Tietäjän tarinoita

Lisää Dharamsalan kuulumisia

Torstai 6.6.2019 klo 20:14

5.6. oli toinen Dalai laman opetuspäivä. Olimme jälleen ahtautuneina suureen päätemppeliin ja istuimme yhdessä tiibetiläisten muorien kanssa. 
Varsinaista opetusta oli vähän, sillä päivän ohjelma oli HH antama initiaatio ja voimansiirto osallistujille. Tämä tarkoittaa sitä, että saimme vihkimyksen bothisattvan polulle. Se on lupaus pyrkiä kehittymään, tekemään työtä itsensä kanssa niin että se hyödyttäsisi kaikkia olentoja. Pyrkimys valaistumiseen kantaa saman ajatuksen.
Minulle tuo initiaatio oli vakava ja pyhä hetki, mantroineen ja rituaaleineen hyvin koskettavaa.
Iltameditaatio tuon päivän päätteeksi toi ihmeellisen kokemuksen, joka avasi näkymää avaruuteen ja äärettömyyteen. Varsin voimakas oli siis tuo aamupäivän vihkimys. Pakko toistaa taas, miten kiitollinen olen saadessani osallistua tähän kaikkeen täällä ja kokea huippuhetkiä tässä paikassa. 

Normaali työmme on nyt hetken paussilla ja saamme itsekin osallistua olemalla pelkästään oppilaita, ainakin hetkittäin. Toki tehtävämme on täälläkin auttaa ryhmää, keskustella ja ohjata osallistujia erilaisten harjoitusten ja meditaatioiden muodossa. 

Koko tämä ajan täällä on ollut melkoinen hulina tässä pikku kaupungissa tai kylässä. Tungos, meteli, autojen ja mopojen torvien jatkuva toitotus, hajut ja pöly yltävät kaikkialla. Hetkenkään ei saa valppaus pettää, vaan läsnäolo harjotus syvenee joka kerta kun astuu hotellista ulos. Myös omaisuudesta on koko ajan pidettävä tarkkaa huolta. Naisen ei kannata katsella llian pitkään kenenkään miehen suuntaan, sillä kohta on joku lyöttäytymässä seuraan tai kauppaamassa jotain. Koiran ja lehmän jätöksiä saa myös varoa joka hetki, samoin kaikkea muutakin saastetta, joita kadun varret pursuilevat. Tämä on silti paljon puhtaampaa Intiaa kuin esimerkiksi Delhissä. Se kaaos onneksi tällä kertaa vältettiin ottamalla suoraan jatkolennot Dharamsalaan.

Kaikesta tästä huolimatta tämän kaupungin tai kylän yllä on pysyvä pyhä energia, jos sitä vain tahtoo tavoitella. Tämä maallinen kaaos ja sekasotku voivat jäädä taka-alalle ja pyhyys voi tavoittaa sydämen. Koen, että se on valinta, jonka voi tehdä tietoisesti. Näen tämän kaiken ja koen sitä konkreettisella tasolla, mutta pidän sydänyhteyden tähän korkeampaan tasoon.

Meillä on ollut täällä henkilökohtaisia haasteita, sillä olemme Patrickin kanssa kummatkin saaneet taistella kuumeen ja keuhkojen tulehdusten kanssa. Minä vaivuin sairastamaan jo Unkarin matkalla lähes kolme viikkoa sitten ja tauti uusiutui täällä ensimmäisinä päivinä. Patrick sai kuumeen viimeisenä Unkarin päivänä ja oli sairas kun lähdimme tälle matkalle. Hakeuduimme kuitenkin heti tiibetiläiseen lääkäriin ja saimme kumpikin yrttipillereitä viikon kuurit. 
Lääkärissä käynti tiibetiläisellä lääkärillä on mielenkiintoista. Menet ovelle ja koputat. Jos sisällä ei ole asiakasta, voit mennä lääkärin puheille. Itse tutkimus on vieläkin yksinkertaisempaa. Lääkäri ottaa ranteesta tai molemmista kiinni, kuuntelee ja ehkä tekee pari kysymystä ja sitten määrää lääkkeet. Sitten maksu, joka minun tapauksessani oli 277rupiaa eli nelisen euroa. Se sisälsi lääkärikäynnin ja lääkkeet. Pillereitä sain viisi erilaista pussillista, joika tuli ottaa kolme kertaa päivässä ohjeiden mukaan. Voin kertoa, etteivät ne olleet mansikan makuisia eikä kuumaa veteen liotettuna ihana juomanautinto. Mutta nyt kun kuurista on jäljellä enää viimeiset päivät, olo on kohentunut paljon ja yskä alkaa hellittää. Yrtit alkavat tehota ja puhtaalla, kehoa voimistavalla tavalla. 

Viimeiset vuodet olemme tehneet valtavalla vauhdilla töitä, jakaneet infoa, pitäneet kursseja ja henkilökohtaisia sessioita. Ja matkustaneet jatkuvasti. Meillä kummallakin on jo omat peruskremppamme, joita täytyy huoltaa. Ruokailuun ja ruokaan täytyisi kiinnittää tarkkaa huomiota, muuten olo pahenee. Ei mitenkään helppoa pitää itsestään huolta eri maissa ja erilaisissa olosuhteissa. Tämä vuosi on ollut todellista lentoa, sanan varsinaisessa merkityksessä. Olemme käyneet viidessä eri maassa ja muutamassa jo pariin otteeseen. Olemme istuneet lentokoneissa todellakin riittävät määrät tunteja. Ilmastoinnit niissä ja hotellihuoneissa ovat kyllä myrkkyä hengitysteillekin. Vähiin jääneet lepopäivät ja lyhyet yöunet niin ikään ovat verottaneet fyysistä voimaa melkoisesti. Lopulta fysiikka ei enää kestänyt, vaan virus sai ylivallan. Nyt suunta on jälleen parempaan ja Yläkerran ohjeilla syksyn suunnitelmat ja tulevat matkat muodostuvat uudella tavalla, jotta riittävää lepoa myös on mukana. 

Muutaman päivän päästä aloitamme hiljaisuusretriitin ja siirrymme uuteen hotelliin, lähemmäksi päätemppeliä. Omaan sisimpään keskittyminen syvenee ja uudet harjoitukset odottavat. Kiitos meidän ihmeellisten Valon Auttajien, tämäkin aika täällä on parasta kehitysaikaa kaikkine harjoituksineen ja ohjauksineen, mitä he meille antavat. Auttajamme ovat korvaamattomia. 

Seuraavaan kertaan,

Tashi Delek, Eija

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Dalai Lama, Dharamsala

Dharamsala 31/5-18/6 2019

Maanantai 3.6.2019 klo 20:21 - Eija

Nämä mietteet lähtevät Dharamsalasta, McLeod Ganjista. Olen vieraillut täällä kerran aiemmin ja silloinkin samasta pääsyystä, Dalai laman opetusten tähden.
En ensimmäisen matkani jälkeen uskonut milloinkaan palaavani tänne, koin että se oli once in a lifetime juttu. Yläkerta kuitenkin ohjasi minut/meidät tänne hienon ryhmän kanssa.

Tämän matkan tarkoitus on syventää osallistujien ymmärrystä buddhalaisuudesta, meditaatiosta ja tämän puhdistustyönkin hienoudesta. Täällä oloon liittyy myös ajatus, että mukana olijat saisivat laajemman näkymän myös tämän putsityön syntyjuuriin ja siihen samankaltaiseen ihmiskuntaa koskevan ajatukseen, jota buddhalaisuus kantaa.

Patrick sanoo usein, ettei tämä Luxia-menetelmä todellakaan ole mikään uusi juttu, vaan se on päivitetty varsinkin länsimaalaisille tähän aikaan. Perusidea on sama, teet työtä itsesi kanssa, jotta voisit muuttaa maailmaa paremmaksi. Se on elämän mittainen matka.

Tämän päivän opetusteema oli The 37 Practises of Bodhisattvas. Jokainen osallistuja sai kirjan, jossa nuo harjoitteet kerrotaan ja HH kertoi niistä ja niiden merkityksestä henkiselle polulle. Bodhisattva on termi, jolla tarkoitetaan sellaista buddhalaisuuden harjoittajaa, joka pyrkii valaistumaan kaikkien tähden, ei vain itsensä. Kaikki harjoitukset, toiminta, teot, oivallukset omistetaan kaikille olennoille eli ne on tarkoitettu kaikkien hyväksi.

Mielläkin on samaan tähtäävä ajatus omassa työssämme. Puhdistamme omaa värähtelyämme, emme syytä muita omista negaatioistamme ja pyrimme oman työmme kautta tekemään maailmaa paremmaksi paikaksi kaikille. Myös eläimille, luonnolle, Äitimaalle. Myös hyvät teot kuuluvat polkuun, samoin kuin tiedon jakaminen ja muiden palveleminen. Patrickilla on tässäkin elämässä ollut retriittejä tiibetin buddhalaisissa luostareissa ja hän on saanut siunausta korkeilta lamoilta omalle polulleen. Myös minun polkuuni on kuulunut tiibetin buddhalaisuuden opiskelua sillä olen kokenut sen olevan totuutta, joka on vielä puhdasta. 

Olimme hyvissä ajoin aamulla paikalla temppelissä, mutta silti saavuimme jo keskellä tungosta. Tarkkojen turvatarkastusten jälkeen pääsimme varaamallamme paikalle, joka kuitenkin oli melkoisesti kutistunut eilisestä illasta, jolloin kävimme paikkamme merkkaamassa. Tungimme viidentoista hengen ryhmämme istumaan lattialle muiden joukkoon. Meitä ympäröivät tiibetiläiset mummelit ja munkit ja istuimme siellä lähes sylikkäin. Kun tv- ruutu alkoi näyttää kuvaa HHn saapumisesta temppelin alueelle, kaikki epämukavuus unohtui ja sydän täyttyi suurella kiitollisuudella siitä, että sai olla paikan päällä.  

Hänen Pyhyytensä käveli temppeli alueella vaivalloisesti kahden tukijan kanssa. Selvästikään terveys ei ollut enää parhain. Mielessäni välähti kuva maailmanlaajuisesta surusta ja tyhjyydestä siinä vaiheessa, kun hänen on aika jättää tämä taso ja siirtyä jälleen buddhien joukkoon. Sydäntä kouraisi myös ajatus, miten viimeinenkin pyhyys maan päältä katoaa hänen mukanaan. Hän on itse jossain lausunnossaan sanonut olevansa viimeinen Dalai lama. Nyt hän on kuitenkin edessämme ja temppelin kiertäneenä kävelee meidän aluettamme kohti vilkutellen ympäriinsä. Koko matkan temppelialueella hän on vähän väliä pysähdellyt, kätellyt kosketellut ja siunannut ihmisiä. Viimein hän kääntyy ja astuu sitten ponnistellen rappusia ylös omalle paikalleen. Opetus voi alkaa. 

Tämäkin päivä täällä on ollut hirmuisen kuuma. Lämpötilat lähentelevät neljääkymmentä ja iltapäivisin olemme saaneet seurata ukkoskuuroja ja kuunnella rakeiden pommitusta peltikattoihin. Tänäänkin oli hurja sade rakeineen ja Himalajan vuoristo peittyi harmaaseen verhoon kadoten näkyvistä. Vielä illallakin oli huikea valoshow yhteisen iltakeskustelumme ja hiljentymisemme aikana. 

Nyt viimeiset syvähengitykset täällä yli 1700 metrin korkeudessa ja sitten tutilullaa. Yritän jatkaa kertomuksiani lähipäivinä. Pitäkää huoli toisistanne. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Dharamsala, Dalai lama