Tietäjän tarinoita

Lempeys on polku

Share |

Torstai 31.10.2013 klo 9:59


Tänä huikaisevan kirkkaana aamuna valon hengittäminen läpi oma olemuksen tuntuu niin ravitsevalta. Herätessä mielessä pyöri menneiden viikkojen raskaita tapahtumia, läheiseni hätä ja pelko.. Palautan itseni hengittämiseen, läsnäoloon ja kysyn jälleen: Missä meissä asuu onnellisuus?... 
Omat tunteet, mielentilat, eivät ole osa meitä, vaan vierailevat meissä. Eivät ne ole se, mitä todella olemme. Sisällämme on puhdas, pysyvä ja säteilevän kirkas  olemus, joka on todellinen, onnellinen olemuksemme. Riippumatta elämässämme tapahtuvista asioista, tunteiden noususta ja laskusta, se tila pysyy. Meidän tehtävämme on löytää se tila, ja aina uudelleen ja uudelleen palata siihen. Ei ole tarpeen arvostella itseään ankarasti, tuomita omia tunteita, taikka kokemuksia, vaan ymmärtää, että ne kaikki ovat nyt vain vierailulla, eivätkä muuta mitenkään sisäistä olemustamme. On löydettövö lempeys itseä kohtaan, omaa keskeneräisyyttä kohtaan ja pyydettävä itselleen Valon apua vapautuakseen matalan värähtelyn kahleista. Olen nyt lempeä itselleni ja heijastan sitä samaa myös kanssaihmisilleni. Rakastava, lempeä mieli voi kokea erilaisia tunteita, joskus vihaa, joskus surua. Joskus taasen iloa ja rauhaa. Mutta nämä muutokset eivät ravistele syvää ydintä, sitä kirkkautta, joka on pysyvää. Annetaan siis tunteiden vaeltaa, kuin pilvet sinisellä, kirkkaalla taivaalla. Katsomme niitä ja annamme niiden mennä. Taivas itsessään pysyy muuttumattomana, sinisenä, kirkkaana, vain heijastaen ohi lipuvat pilvet. Hyväksymällä itsesi ja Jumalallisen avun, olet jo Lempeyden polulla. Mielenkiintoista päivää!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini