenteen, mikä oli sekä tukeva että vaativa. Suurimmat läpimurtoni tulivat, kun oivalsin, että kohtelin lapsiani kuin uhreja. Ja vaikka heillä olikin lapsuustraumoja, kun en antanut heidän siirtyä sen yli, en antanut heille sitä, mitä he tarvitsivat päästäkseen läpi omasta tuskastaan. Heti kun lakkasin tukemasta heidän uhritilaansa - mikä oli todellinen, mutta minun oli päätettävä, milloin lopettaisin sen - he muuttuivat. Minulta vaati suurta rohkeutta siirtää sivuun pelkoni siitä, etten olisi hyvä vanhempi tai että he paheksuisivat vaatiessani heiltä enemmän ja sietäessäni vähemmän heidän apatiaansa. Sitten pystyin auttamaan heitä heidän polullaan. Monet meistä tuntevat omien vanhempiemme olleen riittämättömiä ja se on kannustanut meitä olemaan osallistuvampia, huomaavaisempia ja välittävämpiä vanhempia. Mutta jos tuemme lastemme tuskaa, emme voimaannuta heitä tehokkaasti. Ja jos he tuntevat pelkomme, heillä ei ole vahvuutta ylittää omia pelkojaan. Tässä kohtaa kaikki - vanhempi ja lapsi - jäävät jumiin. Indigot ovat fiksuja, hauskoja, eteviä, hyvin lahjakkaita ja totuudellisia ja nämä ovat heidän mahtavia ominaisuuksiaan. Heiltä puuttuu myös itseluottamusta, he loukkaantuvat helposti, tuntevat voimansa ja lahjansa pakahduttaviksi, eivät osaa päättää elämänpolkuaan ja ovat alttiita riippuvuuteen ja masennukseen, mitkä ovat heidän vähemmän upeita ominaisuuksiaan. Jos voimme ylittää pelkomme siitä, että me emme ole hyviä vanhempia, he eivät pärjää (tässä kohtaa sielusopimuksemme tulevat kuvaan mukaan) ja meidän on kannustettava heitä olemalla supertukeva (riippumatta heidän käyttäytymisestään), niin olemme vanhempia omien pelkojemme kautta eikä se auta heitä. He reagoivat pelkoihimme, erityisesti kätkettyihin pelkoihin. Niitä on, silloin kun sanomme itsellemme, että he epäonnistuvat, he eivät koskaan pääse pois kotoa, saa työpaikka ja mene naimisiin eivätkä he opi sopeutumaan ja muuttumaan elämässään niin, että he voivat tehdä jotain muuta kuin istua kotona pelaamassa videopelejä. Meidän on muutettava ajatuksiamme ja käyttäytymistämme ja se auttaa heitä muuttamaan omiaan. Indigon vanhempana oleminen ei ole aina helppoa, mutta lopulta lapsesi löytää oman polkunsa - vaikka se voi vähän kestää - mikä saa hänet tuntemaan iloa ja täyttymystä elämässään.
|
|
|
Maanantai 27.1.2014 klo 16.32
Joitain päiviä sitten uutisoitiin supernova M82:sta. Mielestäni kaikki tämän tason taivaan tapahtumat ovat hyvin mielenkiintoisia. Mikä vaikutus sillä on meidän aurinkokuntaan, ja ennen kaikke meidän palloomme? Ainakin sen verran voi sanoa, että uusia energiahiukkasia, 12 miljoonan valovuoden takaa saapuu ja saavuttaa meidät. Miettikää! Tuo supernovan purkaus on meillä näkyvä vasta nyt! Se, miten se meihin vaikuttaa, riippuu paljosta. Miten meidän aurinkomme siihen reagoi, miten maaplaneetta? Hienojen, uuden energian hiukkasten saapumisen voi uskoakseni jälleen käyttää oman tietoisuuden laajentamiseen. No, omaan puhdistumistyöhön ehkä ensiksi ja sitten sen kautta uuteen. Minä sähköistyin tuosta supernovan sijainnista. Ison Karhun, Otavan tähdistö kyllä liitetään Pohjolan valon lisääntymiseen, ja sitä kautta ihmiskunnan heräämiseen ja nousuun uusille tasoille. Henkisen astrologian mukaan Otava liittyy Hyperborean aikaan. Oma sisäisyys vahvistaa tätä. Kymmenisen vuotta sitten aloin kokea Hyperborean viestiä, ja omaa heräämistäni siihen. Hyperborean muinainen viisaus, Pohjola sekä Kreikka liittyvät samaan pakettiin, jota edelleen puran tiedostettavalle tasolle. Hyperborean aikakausihan oli jo ennen Lemuriaa, joskin sekin sisöltyy siihen. Mikä on tuon ajan säilöttynä oleva viesti ihmiskunnalle? Olisiko nyt aika saada palaset kokoon sen osalta? Olisiko nyt aika vastaanottaa tuota Otavan uutta viestiä?
Tässä linkki supernova M82: http://www.iflscience.com/space/star-our-galactic-neighbourhood-just-exploded

|
|
|
Maanantai 27.1.2014 klo 14.32
Astroa a´la Sarah Varcas
PLUTO, MUSTA AURINKO JA 2014 Kirjoittanut Sarah Varcas (astro-awakenings.co.uk) 23.1.2014 Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine Pimeydessä valaistumista Koko tämän vuoden Pluto on oppositiossa Mustan auringon kanssa. Meidän on pantava merkille se. Musta aurinko viittaa maan heliosentriseen apheliin - kohta missä maa on kauimpana auringosta. Se puhuu tilaisuudesta kohdata ihmisluonteen varjopuolet niin rohkeasti ja rehellisesti, että voimme kulkea niiden liekkien läpi ja ilmestyä valoon kokonaisena, ilman tarvetta enää puolustautumiseen ja kieltämiseen, mikä pitää luonteemme tuollaiset piirteet tiedostamattomuuden pimeydessä. Näin Musta aurinko tarjoaa meille vaihtoehdon: syleillä kaikkea, mitä olemme, ja kukoistaa tai antaa sen kalvaa meitä, mitä emme haluaisi olla, ja näivettyä puolittaiseen välttelemisen, projisoinnin ja itsepetoksen elämään. Pluton tunnemme kaikki - tuo pelottava ja kuitenkin kunnioitusta herättävä tuho- ja transformaatiovoima, joista on puhuttu paljon viime vuosina, kun se on jatkuvassa neliössä Uranuksen kanssa. Pluto vaatii täydellistä rehellisyyttä meiltä - vaatimus mitä harvoin pystymme tyydyttämään, ihmisluonteen ollessa, mitä on! Ja se vaatii aitoutta, niin että kaikki mikä seisoo meidän ja todellisen luontomme ilmaisemisen välillä, pyyhitään pois, kun aika on oikea - pidämme siitä tai emme. Tavallisesti emme pidä tuolloin, vain havaitaksemme aikanaan, miten paljon vapaammalta meistä tuntuu sen ollessa poissa. Joskus taistelemme Pluton voimaa vastaan kuin henkemme edestä, vain havaitaksemme, että olimme oikeassa, mutta emme ajattelemallamme tavalla. Sillä Pluto näkee selvästi, missä olemme kuollut, ja pyrkii herättämään meidät henkiin. Toisaalta itse hahmotamme usein elävämme, silloin kun olemme kuollut, ja Pluton elämän antavan voiman itse kuolemaksi. Sellainen on ero omissa käsityksissämme ja tämän mahtavan kosmisen olemuksen käsityksissä siitä, mitä merkitsee olla elossa. Huomaat ehkä samankaltaisuutta Pluton voiman ja Mustan auringon tilaisuuden välillä. Ne ovat mahtavia liittolaisia ja tänä vuonna, kun ne ovat 180 asteen päässä toisistaan, meitä siunataan mitä uskomattomimmalla tilaisuudella työstää syvimmältä itseämme, katsoa pimeimpiin paikkoihin ja suurimpaan tuskaan ja siirtyä kaiken sen läpi voitokkaana, ilmestyen esiin kokonaisena ja loistavana kaikessa, mitä olemme toisella puolella. Meillä on nyt mahtavimmat liittolaiset matkamme tässä osassa. Meillä ei ole koskiaan ollut niin voimallista tilaisuutta transformoida nämä egon ja tuskan linnakkeet, mitkä pidättelevät meitä ja estävät meitä synnyttämästä Vesimiehen aikaa. Mutta se on työtä, ei taikatemppu. Meidän on sitouduttava ja se vaatii rohkeutta. Nuo ongelmat, tunteet, muistot ja pelot elävät tiedostamattomassa pimeydessämme syystä. Laitoimme ne sinne, koska emme halunneet niitä osaksi sitä, kuka olemme. Ja kuitenkin ne ovat ja siihen saakka kunnes tuomme ne Mustan auringon polttavaan valoon, katsomme niitä kasvoihin ja omistamme ne, emme ole kokonainen. Ja jos sitä ei tarvitse mikään muu, niin Vesimiehen aika tarvitsee meidät kokonaisena, koska täytyy tehdä hyvin paljon Vesimiehen ihanteen synnyttämiseksi tälle planeetalle eikä sitä voi synnyttää puolikasihmiset, jotka elävät varjoissa. Tämä on siis alkuvaroitus. Paljon lisää tulee aikanaan ja kirjoitan tästä prosessista tulevina viikkoina. Päivityksiäni on ollut niukasti viime aikoina (sori!), kun ole työskennellyt tämän energian kanssa ja prosessoinut sen viestejä meille. Haluan saada sen selväksi, jotta tiedämme, minkä kanssa olemme tekemisissä! Se tuntuu valtavalta. Valtava voi olla pelottavaa, tiedän: pimeyden hirviöitä, jotka nousevat takajaloilleen. Valtava voi olla myös niin kaikenkattava, ettei minkään osamme voi koskaan enää olla paossa. Tämän jälkimmäisen "valtavan" voimme yhdessä toteuttaa. Se vaatii rohkeutta, sitoutumista ja lujuutta ja meidän on luotava rakkaudellinen, hyväksyvä, myötätuntoinen ja tiukan rehellinen ympäristö antaaksemme toisillemme tukea. Mustan auringon pimeys on mustista mustinta, mitä voisi koskaan kuvitella. Tämä tausta mahdollistaa valaisevimman valon loistamisen, sillä ilman pimeyttä emme koskaan tuntisi sen vastakohtaa. Kun katsomme Mustaa aurinkoa, se sanoo, ettei ole muuta pelättävää kuin pelko itse. Vanha ajatelma, mutta tosi! Sitten kun kohtaamme syvimmät pelkomme ja tiedämme ne siksi, mitä ja keitä ne ovat, vapaudumme ikuisiksi ajoiksi ja paistattelemme loistavassa valoajassa, missä pelko ei voi enää laatia agendaa emmekä ole enää jakautuneita sisällä ja ulkopuolella.
|
|
Avainsanat:
Astro
|
Keskiviikko 22.1.2014 klo 20.01
Eilen ja tänään aamulla oli jotenkin hutera olo, kuin liukumista tilasta toiseen saamatta mistään kunnolla kiinni. Takana oli tosin pitkästi ajoa ja sen mukanaan tuomaa väsymystä, mutta silti, jokin ei ollut nyt tasapainossa. Huteran olon huomasin kyllä jo vieraillessani Tampereella maanantaina. KAIKKI äänet, tuoksut, jatkuva liike.. kaikki oli jotenkin liikaa ja liian ärsyttävää. Oma energia reagoi voimakkaasti, sähköisesti, ja hetkessä oleminen oli aivan työtä. Enkä tainnut edes onnistua, vaan olin välillä kahden maailman välissä, hyvin outona ja minnekään kuulumattoma. Vasta tänään iltapäivällä sain kunnolla kiinni hetkestä, työni kautta - kiitos siitä! Ja muistin taasen: Maadoittuminen on nyt äärimmäisen tärkeää, se on suorastaan elinehto sille, että voi kokea eheyttä ja kokonaisuutta. Kun aistii hienoja värähtelyitä ympärillään, on maadoittuminen avainsana sille, että kirkkaus säilyy ja tietoisuus pysyy mukana. Tämä muutosaika vaatii vahvuutta, että voimme sallia sen kulkea läpi. Hienot virtaukset saavuttavat meidät ja onkin hyvä nähdä itsensä (jälleen kerran) kuin puuna, jolla olla vahvat juuret. Oksat kurkottavat kohti taivasta jas vastaanottavat kosmisen virtauksen ja kuljettavat sen runkonsa ja koko oksistonsa läpi ja viimein juurien kautta alas maahan. Näin meidänkin kuuluu toimia! Eihän puukaan pidä energiaa itsessään kiertämässä, loputtomasti jollain oksallaan. Meidän kuuluu myös olla kanavia virtauksille, ja tuoda ne maahan, ja antaa luonnollisen kiertokulun jatkua. Mitä paremmin juuremme ovat maassa, me hetkessä ja maadoittuneena, sitä paremmin kestämme uudet aallot, joita kosmoksesta aurinkokuntaan, maaplaneetalle ja meihin virtaa. Ja sitä paremmin se puhdistaa myös fyysistä olemustamme, samoin kuin hienoja kehojamme. Ei ole tarpeen pitää kiinni, prosessoida taikka analysoida. Annetaan vain itsellemme ja kehollemme lupa luonnoliseen hengitykseen, puhdistumiseen ja muuntumiseen. Maadoittuminen on avainsana!
Tässä Kreetalla maailman vanhin oliivipuu. Vierailin siellä muutama vuosi sitten.. mikä voima! Ja viisaus...

|
|
|
Sunnuntai 19.1.2014 klo 12.27
Tässä jälleen selkeää pohdintaa kevään kolmiosta. Tarvitsemme vahvistusta ja vahvuutta tänäkin vuonna. Matkamme ja ponnistelumme jatkuu. 
10.1.2014 - Egon tarkastelua 11.1.-9.4.
EGON TARKASTELUA 11.1.-9.4. Kirjoittanut Sarah Varcas (astro-awakenings.co.uk) 10.1.2014 Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine Terve ego mielekkäässä elämässä Tänään näemme taivaalla muodostelman, mikä pysyy huhtikuun toiselle viikolle saakka - Jupiterin, Kheironin ja Pluton kolmio, minkä kautta kohtaamme tarpeen tukea tervettä egoa, samalla tunnistaen mahdollisuuden, että hemmottelemme epätervettä egoa edes tajuamatta sitä. Henkisissä opetuksissa puhutaan paljon egosta ja joskus se demonisoidaan. Saatamme uskoa, että meidän pitäisi tuhota se kokonaan ja tulla joksikin muuksi kuin persoonalliseksi ja subjektiiviseksi olennoksi, missä ei ole tilaa persoonan tunnistamiselle, itsenäisyydelle, mieltymyksille tai inhoille. Opimme, että ego on kaiken kärsimyksen ytimessä, mikä saa meidät samaistumaan henkilökohtaisesti persoonattomaan kärsimykseen elämässämme. "Tämä on minun tuskani", sanomme itsellemme, "ja näin se määrittelee minut ja kokemukseni". Vaihtoehtoisesti voimme samaistua mielihyvään, roikkua kiinni siinä peläten, että se lähtee, ja tarttua seuraavaa nautinnolliseen hetkeen, minkä voimme tehdä "minuksi" ja omaksemme. Kuulemme tarpeesta siirtyä kärsimyksen yläpuolelle, päästää irti samaistumisesta ja halusta, kokeaksemme itsemme rajattomaksi ja persoonattomaksi energia- ja vaikutuspyörteeksi, mikä periaatteessa olemme. Tämä kaikki on ok, paitsi että egossa on muutakin, minkä "ylimaallinen silmä" näkee - eikä vähiten siksi, että sillä on elintärkeä rooli ihmiselämässämme ja epäonnistuminen terveen egon tukemisessa ei romuta ainoastaan potentiaalimme toteuttamista, mutta myös perimmäisen suhteemme Jumalaan. Miten voimme tunnistaa terveen egon? Ehdottaisin, että se ilmaisee seuraavia ominaisuuksia, vaikka sinulla ehkä on osoittimia, joita lisäisit tai poistaisit (kuten ehkä minäkin aikanaan …!): 1) Kyky säilyttää itsekunnioitus, mikä edesauttaa rehellistä kommunikointia, asettaa tarkoituksenmukaisia rajoja suhteissa ja tavoitella elämäntyyliä, mikä tukee hyvinvointia, sopivaa tyydytystä ja oivalluskykyä. 2) Kyky tunnistaa toisten ihmisten arvo ja oikeus kunnioitukseen, ilman tarvetta tuntea itsensä paremmaksi tai ylempiarvoiseksi kuin hän. 3) Kyky suvaita erilaisuutta demonisoimatta niitä, jotka koemme erilaiseksi kuin itsemme. 4) Kyky olla myötätuntoinen toisen ihmisen kokemuksille ja halukas luopumaan henkilökohtaisesta mielihyvästä, jos siihen liittyy tarpeetonta vahinkoa tai kärsimystä toiselle. 5) Kyky tunnistaa kaiken elämän arvo - ihmisten ja muiden - ja suojella ja tukea sitä. 6) Valmius myöntää virheet ja oppia toisilta tuntematta, että se vähentää omaa arvoa. 7) Kyky puolustaa vastustettaessa omaa näkemystä omantunnon asioissa, tekemättä sitä tarpeettoman väkivaltaisesti tai aggressiivisesti. Kuten monissa asioissa, tämä ei tietenkään ole mitään eksaktia tiedettä! Meidän on oltava tarkkaavainen siinä, miten parhaiten sallimme egon opastaa meitä. Yhdessä asiassa ehkä tiedämme, että meidän on puolustettava kantaamme varauksetta, kun taas toisessa tiedämme, että meidän pitäisi antaa periksi ja antaa toisen voittaa. Saatamme samaistua voimakkaasti johonkin elämämme aspektiin ja kuitenkin tiedämme, että toisella on hyvin vähän merkitystä - jos lainkaan - kun tulee kuumat paikat. Ja omat päätöksemme tässä suhteessa voivat näyttää parhaimmillaan umpimähkäisiltä ja pahimmillaan täysin epäjohdonmukaisilta niille, jotka tarkkailevat polkuamme elämässä. Mutta perimmiltään olemme vastuussa vain sisäiselle, Jumalan magnetisoimalle kompassillemme, mikä kuljettaa kaikkien asioiden läpi, myös egorakenteidemme! Tämä tuo meidät takaisin tähän planeettaviestiin, koska se tulee pian selkeästi ja kovaa: tarvitsemme tervettä ja elinvoimaista egoa navigoidaksemme tulevan alueen läpi. Eikä elinvoimainen oli kiusanhenki, vaan sellainen joka kestää "pöyristyttävän kohtalon vastoinkäymiset" (kiitos, Will Shakespeare) sortumatta epätoivoon, itsevihaan ja alistumiseen tai pullistumatta narsismiin, ylimielisyyteen ja henkilökohtaisiin tyydytysvaatimuksiin ilman mahdollisuutta neuvotella. Meidän täytyy katsoa elämän haasteita tietäen, että vaikka koemme ne henkilökohtaisesti, ne eivät ole perimmiltään se, mitä ja kuka olemme. Ne ovat osa matkaa, mutteivät heijasta määränpäätä, ja sellaisena meidän ei pitäisi erehtyä pitämään niitä. Eikä meidän pitäisi sivuuttaa niitä epäoleellisina ja pyrkiä vain nousemaan niiden yläpuolelle, sillä näin hukkaamme niiden jalostavan tarkoituksen elämässämme. On paljon muutakin sanottavaa egosta ja sen roolista elämässämme tänä kriittisenä kehitysaikanamme, mutta tällä erää taivas osoittaa meidät sisäänpäin miettimään: "Mikä muodostaa terveen egon ja miten pitkälle nuo ominaisuudet heijastuvat elämässäni tällä hetkellä?" Kun astumme tulevaan vaiheeseen tämä kysymys selkeänä mielessä ja sydämessä, se voi auttaa meitä muokkaamaan sitä tiedostaen, missä egomme on kunnossa ja vahva ja missä se on tasapainoton ja parantamisen tarpeessa. Kun täysikuu tulee ensi viikon keskellä, tutkimme syvemmin egon ja hengen, maallisen ja jumalaisen luonnetta, ja katsomme, missä ehkä petämme itseämme ja miten korjaamme kurssia. Sitä odotellessa, hyvää viikonloppua kaikille!
Sarah Varcas
|
|
|
Torstai 16.1.2014 klo 11.28
Tämä aamu alkoi niin kirkkaasti, niin kauniilla valolla,jotta... Miljoonia pieniä timantteja hangilla, puiden oksilla, kasvien lehdillä. Tämä on huikeaa aikaa. Aikaa kerätä itselleen sitä kirkkautta, ja vahvistaa itsessään sitä samaa. Aina ei ole niin helppoa pitää mieltään, ajatuksiaan, aikomuksiaan ja omaa suuntaansa niin selkeänä ja kirkkaana. Se vaatii ponnisteluja ja välillä itsensä kovisteluakin. Ainakin siinä mielessä, ettei päästä ajatustaan jauhamaan mihinkään turhaan, sellaiseen, mihin ei voi juuri nyt vaikuttaa. Oman mielen kouluttaminen on elinikäinen juttu. Mutta päivä toisensa jälkeen, itseä tarkkaillen, sisäiseen rauhaan ajatuksensa kääntäen, se työ lopulta palkitaan. Jonain aamuna ehkä h uomaat saman kuin minä tänään: Kuinka kirkas mieli! Ihan kuin peilinä tälle upealle luonnolle.
|
|
|
Maanantai 13.1.2014 klo 17.10
Koska Minä Olen messut osuivat samalle viikolonlopulle kuin kaavailemani Selvänäkö-energiaparannuskurssini, siirsin sen helmi-maaliskuun vaihteeseen.
Tarkempi ohjelma Kurssit- osiossa.Tervetuloa mukaan! 
|
|
|
Lauantai 11.1.2014 klo 11.54
Tähän elämäni kohtaan saakka olen lukenut kymmeniä henkisiä opuksia, jotka kaikki kertovat totuudesta, siitä, mikä on ihmisen elämän tarkoitus. Miksi elämme, ja miten kuolemme. Ja mitä kuoleman jälkeen,,, Viimeisin kirja on Lisa Williamsin kirja Sielun ikuinen elämä. Kirjan perusteella voi sanoa, että hän harvinaisen lahjakas ja vahva meedio. Se maailmankuva, jonka olen itse vuosien/elämien aikana muodostanut, ei ihan vastaa tämän kirjan kuvaa. Kirjoittaja sanoo muutamankin kerran, että uskokaa tätä, tämä on totuus kuolemasta. Aika painavasti sanottu. Kirjailija antaa itsestään hyvän ja herttaisen kuvan, ja uskon hänen kyllä vilpittömästi auttavan ihmisiä heidän peloissaan kuolemaa koskien. Kuolema on vaikea aihe. Varsinkin, kun meillä länsimaissa se on erotettu kokonaan elämästä, vaikka se on luonnollinen elämän jatkumo.
Monissa kirjoissa peilautuu kirjoittajan kulttuurillinen ja uskonnollinen tausta. Ja niin kuuluukin olla. Tämänkin kirjan tärkein sanoma lienee se, ettei kuolemaa tarvitse pelätä, koska elämä jatkuu sen jälkeen. Sielu jatkaa oppimistaan, elämästä elämään. Se totuus kyllä taitaa olla melko pysyvä!
Myös minulla on ollut kuolemanlähikokemus, ja olen kommunikoinut henkienkin kanssa (en tietenkään ole yhtä lahjakas kuin esim. Williams). Vaikka minulla onkin vahvoja kokemuksia, en väitä silti tietäväni totuutta kuolemasta, taikka sen paremmin elämästäkään, itse asiassa oikeastaan päinvastoin! Elämässä ja kuolemassa on myös mysteeri. Ja niin ehkä kuuluukin olla.. Omien tutkimusteni, omien kokemusteni perusteella kallistun tällä hetkellä sen "totuuden" puoleen, että me olemme luojia! Ja me voimme luoda Korkeampien voimien kanssa, omaksi, lähimmäistemme, kaikkien olevaisten, Äitimaan parhaaksi. Tietyt universaalit lait koskevat meitä kaikkia, niin elämässä kuin kuolemassakin. Se, mitä olemme, mitä värähtelemme, ajattelemme, tunnemme, mihin uskomme, mistä pidämme kiinni, vaikuttaa elämäämme ja niihin asioihin, joita kohtaamme.
Jo muinainen viisas sanoi: Ihminen, tunne itsesi! Se on loistava viisaus, josta olisi jokainen elämä aloitettava. Mikä ja kuka olen? Kaikkine tasoineni, kokonaisuutena. Ja miten tuota omaa olemistani täällä maan päällä ilmennän? Kun tutustumme itseemme, tutkimme omia ajatuksiamme, tunteitamme ja arjen elämäämme, saamme käsityksen siitä, millä tavalla ja millä tasoilla elämäämme luomme. Oman elämäni tähän astinen historia vahvistaa sen, että myös minä olen luoja. Aivan samoin me kaikki!
Tämä pohdinta johtaa siihen, että myös kuolemassa me kohtaamme sen, mihin uskomme, mitä olemme, mitä värähtelemme. Kuoleman polku, sen eri tasojen läpi kulkeminen näyttää meille omien uskomustemme, pelkojemme, tunteidemme, kiinnipitämisemme sekä rakkautemme ja valomme koko kirjon. Elämän nollaaminen kuoleman jälkeen, sen jonkinlainen läpikäyminen kuulunee kuvaan mukaan, ja sen mukaisesti, mitä olemme itseemme elämämme aikana keränneet. Jos pelkistän,sanon, että mitä värähtelemme, mitä olemme kuoleman hetkellä, sielullisesti, se määrittää polun, jota kuolemassa kuljemme. Värähtelyn universaali laki toimii siinäkin.
Kuolemaa ei kuulu pelätä, vaan luoda omaa elämää kehossa olon aikana niin, että tuntisi itsensä, omat pelkonsa, vahvuutensa, värähtelynsä, ja niin paljon kuin mahdollista, lisäisi omaan värähtelyynsä valoa ja rakkautta. Jokaisella on oma lähtökohtansa, oma sielullinen energiansa syntymässää, ja siihen tutustumisen kautta tiedämme, mitä voimme kulloisessakin elämässä puhdistaa, muuntaa ja laajentaa. Elämä on rakkaus, ja sen suurin tarkoitus lienee rakkauden lisääminen.
Yhtä totuutta ei mielestäni ole, vaan jokaisella on oma totuutensa, sen mukaan, mitä värähtelytasolla olemme. Kuitenkin universaalit ovat olemassa ja ne ovat joka tasolla. Ne ovat luomisen lakeja, ja niihin perustuu kaiken olevaisen elämä.
Ehkä tässä kohtaa voisi olla aiheellista jakaa omia näkemyksiänne taikka kuolemankokemuksianne... Kommentit vapaat.. Tiedoksi kyselijöille, lähettäessänne kommenttia, nimi kohtaan kannattaa laittaa se nimi, taikka nimimerkki jonka tahtoo sivulla sitten näkyvän. 
|
|
|
Torstai 9.1.2014 klo 11.22
Tämä viikko on ollut suurten purkausten aikaa. Aurinkomme on tiistaina vapauttanut itsestään niiiiiiiiin suuren määrän energiaa, että huh huh. Purkaus näkyy magneettikenttämme aktiivisuutena sekä runsaana protonihiukkasten määränä. X1 luokan aurinkomyrsky saavuttaa maapalloa yhä voimakkaammin tämän päivän aikana. Jos sää olisi kirkas, saisimme varmasti ihailla kauniita revontulia. Auringon napaisuuden muutos tapahtui vihdoin (odotettua myöhemmin) muutama viikko sitten. Muutosaikaa todella! Hienon kehostomme tasolla aurinkomyrskyt vaikuttavat varmasti. Onhan aurinkomme myös meidän linkkimme korkeampiin energioihin. Siksipä sitä palvottiinkin Jumalana muinoin. Oikeastaan se ei ole niin kaukana meistä edelleenkään, vaan pitää sisällään suurta viisautta. Jo eilen kuulin oudoista päänsäryistä, huimauksesta jne. Itse olin eilen hyvin ärtyisä, kuin yliherkkä kaikelle ulkopuoliselle, äänille, valoille, muille ihmisille. Ja juuri sinä päivänä oli kaupunki-asiaa :( Selvisin kyllä, ja asiat hoidettuani vain makasin kotona, luin, olin ja lopulta nukahdin nukkuakseni 13 tunnin yöunet! Keho ja mieli tosiaan vaatii lepoa, sopeutuessaan tähän tulvivaan hienoon värähtelyyn. Koska energia jota maa ja aurinkokunta nyt vaastaanottaa, on hyvin hienovärähteistä, se tunkeutuu joka tasollemme. Missä se kohtaa raskasta energiaa, se vaikuttaa siihenkin, hajottaen ja laittaen liikkeelle sen esteen energiat. Eli jos meillä on vaikka kehossa tunnekasaumia, ne aktivoituvat ja me reagoimme tunnetasolla. Se on hyvä viesti meille siitä, mitä kohtaa voimme muuntaa.. Tämä on tietenkin hyvin yksinkertaistettu tapa kertoa tästä, mutta puhumalla hienoin sanoin, taikka ympäripyöreästi näistä asioista, ei sanoma välttämättä mene perille kuin muutamalle asiaan vihkiytyneelle. Tämähän on totuuden vuosi, ja omalta osaltani yritän tehdä sitä näkyväksi. Toki myös konkreettisella tasolla tällainen purkaus voi jo hyvinkin näkyä. Satelliitit ja tietoliikenne ovat herkkiä kohteita.
Hetki päivässä hiljaista itsen kuuntelua, ja hyvä tulee. On parempi olla kuulolla, kuin vastustaa muutosta.
|
|
|
Torstai 2.1.2014 klo 19.07
Koko viime syksyn kuului sieltä ja täältä, miten monet ovat sairastaneet selkäänsä. Jollain on saattanut vanha vaiva yhtäkkiä monen vuoden jälkeen palata taikka kova selkäkipu, liikkumisvaikeudet tulla uutena ja yllättäen. Selkään liittyy henkiseltä näkökannalta katsottuna oikeastaan koko ihmisen elämä. Elämän eri osa-alueiden tasapaino tai sen puuttuminen näkyy selkävaivoina. Pelkomme selviytymisestä, taikka parisuhteen haasteet heijastuvat selkään, muun muassa. Tärkein selkään nyt liittyvä viesti omien auttajieni mukaan on, se mihin suuntaamme oman tahtomme. Selkäpuolella on tahtomme ja sen energian ilmentäminen.
Selkävaivat ja kivut viestivät nyt monelle siitä, että oma tahtomme ei ole korkeamman tahdon mukainen.
Selkä huutaa aloilleen istumista ja itsen kuuntelua. Miksi yritän juuri tätä suuntaa, taikka muutosta elämääni? Miksi toistan vanhaa latua, vaikka tiedän, etten ole omassa paikassani, vaan kärsin ja yritän suoriutua päivästä toiseen. Miksi kannan muista tai itsestäni taakkaa, joka on turha? Kenen takia yritän jaksaa? Hyviä kysymyksiä, joihin voi saada vinkkiä selästä ja sen kipukohdista. Muutos on joka tapauksessa tarpeen, ennemmin tai myöhemmin. On myös ihmisiä ja tilanteita, joissa muutosaika pelottaa niin paljon, että selkä alkaa temppuilla. Otteen menettämisen pelko, sekä pelko siitä, kun tulevasta ole varmuutta. Selän viesti on oikeastaan aika yksinkertainen. Suunta on tavalla tai toisella epäsuotuisa, korkeammasta näkökulmasta katsottuna. Korkeampi suunnitelma voi vaatia muutoksia, esimerkiksi omassa ajattelussa omasta itsestä, ja siitä kuka ja millainen on. Se, miten arjessa toimimme ja itsemme näemme ei tue sitä suunnitelmaa. Selän kautta tuleva viesti on pysähtyminen ja uudelleen arviointi, sen kohdan mukaisesti, mikä kipua nyt viestii.
Loppuviimein on helpottavaa ja oman tahtomme luovuttaminen korkeamman tahdon käsiin, luottaminen selviytymiseen ja siihen että minusta pidetään huolta. Vaikka elämässäni tapahtuisi mitä tahansa, minä selviän, löydän ulospääsyn, opin itsestäni ja nousen kuin Feniks lintu tuhkasta. Kaikki kokemuksemme ovat viestejä, ja kipu viestii usein itsemme ja korkeamman olemuksemme hylköömisestä, taikka unohtamisesta. Selkämme on meidän korkeamman energiamme kanava, ja sen kunnossapitäminen on suorastaan velvollisuutemme. Se on kuin puun runko, joka kuljettaa energiaa kosmoksesta maahan ja maasta ylös korkeuksiin. Kumpaakin virtausta tarvitaan.
Jos oma selkäni joskus väsyy, kipeytyy, lähden kaiken uhalla aina metsään. Kun kulkee sammalissa, ylittää kaatuneita puita, katsoo mihin astuu, on hetkessä ja jo se yleensä parantaa. Selkäni väsyy, kun minäkin väsyn, yritän liikaa.. Siksi annan itselleni hyviä läsnäolon hetkiä, yhteyden Äitimaahan ja Luojaan.

|
|
|
Lauantai 28.12.2013 klo 20.39
Viimeiset viikot olen tuntenut lähinnä sydänkeskuksen muutoksia, mutta pari viime päivää on ollut tosi kummia.. On ollut erikoinen, värisevä energia läsnä, ja olen sen tuntenut kehossani. Keho kertoo meille oikeastaan viimeisenä, missä energioiden kanssa mennään. Joulun ajan olen tosiaan levännyt, yrittänyt vain olla, ja kuulostella sopivassa määrin itseäni. Väsymys, kehon ja mielen tasolla on ollut syvää. Oma oppiläksyni on kautta vuosien ollut oman fyysisen kehon liiallinen rasittaminen, ikävä kyllä. Tuo oppiläksy ilmaantuu usein minulle "kuin salama kirkkaalta taivaalta" kun yhtäkkiä, ilman mitään varoitusta nousee kuume, ja joudun sänkyyn. Pakotetuksi lepäämään. Oma vika, tietty... ;) kun en aiemmin huomaa, vaan auttajien on puututtava peliin! Vaikka astrokartallani onkin todisteita siitä, että tarpeen vaatiessa saan lisäenergiaa/voimaa, ei siltikään ole syytä unohtaa kehoa. Tämä kehon sisäinen värinä on tulosta pitkäaikaisesta sisäisestä jännitystilasta, tilasta joka on ollut stressaavakin. Henkilökohtaisella tasolla on ollut haasteita, on ollut jaksettava, läheisen tähden. Nyt kun tilanne on ohitse ja asetuin ihan vapaaehtoisesti lepäämään, tunnen, miten kaikki tuo jännitys purkautuu, hiljalleen, levon ansioista. Näen kuvia, joissa kuin pieniksi palloiksi kiertyneet "rihmastot" alkavat väristen avautua ja loistaa uutta valoa. Tämä uudelleen muokkaus väsyttää, ja oleminen on ainoa, joka on nyt tarpeen. Ajatus kyllä kulkee, mutta nyt on toppuuteltava sitäkin aluetta, enhän vielä tiedä, mitä tämä aukikääriytyminen tuo tullessaan. Vaikka oma kumppani tässä vieressä on välillä huolissaan minusta, mitä ihmettä nyt on, sydänkö? - en ole huolissani, vaan annan keholle nyt luvan purkaa itseään, avata ja päästää vapaaksi kaikki se, mitä se on padonnut, jopa vuosien varrella. Nyt on hyvä aika, ja voipi olla, että tämä uudelleen luomisen ajatukseni, jota olen hahmotellut ensi vuodeksi, onkin jo saanut kehoni toimimaan. Ehkäpä tästä hetkestä alkaen alan katsella myös menneitä kuvia,joita kroppa itsestään purkaa ja tuoda niiden tilalle uusia, viisaampia, onnellisempia ja tietoisempia kuvia! Uskoisin, että tämä Mars-Uranus-Pluto-risti tuo kyllä oman sykäyksensä tähän kaikkeen. On tosiaan hyvä olla vaan hissukseen, itsensä kanssa. Ajan kanssa sitten ne tulevat uudet virtaukset ja kurssit. Kärsivällisyyttä vielä hetkisen :)
Astrokuvioista joku voisi laittaa tarkempaa tietoa, kiinnostaisi varmasti meitä kaikkia! Minä menen nyt peiton alle Anastasia-kirjan kanssa.

Lue lisää »
|
|
|
Keskiviikko 25.12.2013 klo 17.26
Nyt tuulee jo ensi vuoden puolelta.. On siis aika istahtaa alas ja katsoa, mistä voisi luopua? Vanhoista tavaroista? Huonoista tavoista? Negatiivisista ajtuksista? Kiinnipitämisestä? Epäluottamuksesta? On aika luoda tulevaa ja mennyttäkin uusiksi, mutta tiedostaen, mihin on tarrannut.. Oman elämän ja siinä sivussa muidenkin, voi luoda uusiksi palaamalla menneeseen, katsomalla onnellisempaa kuvaa siitä, ja päästämällä irti. Ehkä aarrekartan, kirjoitusten, taikka kuvien kautta voi muistuttaa itselleen siitä oikeasta suunnasta, luottaen ja iloiten uudesta.
Minä päivitin itseni äitinä... 
|
|
|
Tiistai 17.12.2013 klo 20.16
Katse tuppaa nousemaan ylöspäin aina ulos mennessäni, ainakin näin pimeällä. Täällä katuvalojen ulottumattomissa tähdet loistavat aivan upeina ja tänään saa ihailla myös kuun täyttä pyöreyttä. Taivaankaari piirtyy tummana ja Linnunradan hohtava polku näkyy niin kutsuvana. En tiedä suurempaa visuaalista onnea kuin tähtitaivas. Joskus uuden kuun aikaan suuri ikävä valtaa, sydän kaipaa kotiin.. mitä se sitten tarkoittaakaan. Maan päällä on kuitenkin elettävä, tehtävä oma osansa, kuljettava oma polkunsa ja tuotava se taivaankaaren energia ja kauneus tänne. Kukin omalla tavallamme. Joulukuu lähestyy loppuaan, muutaman tärkeän etapin kautta. Talvipäivän seisaus 21.12 avaa yhteyden galaxin keskukseen, sykkeeseen jota voi vain kunnioittaa. Hiljentymällä voi itse kukin sitä kuunnella, ja sen sanomaa tunnustella. Mestarin syntymäjuhla on tänä vuonna sytyttänyt minut uudella tavalla. Entistä tärkeämpää on viettää se rauhassa, hiljaisuudessa ja muistaen sitä joulun todellista sanomaa. Lapset viettävät omaa jouluaan yhdessä, ja minä täältä siunaan sitä. On oikeasti mahdollisuus vetäytyä sisimpään, ja hiljaisuuteen, oman ystävän vierellä. Rauhoittukaamme jouluun hiljalleen turha pois jättäen, nauttien
taivaistamme, kun se ympärillämme kaartuu niin kauniina ja loistavana.
Ihaillaan täyden kuun valoa!
|
|
|
Sunnuntai 15.12.2013 klo 13.31
Useasti kysytään, miten teen tulkintani? Tässä nyt yhteinen vastaus kaikille. Kun teen numerologista tulkintaa, aloitan perustiedoista, nimistä, syntymäajasta ja niiden numeroista. Teen kartan, jossa käy ilmi numeroiden yhdistelmiä, suuntia, ja niiden tuomaa värähtelyä. Tämä on pohjatyö, joka vaatii oman aikansa, yleensä noin tunnin verran. Sen jälkeen aika usein annan kartan levätä, katselen sitä vain silloin tällöin ja otan vastaan sen tuomaa energiaa. Seuraavassa vaiheessa istun kartan kanssa koneen ääreen ja pyydän auttajat paikalle, sekä asiakkaan, että omat, rakkaat ystäväni. Ja sitten alkaakin SE TYÖ. Se on värähtelyiden pukemista sanoiksi, mutta vaatii myös yhteyden autettavaan, eli tulkinnan tilaajaan. Joku on joskus kysynyt, miksi ysäväni sai tulkinnan viikossa ja minun tulkintani kesti kolme viikkoa. Tässä tulee esille se, miten haen oikeaa tuntumaa, oikeaa yhteyttä, niin että tulkinta olisi oikea, juuri sinulle tarkoitettu. Jotkut avaavat energiansa nopeasti ja avoimesti, toisten kohdalla voi olla, että joudun odottamaan pitkäänkin oikeaa hetkeä. (Tottakai aikaan vaikuttaa myös se, miten paljon tilauksia on meneillään, mutta siitä kerron yleensä heti tulkintapyynnön saatuani). En tee yhtään tulkintaa rutiinilla, vaan oikeasti syvennyn ja tahdon sillä palvella juuri niin hyvin kuin on mahdollista. Kaikki työ tapahtuu tässä ja nyt, minun ja auttajien kautta. Juuri tämä henkilökohtaisuus, täsmätyö, tekee tästä kaikesta niin antoisaa. Tempaudun mukaan virtaan ja auttajien sanomaan, ja yritän mahdollisimman hyvin pukea kaiken kirjallisesti sinua varten. Käytän kaikkea osaamistani, viestejä, aisteja, näkemistä tulkinnan osana. Kokonaisuudessaan numerologisen tulkinnan tekemiseen menee 3-5tuntia, asiakkaasta riippuen.
Tavallinen tulkinta perustuu syntymäaikaan. Se on väylä, joka avaa minulle oven sielun energiaan hyvinkin nopeasti. Ja jälleen auttajat ja näkeminen mukana. Sielun energiasta voi lukea tämän hetken tilannetta, menneisyyttä ja tulevaa. Sen kautta saa suuntaviivoja, mitä on laitettu vireille, mitä valintoja on mahdollisesti edessä. Samoin omia lahjoja, kykyjä ja myös haasteita nousee esille. Samoin menneiden elämien energia on aina esillä ja niiden kautta tuleva sanoma. En pyri ennustamaan, vaan minun tarkoitukseni on auttaa sinua tekemään suotuisia, eteenpäin vieviä valintoja oman kasvusi hyväksi. Ottamalla vastuu omasta polusta, minun avustuksellani, saat parhaan mahdollisen hyödyn tulkinnastani. Toki vastaan myös kysymyksiin ja annan neuvoja, siinä määrin kuin se on sallittu. Jokaisella on elämässään jaksoja, jotka kantavat tiettyä teemaa, ja jo sen löytymisen kautta voi saada vahvistusta, mitä muutoksia tehdä, miten valita.
Työni on siis hyvin mielenkiintoista, antoisaa ja koen palvelevani sen kautta juuri tähän aikaan sopivalla tavalla. Meitä kaikkia tuupitaan nyt eteenpäin, oppimaan itsestämme, omista ajatuksistamme, tunteistamme ja energioistamme. Ihminen, tunne itsesi! Vanhan mestarin sanoin, se on tärkein läksymme. Myös itsensä tunteminen henkisenä olentona, sieluna, joka on taivaltanut täällä usein jo suunnattoman pitkän matkan! Kun olen tehtnyt tulkinnat, tarkistan, että olen saanut maksun työstäni, ja sitten laitan sen tulemaan. Näinä epävarmoina nettiyhteyksien aikoina olenkin vähän suunnitellut, että voisin alkaa postittaa tulkinnat ihan paperiversiona asiakkailleni. Ehkä se välittäisi auttajien energian vieläkin paremmin ja konkreettinen kappale olisi aina saatavilla, kun epävarmuus, taikka unohdus olisi iskemässä. Mitä mieltä sinä olet paperiversiosta?
|
|
|
Keskiviikko 11.12.2013 klo 19.18
On kyllä uskomatonta, miten vahvasti tuo tulevan viesti nyt nousee. Olen viime ajat tutkaillut ensi vuoden teemoja, energioita ja niiden kautta tulevia kurssiaiheita. Olen saanut kahden tason viestiä ensi vuoden kursseista. Suurimmaksi kysymykseksi taitaakin nyt henk.kohta tasolla nousta aika ja sen hyvin käyttäminen... Kurssi-ideat ovat näyttäytyneet uuden, heräävän aallon tarpeina ja innostuksena päästä mukaan henkiseen koulutukseen. Sitä porukkaa näyttäisi nyt olevan paljon!! Alkeita, itseen tutustumista henkisenä olentona jne.. Innostavaa ja ihanaa työsarkaa, niin monelle,jotka jo ovat hereillä. Vahvana tunnen myös sen ryhmän vedon, joka jo on ollut muutosaallolla mukana, mutta yhä etsii, kaipaa vahvistusta omalle polulleen. Monet ovat kiihkeiden muutospaineiden alla ja tuskin jaksavat odottaa sitä ahaa! Nyt tiedän! -aikaa. Kaikkia meitä tämä uusi tuleva koskettaa ja muuntaa. On itsestämme kiinni miten sen energian hyödyksemme käytämme. Siksi tiedon jakaminen on tärkeää, ja siihen tarvitaan meitä kaikkia, jotka olemme jo näillä aalloilla jonkin aikaa seilanneet. Yhdistyminen on myös ihan tämän ajan suurimpia tähtäimiä. Ei enää erillisyyttä, kilpailua, kateutta taikka pelkoa omasta tilasta. Jos meidän kaltaiset, tietoiset olennot emme siihen kykene, miten sitten ne, jotka ovat vanhan energian käskyttämiä, voisivat siihen kyetä.... Eli voimien yhdistäminen, tiedon jakaminen, toistemme tukeminen, oman osaamisen antaminen myös muille, ilman pelkoa, rakkaus ja myötätunto sydämessä!!! Siinä vahvistuneena viime vuosienkin teemaa, nyt uuden vuoden energialla vahvistettuna. Minun kauttani tämä energia näyttäytyy uusina kursseina, mutta hieman hiomista ne vielä vaativat. Palaan lähiaikoina niiden kanssa. Myös kevään matka Kreikkaan on jo suunnitteilla, joten alkakaahan säästää rahaa. Samos on kohteena, ja sen kautta myös käväisy lähisaarella, missä Johannes sai ilmestyksensä. Tarkempi ohjelma siitäkin lähiaikoina, mutta ajankohta lienee toukokuu. Ilmoittautua saa jo nyt! Näissä virroissa nyt mennään, ja hiljaisuus sisimmässä takaa paremmin sydämen äänen. Kuunnellen kuljen kohti vuoden lopun hiupentumaa, päivän tasausta ja Suuren lähettilään syntymäjuhlaa. Sytytetään yhteinen sydän yhteisessä hiljentymisessä. Rauhaa....
|
|
|
Tiistai 3.12.2013 klo 12.34
Viime yönä heräsin vähän kahden jalkeen, eikä sitten unta enää millään.. Outoja ajatuksia, ja ihmeellisiä kuvia.. virtaa, joka kulki omaa polkuaan. Muutaman tunnin valveilun ja lopulta lisäunen jälkeen, ihmettelin, mikä on nyt muuttunut? Tiedostin selkeän keveyden, energian liikkuvuuden ja huh, niin helpottavaa vapautumista. Aamun askareissa tupsahti mieleen, että niin, nythän on joulukuu!! Syyskuussa aloin viestiä, (myös monet muut) että loka-marraskuu tulee olemaan raskasta, kuin suossa tarpomista, ilman kiinnekohtaa vastarannalla, ilman selkeää helpotusta, asioiden ratkeamista. Painostava energia, raskaus, joka on työntänyt jähmettyneeseen tilaan, on tosiaan helpottanut, ja koen, että energia kevenee loppuvuoden ja tammikuunkin. Nyt onkin sitten oiva ajanjakso haaveilla, laittaa vireille, antaa virran kuljettaa ja ohjata itse peräsintä.
Viime yönä 02.22 oli uuden kuun hetki, ja tänään uuden kuun päivä. Se on loistavaa aikaa luoda uutta,uudistua, puhdistua ja keventää. Voisi olla ihan hyvä aika puhdistaa itseään myös fyysisestikin. Vihreä smoothie, pakuritee, vaikka näin aluksi. Uuden alulle laittaminen voi tapahtua myös Aarrekartan kautta. Hieno aika valmistella ensi vuoden suuntaa, laittaa kuvia, visioita, ajatuksia, värejä... uutta energiaa uudelle pohjalle. Mitä kaunista ilmennän itsessäni ja itseni kautta? Olen luova, Luojan kanava maan päällä. Ihana ajatus, joka kantaa ja antaa voimaa.
Omien rakkaitten töideni lomassa alan uudistaa makuu/askartelu/maalaus-huonettani. Vanhan talon remppa siirtyy uuteen huoneeseen, teemalla remonttia ilman rahaa :) Vähän maalia, ja hurjan paljon innostusta ja ennen kaikkea luovuutta! Kodissani on värejä, erilaisia tunnelmia, eri huoneissa, mutta makuuhuoneeni alkaa yhä enemmän näyttäytyä melkoisen valkoisena, kermanvärisenä ja pellavan tuoksuisena. Uutta ja puhdistavaa, keveää.
Tänään toivon sinulle rauhallista hetkeä itsesi kanssa. Uusi kuu on tukenasi ja antaa vapauden toteuttaa korkeinta itseäsi! Jes! MINÄ OLEN!
|
|
|
|
« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »
|
|
|