Tietäjän tarinoita

Uusia puolia..

Share |

Tiistai 29.4.2014 klo 13:53


Rauhallisuus on ihana olotila, ja jälleen kerran huomaan, miten se tila täyttää tämän ympäristön, jonka olen valinnut/saanut asuinpaikakseni. Tampereen kiihkeän ja mielenkiintoisen rytmin jälkeen tämä kaikki hivelee omaa olemusta kuin balsami. On ihanaa ja antoisaa olla ihmisten parissa, tavata samanhenkisiä, samaan tähtääviä, etsijöitä ja uuden maailman luojia.. mutta.. ei niin ihanaa tavata/kohdata kaikkea sitä matalaa värähtelyä, jota kaikkialla on.. 
Eilen sanoin tyttärelleni, etten ymmärrä, miten minusta on tullut tällainen.. Ärsyynnyn helposti, vaikka olen yleensä tyyni, enkä juuri reagoi ympäröivän maailman energiaan. Nyt ärsyyntyminen tuntuu sisälläni, kun kohtaan jotain, mitä en tahtoisi itse olla enää luomassa.. Liikenteessä, kadulla, kohtaamisissa.. Jo vuosia sitten luovuin telkkarista, samasta syystä.
Uskon, että kaikki, mihin kiinnitämme energiamme, aikomuksemme, lisääntyy! Enkä tahdo olla luomassa lisää draamaa, lisää salattuja elämiä, lisää väkivaltaa, lisää seksiä, pinnallisuutta... lisää kaikkea, mikä ei tietoisuutta laajenna, vaan päin vastoin.. Huomaan uusia puolia itsessäni...!! Kun ärsyyntyminen nousee, huomioin sen tilan, mutta yritän hengittää sen läpi, ja puhtaan energian tilalle. Ei ole tarpeen tuomita ympäröivää maailmaa, mutta sen havaitseminen, miten kaikki värähtelee, voi tehdä jopa surulliseksi..
Kaipaan samanlaisia ystäviäni, kaipaan tilaa, jossa luodaan puhtautta, tietoista kauneutta, tietoista uutta.. Missä ova kaikki ne, jotka ottavat vastuun itsestään, vastuun kokonaisuudesta, ihmiskunnasta.. On aika liittyä vieläkin vahvemmin yhteen! 

Ai niin.. kirjahyllystäni valikoitui puoli vuotta sitten ostamani kirpparilöytö pääsiäiseksi: Mika Waltarin Valtakunnan salaisuus. Kaunis, ja puhutteleva kirja, suosittelen! 

Hauska "sattuma" jälleen..  helppo samaistua ;) tähän kanavointiin a`la Hoppe: 

ÄRSYYNTYNYT MESTARI

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2014 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olet ehkä kuullut termit "tietoinen raha", "tietoinen syöminen" tai "tietoinen hengittäminen". Haluaisin lisätä luetteloon "tietoinen ärsyyntyminen".

Muutaman viime kuukauden aikana olen huomannut tulevani erottelevammaksi ja tämän myötä ärsyyntyneemmäksi. Koko tämä valaistumisjuttu on upea, mutta en odottanut ärsyyntyneisyyden lisääntymistä.

Minä olen ... suvaitsemattomampi kuin koskaan. Elämän pikkuasiat eivät tavallisesti hermostuta minua. Pystyn sietämään hankalaa liikennettä ja olemaan piittaamatta töykeistä ihmisistä. Jos huoneessa on liikaa melua tai valoa, kestän sen tyynesti. Yritän olla ystävällinen, silloinkin kun muut ovat tunkeilevia tai määräileviä. Useimpien tapaamieni shaumbrojen tapaan yritän olla sivistynyt ja kohtelias.

Mutta nyt minusta on tulossa ärsyyntynyt mestari. Sietämistasoni on kaikkien aikojen alhaisin. Kuvat itsestäni autuaan tomppelina ja buddhamaisen tyytyväisenä mestarina ovat ohikiitäviä ja ne korvataan konkreettisella ärsyyntyneisyydellä kaksinaisuuteen, rajoituksiin ja joskus ihmisiin yleensä.

Kenties voin kirjata suvaitsemattomuuden lisääntyneen herkkyyden piikkiin. Adamus on kertonut meille, että kun sallimme enemmän jumaluudestamme, meillä on korostunut aistitietoisuus. Meistä tulee tietoisempi energialiikkeistä toisissa ulottuvuuksissa, joten siinä olisi tolkkua, että tiedostamme enemmän myös tässä 3D-maailmassa. Mutta tunnen osittain syyllisyyttä uudesta kärsimättömyydestäni. Se ei ole täsmälleen se "kiva" kuva, mikä minulla oli tulevasta valaistumisestani.

Minusta on tullut myös tietoisempi ajatuksistani. Useimpien ihmisten tapaan ajatuksia virtasi mieleni läpi, mutta olin vain hämärästi tietoinen useimmista niistä, elleivät ne olleet dramaattisia tai niillä ei ollut välitöntä vaikutusta minuun. Nyt olen terävän tietoinen loputtomasta ajatusvirrasta enkä ole innoissani siitä, mitä havaitsen. Oletan, etteivät monet näistä ajatuksista ole oikeasti minun, kuten Adamus sanoi. Luojan kiitos, koska ne ovat banaaleita, ahdasmielisiä ja joskus vain rumia. Hyvä uutinen on, että ajatusmelu saa minut tiedostamaan, mikä tietoisuuteni on verrattuna mieleni pälpätykseen. Ennen niputin kaiken yhteen, mutta nyt alan hahmottaa, mikä on MINUN tietoisuuteni ja mitä ovat ajatukset, jotka eivät kuulu minulle. Muuten, vuosia sitten Tobias esitti kysymyksen: "Mitkä ajatukset ovat sinun ja mitkä eivät ole?" Hänen vastauksensa oli yksinkertainen: "Ne jotka valitset, ovat sinun. Anna loppujen mennä."

Suvaitsemattomuuteni tulee esille, silloin kun olen julkisissa tilanteissa. Kun olen täydellä lentokentällä, suvaitsemattomuuteni leimahtaa kuin vaikea peräpukama. Pinnalla kyse on sellaisista asioista kuin, ihmiset jättävät roskia ympäriinsä, puhuvat äänekkäästi, tönivät jonossa, ovat loukkaavia palveluhenkilökunnalle, tunkevat ja puskevat. Mutta hermostukseni taustalähde on matala tietoisuus. Korkeamman tietoisuuden ihminen ei pudottaisi vessassa paperipyyhkeitään tai jättäisi pikaruokaroskiaan pöydälle. Hän ei puhuisi kännykkäänsä kovaan ääneen junassa. Hän ei huutaisi myyjälle, koska tietty tavara on loppu. Näen tällaista tapahtuvan koko ajan ja suvaitsemattomuuteni kiehahtaa.

En siedä huonoa palvelua, ihmisiä jotka eivät käytä autossa vilkkua, pitkiä jonoja, töykeitä asiakaspalvelijoita, myynti-ihmisiä yleensä, puskurissa kiinni ajajia, ihmisiä jotka eivät siivoa koiriensa jätöksiä, poliittisia televisiomainoksia, uskonnollisia fanaatikkoja, mitään fanaatikkoja, ihmisiä jotka syövät suu auki, kauppojen kapeita käytäviä, internetin salaliittosivustoja, vaikeasti surffattavia nettisivustoja ja roskapostia. Luettelo jatkuu ja jatkuu, mutta sen voi summata sanomalla, en siedä "mitään, mikä on matalaa tietoisuutta".

En tuomitse asioita matalaksi tai korkeaksi tietoisuudeksi. Tiedän vain, mikä ärsyttää minua ja mikä ei. En koskaan toimi sen mukaan.

Toisin sanoen, en koskaan käske toisia keräämään roskiaan. Itse asiassa siivoan heidän jälkensä, kun he ovat lähteneet. Vältän ärsyttäviä tilanteita aina, kun voin, mutta valitettavasti se on vaikeaa, silloin kun matkustan tai olen ostoksilla tai syön ravintolassa. Verenpaineeni ei nouse enkä ahdistu näistä asioista. Ainoastaan ärsyynnyn.

Sitten mietin ... Teemmekö näitä asioita uudella maapallolla? Ottaako kukaan kahta parkkipaikkaa, ajaa hitaasti vasenta kaistaa, luo tietokoneviruksia, postaa vastenmielisiä mainoksia sosiaalisen median chattipaikkoihin tai ilmestyy myöhässä tapaamisiin? Onko meillä loistevaloja, äänekästä ilmastointia, pitkiä jonoja, turvatarkastuksia lentokentällä, pitkiä kokouksia, identiteettivarkauksia, vakuutuslaitoksia, poliitikkoja jne.?

Luultavasti ei. Luulen, että uusi maapallo on korkean tietoisuuden paikka, missä ei tarvita sellaisia asioita kuin autot, tietokoneet ja kaupat, mitkä ovat välttämättömiä tällä planeetalla. En usko töykeiden ihmisten löytävän tietään uudelle maapallolle - he ovat täysin tyytyväisiä vanhan maapallon tapoihin. Luulen myös, että uuden maan oppitunnit korvataan kokemuksilla, kontrolli korvataan vapaudella ja energian syöminen korvataan energiaomavaraisuudella.

Haasteemme tällä planeetalla elävinä ruumiillistuneina mestareina on kaksiosainen. 1) Pystymmekö sietämään ihmiselämän ärsyttäviä asioita - asioita joista tulee paljon selvempiä, kun sallimme oman jumaluutemme? Ja 2) pystymmekö tuomaan uuden maan korkeamman tietoisuuden piirteet tänne vanhalle maapallolle? Onko tapa olla tässä maailmassa, mutta saada uuden maan sujuvuus ympärillemme?

Sitä odotellessa minulla on enemmän ja enemmän päiviä ärsyyntyneenä mestarina. Rakastan ja arvostan todella ihmisiä, mutta on aikoja, jolloin suuri yleisö yksinkertaisesti ärsyttää minua. Ne ovat aikoja, jolloin en jaksa odottaa pääsemistä taas shaumbrojen seuraan. Vaikka minun tarvitsee mennä läpi vanhan maapallon ärsytyksestä matkustaakseni shaumbra-tilaisuuksiin, samanhenkisten ihmisten kanssa oleminen on sen arvoista.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini